Perinnönjako hajotti sisarusten välit

isäongelmainen kirjoitti:

Mun äitin isä kuoli viime kesänä ja sitten kun oma isäni sai kuulla paljon perintöä äiti saa niin kotona tuli hirmuiset riidat siitä kun menin isälle huomauttamaan että se on äitille tarkoitettu perintö mutta koska äiti on liian kiltti niin perintö meni yhteiselle tilille isän kanssa (äiti valehteli siskolle että se meni omalle tilille vaikka äitillä ei ole omaa tiliä ollenkaan) Mun isä on aina ollu tosi pihi ja ahne sekä hän on saanut elossa olevilta vanhemmiltaan ennakko perintöä (omakotitalo , metsää jne) hän möi meidän lapsuuden kodin ja ne rahat hän on laittanut omalle tililleen. Sitten kun tehtiin äitin kanssa yksi kotimaan matka ja ulkomaan matka niin kummallakin kerralla tuli kauhea valitus kun äiti on käyttänyt rahojaan! Vihaan mun isää koska se aina valittaa kuinka köyhiä olemme vaikka perintö oli yli 20 tonnia ja hän käytti siitä suurimman osan. Nyt on enää puolet jäljellä.

Mites se isä kåytti suurimman osan jos puolet on jäljellä ja sinäkin kävit matkoilla?

Ainoa mitä voit tehdä on auttaa äitiäsi kasattamaan selkäranka, mutta vaikea homma jos on ikänsä ollu tossu.

Minä vaistyin tuosta hoivaamisesta jo 6 vuotta sitten. Asun etäämmalla ja hoidin yyhoona lapseni aikuisiksi. Muut asuvat häntä lähempänä ja ovat hänelle rakkaita. Minua kiusasi lapsesta saakka kaikin tavoin.

Ghostasin. En ole yhteyksissa. Kiusaaminen jatkui vielä pari vuotta.

En ole perinnösta edes kiinnostunut, ei se raha minulle kuulu. Jos jotain, niin antakoon lapsilleni.

Mä tulen toimeen tosi vähällä. Omaisuudet ei ole kiinnostaneet koskaan. Eukolla ikää jo 90, mut tulee elämän vielä vuosia.

Kolikolla on aina kaksi puolta. Suvussamme kävi samoin, ainut vain että vanhuksia ei saanut hoitaa kukaan muu kuin vanhin tytär. Jos yritit osallistua, vanhin tytär esti sen. "Rohmusi" rahan kiilto silmissä vanhusten hoidon itselleen. Jälkikäteen kävi ilmi, että tilien kanssa vähän epäselvää, vanhusten asunnosta hävinnyt tavaraa jne. Kyllähän siinä meni välit täydellisesti sisaruksiin. Lapsilleen on varmasti kertonut eri version kuin tämän totuuden.

Enkä tarkoita, että ap:n tapauksessa olis tällaisesta kyse, kunhan kerron, että tätäkin tapahtuu.

Äitini vihoittelee toiselle lapselle siksi että hän erossa oli nähnyt asian toinen vanhemman kanssa alta. Jätti testamentissa ilman lakiosaa. En valvonut mokomaa testamenttia vaan heitin uuniin.

Niin se vaan on että vainajan viimeistä tahtoa ei tarvitse kunnioittaa jos hän on katkeruuttaan halunnut testamentata epäsopua ja riitaa.

Pesä oli melko arvoton ja minä ja sisareni olemme molemmat velattomia ja asiallisesti toimeen tulevia ihmisiä.

Työtön mies 47 kirjoitti:

Siinä voi mennä omaisuus kun alkaa riitelee oikeudessa perinnöstä. Muistakaa että asianajajat tienaa helvetin paljon kun riitelette. Kuluja on helposti 50000 euroa. Onneksi me ei riidelty kun äitimme kuoli ja minä ja veljeni perimme kaiken niin kaikki pistettiin puoliksi ja perinnönjako kesti vain tunteja. Molemmat sai 129000 euroa, lisäksi äidin asunnosta tuli 150000 euroa

Se on vaan toisilla niin, että järki lentää ulos ikkunasta kun tunteet ottavat vallan. Pahimmillaan menee siihen, että se rahallisesti arvoton, puhkipieraistu, ryijy tai pohjaan poltettu kattila laukaisee lapsuudesta asti kalvaneet kaunat - ja sitten tapellaan oikeudessa 500 e/h hinnalla.

