IL.: curling-vanhemmuus. En ole koskaan tavannut ilmiötä. Oletteko te?

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini on curling-vanhempi. Hän ei yksinkertaisesti pysty sanomaan "ei".

Minäkin lapsena mm. pyytelin kotieläimeksi sikaa ja hän vain aina lupaili sitä minulle, koska ei ollut tarpeeksi aikuinen sanomaan, että "voi hyvä lapsi, ei kerrostalossa voi pitää sikaa".

Minä sitten varmaan kolme vuotta odotin sitä omaa sikaa, ja äiti lupaili.

Minun isäni on jämäkkä ja hän jaksoi pitää huushollissa järjen ääntä sentään.

Tuli mieleen oma tilanne puolivanhempana. Lapsen äiti ei jostain syystä voi koskaan kunnolla perustella, että miksei jotain asiaa saa tai tehdä. Sanoo vaan, että "ei" perustelematta tai sarkastisesti että "joo, totta kai ostetaan". Minä perustelen, että uutta iphonea ei tule siksi, koska se on liian kallis eikä siihen ole varaa. Piste.

M.

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa että yhteiskunta on vanhemmilta ottanut kaikki työkalut pois ja nyt sitten kun tulos on häiriintyneet mielnsäpahoittajat, syytetään taas vanhempia.

Jos ei osaa kasvattaa lapsiaan ilman väkivaltaa, niin kannattaisi olla kokonaan lisääntymättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauskaa että yhteiskunta on vanhemmilta ottanut kaikki työkalut pois ja nyt sitten kun tulos on häiriintyneet mielnsäpahoittajat, syytetään taas vanhempia.

Höpsönpöpsön. Yhteiskunta ei takuulla estä vanhempia sanomasta ei, tai pitämään kiinni nukkumaanmenoajoista. Jos tarvitset näihin luunappeja ja 'piiskaa' (kuten oletan sinun vihjaavan), niin pahasti ollaan metsässä.

Nykyvanhemmat eivät pysty kestämään lapsen pettymystä, surua tai vihaa näinkään, niin luuletko että he erityisesti haluaisivat satuttaa lastaan fyysisesti, mutta eivät tee sitä 'koska laki estää'?

Eiköhän kyse ole vain siitä, että kovalla kurilla kasvatetut vanhemmat eivät halua lapsilleen samoja kokemuksia, mutta ovat sännänneet toiseen ääripäähän sen kultaisen keskitien sijaan.

Yhtään sukupolvea ei vielä taida Suomessa olla, josta valtaosa pystyisi hyväksymään sen, että joskus oikein toimiminen vaatii hankalien tunteiden aiheuttamista ja vastaanottamista. Esim. aikuisten välillä tämä näkyy treffailussa ghostauksena, jossa voi mukavasti välttää toisella aiheutuneen mielipahan kohtaamisen ja päästä itse helpolla.

Höpösönpöpsön. Sama tilanne on kouluissa, työkalut viety ja nyt ihmetellään näitä kiusaajia.

Kuin  myös sama tilanne poliisilla, hyvä että on edes joku ase (jota ei saa käyttää).

Paapominen on se syy että kansakunta rappeutuu ja taantuu tulevien uussuomalaisten ehdoilla samalle tasolle.  On unohdettu että vastuu on vanhemmilla lastensä kasvatuksesta, ei kouluilla tai yhteiskunnalla.

Tiesitkö että kaikista raaimpiin väkivaltarikoksiin syyllistyneiden vankien on tutkittu joutuneen fyysisen 'kurinpidon' kohteeksi lapsena ja nuorena moninkertaisella todennäköisyydellä muuhun väestöön verrattuna?

Lyöminen ei opeta käytöstapoja tai muiden ihmisten kunnioitusta. Se opettaa että jos omat kyvyt ei muuhun riitä, voi aina vetää toista turpaan. Tai vastaavasti pelkäämään itseään fyysisesti vahvempia ihmisiä.

Ovatko nämä asioita, jotka haluat opettaa lapsellesi?

Ja sarjamurhaajissa on äidin lellikkejä. Onko tässä joku haikaillut väkivaltaa, joka näkyy olevan sinulle kurinpidon synonyymi? Outoa.

Naapurikylässä on curling-halli, siellä niitä curling perheitä näkee. Koko perhe harrastaa !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini on curling-vanhempi. Hän ei yksinkertaisesti pysty sanomaan "ei".

