Tulevien opintojen ja laajemman työtarjonnan takia pitäisi muuttaa, mutta mies ei myönny tähän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kuin malliesimerkki siitä miksi maaseutu ja pikkukaupungit on täynnä yksinäisiä miehiä. Miehet jurnuttavat vaikka työttömänä siellä lapsuudenkodin vieressä. Naiset ymmärtää että elämässä eteenpäin mennäkseen on pakko joskus tehdä muutoksia totuttuun.

Mielummin työttömänä pienessä kaupungissa kuin työllisenä kaupungissa jossa lähin kosketus luontoon on telkkarista tuleva avara luonto. Sen verran paljon itse viihdyn luonnossa enkä kaipaa palveluita ja kaupungin vilinää mitkä tuntuu olevan monelle naiselle tärkeitä

Missähän Suomessa on tuollainen paikka josta luontoa näkee ainoastaan telkkarista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kuin malliesimerkki siitä miksi maaseutu ja pikkukaupungit on täynnä yksinäisiä miehiä. Miehet jurnuttavat vaikka työttömänä siellä lapsuudenkodin vieressä. Naiset ymmärtää että elämässä eteenpäin mennäkseen on pakko joskus tehdä muutoksia totuttuun.

Mielummin työttömänä pienessä kaupungissa kuin työllisenä kaupungissa jossa lähin kosketus luontoon on telkkarista tuleva avara luonto. Sen verran paljon itse viihdyn luonnossa enkä kaipaa palveluita ja kaupungin vilinää mitkä tuntuu olevan monelle naiselle tärkeitä

Missähän Suomessa on tuollainen paikka josta luontoa näkee ainoastaan telkkarista?

Kyllä monesta paikasta pystyy matkustamaan luontoon mutta harvemmin isommassa paikassa pääsee omasta pihasta monen kilometrin luontopolulle

Ei ole pakko erota vaikkette asuisikaan yhdessä. Vastahan tässä oli jossain juttua, miten tällainen suhdemuoto, jossa avioparitkin asuvat erillään, on yleistymässä. Sinuna muuttaisin ilman miestä jos hän ei suostu muuttamaan. Nykymaailmassa on kuitenkin todella yleistä, että ihmiset joutuvat muuttamaan paljon kauemmaksikin kuin 80km. Minun olisi vaikea suhtautua mieheen, jolle noinkin lyhyt muutto hyvästä syystä olisi kauhistus. Kyse on kuitenkin teidän molempien tulevaisuuden mahdollisuuksista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kuin malliesimerkki siitä miksi maaseutu ja pikkukaupungit on täynnä yksinäisiä miehiä. Miehet jurnuttavat vaikka työttömänä siellä lapsuudenkodin vieressä. Naiset ymmärtää että elämässä eteenpäin mennäkseen on pakko joskus tehdä muutoksia totuttuun.

Mielummin työttömänä pienessä kaupungissa kuin työllisenä kaupungissa jossa lähin kosketus luontoon on telkkarista tuleva avara luonto. Sen verran paljon itse viihdyn luonnossa enkä kaipaa palveluita ja kaupungin vilinää mitkä tuntuu olevan monelle naiselle tärkeitä

Missähän Suomessa on tuollainen paikka josta luontoa näkee ainoastaan telkkarista?

Kyllä monesta paikasta pystyy matkustamaan luontoon mutta harvemmin isommassa paikassa pääsee omasta pihasta monen kilometrin luontopolulle

Mikä tää teidän lantapunttien kuvitelma siitä on että olis jotenkin yleistä että Suomessa ei pääsisi kaupungissa luontoon? Isot kaupungit keskustoineen on sellaisia. Sitten jää se 90% muista kaupungeista missä luonto on joka puolella. Me ollaan Suomessa. Se sun kuoleva pskakylä ei ole ainoa paikka jossa on tätä myyttistä ”luontoa”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luuleeko nuo miehet oikeasti että ne työpaikat tulee joskus takaisin sinne pikkukylään? Vai aikovatko olla työttömänä koko ikänsä?

Monella maaseutupaikkakunnalla on pienempi työttömyysprosentti kuin Helsingissä, töitäkin löytyy. Jos haluaa olla työtön, se onnistuu missä tahansa.

Työttömyysprosentti on pienempi koska suurin osa tajuaa muuttaa pois kun ei ole töitä. Jäljelle jää vain nuo toivottomat tapaukset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kuin malliesimerkki siitä miksi maaseutu ja pikkukaupungit on täynnä yksinäisiä miehiä. Miehet jurnuttavat vaikka työttömänä siellä lapsuudenkodin vieressä. Naiset ymmärtää että elämässä eteenpäin mennäkseen on pakko joskus tehdä muutoksia totuttuun.

