IL.: curling-vanhemmuus. En ole koskaan tavannut ilmiötä. Oletteko te?

Kyllä, mieheni lapset. Jokainen täysi-ikäinen eikä yhdelläkään edes opiskelupaikkaa. Isi maksaa elämän. Mielenkiinnolla seuraan meinaako isi maksaa loppuelämän vai mitä tapahtuu. 

Vierailija kirjoitti:

Tämä lienee yksi syy myös siihen, miksi nyt metelöidään koronan tuhoamasta sukupolvesta ja miten koululaisilla ja opiskelijoilla on koko nuoruus ja elämä nyt pilalla, kun kahden vuoden aikana ei ole muutamaan kuukauteen päässyt tekemään ihan juuri sitä mitä sillä hetkellä kaikkein mieluiten haluaisi, ja opiskelussa ja koulussakin on pitänyt osata ottaa enemmän vastuuta ja tehdä asioita vähän haastavammin. Edeltävät nourisosukupolvet ovat selviytyneet täysipäisinä sodan, jälleenrakennuksen ja laman läpi, mutta näiden nykyisten koko maailma tuhoutuu, kun välillä ei pääse baariin tai harrastuksiin ja joutuu ihan itsenäisesti opiskelemaan osan vuotta. Toki tosiasia on tässäkin se, että onneksi suurin osa nuorista ei kuulu tähän ryhmään ja on selvinnyt korona-ajastakin traumoitta, mutta tämä kovaäänisten uhriutujien joukkio on se, joka saa äänensä kuuluville, kun muut sitten keskittyvät elämään sitä omaa elämäänsä lehdissä ja somessa itkemisen sijaan.

Ei mun mielestä ole näin, päinvastoin. Ne curling-vanhempien erikoiset lumihiutaleet on nimenomaan tykänneet etäilystä, kun saa rauhassa nukkua iltapäivään asti ja pelata pleikkaa etäopiskelun ohessa. Normaali lapsi ja nuori kaipaa ikätovereidensa seuraa ja yhteisöllisyyttä, ja juuri siinä ikäisten joukossa opitaan sitä toisten huomioimista ja pettymysten sietokykyä, jos se puoli on laiminlyöty.

Yhden olen nähnyt. Hinkkasi jollain harjalla katua pentunsa edellä, kai koulumatkalla oli.

Vierailija kirjoitti:

Siitä on tullut niin standardi-kasvatusta, ettei sitä edes huomaa enää. Heikot miehet ja heikot naiset kasvattavat heikkoja lapsia.

Siinä sitten vedettiin mutkat suoriksi. Tyhmistä vanhemmistakaan tuskin älykköjä syntyy eli et ole itse itsestäsi vastuussa, onnittelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos esimerkeistä, Ymmärrän. Ja tiedän, etten ole tähän ilmiöön törmännyt. Olen muuten helsinkiläinen, jos asuinpaikalla on väliä.

Minulle tuleeensimmäiseksi mieleen, että lapsi on ollut hankala tapaus, ja hänen kanssaan on haluttu pärjätä. Siksi on keksitty keinot, jolla lapsi tekee, mitä haluaa.

Toisekseen varmasn ihan vilpittömästi halutaan auttaa omaa lastaan. Näiden aikuisten kohdalla. Kai sitä uskotaan, ett- jos vielä tämän teen, niin kaikki on sitten ok.

Kolmanneksi tuli mieleen av-ketju, jossa äiti mietti, mitä narkkarlapsen kanssa tekisi. Ketjussa oli monta, jotka sanoivat, etteivät koskaan potkaisisi omaa lastaan pihalle. Äitiyden ja tukemisen tavu on meillä hyvin vahva.

Ap

Curling-vanhemmuuden lähde ei ole lapsessa, vaan vanhemmassa. Vanhempi haluaa että lapsi rakastaa ja menee siksi vaikka solmuun, jotta tämä ei vain vaarantuisi.

