Lue keskustelun säännöt.
Perinnönjako hajotti sisarusten välit
Viimeinen isovanhemmistani, isoäitini kuoli neljä vuotta sitten.
Hänellä oli kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, vanhin tyttäristä on siis minun äitini.
Sisaruksilla on kaikilla ollut hyvät välit aina, ja ollaan oltu läheisissä tekemisissä. Kuitenkin äitini on huolehtinut eniten vanhemmistaan , ja käynyt lähes joka päivä heidän luonaan ja ollut ns omahoitajan työtä tehnyt, aina siitä saakka kun isoisäni kunto alkoi heikentyä siihen saakka kun sitten myös isoäidistäni aika jätti. Hoiti kauppareissut, talon askareita ja lääkärireissut yms. Välillä katsoin miten uuvuttavaa se hänelle oli , tietysti itsekin auttaen. Muut kolme sisarusta kävivät toisinaan pistäytymässä vanhemmillaan mutta vastuu oli täysin äidilläni.
Isoäidin kuoleman jälkeen perinnönjako tuntuu hajottaneen välit täysin ja sitä on vaikea seurata sivusta. Isoäitini muisti testamentissaan äitiäni enemmän kuin muita sisaruksia, sillä hän koki äitini olleen eniten läsnä ja apuna. Muisti myös toisia lapsiaan mutta perintö ei siis aivan tasan jakautunut neljän sisaruksen kesken.
Kaksi sisaruksista on lähes katkaissut välit äitiini tämän vuoksi. Äitiäni tämä sattuu sillä hän kokee menettäneensä nyt siskon ja veljen. Toinen veli kertoo ajattelevansa että ihan reilusti tämä meni, kun äiti on uhrannut melkein oman elämänsä kun oli lähes omaishoitajan lailla isovanhemmistani pitämässä huolta.
Vaikea tilanne ja vaikea asettua kenenkään puolelle. Välit tuntuvat menneen ja välissä on iso kuilu sisarusten välillä.
Kommentit (674)
Olen iltatähti ja tietääkseni olen saanut paljon enemmän käytännössä kuin veljeni, minut on pelastettu ulosotosta, minun laskuja on maksettu, minulle on annettu rahaa, autettu kaikinpuolin. Miksi ihmeessä äitini on auttanut minua vaikka veljeni on se .
Tämä: olet saanut tosi paljon ja silti olet ihottava äidillesi.
Minäkin ole auttanut molempia lapsia yhtä paljon, mutta tämä ,joka on ilkeä minulle jää ilman perintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun äidilläni on lista, jonka mukaan tavarat jaetaan. Tosin, siitäkin voi tulla riitaa koska tunnen siskoni miehen - hän haluaa kaiken. Isäni perinnönjaossa (tavarat) suurin osa meni siskolleni koska mies halusi. Pyysin yhtä lamppua, jonka sainkin, mutta siitäkin käytiin keskustelua. Jos rahallista arvoa katsoo, sain 10% siitä mitä siskoni. Kalusteet ja auto myytiin ja ne rahat talletettiin isäni tilille kuten kuuluikin. Hautajaiset tietenkin maksettiin isäni tililtä kuten kaikki avoimet laskutkin. Jäljelle jääneet rahat jaettiin tasan.
Mutta, se mitä olen perinnönjakoja sivusta seurannut niin aina tulee riitaa, on rahaa/omaisuutta tai ei.
Niinhän sitä sanotaan, että pahin perillinen on tyttären mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä on erilaisia elämän tilanteita, eikä kaikilla on niitä edellytyksiä jäädä esim omaishoitajaksi. Lasten pisteyttäminen on aina tympeää käytöstä.
No ei ole kaikilla edellytystä ei, eikä kaikilla ole haluakaan, mutta miksi heidän pitäisi sitten saada yhtä paljon kuin sen, joka on pystynyt ja halunnut auttamaan enemmän?
Eli eihän se silloin ole auttanut, vaan on kärkkynyt rahan kiilto silmissä hyötyä.
