Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Perinnönjako hajotti sisarusten välit
Viimeinen isovanhemmistani, isoäitini kuoli neljä vuotta sitten.
Hänellä oli kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, vanhin tyttäristä on siis minun äitini.
Sisaruksilla on kaikilla ollut hyvät välit aina, ja ollaan oltu läheisissä tekemisissä. Kuitenkin äitini on huolehtinut eniten vanhemmistaan , ja käynyt lähes joka päivä heidän luonaan ja ollut ns omahoitajan työtä tehnyt, aina siitä saakka kun isoisäni kunto alkoi heikentyä siihen saakka kun sitten myös isoäidistäni aika jätti. Hoiti kauppareissut, talon askareita ja lääkärireissut yms. Välillä katsoin miten uuvuttavaa se hänelle oli , tietysti itsekin auttaen. Muut kolme sisarusta kävivät toisinaan pistäytymässä vanhemmillaan mutta vastuu oli täysin äidilläni.
Isoäidin kuoleman jälkeen perinnönjako tuntuu hajottaneen välit täysin ja sitä on vaikea seurata sivusta. Isoäitini muisti testamentissaan äitiäni enemmän kuin muita sisaruksia, sillä hän koki äitini olleen eniten läsnä ja apuna. Muisti myös toisia lapsiaan mutta perintö ei siis aivan tasan jakautunut neljän sisaruksen kesken.
Kaksi sisaruksista on lähes katkaissut välit äitiini tämän vuoksi. Äitiäni tämä sattuu sillä hän kokee menettäneensä nyt siskon ja veljen. Toinen veli kertoo ajattelevansa että ihan reilusti tämä meni, kun äiti on uhrannut melkein oman elämänsä kun oli lähes omaishoitajan lailla isovanhemmistani pitämässä huolta.
Vaikea tilanne ja vaikea asettua kenenkään puolelle. Välit tuntuvat menneen ja välissä on iso kuilu sisarusten välillä.
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen katkaissut välit sukulaisiin. Minulla lapsi melki aikuinen. Olen tehnyt testamentit yms koska on täysin selvää että sukuni tulee apajille. Ovat siitä jo ilmoittaneet vaikka voin elää vielä 30 vuotta.
Eikö lapsesi peri sinua?
Rintaperillinen perii ellei jotenkin osoiteta että hän on epäkelpo perimään.
Siskot veljet ja kumminkaimat eivät peri jos on omia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä testamentissa on nii sillä mennään ja pulinat pois. oli jako sitten omasta mielestä oikeudenmukainen tai ei, nii tuntuu pikkumaiselta ruveta pitämään sellaisen takia vihaa
moni pesänjako saattaa olla laiton jos amatöörit asialla. siis ihan uppo oudot henkilöt esim.tekee vaatimuksia.siksi joku lakisivusto ja tieto auttaa tässäkin.myös rehellisten lakimiesten apu.
olen ollut katsomassa jotain jakoja. jako 1 paljon sisaruksia ja tekivät itse asianhoidon. kaikki pyrittiin jakaan tasan.kaikki sisarukset osallistuneet vanhusten hoitoon.suht ok välit kaikilla. silti yksi sisar sai raivokohtauksen vanhasta telkkarista jota ketään muu ei halunnut.raivosi yksinään ja vaati telkkaria itselleen. muut katsoi tätä tyyppiä, hetken suu auki ja sit sanoivat tälle sisarelle, et joo ota vaan se telkkari.sisar jälkeenpäin harmitteli käytöstään, välit säilyi kuitenkin että voi kivoissa perheissäkin joku seota, kun kuolema aiheuttaa stressiä.
jako 2 vanhuksia hoitanut,vanhempien kuolemasta shokissa oleva veli jätettiin ilman perintöä, lisäksi hänet laitettiin maksaan velat ja kaikki hautajaisjutut.siis laitonta. veli ei katkonut välejä"liian kiltti" mutta aikaa myöten alkoi etääntyä sisaruksista, vaikkei riidellyt. oli kyllä jäätävää seurattavaa ja vielä veljen kuoltua tämän papereista paljastui että häneltä kusetettu rahaa omaisten taholta.nämä sisarukset siis hyvätuloisia ja tämä vanhuksia hoitanut veli köyhä mutta kiltti. eli joskus selkäänpuukotus, ahneuden ja rahan himon takia voi olla siis järkyttävää sivustaseurattavaa, muille sukulaisille.
jako 3 lapsetonta naista hoitanut sai testamentillä kaiken ja tämä oli lakimiehen kautta paperein hoidettu. sukulaisille tämä ok ratkaisu.
mun mielestä kuolema, on niin paha kriisi ja ihmisten mielenterveys on huono. olisi hyvä jos perunkirjan teko ja jako saisi lisäaikaa, että mieli tasaantuisi ja paranisi ennen jakoa.