Eli jotain on mennyt pieleen siinä edellisessä, ehkä liian ankarassa kasvatuksessa, eikä oikeaa kasvatusmallia ole, vaan sitten mennään pöpelikköön toiseen suuntaan.

Hmmm. Minun toinen lapseni oli aika vaativa tapaus. En kyllä ole tietoisesti ajatellut haluavani, että hän rakastaa minua. Halusin vain pärjätä hänen kanssaan, ettei tullut hepulia. Itse en lähtenyt lahjontalinjalle, mutta voin kuvitella, että se olisi toiminut. Lyhytnäköisesti kyllä.

Totta, aina mennään ääripäästä toiseen ääripäähän.

Ap

Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan. 

Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen. 

Kyllä tiedän tällaisia nuoria. 

Mieheni siskopuolen lapset on tällaisia. Miehen siskopuolen vanhin tytär pyörittää tällä hetkellä koko sukua. 

Tyttö täyttää aivan näinä päivinä 18 ja ulina vaan kiihtyy. Tyttö polo kun ei ole autokoulussa kun kukaan ei ole korttia suostunut maksamaan eikä ole edes omaa autoa. 

Tyttöpolo on kuukausia kärttänyt tädeiltää ja enopuoleltaan sekä miehen vanhemmilta rahaa satoja euroja per nuppi ajokorttiin ja autoon. 

Tyttö ei jotenkin ymmärrä sitä että pyydetyt summat on kohtuuttomia. Rahaa voidaan antaa lahjaksi mutta se ei ole satoja euroja per nuppi vaan esim sen 50-100€. Perusteluina lahjasummalle on se että muutkin saa. Kaveri sai ja että influencerri sai. Kun nämä ei riitä meille perusteluiksi tulee myös tytön äidiltä viestiä siitä että tytön elämä on pilalla ja meidän pitää auttaa ja tukea tyttöä elämässä. 

Toki tuemme ja kannustamma tyttöä elämäsä eteenpäin. Olemme valmiita ostamaan omaa kotia varten ikeaan lahjakortin tai ostamaan vaikka ne Marimekon lakanat mitä toivoo mutta emme jakamaan rahaa joka inahduksesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos esimerkeistä, Ymmärrän. Ja tiedän, etten ole tähän ilmiöön törmännyt. Olen muuten helsinkiläinen, jos asuinpaikalla on väliä.

Minulle tuleeensimmäiseksi mieleen, että lapsi on ollut hankala tapaus, ja hänen kanssaan on haluttu pärjätä. Siksi on keksitty keinot, jolla lapsi tekee, mitä haluaa.

Toisekseen varmasn ihan vilpittömästi halutaan auttaa omaa lastaan. Näiden aikuisten kohdalla. Kai sitä uskotaan, ett- jos vielä tämän teen, niin kaikki on sitten ok.

Kolmanneksi tuli mieleen av-ketju, jossa äiti mietti, mitä narkkarlapsen kanssa tekisi. Ketjussa oli monta, jotka sanoivat, etteivät koskaan potkaisisi omaa lastaan pihalle. Äitiyden ja tukemisen tavu on meillä hyvin vahva.

Ap

Curling-vanhemmuuden lähde ei ole lapsessa, vaan vanhemmassa. Vanhempi haluaa että lapsi rakastaa ja menee siksi vaikka solmuun, jotta tämä ei vain vaarantuisi.

Eli jotain on mennyt pieleen siinä edellisessä, ehkä liian ankarassa kasvatuksessa, eikä oikeaa kasvatusmallia ole, vaan sitten mennään pöpelikköön toiseen suuntaan.

Hmmm. Minun toinen lapseni oli aika vaativa tapaus. En kyllä ole tietoisesti ajatellut haluavani, että hän rakastaa minua. Halusin vain pärjätä hänen kanssaan, ettei tullut hepulia. Itse en lähtenyt lahjontalinjalle, mutta voin kuvitella, että se olisi toiminut. Lyhytnäköisesti kyllä.

