IL.: curling-vanhemmuus. En ole koskaan tavannut ilmiötä. Oletteko te?

Vierailija kirjoitti:

No laitapa sitten linkki tällaiseen tutkimukseen.

Minun käytännön kokemukseni on se, että edelleen se koulu palvelee poikia. Minunkin fiksut kauniisti käyttäytyvät tyttöni nähtiin koko peruskouluaika ennen kaikkea apulaisina. Aina heidät pantiin sen adhd-pojan pariksi retkillä, nelosen tansseissa ja paritöissä. Auttamaan, silottelemaan, passaamaan ja palvelemaan.

Ja pojat sa numeroita kyllä huomattavasti helpommalla! Ja stipendejä, koska ne jaettiin sukupuolen mukaan. Räikeimmillään 9,5 tyttö ei sitten saanut stipendiä, mutta 6,5 poika sai, koska oli poika.

Tuolla lisätietoa. Mutta eihän se voi pitää paikkaansa, kun se ei tue sun mielipidettä ja narratiivia.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/henrylaasanen/135909-tytoille-paremmat…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No laitapa sitten linkki tällaiseen tutkimukseen.

Minun käytännön kokemukseni on se, että edelleen se koulu palvelee poikia. Minunkin fiksut kauniisti käyttäytyvät tyttöni nähtiin koko peruskouluaika ennen kaikkea apulaisina. Aina heidät pantiin sen adhd-pojan pariksi retkillä, nelosen tansseissa ja paritöissä. Auttamaan, silottelemaan, passaamaan ja palvelemaan.

Ja pojat sa numeroita kyllä huomattavasti helpommalla! Ja stipendejä, koska ne jaettiin sukupuolen mukaan. Räikeimmillään 9,5 tyttö ei sitten saanut stipendiä, mutta 6,5 poika sai, koska oli poika.

Tuolla lisätietoa. Mutta eihän se voi pitää paikkaansa, kun se ei tue sun mielipidettä ja narratiivia.

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/henrylaasanen/135909-tytoille-paremmat…

tytöt saavat poikia parempia arvosanoja siksi, että tytöt käyttäytyvät paremmin

Arvosana on paljon muutakin kuin koenumero. Jos osallistuu tunnilla, on aktiivinen ja osoittaa fiksuuttaan, sen kuuluukin näkyä numerossa.

Tämän sinäkin näkisit kuule ihan arviointiperusteissa.

OPETA SE POIKASI KÄYTTÄYTYMÄÄN.

Jenkeissä ainakin on olemassa vanhemmuuskursseja. Esim. nuorina menestyneiden muusikkosisarusten Billie Eilishin ja Finneasin vanhemmat ovat avoimesti kertoneet käyneensä näillä vanhemmuuskursseilla. Heidän lapsistaan tuli erittäin ahkeria ja lahjakkaita.

Onko Suomessa vastaavia kursseja? Niillä käyminen pitäisi normalisoida.

Ihan kuten ajokoulu, kannattaisi käydä myös vanhemmuuskoulu.

Curling vanhemmuus on niin tavallista, ettei ihmiset tunnista sitä. En minä ainakaan...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan. 

Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen. 

Ei nämä kerro curlingista.

Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.

Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?

Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.

(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)

Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.

Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne

Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.

Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.

Nyt et tiedä mistä puhut. Taustalla voi olla sata syytä, miksi juuri sinä päivänä ei suostunut lattamaan takkia päälle. On myös todella haastavia lapsia. Monia vanhempia ahdistaa tällaisten lasten aiheuttamat julkiset raivokohtaukset, johon sitten sinunkaltaisesti jee sustelijat tulevat lässyttämään ja besserwisseröimään omaa erinomaisuuttaan korostaen. Monen haastavan lapsen vanhempi ei koskaan edes mene Ateneumiin tästä syystä ja lapsi jää vaille mitään kokemuksia. Hatunnosto tälle perheelle, jossa lähdettiin kaikesta huolimatta.

Tässäkin ketjussa kasaantunut porukkaa kilvan kehumaan itseään ja haukkumaan muita vanhempia. Oikein perusavmenoa.

Lapsi on juuri niin haastava kuin miten haastavaksi hänet on kasvatettu.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni, jonka olen tuntenut kouluiästä asti, on todella voimakastahtoinen, päämäärätietoinen ja sellainen muita jyräävä ollut aina. Kun sai ensimmäsen lapsensa, hymyilin kyynel silmässä hänen 'pehmentymistään' äidiksi. Näin hänessä aivan uusia puolia ja se sai itsenikin herkistymään.

