Lue keskustelun säännöt.
Perinnönjako hajotti sisarusten välit
Viimeinen isovanhemmistani, isoäitini kuoli neljä vuotta sitten.
Hänellä oli kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, vanhin tyttäristä on siis minun äitini.
Sisaruksilla on kaikilla ollut hyvät välit aina, ja ollaan oltu läheisissä tekemisissä. Kuitenkin äitini on huolehtinut eniten vanhemmistaan , ja käynyt lähes joka päivä heidän luonaan ja ollut ns omahoitajan työtä tehnyt, aina siitä saakka kun isoisäni kunto alkoi heikentyä siihen saakka kun sitten myös isoäidistäni aika jätti. Hoiti kauppareissut, talon askareita ja lääkärireissut yms. Välillä katsoin miten uuvuttavaa se hänelle oli , tietysti itsekin auttaen. Muut kolme sisarusta kävivät toisinaan pistäytymässä vanhemmillaan mutta vastuu oli täysin äidilläni.
Isoäidin kuoleman jälkeen perinnönjako tuntuu hajottaneen välit täysin ja sitä on vaikea seurata sivusta. Isoäitini muisti testamentissaan äitiäni enemmän kuin muita sisaruksia, sillä hän koki äitini olleen eniten läsnä ja apuna. Muisti myös toisia lapsiaan mutta perintö ei siis aivan tasan jakautunut neljän sisaruksen kesken.
Kaksi sisaruksista on lähes katkaissut välit äitiini tämän vuoksi. Äitiäni tämä sattuu sillä hän kokee menettäneensä nyt siskon ja veljen. Toinen veli kertoo ajattelevansa että ihan reilusti tämä meni, kun äiti on uhrannut melkein oman elämänsä kun oli lähes omaishoitajan lailla isovanhemmistani pitämässä huolta.
Vaikea tilanne ja vaikea asettua kenenkään puolelle. Välit tuntuvat menneen ja välissä on iso kuilu sisarusten välillä.
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään ymmärrä tuota lasten laittamista erilaiseen asemaan perinnön suhteen! Itse asun ikääntyvien vanhempieni lähellä, jotka vielä ovat melko omatoimisia. Jo vuosikaudet olen hoitanut paperihommat ja raskaammat työt, teen polttopuut, maalaukset, nurmikonleikkuut yms raskaammat pihatyöt ja mitä nyt omakotitalossa esiin tulee. Sisarukseni asuvat vähän kauempana ja käyvät auttelemassa harvemmin. Tuleva perintö pistetään kuitenkin tasan ehkä todellakaan ota mitään ylimääräistä itselleni. Vanhempani ovat aiemmin auttaneet ja hoitaneet minua, nyt on minun vuoroni. Jos hommaa alkaa olla liikaa, pyydän apua sisaruksiltani. Näin yksinkertaista kun toimitaan rakkaudesta eikä rahasta..
Oletko kertaakaan vielä pyytänyt apua sisaruksilta? On helppo sanoa "joo ilman muuta autetaan" kuin tehdä se käytännössä.
Muutaman kerran kyllä, mutta ei tässä nyt oikeasti vielä ole niin paljon hommaa ollut että jatkuvasti pitäisi kysellä. Nyt ennen joulua kävivät kauempana olevat sisarukset tekemässä kunnon suursiivouksen heille, enkä kyllä minä sitä pyydellyt eikä vanhemmatkaan. Tarpeen mukaan otetaan sitten avuksi kotiapua kaupungilta tai yksityseltä jos sille näyttää, vielä ei ole tarvetta. Sukuunsa jos tulevat niin yli 90 v vielä itse ruuat laittelevat ja kodinsiivoukset hoitavat :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Perinnönjakoa voi pitää myös mahdollisuutena päästä eroon turhista velvollisuuksista ja painolasteista. Mieheni on omassa perheessään se ensimmäisen avioliiton "huonompi" lapsi, isäpuolensa lapset ovat niitä ihania ja aikuisuuteen asti ja roimasti yli taloudellisesti reippaasti tuettuja. Mieheni on luonnollisesti pärjännyt omillaan. Äitinsä on luonnollisesti täysin sokea asialle ja niin tasapuolinen omasta mielestään. (En tiedä miten asian itselleen selittää kun maksaa nettipankissa muiden lapsiensa laskuja.)
