Lue keskustelun säännöt.
Perinnönjako hajotti sisarusten välit
Viimeinen isovanhemmistani, isoäitini kuoli neljä vuotta sitten.
Hänellä oli kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, vanhin tyttäristä on siis minun äitini.
Sisaruksilla on kaikilla ollut hyvät välit aina, ja ollaan oltu läheisissä tekemisissä. Kuitenkin äitini on huolehtinut eniten vanhemmistaan , ja käynyt lähes joka päivä heidän luonaan ja ollut ns omahoitajan työtä tehnyt, aina siitä saakka kun isoisäni kunto alkoi heikentyä siihen saakka kun sitten myös isoäidistäni aika jätti. Hoiti kauppareissut, talon askareita ja lääkärireissut yms. Välillä katsoin miten uuvuttavaa se hänelle oli , tietysti itsekin auttaen. Muut kolme sisarusta kävivät toisinaan pistäytymässä vanhemmillaan mutta vastuu oli täysin äidilläni.
Isoäidin kuoleman jälkeen perinnönjako tuntuu hajottaneen välit täysin ja sitä on vaikea seurata sivusta. Isoäitini muisti testamentissaan äitiäni enemmän kuin muita sisaruksia, sillä hän koki äitini olleen eniten läsnä ja apuna. Muisti myös toisia lapsiaan mutta perintö ei siis aivan tasan jakautunut neljän sisaruksen kesken.
Kaksi sisaruksista on lähes katkaissut välit äitiini tämän vuoksi. Äitiäni tämä sattuu sillä hän kokee menettäneensä nyt siskon ja veljen. Toinen veli kertoo ajattelevansa että ihan reilusti tämä meni, kun äiti on uhrannut melkein oman elämänsä kun oli lähes omaishoitajan lailla isovanhemmistani pitämässä huolta.
Vaikea tilanne ja vaikea asettua kenenkään puolelle. Välit tuntuvat menneen ja välissä on iso kuilu sisarusten välillä.
Kommentit (674)
Omalla kohdalla isä on valinnut suosikkilapsensa, eli siskoni. Meillähän on erilaiset luonteet, erilaiset uökonäöt, eikä minun em asiat olleet isälle mieluisat.
Minut ja minun lapset on pyyhitty elämästä ja siskon perhe lapsineen nostettu kultalapsen asemaan.
Kumpikohan meistä saa hoitaa hänen korkeuttaan vanhana ja näin mahdollisuuden suurempaan perintöosaan?
Vanhemmat jotka eriarvoistaa lapsiaan ovat huonoja vanhempia, valitettavasti. Sisaret, jotka lähtevät siihen mukaan, ovat huonoja sisaruksia, valitettavasti. Testamentillakin voi vielä lyödä ja sivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin lapsettoman köyhän näkökulmasta: Ketkäköhän meikäläisen perinnöstä tulee riitelemään, ja mistähän perinnöstä?
Hautajaisissani, mistä myöhästyn vartin, on vain pappi.🙂
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdalla isä on valinnut suosikkilapsensa, eli siskoni. Meillähän on erilaiset luonteet, erilaiset uökonäöt, eikä minun em asiat olleet isälle mieluisat.
Minut ja minun lapset on pyyhitty elämästä ja siskon perhe lapsineen nostettu kultalapsen asemaan.
Kumpikohan meistä saa hoitaa hänen korkeuttaan vanhana ja näin mahdollisuuden suurempaan perintöosaan?
Vanhemmat jotka eriarvoistaa lapsiaan ovat huonoja vanhempia, valitettavasti. Sisaret, jotka lähtevät siihen mukaan, ovat huonoja sisaruksia, valitettavasti. Testamentillakin voi vielä lyödä ja sivaltaa.
Lakiosaan sinulla on oikeus. Muista vaatia se kaikesta huolimatta.
Työni puolesta olen nähnyt liikaa näitä sisarusten välisiä perintöriitoja, vaikkei mitään riideltävää edes olisi. Vähäinen perintö tuhlataan asianajajiin, perinnönjakajiin ja pesänselvittäjiin, kukaan ei anna periksi ja välit tulehtuvat lopullisesti. Ja kaikki tämä muutaman euron takia. Hullua.