Kunnes hänen lapsensa kasvoi vähän ja aloin huomioida dynamiikan heidän välillään. Ystäväni oli todella omistautunut äiti, mutta ei vain 'pehmentyneenä' tuntunut osaavan sanoa 'ei' missään tapauksessa. Olin ystäväni luonteenpiirteistä ajatellut hänen olevan aivan toisenlainen ja topakka kasvattaja, mutta minkäs lapsettomana tiesin äidinrakkauden sokaisevuudesta. Lapsi sai kiukkukohtauksia kun asiat eivät menneet haluamallaan tavalla just sillä sekunnilla heti ja taas toisella toisin, ja äiti paapoi vieressä, että pysyi perässä noissa haluissa. Pahin, kun pikkuinen alkoi lyödä hullun lailla tuota ystävääni ja hän vain vieressä lässyttää, että 'voi voi, nyt on kiukku. mitä haluat? juutuubin? joo, äiti laittaa juutuubin päälle'. Koitin torua hienovaraisesti, että 'äitiä sattuu, ei saa lyödä', mutta häkellyin ystäväni nollareaktiosta suhteessa kieltoon ja toruihin ja pojallaan kaikki huomio muualla kuin minussa,että sain sanottua lauseen vain hennosti kerran.

Muutama vuosi lisää ja lapsella kaikennäköisiä ongelmia. Väkivaltaisuutta muita lapsia kohtaan, jonka on oppinut kuulemma muilta 'huonovaikutteisilta lapsilta' . Äidin suurin huoli löytää lapselle 'oikeanlaisia ja rauhallisempia ystäviä' niin ei joudu huonoille teille. Itse pelkään noiden 'rauhallisten lasten' puolesta, sillä lapsella kaikki koulukiusaajan maneerit eikä äiti ymmärrä. Olen myös itse huono aikuinen, kun en ole kehdannut tarpeeksi kovasti asiasta sanoa, diplomaattisen pehmeästi ottanut puheeksi eikä tunnu menevän perille niin. On jotenkin vaikeaa, kun äiti nauraa vedet silmissä ylpeänä poikansa 'verbaaliselle lahjakkuudelle' hänen kommentoidessa ilkeän kekseliäästi ulkonäköäni. Hän jotenkin aina ehtii ensin hyväksynein reaktioinensa, mikä vesittää yritykseni kertoa, ettei vaikkapa tunnu aikuisestakaan kivalta, että haukkuu.

Ystäväni on fiksu, lahjakas, menestyvä. Ja vaan jotenkin yhä niin hurmassa lapsestaan, että toimii aivan epäjohdonmukaisesti suhteessa arvoihinsakin. Lapsi vuosienkin jälkeen saa yhä aivan kaiken haluamansa ja mielellään sillä punaisella sekunnilla kun on tuo 'hätä'. Pian tulossa toinen lapsi. Kiinnostaa kyllä, kuinka esikoinen hänet ottaa vastaan kuningasasemastaan..

"Verbaaliselle lahjakkuudelle" (ja hänen mammalleen) voisi antaa samalla mitalla ja esim. kommentoida hänen ulkonäköään samaan tyyliin, jolloin ihmelapsi oppisi, että maailma saattaakin reagoida yllättävästi hänen "fiksuuteensa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan. 

Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen. 

Ei nämä kerro curlingista.

Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.

Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?

Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.

(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)

Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.

Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne

Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.

Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.

Nyt et tiedä mistä puhut. Taustalla voi olla sata syytä, miksi juuri sinä päivänä ei suostunut lattamaan takkia päälle. On myös todella haastavia lapsia. Monia vanhempia ahdistaa tällaisten lasten aiheuttamat julkiset raivokohtaukset, johon sitten sinunkaltaisesti jee sustelijat tulevat lässyttämään ja besserwisseröimään omaa erinomaisuuttaan korostaen. Monen haastavan lapsen vanhempi ei koskaan edes mene Ateneumiin tästä syystä ja lapsi jää vaille mitään kokemuksia. Hatunnosto tälle perheelle, jossa lähdettiin kaikesta huolimatta.

Tässäkin ketjussa kasaantunut porukkaa kilvan kehumaan itseään ja haukkumaan muita vanhempia. Oikein perusavmenoa.

Lapsi on juuri niin haastava kuin miten haastavaksi hänet on kasvatettu.

Tässä sotketaan nyt luonteet ja kasvatus kaikki muukin, mutta kyllä se lapsen luonnekin vaikuttaa. Minun kuopukseni on aina tyytyväinen, aina rauhallinen, aina iloinen ja reipas, aina tyyni, aina tulee kaikkien kanssa toimeen, ei kuprun kuprua koskaan. Aurinkoinen viilipytty sunnuntailapsi.

Ainoa haaste on ollut saada hänet avautumaan vaikeuksista tai muuten pyytämään apua.

Kyllä tällaisen lapsen nimenomaan myös pystyy curlaamaan pilalle. Sehän on äärimmäisen helppoa.

