Lue keskustelun säännöt.
IL.: curling-vanhemmuus. En ole koskaan tavannut ilmiötä. Oletteko te?
17.02.2022 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/0aa09d7f-e286-4dc6-b57d-167f…
Tuttavapiirini ei ole mitenkään kauhean iso, mutta silti: en ole tavannut tuollaisia perheitä. Onko muka yleistä? Jos, niin missä?
Lapseni ovat 20 ja 19.
Kommentit (268)
Ihan pakko vielä kommentoida että kokemusta myös leikkipuistosta. Heti olisi pitänyt pienemmän lapsen (joka siis jo valmiiksi oli leikkivälineessä x) siirtyä pois jotta curling-perheen pirpana sai ottaa niin kovat vauhdit kuin halusi. Mukana olevaa pienemmän lapsen vanhempaa taidettiin nimittää idiootiksi (aikuisten kuullen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan.
Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen.
Ei nämä kerro curlingista.
Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.
Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?
Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.
(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.
Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne
Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.
Tästä olen eri mieltä. Ei ole fiksua opettaa lasta vain tottelemaan sokeasti.
Siivoustarpeen voi ihan hyvin perustella. Että nyt siivotaan, jotta huone ei ajaudu kaaokseen tai jotta huomenna voi kaveri tulla kylään, kun on siistiä tai jotta lapsi itse viihtyisi paremmin.
Näin syntyy lapselle kuva syistä ja seurauksista ja siitä, että hän on vastuussa huoneestaan.
Kyllä voi perustella, sehän on kasvatusta mutta on tilanteita joissa ei jäädä selittämään ja kasvattamaan loputtomasti lässyttäen. Autoon mennään ja takki puetaan ilman neuvotteluja ja jokakertaisia perusteluja.
Te sotkette nyt asiat. Ei se että perustelee, tarkoita että asioista alettaisiin neuvotella tai jotain ihme viivästymisiä.
"Koska minä sanon" on maailman surkein syy.
Nokkela lapsi voi vängätä loputtomasti.
Lapset ovat erilaisia ja toisilla ei ole niin tarvetta uhmata ja koetella vanhemman sietokykyä.
Kaipaan sitä aika kun lasta uskallettiin komentaa tiukasti. Myöhemmin voi myös pehmentää sanomistaan ja perustella mutta joskus perustelemaan lähteminen voi antaa lapselle tilaisuuden loputtomaan vastaväittelyyn.
Toisille se sopii, kaikille ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan.
Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen.
Ei nämä kerro curlingista.
Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.
Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?
Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.
(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.
Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne
Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.
Tästä olen eri mieltä. Ei ole fiksua opettaa lasta vain tottelemaan sokeasti.
Siivoustarpeen voi ihan hyvin perustella. Että nyt siivotaan, jotta huone ei ajaudu kaaokseen tai jotta huomenna voi kaveri tulla kylään, kun on siistiä tai jotta lapsi itse viihtyisi paremmin.
Näin syntyy lapselle kuva syistä ja seurauksista ja siitä, että hän on vastuussa huoneestaan.
Kyllä voi perustella, sehän on kasvatusta mutta on tilanteita joissa ei jäädä selittämään ja kasvattamaan loputtomasti lässyttäen. Autoon mennään ja takki puetaan ilman neuvotteluja ja jokakertaisia perusteluja.
Te sotkette nyt asiat. Ei se että perustelee, tarkoita että asioista alettaisiin neuvotella tai jotain ihme viivästymisiä.
"Koska minä sanon" on maailman surkein syy.
Nokkela lapsi voi vängätä loputtomasti.
Lapset ovat erilaisia ja toisilla ei ole niin tarvetta uhmata ja koetella vanhemman sietokykyä.Kaipaan sitä aika kun lasta uskallettiin komentaa tiukasti. Myöhemmin voi myös pehmentää sanomistaan ja perustella mutta joskus perustelemaan lähteminen voi antaa lapselle tilaisuuden loputtomaan vastaväittelyyn.
Toisille se sopii, kaikille ei.
