Lue keskustelun säännöt.
IL.: curling-vanhemmuus. En ole koskaan tavannut ilmiötä. Oletteko te?
17.02.2022 |
https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/0aa09d7f-e286-4dc6-b57d-167f…
Tuttavapiirini ei ole mitenkään kauhean iso, mutta silti: en ole tavannut tuollaisia perheitä. Onko muka yleistä? Jos, niin missä?
Lapseni ovat 20 ja 19.
Kommentit (268)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan.
Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen.
Ei nämä kerro curlingista.
Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.
Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?
Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.
(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.
Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne
Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.
Tästä olen eri mieltä. Ei ole fiksua opettaa lasta vain tottelemaan sokeasti.
Siivoustarpeen voi ihan hyvin perustella. Että nyt siivotaan, jotta huone ei ajaudu kaaokseen tai jotta huomenna voi kaveri tulla kylään, kun on siistiä tai jotta lapsi itse viihtyisi paremmin.
Näin syntyy lapselle kuva syistä ja seurauksista ja siitä, että hän on vastuussa huoneestaan.
"Totella sokeasti" vs "vanhemman kuuluu perustella kaikki hyvin, muuten en suostu tekemään" - välillä on aika paljon siimaa....
Joskus se "koska äiti määrää" "koska se on laki" nyt vaan saa luvan riittää.
Tuo siivoaminen on ehkä huono esimerkki, mutta kyllä omat lapset keksivät nopeasti vastaperusteen: mua ja Millas ei sotku häiritse, tämä on just hyvä, tässä on leikki kesken, ei mikään kaaos, mä viihdyn just tässä enkä viihdy jos kaiken pitää olla paikoillaan... + miksi ihmeessä mulla edes on lattia, jos en saa käyttää sitä leikkimiseen, ei se voi sua häiritä, koska minä ja Milla ollaan ihan keskenään, mä en päästä Pirkko-tätiä mun huoneeseen, mä siivoan sitten kun tämä leikki on valmis jne.
Eli, säästää monta vastaväittelyä, kun lapsi oppii, että KAIKKEA ei tarvitse perustella, joskus tehdään niin kuin määrätään.
Eli "takki päälle siinä Ateneumin ala-aulassa, Non-negotiable".
Juuri näin! Kiitos ja amen että tällaisia fiksuja vanhempia vielä on olemassa!
Olen ihan hajalla, kun luokassa on 21 tyyppiä, jotka vaativat yksilöllisen perustelun joka hemmetin tekemiseen. Ja sitten väännetään, miksi kaikkien oppilaiden pitää tehdä asia X. Ja yritetään vielä erikseen vaikuttaa, miksi ”juuri mun ei tarvis tehdä tätä.”
Mistä näitä epäjoukkuepelaajia sikiää, kun moni harrastaa joukkuelajeja?
Ope
Oletko sinä vanhempi niille oppilaille?
Kyllä vain opettaja koulussa on vanhemman roolissa. Häneen lapsi koulussa luottaa ja turvautuu, kuten vanhempaan kotona.
Kun lapseni aloitti koulun, ensimmäisenä päivänä esittäydyin opettajalle ja sanoin, että meidän on hyvä tuntea toisemme, kun nyt yhdessä alamme kasvattaa tätä lasta. Kutsuin opettajan myös kotiimme kahville, jotta hän näkee, millaisista oloista lapsi tulee.
Hyvin meni koulu ja sujui yhteistyömme opettajan kanssa - kiitos hänelle, oikein mukavalle ihmiselle. :)
Voi luoja. Oikeesti?
Oikeastiko kukaan muu vanhempi ei ole nähnyt aiheelliseksi esittäytyä lapsensa opettajalle?
Ei tuo ole mitään normaalia esittäytymistä.
Esittäydytään tilanteen mukaisesti, pikku ystäväiseni.
Tuo ei ole tilanteen mukaista normaalia esittäytymistä, idiootti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, et vain tunnista curling-vanhemmuutta ja heidän lapsiaan koska nykyisin lähes kaikki ovat juuri näitä. Curling-vanhemmuus on myös suurin syy aikuistuvien lasten masennukseen ja muihin vaikeuksiin kun jossain vaiheessa tulee elämässä eteen päivä jolloin kuulee ei-sanan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No laitapa sitten linkki tällaiseen tutkimukseen.
