Lue keskustelun säännöt.
Perinnönjako hajotti sisarusten välit
Viimeinen isovanhemmistani, isoäitini kuoli neljä vuotta sitten.
Hänellä oli kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, vanhin tyttäristä on siis minun äitini.
Sisaruksilla on kaikilla ollut hyvät välit aina, ja ollaan oltu läheisissä tekemisissä. Kuitenkin äitini on huolehtinut eniten vanhemmistaan , ja käynyt lähes joka päivä heidän luonaan ja ollut ns omahoitajan työtä tehnyt, aina siitä saakka kun isoisäni kunto alkoi heikentyä siihen saakka kun sitten myös isoäidistäni aika jätti. Hoiti kauppareissut, talon askareita ja lääkärireissut yms. Välillä katsoin miten uuvuttavaa se hänelle oli , tietysti itsekin auttaen. Muut kolme sisarusta kävivät toisinaan pistäytymässä vanhemmillaan mutta vastuu oli täysin äidilläni.
Isoäidin kuoleman jälkeen perinnönjako tuntuu hajottaneen välit täysin ja sitä on vaikea seurata sivusta. Isoäitini muisti testamentissaan äitiäni enemmän kuin muita sisaruksia, sillä hän koki äitini olleen eniten läsnä ja apuna. Muisti myös toisia lapsiaan mutta perintö ei siis aivan tasan jakautunut neljän sisaruksen kesken.
Kaksi sisaruksista on lähes katkaissut välit äitiini tämän vuoksi. Äitiäni tämä sattuu sillä hän kokee menettäneensä nyt siskon ja veljen. Toinen veli kertoo ajattelevansa että ihan reilusti tämä meni, kun äiti on uhrannut melkein oman elämänsä kun oli lähes omaishoitajan lailla isovanhemmistani pitämässä huolta.
Vaikea tilanne ja vaikea asettua kenenkään puolelle. Välit tuntuvat menneen ja välissä on iso kuilu sisarusten välillä.
Kommentit (674)
Veljeni ei osallistu äidin asioiden hoitoon juuri lainkaan, eikä soita puolen kilometrin! päässä asuville äidille kuin kerran parissa kuukaudessa.
Kun äiti pari vuotta sitten joutui yllättäen sairaalaan ja sieltä suoraan muuttamaan uuteen asuntoon kun ei vanhassa kaksikerroksisessa kodissa olisi pärjännyt, ei veljeni osallistunut vanhan kodin selvittämiseen ja muuttoon juuri lainkaan. Hän lopuksi vain haukkui minut kun olin "organisoinut kaiken niin huonosti". Ilmoitin hänelle että jatkossa hänen pitää osallistua äidin asioiden hoitoon hoitoon oma-aloitteisesti mutta hän on ainoastaan kuskannut äitiä muutaman kerran ja silloinkin useamman pyynnön jälkeen.
Hankin äidille uuden kodin, palaveerasin ja tappelin viranomaisten kanssa oikeudesta hoitoon, organisoin ja toteutin muuton, tyhjensin hamstraamiseen taipuvaisen äidin kotia viikkokausia, metsästin käytettyjä seniorikalusteita, siivosin viikoittain äidin uuden asunnon, hoidin paperisodan kotihoidon järjestämiseksi ja yksityisen puolen avun hankkimiseksi. Edelleen hoidan laskut, paperiasiat, kapassakäynnit ja muut hankinnat.
Veljen kanssa välit loppuivat haukkuen jälkeen. Olemme muutaman kerran nähneet ihan asiallisesti käyttäytyen, mutta en tunne tarvetta olla hänen kanssaan tekemisissä
Äiti kertoi tehneensä testamentin 40/60-suhteesa minun hyväkseni koska olen auttanut häntä paljon ja myös koska veljeni ennakkoperi ja peri isältämme kymmeniä tuhansia arvokkaampaa omaisuutta. Tiedän missä testamentti on, mutta en tiedä jaksanko ryhtyä tappelemaan äidin poismenon jälkeen rahasta vai hävitänkö vain testamentin. Kyse ei kuitenkaan ole valtavat omaisuudesta ja kannustin äitiä käyttämään rahaa omaan hyvinvointiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miniä ei ole perikunnan osakas, mutta on ollut suuna päänä tileillä. Tilejä hän on tarkastanut, ei tietenkään itse, koska käynneistä jää jälki, mutta hänen työkaveri kävi.
Minunkin tilit hän on tarkistanut, eli on pakottanut menemään nettipankiin, että tekee korjauksia, mitä minä en "osaa". Tästä syystä minulla on muissa pankeissa tilejä ja normaalin elämäni asiat pysyvät omana tietonani.
