Lue keskustelun säännöt.
Olen joutunut tahtomattani tilanteeseen, jossa kuljetan 15-vuotiasta joka aamu koululle
16.02.2022 |
Hankala murrosikä menossa. Pienempänä oli kiltti ja lähti mielellään kouluun. Viime lukukaudella alkoi myöhästelyt ja muut häiriöt lisääntyä. Ei viitsi nousta aamuisin ajoissa. Koulussa häiritsee oppitunneilla. Kaveriporukan kanssa hölmöilee. Myös kesken koulupäivän on muutaman kerran poistunut kioskille. Kun ollaan istuttu kotona puhumassa, syyksi sanoo, että koulussa on niin pahaa ruokaa, että jää nälkä. Minä tietysti sanoin, että säännöt on säännöt ja niitä on niin koulussa kuin työelämässäkin. Tästä on monta keskustelua väännetty ja meidän vanhempien keinot on vähissä.
Kuraattorin luona käydessämme todettiin yhteisesti, että jos myöhästelyt vielä jatkuu, tarvitaan järeämpiä väliin tulon keinoja. Minä en missään nimessä halua mitään sellaista, josta voi tulla pysyviä seurauksia elämään jatkossa. Onhan tämä älytön homma, että joudun joka aamu viemään koululle autolla. Meillä töissä päällikkö tietää todellisen syyn, miksi aloitan työpäivät joinakin päivinä myöhemmin, mutta häpeä estää kertomasta kollegoille. Yksikin kollega on aina kehumassa, miten heidän poika on saanut stipendin ja tytär pääsi syksyllä valtiotieteitä opiskelemaan jne. Vähän vaikea siihen on mennä järkyttämään hänen täydellistä elämäänsä, että kiva sulle, mutta meidän nuori ei osaa edes kouluun lähteä ajoissa, joten äiti vie.
Tänä aamuna autossa istuessani ja nuorta kyytiin odottaessani ajattelin, että tätäkö on elämä, kunnes hän täyttää 18 (oppivelvollisuuden ikäraja).
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näillä työkavereiden täydellisillä nuorilla on vielä omat haasteensa ja kriisinsä edessä. Tsemppiä! Itse olen se stipendinuori ja omat lapset kaikkea tältä väliltä. Täydellisistä suorittajista tulee täydellisiä suorittajia. Moni rämpivä löytää se oman juttunsa sitten joskus ja pärjää kyllä vielä suorittajiakin paremmin.
Minä olin se täydellinen nuori, kävin kouluni kunnolla ja opiskelin tosissani. Nyt on hyvä ammatti, hyväpalkkainen työ, mukava puoliso, pari lasta, kiva elämä ja joskus pohdin, että missä ne erityiset haasteet ja kriisit lymyilevät. Elän siis varmaan kulissielämää kun en hoksaa, että tämä on ihan paskaa verrattuna Citymarketin hyllyttäjän elämään.
Etkö sinä siis pysty samaistumaan aloittajan tilanteeseen? Joko sinun täydelliset lapsesi ovat murrosiässä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet hyvä äiti! Kyllä se siitä. Mutta tuli mieleen, onko väsymystä ja hitautta yhtäkkiä enemmän kuin ennen? Tutun teinityttärellä todettiin matalat kilpirauhashormonit ja matala ferritiini. Ei varmaan olisi pahitteeksi käydä verikokeet.
Haluan vain antaa sulle ison halauksen!
Ymmärrän täysin että tuntuu rasittavalta ja toivottomalta, eihän tässä ole mitään järkeä, mietit.
Mielestäni olet kuitenkin todella hyvä vanhempi kun konkreettisesti tuet lapsesi koulun käyntiä tässä vaiheessa, tällä tavalla.
Loppupeleissä (nämäkin) vuodet menevät äkkiä.
Peruskoulu kannattaa ehdottomasti räpiköidä nyt läpi keinolla millä hyvänsä.
Apua voi tietenkin kysyä ja kannattaakin jos voimat täysin loppuvat, mutta olen nähnyt miten äärimmäiset keinot, esimerkiksi väliaikainen huostaanotto laitokseen, jossa lapsen on ollut tarkoitus opiskella, ei suostu lainkaan sitä tekemään, on aiheuttanut vain lisää ongelmia ja murhetta perheelle.