Koskaan ei ole syytä käyttää argumenttia "koska minä sanon". Opettaa vain lapsen siihen, että asia perustellaan järkevästi, mutta siitä ei jäädä vääntämään.
Vierailija kirjoitti:
Ihan pakko vielä kommentoida että kokemusta myös leikkipuistosta. Heti olisi pitänyt pienemmän lapsen (joka siis jo valmiiksi oli leikkivälineessä x) siirtyä pois jotta curling-perheen pirpana sai ottaa niin kovat vauhdit kuin halusi. Mukana olevaa pienemmän lapsen vanhempaa taidettiin nimittää idiootiksi (aikuisten kuullen).
Leikkipuistojen etiketti on kyllä ihan selkeä: Niitä pieniä vahditaan, eikä heidän kuulu olla isompien leikkien tiellä.
Vierailija kirjoitti:
Liittyy. Koska sitä "samaa suoritusta" ei ole mitenkään määritelty.
Silloin sillä on varmaan turhaa spekuloida, vai luuletko ettei tuossa tutkimuksessa ole osattu sulkea tätä pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jenkeissä ainakin on olemassa vanhemmuuskursseja. Esim. nuorina menestyneiden muusikkosisarusten Billie Eilishin ja Finneasin vanhemmat ovat avoimesti kertoneet käyneensä näillä vanhemmuuskursseilla. Heidän lapsistaan tuli erittäin ahkeria ja lahjakkaita.
Onko Suomessa vastaavia kursseja? Niillä käyminen pitäisi normalisoida.
Ihan kuten ajokoulu, kannattaisi käydä myös vanhemmuuskoulu.
Eikös Eilish kerro masennuksestaan ja kehoinhostaan? Ot, mutta mulle ihan arvoitus mikä tuon nuoren tytön suuruuden salaisuus on. Kova markkinointi ja brändäys ainakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan pakko vielä kommentoida että kokemusta myös leikkipuistosta. Heti olisi pitänyt pienemmän lapsen (joka siis jo valmiiksi oli leikkivälineessä x) siirtyä pois jotta curling-perheen pirpana sai ottaa niin kovat vauhdit kuin halusi. Mukana olevaa pienemmän lapsen vanhempaa taidettiin nimittää idiootiksi (aikuisten kuullen).
Leikkipuistojen etiketti on kyllä ihan selkeä: Niitä pieniä vahditaan, eikä heidän kuulu olla isompien leikkien tiellä.
En ymmärrä kommenttiasi. Itselläni on jo isommat lapset, mutta tietenkin ensin leikkivälineessä ollut leikkii loppuun ja sitten on seuraavan vuoro. Lapsille on tärkeää opettaa, että pienempiäänkin pitää huomioida ja kunnioittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan pakko vielä kommentoida että kokemusta myös leikkipuistosta. Heti olisi pitänyt pienemmän lapsen (joka siis jo valmiiksi oli leikkivälineessä x) siirtyä pois jotta curling-perheen pirpana sai ottaa niin kovat vauhdit kuin halusi. Mukana olevaa pienemmän lapsen vanhempaa taidettiin nimittää idiootiksi (aikuisten kuullen).
Leikkipuistojen etiketti on kyllä ihan selkeä: Niitä pieniä vahditaan, eikä heidän kuulu olla isompien leikkien tiellä.
En ymmärrä kommenttiasi. Itselläni on jo isommat lapset, mutta tietenkin ensin leikkivälineessä ollut leikkii loppuun ja sitten on seuraavan vuoro. Lapsille on tärkeää opettaa, että pienempiäänkin pitää huomioida ja kunnioittaa.
Usein näkee miten siellä joku pieni pönöttää jossakin tiellä loputtomiin, eikä vanhempi tai hoitaja hae pois.
Ja jos jokin leikkiväline on haluttu, ei siihen saa jumittaa loputtomiin, vaan vuorotella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan.
Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen.
Ei nämä kerro curlingista.
Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.
Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?
Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.
(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.
Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne
Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.