Edunvalvonta asian kanssa miniä painosti vuosia ja lopulta tein sen. Järkytys taisi olla aika suuri, kun hän ei pääse mitenkään hoitamaan asioita.
Pankkin ns. yhteyshenkilö pyysi käymään pankissa, että tarkastellaan sijoituksiani. En halunnut, mutta muutaman painostussoiton jälkeen sovittiin aika. Kun menin pankiin, henikö kertoi, että miniä oli käskenyt myydä kaikki ja laittaa Privattii, joten hän kirjoittaa nämä paperit ja panet nimet alle. Sanoin, etten halua tehdä niin, mutta hän ei ollut kuulevinaan, vaan jatkoi kirjoittamista. Sitten sattui outo juttu, tulostin ei toiminut. Niinpä sovittiin, että tulen toisena päivänä allekirjoittamaan paperit. Kun pääsin kotiin, soitin pankkiin ja peruutin ajan, ei tarvinnut kirjoittaa papereita.
Olen miettinyt asiaa, olisiko asiasta pitänyt ilmoittaa pankin johdolle. Toivottavasti meitä vanhoja ihmisiä ei pankkien puolelta huijata.
Ikävä kyllä keskuudessamme on mitä oudoimpia hyypiöitä, koijareita ja muuta kanaljaa, jotka häikäilemättä ovat valmiita mihin vain kun kyse on rahasta.
Huijareita on aivan kaikkialla.
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein katkaista suosikkiin välit.
Suosikkiin? Ainoa, joka tehnyt vanhempiensa tarpeiden ja hoidon eteen jotakin. Mikä estäisi sinua toimia samoin? Ahneus, laiskuus ja välinpitämättömyys? Tullaan paikan päälle vasta kun rahaa ja omaisuutta on jaossa, muuten ei kiinnosta.
Kyllä vanhempien pitäisi tietää paremmin. Vaikka olisikin joku lapsista "suosikki", sen ei pidä tulla ilmi perinnönjaossa. Vaikka joku olisikin auttanut toisia enemmän (kuten mainittu, elämäntilanteet myös vaikuttavat siihen, miten ja kuinka paljon joku voi auttaa, myös asuinpaikka suhteessa vanhempaansa), senkään ei pitäisi tulla ilmi perinnönjaossa. Jos avusta palkitaan, järkevä ja lapsiaan ajatteleva vanhempi tekee sen heti avun yhteydessä.
Vanhemmat kyllä tiedostavat, että jos jako ei mene tasan sisarusten välillä, siitä tulee katkeruutta ja pahimmillaan välirikkoja. Välttämättä ei ole edes kyse rahasta tai rahallisesti hyödystä, vaan oikeudenmukaisuuden tunteesta ja siitä, miksi vanhempi teki lapsilleen noin, tuntuu kylmältä ja rakkaudettomalta jakaa perintö epätasaisesti omille lapsilleen. Kuka ja millainen vanhempi haluaisi tätä omille lapsilleen kuolemansa jälkeen?
Sitä sopii miettiä, jos jako ei mene tasan.
Mä en käsitä miksi täällä jauhetaan miten itse tekisi. Hittoako se apn tilanteeseen vaikuttaa. Apn äidin kannattaisi vaan koittaa muistuttaa että tämä oli äidin tahto ja sillä mennään. Sisarusten pitäisi purkaa surunsa ja katkeruutensa jonnekin muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä te mälväätte. Äiditkin ovat vain ihmisiä, joilla on tunteet. Jokaisella ihmisellä, jotka täälläkin naputtaa, on äiti ja isä. Ja he illä on jompi kumpi suosikki ,josta he pitävät paljon enemmän, kuin toisesta. Näinollen myös ,kun teillä ” lapsilla” , jotka ovat saamassa perintöä, on myöhemmin lapsia ja jotkut on lempilapsia ja toiset taas vähemmän. Näinollen annatte perintöä enemmän sille lempparille, koska usein se toinen on ollut jo kauan hankala teitä kohtaa- ja katkaissut välit vanhempiinsa ja sisaruksiin. Näin se vaan menee.
Vierailija kirjoitti:
Veljeni ei osallistu äidin asioiden hoitoon juuri lainkaan, eikä soita puolen kilometrin! päässä asuville äidille kuin kerran parissa kuukaudessa.
