Paino ei laske. Stressikö vaikuttaa?

Voi olla diabetes tai metabolinen oireyhtymä taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla diabetes tai metabolinen oireyhtymä taustalla.

Ei pitäisi olla. Olen juuri ollut testeissä.

Ei se stressi kokemukseni mukaan laihtumista kokonaan estä, hidastaa ja vaikeuttaa kyllä. Itselläni suurin vaikutus on, että stresaantuneena tahdonvoima on heikompi kuin muulloin, joten ei välttämättä ole yhtä kurinalainen syömistensä kanssa ihan joka hetki.

Itsellä vakioratkaisu painojumeihin (eli yli kuukauden paino junnaa) on alkaa kirjata kalorilaskentaohjelmaan (mulla Fatsecret) kaikki syöminen, ihan jokainen pienikin suupala. Jos näyttää, että kaloreita tulee vähän muttei silti laihdu, niin vielä punniten ne syödyt jutut. Kyllä mulla on oikeastaan aina löytynyt syy painon putoamattomuuteen syömisistä lopulta. Ja paino lähtenyt taas laskuun, kunhan kalorit saa riittävän alas.

Vierailija kirjoitti:

Ei se stressi kokemukseni mukaan laihtumista kokonaan estä, hidastaa ja vaikeuttaa kyllä. Itselläni suurin vaikutus on, että stresaantuneena tahdonvoima on heikompi kuin muulloin, joten ei välttämättä ole yhtä kurinalainen syömistensä kanssa ihan joka hetki.

Itsellä vakioratkaisu painojumeihin (eli yli kuukauden paino junnaa) on alkaa kirjata kalorilaskentaohjelmaan (mulla Fatsecret) kaikki syöminen, ihan jokainen pienikin suupala. Jos näyttää, että kaloreita tulee vähän muttei silti laihdu, niin vielä punniten ne syödyt jutut. Kyllä mulla on oikeastaan aina löytynyt syy painon putoamattomuuteen syömisistä lopulta. Ja paino lähtenyt taas laskuun, kunhan kalorit saa riittävän alas.

Itse olen aiemmin laihtunut näillä samoilla syömisillä. Nyt joku on kehossa muuttunut.

Nuo luettelemasi keinot ei monella ole järin tehokkaita. Varsinkaan, jos tosiaan olet aiemminkin pudottanut painoa - joka laihdutuksen myötä kroppa oppii tehokkaammaksi selviämään seuraavasta "nälänhädästä" eli laihdutuksesta vähemmällä painon menetyksellä.

Pätkäpaasto - ongelma on, että sitä ei ihminen välttämättä syö yhtään vähempää kaloreita, vaikka syömisikkuna pienenee ajallisesti. On eritätin paljon ihmisiä jotka pelkästään pätkäpaastolla eivät laihdu yhtään.

Terveellinen ruokavalio - voi tarkoittaa montaa eri asiaa, ja lisäksi, terveellisellä ruokavaliolla voi jopa lihoa, jos sitä terveellisestä ruokaa syö määrällisesti liikaa. Tässä maassa on vaikka kuinka paljon esim. keski-ikäisiä naisia, jotka on lihoneet ihan perusterveellisellä ruoalla, vuosikymmenten ajan vain syöneet sitä hieman yli kulutuksen.

Ei herkkuja - herkkujen merkitystä painolle usein yliarvioidaan. Ravitsemustieteilijä Patrik Borgin kirjassa oli tutkimuksiin perustuvia taulukoita siitä, miten paljon keskimäärin mikäkin ruokavaliomuutos vähentää painoa. Herkkujen poisjättö oli satakiloisella 2-3 kg vuoden aikana. Sen sijaan kasvisten lisääminen 10-20 kg ja kaloripitoisten juomien poisjättö myös merkittävä.

Monipuolinen liikunta- hyvä ja terveellistä, mutta liikunnan merkitystä painonpudotuksessa usein liioitellaan rankasti. Syömisistä se lähtee.

Ehdottaisin että vaikka viikon kirjaat ihan kaiken syömäsi ja ihan lasket kalorit, Tähän on olemassa ohjelmia, jotka laskee ne sulle, kunhan kirjaat syödyt ruoka-aineet (Fineli, Fatsecret yms). Sitten saat tiedon siitä, mikä on kaloriensaanti tällä hetkellä.

N*tsien leireillä kaikki vangit olivat jatkuvasti äärimmäisen stressaantuneita, ja tästä huolimatta he laihtuivat lähes luurangoiksi. Stressi ei siis estänyt laihtumista.

