IL.: curling-vanhemmuus. En ole koskaan tavannut ilmiötä. Oletteko te?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan.

Arvatkaa vaan kuinka monta kertaa olen saanut "pahaa katsetta" keskustellessani juuri tällä tavoin ruokakaupoissa käydessämme kaksivuotiaan kanssa.

Ei, meilläkään taapero ei todellakaan päätä mitä ostamme tai laitamme ruoaksi, minä opetan hänelle arjessa toimimista sekä laajennamme yhdessä sanavarastoa. Ei muuta.

Nyt meillä onkin sitten kaksi lukevaa nelivuotiasta, uskon, että vain tällainen tavallinen keskustelu on yhtenä tekijänä tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt yksinkertaistat liikaa. Suurin osa masentuneista ja ahdistujista on kuitenkin ihan tavallisia murrosikäisiä. Ei ole normaalia joutua kököttämään omassa huoneessaan vuositolkulla.

Kyllä, koronavuodet ovat olleet monelle täysin hyvinkasvatetullekin nuorelle  rankkoja ja joillekin jopa tuhoisia.

En tiennytkään, että ulkona kokoontuminen ja vaikkapa pihaleikit ja pelit ovat kiellettyjä. Tai vaikkapa kavereiden luona käyminen pienellä porukalla.

Kaikki ei asu vierekkäin. Meillä on pakostakin rajoittunut tapaamiset koska julkisia kulkuneuvoja on vältelty.

Suurin osa kuitenkin asuu, mutta se taitaakin olla niin että nykyajan lapsilla ei ole minkäänlaista itseohjautuvuutta em. asioiden suhteen, vaan kaiken pitäisi olla ohjattua. 

Ei todellakaan asu. Nykykoulut on jättimäisiä ja niihin kuljetaan todella laajoilta alueilta.

Helsingissä iso osa kulkee painotuksiin koska lähikoulu on homeessa, väistössä, lakkautusuhan alla tai heikkotasoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan. 

Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen. 

Ei nämä kerro curlingista.

Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.

Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?

Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.

(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)

Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.

Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne

Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.

Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.

Tästä olen eri mieltä. Ei ole fiksua opettaa lasta vain tottelemaan sokeasti.

Siivoustarpeen voi ihan hyvin perustella. Että nyt siivotaan, jotta huone ei ajaudu kaaokseen tai jotta huomenna voi kaveri tulla kylään, kun on siistiä tai jotta lapsi itse viihtyisi paremmin.

Näin syntyy lapselle kuva syistä ja seurauksista ja siitä, että hän on vastuussa huoneestaan.

"Totella sokeasti" vs "vanhemman kuuluu perustella kaikki hyvin, muuten en suostu tekemään" - välillä on aika paljon siimaa....

Joskus se "koska äiti määrää" "koska se on laki" nyt vaan saa luvan riittää.

Tuo siivoaminen on ehkä huono esimerkki, mutta kyllä omat lapset keksivät nopeasti vastaperusteen: mua ja Millas ei sotku häiritse, tämä on just hyvä, tässä on leikki kesken, ei mikään kaaos, mä viihdyn just tässä enkä viihdy jos kaiken pitää olla paikoillaan... + miksi ihmeessä mulla edes on lattia, jos en saa käyttää sitä leikkimiseen, ei se voi sua häiritä, koska minä ja Milla ollaan ihan keskenään, mä en päästä Pirkko-tätiä mun huoneeseen, mä siivoan sitten kun tämä leikki on valmis jne.

Eli, säästää monta vastaväittelyä, kun lapsi oppii, että KAIKKEA ei tarvitse perustella, joskus tehdään niin kuin määrätään.

Eli "takki päälle siinä Ateneumin ala-aulassa, Non-negotiable".

Juuri näin! Kiitos ja amen että tällaisia fiksuja vanhempia vielä on olemassa!

Olen ihan hajalla, kun luokassa on 21 tyyppiä, jotka vaativat yksilöllisen perustelun joka hemmetin tekemiseen. Ja sitten väännetään, miksi kaikkien oppilaiden pitää tehdä asia X. Ja yritetään vielä erikseen vaikuttaa, miksi ”juuri mun ei tarvis tehdä tätä.”