Minun käytännön kokemukseni on se, että edelleen se koulu palvelee poikia. Minunkin fiksut kauniisti käyttäytyvät tyttöni nähtiin koko peruskouluaika ennen kaikkea apulaisina. Aina heidät pantiin sen adhd-pojan pariksi retkillä, nelosen tansseissa ja paritöissä. Auttamaan, silottelemaan, passaamaan ja palvelemaan.
Ja pojat sa numeroita kyllä huomattavasti helpommalla! Ja stipendejä, koska ne jaettiin sukupuolen mukaan. Räikeimmillään 9,5 tyttö ei sitten saanut stipendiä, mutta 6,5 poika sai, koska oli poika.
Tuolla lisätietoa. Mutta eihän se voi pitää paikkaansa, kun se ei tue sun mielipidettä ja narratiivia.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/henrylaasanen/135909-tytoille-paremmat…
Sitten on myös kansainvälisiä standardoituja testejä kuten PISA-testaus, joka on täsmälleen sama tytöille ja pojille. Ja mikä onkaan tulos? Tytöt suoriutuvat Suomessa poikia selvästi paremmin kaikilla osa-alueilla, myös matikassa ja luonnontieteissä.
Kumpaa sitä uskoisi, Laasasen Henrya vai PISA-tutkimuksia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on vain niin kovin erilaisia, että osalle tiukat rajat ja keskustelematon tyyli voi olla ihan ok, mutta herkempi ihminen kyllä ei sellaista täyspäisenä kestä. Varmaan ongelmia tulee siinä, jos vahvatahtoista koko ajan myötäillään ja herkempää lasta liian kovalla kasvatuksella ohjataan. Pitäisi aina osata mennä niin lapsen ominaisuuksien mukaan.
Miten niin herkkä lapsi ei kestä tiukkoja rajoja? Rajoja voi olla ilman äyskimistä ja huutoakin tai muuta "kovaa" kasvatusta. Lapsen kanssa pitää keskustella mutta pointti oli että tilanteiden toistuessa samanlaisina ei joka kerta jäädä keskustelemaan ja perustelemaan miksi ei hakata lattiaa tai miksi puetaan ja mitä.
Mun herkkä lapseni nimenomaan ahdistuu siitä, jos ei ole mitään rajoja, sääntöjä tai aikatauluja. Hän voi hyvin silloin, kun kaikki sujuu totutusti, mahdollisimman ennakoiden ja samalla tavalla (kyllä, on enemmän kuin aavistus kirjolaisuudesta).
Hänelle riittää, kun asiasta sanoo kerran, useimmiten ystävällisesti pyytäen. Minun ei ole koskaan tarvinnut tiuskia eikä äyskiä. (Ja kyllä, tiedän päässeeni hänenn kanssaan helpolla. Onneksi [?] on voimakastahtoisempi nuorempi sisarus tasapainottamassa...)
Hänen kummitätinsä on hirveän suurisydäminen ja hyvää tarkoittava, mutta auttamattoman boheemi lapseni luonne huomioiden. Eräänkin kerran tavatessamme kummi - siis aivan varmasti lapseni parasta ajatellen - ikään kuin "pommitti" lastani (sillon 4,5 v.) kysymyksillä: Haluatko että mennään tänne vai tuonne? Mitä haluaisit syödä? Mitäs me sitten tehtäisiin? Jne. kunnes lapseni pillahti itkuun ja sanoi jotakin sen suuntaista että äiti keksi sinä kun minä en osaa.
Jämäkkyys ei tosiaan ole sama asia kuin kova kasvatus, kuten edellä kirjoitettiinkin. Jämäkkyys on lapsen hyvinvoinnin edellytys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan pakko vielä kommentoida että kokemusta myös leikkipuistosta. Heti olisi pitänyt pienemmän lapsen (joka siis jo valmiiksi oli leikkivälineessä x) siirtyä pois jotta curling-perheen pirpana sai ottaa niin kovat vauhdit kuin halusi. Mukana olevaa pienemmän lapsen vanhempaa taidettiin nimittää idiootiksi (aikuisten kuullen).
Leikkipuistojen etiketti on kyllä ihan selkeä: Niitä pieniä vahditaan, eikä heidän kuulu olla isompien leikkien tiellä.
En ymmärrä kommenttiasi. Itselläni on jo isommat lapset, mutta tietenkin ensin leikkivälineessä ollut leikkii loppuun ja sitten on seuraavan vuoro. Lapsille on tärkeää opettaa, että pienempiäänkin pitää huomioida ja kunnioittaa.