Muista pitää myös huoli itsestäsi ja vaalia omia unelmiasi, joskus sinulla on vielä aikaa toteuttaa niitä täysillä vailla murheen häivää!
Murrosiän hormonimyrsky ja aivosumu. Tuttu juttu oli meilläkin, mutta onneksi se vaihe menee ohi.
Meillä on käyty läpi vaikka mitä ongelmia. Vanhin poika ilmoitti seksuaalisesta kiinnostuksesta samaa sukupuolta kohtaan suunnilleen tuossa iässä. Minä sanoin, että sehän on ok, go for it. Ilmeisesti hän oli niin ihastunut johonkin ihmiseen, että unohteli kaikkea. Koulukirjat kotona, läksyt tekemättä, joskus tunnin myöhässä kouluun, lukematta kokeisiin. Nyt kun hän on jo aikuinen, hän tykkääkin kuulemma naisista. No minähän taas vaan kommentoin, että ok, go for it.
Keskimmäisellä pojalla oli toissa vuonna kaikenlaista hölmöilyä ja kerran tuli melkoisessa kunnossa kotiin (koulun jälkeen!). Saarnasin kaikista vaaroista ja nyt ei ole ollut mitään erikoista ja saamassa ajokortin kohta.
Nuorin poika on kännykkäriippuvainen. Sekin on yksi hankala juttu käsitellä, kun mikään puhe ei auta. Hän on joskus jopa keskellä yötä tarttunut kännykkään. Herää tuntia ennen kuin pitäisi, että ehtii istua kännykkää räpeltäen sen tunnin. Jos joutuu olemaan monta tuntia ilman puhelintaan, muuttuu oudon levottomaksi. Psykologilta kysyin, hoidetaanko näitä riippuvuuksia, niin ei kuulemma julkisen puolen resurssit riitä. Saas ny nähdä, mitä apua vielä tulee tarvitsemaan.
Vierailija kirjoitti:
No, teineillä voi olla vaihteita. Kuskaa kouluun ja tsemppaa. Tiedän yhden, joka olisi poikana mieluummin laskenut mäkeä kuin käynyt koulua ja sai monena vuonna ehdotkin (joo ei tällä vuosituhannella). Äitinsä pakotti käymään lukion. Nykyään poika on emeritusprofessori. No ei kaikista tule tohtoreita, mutta toivoa silti on kun tsemppaat ja tuet. Ei ole väärin kuskata kouluun, se osoittaa että välität.
Totta. Yläasteajasta 8. luokka oli pahin, koska silloin koulunkäynnin suhteen mielenkiinto oli aika vähäistä. Tosin asiaan vaikutti erittäin paljon se,ettei minulla ollut kuin yksi hyvä ystävä koulussa. Muut luokallani olleet tytöt olivat ihan mukavia, mutta en kuulunut heidän porukkaan ( olivat suositumpia, kauniimpia) jne. ainakin silloin niin ajattelin. Silloin tuli aika paljon poissaoloja, kun ei vain joskus huvittanut lähteä kouluun. Ja kyllähän sitä asiaa puitiin sitten vanhempien,opettajien ja kuraattorinkin kanssa. Myöhemmin kun viimeinen vuosi lähestyi, niin se meni jo paremmin, ajattelin että kohta tämä loppuu. Ja yksi elämäni parhaista päivistä on ollut se kun yläaste loppui. Sitten lukioon ja myöhemmin ammattikoulu. Molemmissa viihdyin hyvin. Joillekin on vain jotenkin selkeää mitä haluavat isona tehdä. Esim. naapurin poika oli hyvä kaikissa luonnontieteellisessä aineissa ja taitaa nykyisin olla jokin insinööri. Mutta pointtina tähän se, että hyvä kun olet lapsesi tukena ja toivottavasti asiat järjestyvät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä ap, olet hyvä vanhempi ja toimit oikein! Murrosiän myrskyissä on hankalaa, ja teollasi osoitat että välität ja olet kiinnostunut nuoresta ja haluat toimia hänen parhaakseen.