Minäkin lapsena mm. pyytelin kotieläimeksi sikaa ja hän vain aina lupaili sitä minulle, koska ei ollut tarpeeksi aikuinen sanomaan, että "voi hyvä lapsi, ei kerrostalossa voi pitää sikaa".

Minä sitten varmaan kolme vuotta odotin sitä omaa sikaa, ja äiti lupaili.

Minun isäni on jämäkkä ja hän jaksoi pitää huushollissa järjen ääntä sentään.

Tuli mieleen oma tilanne puolivanhempana. Lapsen äiti ei jostain syystä voi koskaan kunnolla perustella, että miksei jotain asiaa saa tai tehdä. Sanoo vaan, että "ei" perustelematta tai sarkastisesti että "joo, totta kai ostetaan". Minä perustelen, että uutta iphonea ei tule siksi, koska se on liian kallis eikä siihen ole varaa. Piste.

M.

Mikä on "puolivanhempi"?

Meillä mies on usein lapsena muuttanut savolainen, eikä osaa olla ollenkaan jämäkkä, koska aina pelkää, että ihmiset ympärillä vaihtuu.

Minä olen pohjalainen, eikä tee tiukkaakaan sanoa ihan vaan ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos jossakin on vika, niin tässä yhteiskunnassa, joka ei tarjoa riittävästi osallisuutta lapsille ja nuorille. Vaikea on olla aikuisena oma-aloitteinen, jos ei ole koskaan aloittanut pienillä askelilla.

Varsinkin pojat oikein pakotetaan joko nököttämään passiivisesti pelikoneellaan tai pöhöttämään egoaan liian totisessa urheiluharrastuksessa. Kaikkialla muualla he ovat tarpeettomia, tiellä, hyödyttömiä.

En ihannoi menneitä vuosikymmeniä, jolloin lapsetkin pakotettiin raatamaan, mutta jonkinlainen kultainen keskitie olisi hyvä. Sellainen, että lapset ja nuoret saisivat kokea pystyvänsä vaikuttamaan omaan elämäänsä ja ympäristöönsä. Se on ihmeellistä, kuinka kymmenvuotiaan pojan ryhti suoristuu vaikka vain siitä, että ostan häneltä lumityöt rivitalon talkooviikolla. Tietenkin kahta hienompaa olisi, jos tällaisia aloitteita tulisi muiltakin kuin omilta vanhemmilta.

-3 pojan äiti.

Miksi kasvatat "poikaa", etkä ihmistä?

Siksi että trolli voisi ulista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun äitini on curling-vanhempi. Hän ei yksinkertaisesti pysty sanomaan "ei".

Minäkin lapsena mm. pyytelin kotieläimeksi sikaa ja hän vain aina lupaili sitä minulle, koska ei ollut tarpeeksi aikuinen sanomaan, että "voi hyvä lapsi, ei kerrostalossa voi pitää sikaa".

Minä sitten varmaan kolme vuotta odotin sitä omaa sikaa, ja äiti lupaili.

Minun isäni on jämäkkä ja hän jaksoi pitää huushollissa järjen ääntä sentään.

Tuli mieleen oma tilanne puolivanhempana. Lapsen äiti ei jostain syystä voi koskaan kunnolla perustella, että miksei jotain asiaa saa tai tehdä. Sanoo vaan, että "ei" perustelematta tai sarkastisesti että "joo, totta kai ostetaan". Minä perustelen, että uutta iphonea ei tule siksi, koska se on liian kallis eikä siihen ole varaa. Piste.

M.

Kun olet 50 kertaa kertonut puolilapselle, että iPhone on liian kallis, saatat sinäkin seuraavalla kerralla sanoa vain ”ei”.

- Ihan kokonainen äiti, joka jaksaa yhdeksänä kertana kymmenestä sanoa lapsille, että tänään ei oteta karkkia, koska ei ole lauantai, mutta joka saattaa silloin kymmenellä kerralla (vartin päästä edellisestä) vastata että ”no mitäpä itse luulet että otetaanko?”

Kaverini kasvattaa lastaan näin. Jännä nähdä mikä on lopputulos. Kaveri ei itse kestä lapsen pettymystä, joten koettaa järjestää asiat niin ettei pettymyksiä tule. Lapsen syntymä oli tosi traumaattinen kaverille ja hän ei kestä sitä, että lapsi kokoa negatiivisia tunteita. Heillä on tällä hetkellä 3 koiraa, akvaario ja kissa, koska lapsi on halunnut ne ja olis pettynyt, jos ei niitä olis hankittu. Saa aivan kaiken mitä haluaa ja tehdä mitä haluaa. On vallannut jopa vanhempien makuuhuoneen, koska halusi sen ja kaveri ei pystynyt sanomaan ei.

