IL.: curling-vanhemmuus. En ole koskaan tavannut ilmiötä. Oletteko te?

En ole tavannut omassa tuttavapiirissäni.

Vanhemmat eivät huomaa, kun ovat antaneet lapselle vallankäytön. Mitä haluat ruuaksi ja siitä se alkaa. Kaikki lapsen ehdoilla. Siitä on tullut maan tai vanhempien tapa. Siksi ei tunnisteta tai haluta tunnustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät huomaa, kun ovat antaneet lapselle vallankäytön. Mitä haluat ruuaksi ja siitä se alkaa. Kaikki lapsen ehdoilla. Siitä on tullut maan tai vanhempien tapa. Siksi ei tunnisteta tai haluta tunnustaa.

Minä voin kyllä kysyä lapselta, mitä hän haluaa ruoaksi. Ruoka tosin tehdään minun valitsemistani aineksista. Lapsia on myös kolme, joten vaikea siinä on yhden repiä rajatonta valtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä on tullut niin standardi-kasvatusta, ettei sitä edes huomaa enää. Heikot miehet ja heikot naiset kasvattavat heikkoja lapsia.

Kyllä vain. Curling-vanhemmuudella ja vapaalla/lepsulla kasvatuksella on erittäin paljon yhteistä.

Ei ole. Vapaakasvatus sisältää vaikeuksia. Kiipeää naapurin aidalle ja tippuu sieltä. Ei laiteta rajoja, koska lapsen pitää itse ne oppia yrityksen ja erehdyksen kautta.

Curling on synttäreiden vieraille lahjapussit ja kaikki niin , ettei tule pettymyksiä.

Näkeehän tuon jo näistä terapia tarpeista nykynuorisolla. Ei 80-luvulla rampattu terapiassa ouenten epäonnistumisten jälkeen.

Mä olen kuunnellut myös sitä lasta, ja hänestä kasvoi fiksu, muita huomioiva ja menestyvä aikuinen.

Kukaan ei mene rikki siitä, jos häntä kohdellaan kunnioittavasti, vaan sillä kasvaa ihmisiä hyvällä itsetunnolla.

Käskemällä kasvattaminen on suurten ikäluokkien tauti. Kannattaa lukea "70-luvun äitien lapset".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat eivät huomaa, kun ovat antaneet lapselle vallankäytön. Mitä haluat ruuaksi ja siitä se alkaa. Kaikki lapsen ehdoilla. Siitä on tullut maan tai vanhempien tapa. Siksi ei tunnisteta tai haluta tunnustaa.

Minä voin kyllä kysyä lapselta, mitä hän haluaa ruoaksi. Ruoka tosin tehdään minun valitsemistani aineksista. Lapsia on myös kolme, joten vaikea siinä on yhden repiä rajatonta valtaa.

Minun lapseni ovat 20+, mutta olen aina, viikottain kysynyt, mitä he haluavat ruoaksi. Jos sanoivat, että pizzaa, niin kyllä se minulle sopi, että kerran viikossa on pizzaa. He ehkä luulivat, että pystyivät päättämään, mutta jos minä olisin päättänyt, niin sitä pizzaa oli silti kerran viikossa.

Curling-vanhempia ole nähnyt, mutta ei heille toki tästä pysty sanomaan. Mutta ihan hirveäähän se on katsoa kun lapsilla ei ole mitään rajoja, mutta jos he haluavat mennä pulkkamäkeen niin sinne mennään vaikka pää kolmantena jalkana. En vielä tiedä mitä tapahtuu kun teini-ikäistyvät, mutta voisin kuvitella että jos ei nytkään ole mitään authoriteettia kotona niin ei sitä tule olemaan myöhemminkään.

Selvästi johtuu vanhempien omasta epävarmuudesta, sekä siitä ettei vielä itsekään ole kasvaneet aikuisiksi. Uskoisin tämän rassaavan vanhempiakin.

Tvexsossu kirjoitti:

Näitä kaikkia on ollut ennenkin, nykyään vain halutaan ihmiset lokeroida ja saada kaikille jokin diagnoosi. Lasten ja aikuisten ns.muka persoonallisuuksiin liittyvät häiriöiden diag.ovat pelkkää bisnestä.