Mistä näitä epäjoukkuepelaajia sikiää, kun moni harrastaa joukkuelajeja?

Ope

Oletko sinä vanhempi niille oppilaille?

Kyllä vain opettaja koulussa on vanhemman roolissa. Häneen lapsi koulussa luottaa ja turvautuu, kuten vanhempaan kotona.

Kun lapseni aloitti koulun, ensimmäisenä päivänä esittäydyin opettajalle ja sanoin, että meidän on hyvä tuntea toisemme, kun nyt yhdessä alamme kasvattaa tätä lasta. Kutsuin opettajan myös kotiimme kahville, jotta hän näkee, millaisista oloista lapsi tulee.

Hyvin meni koulu ja sujui yhteistyömme opettajan kanssa - kiitos hänelle, oikein mukavalle ihmiselle. :)

Vähän kuulostaa nuoleskelulta.

Miksi?

Olimme samanikäiset ja kuten osoittautui, oli melkein samanikäisiä lapsia.

Meistä tuli kaverit ja tehtiin myöhemmin asioita sekä lasten kanssa että aikuisten retkiä.

Minulla on tapana tutustua ihmisiin, joiden kanssa jo etukäteen tiedän olevani tekemisissä todennäköisesti vuosia eteenpäinkin kuten esim. työkavereihin.

Suhtaudun hyvin vakavasti ihmisiin, joiden merkitys lasteni elämässä on merkittävä. Katson, että lapseni opettajan kanssa meillä on edessä pitkä ja tärkeä projekti.

Voi perheen isäkin kypsyä jos jatkuvasti pitsaa ja kalapuikkoja sekä paistinlettuja jos lasten mielen mukaan mennään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan. 

Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen. 

Ei nämä kerro curlingista.

Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.

Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?

Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.

(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)

Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.

Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne

Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.

Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.

Tästä olen eri mieltä. Ei ole fiksua opettaa lasta vain tottelemaan sokeasti.

Siivoustarpeen voi ihan hyvin perustella. Että nyt siivotaan, jotta huone ei ajaudu kaaokseen tai jotta huomenna voi kaveri tulla kylään, kun on siistiä tai jotta lapsi itse viihtyisi paremmin.

Näin syntyy lapselle kuva syistä ja seurauksista ja siitä, että hän on vastuussa huoneestaan.

"Totella sokeasti" vs "vanhemman kuuluu perustella kaikki hyvin, muuten en suostu tekemään" - välillä on aika paljon siimaa....

Joskus se "koska äiti määrää" "koska se on laki" nyt vaan saa luvan riittää.

Tuo siivoaminen on ehkä huono esimerkki, mutta kyllä omat lapset keksivät nopeasti vastaperusteen: mua ja Millas ei sotku häiritse, tämä on just hyvä, tässä on leikki kesken, ei mikään kaaos, mä viihdyn just tässä enkä viihdy jos kaiken pitää olla paikoillaan... + miksi ihmeessä mulla edes on lattia, jos en saa käyttää sitä leikkimiseen, ei se voi sua häiritä, koska minä ja Milla ollaan ihan keskenään, mä en päästä Pirkko-tätiä mun huoneeseen, mä siivoan sitten kun tämä leikki on valmis jne.

Eli, säästää monta vastaväittelyä, kun lapsi oppii, että KAIKKEA ei tarvitse perustella, joskus tehdään niin kuin määrätään.

Eli "takki päälle siinä Ateneumin ala-aulassa, Non-negotiable".

Juuri näin! Kiitos ja amen että tällaisia fiksuja vanhempia vielä on olemassa!

Olen ihan hajalla, kun luokassa on 21 tyyppiä, jotka vaativat yksilöllisen perustelun joka hemmetin tekemiseen. Ja sitten väännetään, miksi kaikkien oppilaiden pitää tehdä asia X. Ja yritetään vielä erikseen vaikuttaa, miksi ”juuri mun ei tarvis tehdä tätä.”

Mistä näitä epäjoukkuepelaajia sikiää, kun moni harrastaa joukkuelajeja?

Ope

Oletko sinä vanhempi niille oppilaille?