Usein näkee miten siellä joku pieni pönöttää jossakin tiellä loputtomiin, eikä vanhempi tai hoitaja hae pois.
Ja jos jokin leikkiväline on haluttu, ei siihen saa jumittaa loputtomiin, vaan vuorotella.
Sen ymmärrän ja olen samaa mieltä. Loputtomiin on kuitenkin aika suhteellinen käsite. Joka tapauksessa asian voi ilmaista varmasti tyylikkäämminkin kuin alkuperäisessä kommentissa.
Juu, tässä pieni olisi varmaan hetken kuluttua siirtynyt tekemään jotain muuta, mutta vanhempien asenne oli että miksi tuo ei heti tule pois tai miksi sitä ei heti haeta pois kun meidän prinsessa selvästi haluaa tuohon samaan leikkivälineeseen x. Kommentoivat muutakin mutta en laita tähän tunnistettavuuden vuoksi. Vuorottelua kannatan minäkin, jos on kovin pieni, niin vanhemman ohjaamana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan.
Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen.
Minkä ikäinen tyttö oli? Jos tyttö oli joku pari vuotias, jolle vielä puetaan vaatteet, niin sitten toi oli aika tyhmää. Jos tyttö oli vaikka jo viisi vuotias, joka pukee ihan hyvin omat vaatteet, niin sitten en näe muuta tyhmyyttä kuin liiallisen vänkäyksen lapsen kanssa. Lapselle sanotaan, että ulkona on kylmä ja tytölle tulee kylmä ilman takkia. Jos lapsi haluaa silti lähteä ilman takkia, niin sellaista se on. Varmaan se takki sitten laitetaan päälle, kun on kylmä. Siinä opetetaan syitä ja seurauksia.
Vastaavasti en yhtään tajua, kun vanhemmat ja randomit aikuiset kauhistelee nuorten paljaita nilkkoja talvella. Jos nuoret haluaa jäädyttää nilkkansa, niin he itse kantavat siitä seuraukset. Kyseessä ei kuitenkaan ole siitä, että nuoret lähtevät naparetkelle bikineissä, joten ne nilkat eivät ehdi paleltua kunnolla.
Tosin oma lapseni on vasta alle vuoden ikäinen, eli hyvähän se on tässä neuvoja jaella... :D
Minua aina arvosteltiin, kun kerroin lapsille että koulussa päättää opettaja - häntä totellaan ja koulumenestys on tärkeää tulevaisuuden takia. Myös kotona kerrottiin että vanhemmat päättää niin kauan kun asumme yhdessä saman katon alla. Toisissa perheissä sai kulkea sukkasillaan pihalla, syödä mitä huvittaa ja tehdä läksyjäkin jos jaksaa - tai sitten ei. Omat lapset on menestyneet opiskelussa ja töissä, osaavat sanoa tarvittaessa ei sellaisille ihmisille, jotka käyttävät vain hyväkseen. Ja mitä näille muille lapsille kuuluu? Koulut on keskeytetty, ei jaksa käydä koulussa eikä töissä. Mietitään miten voisi parhaiten pumpata Kelaa ja vetää pään täyteen. Ja kuitenkin nyt puhutaan nuorista aikuisista, 18-20-vuotiaista joiden pitäisi päästä elämänsä alkuun. Olen tyytyväinen että kuitenkin pidin sitä kuria, vaikka lapset haukkui natsiksi välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä ole minäkään ja useita lapsiperheitä on tuttavapiirissä. No yhdessä on vähän lepsummat säännöt esim ruutuajan, ikärajojen ja napostelun suhteen, mutta nyt eskarilainen lapsi on kyllä ihan kohtelias ja hyvin käyttäytyvä silti, joten ei varmaan kuitenkaan ihan tästä ole kysymys. En epäile etteikö tämmöisiä vanhempia olisi, mutta tässä taas pieni joukko urpoja vetää huomion puoleensa ja se enemmistö ihan ok pärjääviä, rajoja ja rakkautta tarjoavia vanhempia jää huomioimatta kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan.
Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen.
Ei nämä kerro curlingista.
Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.
Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?
Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.
(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.
Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne
Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.
Tästä olen eri mieltä. Ei ole fiksua opettaa lasta vain tottelemaan sokeasti.
Siivoustarpeen voi ihan hyvin perustella. Että nyt siivotaan, jotta huone ei ajaudu kaaokseen tai jotta huomenna voi kaveri tulla kylään, kun on siistiä tai jotta lapsi itse viihtyisi paremmin.