Nyt et tiedä mistä puhut. Taustalla voi olla sata syytä, miksi juuri sinä päivänä ei suostunut lattamaan takkia päälle. On myös todella haastavia lapsia. Monia vanhempia ahdistaa tällaisten lasten aiheuttamat julkiset raivokohtaukset, johon sitten sinunkaltaisesti jee sustelijat tulevat lässyttämään ja besserwisseröimään omaa erinomaisuuttaan korostaen. Monen haastavan lapsen vanhempi ei koskaan edes mene Ateneumiin tästä syystä ja lapsi jää vaille mitään kokemuksia. Hatunnosto tälle perheelle, jossa lähdettiin kaikesta huolimatta.
Tässäkin ketjussa kasaantunut porukkaa kilvan kehumaan itseään ja haukkumaan muita vanhempia. Oikein perusavmenoa.Lapsi on juuri niin haastava kuin miten haastavaksi hänet on kasvatettu.
Kannattaa muistaa että tapetinväriset lähes mykät kaikkeen sopeutujat voivat olla myös täysin vanhempiensa sivuuttamia, tietynlainen antiteesi grandiooseille lellikeille. Ovat ehkä vaivattomia, mutta kasvattamattomia yhtä kaikki.
Saman perheen lapsista toinen voi olla esim materiaalisesti hemmoteltu, toiselta evätään lähes kaikki. Se nöyrä hiljainen ja näennäisvaatimaton lapsi voi olla silti täynnä hiljaista raivoa. Ystäviä näillä ei yleensä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen.
T: lastensuojelussa töissä jo 20 vuotta
Sama kokemus. Omanlaista vanhemmuuden puuttumista tämäkin. Pahimmillaan hyvin tuhoisaa lapsen kehitykselle.
Vierailija kirjoitti:
Koulussa kun olin töissä, törmäsi näihin kukka-pettereihin jatkuvasti "mun iskä haastaa sut oikeuteen!", "sä et voi kieltää multa mitään, äiti vie sut oikeuteen!" "isi sanoi että mun ei tarvi tehdä mitään", "äiti sanoi että mun ei tarvi lukea jos en halua". Tää on arkipäivää, valitettavasti. Tein lyhyen sijaisuuden eskarin opena, siellä jo oli muutama tämmöinen täysin pilalle lellitty narsistin alku, jotka väkivallalla uhkailee toisia lapsia jos ei saa just sitä mitä tahtoo, vanhemmat vain kohauttelee harteitaan, pomo käskee vain kirjata ylös, kunta ei reagoi millään lailla, erityisopettaja käy kerran kuussa 2 tuntia voivottelemassa tilannetta. Siinäpä se. Onneks pääsin vaihtamaan alaa, oli ikävää katsella lähietäisyydeltä kuinka vanhemmat tuhoavat omia lapsiaan.
Uskon tämän. Mutta suurin osa vanhemmista oikeesti tsemppaa ja pitää järkeviä rajoja. Olen oikein yllättynyt ollut koko äitiyteni ajan (lapsi nyt eskarissa) kuinka paljon fiksumpia vanhempia olikaan kuin olin tällaisten artikkelien perusteella ouullut nykyisin olevn. Omassa tuttavapiirissä myös lapsilta edellytetty rajojen tajua ihan vauvsta asti, yhteisiä sääntöjä opetellaan ihan alusta lähtien. Hiekkalaatikolla tulevat nämä "ei saa ottaa kädestä" ja "ei saa töniä" ja niiillä pärjättiin jo pitkälle. Kääntöpuolena on opettaa, että myöskäön siltä omalta lapselta ei sa ott kädestä eikä häntä saa töniä. Nykyisin neuvotaan opettamaan lapselle lauseet esim muodossa "kukaan ei saa lyödä". Se sisältää sen, että ei, sinä et saa lyödä, mutta sinuakaan ei saa kukaan lyödä.
Ollaan asuttu koko tää aika Helsingissä, joten suurin osa tutuista myös täällä. Erittäin hyviä kokemuksia lapsiperheistä, lapsista, vanehmmista, kaksi eri päiväkotia muuton vuoksi ollut. Yhtäkään curling-penskaa en ole kohdannut. Hankalia uhmaikäisiä kyllä, mutta vanhemmat on yhdessä päikkyopettjien kanssa jaksaneet vaatia rajoja, rakkaudella.
