Olen joutunut tahtomattani tilanteeseen, jossa kuljetan 15-vuotiasta joka aamu koululle
Hankala murrosikä menossa. Pienempänä oli kiltti ja lähti mielellään kouluun. Viime lukukaudella alkoi myöhästelyt ja muut häiriöt lisääntyä. Ei viitsi nousta aamuisin ajoissa. Koulussa häiritsee oppitunneilla. Kaveriporukan kanssa hölmöilee. Myös kesken koulupäivän on muutaman kerran poistunut kioskille. Kun ollaan istuttu kotona puhumassa, syyksi sanoo, että koulussa on niin pahaa ruokaa, että jää nälkä. Minä tietysti sanoin, että säännöt on säännöt ja niitä on niin koulussa kuin työelämässäkin. Tästä on monta keskustelua väännetty ja meidän vanhempien keinot on vähissä.
Kuraattorin luona käydessämme todettiin yhteisesti, että jos myöhästelyt vielä jatkuu, tarvitaan järeämpiä väliin tulon keinoja. Minä en missään nimessä halua mitään sellaista, josta voi tulla pysyviä seurauksia elämään jatkossa. Onhan tämä älytön homma, että joudun joka aamu viemään koululle autolla. Meillä töissä päällikkö tietää todellisen syyn, miksi aloitan työpäivät joinakin päivinä myöhemmin, mutta häpeä estää kertomasta kollegoille. Yksikin kollega on aina kehumassa, miten heidän poika on saanut stipendin ja tytär pääsi syksyllä valtiotieteitä opiskelemaan jne. Vähän vaikea siihen on mennä järkyttämään hänen täydellistä elämäänsä, että kiva sulle, mutta meidän nuori ei osaa edes kouluun lähteä ajoissa, joten äiti vie.
Tänä aamuna autossa istuessani ja nuorta kyytiin odottaessani ajattelin, että tätäkö on elämä, kunnes hän täyttää 18 (oppivelvollisuuden ikäraja).
Kommentit (104)
Vierailija kirjoitti:
Ap. Teet aivan oikein. Laita mukaan jotakin syötävää. Esimerkiksi hedelmää tai välipalakeksejä. Yrittäkää etsiä hänelle kesäksi jotain työtä, josta saa vähän omaa rahaa tai laittakaa kielimatkalle, jossa joutuu itse huolehtimaan itsestään. Tuo nuori varmasti kokee, että hänestä pidetään huolta. Eikös rippileirit myös ole hänen ikäiselleen. Älä luovuta, vaan kerro joka päivä, että ajattelet hänen parastaan.
Kielimatkalle? Ei ne mitään lastenvahtijoita ole. Siellä on ehkä 40 nuorta, jotka majoittuvat perheisiin ja käyvät KOULUA joka päivä. Voi tulla pikainen lentolippu kotiin, jos ei aamulla pysty menemään oikeaan aikaan koululle!
Kielikursseista vielä, että ne on tarkoitettu vain nuorille, joilla on hyvät itsestään huolehtimisen taidot. Perhemajoitus ei huolehdi herätyksestä, eikä saata koululle aamulla. Julkisia liik.väl. pitää osata käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei mene kouluun niin mitä tekee kotona koko päivän? Et kai anna mahdollisuutta olla puhelimella tai pelata pleikkaa yms? Kotona oleminen kannattaa tehdä sen verran tylsäksi että menee mieluummin kouluun.
Ei ole yhtään poissaoloa, vaan myöhästelyä. Mitäpä hän tekee. Torkuttaa herätystä aamuisin, istuu vessassa 20 min., istuu kahvimuki kädessä. Sitten kun olisi pitänyt jo olla matkalla, vielä oli kirjat laittamatta reppuun. Monesti olin jo työpaikalla, kun hänen piti yksin suoriutua lähtemään kävellen koululle, eikä se usein onnistunut. Nyt kun pitää ehtiä autokyytiin, hoputan vieressä.
-ap
Pyydäppä neuropsykiatriset testit. Voi olla nepsytapaus eli ADD
Höpöhöpö. Ne oireet näkyvät ihan jo pienellä lapsella! Meillä on 5 lasta, jousta 2 nuorimmalla on nepsy-oireita. Olen tiennyt jo 1-2-vuotiaasta alkaen, että jotain on. Ei todellakaan puhkea ykskaks 15-vuotiaana.
On hyvin tavallista että lievästi oireilevilla nepsyillä oireet alkavat näkymään vasta teini-iässä tai vieläkin myöhemmin.
He pystyvät piilottamaan oireensa lapsena, mutta teininä tai aikuisena se muuttuu niin paljon työläämmäksi, että oireita alkaa pääsemään näkyviin.
Oma lapsi sai autismidiagnoosin teini-iässä. Ensimmäinen näkyvä oire hänellä oli haluttomuus mennä kouluun.
(Itse sain saman diagnoosin nelikymppisenä. En ollut osannut edes epäillä että voisin olla autisti ennenkuin lapsen tutkimuksissa ymmärsin kärsiväni samoista oireista/ominaisuuksista kuin lapsi.)
Joko osaat lukea aloituksen oikein vai jatkuuko tämä kauankin?