Näin ei vaan tehdä.

Äitisi olisi toiminut viisaasti, jos hän olisi tähdentänyt äidilleen, että perinnön tulee jakautua tasaan ja tarkkaan tasan kaikille lapsille.

Jos isoäiti olisi halunut kiittää äitiäsi hyvästä hoivasta, hän olisi voinut tehdä näin eläessään antamalla tonnin silloin tonnin tällöin tai lahjoittamalla jotain rakkaita korujaan tai esineitään.

Kyllä jokainen vähänkin älynlahjoilla varustettu ihminen tietää, mitä seuraa, jos testamentti on epäoikeudenmukainen.

Voihan olla, että äitisi ei päästänyt sisaruksiaan äidin ja itsensä väliin ja torjui muiden avunpyynnöt. Ajatellen, että saisi sitten isomman potin perinnöstä.

Hyi ahneuttaan, joka aiheutti sisarusten välien rikkoutumisen, vaikka se olisi ollut helposti vältettävissä.

Vainaja maksaa itse hautajaisensa. Kuulostaa hullulta, mutta näin tämä asia menee![/quote]

Mikä velvollisuus kenelläkään olisi maksaa toisten hautajaisia tai mitään muutakaan ?  Jos sinulla on ylimääräistä rahaa , tileilläni on vielä tilaa.  ;D

Sisarukset ovat perkeleestä. Sen olen nyt huomannut perinnönjaossa. Sitä tiesikin odottaa ja äidilleni sanoinkin ennen kuolemaansa että sitten on helvetti irti. 5v pesänjakajan kupatessa meni. Välit siihen viimeiseenkin sisarukseen katkesi. Eipä oo ikävä niitä selkäänpuukottajia ja verenimijöitä. Mutta h.tin paha mieli jäi kaikesta.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen tarina, jollaisia joka suvusta löytyy.

Jo äitisi sisaruksineen ja isoäitisi olisivat olleet ennakkoon viisaita olisivat he jo keskenään sopineet, miten isoäidin hoidosta kertyvät kustannukset ja työt korvataan. 

Äitisi vastuulla olisi ollut pitää seurantaa kaikista töistään ja "uhrauksistaan" isoäidin vuoksi. Jos tämä ei muille sisaruksille sovi selvitellään porukalla, miten isoäidin asiat muutoin hoidetaan.

Kun on kyse työnteosta, jota omaishoitajan työ todellakin on, ei  sitä voi oikein tehdä luottamalla testamentin myötä saamiinsa etuihin.

Isoäitinne teki vanhempana tyhmimmän tempun mitä voi tehdä aiheuttaessaan eripuraa lapsissaan. Jokainen lapsi haluaa vanhempansa huomion ja miksi tasaveroisuus pitää perinnönjaossa olla hyvin selkeää.

Äitisi olisi voinut saada asianmukaisen korvauksen isoäidiltä suoraan tai sovittuna, että isoäidin kuolinpesästä maksetaan x summa korvausta työstä.

Tämän kaiken olen oppinut juristilta ja se homma toimii.

Järkevien ja fiksujen ihmisten keskenhän tämä toimisi, mutta jos suvussa tai perheessä on yksi tai kaksi esim rajatonta, narsistisesti tai muuten luonnehäiriöisesti käyttäytyvää, kaikki ns aikuismainen sopiminen lentää ulos ikkunasta.

Muistan jo pikkutyttönä seuranneeni sivusta mummini ja sisariensa vääntöä oman äitinsä perinnöstä. Tämä perintö oli olemattoman pieni, köyhä mökin muori, jolla oli monta lasta ja jäänyt nuorena leskeksi, ei paljon omaisuutta päässyt kartuttamaan. Siitä vähästäkin mummini sisarineen tappeli suurella antaumuksella ja sitten niistä vähistä tapeltiin uudelleen ja uudelleen kun sisarukset vähitellen kuolivat kukin vuorollaan.

Äitini on pitänyt tästä perinteestä kiinni hyvin tiukasti ja nyt peluuttaa minua ja sisariani ja kertoo millainen testamentti on milloinkin tehtynä.

Oma ratkaisuni on ollut ottaa etäisyyttä lapsuuden perheeseeni.