Vierailija kirjoitti:

Voi olla diabetes tai metabolinen oireyhtymä taustalla.

Miten nämä siis vaikuttavat laihdutusyrityksiin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se stressi kokemukseni mukaan laihtumista kokonaan estä, hidastaa ja vaikeuttaa kyllä. Itselläni suurin vaikutus on, että stresaantuneena tahdonvoima on heikompi kuin muulloin, joten ei välttämättä ole yhtä kurinalainen syömistensä kanssa ihan joka hetki.

Itsellä vakioratkaisu painojumeihin (eli yli kuukauden paino junnaa) on alkaa kirjata kalorilaskentaohjelmaan (mulla Fatsecret) kaikki syöminen, ihan jokainen pienikin suupala. Jos näyttää, että kaloreita tulee vähän muttei silti laihdu, niin vielä punniten ne syödyt jutut. Kyllä mulla on oikeastaan aina löytynyt syy painon putoamattomuuteen syömisistä lopulta. Ja paino lähtenyt taas laskuun, kunhan kalorit saa riittävän alas.

Itse olen aiemmin laihtunut näillä samoilla syömisillä. Nyt joku on kehossa muuttunut.

Se on ihan normaalia. Laihdutus on elimistölle nälänhätä, ja elimistö tekee kaikkensa että jää henkiin. Kun laihdutat, keho alkaa kytkeä päälle mekanismeja, joilla energiaa saadaan mahdollisimman paljon säästettyä, jotta selviäisit seuraavastakin nälänhädästä. Ei-tahdonalainen liikehdintäsi vähenee (tämä voi vilkkailla kuluttaa jopa 300 kcal päivässä), suolistobakteeristo muuttuu suuntaan jolla saadaan ruoasta irti viimeisetkin energianrippeet vielä paksussasuolessa, laihtumista vastustavia ja energian keräämistä suosivia geenejä kytkeytyy päälle.

Jollakin nämä kaikki iskee päälle lujaa jo ekasta laihdutuksesta niin että eka laihdutus on helppo, sen jälkeen todella vaatii tarkkuutta ja pieniä kaloreita, osalla vaatii monia jojokierroksia ennen kuin jumi iskee. Mutta kyllä, laihduttelu edes ja taas tekee sen, että laihduttaminen on vaikeaa. Ei se ole mahdotonta, mutta se voi vaatia ihan merkittävästi vähemmän kaloreita kuin samassa painossa vaati ekan laihdutuksen aikoihin.

Vierailija kirjoitti:

N*tsien leireillä kaikki vangit olivat jatkuvasti äärimmäisen stressaantuneita, ja tästä huolimatta he laihtuivat lähes luurangoiksi. Stressi ei siis estänyt laihtumista.

Ei se tosiaan estä. Kun asiaa on tutkittu, niin stressin päävaikutus on sitä kautta, että ihminen alkaa helposti valita kaloritiheämpiä ruokia ja napostella lähes huomaamattaan. Eli normaalioloissa elävät stressaantuneet jotka ei laihdu, ei laihdu koska syövät enemmän kuin kuluttavat. Keskitysleirillä ei tällaista mahdollisuutta ollut, koska ruokaa ei kerta kaikkiaan saanut, vaikka kuinka tuntisi että on saatava ruokaa.

Mulla on tästä omakohtaista kokemustakin kun noin 10 vuotta sitten yritin laihduttaa ja olin lähes burnoutin partaalla töissä. Stressiin liittyi vielä unettomuus ja työasioiden märehtiminen aamuyöstä. Olin periaatteessa dieetillä, mutta jotenkin onnistuin huijaamaan itseäni, että "jotain pientä" ei tarvi laskea. Jos esim. ruokaa laittaessani vähän nappailin juustoa suuhun, tai hain pari pientä keksiä kaapista, tai vähän maapähkinöitä kulhosta. Koska yksittäisten tällaisten suupalojen kalorimäärä ja koko oli pieni, tuntui ettei ne ole mitään eikä ne nyt vaikuta. Kerran oikein kovan stressin päivänä havahduin kuitenkin siihen, että aamulla avaamaton 200 g juustopaketti oli työpäivän päätteeksi loppu. Olin stressaantuneena, muita asioita ajatellen ja hermoja rauhoittaakseni, käynyt vähän väliä leikkaamassa viipaleen juustoa, syönyt sen ja mennyt takaisin koneelle. Käytännössä tiedostamatta ollenkaan että olin syönyt ihan järkyttävän määrän kaloritiheää juustoa. Mielestäni olin vaan kerran pari napannut merkityksettömän määrän kaloreita. Samoin vähättelin itselleni, kuinka usein tein poikkeuksia dieetistäni esim. pikaruoan pariin. Ei auttanut muu kuin alkaa kirjata kaikki syöminen, että sai oikeasti kuvan siitä mitä kaikkea sitä menee, koska ei stressaantuneet aivot pysty siihen noin vaan muuten.

