Lue keskustelun säännöt.
Perinnönjako hajotti sisarusten välit
Viimeinen isovanhemmistani, isoäitini kuoli neljä vuotta sitten.
Hänellä oli kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, vanhin tyttäristä on siis minun äitini.
Sisaruksilla on kaikilla ollut hyvät välit aina, ja ollaan oltu läheisissä tekemisissä. Kuitenkin äitini on huolehtinut eniten vanhemmistaan , ja käynyt lähes joka päivä heidän luonaan ja ollut ns omahoitajan työtä tehnyt, aina siitä saakka kun isoisäni kunto alkoi heikentyä siihen saakka kun sitten myös isoäidistäni aika jätti. Hoiti kauppareissut, talon askareita ja lääkärireissut yms. Välillä katsoin miten uuvuttavaa se hänelle oli , tietysti itsekin auttaen. Muut kolme sisarusta kävivät toisinaan pistäytymässä vanhemmillaan mutta vastuu oli täysin äidilläni.
Isoäidin kuoleman jälkeen perinnönjako tuntuu hajottaneen välit täysin ja sitä on vaikea seurata sivusta. Isoäitini muisti testamentissaan äitiäni enemmän kuin muita sisaruksia, sillä hän koki äitini olleen eniten läsnä ja apuna. Muisti myös toisia lapsiaan mutta perintö ei siis aivan tasan jakautunut neljän sisaruksen kesken.
Kaksi sisaruksista on lähes katkaissut välit äitiini tämän vuoksi. Äitiäni tämä sattuu sillä hän kokee menettäneensä nyt siskon ja veljen. Toinen veli kertoo ajattelevansa että ihan reilusti tämä meni, kun äiti on uhrannut melkein oman elämänsä kun oli lähes omaishoitajan lailla isovanhemmistani pitämässä huolta.
Vaikea tilanne ja vaikea asettua kenenkään puolelle. Välit tuntuvat menneen ja välissä on iso kuilu sisarusten välillä.
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
Toinen juttu on tämä eriarvoisuus tai kuviteltu eriarvoisuus.
Usein on niin että joku lapsista tarvii enemmän tukea kuin toiset..
Vanhemmat haluavat että kaikki lapset pärjäävät ja siksi auttavat sitä jolla on vaikeuksia..
Joskus se osoittautuu loputtomaksi suoksi eikä tuota hyvää tulosta.. Muut lapset näkevät selkeästi tästä vaan sen lopputuloksen , mutta mistä vanhemmat saattoivat tietää etukäteen että tämän yhden asiat eivät tule kuntoon millään avulla.
Ei se aina tarkoita sitä että tämä olisi suosikki ja enemmän rakastettu.
Kaikki ne lapset tarvitsevat tukea.
Ne, jotka joutuvat pärjäämään, tekevät sen pakosta, koska mitään apua ei ole koskaan ollut, edes lapsena, joten on ollut pakko pärjätä yksin. Sellainen, joka ei ole koskaan saanut mitään, ei voi myöskään hädässä pyytää mitään, koska tuo on se kokemus avusta.
Ei ole mitään erikoistukea tarvitsevia lapsia, ja lapsia, jotka eivät tarvitse tukea. On vain lapsia, joita on autettu ja ne uskaltaa luottaa siihen, ja sitten niitä, joita ei ole koskaan autettu ja tuettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...omaishoitajan työ...
Aloittaja ei mainitse, että hänen äitinsä olisi ollut omaishoitaja.