Juuri tuo ajattelu on varmaan syynä, mikseivät monet uskalla auttaa. Pelko siitä että luullaan avun takana olevan hyötymistarkoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa miksi oma äitini käyttäytynyt näin: veljeeni minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia välejä, käytännössä minulla ei ole veljeä. Olen saanut aina kuulla "miksi en voi olla yhtä helppo lapsi kuin veljeni on ollut", "veljesi kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmia", "veljesi on osannut hoitaa asiansa".. Eli pienestä asti tuotu tämä asia hyvin selvästi esille että minussa on jotain vikaa ja olen vain hankala. Olen iltatähti ja tietääkseni olen saanut paljon enemmän käytännössä kuin veljeni, minut on pelastettu ulosotosta, minun laskuja on maksettu, minulle on annettu rahaa, autettu kaikinpuolin. Miksi ihmeessä äitini on auttanut minua vaikka veljeni on se parempi ja menestynyt lapsi joka pärjää? Nyt on perinnöt jaettu ennakkoon ja vaikea sitä on hyväksyä että veljeni sai saman verran kuin minä. Ymmärrän että äitini haluaa olla tasapuolinen mutta minulla ei ole veljeä ja siksi koen että hän tuli ja otti minunkin osuuden. Nykyään en ole äitini kanssa tekemisissä enää niin paljon, annan hänen valita puolensa ja se on veljeni. Varmasti hän haluaisi pitää minutkin elämässään viimeisinä vuosinaan mutta valitettavasti terapia on avannut silmät ja olen tajunnut mitä tuhoa tämä sisarusten välinen vertaaminen on minulla aiheuttanut, pysyviä traumoja joista en tule parantumaan koskaan.
Kyllä siinä on aina jokin asia mennyt vanhempien osalta pieleen, jos joku lapsista ei ole yhtä ”helppo”. Lapsi ei myöskään ole valinnut, onko hän toivottu vai ei. Se on aina vanhempien oman toiminnan tulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa miksi oma äitini käyttäytynyt näin: veljeeni minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia välejä, käytännössä minulla ei ole veljeä. Olen saanut aina kuulla "miksi en voi olla yhtä helppo lapsi kuin veljeni on ollut", "veljesi kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmia", "veljesi on osannut hoitaa asiansa".. Eli pienestä asti tuotu tämä asia hyvin selvästi esille että minussa on jotain vikaa ja olen vain hankala. Olen iltatähti ja tietääkseni olen saanut paljon enemmän käytännössä kuin veljeni, minut on pelastettu ulosotosta, minun laskuja on maksettu, minulle on annettu rahaa, autettu kaikinpuolin. Miksi ihmeessä äitini on auttanut minua vaikka veljeni on se parempi ja menestynyt lapsi joka pärjää? Nyt on perinnöt jaettu ennakkoon ja vaikea sitä on hyväksyä että veljeni sai saman verran kuin minä. Ymmärrän että äitini haluaa olla tasapuolinen mutta minulla ei ole veljeä ja siksi koen että hän tuli ja otti minunkin osuuden. Nykyään en ole äitini kanssa tekemisissä enää niin paljon, annan hänen valita puolensa ja se on veljeni. Varmasti hän haluaisi pitää minutkin elämässään viimeisinä vuosinaan mutta valitettavasti terapia on avannut silmät ja olen tajunnut mitä tuhoa tämä sisarusten välinen vertaaminen on minulla aiheuttanut, pysyviä traumoja joista en tule parantumaan koskaan.
Kyllä siinä on aina jokin asia mennyt vanhempien osalta pieleen, jos joku lapsista ei ole yhtä ”helppo”. Lapsi ei myöskään ole valinnut, onko hän toivottu vai ei. Se on aina vanhempien oman toiminnan tulosta.
Terapiassa ainakin on avautunut nyt se mitä tuhoa pään sisällä tämä pienestä tytöstä asti 16v vanhempaan veljeeni vertaaminen on tehnyt. Selvästi poika on se arvokkaampi. surullista että minä olen lapsista se jonka pitää väistyä, eli en ole niin tärkeä ja rakas. Olen todella katkera ja vihainen millaiseen sairaaseen kuvioon ja perheeseen olen syntynyt. Toivon joka päivä että minut olisi huostaano otettu pienenä ja olisin saanut kasvaa tasapainoisssa perheessä lapsuuden jossa annetaan tytölle hyvä alku elämälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se perintö vaan kateus. Ihmiset eivät näe muuta kun sen mitä saa eikä sitä mitä toinen on antanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, tuntuu itsellekin vaikealta. Eihän tämä minuun sinällään liity, on äitini ja sisarustensa välinen asia , mutta hirveältä tuntuu katsoa vierestä. Ymmärrän tai ainakin yritän ymmärtää tädin ja sedän tuntemuksia ja yritän kuvitella itseni heidän asemaan. Mutta en ymmärrä miksi äitiäni kohtaan käytös on tällaista, hän ei tiennyt mitään tällaisesta testamentista ja tuli hänellekin yllätyksenä. Suree lähinnä sitä että veli ja sisko eivät ota yhteyttä hänen yrityksistä huolimatta.
Itse en ole kenenkään puolella vaan suren nyt tuota kun äitikin suree menettäneensä sisaruksensa.
Hirvittää edes ajatella jos tässä nyt on esimerkki kuinka hirveää jälkeä perinnönjako voi tehdä. -apNo, elämä on täynnä valintoja. Äitisi on valinnut rahat ja niiden kanssa suremisen. Hänellähän olisi milloin tahansa mahdollisuus luopua testamentilla saamistaan rahoista, ja jakaa ne tasan sisarustensa kanssa. Aivan varmasti muiden epäoikeudenmukaiseksi kokema tilanne sillä korjaantuisi. Ilmeisesti ikävä ei kuitenkaan ole ihan niin kova?