Jostain kumman syystä mieheni on kuitenkin se, joka soitetaan aina hätiin kun mökillä tai kotona pitää tehdä jotain fyysisiä hommia tai muuten vaan tarvitaan apua. Odotan niin paljon sitä, että pääsemme noista mökkihommista jossain vaiheessa eroon. Miehenihän ei tietenkään tule siitä osuutta perimään. Nuoremmat sisarukset tosin varmasti jatkavat miehelleni soittelua, että voitko auttaa siinä ja siinä, mutta siinä vaiheessa on helppo sanoa, että mitä jos hoidatte ihan itse oman omaisuutenne.
Meillä on ihan sama tilanne mieheni suvussa, hän on se ensimmäisen suhteen huonompi lapsi myös. Mitään apua ei mihinkään ole saanut ja kotitöitä teki lapsesta poismuuttoonsa asti niin että kaupungillakin siitä puhuttiin. Uuden liiton pienokaisten ei ole tarvinut tehdä mitään ja nyt aikuisena heille edelleen kaikki tehdään ja maksetaan asuntoja myöten. Sisarusten lapset käytännössä asuu mummolla, meidän lapsia tapaavat synttäreiden lisäksi ehkä kerran, kaksi vuodessa. Tosin eihän he jaksa kun vanhojen ihmisten koko ajan pitää olla hommissa tai lapsenvahtina. Miehelleni soitetaan kun tarvisi jotain hommia tehdä, ertyisesti juuri mökillä. Kun sitten mies kyselee voitaisinko lomalla tulla mökille niin koskaan ei käy.
Ei kasva. Jos äiti kaikille lapsille laittaa yhtä hyvät vaatteet ,lapset saavat saman verran viikkorahaa,tekevät askareita saman verran,niin jaksaa kärsiä suosikin aikuisena. Äiti on syypää, ei sisar tällöin.
Naulan kantaan. Vanhempien perintöä on jaettu tehokkaasti jo elinaikana. Suosikkilapsi on saanut jatkuvasti arvostusta, kannustusta, rahaa, tavaraa ja ilmaista apua. Tämä kiristää vuosikymmeniä sisarusten välejä.
Perinnönjaossa jatketaan samaa rataa. Suosikille junaillaan testamentilla arvokkaampaa ja enemmän kuin muille. Vanhemmat kylvävät katkeruuden siemenen ihmissuhteisiin kohtelemalla lapsiaan ja lastensa perheitä räikeän eriarvoisesti.
Sisarusten välit voivat katketa monesta muustakin syystä. Suku on yleensä se pahin ja pahimmat selkäänpuukottajat tulevat usein suvusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten eriarvoinen kohtelu ja epäoikeudenmukaisuus alkaa jo kotona. Äidillä ja isällä on yleensä yksi suosikki. Meidän Maijalle maksetaan harrastukset. Onhan se Maija niin hyvä ja taitava. Meidän Matti ei ansaitse harrastuksia. Eihän se Matti mitään osaa eikä opi.
Matti muuttaa 18-19-vuotiaana kotoa ja elättää siitä alkaen itse itsensä. Maija lorvii 25-vuotiaaksi asti kotona ja Maijalle ostetaan ensiasunto äidin ja isän rahoilla tottakai. Kun Matti löytää tyttöystävän, niin Matin vanhempien mielestä miniä on vi##umainen noita. Miniä ei anna edes kotiavaimia Matin vanhemmille eikä anna appivanhempien kävellä ylitseen. Matin perhettä ei auteta koskaan eikä mitenkään. Matin perhe hoitaa omatoimisesti lapsensa ja kotinsa.
Maijan puoliso on tietysti mahtava vävy. Maijan perhettä autetaan auliisti, annetaan rahaa, ostetaan tavaraa, tehdään remonttia ja hoidetaan Maijan lapsia. Maijan perhe ei pärjää omatoimisesti, vaan kitisee vanhempien apua joka asiaan. Vanhemmat auttavat Maijan perhettä ja ilmaiseksi tottakai. Äidillä ja isällä on kotiavaimet Maijan kotiin ja vanhemmat ramppaavatkin Maijan kodissa ahkerasti.
