Lue keskustelun säännöt.
Perinnönjako hajotti sisarusten välit
Viimeinen isovanhemmistani, isoäitini kuoli neljä vuotta sitten.
Hänellä oli kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, vanhin tyttäristä on siis minun äitini.
Sisaruksilla on kaikilla ollut hyvät välit aina, ja ollaan oltu läheisissä tekemisissä. Kuitenkin äitini on huolehtinut eniten vanhemmistaan , ja käynyt lähes joka päivä heidän luonaan ja ollut ns omahoitajan työtä tehnyt, aina siitä saakka kun isoisäni kunto alkoi heikentyä siihen saakka kun sitten myös isoäidistäni aika jätti. Hoiti kauppareissut, talon askareita ja lääkärireissut yms. Välillä katsoin miten uuvuttavaa se hänelle oli , tietysti itsekin auttaen. Muut kolme sisarusta kävivät toisinaan pistäytymässä vanhemmillaan mutta vastuu oli täysin äidilläni.
Isoäidin kuoleman jälkeen perinnönjako tuntuu hajottaneen välit täysin ja sitä on vaikea seurata sivusta. Isoäitini muisti testamentissaan äitiäni enemmän kuin muita sisaruksia, sillä hän koki äitini olleen eniten läsnä ja apuna. Muisti myös toisia lapsiaan mutta perintö ei siis aivan tasan jakautunut neljän sisaruksen kesken.
Kaksi sisaruksista on lähes katkaissut välit äitiini tämän vuoksi. Äitiäni tämä sattuu sillä hän kokee menettäneensä nyt siskon ja veljen. Toinen veli kertoo ajattelevansa että ihan reilusti tämä meni, kun äiti on uhrannut melkein oman elämänsä kun oli lähes omaishoitajan lailla isovanhemmistani pitämässä huolta.
Vaikea tilanne ja vaikea asettua kenenkään puolelle. Välit tuntuvat menneen ja välissä on iso kuilu sisarusten välillä.
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...omaishoitajan työ...
Aloittaja ei mainitse, että hänen äitinsä olisi ollut omaishoitaja.
Voisi melkein sanoa että oli. Hän kävi lähinnä vain kotonaan nukkumassa , oli joka päivä mummulla ja huolehti kaikesta hyvin pitkälle kunnes mummu sitten taipui kotihoitoon, se vaihe ei kylläkään kauan kestänyt kun kunto meni jo niin huonoksi että hän joutui muuttamaan omakotitalostaan. Aika pitkälle asti siis äiti hoiti kaikkea
-ap
Ihan oma vika. Eihän tuohon olisi ollut pakko alkaa
Terveisin äitinsä oikea omaishoitaja, joka saa korvauksen tästäNo, aloithan sinäkin :D ja kuulostat vieläpä itse sellaiselta joka aloitti vain korvauksen takia. Oikea omaishoitaja oikein, wau wau. Se kenellä ei ole omaishoitajan merkintää passissa tms ei ole ” oikea” hoitaja?
Ja se korvausko on tärkein siinä omaishoitajuudessa? Toki reilua että korvaus on mutta.. sekö on tärkein? Siksikö itse mahdat sitä tehdä?Siksi, että olen virallisesti vastuussa äitini hoidosta ja saan siitä korvauksen. Sisarukset tämän tietävät ja työnjako on selvä. Lisäksi ei tarvitse olla perinnönjaossa vaatimassa spessua siksi, että minä hoidin eniten ihan vain rakkauden takia ja te muut ette välittäneet.
Omaishoito on minulle helpointa, kun asun samassa pihapiirissä. Kun yksi ihminen hoitaa asiat, se on kaikille helpointa. Ei tarvitse syyllistää sisaruksia, että minä täällä ilmaiseksi uhraudun. Vaan tästä on tehty omaishoito sopimus.
Selkeää meille kaikille ja helpottaa asioiden hoitamista.