Vierailija kirjoitti:
Työni puolesta olen nähnyt liikaa näitä sisarusten välisiä perintöriitoja, vaikkei mitään riideltävää edes olisi. Vähäinen perintö tuhlataan asianajajiin, perinnönjakajiin ja pesänselvittäjiin, kukaan ei anna periksi ja välit tulehtuvat lopullisesti. Ja kaikki tämä muutaman euron takia. Hullua.
Ei se riita rahasta ole, vaan vanhempien rakkaudesta. Yllättävän harva vanhempi osaa olla aidosti tasapuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin lapsettoman köyhän näkökulmasta: Ketkäköhän meikäläisen perinnöstä tulee riitelemään, ja mistähän perinnöstä?
Hautajaisissani, mistä myöhästyn vartin, on vain pappi.🙂
Mun äiti ja isä oli vakavaraisia ja hyvin toimeen tulevia eläkeläisiä vielä vuonna 2008. Olivat toki jo iäkkäitä silloin, isä 75 v ja äiti 73 v. Sitten isä sai aivoinfarktin ja menetti liikunta-ja puhekyvyn. Käytännössä hänestä tuli vuodepotilas. Joutui laitokseen, mutta ei ollut tulojensa puolesta oikeutettu mihinkään kunnan palveluseteliin, vaan kustannukset olivat tulojen mukaan. Äidin ja isän asunto myytiin kun äidin ei ollut käytännöllistä asua isossa asunnossa enää. Isä kitui laitoksessa 10 vuotta ja voin kertoa että se tuli kalliiksi. No, onneksi oli millä maksaa, mutta äidille sitä ei sitten jäänytkään kun tuli äidin vuoro sairastua. Äiti oli liian hyväkuntoinen laitokseen ja liian huonokuntoinen asumaan yksin, jokainen kotipalvelun liike maksoi. Kun äiti lopulta sai palvelutalopaikan, maksut olivat taas tulojen mukaan ja 1500 euron nettoeläkkeestä hänelle jää omaan käyttöön vähän yli sata euroa kuukaudessa. Äidillä on sijoitusvakuutus, joka lasketaan hänen tulokseen ja varallisuudekseen ja vaikka kyse on vain paristakymmenestä tuhannesta eurosta, se nosti palvelutalon kk-maksun tappiin asti. Jokainen palvelu maksaa, jokainen kotisairaanhoidon tunti maksaa. Äidin asunto myyntiin ja laskin, että noin 4 vuoden kuluttua kassa on tyhjä. Kaikki on mennyt hoitoon ja palveluihin. Ei jää jaettavaa perinnöksi eikä pidäkään, en tarkoita sitä. Yritän vain sanoa, että nyt ja tulevaisuudessa vielä enemmän vanhusten rahat kuluvat hoivaan ja huoltoon. Pitää olla ihan hemmetinmoisen rikas, että jaettavaa jää. Tai sitten pitää kuolla terveenä kun on saanut ison omaisuuden kasaan, eikä joutua missään tapauksessa laitokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työni puolesta olen nähnyt liikaa näitä sisarusten välisiä perintöriitoja, vaikkei mitään riideltävää edes olisi. Vähäinen perintö tuhlataan asianajajiin, perinnönjakajiin ja pesänselvittäjiin, kukaan ei anna periksi ja välit tulehtuvat lopullisesti. Ja kaikki tämä muutaman euron takia. Hullua.
Ei se riita rahasta ole, vaan vanhempien rakkaudesta. Yllättävän harva vanhempi osaa olla aidosti tasapuolinen.
No ei minunkaan vanhempani olleet tasapuolisia, mutta silti minulla on vain yksi veli, enkä halua hänen kanssaan riidellä. Jos hän vanhempieni mielestä ansaitsi enemmän kuin minä, niin sehän oli heidän tahtonsa. Sitä paitsi tiedän itseni, kuten hekin tiesivät; olisin tuhlannut kaiken saamani taivaan tuuliin, nyt sukutila siirtyy seuraavalle sukupolvelle, eikä mene minun velkojeni maksuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...omaishoitajan työ...
Aloittaja ei mainitse, että hänen äitinsä olisi ollut omaishoitaja.
Voisi melkein sanoa että oli. Hän kävi lähinnä vain kotonaan nukkumassa , oli joka päivä mummulla ja huolehti kaikesta hyvin pitkälle kunnes mummu sitten taipui kotihoitoon, se vaihe ei kylläkään kauan kestänyt kun kunto meni jo niin huonoksi että hän joutui muuttamaan omakotitalostaan. Aika pitkälle asti siis äiti hoiti kaikkea
-ap
Ihan oma vika. Eihän tuohon olisi ollut pakko alkaa
Terveisin äitinsä oikea omaishoitaja, joka saa korvauksen tästä
Niin meni minultakin veli kun selvisi millaista peliä oli pidetty minun selän takana isämme kuoleman jälkeen. En olisi uskonut, tunsin lopulta itseni tyhmäksi kun osannut olla yhtä ahne järjestelemään asioita.