Totta, aina mennään ääripäästä toiseen ääripäähän.

Ap

Minäkin näen, että tässä on enemmän taustalla sitä, että vanhemman oma kasvu on kesken, eli ei oll valmiita laittamaan sitä "kovaa kovaa vastaan"...

Ensin kun on vauva on aivan normaalia, että vanhempi haluaa kaiken olevan hänellä hyvin, ja vaivan olevan tyytyväinen. Sehän on elintärkeää myös sille vauvalle.

Sitten kun pienellä lapsella tulee erilaiset uhmat, pitäisikin kyetä olemaan aikuinen, ja aiheuttaa lapselle pettymyksiä. Kiukuttelemalla et silti saa karkkia/valvoa/katsoa vielä yhtä ryhmä hauta.

Mutta kun tässä vaiheessa ei osata valita niitä taisteluaan ja olla aikuisia: jos silloin sanotaan, ensin ei ja kiukuttelemisen lopettamiseksi pyörretään oma aikuisen päätös niin lapsi oppii nopeasti - ja valitettavasti aikuinenkin melkein yhtä nopeasti, että on parempi kokonaan välttää näitä kohtauksia ja tehdäänkin vaan niin kuin lapsi päättää ja haluaa.

Lapsi joka ei kohtaa pettymyksiä, eikä opi käsittelemään olis negatiivisia tunteitaan, kasvaa hirviölapseksi, ja usein se aikuinen on yhä enemmän lirissä kun lapsi kasvaa - siinä sitten ostetaan 13v kaljat ja valehdellaan kouluun lapsen selustaksi ja jopa tärvätään omat luottotiedot, jotta lapsi vaan saa kaiken mitä sattuu haluamaan.

Ps. Ja se aikuinen lapsi ei edes arvosta vanhempaansa vaan keksii jälleen jonkun verukkeen, jotta pääsee huolehtimasta ikääntyneen vanhempansa asioista, koska sehän olisi TYLSÄÄ.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan. 

Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen. 

Ei nämä kerro curlingista.

Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.

Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?

Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.

(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)

Lellulellu kirjoitti:

Kyllä tiedän tällaisia nuoria. 

Mieheni siskopuolen lapset on tällaisia. Miehen siskopuolen vanhin tytär pyörittää tällä hetkellä koko sukua. 

Tyttö täyttää aivan näinä päivinä 18 ja ulina vaan kiihtyy. Tyttö polo kun ei ole autokoulussa kun kukaan ei ole korttia suostunut maksamaan eikä ole edes omaa autoa. 

Tyttöpolo on kuukausia kärttänyt tädeiltää ja enopuoleltaan sekä miehen vanhemmilta rahaa satoja euroja per nuppi ajokorttiin ja autoon. 

Tyttö ei jotenkin ymmärrä sitä että pyydetyt summat on kohtuuttomia. Rahaa voidaan antaa lahjaksi mutta se ei ole satoja euroja per nuppi vaan esim sen 50-100€. Perusteluina lahjasummalle on se että muutkin saa. Kaveri sai ja että influencerri sai. Kun nämä ei riitä meille perusteluiksi tulee myös tytön äidiltä viestiä siitä että tytön elämä on pilalla ja meidän pitää auttaa ja tukea tyttöä elämässä. 

Toki tuemme ja kannustamma tyttöä elämäsä eteenpäin. Olemme valmiita ostamaan omaa kotia varten ikeaan lahjakortin tai ostamaan vaikka ne Marimekon lakanat mitä toivoo mutta emme jakamaan rahaa joka inahduksesta. 

Ei minusta tämäkään ole curlingia. Tytöllehän ei anneta sitä rahaa. Curling antaisi.

Minun äitini on curling-vanhempi. Hän ei yksinkertaisesti pysty sanomaan "ei".