Vaikka sovitusti ja fiksusti toimittekin, ei silti tarvitse olla niin ylempänä muita, palkattomia omaisiaan hoitavia, että automaattina väittää heitä perinnönkyttääjiksi, eli ainoastaan kieli pitkällä rahan takia hoitaviksi. Tilanteita on valtavasti erilaisia, samoin ihmisiä. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en ymmärrä näitä perintökiistoja. Itse olen ajatellut asian n iin, että kieltäydyn vaan perinnöstä. pääsee helpommalla.
Jos sulle on tulossa puolimiljoonaa riihikuivaa rahaa ja pari osaketta, sitten siihen ilmestyy kuin tyhjästä pari rottaa vaatimaan melkein satoja tuhansiaa niin tiedän tasan tarkaan että vitutus ja katkeruus valtaa mielesi, etkä varmasti luovu pennistäkään tappelematta. Kukaan ei luovu rahasta.
Perseaukisen perikunnan on helppo jeesustella riidattomalla perinnönjaoilla kun kukaan ei saa mitään, Tappelu tulee sitten näille hautakiven koosta, liian kallista arkusta ym.. kun joutuvat omistaan hautajaiset maksamaan. Ihminen ei luonnolleen voi mitään, ei kertakaikkiaan mitään.
Tappaja ja ahneus asuu meissä kaikissa.
Tuliko siis sinulle täytenä yllätyksenä se, että äidilläsi on kaksi muutakin lasta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en ymmärrä näitä perintökiistoja. Itse olen ajatellut asian n iin, että kieltäydyn vaan perinnöstä. pääsee helpommalla.
Jos sulle on tulossa puolimiljoonaa riihikuivaa rahaa ja pari osaketta, sitten siihen ilmestyy kuin tyhjästä pari rottaa vaatimaan melkein satoja tuhansiaa niin tiedän tasan tarkaan että vitutus ja katkeruus valtaa mielesi, etkä varmasti luovu pennistäkään tappelematta. Kukaan ei luovu rahasta.
Perseaukisen perikunnan on helppo jeesustella riidattomalla perinnönjaoilla kun kukaan ei saa mitään, Tappelu tulee sitten näille hautakiven koosta, liian kallista arkusta ym.. kun joutuvat omistaan hautajaiset maksamaan. Ihminen ei luonnolleen voi mitään, ei kertakaikkiaan mitään.
Tappaja ja ahneus asuu meissä kaikissa.
Tässä jutussa ei taida olla kuin yksi ahne rotta ja se olet sinä! Oikastaan sinun kuuluisi saada vähemmän, olethan saanut pitää vanhempasi kun toiset on annettu pois. Tee nyt kuitenkin kaikille palvelus ja älä lisäänny, tuollaista mielenlaatua ja itsekkyyttä ei kannata siirtää eteenpäin.
ps aiempaan viestiisi, hautauskulut ja jne maksaa kuolinpesä, eivät veljesi vaikka kuinka laskuja ojentelisit.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi valitsi perinnön sisaruksien sijasta.
Jaa... eikös sisarukset sitten olisi valinneet mieluummin rahaa sisaruksensa sijaan?
PITÄISI olla itsestään selvää, että vainaja saa päättää kenelle omaisuuttaan luovuttaa kuolemansa jälkeen ja vaikka ennen kuolemaansa. Omiaanhan hän lahjoittaa/testamenttaa.
JOS jollakulla perijöistä on valittamista niin menkööt HAUDALLE vainajalta tivaamaan miksi jäi vähemmälle kuin joku toinen sisarus.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen ihmetellyt perinnöstä tappelemista. Perintö useimmiten on kuitenkin jotain, minkä eteen et ole itse tehnyt mitään, niin miksi sillä on merkitystä saatko 10 000e vai 100 000e? (okei, rahana iso ero) Kun se on kuitenkin kaikki ylimääräistä.
