IL.: curling-vanhemmuus. En ole koskaan tavannut ilmiötä. Oletteko te?

Olen.

Pikkusiskoni on valitettavasti kasvatettu näin. Äiti ja isosiskoni vauhdissa. Ja pahaa jälkeä tuli.

Työssäni opettajana olen. Yksi vanhempi toivoi että lukiolaiselle annettaisiin kurssista arvosana vain jos se olisi 9 tai 10 ja muut kurssit merkittäisiin vain hyväksytyiksi. Syy oli se, että alle ysin arvosanat vaikuttavat negatiivisesti oppilaan motivaatioon ja opiskeluintoon. 

Siitä on tullut niin standardi-kasvatusta, ettei sitä edes huomaa enää. Heikot miehet ja heikot naiset kasvattavat heikkoja lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Olen.

Pikkusiskoni on valitettavasti kasvatettu näin. Äiti ja isosiskoni vauhdissa. Ja pahaa jälkeä tuli.

Antaisitko esimerkkejä? Aina annetaan vain nuo ruokaesimerkit.

Vierailija kirjoitti:

Siitä on tullut niin standardi-kasvatusta, ettei sitä edes huomaa enää. Heikot miehet ja heikot naiset kasvattavat heikkoja lapsia.

Tuo ilmiö on 2000-luvun alusta. Ei heillä vielä ole omia lapsia, joita kasvattaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen.

Pikkusiskoni on valitettavasti kasvatettu näin. Äiti ja isosiskoni vauhdissa. Ja pahaa jälkeä tuli.

Antaisitko esimerkkejä? Aina annetaan vain nuo ruokaesimerkit.

Hänelle tilattiin taksi koulumatkoihin, perustettiin oma firma kun ei halunnut töihin, äitini paikkasi siellä töissä sitten kun ei jaksanut mennä sinnekään, koulun sai laiminlyödä ja lukion keskeyttää kun "ei jaksanut".

Syödä sai ihan mitä vaan, milloin vaan, mitään rajoja ei ollut. Valvoa ja tehdä ihan mitä halusi.

Ensimmäinen ihminen joka sanoi "ei" oli lääkäri, joka käski laihduttaa polvikipujen takia. Sisko siinä vaiheessa jo keski-ikäinen.

Mitään suunnitelmallisuutta tai syy-seuraus-suhdetta ei opetettu, mikä oli minusta pahinta. Sellaista päivästä toiseen fiiliksen pohjalta -elämää.

1

En ole tavannut, mutta varmasti tätä on paljon. Ehkä täällä maalla hieman vähemmän?

Mieheni lapsi. Onneksi jo 15v eikä enää juurikaan käy.

Vierailija kirjoitti:

En ole tavannut, mutta varmasti tätä on paljon. Ehkä täällä maalla hieman vähemmän?

Heh, mitähän ne kaikki peräkamarin pojat mahtaa olla...

Koulussa kun olin töissä, törmäsi näihin kukka-pettereihin jatkuvasti "mun iskä haastaa sut oikeuteen!", "sä et voi kieltää multa mitään, äiti vie sut oikeuteen!" "isi sanoi että mun ei tarvi tehdä mitään", "äiti sanoi että mun ei tarvi lukea jos en halua". Tää on arkipäivää, valitettavasti. Tein lyhyen sijaisuuden eskarin opena, siellä jo oli muutama tämmöinen täysin pilalle lellitty narsistin alku, jotka väkivallalla uhkailee toisia lapsia jos ei saa just sitä mitä tahtoo, vanhemmat vain kohauttelee harteitaan, pomo käskee vain kirjata ylös, kunta ei reagoi millään lailla, erityisopettaja käy kerran kuussa 2 tuntia voivottelemassa tilannetta. Siinäpä se. Onneks pääsin vaihtamaan alaa, oli ikävää katsella lähietäisyydeltä kuinka vanhemmat tuhoavat omia lapsiaan.

"On kamalaa, kun toinen laittaa säännöt, vie Pleikka-ohjaimen, energiajuomatölkin ja Pringlesit."

No hei onhan se kamalaa! Vituttaisi vieläkin, jos noin kävisi, ja olen sentään jo 50.

Vierailija kirjoitti:

Siitä on tullut niin standardi-kasvatusta, ettei sitä edes huomaa enää. Heikot miehet ja heikot naiset kasvattavat heikkoja lapsia.

Kyllä vain. Curling-vanhemmuudella ja vapaalla/lepsulla kasvatuksella on erittäin paljon yhteistä.

Omat vanhempani. Antoivat isoveljelle rahaa jottei tämä löisi minua. Rahaa annettiin myös siitä että söisi ruokansa tai että tulisi käymään isovanhempien luona.

Veli on jo hyvätuloinen 40 v ja vanhemmat maksaa yhä esim. hänen sähkölaskunsa ja muitakin menoja.

Olen.

Kahdella ystävälläni lapset saivat päättää kaiken syömisen ja tekemisen tai tekemättä jättämisen.

Nyt lapset ovat isoja, vanhimmat kohta 30v. Ihan tavallisia ovat. Elämässä tavallisesti pärjänneet, eikä mitään draamagueenejä ole heistä tullut.

Itse mietin joskus, että olis kai voinut itsekin antaa lasten syödä pelkästään naminamia.