Vierailija kirjoitti:

tytöt saavat poikia parempia arvosanoja siksi, että tytöt käyttäytyvät paremmin

Arvosana on paljon muutakin kuin koenumero. Jos osallistuu tunnilla, on aktiivinen ja osoittaa fiksuuttaan, sen kuuluukin näkyä numerossa.

Tämän sinäkin näkisit kuule ihan arviointiperusteissa.

OPETA SE POIKASI KÄYTTÄYTYMÄÄN.

Käyttäytymisen arvosana lienee annetaan erikseen? Jos matematiikan kokeissa lasketaan laskuja, niin kai se osaaminen mitataan sillä että montako niistä laskuista osataan laskea oikein. Tämä on varmaan juuri tätä yhteiskunnan feminisöitymistä, että kiinnitetään  huomio toisarvoisiin seikkoihin. Ei sillä ole väliä mitä osataan, vaan sillä mitä voidaan esittää osaavansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan. 

Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen. 

Ei nämä kerro curlingista.

Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.

Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?

Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.

(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)

Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.

Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne

Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.

Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.

Tästä olen eri mieltä. Ei ole fiksua opettaa lasta vain tottelemaan sokeasti.

Siivoustarpeen voi ihan hyvin perustella. Että nyt siivotaan, jotta huone ei ajaudu kaaokseen tai jotta huomenna voi kaveri tulla kylään, kun on siistiä tai jotta lapsi itse viihtyisi paremmin.

Näin syntyy lapselle kuva syistä ja seurauksista ja siitä, että hän on vastuussa huoneestaan.

"Totella sokeasti" vs "vanhemman kuuluu perustella kaikki hyvin, muuten en suostu tekemään" - välillä on aika paljon siimaa....

Joskus se "koska äiti määrää" "koska se on laki" nyt vaan saa luvan riittää.

Tuo siivoaminen on ehkä huono esimerkki, mutta kyllä omat lapset keksivät nopeasti vastaperusteen: mua ja Millas ei sotku häiritse, tämä on just hyvä, tässä on leikki kesken, ei mikään kaaos, mä viihdyn just tässä enkä viihdy jos kaiken pitää olla paikoillaan... + miksi ihmeessä mulla edes on lattia, jos en saa käyttää sitä leikkimiseen, ei se voi sua häiritä, koska minä ja Milla ollaan ihan keskenään, mä en päästä Pirkko-tätiä mun huoneeseen, mä siivoan sitten kun tämä leikki on valmis jne.

Eli, säästää monta vastaväittelyä, kun lapsi oppii, että KAIKKEA ei tarvitse perustella, joskus tehdään niin kuin määrätään.

Eli "takki päälle siinä Ateneumin ala-aulassa, Non-negotiable".

Juuri näin! Kiitos ja amen että tällaisia fiksuja vanhempia vielä on olemassa!

Olen ihan hajalla, kun luokassa on 21 tyyppiä, jotka vaativat yksilöllisen perustelun joka hemmetin tekemiseen. Ja sitten väännetään, miksi kaikkien oppilaiden pitää tehdä asia X. Ja yritetään vielä erikseen vaikuttaa, miksi ”juuri mun ei tarvis tehdä tätä.”

Mistä näitä epäjoukkuepelaajia sikiää, kun moni harrastaa joukkuelajeja?

Ope

Oletko sinä vanhempi niille oppilaille?

Kyllä vain opettaja koulussa on vanhemman roolissa. Häneen lapsi koulussa luottaa ja turvautuu, kuten vanhempaan kotona.

Kun lapseni aloitti koulun, ensimmäisenä päivänä esittäydyin opettajalle ja sanoin, että meidän on hyvä tuntea toisemme, kun nyt yhdessä alamme kasvattaa tätä lasta. Kutsuin opettajan myös kotiimme kahville, jotta hän näkee, millaisista oloista lapsi tulee.

Hyvin meni koulu ja sujui yhteistyömme opettajan kanssa - kiitos hänelle, oikein mukavalle ihmiselle. :)

Opettaja ei ole koskaan vanhempi. Kasvattaja pitäisi olla, mutta ei todellakaan vanhempi.

Eikä tämä keskustelu koske opettajia.

No, jopa yksinkertainen ihminen tuon opettajan ja vanhemman eron tietää ja ymmärtää. Mutta kun pieni ekaluokkalainen sen ison pelottavan koulunsa aloittaa, hänelle opettaja on - ainakin hänen tulisi olla - samanlainen turvallinen aikuinen kuin se oma vanhempikin on.