Ja tabuhan se on, että vanhemmat eivät rakasta kaikkia lapsiaan yhtä paljon. Mutta ei tämän pitäisi aikuisille ihmisille tulla yllätyksenä.
Itse odotan kauhulla vanhempieni kuolemaa ja perinnönjakoa. Tiedän jo nyt, että yksi veljistäni tulee olemaan ongelma ja on mm. ilmoittanut, että hän tuo vaimonsa jakamaan äitini koruja. Jotta korut varmasti menevät tasan kaikkien sisarusten kesken.
Välillä olen yrittänyt vanhempieni kanssa ottaa keskusteluun sen, että voisiko omaisuudelle tehdä jo nyt jotain? Muodostaa vaikka osakeyhtiön tai lahjoittaa elinaikana samoja osuuksia kaikille. Toki olen myös ehdottanut, että hankkiutuisivat kaikesta eroon, niin ei jäisi mitään jaettavaa.
Jos ei veljen vaimoa mainita testamentissa, ei hänellä ole mitään asiaa perinnönjakotilaisuuteen. Jos tulee, voi käskeä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...omaishoitajan työ...
Aloittaja ei mainitse, että hänen äitinsä olisi ollut omaishoitaja.
Voisi melkein sanoa että oli. Hän kävi lähinnä vain kotonaan nukkumassa , oli joka päivä mummulla ja huolehti kaikesta hyvin pitkälle kunnes mummu sitten taipui kotihoitoon, se vaihe ei kylläkään kauan kestänyt kun kunto meni jo niin huonoksi että hän joutui muuttamaan omakotitalostaan. Aika pitkälle asti siis äiti hoiti kaikkea
-ap
Ihan oma vika. Eihän tuohon olisi ollut pakko alkaa
Terveisin äitinsä oikea omaishoitaja, joka saa korvauksen tästäOikea omaishoitaja? Miten ap:n äiti ei sitten olisi? Vai arvotatko itsesi jotenkin viralliseksi omaishoitajaksi= merkityksellisempi kuin ei oikea omaishoitaja?
Saa siitä oman iäkkään vanhemman auttamisesta korvausta tai ei, siinä on mielestäni jotain arvokasta auttaa omaa äitiään elämään mahdollisimman kauan omassa kotonaan.
Oma äitini tekee niin äidilleen (asun eri paikkakunnalla todella puolella Suomea), ja koetan parhaani mukaan katsoa, miten tilanne kehittyy omien vanhempieni ikääntyessä. He ovat molemmat niin jääräpäisiä, että pitää vain koettaa tukea sitä päätöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaksi oletettua velipuoltani ilmestyi rottailemaan peurukirjoitukseen, vaatimaan laki osiaan äitimme testamentissa esittämän toiveensa vastaisesti. Nämä rotat eivät koskaan kuulunut perheeseemme, voitte uskoa aikuisten oikeasti ettei tule kuulumaan jatkossa minun elämääni.
Laki on laki, mutta se ei tarkoita että laki olisi aina oikeudenmukainen.
Suomen laki on monessa suhteessa epäonnistunut ja lähinnä kivikaudelta.
Biologisia sisaruksiasi siis. Eivät varmaan pyytäneet yhteistä vanhempaanne hylkäämään heidät pieninä. Varsinainen sankarivanhempi, kun pykää niin paljon lapsia, että riittää poisannettavaksikin kaksin kappalein.
-60 luvulla avioeroissa hajoitettiin perheet täysin. Lapset jaettiin mielivaltaisesti vanhempien kesken, tai sijoitettiin jopa ulkopuolelle jos viranomaiset katsoivat sen parhaaksi.
Eivät he ilmestyneet rottailemaan. He saivat kutsun, kuten sinäkin. Häpeisit edes tietämättömyyttäsi ja oksettavaa luonnettasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toinen juttu on tämä eriarvoisuus tai kuviteltu eriarvoisuus.
Usein on niin että joku lapsista tarvii enemmän tukea kuin toiset..