Exäni oli tällainen kasvattaja.. Kyseessä siis exän lapset, meillä ei ollut yhteisiä. Luojan kiitos :D

Antoi lapsille kaikki periksi, ei komentanut niitä ollenkaan. Ja kaikki mentiin lasten ehtojen mukaan. Ja sitten suuttui minulle jos yritin pitää kuria. Exä kuskasi lapsille vettä keskellä yötä kun lapsi huutaa omasta sängystä että pitää saada vettä. Kyseessä oli 8 vuotias... Mutta huomasin, että exä on kasvatettu samalla tavalla, ei kestänyt vastoinkäymisiä. Kun erosin todella huonosta suhteesta niin exä uhkaili ampua itsensä jos jätän. 

Vierailija kirjoitti:

Exäni oli tällainen kasvattaja.. Kyseessä siis exän lapset, meillä ei ollut yhteisiä. Luojan kiitos :D

Antoi lapsille kaikki periksi, ei komentanut niitä ollenkaan. Ja kaikki mentiin lasten ehtojen mukaan. Ja sitten suuttui minulle jos yritin pitää kuria. Exä kuskasi lapsille vettä keskellä yötä kun lapsi huutaa omasta sängystä että pitää saada vettä. Kyseessä oli 8 vuotias... Mutta huomasin, että exä on kasvatettu samalla tavalla, ei kestänyt vastoinkäymisiä. Kun erosin todella huonosta suhteesta niin exä uhkaili ampua itsensä jos jätän. 

Jos minun 8-vuotiaani herää yöllä janoon, niin silittelen hänet vielä uneenkin. Hyviä lapsia on tullut tällä metodilla.

Sitä en tiedä, mitä ajattelisin jos minulla olisi exiä ja näiden bonuslapsia, mutta ainakin omieni kohdalla ajattelen, että lapsuus on lyhyt ja rakkaus kantaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos esimerkeistä, Ymmärrän. Ja tiedän, etten ole tähän ilmiöön törmännyt. Olen muuten helsinkiläinen, jos asuinpaikalla on väliä.

Minulle tuleeensimmäiseksi mieleen, että lapsi on ollut hankala tapaus, ja hänen kanssaan on haluttu pärjätä. Siksi on keksitty keinot, jolla lapsi tekee, mitä haluaa.

Toisekseen varmasn ihan vilpittömästi halutaan auttaa omaa lastaan. Näiden aikuisten kohdalla. Kai sitä uskotaan, ett- jos vielä tämän teen, niin kaikki on sitten ok.

Kolmanneksi tuli mieleen av-ketju, jossa äiti mietti, mitä narkkarlapsen kanssa tekisi. Ketjussa oli monta, jotka sanoivat, etteivät koskaan potkaisisi omaa lastaan pihalle. Äitiyden ja tukemisen tavu on meillä hyvin vahva.

Ap

Curling-vanhemmuuden lähde ei ole lapsessa, vaan vanhemmassa. Vanhempi haluaa että lapsi rakastaa ja menee siksi vaikka solmuun, jotta tämä ei vain vaarantuisi.

Eli jotain on mennyt pieleen siinä edellisessä, ehkä liian ankarassa kasvatuksessa, eikä oikeaa kasvatusmallia ole, vaan sitten mennään pöpelikköön toiseen suuntaan.

Tässä ollaan oikeilla jäljillä. Kyse on siitä, että vanhempi alitajuisesti pelkää hylkäämistä ja vihan kohteena olemista. Siksi hän tekee kaikkensa, että lapsi pysyy tyytyväisenä.

Eräskin oppilaani äiti uhkaili minua sillä, että jos en ota arvioitavia töitä vastaan enää lukuvuoden viimeisellä viikolla eli paljon deadlinen jälkeen, hänen poikansa ei sitten enää pidä minusta ja oppiaineestani. Ajattelin, että kerro toki lisää itsestäsi. Minulle ei ole mitään väliä, tykkääkö joku sadoista oppilaistani minusta henkilökohtaisesti, joten äidin uhkailu oli tehotonta. Mutta tuo pelko oli varmasti hänen toimintansa taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exäni oli tällainen kasvattaja.. Kyseessä siis exän lapset, meillä ei ollut yhteisiä. Luojan kiitos :D

Antoi lapsille kaikki periksi, ei komentanut niitä ollenkaan. Ja kaikki mentiin lasten ehtojen mukaan. Ja sitten suuttui minulle jos yritin pitää kuria. Exä kuskasi lapsille vettä keskellä yötä kun lapsi huutaa omasta sängystä että pitää saada vettä. Kyseessä oli 8 vuotias... Mutta huomasin, että exä on kasvatettu samalla tavalla, ei kestänyt vastoinkäymisiä. Kun erosin todella huonosta suhteesta niin exä uhkaili ampua itsensä jos jätän. 