Ja ennen kuin joku pahoittaa mielensä "isosta, pelottavasta koulusta", mainittakoon, että kun meidän pikku talosta metsän keskeltä ja monin tavoin fyysisesti pienistä puitteista yhtäkkiä lapsi siirtyi 1000-oppilaiseen kouluyhteisöön isoine pihoineen ja lapsijoukkoineen, turvallinen kiintopiste opettajan persoonassa oli siinä miljöössä tarpeellinen.

Mun pikkusisko Mulla oli hiton tiukka kuri ja säännöt, mikä johtikin sitten masennukseen ja syömishäiriöön. 15vuotiaana olin tahdonvastaisessa hoidossa ja olin vaatinut ettei mun vanhemmat saa tulla sinne. Kun olin 16 äiti tulikin yllättäen raskaaksi, vaihdevuosioireet olikin vauva. No vanhemmat sitten päätti ettei toista siskon kanssa samoja virheitä kuin mun kanssani ja vetivät ääripäästä toiseen!

Mun piti syödä lautanen tyhjäksi ja jos  oksensin niin se oksennuskin. Siskon ei tarvinnut edes maistaa ja jos halusi pelkkää leipää kun muu perhe söi  kunnon ruokaa niin sitten söi leipää.

Mulla oli vielä ylä-asteen alussakin kotiintulo aika arkisin klo 18 ja viikonloppuisin klo 19, sisko sai jo ala-asteella riekkua ulkona puoleen yöhön.

Mun piti olla onnellinen jos sain yhden toivomani  lahjan jouluna, sisko sai kaikki lelut, elokuvat , vaatteet mitä ikinä halusi. 

Mä jouduin pyöräilemään kouluun vaikka millaisen loskapas"n läpi, sisko pääsi autolla.

Mä en saanut aloittaa ratsastusharrastusta kun oli kallis, sisko pääsi balettiin vaikkei harrastanut sitä kuin tyyliin vuoden ja sitten halusi teatteriin ja vanhemmat maksoi, vaikka lopetti senkin.

Mä en saanut koiraa kun en kuitenkaan olisi jaksanut hoitaa sitä, sisko sai kanin ja äiti putsasi häkin aina.

Multa äiti pesi naaman suihkun  alla kun laitoin 12vuotiaana ripsaria, sisko kulki 11vuotiaana huulipunissa ja poskipunissa.

Nykyään sisko on työtön, loisii  poikakaverinsa rahoilla ja äiti käy siellä siivoamassa vaikka sydämessä vikaa. Se kirjaimellisesti vielä tap paa itsensä tuolla passaamisella!

Mä en pyydä rahaa, vaikka olen yh ja  elän kädestä suuhun. Äiti välillä tuo jotain kahvia ja vessanpaperia mikä ärsyttää, en mä halua siltä mitään almuja enkä sitä  tänne istumaan. Luututkoon prinsessan lattioita vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan. 

Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen. 

Ei nämä kerro curlingista.

Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.

Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?

Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.

(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)

Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.

Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne

Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.

Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.

Tästä olen eri mieltä. Ei ole fiksua opettaa lasta vain tottelemaan sokeasti.

Siivoustarpeen voi ihan hyvin perustella. Että nyt siivotaan, jotta huone ei ajaudu kaaokseen tai jotta huomenna voi kaveri tulla kylään, kun on siistiä tai jotta lapsi itse viihtyisi paremmin.

Näin syntyy lapselle kuva syistä ja seurauksista ja siitä, että hän on vastuussa huoneestaan.

"Totella sokeasti" vs "vanhemman kuuluu perustella kaikki hyvin, muuten en suostu tekemään" - välillä on aika paljon siimaa....

Joskus se "koska äiti määrää" "koska se on laki" nyt vaan saa luvan riittää.

Tuo siivoaminen on ehkä huono esimerkki, mutta kyllä omat lapset keksivät nopeasti vastaperusteen: mua ja Millas ei sotku häiritse, tämä on just hyvä, tässä on leikki kesken, ei mikään kaaos, mä viihdyn just tässä enkä viihdy jos kaiken pitää olla paikoillaan... + miksi ihmeessä mulla edes on lattia, jos en saa käyttää sitä leikkimiseen, ei se voi sua häiritä, koska minä ja Milla ollaan ihan keskenään, mä en päästä Pirkko-tätiä mun huoneeseen, mä siivoan sitten kun tämä leikki on valmis jne.

Eli, säästää monta vastaväittelyä, kun lapsi oppii, että KAIKKEA ei tarvitse perustella, joskus tehdään niin kuin määrätään.

Eli "takki päälle siinä Ateneumin ala-aulassa, Non-negotiable".

Juuri näin! Kiitos ja amen että tällaisia fiksuja vanhempia vielä on olemassa!