Voisi melkein sanoa että oli. Hän kävi lähinnä vain kotonaan nukkumassa , oli joka päivä mummulla ja huolehti kaikesta hyvin pitkälle kunnes mummu sitten taipui kotihoitoon, se vaihe ei kylläkään kauan kestänyt kun kunto meni jo niin huonoksi että hän joutui muuttamaan omakotitalostaan. Aika pitkälle asti siis äiti hoiti kaikkea
-ap
Ihan oma vika. Eihän tuohon olisi ollut pakko alkaa
Terveisin äitinsä oikea omaishoitaja, joka saa korvauksen tästäKuule kyllä ap:n äiti on myös ollut omaishoitaja ja vieläpä omasta halustaan. Mikä enkeli sinä luulet olevasi kun olet oikein omaishoitaja joka sai korvauksen:D Huomaa että Suomen tukisysteemi on pistänyt ihmisten päät sekaisin. kuvitellaan että ollaan oikeasti jotakin vaan jos se on virallisesti paperilla:D Suomen ulkopuolella tuota että huolehtii vanhemmistaan pidetään ihan velvollisuutena ilman mitään palkkoja ja virallisia titteleitä. Helvet....ti mikä idiootti sinäkin olet:DDD
Kenenkään ei tarvitse marttyyrina hoitaa vanhempiaan. On kotihoito yms
Jos on omaisuutta jättää perintönä, on rahaa maksaa palveluista
Eri asia tietenkin, jos ei halua mummun ostavan palveluja siksi, että jää sitä perittävä. Sitten juostaan auttamassa sitä mummua ja muistetaan muistuttaa, että jätäthän sitten minulle nuo korut ja rahat, kun sinua autan niin, että olen uupumuksen partaalla
Vierailija kirjoitti:
Niin meni minultakin veli kun selvisi millaista peliä oli pidetty minun selän takana isämme kuoleman jälkeen. En olisi uskonut, tunsin lopulta itseni tyhmäksi kun osannut olla yhtä ahne järjestelemään asioita.
Taitaa olla nyt viisi vuotta kun ollaan viimeksi puhuttu. Vielä pitää pesä selvittää äitimme jälkeen, vi... harmittaa jo valmiiksi.
Sama minulla. Sisareni aina ollut ahne, mutta hänen miehensä huippu Super ahne. Hänelle ei perinnönjako kuulunut mitenkään, sanoinkin sen. Siellä oli joka tilaisuudessa ja määräsi kaikki sisareni puolesta.
Minä ajattelin mitä äitini olisi halunnut, ei ainakaan riitaa. Itselläni on aina ollut riittäväsi, ja ylikin tavaraa ym. Senkun ottavat ja vievät, jos se onnen tuottaa. Väleissä olen joten kuten sisareni kanssa( puhelinsoitto muutaman kerran vuodessa) lankoni kanssa ei ole kukaan sukulainen väleissä. Ei mitään kyläilyjä ym. En kaipaa heitä elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen kaltaisten tilanteiden välttämisen vuoksi suosittelen kaikille testamentin tehneille henkilöille sen toimeenpanijaksi lakimiestä. Syyt ovat seuraavat:
1. Perilliset eivät voi repiä testamenttia vähemmälle jäävän perillisen vaatimuksesta, vaan perinnönjättäjä voi olla varma että omaisuus jakautuu hänen tahtonsa mukaisesti.
2. Perillisten keskinäiset välit säilyvät parempina, kun turhia kiistoja ei tule.
Tuossa kannattaa kuitenkin muistaa, että lakimies laskuttaa testamentin toimeenpanosta 200-300 euroa tunnilta. Ja hänen etunsa on tietenkin hoitaa asiat mahdollisimman hitaasti ja monimutkaisesti, jotta laskutettavia tunteja tulisi paljon. Perilliset voivat olla tyytyväisiä, jos selvitään alle kymppitonnin laskulla.
En todellakaan suosittele määräämään testamenttiin toimeenpanijaa, jos siihen ei ole todella painavaa syytä.
Perinnönjakoa voi pitää myös mahdollisuutena päästä eroon turhista velvollisuuksista ja painolasteista. Mieheni on omassa perheessään se ensimmäisen avioliiton "huonompi" lapsi, isäpuolensa lapset ovat niitä ihania ja aikuisuuteen asti ja roimasti yli taloudellisesti reippaasti tuettuja. Mieheni on luonnollisesti pärjännyt omillaan. Äitinsä on luonnollisesti täysin sokea asialle ja niin tasapuolinen omasta mielestään. (En tiedä miten asian itselleen selittää kun maksaa nettipankissa muiden lapsiensa laskuja.)