Olen ymmärtänyt, että taustalla on sotkuinen ja ruma vyyhti ylisukupolvisia traumoja, persoonallisuushäiriöitä, väkivaltaa, käsittelemättömiä asioita ja salaisuuksia (nykyajassa eivät olisi kummoisiakaan, mutta aikojen saatossa paisuneet taakoiksi, jotka sälytetty aina seuraavalle sukupolvelle), rajattomuutta puolin ja toisin (äitini ja mummini suhde oli aika sairas).

On tapeltu lampuista ja matoista, lähes arvottomista helyistä, purkukuntoisesta mökinrähjästä tontilla, jolla ei myöskään ole ollut mitään rahallista arvoa ja jopa vanhoista vaatteista. Todellisuudessa on tapeltu, koska traumat ovat jälleen kerran nousseet pintaan ja aika moni niin iki-ihana pikku mummeli onkin ollut lapsiaan kilpailuttava, armoton vallanpitäjä ja syullisyyden tunteilla pelaaja. Oikein todellinen peluri.

Vierailija kirjoitti:

Näin ei vaan tehdä.

Äitisi olisi toiminut viisaasti, jos hän olisi tähdentänyt äidilleen, että perinnön tulee jakautua tasaan ja tarkkaan tasan kaikille lapsille.

Jos isoäiti olisi halunut kiittää äitiäsi hyvästä hoivasta, hän olisi voinut tehdä näin eläessään antamalla tonnin silloin tonnin tällöin tai lahjoittamalla jotain rakkaita korujaan tai esineitään.

Kyllä jokainen vähänkin älynlahjoilla varustettu ihminen tietää, mitä seuraa, jos testamentti on epäoikeudenmukainen.

Voihan olla, että äitisi ei päästänyt sisaruksiaan äidin ja itsensä väliin ja torjui muiden avunpyynnöt. Ajatellen, että saisi sitten isomman potin perinnöstä.

Hyi ahneuttaan, joka aiheutti sisarusten välien rikkoutumisen, vaikka se olisi ollut helposti vältettävissä.

Sie se vast sälli olet ! Varsinainen besserwisser.  Keskittyköön jokainen sukankuluttaja hankkimaan itse varallisuutensa.

Testamentti on vainajan viimeinen tahto. Anoppi teki sen oikein, mutta kun ei halunnut järjestettävän peijaisia, ei kirjannut sitä ylös.

Johti siihen, että moni tiesi asian, mutta yksi perkele halusi peijaiset tietysti vähentaakseen pesän varallisuutta. Minä olin testamentin toimeenpanija ja siinä tosiaan petin vainajan luottamuksen, että järjestin ne.

Se harmittaa minua vieläkin. Rahaa kyllä oli vaikka kuinka, mutta se LUPAUS!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen tarina, jollaisia joka suvusta löytyy.

Jo äitisi sisaruksineen ja isoäitisi olisivat olleet ennakkoon viisaita olisivat he jo keskenään sopineet, miten isoäidin hoidosta kertyvät kustannukset ja työt korvataan. 

Äitisi vastuulla olisi ollut pitää seurantaa kaikista töistään ja "uhrauksistaan" isoäidin vuoksi. Jos tämä ei muille sisaruksille sovi selvitellään porukalla, miten isoäidin asiat muutoin hoidetaan.

Kun on kyse työnteosta, jota omaishoitajan työ todellakin on, ei  sitä voi oikein tehdä luottamalla testamentin myötä saamiinsa etuihin.

Isoäitinne teki vanhempana tyhmimmän tempun mitä voi tehdä aiheuttaessaan eripuraa lapsissaan. Jokainen lapsi haluaa vanhempansa huomion ja miksi tasaveroisuus pitää perinnönjaossa olla hyvin selkeää.

Äitisi olisi voinut saada asianmukaisen korvauksen isoäidiltä suoraan tai sovittuna, että isoäidin kuolinpesästä maksetaan x summa korvausta työstä.

Tämän kaiken olen oppinut juristilta ja se homma toimii.

Järkevien ja fiksujen ihmisten keskenhän tämä toimisi, mutta jos suvussa tai perheessä on yksi tai kaksi esim rajatonta, narsistisesti tai muuten luonnehäiriöisesti käyttäytyvää, kaikki ns aikuismainen sopiminen lentää ulos ikkunasta.