Jos minun 8-vuotiaani herää yöllä janoon, niin silittelen hänet vielä uneenkin. Hyviä lapsia on tullut tällä metodilla.

Sitä en tiedä, mitä ajattelisin jos minulla olisi exiä ja näiden bonuslapsia, mutta ainakin omieni kohdalla ajattelen, että lapsuus on lyhyt ja rakkaus kantaa.

Ei normaali kouluikäinen herätä vanhempia keskellä yötä janon takia. Saahan sitä vettä hanasta. Mihin siinä äitiä tarvitaan? Minulle oli lapsena ihan selvä että toisen unta kunnioitetaan ja äidin pitää jaksaa aamulla töihin. Eri asia toki, jos lapsi on taapero. Mutta että 8v...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos esimerkeistä, Ymmärrän. Ja tiedän, etten ole tähän ilmiöön törmännyt. Olen muuten helsinkiläinen, jos asuinpaikalla on väliä.

Minulle tuleeensimmäiseksi mieleen, että lapsi on ollut hankala tapaus, ja hänen kanssaan on haluttu pärjätä. Siksi on keksitty keinot, jolla lapsi tekee, mitä haluaa.

Toisekseen varmasn ihan vilpittömästi halutaan auttaa omaa lastaan. Näiden aikuisten kohdalla. Kai sitä uskotaan, ett- jos vielä tämän teen, niin kaikki on sitten ok.

Kolmanneksi tuli mieleen av-ketju, jossa äiti mietti, mitä narkkarlapsen kanssa tekisi. Ketjussa oli monta, jotka sanoivat, etteivät koskaan potkaisisi omaa lastaan pihalle. Äitiyden ja tukemisen tavu on meillä hyvin vahva.

Ap

Curling-vanhemmuuden lähde ei ole lapsessa, vaan vanhemmassa. Vanhempi haluaa että lapsi rakastaa ja menee siksi vaikka solmuun, jotta tämä ei vain vaarantuisi.

Eli jotain on mennyt pieleen siinä edellisessä, ehkä liian ankarassa kasvatuksessa, eikä oikeaa kasvatusmallia ole, vaan sitten mennään pöpelikköön toiseen suuntaan.

Ainoa suurinpiirtein curling vanhemmuuteen osuva tuntemani perhe on juuri tämän kaltainen, lapsen äiti jäi itse vaille kaipaamaansa tukea ja "ymmärtää" nyt viimeiseen asti ainokaisensa erityisherkkyyttä. Niin pitkälle, että se minun silmissä kääntyy lasta vastaan. 

Muuten näen lähinnä sellaisia perheitä, joissa vanhemmat ovat rauhallisia introverttejä, jotka saavat vauhdikkaan ja kovapäisen lapsen ja ovat hukassa rajojen asettamisessa. Vanhemmat eivät ole itse sellaisia koskaan tarvinneet ja tarvittava tiukkuus ei tule luontevasti. Vanhemmat tulkitsevat maailmaa hennoista sävyistä, mutta lapsi tarvitsee kirkkaanpunaisen Stop merkin pysähtyäkseen.

Useimmat kuitenkin päätyvät tyydyttävään lopputulokseen, kun vanhemmat astuvat epämukavuusalueelle ja alkavat pitää kuria ja toisaalta lapsi kasvaa ja rauhoittuu. 

Paljon suurempana ongelmana pidän silti rakkaudetonta, tunteita näyttämätöntä ja välinpitämätöntä kasvatusta. Se jos mikä tekee hallaa lapsen kasvulle ja yhteiskunnalle. 

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan olen. Monta lasta, vanhemmat ostaa kaiken. Koulusta ollaan pois jos kerran aivastaa (aika ennen koronaa). Lapset valvoo puoleen yöhön, nukkuu puoleen päivään. Opettajat on tyhmiä, kouluruokaa ei tarvii syödä. Milloin mikäkin erityispiirre joka estää normaalin toiminnan. 