Jostain kumman syystä mieheni on kuitenkin se, joka soitetaan aina hätiin kun mökillä tai kotona pitää tehdä jotain fyysisiä hommia tai muuten vaan tarvitaan apua. Odotan niin paljon sitä, että pääsemme noista mökkihommista jossain vaiheessa eroon. Miehenihän ei tietenkään tule siitä osuutta perimään. Nuoremmat sisarukset tosin varmasti jatkavat miehelleni soittelua, että voitko auttaa siinä ja siinä, mutta siinä vaiheessa on helppo sanoa, että mitä jos hoidatte ihan itse oman omaisuutenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku ajattelee, että se, joka tekee eniten työtä, on suosikki? Varmaan kaikki muutkin sisarukset voisivat osallistua auttamiseen, jos haluaisivat?
Aina ei pysty. Ihan lähipiirin esimerkkejä. Perheen iltatähdellä vielä pienet lapset, esikoisen lapset jo aikuisia. Kumpi boi auttaa enemmän.
Yksi asuu lähellä, kaksi 700 km päässä
Yksi lapsista sairaalloinen jo 60 vuotiaana, joten vaikea auttaa, kaksi tervettä viisikymppistä
Näitähän on. Kaikki sisarukset vain eivät voi auttaa yhtä paljoaJa koska muut eivät pysty auttamaan eri syistä ,mutta yksi pystyy, tätä ei saa palkita ??
Miksi? Luulisi näiden pystymättömien olevan huojentuneita siitä että vanhemmat tulevat hoidetuiksi ,, vaan ei..
Tärkeintä on se ettei vaan yksi sisarus saa enemmän kuin muut vaikka olisi kuinka ansainnut sen.. Eikö se muka ole itsekästä?
Ei perintö ole mikään ansaintakysymys kuka ansaitsee eniten. Se kuuluu kaikille lapsille. Toki jos auttamiskuluihin menee rahaa, niin sille voi vanhempi antaa sen mukaan enemmän. Harvoin on niin, että vanhempaa auttavat ovat tasa-arvoisessa asemassa. Joku on vaativissa töissä, joku ehkä eläkkeellä, jollakin aikuiset lapset, toisella pienet. Toinen sairas itsekin, toinen terve.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...omaishoitajan työ...
Aloittaja ei mainitse, että hänen äitinsä olisi ollut omaishoitaja.
Voisi melkein sanoa että oli. Hän kävi lähinnä vain kotonaan nukkumassa , oli joka päivä mummulla ja huolehti kaikesta hyvin pitkälle kunnes mummu sitten taipui kotihoitoon, se vaihe ei kylläkään kauan kestänyt kun kunto meni jo niin huonoksi että hän joutui muuttamaan omakotitalostaan. Aika pitkälle asti siis äiti hoiti kaikkea
-ap
Ihan oma vika. Eihän tuohon olisi ollut pakko alkaa
Terveisin äitinsä oikea omaishoitaja, joka saa korvauksen tästä
Oikea omaishoitaja? Miten ap:n äiti ei sitten olisi? Vai arvotatko itsesi jotenkin viralliseksi omaishoitajaksi= merkityksellisempi kuin ei oikea omaishoitaja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaksi oletettua velipuoltani ilmestyi rottailemaan peurukirjoitukseen, vaatimaan laki osiaan äitimme testamentissa esittämän toiveensa vastaisesti. Nämä rotat eivät koskaan kuulunut perheeseemme, voitte uskoa aikuisten oikeasti ettei tule kuulumaan jatkossa minun elämääni.
Laki on laki, mutta se ei tarkoita että laki olisi aina oikeudenmukainen.
Suomen laki on monessa suhteessa epäonnistunut ja lähinnä kivikaudelta.
Ei kyse ole kärkkymään saapumisesta, vaan oikeudenmukaisuudesta.
Puolisoni on tällainen oletettu velipuoli. Eli isänsä on tunnustanut, mutta luisti velvollisuuksistaan isänä ja jätti anopin yksinhuoltajaksi.
Ihan samanlainen isänsä lapsi hänkin on kuin kateelliset sisarpuolet.