Kun äiti pari vuotta sitten joutui yllättäen sairaalaan ja sieltä suoraan muuttamaan uuteen asuntoon kun ei vanhassa kaksikerroksisessa kodissa olisi pärjännyt, ei veljeni osallistunut vanhan kodin selvittämiseen ja muuttoon juuri lainkaan. Hän lopuksi vain haukkui minut kun olin "organisoinut kaiken niin huonosti". Ilmoitin hänelle että jatkossa hänen pitää osallistua äidin asioiden hoitoon hoitoon oma-aloitteisesti mutta hän on ainoastaan kuskannut äitiä muutaman kerran ja silloinkin useamman pyynnön jälkeen.
Hankin äidille uuden kodin, palaveerasin ja tappelin viranomaisten kanssa oikeudesta hoitoon, organisoin ja toteutin muuton, tyhjensin hamstraamiseen taipuvaisen äidin kotia viikkokausia, metsästin käytettyjä seniorikalusteita, siivosin viikoittain äidin uuden asunnon, hoidin paperisodan kotihoidon järjestämiseksi ja yksityisen puolen avun hankkimiseksi. Edelleen hoidan laskut, paperiasiat, kapassakäynnit ja muut hankinnat.
Veljen kanssa välit loppuivat haukkuen jälkeen. Olemme muutaman kerran nähneet ihan asiallisesti käyttäytyen, mutta en tunne tarvetta olla hänen kanssaan tekemisissä
Äiti kertoi tehneensä testamentin 40/60-suhteesa minun hyväkseni koska olen auttanut häntä paljon ja myös koska veljeni ennakkoperi ja peri isältämme kymmeniä tuhansia arvokkaampaa omaisuutta. Tiedän missä testamentti on, mutta en tiedä jaksanko ryhtyä tappelemaan äidin poismenon jälkeen rahasta vai hävitänkö vain testamentin. Kyse ei kuitenkaan ole valtavat omaisuudesta ja kannustin äitiä käyttämään rahaa omaan hyvinvointiinsa.
Äitisi pitäisi tehdä uusi testamentti, jossa ei jättäisi veljelle mitään. Se olisi ok.eEi se teidän välejä mihinkään muuttaisi enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä te mälväätte. Äiditkin ovat vain ihmisiä, joilla on tunteet. Jokaisella ihmisellä, jotka täälläkin naputtaa, on äiti ja isä. Ja he illä on jompi kumpi suosikki ,josta he pitävät paljon enemmän, kuin toisesta. Näinollen myös ,kun teillä ” lapsilla” , jotka ovat saamassa perintöä, on myöhemmin lapsia ja jotkut on lempilapsia ja toiset taas vähemmän. Näinollen annatte perintöä enemmän sille lempparille, koska usein se toinen on ollut jo kauan hankala teitä kohtaa- ja katkaissut välit vanhempiinsa ja sisaruksiin. Näin se vaan menee.
Ei mene.
Vierailija kirjoitti:
Mitä te mälväätte. Äiditkin ovat vain ihmisiä, joilla on tunteet. Jokaisella ihmisellä, jotka täälläkin naputtaa, on äiti ja isä. Ja he illä on jompi kumpi suosikki ,josta he pitävät paljon enemmän, kuin toisesta. Näinollen myös ,kun teillä ” lapsilla” , jotka ovat saamassa perintöä, on myöhemmin lapsia ja jotkut on lempilapsia ja toiset taas vähemmän. Näinollen annatte perintöä enemmän sille lempparille, koska usein se toinen on ollut jo kauan hankala teitä kohtaa- ja katkaissut välit vanhempiinsa ja sisaruksiin. Näin se vaan menee.
Ei hyvänen aika. Vanhempien pitää olla tasapuolisia lapsilleen ihan lapsuudesta asti. Kyllä pienetkin lapset huomaavaat, jos joku sisaruksista on vanhemmille muita rakkaampi. En tosiaan käsitä kirjoitustasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onkohan totuus juuri tuo mitä aloittaja kirjoittaa? Ehkä taustalla on joku muu syy?Miten äitisi toimintamalli. Joskus asiat ovat vähän toisin kuin yksi ihminen sanoo asioista. Onko taustalla ehkä jo muuta?
Ei ole mitään syytä.Älä viitsi hei oikeesti.
Kun on rahasta kysymys on haukat heti nokkimassa. Siinä ei kylytä kuka on tehnyt mitä! Tunnen tapauksen omassa perheessä.
Itse olen ihmetellyt perinnöstä tappelemista. Perintö useimmiten on kuitenkin jotain, minkä eteen et ole itse tehnyt mitään, niin miksi sillä on merkitystä saatko 10 000e vai 100 000e? (okei, rahana iso ero) Kun se on kuitenkin kaikki ylimääräistä.