Muistan jo pikkutyttönä seuranneeni sivusta mummini ja sisariensa vääntöä oman äitinsä perinnöstä. Tämä perintö oli olemattoman pieni, köyhä mökin muori, jolla oli monta lasta ja jäänyt nuorena leskeksi, ei paljon omaisuutta päässyt kartuttamaan. Siitä vähästäkin mummini sisarineen tappeli suurella antaumuksella ja sitten niistä vähistä tapeltiin uudelleen ja uudelleen kun sisarukset vähitellen kuolivat kukin vuorollaan.

Äitini on pitänyt tästä perinteestä kiinni hyvin tiukasti ja nyt peluuttaa minua ja sisariani ja kertoo millainen testamentti on milloinkin tehtynä.

Oma ratkaisuni on ollut ottaa etäisyyttä lapsuuden perheeseeni.

Olen ymmärtänyt, että taustalla on sotkuinen ja ruma vyyhti ylisukupolvisia traumoja, persoonallisuushäiriöitä, väkivaltaa, käsittelemättömiä asioita ja salaisuuksia (nykyajassa eivät olisi kummoisiakaan, mutta aikojen saatossa paisuneet taakoiksi, jotka sälytetty aina seuraavalle sukupolvelle), rajattomuutta puolin ja toisin (äitini ja mummini suhde oli aika sairas).

On tapeltu lampuista ja matoista, lähes arvottomista helyistä, purkukuntoisesta mökinrähjästä tontilla, jolla ei myöskään ole ollut mitään rahallista arvoa ja jopa vanhoista vaatteista. Todellisuudessa on tapeltu, koska traumat ovat jälleen kerran nousseet pintaan ja aika moni niin iki-ihana pikku mummeli onkin ollut lapsiaan kilpailuttava, armoton vallanpitäjä ja syullisyyden tunteilla pelaaja. Oikein todellinen peluri.

Valitettavasti perinnönjaon yhteydessä voi tulla myös todellisia yllätyksiä. Aina on oltu hyvissä ja läheisissäkin väleissä, kaikki ihan tolkullisia, fiksuja ja sosiaalisia ihmisiä eikä kenelläkään edes taloudellisia vaikeuksia, jotka selittäisivät rahan- ja omaisuudenhimoa. Ja sitten yhtäkkiä yllättäen yhdestä paljastuukin  itsekäs ja epäempaattinen hahmo, joka haluaa sen mitä haluaa eikä välitä muista ollenkaan. Meidän suvussamme kävi näin ja sitä oli aivan kamalaa ja tyrmistyttävää seurata. Varmaan taustalla oli joitain salaisia traumoja, mutta olisi ollut hienoa, jos niitä olisi voinut purkaa ja selvittää jollain muulla tavalla. Teen kaikkeni jotta itse välttäisin moisen tulevaisuudessa!

Vierailija kirjoitti:

Vainaja maksaa itse hautajaisensa. Kuulostaa hullulta, mutta näin tämä asia menee!

Mikä velvollisuus kenelläkään olisi maksaa toisten hautajaisia tai mitään muutakaan ?  Jos sinulla on ylimääräistä rahaa , tileilläni on vielä tilaa.  ;D

Etkö sinä osaa lukea vai et ymmärrä lukemaasi? Vainajan hautauskulut maksetaan vainajalta jäljelle jääneistä varoista. Jos on ollut niin köyhä ettei ole varoja maksaa hautajaisiaan niin silloin ne maksaa sosiaalitoimi.

Vierailija kirjoitti:

isäongelmainen kirjoitti:

Mun äitin isä kuoli viime kesänä ja sitten kun oma isäni sai kuulla paljon perintöä äiti saa niin kotona tuli hirmuiset riidat siitä kun menin isälle huomauttamaan että se on äitille tarkoitettu perintö mutta koska äiti on liian kiltti niin perintö meni yhteiselle tilille isän kanssa (äiti valehteli siskolle että se meni omalle tilille vaikka äitillä ei ole omaa tiliä ollenkaan) Mun isä on aina ollu tosi pihi ja ahne sekä hän on saanut elossa olevilta vanhemmiltaan ennakko perintöä (omakotitalo , metsää jne) hän möi meidän lapsuuden kodin ja ne rahat hän on laittanut omalle tililleen. Sitten kun tehtiin äitin kanssa yksi kotimaan matka ja ulkomaan matka niin kummallakin kerralla tuli kauhea valitus kun äiti on käyttänyt rahojaan! Vihaan mun isää koska se aina valittaa kuinka köyhiä olemme vaikka perintö oli yli 20 tonnia ja hän käytti siitä suurimman osan. Nyt on enää puolet jäljellä.