Taitaa olla nyt viisi vuotta kun ollaan viimeksi puhuttu. Vielä pitää pesä selvittää äitimme jälkeen, vi... harmittaa jo valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainajan tahto tuntuu unohtuneet. Katkeruus omaa äitiä kohtäön heijastuu äitiisi. Itsekkäitä sisaruksia.
Et voi tietää mitä kaikkea muuta siellä taustalla on. Tilanteet useinkaan ole vain se yksipuolinen näkemys kuinka yksi on uhrannut oman elämänsä hoitaessaaan. Samalla toinen on saattanut olla saamassa kaiken syyllistyksen ja henkisen väkivallan niskaansa ja tämä auttaja ylistetty pyhimykseksi. Lopuksi vielä lyödään viimeisen kerran sillä testamentilla.
Ymmärrätkö edes mitä kirjoitat? Ihmisen pitäisi saada Suomessakin jättää rahansa sille jolle ne haluaa jättää. Ei sille voi mitään jos vanhempi ei tule toimeen jonkun lapsen kanssa. Ei ole mitään syytä ajatella että sen pitäisi sitten kompensoitua rahalla ja tavaralla kun se vanhempi on kuollut. Mitä lyömistä se testamentti on. Kieli pitkällä odotetaan jotakin ihmiseltä jonka kanssa ei ole tullut toimeen. Hyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
...omaishoitajan työ...
Aloittaja ei mainitse, että hänen äitinsä olisi ollut omaishoitaja.
Voisi melkein sanoa että oli. Hän kävi lähinnä vain kotonaan nukkumassa , oli joka päivä mummulla ja huolehti kaikesta hyvin pitkälle kunnes mummu sitten taipui kotihoitoon, se vaihe ei kylläkään kauan kestänyt kun kunto meni jo niin huonoksi että hän joutui muuttamaan omakotitalostaan. Aika pitkälle asti siis äiti hoiti kaikkea
-ap
Ihan oma vika. Eihän tuohon olisi ollut pakko alkaa
Terveisin äitinsä oikea omaishoitaja, joka saa korvauksen tästä
Kuule kyllä ap:n äiti on myös ollut omaishoitaja ja vieläpä omasta halustaan. Mikä enkeli sinä luulet olevasi kun olet oikein omaishoitaja joka sai korvauksen:D Huomaa että Suomen tukisysteemi on pistänyt ihmisten päät sekaisin. kuvitellaan että ollaan oikeasti jotakin vaan jos se on virallisesti paperilla:D Suomen ulkopuolella tuota että huolehtii vanhemmistaan pidetään ihan velvollisuutena ilman mitään palkkoja ja virallisia titteleitä. Helvet....ti mikä idiootti sinäkin olet:DDD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vainajan tahto tuntuu unohtuneet. Katkeruus omaa äitiä kohtäön heijastuu äitiisi. Itsekkäitä sisaruksia.
Et voi tietää mitä kaikkea muuta siellä taustalla on. Tilanteet useinkaan ole vain se yksipuolinen näkemys kuinka yksi on uhrannut oman elämänsä hoitaessaaan. Samalla toinen on saattanut olla saamassa kaiken syyllistyksen ja henkisen väkivallan niskaansa ja tämä auttaja ylistetty pyhimykseksi. Lopuksi vielä lyödään viimeisen kerran sillä testamentilla.
Ja auttajan pitäisi olla pyyteetön marttyyri ettei muille tule paha mieli? Se, että jotakuta omatunto soimaa, ei ole ainakaan sen auttavan osapuolen vika. Joutui kenties pakotettuna pestiinsä, "kun sä asut lähempänä". Joutuu vielä kuunnella kuinka erinomaisia ne harvoin nähdyt ovat, kaikin puolin.
Vierailija kirjoitti:
Mutta tuossa teidän tapauksessa, testamenttia tulee kunnioittaa ja jos tuon vuoksi ovat laittaneet välit äitiisi poikki, niin antaa olla. Ihminen saa kyllä mielestäni määrätä omaisuudestaan kuoleman jälkeen lain määrittelemissä rajoissa.