Näin syntyy lapselle kuva syistä ja seurauksista ja siitä, että hän on vastuussa huoneestaan.
Kyllä voi perustella, sehän on kasvatusta mutta on tilanteita joissa ei jäädä selittämään ja kasvattamaan loputtomasti lässyttäen. Autoon mennään ja takki puetaan ilman neuvotteluja ja jokakertaisia perusteluja.
Te sotkette nyt asiat. Ei se että perustelee, tarkoita että asioista alettaisiin neuvotella tai jotain ihme viivästymisiä.
"Koska minä sanon" on maailman surkein syy.
Nokkela lapsi voi vängätä loputtomasti.
Lapset ovat erilaisia ja toisilla ei ole niin tarvetta uhmata ja koetella vanhemman sietokykyä.Kaipaan sitä aika kun lasta uskallettiin komentaa tiukasti. Myöhemmin voi myös pehmentää sanomistaan ja perustella mutta joskus perustelemaan lähteminen voi antaa lapselle tilaisuuden loputtomaan vastaväittelyyn.
Toisille se sopii, kaikille ei.Koskaan ei ole syytä käyttää argumenttia "koska minä sanon". Opettaa vain lapsen siihen, että asia perustellaan järkevästi, mutta siitä ei jäädä vääntämään.
Meillä käytettiin argumenttia "koska aikuiset määrää" jos tilanne meni vääntämiseksi sellaisessa asiassa missä ei ole vaihtoehtoja.
Esim hampaat on pestävä, sille ei ole vaihtoehtoja.
Tietysti lapset helposti lähtivät inttämään, että "ei kun lapset määrää." Mutta sellainen intos on helppo kääntää joo-ei-leikiksi, jolloin koko kinastelu helposti unohtuu, eikä lapsi "menetä kasvojaan" vaikka häviää kinastelun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan.
Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen.
Minkä ikäinen tyttö oli? Jos tyttö oli joku pari vuotias, jolle vielä puetaan vaatteet, niin sitten toi oli aika tyhmää. Jos tyttö oli vaikka jo viisi vuotias, joka pukee ihan hyvin omat vaatteet, niin sitten en näe muuta tyhmyyttä kuin liiallisen vänkäyksen lapsen kanssa. Lapselle sanotaan, että ulkona on kylmä ja tytölle tulee kylmä ilman takkia. Jos lapsi haluaa silti lähteä ilman takkia, niin sellaista se on. Varmaan se takki sitten laitetaan päälle, kun on kylmä. Siinä opetetaan syitä ja seurauksia.
Vastaavasti en yhtään tajua, kun vanhemmat ja randomit aikuiset kauhistelee nuorten paljaita nilkkoja talvella. Jos nuoret haluaa jäädyttää nilkkansa, niin he itse kantavat siitä seuraukset. Kyseessä ei kuitenkaan ole siitä, että nuoret lähtevät naparetkelle bikineissä, joten ne nilkat eivät ehdi paleltua kunnolla.
Tosin oma lapseni on vasta alle vuoden ikäinen, eli hyvähän se on tässä neuvoja jaella... :D
Jep kyllä minäkin saattaisin toimia kuin tuo 5-vuotiaan vanhempi ja olen toiminutkin. Väkisin ei tuon ikäistä voi pukea enkä oikein näe järkeä järjestää konfliktia tuommoisesta pikkuasiasta. Lapsi tajuaa kyllä aika äkkiä siellä ulkona, että se äiti olikin oikeassa ja todennäköisesti seuraavalla kerralla pukee takin ihan mukisematta. Olen myös kantanut lapsen yöpuvussa autoon kun ei halunnut pukea vaatteita, toista kertaa ei tarvinnut. Ruokatoiveitakin saatan 6-vuotiaalta kysyä ja mahdollisuuksien mukaan niitä toteutetaan, vanhemmat tietenkin viime kädessä päättää. Jos lapsi sanoo että karkkia, niin ei tietenkään käy, jos lapsi toivoo makaronilaatikkoa niin se yleensä järjestyy.
2-vuotiaan vanhempi saattaa jutella sille lapselle kaupassa ihan muuten vaan lasta viihdyttääkseen samalla kun miettii itse mitä ostaisi, ei nyt tosissaan kukaan laita sen ikäistä päättämään päivän ruokalistaa. Itse olen saattanut höpistä samaan tyyliin jopa vauvalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan.
Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen.