Oletko yli nelikymppinen nainen? Esivaihdevuosissa?

Köyhyys auttaa. Köyhissä maissa ihmiset tosi tosi laihoja.

Se laihtuminen on yksinkertaisesti siitä riippuvainen, kuinka paljon siitä leipälävestä tunkee sisään tavaraa. Kaikki muu on tekosyitä. Se mistä tekosyiden keksiminen johtuu, onkin sitten vaikeampi kysymys. Itsekin olen ylipainoinen.

Itse syytin myös stressiä painon putoamattomuuteen. Olen aina ennen ollut hoikka, 172/60. Nyt viime vuosina paino lähtenyt nousuun, nousi 66kg asti. Liikuin ja söin saman kaavan mukaan, ihmettelin että miksi olen näin iso. Sitten laitoin päivän kalorit FatSecretiin ja tajusin, että vedän päivittäin 2500kcal, eli ei ihme ettei paino laske. Vaikka juoksen ja käyn salilla säännöllisesti ja liikuntaa tulee päivittäin, mutta työssäni istun lähestulkoon päivät. Tiputin kalorinsaannin ohjelman avulla 1800-1900kcal ja nyt paino 62kg, kahdessa kuukaudessa siis 4kg lähtenyt. Silmämääräisesti kaloreita on hyvin hankala arvioida, esim. jos käyttää öljyä/levitettä leivällä tai laittaa vaikka pari siivua juustoa, niin johan hyppää kalorit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se stressi kokemukseni mukaan laihtumista kokonaan estä, hidastaa ja vaikeuttaa kyllä. Itselläni suurin vaikutus on, että stresaantuneena tahdonvoima on heikompi kuin muulloin, joten ei välttämättä ole yhtä kurinalainen syömistensä kanssa ihan joka hetki.

Itsellä vakioratkaisu painojumeihin (eli yli kuukauden paino junnaa) on alkaa kirjata kalorilaskentaohjelmaan (mulla Fatsecret) kaikki syöminen, ihan jokainen pienikin suupala. Jos näyttää, että kaloreita tulee vähän muttei silti laihdu, niin vielä punniten ne syödyt jutut. Kyllä mulla on oikeastaan aina löytynyt syy painon putoamattomuuteen syömisistä lopulta. Ja paino lähtenyt taas laskuun, kunhan kalorit saa riittävän alas.

Itse olen aiemmin laihtunut näillä samoilla syömisillä. Nyt joku on kehossa muuttunut.

Ja tämä muutos on siis tapahtunut kuukaudessa. Sen jälkeen, kun kuukauden ajan söin yhtä mielialalääkettä, keho on mennyt johonkin ihmemoodiin jossa mitään ei tapahdu. Olin paastollakin, eikä paino juuri pudonnut. Ennen tätä pieni tai isompi laihdutus on käynyt helposti näillä samoilla elintavoilla. Paastoa en aio enää kokeilla, koska en halua menettää lihaksiani. Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei se stressi kokemukseni mukaan laihtumista kokonaan estä, hidastaa ja vaikeuttaa kyllä. Itselläni suurin vaikutus on, että stresaantuneena tahdonvoima on heikompi kuin muulloin, joten ei välttämättä ole yhtä kurinalainen syömistensä kanssa ihan joka hetki.

Itsellä vakioratkaisu painojumeihin (eli yli kuukauden paino junnaa) on alkaa kirjata kalorilaskentaohjelmaan (mulla Fatsecret) kaikki syöminen, ihan jokainen pienikin suupala. Jos näyttää, että kaloreita tulee vähän muttei silti laihdu, niin vielä punniten ne syödyt jutut. Kyllä mulla on oikeastaan aina löytynyt syy painon putoamattomuuteen syömisistä lopulta. Ja paino lähtenyt taas laskuun, kunhan kalorit saa riittävän alas.