Sosiaalia- ja terveysalalla luetaan iänikuista liibalaabaa kuinka ihmisellä on itsemääräämisoikeus, oikeus olla erilainen, oikeud tasa-arvoiseen kohteluun. Mitä enemmän tätä mantraa on hoettu, sitä isommmaksi on kasvanut kuilu täydellisenä ihmisenä itseään nimittävien ja lokeroitujen kohdalla.

Muillakin ihmisillä on ne samat oikeudet. Vaikka haluat lyödä ärsyttävää ihmistä, toisia ei saa satuttaa. Elämässä tulee pettymyksiä eteen pieniä ja suuria. Toki läheiset voivat tukea mutta jos on oppinut miten selviydytään niin ei niihin vastoinkäymisiin kaadu ja masennu joka kerta. Ihmisillä on myös velvollisuuksia, ei vain oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jossakin on vika, niin tässä yhteiskunnassa, joka ei tarjoa riittävästi osallisuutta lapsille ja nuorille. Vaikea on olla aikuisena oma-aloitteinen, jos ei ole koskaan aloittanut pienillä askelilla.

Varsinkin pojat oikein pakotetaan joko nököttämään passiivisesti pelikoneellaan tai pöhöttämään egoaan liian totisessa urheiluharrastuksessa. Kaikkialla muualla he ovat tarpeettomia, tiellä, hyödyttömiä.

En ihannoi menneitä vuosikymmeniä, jolloin lapsetkin pakotettiin raatamaan, mutta jonkinlainen kultainen keskitie olisi hyvä. Sellainen, että lapset ja nuoret saisivat kokea pystyvänsä vaikuttamaan omaan elämäänsä ja ympäristöönsä. Se on ihmeellistä, kuinka kymmenvuotiaan pojan ryhti suoristuu vaikka vain siitä, että ostan häneltä lumityöt rivitalon talkooviikolla. Tietenkin kahta hienompaa olisi, jos tällaisia aloitteita tulisi muiltakin kuin omilta vanhemmilta.

-3 pojan äiti.

Miksi kasvatat "poikaa", etkä ihmistä?

Siksi että trolli voisi ulista.

Minuakin alkoi kiinnostamaan, en tiedä tekeekö se minusta automaattisesti trollin. On tietysti hyvä, että pojalle kertoo biologiset tosiasiat, esimerkiksi että hän ei tule koskaan raskaaksi eikä hänelle tule kuukautisia, mutta mitä muuta siihen sisältyy? Perinteiset sukupuoliroolit vai mitä se POJAN kasvattaminen oikein on? Itselläni ei ole lapsia, joten ei ole omakohtaista kokemustakaan.

Minulla on poika, ja olen kyllä kasvattanut hänestä ihmistä. Hän saa sekä uhota, että itkeä. Hän osaa sekä rassata koneita, että kokata ja leipoa meille.

Hieno tyyppi kaiken kaikkiaan.

Minä sanon, että tänään on kaapissa jauhelihaa. Menusta saa valita spagettia, makaronilaatikkoa tai muusia ja lihapullia.

Minulle on ihan sama, minkä niistä alan, joten miksi en kysyisi.

Tuttavapiirissä parikin tällaista perhettä. Lapset nyt kouluikäisiä. Kaikilla ongelmia kaverisuhteissa. Vanhemmat ihmettelee, kun ei yhtään pitkäaikaista ystävyyttä synny. Samalla kuitenkin aiheuttavat tämän. Yksi tuttava kokeili curling-vanhemmuutta minunkin lapseen ja valehteli tälle päin naamaa, ettei lapseni pettyisi. Olimme siis tämän curling-lapsen synttäreillä sisäleikkipaikassa ja me emme voineet jäädä sovitun ajan jälkeen. Lapseni oli todella pettynyt ja itkikin, ja tämä äiti sanoi, ettei kukaan muukaan pysty jäämään. Samalla sekunnilla kuitenkin curling-lapsi muutaman kaverinsa kanssa painui takaisin leikkimään. Lapseni kysyi myöhemmin, että miksi tämän kaverin äiti valehteli, kun moni muu pystyi jäämään. Itse olin täysin pyöristynyt, että joku kehtaa valehdella lapselle tämän vanhempien silmien edessä noin törkeästi.