Ei nämä kerro curlingista.
Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.
Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?
Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.
(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.
Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne
Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.
Tästä olen eri mieltä. Ei ole fiksua opettaa lasta vain tottelemaan sokeasti.
Siivoustarpeen voi ihan hyvin perustella. Että nyt siivotaan, jotta huone ei ajaudu kaaokseen tai jotta huomenna voi kaveri tulla kylään, kun on siistiä tai jotta lapsi itse viihtyisi paremmin.
Näin syntyy lapselle kuva syistä ja seurauksista ja siitä, että hän on vastuussa huoneestaan.
Kyllä voi perustella, sehän on kasvatusta mutta on tilanteita joissa ei jäädä selittämään ja kasvattamaan loputtomasti lässyttäen. Autoon mennään ja takki puetaan ilman neuvotteluja ja jokakertaisia perusteluja.
Te sotkette nyt asiat. Ei se että perustelee, tarkoita että asioista alettaisiin neuvotella tai jotain ihme viivästymisiä.
"Koska minä sanon" on maailman surkein syy.
Nokkela lapsi voi vängätä loputtomasti.
Lapset ovat erilaisia ja toisilla ei ole niin tarvetta uhmata ja koetella vanhemman sietokykyä.Kaipaan sitä aika kun lasta uskallettiin komentaa tiukasti. Myöhemmin voi myös pehmentää sanomistaan ja perustella mutta joskus perustelemaan lähteminen voi antaa lapselle tilaisuuden loputtomaan vastaväittelyyn.
Toisille se sopii, kaikille ei.Koskaan ei ole syytä käyttää argumenttia "koska minä sanon". Opettaa vain lapsen siihen, että asia perustellaan järkevästi, mutta siitä ei jäädä vääntämään.
Meillä käytettiin argumenttia "koska aikuiset määrää" jos tilanne meni vääntämiseksi sellaisessa asiassa missä ei ole vaihtoehtoja.
Esim hampaat on pestävä, sille ei ole vaihtoehtoja.Tietysti lapset helposti lähtivät inttämään, että "ei kun lapset määrää." Mutta sellainen intos on helppo kääntää joo-ei-leikiksi, jolloin koko kinastelu helposti unohtuu, eikä lapsi "menetä kasvojaan" vaikka häviää kinastelun.
Hampaat pitää pestä koska muuten tulee reikiä.
Ei siinä muuta tarvitse sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nähnyt. Yhden esimerkin mainitakseni: Ala-asteella työskennellessäni yhden tytön molemmat vanhemmat halusivat palaverin kanssani. Syy oli se, että joku toinen lapsi oli saanut kevätjuhlanäytelmän pääroolin, josta tyttö oli pahoittanut mielensä ja vanhemmat tulivat koululle taivuttelemaam minua että antaisin nyt kumminkin sen pääroolin heidän tyttärelleen. En antanut.
Vierailija kirjoitti:
Olen nähnyt. Yhden esimerkin mainitakseni: Ala-asteella työskennellessäni yhden tytön molemmat vanhemmat halusivat palaverin kanssani. Syy oli se, että joku toinen lapsi oli saanut kevätjuhlanäytelmän pääroolin, josta tyttö oli pahoittanut mielensä ja vanhemmat tulivat koululle taivuttelemaam minua että antaisin nyt kumminkin sen pääroolin heidän tyttärelleen. En antanut.
Olitko kertonut lapsille selkeästi, miten ja millä perusteella ne roolit jaettiin? Oliko jakoperuste oikeudenmukainen? Otitko selvää miten ne aiemmin oli jaettu?
Koska voi käydä myös niin että samat tyrkyt perseennuolijat saa aina ne pääroolit. Opettaja voi olla narsisti joka pyörittää omaa hoviaan. Vaaleat lapswt saa aina pääroolit ja mm-taustaiset esittää eläimiä.
Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan.
Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen.
Ei nämä kerro curlingista.
Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.
Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?
Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.
(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.
Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne
Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.
Tästä olen eri mieltä. Ei ole fiksua opettaa lasta vain tottelemaan sokeasti.
Siivoustarpeen voi ihan hyvin perustella. Että nyt siivotaan, jotta huone ei ajaudu kaaokseen tai jotta huomenna voi kaveri tulla kylään, kun on siistiä tai jotta lapsi itse viihtyisi paremmin.
Näin syntyy lapselle kuva syistä ja seurauksista ja siitä, että hän on vastuussa huoneestaan.