Mielummin työttömänä pienessä kaupungissa kuin työllisenä kaupungissa jossa lähin kosketus luontoon on telkkarista tuleva avara luonto. Sen verran paljon itse viihdyn luonnossa enkä kaipaa palveluita ja kaupungin vilinää mitkä tuntuu olevan monelle naiselle tärkeitä

Missähän Suomessa on tuollainen paikka josta luontoa näkee ainoastaan telkkarista?

Mäkin asun täällä Helsingissä maamme pääkaupungissa ja suurimmassa kaupungissa. Tuossa 5 minuutin kävelymatkan päästä alkaa metsä. Toiseen suuntaan kun kävelee 15 minssaa niin siellä on koski jossa voi kalastaa ja siinä lähellä on luonnosuojelualue, jossa pesii merikotka ja harmaahaikara. Pari viikkoa sitten muutaman kilsan päässä juoksenteli metsäpeura, ja viime vuonna jossain lähialueella havaittiin susi. Haukkoja istuskelee usein tuossa ikkunani edessä, muista tipuista puhumattakaan. Kettujakin olen alueella nähnyt.

Ei tää nyt ihan vielä mikään hirveä betoniviidakko näytä olevan 😁

Itse asun julkisilla 10 min matkan päässä Helsingin keskustasta vuokralla, ja takapihaltani avautuu useita hiihto- ja maastolenkkejä pelloille ja metsikköön, useita vaellusreittejä ja 3min kävelyn matkan päässä on valtava metsä, jossa voi käydä poimimassa sieniä ja villivattuja. 15min matkan päässä on aava meri.

Kaikki ulkomailta Helsinkiin luokseni tulleet vieraat ihastelevat aina ensimmäiseksi miten paljon luontoa täällä on.

Tietysti jos on tottunut asumaan eräkorvessa, jossa luonto tarkoittaa sitä, että lähin naapuri on 3km päässä ja yöllä on hiiren hiljaista ja ympärillä pelkkää koskematonta metsää, niin onhan se eri juttu. Itse tällaisessa korvessa kasvaneena tiedän.

Mutta väite, ettei luontoa ole isoissa kaupungeissa on höpöhöpöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kuin malliesimerkki siitä miksi maaseutu ja pikkukaupungit on täynnä yksinäisiä miehiä. Miehet jurnuttavat vaikka työttömänä siellä lapsuudenkodin vieressä. Naiset ymmärtää että elämässä eteenpäin mennäkseen on pakko joskus tehdä muutoksia totuttuun.

Mielummin työttömänä pienessä kaupungissa kuin työllisenä kaupungissa jossa lähin kosketus luontoon on telkkarista tuleva avara luonto. Sen verran paljon itse viihdyn luonnossa enkä kaipaa palveluita ja kaupungin vilinää mitkä tuntuu olevan monelle naiselle tärkeitä

Missähän Suomessa on tuollainen paikka josta luontoa näkee ainoastaan telkkarista?

Kyllä monesta paikasta pystyy matkustamaan luontoon mutta harvemmin isommassa paikassa pääsee omasta pihasta monen kilometrin luontopolulle

Miksi sinne pitää päästä juuri omasta pihasta? Ajat autolla todennäköisesti nytkin joka paikkaan paitsi sinne luontopolullesi. Voit hyvin kulkea kaupungissa autolla sinne luontoon ja kävellä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kuin malliesimerkki siitä miksi maaseutu ja pikkukaupungit on täynnä yksinäisiä miehiä. Miehet jurnuttavat vaikka työttömänä siellä lapsuudenkodin vieressä. Naiset ymmärtää että elämässä eteenpäin mennäkseen on pakko joskus tehdä muutoksia totuttuun.

Mielummin työttömänä pienessä kaupungissa kuin työllisenä kaupungissa jossa lähin kosketus luontoon on telkkarista tuleva avara luonto. Sen verran paljon itse viihdyn luonnossa enkä kaipaa palveluita ja kaupungin vilinää mitkä tuntuu olevan monelle naiselle tärkeitä

Missähän Suomessa on tuollainen paikka josta luontoa näkee ainoastaan telkkarista?

Kyllä monesta paikasta pystyy matkustamaan luontoon mutta harvemmin isommassa paikassa pääsee omasta pihasta monen kilometrin luontopolulle

Asun keskisuuren kaupungin keskustassa. Kyllä tästä kävellen pääsee suht metsäisille poluille ihan siinä missä lapsuudenkodistanikin, joka on pienessä kirkonkylässä.  

Ap, mieti nyt ensin, mitä haluat elämässäsi tehdä, ja kuka haluat olla. Haluat siis opiskella ja saada mielekkään työn. Sen asian voi tehdä vain yksi ihminen, sinä.