Saa sitten nähdä, mitä koulu tuo tullessaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan pakko vielä kommentoida että kokemusta myös leikkipuistosta. Heti olisi pitänyt pienemmän lapsen (joka siis jo valmiiksi oli leikkivälineessä x) siirtyä pois jotta curling-perheen pirpana sai ottaa niin kovat vauhdit kuin halusi. Mukana olevaa pienemmän lapsen vanhempaa taidettiin nimittää idiootiksi (aikuisten kuullen).
Leikkipuistojen etiketti on kyllä ihan selkeä: Niitä pieniä vahditaan, eikä heidän kuulu olla isompien leikkien tiellä.
En ymmärrä kommenttiasi. Itselläni on jo isommat lapset, mutta tietenkin ensin leikkivälineessä ollut leikkii loppuun ja sitten on seuraavan vuoro. Lapsille on tärkeää opettaa, että pienempiäänkin pitää huomioida ja kunnioittaa.
Usein näkee miten siellä joku pieni pönöttää jossakin tiellä loputtomiin, eikä vanhempi tai hoitaja hae pois.
Ja jos jokin leikkiväline on haluttu, ei siihen saa jumittaa loputtomiin, vaan vuorotella.
Sen ymmärrän ja olen samaa mieltä. Loputtomiin on kuitenkin aika suhteellinen käsite. Joka tapauksessa asian voi ilmaista varmasti tyylikkäämminkin kuin alkuperäisessä kommentissa.
Vierailija kirjoitti:
Työssäni opettajana olen. Yksi vanhempi toivoi että lukiolaiselle annettaisiin kurssista arvosana vain jos se olisi 9 tai 10 ja muut kurssit merkittäisiin vain hyväksytyiksi. Syy oli se, että alle ysin arvosanat vaikuttavat negatiivisesti oppilaan motivaatioon ja opiskeluintoon.
okei apua🤣
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulussa kun olin töissä, törmäsi näihin kukka-pettereihin jatkuvasti "mun iskä haastaa sut oikeuteen!", "sä et voi kieltää multa mitään, äiti vie sut oikeuteen!" "isi sanoi että mun ei tarvi tehdä mitään", "äiti sanoi että mun ei tarvi lukea jos en halua". Tää on arkipäivää, valitettavasti. Tein lyhyen sijaisuuden eskarin opena, siellä jo oli muutama tämmöinen täysin pilalle lellitty narsistin alku, jotka väkivallalla uhkailee toisia lapsia jos ei saa just sitä mitä tahtoo, vanhemmat vain kohauttelee harteitaan, pomo käskee vain kirjata ylös, kunta ei reagoi millään lailla, erityisopettaja käy kerran kuussa 2 tuntia voivottelemassa tilannetta. Siinäpä se. Onneks pääsin vaihtamaan alaa, oli ikävää katsella lähietäisyydeltä kuinka vanhemmat tuhoavat omia lapsiaan.
Uskon tämän. Mutta suurin osa vanhemmista oikeesti tsemppaa ja pitää järkeviä rajoja. Olen oikein yllättynyt ollut koko äitiyteni ajan (lapsi nyt eskarissa) kuinka paljon fiksumpia vanhempia olikaan kuin olin tällaisten artikkelien perusteella ouullut nykyisin olevn. Omassa tuttavapiirissä myös lapsilta edellytetty rajojen tajua ihan vauvsta asti, yhteisiä sääntöjä opetellaan ihan alusta lähtien. Hiekkalaatikolla tulevat nämä "ei saa ottaa kädestä" ja "ei saa töniä" ja niiillä pärjättiin jo pitkälle. Kääntöpuolena on opettaa, että myöskäön siltä omalta lapselta ei sa ott kädestä eikä häntä saa töniä. Nykyisin neuvotaan opettamaan lapselle lauseet esim muodossa "kukaan ei saa lyödä". Se sisältää sen, että ei, sinä et saa lyödä, mutta sinuakaan ei saa kukaan lyödä.