Toisen perheen lapset ovat ihan hirveitä vinkujija ja tappelijoita. Vanhemmat yrittävät saada tappelun loppumaan lässyttämällä ”älkää hei viitsikö”. Lisäksi vanhemmasta lapsesta (10v tyttö) on kasvanut hirveä huonotapainen esiteini, joka haistatteli viime viikolla lähikaupassa vanhemmalle rouvalle, joka pyysi pitämään turvavälin.

Vierailija kirjoitti:

Koulussa kun olin töissä, törmäsi näihin kukka-pettereihin jatkuvasti "mun iskä haastaa sut oikeuteen!", "sä et voi kieltää multa mitään, äiti vie sut oikeuteen!" "isi sanoi että mun ei tarvi tehdä mitään", "äiti sanoi että mun ei tarvi lukea jos en halua". Tää on arkipäivää, valitettavasti. Tein lyhyen sijaisuuden eskarin opena, siellä jo oli muutama tämmöinen täysin pilalle lellitty narsistin alku, jotka väkivallalla uhkailee toisia lapsia jos ei saa just sitä mitä tahtoo, vanhemmat vain kohauttelee harteitaan, pomo käskee vain kirjata ylös, kunta ei reagoi millään lailla, erityisopettaja käy kerran kuussa 2 tuntia voivottelemassa tilannetta. Siinäpä se. Onneks pääsin vaihtamaan alaa, oli ikävää katsella lähietäisyydeltä kuinka vanhemmat tuhoavat omia lapsiaan.

Teit lyhyen sijaisuuden ja analysoit lapset tuosta noin mutu pohjalta. Hienoa, juuri tätä maailma tarvitsee…

Vanhemmat jotka ovat kasvattaneet penskansa näin pitäisi tuomita ja laittaa maksamaan roimia sakkoja. Kokonainen sukupolvi on pilalla joten se on vähän isompi ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Curling-vanhempia ole nähnyt, mutta ei heille toki tästä pysty sanomaan. Mutta ihan hirveäähän se on katsoa kun lapsilla ei ole mitään rajoja, mutta jos he haluavat mennä pulkkamäkeen niin sinne mennään vaikka pää kolmantena jalkana. En vielä tiedä mitä tapahtuu kun teini-ikäistyvät, mutta voisin kuvitella että jos ei nytkään ole mitään authoriteettia kotona niin ei sitä tule olemaan myöhemminkään.

Selvästi johtuu vanhempien omasta epävarmuudesta, sekä siitä ettei vielä itsekään ole kasvaneet aikuisiksi. Uskoisin tämän rassaavan vanhempiakin.

Ja tässä taas yksi: en ole nähnyt, mitä myöhemmin seuraa, mutta luulen että… hirveyksiä tietenkin. No, näyttäkää niitä aikuisia, joilla on ollut curling vanhemmat? Missä niitä on? Miten oikeasti kävi? Ja älkää sekoittako laiminlyövään vanhempaan tai liiallisesti kontrolloidaan vanhempaan tai esim psykoottisen vanhempaan, joka pelkää lapselle tapahtuvan jotain harhaisuuden vuoksi jne. Väittäisin, että ns pehmeys ei ole niin vaarallista kuin luullaan. Katsokaa niitä aikuisia, joita sitten kasvaa, kun on empaattisrt, kiltit vanhemmat, jotka eivät tykkää pomottaa lapsiaan…

Parempien perheiden vesat saavat tuollaisen kasvatuksen.

Putoavat joskus sitten maapinnalle, mikä voi käydä luonnon päälle ja menee hermot.

Curling tekee lapsista ihan tutkitusti keskimääräistä ahdistuneempia ja masentuneempia. Lapsi ei pääse jäsentymään itse eikä myöskään jäsentämään maailmaansa, jos kaikki on hänen (lapsen mielisten oikkujensa mukaista) höttöä. Lapsesta voi tulla esimerkiksi yksinäinen, koska kukaan muu ihminen ei suostu olemaan hänelle läheinen, kuin hänen omat vanhempansa. Lapset tulisi kasvattaa maailmaa varten, ei omaa itseä varten. Curlaaja tekee itsestään kalvon lapsen ja maailman väliin, eivätkä curlatut lapset tosiaankaan pärjää maailmassa ilman sovittelevaa ja höösäävää curlaajaa.