Käsittämättömän tyhmiä vastauksia. Älä Ap vaan ala syyllistämään, siitä ei mitään hyvää seuraa. Itse sairastuin masennukseen yläasteella, kukaan ei tukenut, siitä seuraavaksi tuli muita sairauksia. En koskaan selvinnyt ns. yhteiskuntakelposeksi vaikka yritin kovasti, kukaan ei välittänyt, auttanut, ymmärtänyt. Syyllistettiin vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikäli ette huomanneet niin aloituksessa mainittiin poitsulin olleen VUODEN poissa koulusta.
Mites semmonen on mahdollista?
Jos puhuu totta niin jutussa on jätetty paljon kertomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näillä työkavereiden täydellisillä nuorilla on vielä omat haasteensa ja kriisinsä edessä. Tsemppiä! Itse olen se stipendinuori ja omat lapset kaikkea tältä väliltä. Täydellisistä suorittajista tulee täydellisiä suorittajia. Moni rämpivä löytää se oman juttunsa sitten joskus ja pärjää kyllä vielä suorittajiakin paremmin.
Minä olin se täydellinen nuori, kävin kouluni kunnolla ja opiskelin tosissani. Nyt on hyvä ammatti, hyväpalkkainen työ, mukava puoliso, pari lasta, kiva elämä ja joskus pohdin, että missä ne erityiset haasteet ja kriisit lymyilevät. Elän siis varmaan kulissielämää kun en hoksaa, että tämä on ihan paskaa verrattuna Citymarketin hyllyttäjän elämään.
Vanhemmat ei sulle empatiaa opettaneet? Eikä näköjään elämäkään, kun on niin täydellistä ollut, ettei voi käsittää miten muilla ei ole.
Eikä pysty myöskään käsittämään, että sillä Citymarketin hyllyttäjällä voi olla ihan yhtä täydellinen elämä. Tai jopa parempi, kun ei vertaile itseään muihin ja kuvittele olevansa yläpuolella.
No, ehkä sullekin tulee vielä joku haaste tai kriisi. Avioero, syöpä, puolison sairaus/kuolema, lapsen mt-ongelma, työttömyys, masennus... Tai sitten lapsesi ei suostu menemään kouluun. Se olis varmaan sulle pahin shokki ikinä, koska kyllähän sun lapsesi on täydellisiä.
En toki toivo näitä sulle. Halusin vaan herätellä sua käsittämään, että vaikka haasteita tulisi niin lapsesi ei ole millään tapaa epäonnistuneita ja toivon, että pystyt heidät hyväksymään vaikka päätyisivät Citymarketiin töihin.
t. Äidin ikuinen pettymys
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kouluruoka on pahaa. Mun lapsilla on eväät.
Otin viikon vuosilomaa ja kuskasin lasta kouluun ja jäin seuraamaan opetusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näillä työkavereiden täydellisillä nuorilla on vielä omat haasteensa ja kriisinsä edessä. Tsemppiä! Itse olen se stipendinuori ja omat lapset kaikkea tältä väliltä. Täydellisistä suorittajista tulee täydellisiä suorittajia. Moni rämpivä löytää se oman juttunsa sitten joskus ja pärjää kyllä vielä suorittajiakin paremmin.
Niin ja mikä se totuus todellisuudessa on... Moni tuntuu elävänsä vain lastensa saavutusten kautta ja tykätään vähän maustaa tarinaa. Ei kehdata sanoa, ettei mene kovin hyvin, niin pitää keksiä sellainen tarina, että kaikki on täydellistä ja muut ovat kateellisia. Esimerkiksi yksi työkaveri ei koskaan kertonut, että tyttärensä sairasti anoreksiaa ja kärsi vakavista mt-ongelmista. Kertoi vaan, kuinka se nyt taas sai sen ja sen stipendin, kuinka loistavasti tanssiharrastus sujuu, kuinka seurustelee nyt sen "pankinjohtajan pojan kanssa", kuinka hakee nyt sinne ja tänne opiskelemaan... Ymmärrän, että nuo ovat todella vaikeita asioita vanhemmille ja varmasti esittäminen saa tuntemaan edes vähän parempaa oloa.