Ollaan asuttu koko tää aika Helsingissä, joten suurin osa tutuista myös täällä. Erittäin hyviä kokemuksia lapsiperheistä, lapsista, vanehmmista, kaksi eri päiväkotia muuton vuoksi ollut. Yhtäkään curling-penskaa en ole kohdannut. Hankalia uhmaikäisiä kyllä, mutta vanhemmat on yhdessä päikkyopettjien kanssa jaksaneet vaatia rajoja, rakkaudella.
Saa sitten nähdä, mitä koulu tuo tullessaan...
Komppaan!
Myös siellä koulussa on näitä curlaavia kaveri-aikuisia, jotka mielistelee. Molemmille lapsille osui yläkoulussa tällainen "mukava opo", joka yllytti hakemaan ammattikouluun, ettei vaan rasitu. Siis ponnisteli sammuttaakseen kaiken kunnianhimon ja latistaakseen teinit nuppuunsa.
Minun lapselleni jauhoi jostain ihme lukion sirkuslinjasta ja aikuislukiosta ja hoitajaopinnoista. Lapsi ei ole motorisesti lahjakas, eikä hänellä ole hoivaviettiä. Ja miksi ihmeessä se 15-vuotias olisi aikuislukioon mennyt?
Ihmisillä on niin eri käsitys asioista. Mun oma käsitys oli se, että ennen eli esim 1979-1980 -luvuilla vanhemmat pitivät kasvatuksena sitä, että kiellettiin kovalla kurilla tekemästä vääriä asioita, mutta monesti ei opetettu mitä olisi pitänyt tehdä. Musta kieltäminen on vain kieltämistä, kyllä kasvatukseen kuuluu se, että kannustaa ja ohjaa oikeaan käytökseen ja tekoihin.
Tietenkin toi Curling-termi on ollut lähes koko 2000-luvun esillä ja tosiaan puolialkoholisoituneet peräkamaripojat lienee parhain esimerkki, kun ei ole koskaan tarvinnut ottaa vastuuta mistään.
Musta monet sekoittaa curling-asenteen siihen, kun lapsi testaa omia rajojaan tai vaikka haluaa aikuiselta perusteluita kielloille. Monet aikuiset kokevat auktoriteettinsa uhatuksi, jos joku kysyy miksi. Tämähän näkyy johtamisessakin. Kyllä sen verran pitäisi olla selkärankaa aikuisella, että kykenee perustelemaan omat puheensa.
Musta nykykoulussa kannustetaan hyvin ottamaan vastuuta omasta oppimisesta, omat lapset on ihan alaluokilta arvioineet omaa osaamistaan,
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on niin eri käsitys asioista. Mun oma käsitys oli se, että ennen eli esim 1979-1980 -luvuilla vanhemmat pitivät kasvatuksena sitä, että kiellettiin kovalla kurilla tekemästä vääriä asioita, mutta monesti ei opetettu mitä olisi pitänyt tehdä. Musta kieltäminen on vain kieltämistä, kyllä kasvatukseen kuuluu se, että kannustaa ja ohjaa oikeaan käytökseen ja tekoihin.
Tietenkin toi Curling-termi on ollut lähes koko 2000-luvun esillä ja tosiaan puolialkoholisoituneet peräkamaripojat lienee parhain esimerkki, kun ei ole koskaan tarvinnut ottaa vastuuta mistään.
Musta monet sekoittaa curling-asenteen siihen, kun lapsi testaa omia rajojaan tai vaikka haluaa aikuiselta perusteluita kielloille. Monet aikuiset kokevat auktoriteettinsa uhatuksi, jos joku kysyy miksi. Tämähän näkyy johtamisessakin. Kyllä sen verran pitäisi olla selkärankaa aikuisella, että kykenee perustelemaan omat puheensa.
Musta nykykoulussa kannustetaan hyvin ottamaan vastuuta omasta oppimisesta, omat lapset on ihan alaluokilta arvioineet omaa osaamistaan,
Se itsearvioinnin ja -ohjautuvuuden paine on kyllä nykykoulussa jo ihan liiallista. Jotain ihmeellistä pedagogista visiota, eikä aina ole oikein käytännön pohjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan.
Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen.
Ei nämä kerro curlingista.
Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.
Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?
Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.
(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.
Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne
Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.
Tästä olen eri mieltä. Ei ole fiksua opettaa lasta vain tottelemaan sokeasti.
Siivoustarpeen voi ihan hyvin perustella. Että nyt siivotaan, jotta huone ei ajaudu kaaokseen tai jotta huomenna voi kaveri tulla kylään, kun on siistiä tai jotta lapsi itse viihtyisi paremmin.
Näin syntyy lapselle kuva syistä ja seurauksista ja siitä, että hän on vastuussa huoneestaan.
"Totella sokeasti" vs "vanhemman kuuluu perustella kaikki hyvin, muuten en suostu tekemään" - välillä on aika paljon siimaa....
Joskus se "koska äiti määrää" "koska se on laki" nyt vaan saa luvan riittää.
Tuo siivoaminen on ehkä huono esimerkki, mutta kyllä omat lapset keksivät nopeasti vastaperusteen: mua ja Millas ei sotku häiritse, tämä on just hyvä, tässä on leikki kesken, ei mikään kaaos, mä viihdyn just tässä enkä viihdy jos kaiken pitää olla paikoillaan... + miksi ihmeessä mulla edes on lattia, jos en saa käyttää sitä leikkimiseen, ei se voi sua häiritä, koska minä ja Milla ollaan ihan keskenään, mä en päästä Pirkko-tätiä mun huoneeseen, mä siivoan sitten kun tämä leikki on valmis jne.
Eli, säästää monta vastaväittelyä, kun lapsi oppii, että KAIKKEA ei tarvitse perustella, joskus tehdään niin kuin määrätään.
Eli "takki päälle siinä Ateneumin ala-aulassa, Non-negotiable".
Juuri näin! Kiitos ja amen että tällaisia fiksuja vanhempia vielä on olemassa!
Olen ihan hajalla, kun luokassa on 21 tyyppiä, jotka vaativat yksilöllisen perustelun joka hemmetin tekemiseen. Ja sitten väännetään, miksi kaikkien oppilaiden pitää tehdä asia X. Ja yritetään vielä erikseen vaikuttaa, miksi ”juuri mun ei tarvis tehdä tätä.”
Mistä näitä epäjoukkuepelaajia sikiää, kun moni harrastaa joukkuelajeja?
Ope
Oletko sinä vanhempi niille oppilaille?
Kyllä vain opettaja koulussa on vanhemman roolissa. Häneen lapsi koulussa luottaa ja turvautuu, kuten vanhempaan kotona.
Kun lapseni aloitti koulun, ensimmäisenä päivänä esittäydyin opettajalle ja sanoin, että meidän on hyvä tuntea toisemme, kun nyt yhdessä alamme kasvattaa tätä lasta. Kutsuin opettajan myös kotiimme kahville, jotta hän näkee, millaisista oloista lapsi tulee.
Hyvin meni koulu ja sujui yhteistyömme opettajan kanssa - kiitos hänelle, oikein mukavalle ihmiselle. :)
Voi luoja. Oikeesti?
Oikeastiko kukaan muu vanhempi ei ole nähnyt aiheelliseksi esittäytyä lapsensa opettajalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan.
Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen.
Ei nämä kerro curlingista.
Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.
Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?
Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.
(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.
Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne
Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.
Tästä olen eri mieltä. Ei ole fiksua opettaa lasta vain tottelemaan sokeasti.
Siivoustarpeen voi ihan hyvin perustella. Että nyt siivotaan, jotta huone ei ajaudu kaaokseen tai jotta huomenna voi kaveri tulla kylään, kun on siistiä tai jotta lapsi itse viihtyisi paremmin.
Näin syntyy lapselle kuva syistä ja seurauksista ja siitä, että hän on vastuussa huoneestaan.
"Totella sokeasti" vs "vanhemman kuuluu perustella kaikki hyvin, muuten en suostu tekemään" - välillä on aika paljon siimaa....
Joskus se "koska äiti määrää" "koska se on laki" nyt vaan saa luvan riittää.