Myös isovanhemmat harrastavat samaa räikeää eriarvoisuutta ja suosimista. Yksi aikuisista lapsista ja hänen puolisonsa ja lapsensa ovat parempia kuin muut.
Jos välit sisaruksiin ja sukulaisiin ovat mennäkseen, niin antaa mennä vaan! Minäkään en näe mitään syytä, miksi haluaisin olla minulle pahaa tahtovan ihmisen kanssa missään tekemisissä!
Vierailija kirjoitti:
Usein välit menevät. Itse en aio antaa anteeksi siksi, että toinen osapuoli pyrki tahallaan aiheuttamaan minulle harmia monessa vaiheessa. Taloudellista ja henkistä. Helpompi vaan unohtaa koko ihminen, enkä näe mitään syytä miksi haluaisin olla minulle pahaa tahtovan ihmisen kanssa missään tekemisissä. En ole katunut päätöstä hetkeäkään.
Tämä on kuin suoraan suvustamme sukupuolia myöten!
Varmin tapa rikkoa omien lasten välit on tehdä epäreilu testamentti. En ymmärrä miksi kukaan vanhempi haluaa tehdä niin. Vainajan olisi pitänyt olla eläessään rehellinen ja suora, ja puhua siitä kuinka omaishoito tulee vaikuttamaan perinnönjakoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...omaishoitajan työ...
Aloittaja ei mainitse, että hänen äitinsä olisi ollut omaishoitaja.
Voisi melkein sanoa että oli. Hän kävi lähinnä vain kotonaan nukkumassa , oli joka päivä mummulla ja huolehti kaikesta hyvin pitkälle kunnes mummu sitten taipui kotihoitoon, se vaihe ei kylläkään kauan kestänyt kun kunto meni jo niin huonoksi että hän joutui muuttamaan omakotitalostaan. Aika pitkälle asti siis äiti hoiti kaikkea
-ap
Ihan oma vika. Eihän tuohon olisi ollut pakko alkaa
Terveisin äitinsä oikea omaishoitaja, joka saa korvauksen tästäOikea omaishoitaja? Miten ap:n äiti ei sitten olisi? Vai arvotatko itsesi jotenkin viralliseksi omaishoitajaksi= merkityksellisempi kuin ei oikea omaishoitaja?
Oikea omaishoitaja saa rahan työstään, eikä auta siksi, että kärkkyy perintöä
"Oikeaksi omaishoitajaksi" on vaikea päästä. Paljon on vanhuksia, jotka tekevät omaishoitajan tehtäviä, vaikkeivät ole "oikeita omaishoitajia". He eivät osaa hakea omaishoidontukea tai uskovat, kun viranhaltija sanoo, ettei heillä ole siihen oikeutta tai rahat ovat loppu. Paikallinen perusturvaliikelaitos ainakin välttelee tehokkaasti kaikkien heidän kauttaan tulevien etujen maksamista. Omaishoidontuki ei ole kovin suuri ja lisäksi verottaja vie siitä osan.
Vanhukset ovat yleensä eläkkeellä. Omaishoidon tuen alkuperäinen ajatus on ollut korvata ansionmenetyksiä, joita eläkeläisille ei tietenkään tule, joten sen tarve heille on kyseenalainen.
Vierailija kirjoitti:
Oikeuden mukaisuus on meidän tapauksessa kaukana. keskimmäinen peri ottovanhempansa, biologisen isänsä ja nyt äitini. Vanhin perii kahdesta paikasta, ja minä perin ainoastaan äitini testamentilla minulle tehdyn osuuden.
Onko oikeudenmukaista että yksi rotta pääsee perimään kolmesta paikasta, minä ainosataan yhdestä? Missä kohtaa tuossa on se oikeudenmukaisuus.
Eikö sinulla ole isää? Jos äitisi on hankkinut sinut jossain hedelmöitysklinikalla, niin silloin olisi kyllä ollut suotavaa, että hän olisi eläessään miettinyt sitä, että sinulla ei ole isää, jonka voisit periä. Ja olisi eläessään hyvittänyt tämän jotenkin sinulle.
Veljesi ei ole syyllinen siihen, että äitisi on antanut hänet pois. Ehkä äitisi on kokenut epäonnistuneensa äitinä, kun ei voinut antaa lapselle hyvää kotia. Hän on voinut haluta, että saakoon edes perinnöstä osansa.