Minäkin lapsena mm. pyytelin kotieläimeksi sikaa ja hän vain aina lupaili sitä minulle, koska ei ollut tarpeeksi aikuinen sanomaan, että "voi hyvä lapsi, ei kerrostalossa voi pitää sikaa".

Minä sitten varmaan kolme vuotta odotin sitä omaa sikaa, ja äiti lupaili.

Minun isäni on jämäkkä ja hän jaksoi pitää huushollissa järjen ääntä sentään.

Vierailija kirjoitti:

Lellulellu kirjoitti:

Kyllä tiedän tällaisia nuoria. 

Mieheni siskopuolen lapset on tällaisia. Miehen siskopuolen vanhin tytär pyörittää tällä hetkellä koko sukua. 

Tyttö täyttää aivan näinä päivinä 18 ja ulina vaan kiihtyy. Tyttö polo kun ei ole autokoulussa kun kukaan ei ole korttia suostunut maksamaan eikä ole edes omaa autoa. 

Tyttöpolo on kuukausia kärttänyt tädeiltää ja enopuoleltaan sekä miehen vanhemmilta rahaa satoja euroja per nuppi ajokorttiin ja autoon. 

Tyttö ei jotenkin ymmärrä sitä että pyydetyt summat on kohtuuttomia. Rahaa voidaan antaa lahjaksi mutta se ei ole satoja euroja per nuppi vaan esim sen 50-100€. Perusteluina lahjasummalle on se että muutkin saa. Kaveri sai ja että influencerri sai. Kun nämä ei riitä meille perusteluiksi tulee myös tytön äidiltä viestiä siitä että tytön elämä on pilalla ja meidän pitää auttaa ja tukea tyttöä elämässä. 

Toki tuemme ja kannustamma tyttöä elämäsä eteenpäin. Olemme valmiita ostamaan omaa kotia varten ikeaan lahjakortin tai ostamaan vaikka ne Marimekon lakanat mitä toivoo mutta emme jakamaan rahaa joka inahduksesta. 

Ei minusta tämäkään ole curlingia. Tytöllehän ei anneta sitä rahaa. Curling antaisi.

Curling-mutsi painostaa sukulaisia antamaan, kun omat rahat ei tässä enää riitä.

Eikä sano lapselleen : mene vaikka Mäkkärille töihin ja tienaa Itse autorahat.

Vierailija kirjoitti:

Lellulellu kirjoitti:

Kyllä tiedän tällaisia nuoria. 

Mieheni siskopuolen lapset on tällaisia. Miehen siskopuolen vanhin tytär pyörittää tällä hetkellä koko sukua. 

Tyttö täyttää aivan näinä päivinä 18 ja ulina vaan kiihtyy. Tyttö polo kun ei ole autokoulussa kun kukaan ei ole korttia suostunut maksamaan eikä ole edes omaa autoa. 

Tyttöpolo on kuukausia kärttänyt tädeiltää ja enopuoleltaan sekä miehen vanhemmilta rahaa satoja euroja per nuppi ajokorttiin ja autoon. 

Tyttö ei jotenkin ymmärrä sitä että pyydetyt summat on kohtuuttomia. Rahaa voidaan antaa lahjaksi mutta se ei ole satoja euroja per nuppi vaan esim sen 50-100€. Perusteluina lahjasummalle on se että muutkin saa. Kaveri sai ja että influencerri sai. Kun nämä ei riitä meille perusteluiksi tulee myös tytön äidiltä viestiä siitä että tytön elämä on pilalla ja meidän pitää auttaa ja tukea tyttöä elämässä. 

Toki tuemme ja kannustamma tyttöä elämäsä eteenpäin. Olemme valmiita ostamaan omaa kotia varten ikeaan lahjakortin tai ostamaan vaikka ne Marimekon lakanat mitä toivoo mutta emme jakamaan rahaa joka inahduksesta. 

Ei minusta tämäkään ole curlingia. Tytöllehän ei anneta sitä rahaa. Curling antaisi.