Edelleen: kyse ei ole summista eikä rahasta , mummulta ei paljoakaan jäänyt. Kyseessä irtaimisto, huonekalut ja sen sellaista.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä perintöriidat paljastavat aina ihmisten ahneuden ja itsekkyyden. Itse olen päättänyt jo nuorena, etten ikinä lähde moiseen mukaan. En edes halua mitään perintöjä.Yäk.
No siis se äiti vaihtoi suhteet sisariin johonkin krääsään, vielä parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainajan tahto tuntuu unohtuneet. Katkeruus omaa äitiä kohtäön heijastuu äitiisi. Itsekkäitä sisaruksia.
Et voi tietää mitä kaikkea muuta siellä taustalla on. Tilanteet useinkaan ole vain se yksipuolinen näkemys kuinka yksi on uhrannut oman elämänsä hoitaessaaan. Samalla toinen on saattanut olla saamassa kaiken syyllistyksen ja henkisen väkivallan niskaansa ja tämä auttaja ylistetty pyhimykseksi. Lopuksi vielä lyödään viimeisen kerran sillä testamentilla.
Näin juuri. Voi olla, että taustalla on syrjintää lapsesta asti. Ehkä apu on ollut molemminpuolista, ehkä juuri tämän lapsen lapsia on hoidettu mummolassa jne.
Harva pistää rahan takia välejä poikki, aina kyse on jostain muusta.
Yhtäkkiä huomaa veljensä olevankin velipuoli. Henkisesti joka tapauksessa ja ahneen vaimonsa otteessa. Elää itse hlvitssä, joten rangaistus jo siinä, kun ei omaa sisartaan ole tukenut. Aika tuhonnut kaikkien välit ja lapset on mitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No siis se äiti vaihtoi suhteet sisariin johonkin krääsään, vielä parempi.
Ja sisaruksiltahan on täysin ookoo ensin loistaa poissaolollaan, tulla haaskalintuina paikalle kuoleman jälkeen ja vielä syyttää siskoaan asiasta josta päätti äiti? Kirsikkana kakun päälle katkaista välit.
Melkoisessa välikädessä sisar tässä.
Vierailija kirjoitti:
...omaishoitajan työ...
Aloittaja ei mainitse, että hänen äitinsä olisi ollut omaishoitaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äidilläni on lista, jonka mukaan tavarat jaetaan. Tosin, siitäkin voi tulla riitaa koska tunnen siskoni miehen - hän haluaa kaiken. Isäni perinnönjaossa (tavarat) suurin osa meni siskolleni koska mies halusi. Pyysin yhtä lamppua, jonka sainkin, mutta siitäkin käytiin keskustelua. Jos rahallista arvoa katsoo, sain 10% siitä mitä siskoni. Kalusteet ja auto myytiin ja ne rahat talletettiin isäni tilille kuten kuuluikin. Hautajaiset tietenkin maksettiin isäni tililtä kuten kaikki avoimet laskutkin. Jäljelle jääneet rahat jaettiin tasan.
Mutta, se mitä olen perinnönjakoja sivusta seurannut niin aina tulee riitaa, on rahaa/omaisuutta tai ei.
Niinhän sitä sanotaan, että pahin perillinen on tyttären mies.
Miksi ihmeessä otatte siskonmiehen perinnönjakoon mukaan? Eihän hän ole perimässä yhtään mitään, eikä hänellä ole mitään sanavaltaa. Me kyllä olemme jättäneet kaikkien puolisot yhteisestä sopimuksesta ulos
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...omaishoitajan työ...
Aloittaja ei mainitse, että hänen äitinsä olisi ollut omaishoitaja.
Voisi melkein sanoa että oli. Hän kävi lähinnä vain kotonaan nukkumassa , oli joka päivä mummulla ja huolehti kaikesta hyvin pitkälle kunnes mummu sitten taipui kotihoitoon, se vaihe ei kylläkään kauan kestänyt kun kunto meni jo niin huonoksi että hän joutui muuttamaan omakotitalostaan. Aika pitkälle asti siis äiti hoiti kaikkea
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitisi valitsi perinnön sisaruksien sijasta.
Mummini oli joutunut aikoinaan maksamaan osan yhden lapsensa lainoista ja tämä oli kirjattu testamenttiin. Sisarukset kuintenkin päätti, että perintö jaetaan tasan. Silloin autetaan toisia kun on tarvetta.
Ootte ihania🤗
Vierailija kirjoitti:
Onko edes lain puitteissa mahdollista perikunnan kesken toimia toisin kuin testamentissa sanotaan? Eli jos yhdelle sisaruksista tulee 50% ja kahdelle muulle 25%, niin saavatko he yhteitoimin päättää, että jaetaan sittenkin tasan?