Kyllä voi perustella, sehän on kasvatusta mutta on tilanteita joissa ei jäädä selittämään ja kasvattamaan loputtomasti lässyttäen. Autoon mennään ja takki puetaan ilman neuvotteluja ja jokakertaisia perusteluja.
Te sotkette nyt asiat. Ei se että perustelee, tarkoita että asioista alettaisiin neuvotella tai jotain ihme viivästymisiä.
"Koska minä sanon" on maailman surkein syy.
Nokkela lapsi voi vängätä loputtomasti.
Lapset ovat erilaisia ja toisilla ei ole niin tarvetta uhmata ja koetella vanhemman sietokykyä.Kaipaan sitä aika kun lasta uskallettiin komentaa tiukasti. Myöhemmin voi myös pehmentää sanomistaan ja perustella mutta joskus perustelemaan lähteminen voi antaa lapselle tilaisuuden loputtomaan vastaväittelyyn.
Toisille se sopii, kaikille ei.Koskaan ei ole syytä käyttää argumenttia "koska minä sanon". Opettaa vain lapsen siihen, että asia perustellaan järkevästi, mutta siitä ei jäädä vääntämään.
Meillä käytettiin argumenttia "koska aikuiset määrää" jos tilanne meni vääntämiseksi sellaisessa asiassa missä ei ole vaihtoehtoja.
Esim hampaat on pestävä, sille ei ole vaihtoehtoja.Tietysti lapset helposti lähtivät inttämään, että "ei kun lapset määrää." Mutta sellainen intos on helppo kääntää joo-ei-leikiksi, jolloin koko kinastelu helposti unohtuu, eikä lapsi "menetä kasvojaan" vaikka häviää kinastelun.
Minä perustelen asiat, jos ne on semmoisia jotka voi perustella, eli käytännössä aina. En tiedä mikä siinä on lässytystä jos sanoo, että hampaat pitää pestä koska muuten tulee reikiä hampaisiin, yleensä riittää kun sanoo että muistatkos miksi niin tehdään. Ei tarvitse alkaa eipäs-juupas väittelyihin.
Ekaluokkalaisella alushousut, leggarit ohuet ja ohut trikoopaita. Ei lämmintä sisällä noissa tamineissa, mutta on tottunut viileään.
Isäänsä puin lämpimästi, liekö siitä tuo.
Verkkarit tai hame ja villatakki lisäks pitäis olla.
On outoa, kun lapsilta puuttuu osa vaatetuksesta. Aika yleistä näkyy olevan. Pihalle kyllä tulee lämpövaatteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset on vain niin kovin erilaisia, että osalle tiukat rajat ja keskustelematon tyyli voi olla ihan ok, mutta herkempi ihminen kyllä ei sellaista täyspäisenä kestä. Varmaan ongelmia tulee siinä, jos vahvatahtoista koko ajan myötäillään ja herkempää lasta liian kovalla kasvatuksella ohjataan. Pitäisi aina osata mennä niin lapsen ominaisuuksien mukaan.
Miten niin herkkä lapsi ei kestä tiukkoja rajoja? Rajoja voi olla ilman äyskimistä ja huutoakin tai muuta "kovaa" kasvatusta. Lapsen kanssa pitää keskustella mutta pointti oli että tilanteiden toistuessa samanlaisina ei joka kerta jäädä keskustelemaan ja perustelemaan miksi ei hakata lattiaa tai miksi puetaan ja mitä.
Mun herkkä lapseni nimenomaan ahdistuu siitä, jos ei ole mitään rajoja, sääntöjä tai aikatauluja. Hän voi hyvin silloin, kun kaikki sujuu totutusti, mahdollisimman ennakoiden ja samalla tavalla (kyllä, on enemmän kuin aavistus kirjolaisuudesta).
Hänelle riittää, kun asiasta sanoo kerran, useimmiten ystävällisesti pyytäen. Minun ei ole koskaan tarvinnut tiuskia eikä äyskiä. (Ja kyllä, tiedän päässeeni hänenn kanssaan helpolla. Onneksi [?] on voimakastahtoisempi nuorempi sisarus tasapainottamassa...)
Hänen kummitätinsä on hirveän suurisydäminen ja hyvää tarkoittava, mutta auttamattoman boheemi lapseni luonne huomioiden. Eräänkin kerran tavatessamme kummi - siis aivan varmasti lapseni parasta ajatellen - ikään kuin "pommitti" lastani (sillon 4,5 v.) kysymyksillä: Haluatko että mennään tänne vai tuonne? Mitä haluaisit syödä? Mitäs me sitten tehtäisiin? Jne. kunnes lapseni pillahti itkuun ja sanoi jotakin sen suuntaista että äiti keksi sinä kun minä en osaa.