Mites se isä kåytti suurimman osan jos puolet on jäljellä ja sinäkin kävit matkoilla?

Ainoa mitä voit tehdä on auttaa äitiäsi kasattamaan selkäranka, mutta vaikea homma jos on ikänsä ollu tossu.

Mistä noita k---pääukkoja oikein sikiää? Itse olen vanhempieni ainoa elossa oleva lapsi, sisareni kuoli jokunen vuosi sitten lapsettomana, oli yksineläjä. Isä kuoli kymmenisen vuotta sitten, äiti reilut kaksi vuotta sitten. Nyt perin sitten äidinkin. Kiinteää omaisuutta oli noin 200 000 euron arvoinen asunto, johon tosin on tulossa hulppea viemäri- ja lvi-remontti, joten se ei mene kaupaksi seuraavaan vuoteen. Käteistä rahaa jäi kuolinpesän kaikkien kulujen jälkeen reilut 10000 euroa ja vielä päälle osake- ja rahastosäästöjä noin 100 000 euroa, Minusta kyllä ihan hulppea perintö omalla mittapuullani vaikka ei kyllä palstan mittapuulla ole käytännössä mitään. Minulla on kolme lasta, jotka ovat kaikki jo työelämässä ja elävät omaa elämäänsä kaksi ulkomailla ja yksi Suomessa. Kysyin haluavatko että luopuisin verotussyistä perinnöstäni, mutta lapset olivat sitä mieltä että perintö on minun eikä heillä ollut kiinnostusta siihen. Se oli ihan fine minulle monestakin syystä. No, muutama kuukausi sitten ex-puolisoni, joka jätti minut hiukan isän kuoleman jälkeen, otti yhteyttä ja alkoi räyhätä, että hänelle olisi kuulunut osa perintöä ja aikoi haastaa minut oikeuteen huijauksesta. Väitti lapsillemmekin että "äitinne on ryöstänyt teiltä perinnön, joka olisi kuulunut teille". Tätä on nyt sitten jatkunut tähän päivään asti. Ei auta muistutella, että meillä oli avioehto ja olemme eronneet jo kauan ennen äidinkin kuolemaa, mussutus vain jatkuu. Mies on lähettänyt mulle jopa laskun yli 20 vuotta sitten jo myytyyn taloomme ostetusta lämminvesivaraajasta, joka minun kuulemma nyt kuuluu perintörahoillani maksaa.

Rotat, etenkin adoptio rotta ilmaantuu paikalle kun kuolema ja lakiosa häämöttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

isäongelmainen kirjoitti:

Mun äitin isä kuoli viime kesänä ja sitten kun oma isäni sai kuulla paljon perintöä äiti saa niin kotona tuli hirmuiset riidat siitä kun menin isälle huomauttamaan että se on äitille tarkoitettu perintö mutta koska äiti on liian kiltti niin perintö meni yhteiselle tilille isän kanssa (äiti valehteli siskolle että se meni omalle tilille vaikka äitillä ei ole omaa tiliä ollenkaan) Mun isä on aina ollu tosi pihi ja ahne sekä hän on saanut elossa olevilta vanhemmiltaan ennakko perintöä (omakotitalo , metsää jne) hän möi meidän lapsuuden kodin ja ne rahat hän on laittanut omalle tililleen. Sitten kun tehtiin äitin kanssa yksi kotimaan matka ja ulkomaan matka niin kummallakin kerralla tuli kauhea valitus kun äiti on käyttänyt rahojaan! Vihaan mun isää koska se aina valittaa kuinka köyhiä olemme vaikka perintö oli yli 20 tonnia ja hän käytti siitä suurimman osan. Nyt on enää puolet jäljellä.

Mites se isä kåytti suurimman osan jos puolet on jäljellä ja sinäkin kävit matkoilla?

Ainoa mitä voit tehdä on auttaa äitiäsi kasattamaan selkäranka, mutta vaikea homma jos on ikänsä ollu tossu.