Ja tabuhan se on, että vanhemmat eivät rakasta kaikkia lapsiaan yhtä paljon. Mutta ei tämän pitäisi aikuisille ihmisille tulla yllätyksenä.
Itse odotan kauhulla vanhempieni kuolemaa ja perinnönjakoa. Tiedän jo nyt, että yksi veljistäni tulee olemaan ongelma ja on mm. ilmoittanut, että hän tuo vaimonsa jakamaan äitini koruja. Jotta korut varmasti menevät tasan kaikkien sisarusten kesken.
Välillä olen yrittänyt vanhempieni kanssa ottaa keskusteluun sen, että voisiko omaisuudelle tehdä jo nyt jotain? Muodostaa vaikka osakeyhtiön tai lahjoittaa elinaikana samoja osuuksia kaikille. Toki olen myös ehdottanut, että hankkiutuisivat kaikesta eroon, niin ei jäisi mitään jaettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veljeni ei osallistu äidin asioiden hoitoon juuri lainkaan, eikä soita puolen kilometrin! päässä asuville äidille kuin kerran parissa kuukaudessa.
Kun äiti pari vuotta sitten joutui yllättäen sairaalaan ja sieltä suoraan muuttamaan uuteen asuntoon kun ei vanhassa kaksikerroksisessa kodissa olisi pärjännyt, ei veljeni osallistunut vanhan kodin selvittämiseen ja muuttoon juuri lainkaan. Hän lopuksi vain haukkui minut kun olin "organisoinut kaiken niin huonosti". Ilmoitin hänelle että jatkossa hänen pitää osallistua äidin asioiden hoitoon hoitoon oma-aloitteisesti mutta hän on ainoastaan kuskannut äitiä muutaman kerran ja silloinkin useamman pyynnön jälkeen.
Hankin äidille uuden kodin, palaveerasin ja tappelin viranomaisten kanssa oikeudesta hoitoon, organisoin ja toteutin muuton, tyhjensin hamstraamiseen taipuvaisen äidin kotia viikkokausia, metsästin käytettyjä seniorikalusteita, siivosin viikoittain äidin uuden asunnon, hoidin paperisodan kotihoidon järjestämiseksi ja yksityisen puolen avun hankkimiseksi. Edelleen hoidan laskut, paperiasiat, kapassakäynnit ja muut hankinnat.
Veljen kanssa välit loppuivat haukkuen jälkeen. Olemme muutaman kerran nähneet ihan asiallisesti käyttäytyen, mutta en tunne tarvetta olla hänen kanssaan tekemisissä
Äiti kertoi tehneensä testamentin 40/60-suhteesa minun hyväkseni koska olen auttanut häntä paljon ja myös koska veljeni ennakkoperi ja peri isältämme kymmeniä tuhansia arvokkaampaa omaisuutta. Tiedän missä testamentti on, mutta en tiedä jaksanko ryhtyä tappelemaan äidin poismenon jälkeen rahasta vai hävitänkö vain testamentin. Kyse ei kuitenkaan ole valtavat omaisuudesta ja kannustin äitiä käyttämään rahaa omaan hyvinvointiinsa.
Äitisi pitäisi tehdä uusi testamentti, jossa ei jättäisi veljelle mitään. Se olisi ok.eEi se teidän välejä mihinkään muuttaisi enää.
Lakiosuudenhan veljeni saisi, ei voi jättää perinnöttömäksi kuin aivan erityisistä syistä. Äiti rakastaa veljeänikin, vaikka suree tämän välinpitämättömyyttä ja meidän väliemme rikkoutumista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä riidan aihe se on, jos perintöä jaettaessa toinen sisaruksista saakin enemmän kuin toinen ja vaikka yksi ei mitään, mikä syy se on sisaruksille alkaa riitelemään, ei mikään, kumpikaan ei ole syyllinen asiaan, jos vanhempi tai kukalie on niin päättänyt, että sisaruksista Matti ei saa latin latia, mutta Maija saa kaikki kymmenen miljoonaa, piste, se on perittävän oma tahto ja sitä on kunnioitettava.
Se on sitten aivan eri asia haluaako Maija Mattia jeesaa ja jos ei ja Masa vetää herneen nenään ja haukkuu koko suvun ja Maijan ahneiksi ja lähtee suuttuneena pers’aukisena taas Goalle täydenkuunhippoihin eikä kuulema halua enään ikinä ahneitä sukulaisiaan nähdä, niin se on Matin ihan oma asia, menkööt.