Jämäkkyys ei tosiaan ole sama asia kuin kova kasvatus, kuten edellä kirjoitettiinkin. Jämäkkyys on lapsen hyvinvoinnin edellytys.
No mun lapsellani olisi noista asioista vahva näkemys, ja hän kertoo sen mielellään kysymättäkin. Joskus saa myös tahtonsa periksi, joskus myös kysytään varta vasten. Hän on kuitenkin melko tottunut, että ei saa päättää asioita. Yrittää perustella kovaäänisestikin, mutta ei yleensä vedä yleensä mitään isompaa draamaa vaikka ei saa tahtoaan läpi. Perustelut ovat usein hyviä. En koe ongelmaksi, että hän sanoo mielipiteensä enkä sitäkään jos joskus päättää jotain. Eilen lapsi halusi jälkiruoaksi mehujäätä, koska halusi jotain kylmään. Minä halusin pakastemustaherukoita, koska niistä saa vitamiineja. Perustelu ei vakuuttanut lasta. Söimme mustaherukoita. Lapsi otti lisää niitä.
(Sen sijaan ongelma on, että lapsi on innostunut tekemään mitä vain kiellettyä puuhaa. Tyyliin kun aikuinen menee vessaan, niin lapsi kipuaa ruokapöydälle seisomaan. Joko iästä tai luonteesta riippuvaa tai sitten meillä on kasvatuksessa jotain pielessä.)
Vierailija kirjoitti:
Työssäni opettajana olen. Yksi vanhempi toivoi että lukiolaiselle annettaisiin kurssista arvosana vain jos se olisi 9 tai 10 ja muut kurssit merkittäisiin vain hyväksytyiksi. Syy oli se, että alle ysin arvosanat vaikuttavat negatiivisesti oppilaan motivaatioon ja opiskeluintoon.
Toiseen ketjuun kirjoitin, että nykyajan ysi on 1980-luvun seiska ja 1980-luvun ysi on 1940-50-lukujen seiska ja kasi, siis peruskoulussa. Oppilaan mieltä ei saa pahoittaa huonoilla numeroilla. Kahdeksan pitäisi tulla läsnäololla ja positiivisia tuntimerkintöjä wilmaan siitä, että tekee sen minimin, mitä tunnilla pitää tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan.
Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen.
Ei nämä kerro curlingista.
Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.
Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?
Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.
(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.
Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne
Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.
Tästä olen eri mieltä. Ei ole fiksua opettaa lasta vain tottelemaan sokeasti.
Siivoustarpeen voi ihan hyvin perustella. Että nyt siivotaan, jotta huone ei ajaudu kaaokseen tai jotta huomenna voi kaveri tulla kylään, kun on siistiä tai jotta lapsi itse viihtyisi paremmin.
Näin syntyy lapselle kuva syistä ja seurauksista ja siitä, että hän on vastuussa huoneestaan.
"Totella sokeasti" vs "vanhemman kuuluu perustella kaikki hyvin, muuten en suostu tekemään" - välillä on aika paljon siimaa....
Joskus se "koska äiti määrää" "koska se on laki" nyt vaan saa luvan riittää.
Tuo siivoaminen on ehkä huono esimerkki, mutta kyllä omat lapset keksivät nopeasti vastaperusteen: mua ja Millas ei sotku häiritse, tämä on just hyvä, tässä on leikki kesken, ei mikään kaaos, mä viihdyn just tässä enkä viihdy jos kaiken pitää olla paikoillaan... + miksi ihmeessä mulla edes on lattia, jos en saa käyttää sitä leikkimiseen, ei se voi sua häiritä, koska minä ja Milla ollaan ihan keskenään, mä en päästä Pirkko-tätiä mun huoneeseen, mä siivoan sitten kun tämä leikki on valmis jne.
Eli, säästää monta vastaväittelyä, kun lapsi oppii, että KAIKKEA ei tarvitse perustella, joskus tehdään niin kuin määrätään.
Eli "takki päälle siinä Ateneumin ala-aulassa, Non-negotiable".
Juuri näin! Kiitos ja amen että tällaisia fiksuja vanhempia vielä on olemassa!