Sitten mieti, mitä haluat sen lisäksi saada. Ehkä kodin, lapsia. Kodin voit itse ostaa, kun sinulla on työ. Lapset voi saada vaikka itsenäisenä, ja pystyy elättämään, kun sinulla on työ.

Nämä nyt kaikki tarkoittaa, että lähde, muuta, opiskele.

Aivan eri tavoite on, että haluat tämän kaiken lisäksi puolison. Koska sen ei tarvitse olla vain yksi ihminen, eikä sinun nykyinen mies.

Puolison valinta on kauhean tärkeää, hän pystyy lopun elämääsi joko auttamaan tai estämään sinua tulemaan siksi, kuka haluat olla, ja saavuttamaan elämässä niitä asioita, mitä haluat saavuttaa.

Olet tavallaan nyt onnekas, kun sinulle on tämän miehen kanssa jo näin varhain tullut esille, kumpaa lajia hän on elämässäsi.

Ensimmäinen tavoite tapahtuu vain, jos lähdet sinne opiskelemaan.

Toinen on vähän auki, ja jää nähtäväksi, kun lähdet. Että tuleeko mies järkiinsä, ja lähtee myös.

Siitä olisin vähän sitä mieltä, että kun hän on tuollaista jäävää tyyppiä ja sinä eteen päin pyrkivää, että olisi sinulle väärin jäädä, ja voi olla hänelle väärin lähteä. Te voitte siis aivan hyvin olla väärät parit toisillenne, vaikka teistä kummassakaan ei ole mitään vikaa, ja vaikka jopa rakastaisitte toisianne.

Rakkaus ei paikkaa kaikkea. Ei kaikkien kanssa pidä eikä voi olla naimisissa, ketä rakastaa. Sinä löydät jonkun, jonka kanssa teillä on saman suuntaiset tavoitteet. On ihan luonnollista, että opiskelujen myötä löytyy ihmisiä, jotka ajattelevat saman suuntaisesti.

En tiedä minkä ikäinen olet, mutta on myös aivan normaalia ja luonnollista, ettei heti ole tiennyt, mitä haluaa, ja se alkaa muotoutua vasta kun tulee vähän elämänkokemuksia, ja oppii asioita aikuisesta itsestään.

Ihmiset muuttuu ja kasvaa, myös parisuhteessa. Joskus niin paljon samaan suuntaan, että voi ja on kiva pysyä yhdessä. Usein sitten kovin eri suuntiin, jolloin on ihan normaalia mennä eri teitä.

Muista, että jos teille tulee ero vaikka viisikymppisenä, te voitte hyvin löytää uuden puolison. Mutta sinun opinnot ja ura mistä olet luopunut, ei tule takaisin.

Töitten perässä muuttaminen nyt on vähän... niin ja näin ja toisaalta ja toisaalta.

Siellä "tuppukylässä" on vähemmän töitä, mutta sitten jos niitä paikkoja tulee, niin on vähemmän hakijoitakin. "Isossa kylässä" sitten niitä työmahdollisuuksia on enemmän, mutta moninkertaisesti enemmän hakijoita.

Joten joutuu varautumaan siihen että vaihtoehdot ovat työttömyys tämän hetken kodissa vs. työttömyys uudessa kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Muuttaisin sitten vaikka yksin. Jos mies ei halua muuttaa edes 80km päähän niin tuskinpa kestää mitään muutakaan muutosta elämässä.

Tai sitten käy vanha klassinen: luovut unelmastasi ja mahdollisuudesta parempaan elämään, jäät, koska mies ei halua muuttaa. Yks kaunis päivä mies ilmoittaa haluavansa erota, liitto loppuu, ja itseltäsi on mennyt tilaisuus ja aika ohi.

Vierailija kirjoitti:

Muista, että jos teille tulee ero vaikka viisikymppisenä, te voitte hyvin löytää uuden puolison. Mutta sinun opinnot ja ura mistä olet luopunut, ei tule takaisin.

Tämä on totta tavallaan. Eihän se puolison löytäminen ole helppoa koskaan mutta vanhempana on vaikeaa vaikkei mahdotonta.

Mutta opintojen ja uran luominen ja nuoruudessa helposti hankittavien elämänkokemuksien saaminen vanhempana, se on vielä vaikeampaa. Sanon tämän kokemuksesta. Valmistuin ammattiin vasta 40-vuotiaana juuri siksi että hassasin nuoruuteni aviomiehen ehdoilla. Olen pystynyt osittain onnenkantamoisen takia luomaan työuran vielä tällä iällä, mutta olisi se saattanut jäädä tekemättäkin. Hilkulla oli.

Siksi nuorena sitoutuminen henkilöön, joka pitää sinua vain henkisenä kainalosauvanaan, on erittäin vaarallinen tilanne. Siinä voi jäädä sun omat toiveet ja unelmat toteutumatta.