Oon aika varma et jos nää loukkaantujat olisivat itse auttaneet äitiään ja saaneet enemmän perinnöstä niin se ei olisi ollut heille ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi valitsi perinnön sisaruksien sijasta.
Mummini oli joutunut aikoinaan maksamaan osan yhden lapsensa lainoista ja tämä oli kirjattu testamenttiin. Sisarukset kuintenkin päätti, että perintö jaetaan tasan. Silloin autetaan toisia kun on tarvetta.
Aika usein menee niin et se yks ihminen on aina avuntarpeessa ja silloin se auttaminen menee aina vain yhteen suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että sisarukset jaksavatkin kiistellä siitä kuka äitiä on eniten hoitanut.
Kukaan ei tiedä kuinka paljon äiti on palkinnut auttajiaan elämänsä aikana.
Perintö kannattaisi siis jakaa aina lain mukaan, etteivät sisarukset menettäisi toisiaan tämän takia.
Ai perinnönjako pitää tehdä vastoin vainajan tahtoa sen takia ettei itsekkäille ihmisille tulisi paha mieli? Jos mielensä pahoittajat saisivat enemmän kuin muut niin se ei olisi heille mikään ongelma. Ihmisten todellinen luonne tulee tuollaisissa tilanteissa esiin joka on ihan hyvä vaan, ei pidä itsekkäille ihmisille antaa aina periksi.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa narsistiselta mummelilta, kilpailuttanut todennäköisesti lapsiaan aina. Ap:n äiti on se kultapuppeli.
Saattaahan auttaja-lapsi autettavan mielestä ansaita enemmän perintöä kuin ne, joita ei ole nähnyt kuin hätäseltään joupäivänä ja äitienpäiväkahvilla (jotka se auttaja-lapsi keitti).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikeita juttuja.
Se voi olla niinkin, että muut sisarukset kokevat vaikeaksi tulla tai huolehtia, jos yksi on ottanut emännän ja huolehtijan roolin - vastuukysymyksissä se vaan helposti menee niin, vaikka kukaan ei varsinaisesti sitä haluaisi. Sekin että monta ihmistä pidetään osallisena jostain asiasta vaatii sekin oman työnsä.
Mummo on saattanut sanoa ei tarvi, X hoitaa, X huolehtii niin hyvin jne. Sitten jos X vielä palkitaan tästä niin, se voi tuntua vaikealta. Varmaan siinä mennään heidän perheensä dynamiikkaan jo pitkältä ajalta.
Omasta lähipiiristäni tiedän senkin, että vaikeaa voi olla auttajalle sekin, jos kaikkea apua ja vaivaa ei haluta nähdä.
Ap sanoi että oli surullinen että muut lapset eivät käyneet hänen luonaan, joten tuskin sanoi ettei tarvii tulla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa narsistiselta mummelilta, kilpailuttanut todennäköisesti lapsiaan aina. Ap:n äiti on se kultapuppeli.
Yllättävän paljon tällaiset viestit saavat alapeukkua, mutta näinhän se melkein useimmissa perheissä on. Yksi se on se jonka apua halutaan ja tarvitaan aina, yksi on ehdoton suosikki jota ei vaivata ja kolmas syntipukki.
Meillä 1 ja 3 ovat samat. Eli yhden apua halutaan ja tarvitaan mut sit kuitenkin sitä syytetään kaikesta. Suosikkia tosiaan ei vaivata, häntä autetaan rahallisesti eri asioissa. Suosikki tosiaan suuttuisi jos auttaja saisi enemmän perinnöstä kuin hän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut kaikkia osapuolia tässä, toki silti voi olla asioita joita en menneiltä vuosilta voi tietää.
Olen kuullut tädin ja sedän kannat, serkkujen .. sekä tietysti äitini.tuntuu että ongelma on juuri se että nyt eri osapuolet ovat loukkantuneita, ja tästä ei pääse mihinkään. Testamentti jätti varmasti kysymyksiä sedälle ja tädille, mutta äitini on ikävässä asemassa.