Olen ihan hajalla, kun luokassa on 21 tyyppiä, jotka vaativat yksilöllisen perustelun joka hemmetin tekemiseen. Ja sitten väännetään, miksi kaikkien oppilaiden pitää tehdä asia X. Ja yritetään vielä erikseen vaikuttaa, miksi ”juuri mun ei tarvis tehdä tätä.”

Mistä näitä epäjoukkuepelaajia sikiää, kun moni harrastaa joukkuelajeja?

Ope

Oletko sinä vanhempi niille oppilaille?

Kyllä vain opettaja koulussa on vanhemman roolissa. Häneen lapsi koulussa luottaa ja turvautuu, kuten vanhempaan kotona.

Kun lapseni aloitti koulun, ensimmäisenä päivänä esittäydyin opettajalle ja sanoin, että meidän on hyvä tuntea toisemme, kun nyt yhdessä alamme kasvattaa tätä lasta. Kutsuin opettajan myös kotiimme kahville, jotta hän näkee, millaisista oloista lapsi tulee.

Hyvin meni koulu ja sujui yhteistyömme opettajan kanssa - kiitos hänelle, oikein mukavalle ihmiselle. :)

Opettaja ei ole koskaan vanhempi. Kasvattaja pitäisi olla, mutta ei todellakaan vanhempi.

Eikä tämä keskustelu koske opettajia.

No, jopa yksinkertainen ihminen tuon opettajan ja vanhemman eron tietää ja ymmärtää. Mutta kun pieni ekaluokkalainen sen ison pelottavan koulunsa aloittaa, hänelle opettaja on - ainakin hänen tulisi olla - samanlainen turvallinen aikuinen kuin se oma vanhempikin on.

Ja ennen kuin joku pahoittaa mielensä "isosta, pelottavasta koulusta", mainittakoon, että kun meidän pikku talosta metsän keskeltä ja monin tavoin fyysisesti pienistä puitteista yhtäkkiä lapsi siirtyi 1000-oppilaiseen kouluyhteisöön isoine pihoineen ja lapsijoukkoineen, turvallinen kiintopiste opettajan persoonassa oli siinä miljöössä tarpeellinen.

No jos sen käsittää niin miksi ihmeessä ylipäätään sitten väittää että opettaja olisi vanhempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tytöt saavat poikia parempia arvosanoja siksi, että tytöt käyttäytyvät paremmin

Arvosana on paljon muutakin kuin koenumero. Jos osallistuu tunnilla, on aktiivinen ja osoittaa fiksuuttaan, sen kuuluukin näkyä numerossa.

Tämän sinäkin näkisit kuule ihan arviointiperusteissa.

OPETA SE POIKASI KÄYTTÄYTYMÄÄN.

Käyttäytymisen arvosana lienee annetaan erikseen? Jos matematiikan kokeissa lasketaan laskuja, niin kai se osaaminen mitataan sillä että montako niistä laskuista osataan laskea oikein. Tämä on varmaan juuri tätä yhteiskunnan feminisöitymistä, että kiinnitetään  huomio toisarvoisiin seikkoihin. Ei sillä ole väliä mitä osataan, vaan sillä mitä voidaan esittää osaavansa.

Kokonaisarvosana ei koskaan ole sama kuin kokeen arvosana. Ks yllä ja netissä.

Matikan kokeessa pisteitä vähentää mm. se että ei ole laskenut näkyviin kaikkia vaiheita, joten tässäkin ihan jo se käytös vaikuttaa ihan jo kokeenkin arvosanaan. Eli se että totteleeko ohjeita, kuunteleeko niitä edes.

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten lasten curling-vanhemmuus näkyy sitten siinä, että jopa työssäkäyvälle lapselle annetaan ylettömästi rahaa ja muuta maallista omaisuutta. Ystäväni ihmetteli, mikseivät omat vanhempani ole säästäneet minun lapsilisiä, maksaneet opintojani ja ostaneet minulle ensiasuntoa. Hän sai nuo kaikki, lisäksi päälle auton ja yhden ulkomaanmatkan vuodessa.

Minä annan työssäkäyville, hyvissä ammateissa oleville pojilleni rahaa, koska itselläni on , mistä antaa. Maksan ruokakasseja, bensa- ja sähkölaskuja. Näin saan jaetuksi perintöä ilman veroseuraamuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tytöt saavat poikia parempia arvosanoja siksi, että tytöt käyttäytyvät paremmin

Arvosana on paljon muutakin kuin koenumero. Jos osallistuu tunnilla, on aktiivinen ja osoittaa fiksuuttaan, sen kuuluukin näkyä numerossa.

Tämän sinäkin näkisit kuule ihan arviointiperusteissa.

OPETA SE POIKASI KÄYTTÄYTYMÄÄN.

