Lue keskustelun säännöt.
Perinnönjako hajotti sisarusten välit
Viimeinen isovanhemmistani, isoäitini kuoli neljä vuotta sitten.
Hänellä oli kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, vanhin tyttäristä on siis minun äitini.
Sisaruksilla on kaikilla ollut hyvät välit aina, ja ollaan oltu läheisissä tekemisissä. Kuitenkin äitini on huolehtinut eniten vanhemmistaan , ja käynyt lähes joka päivä heidän luonaan ja ollut ns omahoitajan työtä tehnyt, aina siitä saakka kun isoisäni kunto alkoi heikentyä siihen saakka kun sitten myös isoäidistäni aika jätti. Hoiti kauppareissut, talon askareita ja lääkärireissut yms. Välillä katsoin miten uuvuttavaa se hänelle oli , tietysti itsekin auttaen. Muut kolme sisarusta kävivät toisinaan pistäytymässä vanhemmillaan mutta vastuu oli täysin äidilläni.
Isoäidin kuoleman jälkeen perinnönjako tuntuu hajottaneen välit täysin ja sitä on vaikea seurata sivusta. Isoäitini muisti testamentissaan äitiäni enemmän kuin muita sisaruksia, sillä hän koki äitini olleen eniten läsnä ja apuna. Muisti myös toisia lapsiaan mutta perintö ei siis aivan tasan jakautunut neljän sisaruksen kesken.
Kaksi sisaruksista on lähes katkaissut välit äitiini tämän vuoksi. Äitiäni tämä sattuu sillä hän kokee menettäneensä nyt siskon ja veljen. Toinen veli kertoo ajattelevansa että ihan reilusti tämä meni, kun äiti on uhrannut melkein oman elämänsä kun oli lähes omaishoitajan lailla isovanhemmistani pitämässä huolta.
Vaikea tilanne ja vaikea asettua kenenkään puolelle. Välit tuntuvat menneen ja välissä on iso kuilu sisarusten välillä.
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
Onkohan totuus juuri tuo mitä aloittaja kirjoittaa? Ehkä taustalla on joku muu syy?Miten äitisi toimintamalli. Joskus asiat ovat vähän toisin kuin yksi ihminen sanoo asioista. Onko taustalla ehkä jo muuta?
Olen läheltä päässyt näkemään tätä "toimintamallia" perillisen puolelta. Toinen tytär hoiti kaikki äidin asiat, ensin omaishoitajana, sekä hautaan asti. Hän vieraili äidin luona hoivakodissa syöttämässä joka päivä, vaikka kävi ansiotyössä.
Varakas sinkkusisarus oli hyvin katkera siitä, että sisko omaishoitajana toimiessaan osti esim. äidin ruuat ja lääkkeet tämän rahoilla. Olisi siskonsa pitänyt ihan kaikki maksaa omistaan (lapsiperhe, pieni palkka). Hirveästi epäili sisaren motiiveja. - Sisko tarjosi osien vaihtoa, muttei kelvannut sekään.
Äitiä ei todellakaan käytetty hyväksi missään vaiheessa, pää hänellä toimi hienosti loppuun asti ja ymmärsi talousasiansa, vaikka ruumiilliset sairaudet veivät.
Perintö tietenkin jakautui tasan. - Mutta se järjetön kateus ja epäily, vaikka kaikki kuitit esitettiin, myös ne, jotka omaishoitaja-tytär oli itse maksanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaan, tuntuu itsellekin vaikealta. Eihän tämä minuun sinällään liity, on äitini ja sisarustensa välinen asia , mutta hirveältä tuntuu katsoa vierestä. Ymmärrän tai ainakin yritän ymmärtää tädin ja sedän tuntemuksia ja yritän kuvitella itseni heidän asemaan. Mutta en ymmärrä miksi äitiäni kohtaan käytös on tällaista, hän ei tiennyt mitään tällaisesta testamentista ja tuli hänellekin yllätyksenä. Suree lähinnä sitä että veli ja sisko eivät ota yhteyttä hänen yrityksistä huolimatta.
Itse en ole kenenkään puolella vaan suren nyt tuota kun äitikin suree menettäneensä sisaruksensa.
Hirvittää edes ajatella jos tässä nyt on esimerkki kuinka hirveää jälkeä perinnönjako voi tehdä. -apJos oli isoista summista kyse, niin ymmärrän katkeruuden.
Jos jostain tonnista, en ymmärrä.