Kyllä vain opettaja koulussa on vanhemman roolissa. Häneen lapsi koulussa luottaa ja turvautuu, kuten vanhempaan kotona.

Kun lapseni aloitti koulun, ensimmäisenä päivänä esittäydyin opettajalle ja sanoin, että meidän on hyvä tuntea toisemme, kun nyt yhdessä alamme kasvattaa tätä lasta. Kutsuin opettajan myös kotiimme kahville, jotta hän näkee, millaisista oloista lapsi tulee.

Hyvin meni koulu ja sujui yhteistyömme opettajan kanssa - kiitos hänelle, oikein mukavalle ihmiselle. :)

Voi luoja. Oikeesti?

Oikeastiko kukaan muu vanhempi ei ole nähnyt aiheelliseksi esittäytyä lapsensa opettajalle?

Ei tuo ole mitään normaalia esittäytymistä.

Esittäydytään tilanteen mukaisesti, pikku ystäväiseni.

Tuo ei ole tilanteen mukaista normaalia esittäytymistä, idiootti.

Aivan kuten haluat, pikku ystäväiseni.

No on. Varmaan joka toinen vanhempi on tuollainen täällä Helsingissä. Päiväkodissa oli lapsi jolle ei saanut sanoa ei :D lapset tarvitsee rajoja ja rakkautta yhtä paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan. 

Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen. 

Ei nämä kerro curlingista.

Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.

Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?

Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.

(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)

Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.

Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne

Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.

Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.

Nyt et tiedä mistä puhut. Taustalla voi olla sata syytä, miksi juuri sinä päivänä ei suostunut lattamaan takkia päälle. On myös todella haastavia lapsia. Monia vanhempia ahdistaa tällaisten lasten aiheuttamat julkiset raivokohtaukset, johon sitten sinunkaltaisesti jee sustelijat tulevat lässyttämään ja besserwisseröimään omaa erinomaisuuttaan korostaen. Monen haastavan lapsen vanhempi ei koskaan edes mene Ateneumiin tästä syystä ja lapsi jää vaille mitään kokemuksia. Hatunnosto tälle perheelle, jossa lähdettiin kaikesta huolimatta.

Tässäkin ketjussa kasaantunut porukkaa kilvan kehumaan itseään ja haukkumaan muita vanhempia. Oikein perusavmenoa.

Lapsi on juuri niin haastava kuin miten haastavaksi hänet on kasvatettu.

Kannattaa muistaa että tapetinväriset lähes mykät kaikkeen sopeutujat voivat olla myös täysin vanhempiensa sivuuttamia, tietynlainen antiteesi grandiooseille lellikeille. Ovat ehkä vaivattomia, mutta kasvattamattomia yhtä kaikki.

Saman perheen lapsista toinen voi olla esim materiaalisesti hemmoteltu, toiselta evätään lähes kaikki. Se nöyrä hiljainen ja näennäisvaatimaton lapsi voi olla silti täynnä hiljaista raivoa. Ystäviä näillä ei yleensä ole.

Niin, ovathan nämä hiljaisetkin haastavia jos heidän kanssaan yrittää saada järkevää kontaktia. Haastavuudella voi tarkoittaa myös näitä, eikä vain pitää sitä aggressiivisuuden eufemismina. Oli sitten kasvatusväitteestä mitä mieltä hyvänsä. 

Luulen tavanneeni tällaisen lapsen jolla curling-vanhemmat. Päiväkodissa ja lapsi oli hirveä muille ellei saanut tahtoa läpi aina, ylemmyydentuntoinen ikätovereihin nähden ja toi sen myös esille. Nimitteli ja uhkaili suoraan toisia lapsia. Pyöritti vanhempia miten tahtoi. Kykeni ajattelemaan asioita vain itsensä kannalta ja mikä oli mukavin vaihtoehto,viis siitä oliko oikein. Sanaa ei, tuo lapsi ei kestänyt lainkaan ja mitään mikä ei ollut mieleen. Monenlaisia lapsia olen töissä tavannut, tuo on jäänyt mieleen poikkeuksellisen hirveänä käytöksenä. Mahtaa muistaa omakin mukula jota uhkaili törkeästi kun ei saanut haluamaansa.