Vierailija kirjoitti:
Onko taitava englannin kielessä? "Future Authoring Program" jota Jordan Peterson mainostaa saattaisi sopia nuorelle. Nuoret miehet voivat lähtökohtaisesti olla niin itsepäisiä että eivät tee mitään miellyttääkseen muita - ja silloin motivaation täytyy tulla sisältä. Yleensä se, että kirkastaa mitä haluaa elämältä parin vuoden tai viiden vuoden sisällä auttaa. Minusta tuntuu, ettei nuoresi ole varmaan ollenkaan suunnitellut tulevaisuuttaan tai sitä, että miten saa haluamansa? Ja sitä ei lasketa jos vanhempi tai opettajat "kertovat" mitä pitäisi tehdä tai tavoitella.
Toinen vaihtoehto on se, että nuorellasi on oikeasti kurjaa koulussa. Onko kavereita? Kiusattu?
Missään ei ole mainittu ap:n nuoren sukupuolta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näillä työkavereiden täydellisillä nuorilla on vielä omat haasteensa ja kriisinsä edessä. Tsemppiä! Itse olen se stipendinuori ja omat lapset kaikkea tältä väliltä. Täydellisistä suorittajista tulee täydellisiä suorittajia. Moni rämpivä löytää se oman juttunsa sitten joskus ja pärjää kyllä vielä suorittajiakin paremmin.
Niin ja mikä se totuus todellisuudessa on... Moni tuntuu elävänsä vain lastensa saavutusten kautta ja tykätään vähän maustaa tarinaa. Ei kehdata sanoa, ettei mene kovin hyvin, niin pitää keksiä sellainen tarina, että kaikki on täydellistä ja muut ovat kateellisia. Esimerkiksi yksi työkaveri ei koskaan kertonut, että tyttärensä sairasti anoreksiaa ja kärsi vakavista mt-ongelmista. Kertoi vaan, kuinka se nyt taas sai sen ja sen stipendin, kuinka loistavasti tanssiharrastus sujuu, kuinka seurustelee nyt sen "pankinjohtajan pojan kanssa", kuinka hakee nyt sinne ja tänne opiskelemaan... Ymmärrän, että nuo ovat todella vaikeita asioita vanhemmille ja varmasti esittäminen saa tuntemaan edes vähän parempaa oloa.
Minä ainakin äitinä ajattelen, et eipä oman lapsen kipeät ja arat asiat kuulu muille, varsinkaan omille työkavereille (!) Siksi puhutaan niitä näitä... Missä koulussa on ja mitä tekee, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei mene kouluun niin mitä tekee kotona koko päivän? Et kai anna mahdollisuutta olla puhelimella tai pelata pleikkaa yms? Kotona oleminen kannattaa tehdä sen verran tylsäksi että menee mieluummin kouluun.
Ei ole yhtään poissaoloa, vaan myöhästelyä. Mitäpä hän tekee. Torkuttaa herätystä aamuisin, istuu vessassa 20 min., istuu kahvimuki kädessä. Sitten kun olisi pitänyt jo olla matkalla, vielä oli kirjat laittamatta reppuun. Monesti olin jo työpaikalla, kun hänen piti yksin suoriutua lähtemään kävellen koululle, eikä se usein onnistunut. Nyt kun pitää ehtiä autokyytiin, hoputan vieressä.
-ap
No onhan tuo nyt superrasittavaa..
Itse sopisin teinin kanssa niin, että koska hänen kanssaan menee viikot noin, voi itse valita, kummin tekee. Herättää sinut kahtena arkipäivänä viikossa, kun haluat torkkua ja laiskotella ja saa itse kolme arkipäivää.
Tai sitten hän saa viisi arkipäivää, mutta viikonloppuna ei pelikoneita, älylaiiteita tai muita sähköviihdykkeitä. Viikonloppuna sitten lauantaina alkaa siivouspäivä 7.00, käydään päivänmittaan kertaamalla läpi ne kouluaineet vähintään, missä kokeita tulossa ja ulkoillaan yhdessä vähintään pari tuntia. Sunnuntaina yhteistä hommaa ulkoilun, ruuanlaiton, tiskauksen ym. merkeissä. Kirjaa voi lukea.