Kun lapsia tekee, niin kaikki he ovat perillisiä. Myös se hyljätty velipuoli
Oikeuden mukaisuus on meidän tapauksessa kaukana. keskimmäinen peri ottovanhempansa, biologisen isänsä ja nyt äitini. Vanhin perii kahdesta paikasta, ja minä perin ainoastaan äitini testamentilla minulle tehdyn osuuden.
Onko oikeudenmukaista että yksi rotta pääsee perimään kolmesta paikasta, minä ainosataan yhdestä? Missä kohtaa tuossa on se oikeudenmukaisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...omaishoitajan työ...
Aloittaja ei mainitse, että hänen äitinsä olisi ollut omaishoitaja.
Voisi melkein sanoa että oli. Hän kävi lähinnä vain kotonaan nukkumassa , oli joka päivä mummulla ja huolehti kaikesta hyvin pitkälle kunnes mummu sitten taipui kotihoitoon, se vaihe ei kylläkään kauan kestänyt kun kunto meni jo niin huonoksi että hän joutui muuttamaan omakotitalostaan. Aika pitkälle asti siis äiti hoiti kaikkea
-ap
Ihan oma vika. Eihän tuohon olisi ollut pakko alkaa
Terveisin äitinsä oikea omaishoitaja, joka saa korvauksen tästäKuule kyllä ap:n äiti on myös ollut omaishoitaja ja vieläpä omasta halustaan. Mikä enkeli sinä luulet olevasi kun olet oikein omaishoitaja joka sai korvauksen:D Huomaa että Suomen tukisysteemi on pistänyt ihmisten päät sekaisin. kuvitellaan että ollaan oikeasti jotakin vaan jos se on virallisesti paperilla:D Suomen ulkopuolella tuota että huolehtii vanhemmistaan pidetään ihan velvollisuutena ilman mitään palkkoja ja virallisia titteleitä. Helvet....ti mikä idiootti sinäkin olet:DDD
Kenenkään ei tarvitse marttyyrina hoitaa vanhempiaan. On kotihoito yms
Jos on omaisuutta jättää perintönä, on rahaa maksaa palveluista
Eri asia tietenkin, jos ei halua mummun ostavan palveluja siksi, että jää sitä perittävä. Sitten juostaan auttamassa sitä mummua ja muistetaan muistuttaa, että jätäthän sitten minulle nuo korut ja rahat, kun sinua autan niin, että olen uupumuksen partaalla
No heitteillekö se vanhus pitää jättää? Välillä kestää vanhuksella taipua siihen ulkoisen avun ottamiseen , ei se helppoa aina ole myöntää että tarvitsee apua.
Jättäisitkö itse auttamatta iäkästä vanhempaasi? Jos sisaruksetkaan ei hoida , niin kuka sitten? Ikävä asia mutta välillä se menee näin joissain perheissä.
Pahimmassa tapauksessa kaikki jää yhden harteille. Eikä kaikki ole pakkopullaa, ei kai kukaan (normaali ) halua nähdä iäkkäitä vanhempiaan oman onnensa nojassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen kaltaisten tilanteiden välttämisen vuoksi suosittelen kaikille testamentin tehneille henkilöille sen toimeenpanijaksi lakimiestä. Syyt ovat seuraavat:
1. Perilliset eivät voi repiä testamenttia vähemmälle jäävän perillisen vaatimuksesta, vaan perinnönjättäjä voi olla varma että omaisuus jakautuu hänen tahtonsa mukaisesti.
2. Perillisten keskinäiset välit säilyvät parempina, kun turhia kiistoja ei tule.
Tuossa kannattaa kuitenkin muistaa, että lakimies laskuttaa testamentin toimeenpanosta 200-300 euroa tunnilta. Ja hänen etunsa on tietenkin hoitaa asiat mahdollisimman hitaasti ja monimutkaisesti, jotta laskutettavia tunteja tulisi paljon. Perilliset voivat olla tyytyväisiä, jos selvitään alle kymppitonnin laskulla.
En todellakaan suosittele määräämään testamenttiin toimeenpanijaa, jos siihen ei ole todella painavaa syytä.