Käyttäytymisen arvosana lienee annetaan erikseen? Jos matematiikan kokeissa lasketaan laskuja, niin kai se osaaminen mitataan sillä että montako niistä laskuista osataan laskea oikein. Tämä on varmaan juuri tätä yhteiskunnan feminisöitymistä, että kiinnitetään  huomio toisarvoisiin seikkoihin. Ei sillä ole väliä mitä osataan, vaan sillä mitä voidaan esittää osaavansa.

🤦🏼 Arvosana on yhdistelmä kokeesta, kotitehtävistä ja tuntiaktiivisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tytöt saavat poikia parempia arvosanoja siksi, että tytöt käyttäytyvät paremmin

Arvosana on paljon muutakin kuin koenumero. Jos osallistuu tunnilla, on aktiivinen ja osoittaa fiksuuttaan, sen kuuluukin näkyä numerossa.

Tämän sinäkin näkisit kuule ihan arviointiperusteissa.

OPETA SE POIKASI KÄYTTÄYTYMÄÄN.

Käyttäytymisen arvosana lienee annetaan erikseen? Jos matematiikan kokeissa lasketaan laskuja, niin kai se osaaminen mitataan sillä että montako niistä laskuista osataan laskea oikein. Tämä on varmaan juuri tätä yhteiskunnan feminisöitymistä, että kiinnitetään  huomio toisarvoisiin seikkoihin. Ei sillä ole väliä mitä osataan, vaan sillä mitä voidaan esittää osaavansa.

Kokonaisarvosana ei koskaan ole sama kuin kokeen arvosana. Ks yllä ja netissä.

Matikan kokeessa pisteitä vähentää mm. se että ei ole laskenut näkyviin kaikkia vaiheita, joten tässäkin ihan jo se käytös vaikuttaa ihan jo kokeenkin arvosanaan. Eli se että totteleeko ohjeita, kuunteleeko niitä edes.

Kerrottiinko tuossa jonkin linkin takana, että samasta suorituksesta paremman arvosanan saaneet tytöt olivat käyttäytyneet poikia paremmin tai näyttäneet laskujen vaiheet tarkemmin, vai onko tämä ihan sun omaa mutuilua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tytöt saavat poikia parempia arvosanoja siksi, että tytöt käyttäytyvät paremmin

Arvosana on paljon muutakin kuin koenumero. Jos osallistuu tunnilla, on aktiivinen ja osoittaa fiksuuttaan, sen kuuluukin näkyä numerossa.

Tämän sinäkin näkisit kuule ihan arviointiperusteissa.

OPETA SE POIKASI KÄYTTÄYTYMÄÄN.

Käyttäytymisen arvosana lienee annetaan erikseen? Jos matematiikan kokeissa lasketaan laskuja, niin kai se osaaminen mitataan sillä että montako niistä laskuista osataan laskea oikein. Tämä on varmaan juuri tätä yhteiskunnan feminisöitymistä, että kiinnitetään  huomio toisarvoisiin seikkoihin. Ei sillä ole väliä mitä osataan, vaan sillä mitä voidaan esittää osaavansa.

Kokonaisarvosana ei koskaan ole sama kuin kokeen arvosana. Ks yllä ja netissä.

Matikan kokeessa pisteitä vähentää mm. se että ei ole laskenut näkyviin kaikkia vaiheita, joten tässäkin ihan jo se käytös vaikuttaa ihan jo kokeenkin arvosanaan. Eli se että totteleeko ohjeita, kuunteleeko niitä edes.

Kerrottiinko tuossa jonkin linkin takana, että samasta suorituksesta paremman arvosanan saaneet tytöt olivat käyttäytyneet poikia paremmin tai näyttäneet laskujen vaiheet tarkemmin, vai onko tämä ihan sun omaa mutuilua?

Kerroin sinulle miten kokeen arvosana muodostuu ja miten ko aineen arvosana muodostuu. Kerroin mikä laskee kokeen arvosanaa, vaikka lopputulos olisikin oikein. Kokeessa menestyminen vaatii myös yleensä sitä tuntiosaamista.

Sinulla on nyt jonkinlainen mystinen käsitys väärinymmärretystä poikapuolisesta lapsinerosta, joka on normaalien käytösnormien yläpuolella, mutta joka satumaisesti silti nerokkuuttaan vain laskee kaiken oikein, mutta kokee suurta vääryyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tytöt saavat poikia parempia arvosanoja siksi, että tytöt käyttäytyvät paremmin

Arvosana on paljon muutakin kuin koenumero. Jos osallistuu tunnilla, on aktiivinen ja osoittaa fiksuuttaan, sen kuuluukin näkyä numerossa.

Tämän sinäkin näkisit kuule ihan arviointiperusteissa.

OPETA SE POIKASI KÄYTTÄYTYMÄÄN.