Siitä sitten sopimuksella uuteen viikkoon. Joko 3/2 herätyksellä tai 5/viikonloppu. Ja sopimuksesta pidetään kiinni. Kuukauden kokeilujakso ja jos ei toimi, niin sitten yhteisellä sopimuksella niihin kovempiin juttuihin.
Eli katsot, että toimii. Nyt teini pitää sinua palvelusväkenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näillä työkavereiden täydellisillä nuorilla on vielä omat haasteensa ja kriisinsä edessä. Tsemppiä! Itse olen se stipendinuori ja omat lapset kaikkea tältä väliltä. Täydellisistä suorittajista tulee täydellisiä suorittajia. Moni rämpivä löytää se oman juttunsa sitten joskus ja pärjää kyllä vielä suorittajiakin paremmin.
Niin ja mikä se totuus todellisuudessa on... Moni tuntuu elävänsä vain lastensa saavutusten kautta ja tykätään vähän maustaa tarinaa. Ei kehdata sanoa, ettei mene kovin hyvin, niin pitää keksiä sellainen tarina, että kaikki on täydellistä ja muut ovat kateellisia. Esimerkiksi yksi työkaveri ei koskaan kertonut, että tyttärensä sairasti anoreksiaa ja kärsi vakavista mt-ongelmista. Kertoi vaan, kuinka se nyt taas sai sen ja sen stipendin, kuinka loistavasti tanssiharrastus sujuu, kuinka seurustelee nyt sen "pankinjohtajan pojan kanssa", kuinka hakee nyt sinne ja tänne opiskelemaan... Ymmärrän, että nuo ovat todella vaikeita asioita vanhemmille ja varmasti esittäminen saa tuntemaan edes vähän parempaa oloa.
Minä ainakin äitinä ajattelen, et eipä oman lapsen kipeät ja arat asiat kuulu muille, varsinkaan omille työkavereille (!) Siksi puhutaan niitä näitä... Missä koulussa on ja mitä tekee, jne.
Näin se on ja siksi toinkin tuon ilmi, että turha sitä on kadehtia minkään työkavereiden lasten saavutuksia, kun totuus ei välttämättä ole sitä mitä kerrotaan.
Ei ole mitään ihmeellistä siinä, että teinille on aamut vaikeita. Minä vein jokaikinen aamu esikoiseni yläkoulussa.
Pakkaa eväät kouluun. Kouluruoka on todella huonolaatuista.
Yritä saada rytmiä niin että menee aikaisemmin nukkumaan, vaikka lenkille illalla ja panosta laadukkaaseen ruokaan kotona.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään ihmeellistä siinä, että teinille on aamut vaikeita. Minä vein jokaikinen aamu esikoiseni yläkoulussa.
Pakkaa eväät kouluun. Kouluruoka on todella huonolaatuista.
Yritä saada rytmiä niin että menee aikaisemmin nukkumaan, vaikka lenkille illalla ja panosta laadukkaaseen ruokaan kotona.
Kouluruoka ei ole huonolaatuista.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole mitään ihmeellistä siinä, että teinille on aamut vaikeita. Minä vein jokaikinen aamu esikoiseni yläkoulussa.
Pakkaa eväät kouluun. Kouluruoka on todella huonolaatuista.
Yritä saada rytmiä niin että menee aikaisemmin nukkumaan, vaikka lenkille illalla ja panosta laadukkaaseen ruokaan kotona.
Sosiaalipsykologi varoittaa nuorten aikuisten heikosta sukupolvesta – suositun kasvatustavan tulosta https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/0aa09d7f-e286-4dc6-b57d-167f…
Höpöhöpö. Ne oireet näkyvät ihan jo pienellä lapsella! Meillä on 5 lasta, jousta 2 nuorimmalla on nepsy-oireita. Olen tiennyt jo 1-2-vuotiaasta alkaen, että jotain on. Ei todellakaan puhkea ykskaks 15-vuotiaana.