Mulla taas liian kitukuuri sai painon ensin junnaamaan. Mahalaukku supistuu nopeasti jolloin hyvin pienilläkin kaloreilla olo oli yllättävän helppoa, kun söi niin että verensokeri pysyi mahdollisimman tasaisena. Tosin pudotin painoa vain 7kg normaalipainon ylärajalta ja kun pudotettavaa on vähän, paino ei välttämättä joka tapauksessa putoa helpolla. 

Vierailija kirjoitti:

Se laihtuminen on yksinkertaisesti siitä riippuvainen, kuinka paljon siitä leipälävestä tunkee sisään tavaraa. Kaikki muu on tekosyitä. Se mistä tekosyiden keksiminen johtuu, onkin sitten vaikeampi kysymys. Itsekin olen ylipainoinen.

Minä en ole ylipainoinen. Ap

Oletko ap siis yli nelikymppinen nainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se stressi kokemukseni mukaan laihtumista kokonaan estä, hidastaa ja vaikeuttaa kyllä. Itselläni suurin vaikutus on, että stresaantuneena tahdonvoima on heikompi kuin muulloin, joten ei välttämättä ole yhtä kurinalainen syömistensä kanssa ihan joka hetki.

Itsellä vakioratkaisu painojumeihin (eli yli kuukauden paino junnaa) on alkaa kirjata kalorilaskentaohjelmaan (mulla Fatsecret) kaikki syöminen, ihan jokainen pienikin suupala. Jos näyttää, että kaloreita tulee vähän muttei silti laihdu, niin vielä punniten ne syödyt jutut. Kyllä mulla on oikeastaan aina löytynyt syy painon putoamattomuuteen syömisistä lopulta. Ja paino lähtenyt taas laskuun, kunhan kalorit saa riittävän alas.

Itse olen aiemmin laihtunut näillä samoilla syömisillä. Nyt joku on kehossa muuttunut.

Ja tämä muutos on siis

Luin jostain, että mielialalääkkeet voivat muuttaa kehon hormonitoimintaa.

Osta keittiövaaka ja mittaa kaikki mitä syöt (mukaan lukien ruokaöljyt sun muut) parin viikon ajan. Laske päivittäinen kalorikulutus https://www.calculator.net/tdee-calculator.html

se ehdottaa joitakin kalorimääriä millä voit laihtua. Tsemppiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se stressi kokemukseni mukaan laihtumista kokonaan estä, hidastaa ja vaikeuttaa kyllä. Itselläni suurin vaikutus on, että stresaantuneena tahdonvoima on heikompi kuin muulloin, joten ei välttämättä ole yhtä kurinalainen syömistensä kanssa ihan joka hetki.

Itsellä vakioratkaisu painojumeihin (eli yli kuukauden paino junnaa) on alkaa kirjata kalorilaskentaohjelmaan (mulla Fatsecret) kaikki syöminen, ihan jokainen pienikin suupala. Jos näyttää, että kaloreita tulee vähän muttei silti laihdu, niin vielä punniten ne syödyt jutut. Kyllä mulla on oikeastaan aina löytynyt syy painon putoamattomuuteen syömisistä lopulta. Ja paino lähtenyt taas laskuun, kunhan kalorit saa riittävän alas.

Itse olen aiemmin laihtunut näillä samoilla syömisillä. Nyt joku on kehossa muuttunut.

Ja tämä muutos on siis

Tietyt mielialalääkkeet kyllä vaikuttaa voimakkaastikin painoon. Mutta ilmeisesti et enää syö sitä lääkettä? Kyllä sen vaikutuksen pitäisi siitä haihtua sitten. Vaikka eihän niitä kaikkia mekanismeja vielä tunneta, mitä voi tapahtua. Esim. tiedetään, että elimistössä tapahtuu eri syistä ns. epigeneettisiä muutoksia, eli vaikka geenit on samat niin niistä voi mennä päälle ja pois eri osia ympäristön mukaan. On ihan mahdollista, että sulla on tapahtunut jotain tällaista, mikä on muuttanut esim. energia-aineenvaihduntaasi. Mutta kun ei näitä mitenkään pysty tutkimaan käytännössä, tai hoitamaan. 

Jos tuosta lääkkeen syömisestä on kohtalaisen vähän aikaa, voisi antaa vaan ajan kulua vähän lisää, että jospa se siitä lähtisi taas paino putoamaan. Jos taas siitä on jo enemmän, ja noita laihtumiseen pyrkiviä elämäntapoja on harrastettu yli kuukausi , eikä mitään ole tapahtunut, valitettavasti ei taida olla muuta keinoa kuin vähentää syötyjä kaloreita ja/tai lisätä kulutusta.