Ei ole tainnut sinullekaan paljon rakkautta äidiltä riittää, kun olet kateellinen äitinsä hylkäämälle lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaksi oletettua velipuoltani ilmestyi rottailemaan peurukirjoitukseen, vaatimaan laki osiaan äitimme testamentissa esittämän toiveensa vastaisesti. Nämä rotat eivät koskaan kuulunut perheeseemme, voitte uskoa aikuisten oikeasti ettei tule kuulumaan jatkossa minun elämääni.
Laki on laki, mutta se ei tarkoita että laki olisi aina oikeudenmukainen.
Suomen laki on monessa suhteessa epäonnistunut ja lähinnä kivikaudelta.
Ei kyse ole kärkkymään saapumisesta, vaan oikeudenmukaisuudesta.
Puolisoni on tällainen oletettu velipuoli. Eli isänsä on tunnustanut, mutta luisti velvollisuuksistaan isänä ja jätti anopin yksinhuoltajaksi.
Ihan samanlainen isänsä lapsi hänkin on kuin kateelliset sisarpuolet.
Kun lapsia tekee, niin kaikki he ovat perillisiä. Myös se hyljätty velipuoliOikeuden mukaisuus on meidän tapauksessa kaukana. keskimmäinen peri ottovanhempansa, biologisen isänsä ja nyt äitini. Vanhin perii kahdesta paikasta, ja minä perin ainoastaan äitini testamentilla minulle tehdyn osuuden.
Onko oikeudenmukaista että yksi rotta pääsee perimään kolmesta paikasta, minä ainosataan yhdestä? Missä kohtaa tuossa on se oikeudenmukaisuus.
Kyllä sinullakin on isä olemassa ja aivan samalla tavalla oikeus osuuteen hänen perinnöstään vaikka hän ei olisikaan ollut elämässäsi mukana.
Minulla ei ollut isää, Ei ainakaan sellaista joka olisi tunnustanut minut pojakseen, maksoi kyllä ruokot.
Tätähän meidän paska perintölaki ei huomioi mitenkään. Yhdelle annetaan kolmesta paikasta ja yhdelle vaan yhdestä, kun näin sanoo laki, sen täytyy olla oikeuden mukaista.
Ainut mikä tässä rottailussa lohdutta mieltä on keskimmäisen oletetun velipuolen pitkälle edennyt syöpä, ja raskaat hoidot. Mielummin maksan lakiosa sen lapsille, rotille ei sympatiaa löydy.
Nyt on pakko sanoa että noin ikäv, ahnetta ja itsekästä ihmistä harvoin tapaa! Kusut veljeäsi rotaksi ja hänen ainoa "syntinsä" on se että hänet on adoptoitu muualle. Onneksi en ole kaltaisesi minä, minä, minä, minulle, minulle minulle ihminen.
Ei se rotta ole minun veli. Se jos meillä on oletetusti sama äiti ei tee siitä minun veljeä, jollakin velipuoli oikeudella määrätä minun asioista pyyhin persettä. Teen kaikkeni vedättääkseni asioita testamentin saajana jotta rotta kerkiää kuolemaan, maksan sen perillisille sitten jotain.
Minä olen hoitanut hautajaiset ja hoidan edelleenkin kaikki pesän asiat, iso lasku tulee siitä rotille, tai niitten perillisille aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...omaishoitajan työ...
Aloittaja ei mainitse, että hänen äitinsä olisi ollut omaishoitaja.
Voisi melkein sanoa että oli. Hän kävi lähinnä vain kotonaan nukkumassa , oli joka päivä mummulla ja huolehti kaikesta hyvin pitkälle kunnes mummu sitten taipui kotihoitoon, se vaihe ei kylläkään kauan kestänyt kun kunto meni jo niin huonoksi että hän joutui muuttamaan omakotitalostaan. Aika pitkälle asti siis äiti hoiti kaikkea
-ap
Ihan oma vika. Eihän tuohon olisi ollut pakko alkaa
Terveisin äitinsä oikea omaishoitaja, joka saa korvauksen tästä
No, aloithan sinäkin :D ja kuulostat vieläpä itse sellaiselta joka aloitti vain korvauksen takia. Oikea omaishoitaja oikein, wau wau. Se kenellä ei ole omaishoitajan merkintää passissa tms ei ole ” oikea” hoitaja?