Tämä lienee yksi syy myös siihen, miksi nyt metelöidään koronan tuhoamasta sukupolvesta ja miten koululaisilla ja opiskelijoilla on koko nuoruus ja elämä nyt pilalla, kun kahden vuoden aikana ei ole muutamaan kuukauteen päässyt tekemään ihan juuri sitä mitä sillä hetkellä kaikkein mieluiten haluaisi, ja opiskelussa ja koulussakin on pitänyt osata ottaa enemmän vastuuta ja tehdä asioita vähän haastavammin. Edeltävät nourisosukupolvet ovat selviytyneet täysipäisinä sodan, jälleenrakennuksen ja laman läpi, mutta näiden nykyisten koko maailma tuhoutuu, kun välillä ei pääse baariin tai harrastuksiin ja joutuu ihan itsenäisesti opiskelemaan osan vuotta. Toki tosiasia on tässäkin se, että onneksi suurin osa nuorista ei kuulu tähän ryhmään ja on selvinnyt korona-ajastakin traumoitta, mutta tämä kovaäänisten uhriutujien joukkio on se, joka saa äänensä kuuluville, kun muut sitten keskittyvät elämään sitä omaa elämäänsä lehdissä ja somessa itkemisen sijaan.

Kiitos esimerkeistä, Ymmärrän. Ja tiedän, etten ole tähän ilmiöön törmännyt. Olen muuten helsinkiläinen, jos asuinpaikalla on väliä.

Minulle tuleeensimmäiseksi mieleen, että lapsi on ollut hankala tapaus, ja hänen kanssaan on haluttu pärjätä. Siksi on keksitty keinot, jolla lapsi tekee, mitä haluaa.

Toisekseen varmasn ihan vilpittömästi halutaan auttaa omaa lastaan. Näiden aikuisten kohdalla. Kai sitä uskotaan, ett- jos vielä tämän teen, niin kaikki on sitten ok.

Kolmanneksi tuli mieleen av-ketju, jossa äiti mietti, mitä narkkarlapsen kanssa tekisi. Ketjussa oli monta, jotka sanoivat, etteivät koskaan potkaisisi omaa lastaan pihalle. Äitiyden ja tukemisen tavu on meillä hyvin vahva.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tämä lienee yksi syy myös siihen, miksi nyt metelöidään koronan tuhoamasta sukupolvesta ja miten koululaisilla ja opiskelijoilla on koko nuoruus ja elämä nyt pilalla, kun kahden vuoden aikana ei ole muutamaan kuukauteen päässyt tekemään ihan juuri sitä mitä sillä hetkellä kaikkein mieluiten haluaisi, ja opiskelussa ja koulussakin on pitänyt osata ottaa enemmän vastuuta ja tehdä asioita vähän haastavammin. Edeltävät nourisosukupolvet ovat selviytyneet täysipäisinä sodan, jälleenrakennuksen ja laman läpi, mutta näiden nykyisten koko maailma tuhoutuu, kun välillä ei pääse baariin tai harrastuksiin ja joutuu ihan itsenäisesti opiskelemaan osan vuotta. Toki tosiasia on tässäkin se, että onneksi suurin osa nuorista ei kuulu tähän ryhmään ja on selvinnyt korona-ajastakin traumoitta, mutta tämä kovaäänisten uhriutujien joukkio on se, joka saa äänensä kuuluville, kun muut sitten keskittyvät elämään sitä omaa elämäänsä lehdissä ja somessa itkemisen sijaan.

Monet niistä edeltävistä sukupolvista on kyllä ihan hajalla ja päästään vialla.

Se on sitten eri juttu, että poliitikot ja kuntapäättäjät voivat nyt syyttää etäopetuksesta aivan kaikkea, myös kaikkien surkeiden koulu-uudistusten ja säästöpäätösten seuraukset on nyt pantu etäopetuksen syyksi.

Vierailija kirjoitti:

Olen.

Kahdella ystävälläni lapset saivat päättää kaiken syömisen ja tekemisen tai tekemättä jättämisen.

Nyt lapset ovat isoja, vanhimmat kohta 30v. Ihan tavallisia ovat. Elämässä tavallisesti pärjänneet, eikä mitään draamagueenejä ole heistä tullut.

Itse mietin joskus, että olis kai voinut itsekin antaa lasten syödä pelkästään naminamia.

Eiköhän se syömisen päättäminen ole curlingissa se pienin asia. Siis jos antaa lapsen päättää ruoat, mutta ei tee muuta curlingis, niin lopputulos on vielä ok.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kiitos esimerkeistä, Ymmärrän. Ja tiedän, etten ole tähän ilmiöön törmännyt. Olen muuten helsinkiläinen, jos asuinpaikalla on väliä.

Minulle tuleeensimmäiseksi mieleen, että lapsi on ollut hankala tapaus, ja hänen kanssaan on haluttu pärjätä. Siksi on keksitty keinot, jolla lapsi tekee, mitä haluaa.

Toisekseen varmasn ihan vilpittömästi halutaan auttaa omaa lastaan. Näiden aikuisten kohdalla. Kai sitä uskotaan, ett- jos vielä tämän teen, niin kaikki on sitten ok.

Kolmanneksi tuli mieleen av-ketju, jossa äiti mietti, mitä narkkarlapsen kanssa tekisi. Ketjussa oli monta, jotka sanoivat, etteivät koskaan potkaisisi omaa lastaan pihalle. Äitiyden ja tukemisen tavu on meillä hyvin vahva.

Ap

Curling-vanhemmuuden lähde ei ole lapsessa, vaan vanhemmassa. Vanhempi haluaa että lapsi rakastaa ja menee siksi vaikka solmuun, jotta tämä ei vain vaarantuisi.

Eli jotain on mennyt pieleen siinä edellisessä, ehkä liian ankarassa kasvatuksessa, eikä oikeaa kasvatusmallia ole, vaan sitten mennään pöpelikköön toiseen suuntaan.