Tässä on monta kohtaa, jotka osuu omaan vanhemmuuteen. Minun lapset saa olla poissa koulusta, jos aamulla ilmoittavat, että ovat kipeänä. En minä tiedä heidän olotilaansa. Itse en jaksaisi olla meluisassa koulussa ja ravata tunnilta välitunnille edes täysin terveenä, saati sitten vähän flunssaisena. Toisinaan syy voi olla enemmän henkinen kuin fyysinen ja ihan yhtä hyvä syy.

Koulua käydään niin paljon, että muutama satunnainen kotona vietetty päivä ei tunnut missään. Tämän edellytyksenä toki on, että koulu hoidetaan kunnolla. Läksyt kysellään ja tehdään, kun olo on parempi. Luottamusta pitää olla, molemmilla. 

Kouluruokaakaan ei ole pakko syödä. En sitä kotoa käsin voi mitenkään valvoa, kannustan kyllä syömään jos jotain siedettävää on tarjolla. En itsekään saa alas pahaa ruokaa, miten voisin vaatia sitä lapsilta?

Tyhmien opettjien kohdalla käydään keskustelua siitä, kuinka kehittävää on yrittää tulla toimeen ei niin mieleisen ihmisen kanssa. Pohditaan yhdessä keinoja, jolla tehdä tilanteesta siedettävämpi. Miten lasta auttaisi, jos vain kieltäisin hänen tunteensa?

Tunsin erään jonka vanhemmat olivat juuri tommoisia curling-tyyppejä. Itsekeskeinen, osaamaton ja ahdistunut vätys, jolle piti kaikki tehdä puolesta kun ei itse viitsi/halua/osaa opetella. Kun vähänkään turhautuneena tuolle laiskalle kasalle menin ärähtämään niin juostiin itku kurkussa soittelemaan "äitylille ja iskylille". Kyseisellä henkilöllä oli tilit ja rahapussit täynnä rahaa, mutta kun porukalla lähdettiin mitään vapaa-aikaa viettämään niin hälle piti aina kaikki maksaa, kun "aina joku maksaa mulle" ja piti antaa ilmaiset kyydit nythetitänään minne mihinkin, kun ei hän osaa/halua julkisia käyttää. Olkaa ihmiset järkevämpiä ja kasvattakaa lapsistanne oikeita ihmisiä eikä tämmöisiä kermapers aikuislapsia.

Tämän näkee nykyisessä korkeakoulussa. Hirveää loukkaantumista joka asiasta, ei yhtään mietitä mitä suustaan päästetään ja mistään ei oteta vastuuta eikä osata tehdä ryhmätöitä. Enimmäkseen näiden kanssa menee aika kaaoksen hallintaan mikä on täysin itse luotua. Osa myös projektiviikoilla lähtee kesken kaiken kenellekään sanomatta kotiin, vaikka itsestäänselvyys on että hommat hoidetaan ensin. 

Siskoni on hyvällä alulla poikansa kanssa tällaisessa kasvatuksessa. Onneksi lapsi on vasta 1-vuotias, joten toivoa on vielä. Tämä lapsi ei kuitenkaan saa itkeä koskaan. Ihan älytön show ja dramaattinen lohduttelu, jos jotain sattuu. Koko ajan kulkee lapsen perässä ja estää mitään sattumasta. Lapsella on alkanut tulla esiin omaa tahtoa, jonka mukaan eletään. Esim. jos hän pistää vastaan pukiessa sisko ei lähde hänen kanssaan ulos. Jos hän ei halu syödä jotain, sisko kokeilee kaikkia mahdollista vaihtoehtoja, että saa hänet syömään jotain. Jos lapselta otetaan jokin asia pois, saattaa tämä itkeä niin pitkään, että saa sen takaisin. Ja ainahan hän saa, koska itkeminen on vanhemmille liikaa ja silloin saa kaiken periksi.

Sisko on tehnyt lapsensa lähes nelikymppisenä. Tämän ikäisillä tuntuu olevan enemmän taipumusta curling-vanhemmuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni on hyvällä alulla poikansa kanssa tällaisessa kasvatuksessa. Onneksi lapsi on vasta 1-vuotias, joten toivoa on vielä. Tämä lapsi ei kuitenkaan saa itkeä koskaan. Ihan älytön show ja dramaattinen lohduttelu, jos jotain sattuu. Koko ajan kulkee lapsen perässä ja estää mitään sattumasta. Lapsella on alkanut tulla esiin omaa tahtoa, jonka mukaan eletään. Esim. jos hän pistää vastaan pukiessa sisko ei lähde hänen kanssaan ulos. Jos hän ei halu syödä jotain, sisko kokeilee kaikkia mahdollista vaihtoehtoja, että saa hänet syömään jotain. Jos lapselta otetaan jokin asia pois, saattaa tämä itkeä niin pitkään, että saa sen takaisin. Ja ainahan hän saa, koska itkeminen on vanhemmille liikaa ja silloin saa kaiken periksi.