Curling-vanhempi ottaa pikavippiä jotta voi antaa sen autokoulurahan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan. 

Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen. 

Ei nämä kerro curlingista.

Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.

Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?

Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.

(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)

Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.

Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne

Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.

Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan. 

Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen. 

Ei nämä kerro curlingista.

Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.

Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?

Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.

(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)

Tuo Ateneum-esimerkki on lopputulema siitä, kun ei olla opetettu, että joskus vaan täytyy alistua ja tehdä asia.

Kun itse olin pienten lasten äiti, oli muotina, että asiat piti perustella: hampaat täytyy pestä, koska muuten reikiä, jne

Aika usein on kuitenkin tilanteita, missä sitä perustetta on aika vaikea määritellä tai verbalisoida lapselle (miksi juuri nyt pitää siivota lelut? Miksi ei voi enää pelata pleikkaa). Eikä aina ole mielestäni tarvekaan.

Erittäin hyvä peruste on "koska äiti määrää". Näissä curling-perheissä on unohtunut sen opettaminen, että "auktoriteetti voi määrätä" oli se auktoriteetti sitten vanhempi, isoäiti, opettaja, vääpeli, poliisi tai kuka vaan.

Tästä olen eri mieltä. Ei ole fiksua opettaa lasta vain tottelemaan sokeasti.

Siivoustarpeen voi ihan hyvin perustella. Että nyt siivotaan, jotta huone ei ajaudu kaaokseen tai jotta huomenna voi kaveri tulla kylään, kun on siistiä tai jotta lapsi itse viihtyisi paremmin.

Näin syntyy lapselle kuva syistä ja seurauksista ja siitä, että hän on vastuussa huoneestaan.

Vierailija kirjoitti:

Työssäni opettajana olen. Yksi vanhempi toivoi että lukiolaiselle annettaisiin kurssista arvosana vain jos se olisi 9 tai 10 ja muut kurssit merkittäisiin vain hyväksytyiksi. Syy oli se, että alle ysin arvosanat vaikuttavat negatiivisesti oppilaan motivaatioon ja opiskeluintoon. 

Tämä!

T. Opettaja minäkin

Ystäväni lapset,

Ikinä ei ole heiltä kielletty mitään.

Nyt kohta 30 vuotiaita poikia ja äiti tehnyt ammattikorkeankin läksyjä poikien puolesta, mutta koulut jäi kesken syystä ettei pää kestänyt.

Kumpikaan ei ole armeijaa käynyt eikä oikein työllistykään sekä ahdistaa kuulema kokoajan.

Vanhemmat ostaneet autotkin aikuisille lapsille ja nyt ovat pulassa osamaksujen kanssa.

Se mitä nämä pojat on tehneet ja tekee edelleen on pelaaminen eli pelaavat päivät ja yöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan. 

Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen. 

Ei nämä kerro curlingista.

Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.

Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?

Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.

(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)

No kun curling-vanhemmilla se nimenomaan tarkoittaa, että syödään vain sitä mitä lapsi haluaa. Ei tässä nyt mistään normaalista jutustelusta tainnut olla kyse.

Ja takki-esimerkkiin. Lapsia aletaan pienestä pitäen kasvattaa niin että ihmisten ilmoille kehtaa mennä! Todellakin entistä jämäkämpi kurinpito sun lapselle jos alkaa julkisella paikalla potkia ja lyödä. Aivan järkyttävää käytöstä eikä tuossa pidä piiloutua diagnoosin taakse.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä noihin vanhempiin törmää ihan tavallisessa ruokakaupassakin. Ei ole tavatonta, että vanhemmat kyselevät kärryissä istuvalta parivuotiaalta, että mitä syödään ja mitä ostetaan. 

Viime syksynä olin Ateneumissa käymässä ja kun odottelin kaveria vessasta niin siinä oli äiti ja isä tyttärensä kanssa. Äiti vaati ja perusteli miksi tytön pitäisi laittaa takki päälle, kun menevät kylmään syksyiseen ulkoilmaan. Isä ei juuri puhunut mitään ja tytär kieltäytyi laittamasta takkia. Äiti perusteli ja perusteli, tyttö naureskeli päin naamaa. Lopulta lähtivät, tyttö ilman takkia ja äiti perässä takkia kantaen. 