Rakkaus on hyvä asia ja tärkeää. Vaikka kotona ei ole sääntöjä ja isä uhoaa haastavansa kaikki oikeuteen, yhteiskunnassa on sääntöjä. Miten lapsi sit tajuaa miten pärjätä kodin ulkopuolella? Onko se rakastamista tuupata lapsi hämmentymään maailmalle?

Ystäväni, jonka olen tuntenut kouluiästä asti, on todella voimakastahtoinen, päämäärätietoinen ja sellainen muita jyräävä ollut aina. Kun sai ensimmäsen lapsensa, hymyilin kyynel silmässä hänen 'pehmentymistään' äidiksi. Näin hänessä aivan uusia puolia ja se sai itsenikin herkistymään.

Kunnes hänen lapsensa kasvoi vähän ja aloin huomioida dynamiikan heidän välillään. Ystäväni oli todella omistautunut äiti, mutta ei vain 'pehmentyneenä' tuntunut osaavan sanoa 'ei' missään tapauksessa. Olin ystäväni luonteenpiirteistä ajatellut hänen olevan aivan toisenlainen ja topakka kasvattaja, mutta minkäs lapsettomana tiesin äidinrakkauden sokaisevuudesta. Lapsi sai kiukkukohtauksia kun asiat eivät menneet haluamallaan tavalla just sillä sekunnilla heti ja taas toisella toisin, ja äiti paapoi vieressä, että pysyi perässä noissa haluissa. Pahin, kun pikkuinen alkoi lyödä hullun lailla tuota ystävääni ja hän vain vieressä lässyttää, että 'voi voi, nyt on kiukku. mitä haluat? juutuubin? joo, äiti laittaa juutuubin päälle'. Koitin torua hienovaraisesti, että 'äitiä sattuu, ei saa lyödä', mutta häkellyin ystäväni nollareaktiosta suhteessa kieltoon ja toruihin ja pojallaan kaikki huomio muualla kuin minussa,että sain sanottua lauseen vain hennosti kerran.

Muutama vuosi lisää ja lapsella kaikennäköisiä ongelmia. Väkivaltaisuutta muita lapsia kohtaan, jonka on oppinut kuulemma muilta 'huonovaikutteisilta lapsilta' . Äidin suurin huoli löytää lapselle 'oikeanlaisia ja rauhallisempia ystäviä' niin ei joudu huonoille teille. Itse pelkään noiden 'rauhallisten lasten' puolesta, sillä lapsella kaikki koulukiusaajan maneerit eikä äiti ymmärrä. Olen myös itse huono aikuinen, kun en ole kehdannut tarpeeksi kovasti asiasta sanoa, diplomaattisen pehmeästi ottanut puheeksi eikä tunnu menevän perille niin. On jotenkin vaikeaa, kun äiti nauraa vedet silmissä ylpeänä poikansa 'verbaaliselle lahjakkuudelle' hänen kommentoidessa ilkeän kekseliäästi ulkonäköäni. Hän jotenkin aina ehtii ensin hyväksynein reaktioinensa, mikä vesittää yritykseni kertoa, ettei vaikkapa tunnu aikuisestakaan kivalta, että haukkuu.

Ystäväni on fiksu, lahjakas, menestyvä. Ja vaan jotenkin yhä niin hurmassa lapsestaan, että toimii aivan epäjohdonmukaisesti suhteessa arvoihinsakin. Lapsi vuosienkin jälkeen saa yhä aivan kaiken haluamansa ja mielellään sillä punaisella sekunnilla kun on tuo 'hätä'. Pian tulossa toinen lapsi. Kiinnostaa kyllä, kuinka esikoinen hänet ottaa vastaan kuningasasemastaan..

Kyllä olen.

T: lastensuojelussa töissä jo 20 vuotta