Mistä noita k---pääukkoja oikein sikiää? Itse olen vanhempieni ainoa elossa oleva lapsi, sisareni kuoli jokunen vuosi sitten lapsettomana, oli yksineläjä. Isä kuoli kymmenisen vuotta sitten, äiti reilut kaksi vuotta sitten. Nyt perin sitten äidinkin. Kiinteää omaisuutta oli noin 200 000 euron arvoinen asunto, johon tosin on tulossa hulppea viemäri- ja lvi-remontti, joten se ei mene kaupaksi seuraavaan vuoteen. Käteistä rahaa jäi kuolinpesän kaikkien kulujen jälkeen reilut 10000 euroa ja vielä päälle osake- ja rahastosäästöjä noin 100 000 euroa, Minusta kyllä ihan hulppea perintö omalla mittapuullani vaikka ei kyllä palstan mittapuulla ole käytännössä mitään. Minulla on kolme lasta, jotka ovat kaikki jo työelämässä ja elävät omaa elämäänsä kaksi ulkomailla ja yksi Suomessa. Kysyin haluavatko että luopuisin verotussyistä perinnöstäni, mutta lapset olivat sitä mieltä että perintö on minun eikä heillä ollut kiinnostusta siihen. Se oli ihan fine minulle monestakin syystä. No, muutama kuukausi sitten ex-puolisoni, joka jätti minut hiukan isän kuoleman jälkeen, otti yhteyttä ja alkoi räyhätä, että hänelle olisi kuulunut osa perintöä ja aikoi haastaa minut oikeuteen huijauksesta. Väitti lapsillemmekin että "äitinne on ryöstänyt teiltä perinnön, joka olisi kuulunut teille". Tätä on nyt sitten jatkunut tähän päivään asti. Ei auta muistutella, että meillä oli avioehto ja olemme eronneet jo kauan ennen äidinkin kuolemaa, mussutus vain jatkuu. Mies on lähettänyt mulle jopa laskun yli 20 vuotta sitten jo myytyyn taloomme ostetusta lämminvesivaraajasta, joka minun kuulemma nyt kuuluu perintörahoillani maksaa.

No kyllä on ääliö ukko! Mitäpä sitä tosin ei rahan eteen tekisi.. Ottaako mikään oikeusistuin edes tuommoista käsiteltäväksi? Hae sinä ukolle lähestymiskieltoa ja syytä ahdistelusta ja uhkailusta sekä vainoamisesta sillä sitähän tuo kuulostaa olevan.

Tässä jouluna juuri ajattelin, että käykö meilläkin noin, asun lähinnä äitiäni, viereisessä talossa.

Sisarus asuu 4km päässä. 2-3x viikossa kuskaan äitiä johonkin, kauppaan, lääkäriin, kirkkoon, ystävän luo, hautausmaalle jne. Äidin vanha sisarus on kunnossa, jossa tarvitsisi jo hoitokotipaikan ja hänen lapsensa joutuvat hänestä huolehtimaan etänä, kun mummu on milloin mitäkin hullua saanut päähänsä ja soittaa olevansa ties missä. Veljeni totesi tästä kuullessaan, että toivottavasti me ei kohta olla samassa tilanteessa ja kyyditsemään äitiä joka paikkaan, sinä sukujuhlassa en halunnut sanoa mitään, mietin vaan, että miten aikuinen ihminen voi olla noin sokea, äiti oli nytkin paikalle tullut minun kyydissäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen tarina, jollaisia joka suvusta löytyy.

Jo äitisi sisaruksineen ja isoäitisi olisivat olleet ennakkoon viisaita olisivat he jo keskenään sopineet, miten isoäidin hoidosta kertyvät kustannukset ja työt korvataan. 

Äitisi vastuulla olisi ollut pitää seurantaa kaikista töistään ja "uhrauksistaan" isoäidin vuoksi. Jos tämä ei muille sisaruksille sovi selvitellään porukalla, miten isoäidin asiat muutoin hoidetaan.

Kun on kyse työnteosta, jota omaishoitajan työ todellakin on, ei  sitä voi oikein tehdä luottamalla testamentin myötä saamiinsa etuihin.

Isoäitinne teki vanhempana tyhmimmän tempun mitä voi tehdä aiheuttaessaan eripuraa lapsissaan. Jokainen lapsi haluaa vanhempansa huomion ja miksi tasaveroisuus pitää perinnönjaossa olla hyvin selkeää.