Kyllähän se maksaa, tosin perinnönjättäjä voi halutessaan sopia asianajajansa kanssa että palvelu maksetaan etukäteen. Jos kyseessä on oikeasti merkittävä omaisuus, josta tietää että riitoja on luvassa niin todellakin kannattaa järjestää kiistalle erotuomari etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaksi oletettua velipuoltani ilmestyi rottailemaan peurukirjoitukseen, vaatimaan laki osiaan äitimme testamentissa esittämän toiveensa vastaisesti. Nämä rotat eivät koskaan kuulunut perheeseemme, voitte uskoa aikuisten oikeasti ettei tule kuulumaan jatkossa minun elämääni.
Laki on laki, mutta se ei tarkoita että laki olisi aina oikeudenmukainen.
Suomen laki on monessa suhteessa epäonnistunut ja lähinnä kivikaudelta.
Ei kyse ole kärkkymään saapumisesta, vaan oikeudenmukaisuudesta.
Puolisoni on tällainen oletettu velipuoli. Eli isänsä on tunnustanut, mutta luisti velvollisuuksistaan isänä ja jätti anopin yksinhuoltajaksi.
Ihan samanlainen isänsä lapsi hänkin on kuin kateelliset sisarpuolet.
Kun lapsia tekee, niin kaikki he ovat perillisiä. Myös se hyljätty velipuoliOikeuden mukaisuus on meidän tapauksessa kaukana. keskimmäinen peri ottovanhempansa, biologisen isänsä ja nyt äitini. Vanhin perii kahdesta paikasta, ja minä perin ainoastaan äitini testamentilla minulle tehdyn osuuden.
Onko oikeudenmukaista että yksi rotta pääsee perimään kolmesta paikasta, minä ainosataan yhdestä? Missä kohtaa tuossa on se oikeudenmukaisuus.
Kyllä sinullakin on isä olemassa ja aivan samalla tavalla oikeus osuuteen hänen perinnöstään vaikka hän ei olisikaan ollut elämässäsi mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...omaishoitajan työ...
Aloittaja ei mainitse, että hänen äitinsä olisi ollut omaishoitaja.
Voisi melkein sanoa että oli. Hän kävi lähinnä vain kotonaan nukkumassa , oli joka päivä mummulla ja huolehti kaikesta hyvin pitkälle kunnes mummu sitten taipui kotihoitoon, se vaihe ei kylläkään kauan kestänyt kun kunto meni jo niin huonoksi että hän joutui muuttamaan omakotitalostaan. Aika pitkälle asti siis äiti hoiti kaikkea
-ap
Ihan oma vika. Eihän tuohon olisi ollut pakko alkaa
Terveisin äitinsä oikea omaishoitaja, joka saa korvauksen tästäOikea omaishoitaja? Miten ap:n äiti ei sitten olisi? Vai arvotatko itsesi jotenkin viralliseksi omaishoitajaksi= merkityksellisempi kuin ei oikea omaishoitaja?
Oikea omaishoitaja saa rahan työstään, eikä auta siksi, että kärkkyy perintöä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaksi oletettua velipuoltani ilmestyi rottailemaan peurukirjoitukseen, vaatimaan laki osiaan äitimme testamentissa esittämän toiveensa vastaisesti. Nämä rotat eivät koskaan kuulunut perheeseemme, voitte uskoa aikuisten oikeasti ettei tule kuulumaan jatkossa minun elämääni.
Laki on laki, mutta se ei tarkoita että laki olisi aina oikeudenmukainen.
Suomen laki on monessa suhteessa epäonnistunut ja lähinnä kivikaudelta.
Ei kyse ole kärkkymään saapumisesta, vaan oikeudenmukaisuudesta.
Puolisoni on tällainen oletettu velipuoli. Eli isänsä on tunnustanut, mutta luisti velvollisuuksistaan isänä ja jätti anopin yksinhuoltajaksi.
Ihan samanlainen isänsä lapsi hänkin on kuin kateelliset sisarpuolet.