Käyttäytymisen arvosana lienee annetaan erikseen? Jos matematiikan kokeissa lasketaan laskuja, niin kai se osaaminen mitataan sillä että montako niistä laskuista osataan laskea oikein. Tämä on varmaan juuri tätä yhteiskunnan feminisöitymistä, että kiinnitetään  huomio toisarvoisiin seikkoihin. Ei sillä ole väliä mitä osataan, vaan sillä mitä voidaan esittää osaavansa.

Kokonaisarvosana ei koskaan ole sama kuin kokeen arvosana. Ks yllä ja netissä.

Matikan kokeessa pisteitä vähentää mm. se että ei ole laskenut näkyviin kaikkia vaiheita, joten tässäkin ihan jo se käytös vaikuttaa ihan jo kokeenkin arvosanaan. Eli se että totteleeko ohjeita, kuunteleeko niitä edes.

Kerrottiinko tuossa jonkin linkin takana, että samasta suorituksesta paremman arvosanan saaneet tytöt olivat käyttäytyneet poikia paremmin tai näyttäneet laskujen vaiheet tarkemmin, vai onko tämä ihan sun omaa mutuilua?

Kerroin sinulle miten kokeen arvosana muodostuu ja miten ko aineen arvosana muodostuu. Kerroin mikä laskee kokeen arvosanaa, vaikka lopputulos olisikin oikein. Kokeessa menestyminen vaatii myös yleensä sitä tuntiosaamista.

Sinulla on nyt jonkinlainen mystinen käsitys väärinymmärretystä poikapuolisesta lapsinerosta, joka on normaalien käytösnormien yläpuolella, mutta joka satumaisesti silti nerokkuuttaan vain laskee kaiken oikein, mutta kokee suurta vääryyttä.

Mutta eihän tämä taas liity mitenkään tuohon alkuperäiseen argumenttiin, että pojille annetaan samasta suorituksesta huonompi numero. Minulla ei ole mitään mystistä käsitystä mistään, minä olen itse aikanani hyötynyt omasta kiltteydestä ja rauhallisuudesta, joiden ansiosta sain peruskoulussa todellista tasoani parempia numeroita, vaikka koulunkäynti ei juuri kiinnostanut. Jos olisin ollut kaiken lisäksi häirikkö, niin numerot olisivat varmaan olleet 1-2 arvosanaa huonompia. Onneksi se koulu alkoi sitten lukiossa kiinnostamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa kun olin töissä, törmäsi näihin kukka-pettereihin jatkuvasti "mun iskä haastaa sut oikeuteen!", "sä et voi kieltää multa mitään, äiti vie sut oikeuteen!" "isi sanoi että mun ei tarvi tehdä mitään", "äiti sanoi että mun ei tarvi lukea jos en halua". Tää on arkipäivää, valitettavasti. Tein lyhyen sijaisuuden eskarin opena, siellä jo oli muutama tämmöinen täysin pilalle lellitty narsistin alku, jotka väkivallalla uhkailee toisia lapsia jos ei saa just sitä mitä tahtoo, vanhemmat vain kohauttelee harteitaan, pomo käskee vain kirjata ylös, kunta ei reagoi millään lailla, erityisopettaja käy kerran kuussa 2 tuntia voivottelemassa tilannetta. Siinäpä se. Onneks pääsin vaihtamaan alaa, oli ikävää katsella lähietäisyydeltä kuinka vanhemmat tuhoavat omia lapsiaan.

Olin kerran lapseni kanssa keinumassa ja paikalle saapui mummo lapsenlapsensa kanssa. Hän alkoi vaatimaan, että otan pois lapseni keinusta, että hänen taaperonsa pääse siihen. Vieressä oli toinen keinu, mutta se ei kelvannut. Hän halusi sen missä minun lapseni oli ja uhkaili soittavansa lakimiehelle. Sanoin, että opettelisit odottamaan ja jonottamaan. Mutta ei, muutama minuutti oli liikaa odottamista hänelle. En tiedä mitä syytettä hän ajatteli minulle ja lapselleni.

Mietin joskus et antaisivatko vanhemmat oikeasti näille mummoille ja ukeille noi lapsensa mukaan puistoihin, jos todellisuudessa tietäisivät mitä ne lasten kustannuksella hääräävät. Näitä on nähty. Yksikin oli niin seniili tapaus, että teki mieli tehdä lasu sen pelleilyn perusteella jos olisin vain tiennyt lasten nimet. Poltti röökiä ketjussa pikkusten leikkipaikalla ja heitteli tumpit maahan ja antoi räikeästi kiusata nuorinta suojattiaan. Hyi hel. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tytöt saavat poikia parempia arvosanoja siksi, että tytöt käyttäytyvät paremmin

Arvosana on paljon muutakin kuin koenumero. Jos osallistuu tunnilla, on aktiivinen ja osoittaa fiksuuttaan, sen kuuluukin näkyä numerossa.