Ei nämä kerro curlingista.

Miksi ei lapselta voisi kysyä, mitä syödään? Minä ainakin jo vauvalle höpötin ja kysyin, mitä ayödään. Sellaista ajankulua. Isompana lapset saivat kerran viikossa päättää, mitä syödään. Jos lapselta kysyy, mitä syödään, ei tarkoita, että koko ajan syötäisiin sitä, mitä lapsi haluaa.

Miten sinä olisit toiminut Ateneum-esimerkissä?

Minulla on kaksi lasta. Jos olisin ottanut takia ja pakolla laittanut lapsen päälle, niin toinen olisi laittanut ja jäänyt mököttämään. Toinen olisi alkanut potkia ja lyödä, yrittänyt juosta karkuun, ja huutanut suoraa huutoa kaksi tuntia - kyllä: kirjaimellisesti kaksi tuntia. Ei, en todellakaan olisi siihen ryhtynyt. Kotona ryhdyn. Ateneumissa en.

(Tällä lapsella on adhd, mutta se ei ole se pointti)

No, niin juuri tämä ajattelutapa Jos teen, niin lapsi huutaa. Periksi voi antaa vain hääkirkossa. Jos lapsi huomaa että takki on laitettava ulos mentäessä aina ei hän joka kerta jaksa huutaa kahta tuntia paitsi uhmaiässä ja se menee ohi. Tiettyjä asioita aletaan tekemään ja opettamaan kun lapsi on pieni eikä vasta kouluiässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos esimerkeistä, Ymmärrän. Ja tiedän, etten ole tähän ilmiöön törmännyt. Olen muuten helsinkiläinen, jos asuinpaikalla on väliä.

Minulle tuleeensimmäiseksi mieleen, että lapsi on ollut hankala tapaus, ja hänen kanssaan on haluttu pärjätä. Siksi on keksitty keinot, jolla lapsi tekee, mitä haluaa.

Toisekseen varmasn ihan vilpittömästi halutaan auttaa omaa lastaan. Näiden aikuisten kohdalla. Kai sitä uskotaan, ett- jos vielä tämän teen, niin kaikki on sitten ok.

Kolmanneksi tuli mieleen av-ketju, jossa äiti mietti, mitä narkkarlapsen kanssa tekisi. Ketjussa oli monta, jotka sanoivat, etteivät koskaan potkaisisi omaa lastaan pihalle. Äitiyden ja tukemisen tavu on meillä hyvin vahva.

Ap

Curling-vanhemmuuden lähde ei ole lapsessa, vaan vanhemmassa. Vanhempi haluaa että lapsi rakastaa ja menee siksi vaikka solmuun, jotta tämä ei vain vaarantuisi.

Eli jotain on mennyt pieleen siinä edellisessä, ehkä liian ankarassa kasvatuksessa, eikä oikeaa kasvatusmallia ole, vaan sitten mennään pöpelikköön toiseen suuntaan.

Varmaan tätäkin. Vanhempi pelkää, että rajat laittamalla lapsesta tulee masentunut mt-ongelmainen. Antamalla kaiken lapsesta tulee mukamas hyväitsetuntoinen, rakastettu voittaja-tyyppi, jolta ei puutu mitään.

Curlaus voi ehkä tosiaan johtua myös siitä, että lapsi on hankalaluonteinen huutaja, joka saa kaiken pienestä pitäen läpi, koska vanhempi pyrkii estämään itkupotkuraivari-kohtauksia ja tekee kaiken, miten lapsi vain tahtoo. Jotta ei tule sitä itkua ja hampaiden kiristystä ja pettymyksentunnetta, ettei lapsi koe takaiskuja ja masennu.