Vanhemmat haluavat että kaikki lapset pärjäävät ja siksi auttavat sitä jolla on vaikeuksia..
Joskus se osoittautuu loputtomaksi suoksi eikä tuota hyvää tulosta.. Muut lapset näkevät selkeästi tästä vaan sen lopputuloksen , mutta mistä vanhemmat saattoivat tietää etukäteen että tämän yhden asiat eivät tule kuntoon millään avulla.
Ei se aina tarkoita sitä että tämä olisi suosikki ja enemmän rakastettu.Kaikki ne lapset tarvitsevat tukea.
Ne, jotka joutuvat pärjäämään, tekevät sen pakosta, koska mitään apua ei ole koskaan ollut, edes lapsena, joten on ollut pakko pärjätä yksin. Sellainen, joka ei ole koskaan saanut mitään, ei voi myöskään hädässä pyytää mitään, koska tuo on se kokemus avusta.
Ei ole mitään erikoistukea tarvitsevia lapsia, ja lapsia, jotka eivät tarvitse tukea. On vain lapsia, joita on autettu ja ne uskaltaa luottaa siihen, ja sitten niitä, joita ei ole koskaan autettu ja tuettu.
Ei se ole noin mustavalkoista.
Kyllä on erikoistukea tarvitsevia lapsia ja niitä jotka pärjäävät tavallisella huolenpidolla
Yhtä rakkaita ovat kuitenkin.
Toki on huonoja vanhempia olemassa mutta enemmistö on tavallisia ihmisiä jotka yrittävät parhaansa eivätkä silti aina onnistu kaikessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaksi oletettua velipuoltani ilmestyi rottailemaan peurukirjoitukseen, vaatimaan laki osiaan äitimme testamentissa esittämän toiveensa vastaisesti. Nämä rotat eivät koskaan kuulunut perheeseemme, voitte uskoa aikuisten oikeasti ettei tule kuulumaan jatkossa minun elämääni.
Laki on laki, mutta se ei tarkoita että laki olisi aina oikeudenmukainen.
Suomen laki on monessa suhteessa epäonnistunut ja lähinnä kivikaudelta.
Ei kyse ole kärkkymään saapumisesta, vaan oikeudenmukaisuudesta.
Puolisoni on tällainen oletettu velipuoli. Eli isänsä on tunnustanut, mutta luisti velvollisuuksistaan isänä ja jätti anopin yksinhuoltajaksi.
Ihan samanlainen isänsä lapsi hänkin on kuin kateelliset sisarpuolet.
Kun lapsia tekee, niin kaikki he ovat perillisiä. Myös se hyljätty velipuoliOikeuden mukaisuus on meidän tapauksessa kaukana. keskimmäinen peri ottovanhempansa, biologisen isänsä ja nyt äitini. Vanhin perii kahdesta paikasta, ja minä perin ainoastaan äitini testamentilla minulle tehdyn osuuden.
Onko oikeudenmukaista että yksi rotta pääsee perimään kolmesta paikasta, minä ainosataan yhdestä? Missä kohtaa tuossa on se oikeudenmukaisuus.
Kyllä sinullakin on isä olemassa ja aivan samalla tavalla oikeus osuuteen hänen perinnöstään vaikka hän ei olisikaan ollut elämässäsi mukana.