Periaatteessa se on näin, vainaja on päätöksensä tehnyt. Onhan se silti ihan tahallinen ilkeä teko jos ei eläessään uskalla kertoa kaikille miten tulee omaisuutensa jakamaan. Aika raukkamainen riidankylväjä täytyy olla jos omille lapsilleen noin tekee.
Näin se on..
Mutta miksi siinä pitää perinnön saajalle suuttua? Ja laittaa välejä poikki..
Elle tämäi ole selvästi käyttänyt hyväkseen muistisairautta tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan normaalia Suomalaista perhe-elämää. Molemmilla vanhemmilla välejä poikki sisaruksiinsa. Asiastahan ei saa kuitenkaan puhua. Nyt olen kuitenkin huomannut että sama on periytynyt meille sisaruksille. Välejä poikki kun ei osata asioista puhua.
Vierailija kirjoitti:
Välttääkseen perintöriidat on hyvä tietää myös se, että perinnöstä voi luopua, jokainen voi kertoa asian ääneen ja todeta että mä en tartte mitää kiitti vaa, tai perunkirjoitukseen voi mennä toteamaan saman asian, että luopuu perinnöstään, antaa oman osuutensa siskolleen kun häntä kerran niin paljon rakastaa….
Perinnöstä ei todellakaan tarvitse riidellä.
Mutta tärkeintä lienee se, että perittävän viimeistä tahtoa kunnioitetaan vaikka se ei tasa-arvoiselta tuntuisikaan, se oli hänen oma tahronsa ja kaikkia syitä siihen ei tule kukaan ikinä saamaan selville.
Elämä jatkuu, uutta perintöä odotellessa…
Jos luovut perinnöstä se menee lapsillesi ja jos niitä ei ole, se menee tasan sisaruksiliesi tai heidän lapsilleen jos joku sisarus olisi jo kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Täältä tullaan kirjoitti:
Tuo on mennyt ihan oikein! Silloin se ei olisi mennyt oikein, mikäli kyseessä olisi ollut kaltoinkohtelu/taloudellinen hyväksikäyttö.
Eli apu ei ollut pyyteetöntä vaan vastkkkeellista
On oikeudenmukaista saada työstään palkkio. Mutta ehkä perinnönjättäjän olisi pitänyt maksaa jo eläessään äidille hänen tekemästään työstä. Olisivatko äidin sisarukset silloin olleet tyytyväisempiä?
Miksi joku ajattelee, että se, joka tekee eniten työtä, on suosikki? Varmaan kaikki muutkin sisarukset voisivat osallistua auttamiseen, jos haluaisivat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te mälväätte. Äiditkin ovat vain ihmisiä, joilla on tunteet. Jokaisella ihmisellä, jotka täälläkin naputtaa, on äiti ja isä. Ja he illä on jompi kumpi suosikki ,josta he pitävät paljon enemmän, kuin toisesta. Näinollen myös ,kun teillä ” lapsilla” , jotka ovat saamassa perintöä, on myöhemmin lapsia ja jotkut on lempilapsia ja toiset taas vähemmän. Näinollen annatte perintöä enemmän sille lempparille, koska usein se toinen on ollut jo kauan hankala teitä kohtaa- ja katkaissut välit vanhempiinsa ja sisaruksiin. Näin se vaan menee.
Ei hyvänen aika. Vanhempien pitää olla tasapuolisia lapsilleen ihan lapsuudesta asti. Kyllä pienetkin lapset huomaavaat, jos joku sisaruksista on vanhemmille muita rakkaampi. En tosiaan käsitä kirjoitustasi.
Mutta selitäppä se, miksi näitä lempilapsia on kaikilla vanhemmilla sukupolvesta toiseen. Ja joku saa aina enemmän kuin toinen. Väitän ,että tällä palstallakin enemmän ,kuin puolet suosii enemmän toista, kuin toista lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Miksi joku ajattelee, että se, joka tekee eniten työtä, on suosikki? Varmaan kaikki muutkin sisarukset voisivat osallistua auttamiseen, jos haluaisivat?
Aina ei pysty. Ihan lähipiirin esimerkkejä. Perheen iltatähdellä vielä pienet lapset, esikoisen lapset jo aikuisia. Kumpi boi auttaa enemmän.
Yksi asuu lähellä, kaksi 700 km päässä
Yksi lapsista sairaalloinen jo 60 vuotiaana, joten vaikea auttaa, kaksi tervettä viisikymppistä
Näitähän on. Kaikki sisarukset vain eivät voi auttaa yhtä paljoa
Kummeksuttavaa käytöstä pankkivirkailijalta. Suosittelen pankin johdon kanssa keskustelua.
- lakimies