Ymmärrän sedän ja tädin tunteita myös , loukkaantumisen ja pohtimisen että miten äiti( mummu siis) päätyi tällaiseen perinnönjakoon. Mun mielestä on kuitenkin väärin että äitini kärsii ja saa heidän käytöksestä osansa.
-apJotainhan on syynä siihen, että äitisi oli suosikkilapsi.
Ei tietenkään ole hänen syytään, mutta mummo teki väärin suosiessaan yhtä.
Äitinäsi ottaisin sisustuksiin yhteyttä ja antaisin heidän ottaa niistä huonekaluista ne, joita haluava
Miksi aina sen syyttömän ja hyvätahtoisen pitää taipua mielensäpahoittajien vuoksi jotta suhteet säilyvät? Miksei mielensä pahoittajat katso välillä nenäänsä pidemmälle ajattele oikeudenmukaisesti ja hyväksy tilannetta säilyttääkseen välit? Jos mielensäpahoittajat lakkaavat pahoittamasta mieltänsä turhasta, niin ihmissuhteet voivat paljon paremmin. Jos se syytön aina venyy mielensäpahoittajien tahtoon niin sitä venymisestä ei tule koskaan loppua
Meillä oli täysin toisinpäin. Aikoinaan vanhempani muuttivat lähelle veljeni perhettä ja olivat heidän arjessa mukana. Nyt vanhempani tarvitsevat aoua. Veljeni tekee käytönnössä kaikki.
Veljeni vaimonsa kanssa tienaavat n 3 krt enemmän, kuin me ja esim isäni tililtä maksetaan veljeni kodin yhtiövastike. Vain ja ainoastaan reilua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että sisarukset jaksavatkin kiistellä siitä kuka äitiä on eniten hoitanut.
Kukaan ei tiedä kuinka paljon äiti on palkinnut auttajiaan elämänsä aikana.
Perintö kannattaisi siis jakaa aina lain mukaan, etteivät sisarukset menettäisi toisiaan tämän takia.
Ai perinnönjako pitää tehdä vastoin vainajan tahtoa sen takia ettei itsekkäille ihmisille tulisi paha mieli? Jos mielensä pahoittajat saisivat enemmän kuin muut niin se ei olisi heille mikään ongelma. Ihmisten todellinen luonne tulee tuollaisissa tilanteissa esiin joka on ihan hyvä vaan, ei pidä itsekkäille ihmisille antaa aina periksi.
Lain mukaan jos mennään, niin vainajalla on AINA mahdollisuus tehdä testamentti, jossa ilmaisee tahtonsa. Jos testamenttia ei ole, voidaan siitä päätellä, että vainajan tahto olisi perinnönjako siten, kuin se ilman testamenttia tapahtuu. Kaikki muu on spekulaatiota, jossa joku ahne voi väittää vainajan luvanneen hänelle sitä sun tätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaisia elämän tilanteita, eikä kaikilla on niitä edellytyksiä jäädä esim omaishoitajaksi. Lasten pisteyttäminen on aina tympeää käytöstä.
No ei ole kaikilla edellytystä ei, eikä kaikilla ole haluakaan, mutta miksi heidän pitäisi sitten saada yhtä paljon kuin sen, joka on pystynyt ja halunnut auttamaan enemmän?
Eli eihän se silloin ole auttanut, vaan on kärkkynyt rahan kiilto silmissä hyötyä.
Höpöhöpö. Toiset eivät eväänsä väräytä ja yksi raataa; aivan oikein, että näkyy perinnönjaossa. Varmasti apn äiti olisi mielellään jakanut hoivavastuun. Joillakin on sydän paikallaan.
Entä, kun tämä eväänsä väräyttämätön haluaa suuremman osan kuin muut? Ei ole harvinaista, kun ei onnistu, niin riehuu. Yksi persoonallisuushäiriöinen riittää sekoittamaan ja pitkittämään perinnönjakoa. Lisäksi nostaa kuluja, kun joudutaan palkkaamaan asianajaja hoitamaan jakoa.
Alue: Aihe vapaa
Höpöhöpö. Toiset eivät eväänsä väräytä ja yksi raataa; aivan oikein, että näkyy perinnönjaossa. Varmasti apn äiti olisi mielellään jakanut hoivavastuun. Joillakin on sydän paikallaan.