Kun lapsia tekee, niin kaikki he ovat perillisiä. Myös se hyljätty velipuoliOikeuden mukaisuus on meidän tapauksessa kaukana. keskimmäinen peri ottovanhempansa, biologisen isänsä ja nyt äitini. Vanhin perii kahdesta paikasta, ja minä perin ainoastaan äitini testamentilla minulle tehdyn osuuden.
Onko oikeudenmukaista että yksi rotta pääsee perimään kolmesta paikasta, minä ainosataan yhdestä? Missä kohtaa tuossa on se oikeudenmukaisuus.
Perithän sinäkin isäsi.
Ihmeellistä kadehtimista siitä, että veljesi on annettu pois ja silti saa perinnön. Rahanahbeena olisit varmaan ollut onnellinen, jos vanhempasi olisivat antaneet sinut adoptioon, että saisit perinnön useammalta. Harmi, kun halusivat sinut pitää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...omaishoitajan työ...
Aloittaja ei mainitse, että hänen äitinsä olisi ollut omaishoitaja.
Voisi melkein sanoa että oli. Hän kävi lähinnä vain kotonaan nukkumassa , oli joka päivä mummulla ja huolehti kaikesta hyvin pitkälle kunnes mummu sitten taipui kotihoitoon, se vaihe ei kylläkään kauan kestänyt kun kunto meni jo niin huonoksi että hän joutui muuttamaan omakotitalostaan. Aika pitkälle asti siis äiti hoiti kaikkea
-ap
Ihan oma vika. Eihän tuohon olisi ollut pakko alkaa
Terveisin äitinsä oikea omaishoitaja, joka saa korvauksen tästäOikea omaishoitaja? Miten ap:n äiti ei sitten olisi? Vai arvotatko itsesi jotenkin viralliseksi omaishoitajaksi= merkityksellisempi kuin ei oikea omaishoitaja?
Oikea omaishoitaja saa rahan työstään, eikä auta siksi, että kärkkyy perintöä
Ei hemmetti, onko todellakin aito lähimmäisenrakkaus ja nimenomaan rakkaus omaa vanhempaa kohtaan näin kuollutta, että vain palkkion saava omaishoitaja on jalo ja pyyteetön ihminen?
Mieheni auttaa vanhaa äitiään kaikessa, eläkkeellä kun on, ja minä siinä ohessa toimin kuskina ja apuna. Muut sisarukset eivät niinkään.
Minä en ole koskaan saamassa heiltä mitään. Meillä on omat rahat ja kämppä puoliksi miehen kanssa.
Haetaan ruokaa ja hoidellaan asioita. Rouva maksaa vain omat ruokansa ja hieman bensoihin. Ja kyydeistäkään ei otettaisi mitään, kun itsekin kaupoissa samalla käydään, mutta väkisellä pakottaa, ja uhkaa muuten soittavansa taksin. Ja senhän tietää kuinka siinä kävisi kun yksinään heikkojalkainen lähtisi liukkailla kaatuilemaan. Olen vastineeksi tehnyt kotiruokaa ja viety hänelle.
Testamentti on anopilla tehty kaikille lapsilleen sentilleen tasaosiksi, mies ei saa lanttiakaan enempää kuin muut. -sivusta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaksi oletettua velipuoltani ilmestyi rottailemaan peurukirjoitukseen, vaatimaan laki osiaan äitimme testamentissa esittämän toiveensa vastaisesti. Nämä rotat eivät koskaan kuulunut perheeseemme, voitte uskoa aikuisten oikeasti ettei tule kuulumaan jatkossa minun elämääni.
Laki on laki, mutta se ei tarkoita että laki olisi aina oikeudenmukainen.
Suomen laki on monessa suhteessa epäonnistunut ja lähinnä kivikaudelta.
Ei kyse ole kärkkymään saapumisesta, vaan oikeudenmukaisuudesta.
Puolisoni on tällainen oletettu velipuoli. Eli isänsä on tunnustanut, mutta luisti velvollisuuksistaan isänä ja jätti anopin yksinhuoltajaksi.
Ihan samanlainen isänsä lapsi hänkin on kuin kateelliset sisarpuolet.