Ja se korvausko on tärkein siinä omaishoitajuudessa? Toki reilua että korvaus on mutta.. sekö on tärkein? Siksikö itse mahdat sitä tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni pitää heti tehdä laki joka huomioi sellaisen seikan että jos on toiminut epävirallisena omaishoitajana voisi tästä työstä laskuttaa todellisen ajan perusteella perikuntaa, ja laittaa muut perikunnan vapaamatkustajat maksamaan perinnön jaossa sille joka on vanhuksia alkanut syystä tai toisesta hoitamaan.
Yhteiskunnalta ei hoitoa vanhuksille saa, siihen on turha vedota, tämän tietää kaikki ne jotka ovat epävirallisesti omaishoitajana toiminu vuosi kausia.
Nää on mielenkiintoisia juttuja. Itselleni on ihan sama, vaikka en saa mitään. En halua riesakseni jotain kesämökkejä ym. Raha kyllä kelpaisi, mutta ei se ole elämän tärkein asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhempani kuolivat. Perintöön kuului kesämökkejä, talo, metsää ja tontteja. Isäni on kuollut, joten olin rintaperillisenä tätieni kanssa. Hirveä sota tätien välillä kuka saa mitä ja kenelle ne mökit ja talot. Ilmoitin heti, että voin tyytyä niihin "huonoimpiin", en tarvitse kesämökkejä tai muuta. Nyt tilanne tämä, että tädit omistavat sieltä itärajalta kesämökkejä ja talon. Itselläni onneksi "pelkkää" metsää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun langon sisaret suuttuivat siitä, kun asioita hoitanut sisar maksoi hautajaiskulut vainajan tililtä. Hänen olisi muita varakkaampana pitänyt maksaa ne omistaan - sen lisäksi että hoiti myös. Perintö kyllä muuten meni ihan tasan, mutta toisten sisarten mielestä tämän yhden olisi pitänyt satsata hautajaisiin omistaan. Kyllä ihmiset on naurettavia.
Vainaja maksaa itse hautajaisensa. Kuulostaa hullulta, mutta näin tämä asia menee!
Kuolinpesä maksaa hautajaiskulut. Ei vainaja, eivätkä perilliset. Ihmiseltä menee kaikenlainen oikeustoimikelpoisuus sillä hetkellä, kun henki kirpoaa ruumiista, joten kyseinen "päähenkilö" ei voi enää maksaa mitään kellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mää en ymmärrä näitä perintökiistoja. Itse olen ajatellut asian n iin, että kieltäydyn vaan perinnöstä. pääsee helpommalla.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni pitää heti tehdä laki joka huomioi sellaisen seikan että jos on toiminut epävirallisena omaishoitajana voisi tästä työstä laskuttaa todellisen ajan perusteella perikuntaa, ja laittaa muut perikunnan vapaamatkustajat maksamaan perinnön jaossa sille joka on vanhuksia alkanut syystä tai toisesta hoitamaan.
Yhteiskunnalta ei hoitoa vanhuksille saa, siihen on turha vedota, tämän tietää kaikki ne jotka ovat epävirallisesti omaishoitajana toiminu vuosi kausia.
Todella huono ehdotus! Vai miten ajattelit vuosien jälkeen todentaa sen, millä osuudella ja mistä "työstä" kukakin voisi "perikunnalle" laskuja tekaista? Olisiko mikä hyvänsä vuosikausia sitten tehty työ yhä veloituskelpoinen riippumatta siitä, onko henkilö eläessään jo antanut "vaivanpalkkaa" asioita hoitaneelle vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaksi oletettua velipuoltani ilmestyi rottailemaan peurukirjoitukseen, vaatimaan laki osiaan äitimme testamentissa esittämän toiveensa vastaisesti. Nämä rotat eivät koskaan kuulunut perheeseemme, voitte uskoa aikuisten oikeasti ettei tule kuulumaan jatkossa minun elämääni.
Laki on laki, mutta se ei tarkoita että laki olisi aina oikeudenmukainen.
Suomen laki on monessa suhteessa epäonnistunut ja lähinnä kivikaudelta.