Sisko on tehnyt lapsensa lähes nelikymppisenä. Tämän ikäisillä tuntuu olevan enemmän taipumusta curling-vanhemmuuteen.

Mun parikymppisellä kaverilla oli yhtä leväperäistä lapsenhoitoa aikoinaan. Pistin välit poikki, koska en vain jaksanut katsella sitä touhua enää. Lisäksi hän kuvitteli, että minä tulen kantamaan vastuun lapsesta siihen talouteen, koska hän ei halunnut. 

Viimeinen pomppaus kävi, kun hän kutsui minut kylään ja paikalle päästyäni tajusin, että paikalla oli hänen veljensä kipeiden lastensa kanssa. Olisin lähtenyt jos busseja olisi sieltä perähikiältä kulkenut. Lisäksi hän antoi yksivuotiaan pomppia valveilla aamuyö kolmeen asti, koska lasta ei saa kuulemma nukkumaan ilman häntä. Nyt oman lapsen äitinä tajuan millaista paskaa tuo kaveri suolsi, hän ei vain osannut eikä halunnutkaan osata. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Exäni oli tällainen kasvattaja.. Kyseessä siis exän lapset, meillä ei ollut yhteisiä. Luojan kiitos :D

Antoi lapsille kaikki periksi, ei komentanut niitä ollenkaan. Ja kaikki mentiin lasten ehtojen mukaan. Ja sitten suuttui minulle jos yritin pitää kuria. Exä kuskasi lapsille vettä keskellä yötä kun lapsi huutaa omasta sängystä että pitää saada vettä. Kyseessä oli 8 vuotias... Mutta huomasin, että exä on kasvatettu samalla tavalla, ei kestänyt vastoinkäymisiä. Kun erosin todella huonosta suhteesta niin exä uhkaili ampua itsensä jos jätän. 

Jos minun 8-vuotiaani herää yöllä janoon, niin silittelen hänet vielä uneenkin. Hyviä lapsia on tullut tällä metodilla.

Sitä en tiedä, mitä ajattelisin jos minulla olisi exiä ja näiden bonuslapsia, mutta ainakin omieni kohdalla ajattelen, että lapsuus on lyhyt ja rakkaus kantaa.

Ei normaali kouluikäinen herätä vanhempia keskellä yötä janon takia. Saahan sitä vettä hanasta. Mihin siinä äitiä tarvitaan? Minulle oli lapsena ihan selvä että toisen unta kunnioitetaan ja äidin pitää jaksaa aamulla töihin. Eri asia toki, jos lapsi on taapero. Mutta että 8v...

En mäkään kahdeksanvuotiaana olisi äitiä repinyt hereille tuon takia. Eksäni taas antoi lasten herättää koko talon aamulla karjumalla sängyssä. Sille pelleilylle tein stopin kättelyssä, ja ex suuttui minulle siitä. Lopulta kuitenkin monesti heräsin lasten kanssa koska he metelöivät isänsä luvalla ja ex jäi silti itse sänkyyn makaamaan ja nukkui siellä ilta kuuteen asti!

Piti ihan miettiä, että tunnenko tällaisia vanhempia. Omani eivät ainakaan olleet, enkä ole sellainen itse.

Olen onnistunut aiheuttamaan kolmelle lapselleni runsaasti tilaisuuksia harjoitella negatiivisten tunteiden hallintaa, sillä he eivät todellakaan ole saaneet kaikkea, mitä ovat keksineet haluta. Lapsi pettyy jo väärän väriseen lautaseen tai kun karkki onkin pahaa tai mitä tahansa. Ei näitä voi välttää.

Ymmärrän kyllä, että ne, joilla on todella voimakastahtoinen lapsi, voi olla helpompaa toimia curling-vanhemman tavoin. En kyllä millään usko, että lapsen on mahdollista kasvaa ilman pettymysten kokemista, sillä tuskin kukaan vanhempi edes pystyy suojelemaan kaikilta mahdollisilta pettymyksiltä ja negatiivisilta tunteilta, vaikka erikseen tähtäisi siihen?