Näin. Ja tuossakin tapauksessa olisi mummo voinut laatia testamentin suurimmaksi osaksi yhdelle ja muut olisivat lakiosastaan raivaantuneina riitauttaneet testamentin. Nyt kuitenkin vain muisti hieman isommin omasta hoitamisestaan, mihin muut eivät osallistuneet laisinkaan.
Ois voinut tulla aika kalliiksi, jos olisi pitänyt palvelut ja hoito maksaa ulkopuoliselle taholle. Edes siitä eivät voineet olla iloisia ja onnellisia, että äiti sai hoidon omalta ja rakkaalta läheiseltään, eikä laitoksessa virunut kukaties vuosia hoitajapulan keskellä. On tämä paha maailma.
Ja joo, itselläkin välit poikki kolmeen siskopuoleen ja yhteen velipuoleen; syy raha. Mulle ei olisi kuulunut mitään heidän mielestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkin joskus miettinyt kasvaako suuremmissa perheissä lapsista todennäköisemmin rahanahneita materialisteja, kun lapsena on joutunut jakamaan niin paljon verrattuna 1-2 lapset perheisiin.
Kyllä se materia kelpaa kaikille lukumäärästä riippumatta! Sisaruskateus puuttuu ainoastaan yhden lapsen perheessä!
Meillä ei ainakaan välitetä tuon taivaallista ja jos jotain perittävää jää vanhemmilta itselle on aivan yksi lysti, vaikka menisi hyväntekeväisyyteen.
Erikoinen kommentti tosiaan tuo, että kaikki olisivat materian perässä. En minäkään ainoana lapsena ole kiinnostunut vanhempieni rahoista. Jos he nyt kuolisivat, omaisuutta olisi arvottoman talon lisäksi varmaan noin 150 000-200000e perittäväksi. Yrittävät selvästi pikkuhiljaa tuupata minulle rahaa, mutta olen käskenyt heidän nauttia rahoistaan itse. Pärjään kyllä. He ovat työtä tehneet koko elämänsä ja saavat nyt eläkkeellä nauttia siitä. Suunnittelevatkin nyt uuden auton ostoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkin joskus miettinyt kasvaako suuremmissa perheissä lapsista todennäköisemmin rahanahneita materialisteja, kun lapsena on joutunut jakamaan niin paljon verrattuna 1-2 lapset perheisiin.
Kyllä se materia kelpaa kaikille lukumäärästä riippumatta! Sisaruskateus puuttuu ainoastaan yhden lapsen perheessä!
Ja sillä yhdelläkin yleensä löytyy se "kyljessä kiehnännyt serkku tai edellisen puolison jälkeläinen", joka muistelee kans "auttaneensa, korjailleensa autoa tai rempanneensa vainajan taloa", vaikka ei ole osallinen kuolinpesään. Raha tuoksahtaa kauas, ja kaikki kynnelle kykenevät haluavat siitä oman osansa. Valehdellaan usein vieläpä, että vainaja on heille elinaikanaan jonkun tietyn tavaran tai rahaa luvannut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä perintö meni tasan 3 lapsen kesken. Mutta se joka ei ollut missään tekemisissä isänsä kanssa olisi halunnut enemmän kuin muut.
Hieman tällä lailla meilläkin meni.
Lievää suuttumista oli kun täti ei saanutkaan määrällisesti enemmän materiaa , hän oli omien sanojensa mukaa ” varannut ” paljon huonekaluja vielä kun vanhempansa oli elossa. Ne tietyt huonekalut, mutta mummun testamentissa asiat oli toisin.
Täti kävi katsomassa ja osoittamassa että hän haluaa tuon ja tuon , ja se oli viimeinen kerta kun hänet näin. Ei saanut tahtoaan lävitse jonka jälkeen en ole nähnyt häntä. Pettymys oli iso jälkeenpäin kun mummu oli kirjannut yksitellen tavarat ja tulevat omistajat.
-apHuonekalut oli sitten äidillesi sisaruksia tärkeämpiä, mutta ei muka ollut suosikki. Hups heijjaa.