Biologisia sisaruksiasi siis. Eivät varmaan pyytäneet yhteistä vanhempaanne hylkäämään heidät pieninä. Varsinainen sankarivanhempi, kun pykää niin paljon lapsia, että riittää poisannettavaksikin kaksin kappalein.
Vierailija kirjoitti:
Mää en ymmärrä näitä perintökiistoja. Itse olen ajatellut asian n iin, että kieltäydyn vaan perinnöstä. pääsee helpommalla.
Jos sulle on tulossa puolimiljoonaa riihikuivaa rahaa ja pari osaketta, sitten siihen ilmestyy kuin tyhjästä pari rottaa vaatimaan melkein satoja tuhansiaa niin tiedän tasan tarkaan että vitutus ja katkeruus valtaa mielesi, etkä varmasti luovu pennistäkään tappelematta. Kukaan ei luovu rahasta.
Perseaukisen perikunnan on helppo jeesustella riidattomalla perinnönjaoilla kun kukaan ei saa mitään, Tappelu tulee sitten näille hautakiven koosta, liian kallista arkusta ym.. kun joutuvat omistaan hautajaiset maksamaan. Ihminen ei luonnolleen voi mitään, ei kertakaikkiaan mitään.
Tappaja ja ahneus asuu meissä kaikissa.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempani kuolivat. Perintöön kuului kesämökkejä, talo, metsää ja tontteja. Isäni on kuollut, joten olin rintaperillisenä tätieni kanssa. Hirveä sota tätien välillä kuka saa mitä ja kenelle ne mökit ja talot. Ilmoitin heti, että voin tyytyä niihin "huonoimpiin", en tarvitse kesämökkejä tai muuta. Nyt tilanne tämä, että tädit omistavat sieltä itärajalta kesämökkejä ja talon. Itselläni onneksi "pelkkää" metsää.
Aika kelmi. Älykäs sellainen :D Vahingoniloinen nauru tähän päälle, niille ahneille tädeille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...omaishoitajan työ...
Aloittaja ei mainitse, että hänen äitinsä olisi ollut omaishoitaja.
Voisi melkein sanoa että oli. Hän kävi lähinnä vain kotonaan nukkumassa , oli joka päivä mummulla ja huolehti kaikesta hyvin pitkälle kunnes mummu sitten taipui kotihoitoon, se vaihe ei kylläkään kauan kestänyt kun kunto meni jo niin huonoksi että hän joutui muuttamaan omakotitalostaan. Aika pitkälle asti siis äiti hoiti kaikkea
-ap
Ihan oma vika. Eihän tuohon olisi ollut pakko alkaa
Terveisin äitinsä oikea omaishoitaja, joka saa korvauksen tästäNo, aloithan sinäkin :D ja kuulostat vieläpä itse sellaiselta joka aloitti vain korvauksen takia. Oikea omaishoitaja oikein, wau wau. Se kenellä ei ole omaishoitajan merkintää passissa tms ei ole ” oikea” hoitaja?
Ja se korvausko on tärkein siinä omaishoitajuudessa? Toki reilua että korvaus on mutta.. sekö on tärkein? Siksikö itse mahdat sitä tehdä?
Siksi, että olen virallisesti vastuussa äitini hoidosta ja saan siitä korvauksen. Sisarukset tämän tietävät ja työnjako on selvä. Lisäksi ei tarvitse olla perinnönjaossa vaatimassa spessua siksi, että minä hoidin eniten ihan vain rakkauden takia ja te muut ette välittäneet.
Omaishoito on minulle helpointa, kun asun samassa pihapiirissä. Kun yksi ihminen hoitaa asiat, se on kaikille helpointa. Ei tarvitse syyllistää sisaruksia, että minä täällä ilmaiseksi uhraudun. Vaan tästä on tehty omaishoito sopimus.
Selkeää meille kaikille ja helpottaa asioiden hoitamista.
Nyt on pakko sanoa että noin ikäv, ahnetta ja itsekästä ihmistä harvoin tapaa! Kusut veljeäsi rotaksi ja hänen ainoa "syntinsä" on se että hänet on adoptoitu muualle. Onneksi en ole kaltaisesi minä, minä, minä, minulle, minulle minulle ihminen.