Tuo siivoaminen on ehkä huono esimerkki, mutta kyllä omat lapset keksivät nopeasti vastaperusteen: mua ja Millas ei sotku häiritse, tämä on just hyvä, tässä on leikki kesken, ei mikään kaaos, mä viihdyn just tässä enkä viihdy jos kaiken pitää olla paikoillaan... + miksi ihmeessä mulla edes on lattia, jos en saa käyttää sitä leikkimiseen, ei se voi sua häiritä, koska minä ja Milla ollaan ihan keskenään, mä en päästä Pirkko-tätiä mun huoneeseen, mä siivoan sitten kun tämä leikki on valmis jne.
Eli, säästää monta vastaväittelyä, kun lapsi oppii, että KAIKKEA ei tarvitse perustella, joskus tehdään niin kuin määrätään.
Eli "takki päälle siinä Ateneumin ala-aulassa, Non-negotiable".
Juuri näin! Kiitos ja amen että tällaisia fiksuja vanhempia vielä on olemassa!
Olen ihan hajalla, kun luokassa on 21 tyyppiä, jotka vaativat yksilöllisen perustelun joka hemmetin tekemiseen. Ja sitten väännetään, miksi kaikkien oppilaiden pitää tehdä asia X. Ja yritetään vielä erikseen vaikuttaa, miksi ”juuri mun ei tarvis tehdä tätä.”
Mistä näitä epäjoukkuepelaajia sikiää, kun moni harrastaa joukkuelajeja?
Ope
Oletko sinä vanhempi niille oppilaille?
Kyllä vain opettaja koulussa on vanhemman roolissa. Häneen lapsi koulussa luottaa ja turvautuu, kuten vanhempaan kotona.
Kun lapseni aloitti koulun, ensimmäisenä päivänä esittäydyin opettajalle ja sanoin, että meidän on hyvä tuntea toisemme, kun nyt yhdessä alamme kasvattaa tätä lasta. Kutsuin opettajan myös kotiimme kahville, jotta hän näkee, millaisista oloista lapsi tulee.
Hyvin meni koulu ja sujui yhteistyömme opettajan kanssa - kiitos hänelle, oikein mukavalle ihmiselle. :)
Voi luoja. Oikeesti?
Oikeastiko kukaan muu vanhempi ei ole nähnyt aiheelliseksi esittäytyä lapsensa opettajalle?
Ei tuo ole mitään normaalia esittäytymistä.
Tuo on aika yleistä ollut, että ensimmäistä lasta kohtaan säännöt ja kuri tiukemmat. Olen itse 1. lapsi ja vain 2 vuotta nuorempi siskoni selvinnyt kaikesta vähemmällä. Tämä siis ajanjaksolla, jolloin tiukka kuri ollut yleistä. Exäni, joka oli nuorin lapsi, kertoi säästyneensä ruumiilliselta kuritukselta, jota vielä 7 vuotta vanhempi veli joutui vastaanottamaan, kun oli laissa sallittua. Exäni oli juurikin tuollainen 'perheen lellikki', jonka kanssa mentiinkin sitten toiseen äärilaitaan.. Teillä väliä 15 vuotta, joten tuossa välissä tietyt ihanteetkin muuttuneet siinä missä yhteiskunta ja myös vanhempiesi oma kokemus. Todella pahoillani kokemuksistasi. En tiedä lohduttaako yhtään, mutta aivan varmasti vanhempasi ovat halunneet parastasi. Keinot ovat olleet erit ja ns. 'ajanmukaiset' äärimmäisyydessäänkin. Joskus anteeksianto tekee hyvää itsellekin. Olet joutunut kohtaamaan vääryyttä eikä aina tarvitse jäädä edes odottamaan anteeksipyyntöä. Kun olet valmis, voit sanoa vanhemmillesi, että olet antanut anteeksi. Itse tein noin erään henkilön kanssa, joka ei osannut minulta anteeksi pyytää. Hän alkoi itkeä ja sanoi 'ihanaa'. Katkeruus ei koskaan tee ihmiselle hyvää, mutta toisaalta taas anteeksi voi antaa vasta kun on itse siihen todella oikeasti valmis.