Vierailija kirjoitti:

Töitten perässä muuttaminen nyt on vähän... niin ja näin ja toisaalta ja toisaalta.

Siellä "tuppukylässä" on vähemmän töitä, mutta sitten jos niitä paikkoja tulee, niin on vähemmän hakijoitakin. "Isossa kylässä" sitten niitä työmahdollisuuksia on enemmän, mutta moninkertaisesti enemmän hakijoita.

Joten joutuu varautumaan siihen että vaihtoehdot ovat työttömyys tämän hetken kodissa vs. työttömyys uudessa kodissa.

Mun tuppukylässä on töitä, mutta ei yliopistoa. Eikä niihin töihinkään ilman kokemusta kävellä.

Lähdin siis yliopistoon opiskelemaan, ja sitten isoihin kaupunkeihin sijaisuuksiin harjoittelemaan. Pystyin sitten hakemaan aikanaan töitä ja muuttamaan takaisin tuppukylään. Perässä muutti mies, jonka olin löytänyt sieltä opiakelupaikkakunnalta, ja lapset, jotka oli ehditty saada siinä työkokemuksen hankkimisen ohessa.

Todellakin oletan, etteivät ne lapsetkaan jää tänne kykkimään, vaan lähtevät yliopistoon. Ei se nyt missään valtameren takana ole. Olisin järkyttynyt, jos päättäisivät olla opiskelematta, ettei tarvitse lähteä tutuista nurkista. Siivet on tehty levitettäviksi.

Ap minkä ikäinen olet? Esim 25 v varmasti löytää vielä kumppanin, se on parasta puolison etsintäaikaa.

Ap lähde. Itse olin vastaavanlaisessa tilanteessa, emme tosin olleet exän kanssa naimisissa. Muutin n. 100km päähän asuinpaikastamme toiseen kaupunkiin opintojen perässä. Suhde ei lopulta kestänyt välimatkaa mutta oli silti elämäni paras päätös lähteä. Valmistuin ja opiskeluaikana tapasin nykyisen mieheni. Muutimme nykyisen miehen kanssa yhdessä isompaan kaupunkiin josta molemmat saimme hyvät vakituiset työpaikat. Nyt meillä omakotitalo, sekä yksi lapsi. Elämä on mallillaan. Joten suosittelen ehdottomasti lähtemään. Kuten tuolla aiemmin joku kirjoittikin, niin ei lähteminen välttämättä eroa tarkoita. Parempi katsoa kuin vanhana sitten katua.

Jos mies on sulle oikea, hän voi jurnuttaa nyt, mutta lähtee silti sun mukana.

Samaa mieltä kun moni kirjoittaja edellä, ap älä jätä tilaisuutta käyttämättä ja uhraa omia haaveitasi miehen vuoksi. Jos suhde ei kestä muuttoa/opiskeluitasi toisella paikkakunnalla niin sitten se on niin tarkoitettu.

Täällä joku kysyi nyt sitä ikää, niin olen 25 - 30 ikävuosien välistä. Tarkemmin en halua sanoa. Tavattiin mieheni kanssa nuorina, eikä vielä silloin ollut täysin selkeää mikä haluan olla "isona". Siksi vasta tässä vaiheessa, kun olemme naimisissa, löytyi koulutus joka kiinnostaa.

Tämä keskustelu on saanut ajatukseni liikkeelle toisesta kantilta. Harkitsen edelleen kakkosasunnon etsimistä tältä toiselta paikkakunnalta, mutta edelleen "tavoite" olisi, että muuttaisimme yhdessä. Erillään oleminen tässä meidän tilanteessa todennäköisemmin tekisi sen, että eroaisimme, sillä kumpikaan ei halua etäsuhteessa olla pitkään.

Voisin myös varmaan todeta, että näkisi kestääkö liittomme tai halu olla yhdessä. Eli joko mies tulee jossain vaiheessa perässä tai sitten ei, mutta nyt kun ikää myös tullut, niin koen että haluan tehdä asioita, opiskella.. en olisi tältä kannalta osannut ajatella aiemmin.

- ap

Vierailija kirjoitti:

ap:n miehellä on myös oikeus olettaa, että yhteinen koti on siellä minne se on perustettu, ellei ap ole jo ennen sitoutumista kertonut haluavansa elämältään muutakin. .

Kuules, samalla periaatteella ap:n miehen olisi pitänyt tehdä erittäin selväksi (meluiten kirjallisesti), että haluaa olla mieluummin työtön ja köyhä kuin yrittää elämässä eteenpäin. Miksi hänellä pitäisi olla oikeus johonkin OLETUKSEEN, että ap osaa lukea ajatuksia tuollaisesta surkeasta elämäntavasta?

Että puolin ja toisin nämä jutut, kiitos vain.