On
Oikeudenmukaista olisi maksaa sille tai niille, jotka auttavat päivittäisasioissa, siitä korvaus niin kuin ulkopuolisille palveluntarjoajille maksettaisiin ja pitää perintöasiat tiukasti erillään.
Lapsilla voi olla aivan eri mahdollisuudet hoitaa vanhempiensa asioita. 10 vuotta vanhempi sisarukseni on jo itsekin eläkkeellä ja perheetön ihminen ja hänellä on huomattavasti enemmän aikaa käyttää meidän vanhempiin. Minulla on mies, useampi lapsi, heillä useita lapsenlapsia, käymme molemmat täysaikaisesti töissä ja miehen vanhemmat tarvitsevat koko ajan enemmän apua ja ovat käytännössä meidän varassa, muut lapset eivät auta millään tavalla.
Sanottakoon kuitenkin, että jos siskoni on korona-aikaan käynyt neljä kertaa vanhempien luona, niin eipä tuo niin hirveästi ole häntä rasittanut. Silti hän on alkanut muistutella, miten HÄN siellä käy, vaikkei mitään siellä teekään, on vain seurustelu-upseerina. Minä taas olen hoitanut puhelimitse heidän terveysasioitaan ja arjen askareitaan, järjestellyt fyssareita, rokotuksia, harrastusasioita sun muuta.
Vierailija kirjoitti:
Kertokaa miksi oma äitini käyttäytynyt näin: veljeeni minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia välejä, käytännössä minulla ei ole veljeä. Olen saanut aina kuulla "miksi en voi olla yhtä helppo lapsi kuin veljeni on ollut", "veljesi kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmia", "veljesi on osannut hoitaa asiansa".. Eli pienestä asti tuotu tämä asia hyvin selvästi esille että minussa on jotain vikaa ja olen vain hankala. Olen iltatähti ja tietääkseni olen saanut paljon enemmän käytännössä kuin veljeni, minut on pelastettu ulosotosta, minun laskuja on maksettu, minulle on annettu rahaa, autettu kaikinpuolin. Miksi ihmeessä äitini on auttanut minua vaikka veljeni on se parempi ja menestynyt lapsi joka pärjää? Nyt on perinnöt jaettu ennakkoon ja vaikea sitä on hyväksyä että veljeni sai saman verran kuin minä. Ymmärrän että äitini haluaa olla tasapuolinen mutta minulla ei ole veljeä ja siksi koen että hän tuli ja otti minunkin osuuden. Nykyään en ole äitini kanssa tekemisissä enää niin paljon, annan hänen valita puolensa ja se on veljeni. Varmasti hän haluaisi pitää minutkin elämässään viimeisinä vuosinaan mutta valitettavasti terapia on avannut silmät ja olen tajunnut mitä tuhoa tämä sisarusten välinen vertaaminen on minulla aiheuttanut, pysyviä traumoja joista en tule parantumaan koskaan.
Miksi on vaikea hyväksyä, että veli saa saman verran kuin sinä - sinua on kuitenkin autettu (maksettu laskuja, pelastettu ulosotosta)?
Kertokaa miksi oma äitini käyttäytynyt näin: veljeeni minulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia välejä, käytännössä minulla ei ole veljeä. Olen saanut aina kuulla "miksi en voi olla yhtä helppo lapsi kuin veljeni on ollut", "veljesi kanssa ei ole koskaan ollut mitään ongelmia", "veljesi on osannut hoitaa asiansa".. Eli pienestä asti tuotu tämä asia hyvin selvästi esille että minussa on jotain vikaa ja olen vain hankala. Olen iltatähti ja tietääkseni olen saanut paljon enemmän käytännössä kuin veljeni, minut on pelastettu ulosotosta, minun laskuja on maksettu, minulle on annettu rahaa, autettu kaikinpuolin. Miksi ihmeessä äitini on auttanut minua vaikka veljeni on se parempi ja menestynyt lapsi joka pärjää? Nyt on perinnöt jaettu ennakkoon ja vaikea sitä on hyväksyä että veljeni sai saman verran kuin minä. Ymmärrän että äitini haluaa olla tasapuolinen mutta minulla ei ole veljeä ja siksi koen että hän tuli ja otti minunkin osuuden. Nykyään en ole äitini kanssa tekemisissä enää niin paljon, annan hänen valita puolensa ja se on veljeni. Varmasti hän haluaisi pitää minutkin elämässään viimeisinä vuosinaan mutta valitettavasti terapia on avannut silmät ja olen tajunnut mitä tuhoa tämä sisarusten välinen vertaaminen on minulla aiheuttanut, pysyviä traumoja joista en tule parantumaan koskaan.