Kun lapsia tekee, niin kaikki he ovat perillisiä. Myös se hyljätty velipuoliOikeuden mukaisuus on meidän tapauksessa kaukana. keskimmäinen peri ottovanhempansa, biologisen isänsä ja nyt äitini. Vanhin perii kahdesta paikasta, ja minä perin ainoastaan äitini testamentilla minulle tehdyn osuuden.
Onko oikeudenmukaista että yksi rotta pääsee perimään kolmesta paikasta, minä ainosataan yhdestä? Missä kohtaa tuossa on se oikeudenmukaisuus.
Kyllä sinullakin on isä olemassa ja aivan samalla tavalla oikeus osuuteen hänen perinnöstään vaikka hän ei olisikaan ollut elämässäsi mukana.
Minulla ei ollut isää, Ei ainakaan sellaista joka olisi tunnustanut minut pojakseen, maksoi kyllä ruokot.
Tätähän meidän paska perintölaki ei huomioi mitenkään. Yhdelle annetaan kolmesta paikasta ja yhdelle vaan yhdestä, kun näin sanoo laki, sen täytyy olla oikeuden mukaista.
Ainut mikä tässä rottailussa lohdutta mieltä on keskimmäisen oletetun velipuolen pitkälle edennyt syöpä, ja raskaat hoidot. Mielummin maksan lakiosa sen lapsille, rotille ei sympatiaa löydy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...omaishoitajan työ...
Aloittaja ei mainitse, että hänen äitinsä olisi ollut omaishoitaja.
Voisi melkein sanoa että oli. Hän kävi lähinnä vain kotonaan nukkumassa , oli joka päivä mummulla ja huolehti kaikesta hyvin pitkälle kunnes mummu sitten taipui kotihoitoon, se vaihe ei kylläkään kauan kestänyt kun kunto meni jo niin huonoksi että hän joutui muuttamaan omakotitalostaan. Aika pitkälle asti siis äiti hoiti kaikkea
-ap
Ihan oma vika. Eihän tuohon olisi ollut pakko alkaa
Terveisin äitinsä oikea omaishoitaja, joka saa korvauksen tästäOikea omaishoitaja? Miten ap:n äiti ei sitten olisi? Vai arvotatko itsesi jotenkin viralliseksi omaishoitajaksi= merkityksellisempi kuin ei oikea omaishoitaja?
Oikea omaishoitaja saa rahan työstään, eikä auta siksi, että kärkkyy perintöä
Törkeetä olettaa että jokainen joka iäkästä vanhempaa hoitaa tekis sen vaan perinnön kiilto silmissä. Toiset näkee siinä tilanteessa omat rakkaat vanhempansa ja haluaa antaa takaisin heille.
Oma äitini kuoli 5 v sitten. Perinnönjako onneksi meni hyvin sutjakkaasti koska perijät oli minä ja veljeni ainoastaan. Kaikki meni puoliksi veljeni kanssa. Äidin talo myytiin ja rahoilla ostin toisen talon itselleni ja siinä asuu myös avopuolisoni nyt. Äidin auto meni minulle. Maksoin tasinkoa veljelleni siitä. Isäni piti saada myös osansa äidin perinnöstä mutta se luopui siitä ja siksi kaikki meni puoliksi minun ja veljen välillä. Kukaan ei riidellyt mitään oli helppo keissi. Perintö verot oli isot. Hallituksen pitää luopua perintöverosta. Nyt verottaja sai ilmaista rahaa rahasta josta on joskus maksettu jo veroa. Kyllä suomi on paska maa. Niin käy sitten myös kun isäni kuolee ja sillä on iso omaisuus. Talo, huvila, yritys ja rahaa muutama miljoona. Sitten verottaja saa ilmaista rahaa josta on jo kerran veroja maksettu.
Vierailija kirjoitti:
Lasten eriarvoinen kohtelu ja epäoikeudenmukaisuus alkaa jo kotona. Äidillä ja isällä on yleensä yksi suosikki. Meidän Maijalle maksetaan harrastukset. Onhan se Maija niin hyvä ja taitava. Meidän Matti ei ansaitse harrastuksia. Eihän se Matti mitään osaa eikä opi.