Tämän sinäkin näkisit kuule ihan arviointiperusteissa.

OPETA SE POIKASI KÄYTTÄYTYMÄÄN.

Käyttäytymisen arvosana lienee annetaan erikseen? Jos matematiikan kokeissa lasketaan laskuja, niin kai se osaaminen mitataan sillä että montako niistä laskuista osataan laskea oikein. Tämä on varmaan juuri tätä yhteiskunnan feminisöitymistä, että kiinnitetään  huomio toisarvoisiin seikkoihin. Ei sillä ole väliä mitä osataan, vaan sillä mitä voidaan esittää osaavansa.

Kokonaisarvosana ei koskaan ole sama kuin kokeen arvosana. Ks yllä ja netissä.

Matikan kokeessa pisteitä vähentää mm. se että ei ole laskenut näkyviin kaikkia vaiheita, joten tässäkin ihan jo se käytös vaikuttaa ihan jo kokeenkin arvosanaan. Eli se että totteleeko ohjeita, kuunteleeko niitä edes.

Kerrottiinko tuossa jonkin linkin takana, että samasta suorituksesta paremman arvosanan saaneet tytöt olivat käyttäytyneet poikia paremmin tai näyttäneet laskujen vaiheet tarkemmin, vai onko tämä ihan sun omaa mutuilua?

Kerroin sinulle miten kokeen arvosana muodostuu ja miten ko aineen arvosana muodostuu. Kerroin mikä laskee kokeen arvosanaa, vaikka lopputulos olisikin oikein. Kokeessa menestyminen vaatii myös yleensä sitä tuntiosaamista.

Sinulla on nyt jonkinlainen mystinen käsitys väärinymmärretystä poikapuolisesta lapsinerosta, joka on normaalien käytösnormien yläpuolella, mutta joka satumaisesti silti nerokkuuttaan vain laskee kaiken oikein, mutta kokee suurta vääryyttä.

Mutta eihän tämä taas liity mitenkään tuohon alkuperäiseen argumenttiin, että pojille annetaan samasta suorituksesta huonompi numero. Minulla ei ole mitään mystistä käsitystä mistään, minä olen itse aikanani hyötynyt omasta kiltteydestä ja rauhallisuudesta, joiden ansiosta sain peruskoulussa todellista tasoani parempia numeroita, vaikka koulunkäynti ei juuri kiinnostanut. Jos olisin ollut kaiken lisäksi häirikkö, niin numerot olisivat varmaan olleet 1-2 arvosanaa huonompia. Onneksi se koulu alkoi sitten lukiossa kiinnostamaan. 

Liittyy. Koska sitä "samaa suoritusta" ei ole mitenkään määritelty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin vain kuinka paljon tuo poikien heikohko koulumenestys johtuu siitä, että tyttöjen aherrukselle annetaan nykyisin arvoa eikä arvostelussa poikia pidetä automaattisesti parempana eikä enää peesata. Kokeissa tyttöjen käsialasta annettiin miinusta, niin poikien kohdalla taas mentiin niin, että opettaja oletti poikien puolesta miten he kyllä osaavat, mutta eivät vain viitsi kirjoittaa kaikkea kokeissa mitä tietävät... 

Joo ei pidetä parempana, vaan siitähän on tutkimustietoa, että samasta suorituksesta pojat saavat naisopettajilta tyttöjä huonomman arvosanan. 

No laitapa sitten linkki tällaiseen tutkimukseen.

Minun käytännön kokemukseni on se, että edelleen se koulu palvelee poikia. Minunkin fiksut kauniisti käyttäytyvät tyttöni nähtiin koko peruskouluaika ennen kaikkea apulaisina. Aina heidät pantiin sen adhd-pojan pariksi retkillä, nelosen tansseissa ja paritöissä. Auttamaan, silottelemaan, passaamaan ja palvelemaan.

Ja pojat sa numeroita kyllä huomattavasti helpommalla! Ja stipendejä, koska ne jaettiin sukupuolen mukaan. Räikeimmillään 9,5 tyttö ei sitten saanut stipendiä, mutta 6,5 poika sai, koska oli poika.

Meillä kokeidenjaossa opettaja aina muistutti, että näin ne pojat taas jättivät vastaamatta vaikka varsin hyvin tiesivät asian, mutta tyttöjen kokeissa oli punakynää viivatolkulla näiden täysien vastauksien kohdalla. Ilkeetä. 

Naureskelen muuten aina kun joku kehtaa puhua miten kouluissa muka noudatetaan sääntöjä ja opettajat eivät mokaa.