Olen ihan hajalla, kun luokassa on 21 tyyppiä, jotka vaativat yksilöllisen perustelun joka hemmetin tekemiseen. Ja sitten väännetään, miksi kaikkien oppilaiden pitää tehdä asia X. Ja yritetään vielä erikseen vaikuttaa, miksi ”juuri mun ei tarvis tehdä tätä.”
Mistä näitä epäjoukkuepelaajia sikiää, kun moni harrastaa joukkuelajeja?
Ope
Oletko sinä vanhempi niille oppilaille?
Kyllä vain opettaja koulussa on vanhemman roolissa. Häneen lapsi koulussa luottaa ja turvautuu, kuten vanhempaan kotona.
Kun lapseni aloitti koulun, ensimmäisenä päivänä esittäydyin opettajalle ja sanoin, että meidän on hyvä tuntea toisemme, kun nyt yhdessä alamme kasvattaa tätä lasta. Kutsuin opettajan myös kotiimme kahville, jotta hän näkee, millaisista oloista lapsi tulee.
Hyvin meni koulu ja sujui yhteistyömme opettajan kanssa - kiitos hänelle, oikein mukavalle ihmiselle. :)
Vähän kuulostaa nuoleskelulta.
Itse tunnen kyllätoinen toistaan vastuullisempia vanhempia. Oma lapsi 6, tuttvapiirissä sitä ikäluokkaa, myls vanhempia ja nuorempia lapsia.
Erona omaa lapsuuteen on se, että asioita perustellaan, itse jopa tykkÄän siitä. Minusta on kiva selittää asia miksi vaadin jotain. Hampaidenpesua ja hiustenpesua lapsi vihaa yli kaiken, mutta hampaat on pestävä kahdesti päivässä (tulee muuten reikiä ja tulehduksia ja ne vasta sattuukin, sellaista se on) ja hiuksia pestään harvemmin, mutta aina jos on kurassa tai päikyssä tulee täivaroitusta, niin ehköisevällä shampoolla mennään.
Lapsi itse kyllä joskus yrittää curlingia. Esim ei haluaisi pyyhkiä väsyneenä peppuaan eikä pestä käsiäÄn. Pakotan siihen vaan, ihan vaan, koska sellaista elämä on, ei sinunkaan täydy muiden peppuja pyyhkiä. Poikkeuksena oli kun oli sairaana ja ihan riepu, siitä tuon idean nyt saikin...
Koen, että varhaisksvtus on toai hyvää ja suurin os vanhemmista fiksuja. Leikkipuistoissa (Helsingissä ollut) en koskaan ole nöhnytm etteikö jokainen vanhempi olisi looginen ja katso, että oma lapsi ei töni tai etuile liukumökijonossa mutta myös tulee alta, että seuraava pääsee. Yleisesti kuulee, että isompia lapsia opstetaan ottamaan vauvat ja itseään pienemmän huomaavaisesti huomioon.
Toisalta emme liiku missään Punavuoressa tai muualla missä ihmisillä on liikaa rahaa, olisko siellä sitten tätä ilmiötä? Tunnen kuitenkin myös monia itseäni vauraampia ihmisiä (ja asumme itsekin kantakaupungissa) ja myös kaikki he ovat myös hyvin jörkeviä vanhempia. Koulutettuja ollaan kaikki mun tutut ja naaupritkin varmaan, minusta leikkipuistoissa ja ainakin meidän päiväkodissa todella hyvä, arvostava henki, rajoja vaaditaan ja ne pidetään. Lasten riidat sovitaan vanhempien ohjaamina. Anteeksi pyydetään, kun meno yltyy liian kovaksi, vanhempien kanssa yhdessä myös sovitaan, että tehdään näin tai näin jatkossa jne.
Että ei tää ilmiö ihan jokapäiväinen kyllä ole. Minusta on ollut kivaa olla vanhempana, mukana helsikiläisessä perheskenessä. (Ja kun kohta joku vetää helsinki-herneen nenäänsä, niin olen täältä kotoisin ja minulla on kokemusta vanhemmuudesta vain täältä, en tiedä millaista muualla on, ei ole paljon koronan jälkeen rahaa ja sitä ennen sairasteltiin eli ei ole matkusteltu, sukukin on täällä päin, en tiedä yhtään onko tämä paikallinen ilmiö vai ei, mutta kerroin omat kokemukseni omasta kotikaupungistani)
Esittäydytään tilanteen mukaisesti, pikku ystäväiseni.