Matti muuttaa 18-19-vuotiaana kotoa ja elättää siitä alkaen itse itsensä. Maija lorvii 25-vuotiaaksi asti kotona ja Maijalle ostetaan ensiasunto äidin ja isän rahoilla tottakai. Kun Matti löytää tyttöystävän, niin Matin vanhempien mielestä miniä on vi##umainen noita. Miniä ei anna edes kotiavaimia Matin vanhemmille eikä anna appivanhempien kävellä ylitseen. Matin perhettä ei auteta koskaan eikä mitenkään. Matin perhe hoitaa omatoimisesti lapsensa ja kotinsa.
Maijan puoliso on tietysti mahtava vävy. Maijan perhettä autetaan auliisti, annetaan rahaa, ostetaan tavaraa, tehdään remonttia ja hoidetaan Maijan lapsia. Maijan perhe ei pärjää omatoimisesti, vaan kitisee vanhempien apua joka asiaan. Vanhemmat auttavat Maijan perhettä ja ilmaiseksi tottakai. Äidillä ja isällä on kotiavaimet Maijan kotiin ja vanhemmat ramppaavatkin Maijan kodissa ahkerasti.
Myös isovanhemmat harrastavat samaa räikeää eriarvoisuutta ja suosimista. Yksi aikuisista lapsista ja hänen puolisonsa ja lapsensa ovat parempia kuin muut.
Jos välit sisaruksiin ja sukulaisiin ovat mennäkseen, niin antaa mennä vaan! Minäkään en näe mitään syytä, miksi haluaisin olla minulle pahaa tahtovan ihmisen kanssa missään tekemisissä!
Vierailija kirjoitti:
Usein välit menevät. Itse en aio antaa anteeksi siksi, että toinen osapuoli pyrki tahallaan aiheuttamaan minulle harmia monessa vaiheessa. Taloudellista ja henkistä. Helpompi vaan unohtaa koko ihminen, enkä näe mitään syytä miksi haluaisin olla minulle pahaa tahtovan ihmisen kanssa missään tekemisissä. En ole katunut päätöstä hetkeäkään.
Tämä on kuin suoraan suvustamme sukupuolia myöten!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...omaishoitajan työ...
Aloittaja ei mainitse, että hänen äitinsä olisi ollut omaishoitaja.
Voisi melkein sanoa että oli. Hän kävi lähinnä vain kotonaan nukkumassa , oli joka päivä mummulla ja huolehti kaikesta hyvin pitkälle kunnes mummu sitten taipui kotihoitoon, se vaihe ei kylläkään kauan kestänyt kun kunto meni jo niin huonoksi että hän joutui muuttamaan omakotitalostaan. Aika pitkälle asti siis äiti hoiti kaikkea
-ap
Ihan oma vika. Eihän tuohon olisi ollut pakko alkaa
Terveisin äitinsä oikea omaishoitaja, joka saa korvauksen tästäOikea omaishoitaja? Miten ap:n äiti ei sitten olisi? Vai arvotatko itsesi jotenkin viralliseksi omaishoitajaksi= merkityksellisempi kuin ei oikea omaishoitaja?
Oikea omaishoitaja saa rahan työstään, eikä auta siksi, että kärkkyy perintöä
"Oikeaksi omaishoitajaksi" on vaikea päästä. Paljon on vanhuksia, jotka tekevät omaishoitajan tehtäviä, vaikkeivät ole "oikeita omaishoitajia". He eivät osaa hakea omaishoidontukea tai uskovat, kun viranhaltija sanoo, ettei heillä ole siihen oikeutta tai rahat ovat loppu. Paikallinen perusturvaliikelaitos ainakin välttelee tehokkaasti kaikkien heidän kauttaan tulevien etujen maksamista. Omaishoidontuki ei ole kovin suuri ja lisäksi verottaja vie siitä osan.
Oletko kertaakaan vielä pyytänyt apua sisaruksilta? On helppo sanoa "joo ilman muuta autetaan" kuin tehdä se käytännössä.