Äitinsä ei juuri tämän lapsen isää osannut nimetä, sen verran hövelillä päällä tuli jakaneensa. Tai isänsä oli kaukaa viisas ja kulki väärällä nimellä yöjalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun äitin isä kuoli viime kesänä ja sitten kun oma isäni sai kuulla paljon perintöä äiti saa niin kotona tuli hirmuiset riidat siitä kun menin isälle huomauttamaan että se on äitille tarkoitettu perintö mutta koska äiti on liian kiltti niin perintö meni yhteiselle tilille isän kanssa (äiti valehteli siskolle että se meni omalle tilille vaikka äitillä ei ole omaa tiliä ollenkaan) Mun isä on aina ollu tosi pihi ja ahne sekä hän on saanut elossa olevilta vanhemmiltaan ennakko perintöä (omakotitalo , metsää jne) hän möi meidän lapsuuden kodin ja ne rahat hän on laittanut omalle tililleen. Sitten kun tehtiin äitin kanssa yksi kotimaan matka ja ulkomaan matka niin kummallakin kerralla tuli kauhea valitus kun äiti on käyttänyt rahojaan! Vihaan mun isää koska se aina valittaa kuinka köyhiä olemme vaikka perintö oli yli 20 tonnia ja hän käytti siitä suurimman osan. Nyt on enää puolet jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainajan tahto tuntuu unohtuneet. Katkeruus omaa äitiä kohtäön heijastuu äitiisi. Itsekkäitä sisaruksia.
Et voi tietää mitä kaikkea muuta siellä taustalla on. Tilanteet useinkaan ole vain se yksipuolinen näkemys kuinka yksi on uhrannut oman elämänsä hoitaessaaan. Samalla toinen on saattanut olla saamassa kaiken syyllistyksen ja henkisen väkivallan niskaansa ja tämä auttaja ylistetty pyhimykseksi. Lopuksi vielä lyödään viimeisen kerran sillä testamentilla.
Sitten on vielä niin,että vanhempi itse valitsee,kuka hoitaa häntä,eli valitsee perheestä suosikkinsa. Eli aika paha muiden on mennä edes auttamaan,vaikka voisi ja haluaisi. Vanhemmillakin voi olla suosikkilapsensa,vaikka ei saisikaan pitää lapsia eriarvoisina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epärehellinen sisarus kavalsi ja varasti iäkkään äitini pankkitililtä huomattavat summat rahaa vuosien mittaan. Sisaruksen epärehellinen käytös selvisi vasta, kun postilaatikkooni kilahti kirje ulosottovirastosta.
Laitoin välit poikki epärehelliseen sisarukseen saman tien. En ole katunut päätöstä hetkeäkään. Kenenkään ihmisen ei tarvitse hyväksyä ja sietää sukulaisen tai kenenkään muunkaan ihmisen epärehellisyyttä ja valehtelua!
Perinnönjako aiheuttaa ongelmia, jos vanhemmilla on yksi muita parempi suosikkilapsi. Yhtä sisarusta on paapottu ja pidetty suosikkina muitten sisarusten kustannuksella. Usein tämä äidin ja isän suosikki on saanut huomattavaa taloudellista ja käytännön apua sekä lapsuudenkodissa että aikuisiällä. Vanhemmat ovat antaneet suosikille avokätisesti rahaa. Suosikille on ostettu mahdollisesti ensiasunto. Suosikin lapsia ja kotia on hoidettu ilmaiseksi. Vastaavasti muut sisarukset ovat jääneet ilman mitään taloudellista apua ja käytännön apua.
Vanhempien epäoikeudenmukainen käytös omia lapsia kohtaan aiheuttaa katkeruutta ja pahaa mieltä sisarusten kesken. Sisarusten välit voivat olla monista syistä huonot ja kireät jo paljon ennen vanhempien kuolemaa ja perinnönjakoa. Sisarukset voivat käyttää vuosikymmeniä henkistä ja myös fyysistä väkivaltaa toisiaan kohtaan. Usein on myös tilanteita, että sisarusten puolisot eivät tule lainkaan toimeen keskenään.
Minulla ei ole yhtään hyvää syytä, miksi olisin minulle ja perheelleni pahaa tahtovien ihmisten kanssa missään tekemisissä. Karsi hankalat, ikävät ja ilkeät ihmiset pois lähipiiristäsi, niin Sinä ja perheesi jaksatte ja voitte paljon paremmin!
Vierailija kirjoitti:
Vainajan tahto tuntuu unohtuneet. Katkeruus omaa äitiä kohtäön heijastuu äitiisi. Itsekkäitä sisaruksia.