Yksi ei välitä äidistään muuten paitsi että käy varaamassa omin lupineen huonekaluja, kun taas toinen hoitaa pyyteettömästi eikä vaadi mitään äidiltään, ja sun arvomaailman mukaan tuo ensimmäinen toimi moraalisesti oikein? Äidin olisi pitänyt antaa huonekalut tuolle ahneelle päsmärille? Hupsistakeikkaa ja hupsista heijaakin vielä päälle ;D
Eripuraa syntyy, kun jotkut on läpi elämänsä enemmän tekemisissä vanhempien kanssa kuin toiset.
Jos et halua jostain syystä olla vanhempiesi kanssa tekemisissä tai auttamassa heitä kuin vähäisesti, niin älä ihmettele sitten mahdollista vähäisempää perintöosuutta.
Ja muuten, välimatka ei ole este auttamiselle. Auttaa voi etänäkin:
-soittaa vanhukselle joka pv seuran vuoksi
-maksaa vanhuksen laskut
-varata lääkärit ja muut ajanvarausta vaativat asiat
-hoitaa kotihoidon kanssa asiat (niitä on palllljon!!)
-hoitaa kaikki hakemukset kelaan
-hoitaa haku hoivakotiin
Lähellä asuvat sisarukset voivat sitten olla niitä jotka konkreettisesti käyvät: siivoavat, tekevät kauppaostokset ja seurustelevat vanhuksen kanssa. Kun jako on tällainen, niin työmäärällisesti aika tasan menee tunnit niin lähi- kuin etäauttajallakin.
Perimmäinen syy ei välttämättä ole perintö, raha.
Vaan ihmissuhde isoäidin ja hänen auttajalapsensa välillä.
Muut lapset huomasivat, että he eivät olleet muodostaneet tällaista kanssakulkijan ihmissuhdetta. Kun palkanmaksun aika koitti, se kirpaisi.
Se on mennyt aika, jolle ollaan katkeria. Oma sokeus.
Ihmisen on vaikea nähdä tällaista huolta kantavan sisaren työtä silloin kun hän sitä tekee. Mutta kuolema avaa silmät myös tässä asiassa.
Ääshålli-ihminen ajattelee, että perintö tulee sukulaisuussuhteen vuoksi. Usein, muttei aina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olenkin joskus miettinyt kasvaako suuremmissa perheissä lapsista todennäköisemmin rahanahneita materialisteja, kun lapsena on joutunut jakamaan niin paljon verrattuna 1-2 lapset perheisiin.
Kyllä se materia kelpaa kaikille lukumäärästä riippumatta! Sisaruskateus puuttuu ainoastaan yhden lapsen perheessä!
Meillä ei ainakaan välitetä tuon taivaallista ja jos jotain perittävää jää vanhemmilta itselle on aivan yksi lysti, vaikka menisi hyväntekeväisyyteen.
Erikoinen kommentti tosiaan tuo, että kaikki olisivat materian perässä. En minäkään ainoana lapsena ole kiinnostunut vanhempieni rahoista. Jos he nyt kuolisivat, omaisuutta olisi arvottoman talon lisäksi varmaan noin 150 000-200000e perittäväksi. Yrittävät selvästi pikkuhiljaa tuupata minulle rahaa, mutta olen käskenyt heidän nauttia rahoistaan itse. Pärjään kyllä. He ovat työtä tehneet koko elämänsä ja saavat nyt eläkkeellä nauttia siitä. Suunnittelevatkin nyt uuden auton ostoa.
seli seli. Sitä ollaan niin perintökielteisiä aina siihen asti, kun joku uppo-outo naapuri tunkeekin siihen välin ja yrittää viedä kaiken jollain kierolla testamentilla. Äkkiä alkaakin oikeudenmukaisuuden vaatimus meillä kaikilla.
Samaan kastiin kuuluu nää nuoret "ihan kamalaa kun meidän suvussa keski-ikäiset tappelee jostain pikkuesineestä". No, kun aika kuluu ja kuun tuklee se aika että omat vanhemmat kuolee, on omat velat niskassa ja oma elämä ryssitty, halutaankin edes joku pikkuesine omalta vanhemmalta itelleen. Samaa me ollaan kuulkaa kaikki.
Ja koska muut eivät pysty auttamaan eri syistä ,mutta yksi pystyy, tätä ei saa palkita ??
Miksi? Luulisi näiden pystymättömien olevan huojentuneita siitä että vanhemmat tulevat hoidetuiksi ,, vaan ei..
Tärkeintä on se ettei vaan yksi sisarus saa enemmän kuin muut vaikka olisi kuinka ansainnut sen.. Eikö se muka ole itsekästä?