Onko muilla pelko että sairastuu vakavasti ja on sitten riippuvainen sairaanhoidosta?

Kieltäydyn hoidosta. Jos tulis kuolemantuomio. Mitä sitä nyt parilla kuukaudella pitkittämään elämää. 

Osa joutuu menemään ensiapuun, jos ei löydy ajoissa.

Olen ollut hoidettavana sairaalassa useamman kuukauden. En ollut kuolemansairas, mutta leikkaushaava tulehtui ja koin verenmyrkytyksen. Sen mukana komplikaatioita haavan paranemisessa. Traumat jäi enkä enää luota terveydenhuoltoon. Pelkäsin nimenomaan hoitoa ja sitä ympäristöä, en itse kuolemaa.

tästä ei ole paljon aikaa kun joudun käymään päivystyksessä ja sanottiin että joutuu sitten kauan odottelemaan kun on näitä säästöjuttuja niin lääkäreitä on vähemmän. jäi todella pelottava olo sen käynnin jälkeen. vituttaa maksaa veroja joilla pitäisi saada terveyspalveluista vastinetta mutta ei kun takaisin kotiin.

Enemmän mietityttää lääkkeiden määrääminen, onko kaikkia tarpeen syödä. Pakkoa ei ole mutta joskus tuntuu että tuputetaan. Lääkkeillä on monia sivuvaikutuksia.

Emme voi päättää sairastummeko tai olemmeko sairastumatta.

Olen saanut täällä Helsingissä hyvää hoitoa sekä terveysasemalla että yliopistosairaalan syöpävastaanotolla. Parantumattomasti sairaanakin voi elää ihan siedettävää elämää.

Tietenkin on epäoikeudenmukaista kun hoidon, myös saattohoidon, saaminen on kiinni hyvästä tuurista, pärstäkertoimesta ja asuinpaikkakunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Enemmän mietityttää lääkkeiden määrääminen, onko kaikkia tarpeen syödä. Pakkoa ei ole mutta joskus tuntuu että tuputetaan. Lääkkeillä on monia sivuvaikutuksia.

Potilaalla on itsemäärämisoikeus, ja hän voi kieltäytyä syömästä hänelle määrättyjä lääkkeitä tai ottamatta vastaan tarjottuja hoitoja. Silloinhän on itse vastuussa seurauksista. Useimmilla lääkkeillä on haittavaikutuksia, esim. mun syöpälääke pitää syövän kurissa mutta samanaikaisesti altistaa toissijaisille syöville ja tuhoaa immuniteetin.