Äitisi olisi voinut saada asianmukaisen korvauksen isoäidiltä suoraan tai sovittuna, että isoäidin kuolinpesästä maksetaan x summa korvausta työstä.

Tämän kaiken olen oppinut juristilta ja se homma toimii.

Järkevien ja fiksujen ihmisten keskenhän tämä toimisi, mutta jos suvussa tai perheessä on yksi tai kaksi esim rajatonta, narsistisesti tai muuten luonnehäiriöisesti käyttäytyvää, kaikki ns aikuismainen sopiminen lentää ulos ikkunasta.

Muistan jo pikkutyttönä seuranneeni sivusta mummini ja sisariensa vääntöä oman äitinsä perinnöstä. Tämä perintö oli olemattoman pieni, köyhä mökin muori, jolla oli monta lasta ja jäänyt nuorena leskeksi, ei paljon omaisuutta päässyt kartuttamaan. Siitä vähästäkin mummini sisarineen tappeli suurella antaumuksella ja sitten niistä vähistä tapeltiin uudelleen ja uudelleen kun sisarukset vähitellen kuolivat kukin vuorollaan.

Äitini on pitänyt tästä perinteestä kiinni hyvin tiukasti ja nyt peluuttaa minua ja sisariani ja kertoo millainen testamentti on milloinkin tehtynä.

Oma ratkaisuni on ollut ottaa etäisyyttä lapsuuden perheeseeni.

Olen ymmärtänyt, että taustalla on sotkuinen ja ruma vyyhti ylisukupolvisia traumoja, persoonallisuushäiriöitä, väkivaltaa, käsittelemättömiä asioita ja salaisuuksia (nykyajassa eivät olisi kummoisiakaan, mutta aikojen saatossa paisuneet taakoiksi, jotka sälytetty aina seuraavalle sukupolvelle), rajattomuutta puolin ja toisin (äitini ja mummini suhde oli aika sairas).

On tapeltu lampuista ja matoista, lähes arvottomista helyistä, purkukuntoisesta mökinrähjästä tontilla, jolla ei myöskään ole ollut mitään rahallista arvoa ja jopa vanhoista vaatteista. Todellisuudessa on tapeltu, koska traumat ovat jälleen kerran nousseet pintaan ja aika moni niin iki-ihana pikku mummeli onkin ollut lapsiaan kilpailuttava, armoton vallanpitäjä ja syullisyyden tunteilla pelaaja. Oikein todellinen peluri.

Valitettavasti perinnönjaon yhteydessä voi tulla myös todellisia yllätyksiä. Aina on oltu hyvissä ja läheisissäkin väleissä, kaikki ihan tolkullisia, fiksuja ja sosiaalisia ihmisiä eikä kenelläkään edes taloudellisia vaikeuksia, jotka selittäisivät rahan- ja omaisuudenhimoa. Ja sitten yhtäkkiä yllättäen yhdestä paljastuukin  itsekäs ja epäempaattinen hahmo, joka haluaa sen mitä haluaa eikä välitä muista ollenkaan. Meidän suvussamme kävi näin ja sitä oli aivan kamalaa ja tyrmistyttävää seurata. Varmaan taustalla oli joitain salaisia traumoja, mutta olisi ollut hienoa, jos niitä olisi voinut purkaa ja selvittää jollain muulla tavalla. Teen kaikkeni jotta itse välttäisin moisen tulevaisuudessa!

Eikö sitä sanota ettei perintöriidoussa ole kyse rahasta tai vanhoista kahvikupdista vaan siitä kuka kokee että toisia on rakastettu enemmän.

Lapseton olen ja myynyt asuntoni jossa asun nyt vuokralla. En ikinä haluaisi että sukulaiset alkais riitelee mun asioista tai lähinnä sisarukset joitten kanssa en oo tekemisissä. Jos jotain jää on testamentti hyväntekeväisyyteen.

Jotkut on niin ilkeitä,että tahallaan hajottavat välit sisaruksiinsa,ehkä enemmän perinnön toivossa? ajavat toiset pois,että itse saisi enemmän. Ei siinä paina se,vaikka olisi kohdeltu kotona aina tasapuolisesti,jotkut vaan on luonteeltaan ilkiöitä.