Kuinkakohan moni on tästä samaa mieltä, jos joku lapsista onkin kieroilullaan, ei aidolla auttamisella, saanut vanhemman suosimaan itseään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä voi mennä omaisuus kun alkaa riitelee oikeudessa perinnöstä. Muistakaa että asianajajat tienaa helvetin paljon kun riitelette. Kuluja on helposti 50000 euroa. Onneksi me ei riidelty kun äitimme kuoli ja minä ja veljeni perimme kaiken niin kaikki pistettiin puoliksi ja perinnönjako kesti vain tunteja. Molemmat sai 129000 euroa, lisäksi äidin asunnosta tuli 150000 euroa
Kyllä se on yhdessä jos toisessakin suvussa jo käytännön järjestelyjenkin takia niin, että pääasiassa yksi tai kaksi läheistä hoitaa vanhuksen/vanhukset ja hänen/heidän talous-ja muut asiansa. Jos sisarukset ovat vähänkään riitelyyn taipuvaisia, niin asioiden järjestelystä ja vaivan näön korvauksista pitää sopia kaikkien kesken ennakolta ja mieluiten jo silloin, kun vanhukset ovat vielä itsenäiseen päätöksentekoon kykeneväisiä. Onneksi omilta vanhemmiltani ei jäänyt mitään perintöjä mistä riidellä eikä kukaan ole jälkeen päin valittanut vähissä rahavaroissa olleen mummon auttamisesta ja hoitamisesta vaikka siihen omiakin varoja tuli käytettyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainajan tahto tuntuu unohtuneet. Katkeruus omaa äitiä kohtäön heijastuu äitiisi. Itsekkäitä sisaruksia.
Et voi tietää mitä kaikkea muuta siellä taustalla on. Tilanteet useinkaan ole vain se yksipuolinen näkemys kuinka yksi on uhrannut oman elämänsä hoitaessaaan. Samalla toinen on saattanut olla saamassa kaiken syyllistyksen ja henkisen väkivallan niskaansa ja tämä auttaja ylistetty pyhimykseksi. Lopuksi vielä lyödään viimeisen kerran sillä testamentilla.
Haista home!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainajan tahto tuntuu unohtuneet. Katkeruus omaa äitiä kohtäön heijastuu äitiisi. Itsekkäitä sisaruksia.
Et voi tietää mitä kaikkea muuta siellä taustalla on. Tilanteet useinkaan ole vain se yksipuolinen näkemys kuinka yksi on uhrannut oman elämänsä hoitaessaaan. Samalla toinen on saattanut olla saamassa kaiken syyllistyksen ja henkisen väkivallan niskaansa ja tämä auttaja ylistetty pyhimykseksi. Lopuksi vielä lyödään viimeisen kerran sillä testamentilla.
Sitten on vielä niin,että vanhempi itse valitsee,kuka hoitaa häntä,eli valitsee perheestä suosikkinsa. Eli aika paha muiden on mennä edes auttamaan,vaikka voisi ja haluaisi. Vanhemmillakin voi olla suosikkilapsensa,vaikka ei saisikaan pitää lapsia eriarvoisina.
Tilanteet vaihtelevat niin kovasti eri perheissä. Monesti se, joka jää esim vanhempiensa luokse ( ja näitä on paljon) uhraa samalla oman elämänsä ja itsenäisyytensä. Toiset sisarukset irtautuvat lapsuudenkodista ja voivat huolettomasti elää omaa elämäänsä. Harvoin nämä pesästä lähteneet uhraavat ajatustaan sille, minkä uhrauksen tämä kotiin jäänyt on tehnyt. Tällaisia ajatuksia tulee nyt esim tämän Rautjärven kirkon polttajan kohdalla. Tietysti sillä kotiin jääneellä on saattanut olla omia esteitä (ujous, huono koulumenestys jne) sille, että kotiin oli turvallisempaa jäädä. Oma veljeni oli "kotiin jäävä" ja hän hoiti tilan työt ja vanhenevat vanhemmat. Me muut sisarukset kävimme lomilla ja "neuvoimme" parhaamme mukaan ja siitä syntyi riitojakin.
Jälkeenpäin on tullut usein mieleen, että veljeä ( ja kaikkia lapsia) pitäisi rohkaista siihen irtaantumiseen. Siihen lapsuudenkodin "museoon " ei pitäisi kenenkään jäädä, sillä elämä kulkee siinä usein ohitse.
Riitely on turhaa, koska jokaisella on oma tarinansa ja näkökulmansa. Siskoni on kotirouva ja hänellä on isot lapset. Hänellä on ollut aikaa tyhjentää vanhempieni taloa toisessa kaupungissa ja ajaa sieltä pakettiautolla roskat roskikseen ja kaikki aarteet omaan kotiinsa. Siskon kotona roikkuu nyt kristallikruunut ja astiakaapit pursuilevat arvokkaita ja kauniita astiastoja, on taidelasia, tauluja, kauniita tekstiilejä yms. Itse olen työssäkäyvä pienen lapsen yksinhuoltaja, enkä osaa ajaa pakettiautoa. Jos olisin mennyt paikalle joka päivä raivaushommiin, niin tietenkin olisin voinut samalla tavalla viedä kamaa kotiini. Jos olisin ollut paikalla käymässä läpi jokaisen tavaran arvoa ja tunnearvoa, niin jako olisi voinut mennä tasan. Mutta minulla ei ole ollut aikaa tällaiseen operaatioon. Koko suku on pitää siskoani pikemminkin hyväntekijänä, kun hän hoiti sen ison talon raivauksen. Ei sitä olisi kukaan muu ehtinyt tai halunnut tehdä. Siitä sisko sai sitten kaikki haluamansa tavarat. En osaa sanoa onko tämä oikeudenmukaista. Jos tätä alkaa miettiä, niin sitten sitä menee jo aika syvälle reiluuden käsitteeseen, tuskin on kuitenkaan siskon vika että minä en ole kotirouva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainajan tahto tuntuu unohtuneet. Katkeruus omaa äitiä kohtäön heijastuu äitiisi. Itsekkäitä sisaruksia.
Et voi tietää mitä kaikkea muuta siellä taustalla on. Tilanteet useinkaan ole vain se yksipuolinen näkemys kuinka yksi on uhrannut oman elämänsä hoitaessaaan. Samalla toinen on saattanut olla saamassa kaiken syyllistyksen ja henkisen väkivallan niskaansa ja tämä auttaja ylistetty pyhimykseksi. Lopuksi vielä lyödään viimeisen kerran sillä testamentilla.
Tuokin on mahdollista. Kaikkea sitä sattuu.
Meillä minä, esikoinen, olen ainoa työssäkäyvä. Veli on ns. peräkamaripoika ja sisko naimisissa, lapsi sekä mies, mutta työhistoria olematon. Molemmat sisarukseni ovat sairaita.
Olen aina joutunut väistymään sisarusteni tieltä, koska "olethan terve". En ole kokenut katkeruutta tästä ennen kuin sisko alkoi julistaa minua itsekkääksi ja pahaksi, koska sain saman kuin hekin. Minä en olisi kuulemma tarvinnut. Katkaisi ilman riitaa välit näistä syistä 8 vuodeksi.
Vanhemmat elävät vielä. Toivon, että veljen asiat järjestyvät ja aion auttaa, jos tarvitaan. Sisko kyllä pärjää mentaliteetillaan ja diagnoosillaan.
-60 luvulla avioeroissa hajoitettiin perheet täysin. Lapset jaettiin mielivaltaisesti vanhempien kesken, tai sijoitettiin jopa ulkopuolelle jos viranomaiset katsoivat sen parhaaksi.