Mutta jos äitisi sai jonkun 50 000 enemmän, ihmettelisi ratkaisua itsekkin.Kyse ei niinkään ole summista , papereiden mukaan rahallinen perintö joka mummulta jäi , ei ollut kovin suuri. Kyse enemmänkin materiasta ja kaikista esineistä ja huonekaluista joita jäi.
Kuka jaksaa jostain vanhasta krääsästä tapella. Itse antaisin äitiäsi sisarusten viedä huonekalut, jos vanhaa roinaa haluavat, enkä pitäisi niistä kynsin hampain kiinni
Niin, et kuitenkaan taida tietää onko esimerkkitapauksen "vanha roina" vaikkapa arvokasta ja himoittua antiikkia? Tynellin valaisimia, Kukkapuron huonekaluja jne :D Tulee osakehuoneiston hinta aika nopsaan.
Vierailija kirjoitti:
Äitisi valitsi perinnön sisaruksien sijasta.
Olitko yksi sisaruksista, joka seurasi sivusta siskon raatamista?
Montako kertaa tarjouduit huolehtimaan äidistä esim. yhden viikon ajan, että sisko pääsisi lomalle? Tai edes viikonlopun ajan tai edes yhden päivän?
Vierailija kirjoitti:
Minä ilmoitin sisaruksilleni että saavat tehdä vanhempiemme irtaimistolle ihan mitä haluavat, jakaa keskenään, antaa eteenpäin tai myydä ja pitää itse rahat. En halua yhtään mitään. Aikamoisen helpottunut olo. Olen heidän yläpuolella 😚
No joo!.... vain kruunua vailla!
Melkoinen osoitus sisarusten tasavertaisuudesta ja heidän arvostaan sinulle! Nostan hattua, kumarran ja taputan! Hyvä sinä! Ohhoh!
En mitenkään ymmärrä tuota lasten laittamista erilaiseen asemaan perinnön suhteen! Itse asun ikääntyvien vanhempieni lähellä, jotka vielä ovat melko omatoimisia. Jo vuosikaudet olen hoitanut paperihommat ja raskaammat työt, teen polttopuut, maalaukset, nurmikonleikkuut yms raskaammat pihatyöt ja mitä nyt omakotitalossa esiin tulee. Sisarukseni asuvat vähän kauempana ja käyvät auttelemassa harvemmin. Tuleva perintö pistetään kuitenkin tasan ehkä todellakaan ota mitään ylimääräistä itselleni. Vanhempani ovat aiemmin auttaneet ja hoitaneet minua, nyt on minun vuoroni. Jos hommaa alkaa olla liikaa, pyydän apua sisaruksiltani. Näin yksinkertaista kun toimitaan rakkaudesta eikä rahasta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun langon sisaret suuttuivat siitä, kun asioita hoitanut sisar maksoi hautajaiskulut vainajan tililtä. Hänen olisi muita varakkaampana pitänyt maksaa ne omistaan - sen lisäksi että hoiti myös. Perintö kyllä muuten meni ihan tasan, mutta toisten sisarten mielestä tämän yhden olisi pitänyt satsata hautajaisiin omistaan. Kyllä ihmiset on naurettavia.
langon vaimon siis, anteeksi asiavirhe
Langon vaimo, siis oma sisaresi! LOL
Lasten eriarvoinen kohtelu ja epäoikeudenmukaisuus alkaa jo kotona. Äidillä ja isällä on yleensä yksi suosikki. Meidän Maijalle maksetaan harrastukset. Onhan se Maija niin hyvä ja taitava. Meidän Matti ei ansaitse harrastuksia. Eihän se Matti mitään osaa eikä opi.
Matti muuttaa 18-19-vuotiaana kotoa ja elättää siitä alkaen itse itsensä. Maija lorvii 25-vuotiaaksi asti kotona ja Maijalle ostetaan ensiasunto äidin ja isän rahoilla tottakai. Kun Matti löytää tyttöystävän, niin Matin vanhempien mielestä miniä on vi##umainen noita. Miniä ei anna edes kotiavaimia Matin vanhemmille eikä anna appivanhempien kävellä ylitseen. Matin perhettä ei auteta koskaan eikä mitenkään. Matin perhe hoitaa omatoimisesti lapsensa ja kotinsa.
Maijan puoliso on tietysti mahtava vävy. Maijan perhettä autetaan auliisti, annetaan rahaa, ostetaan tavaraa, tehdään remonttia ja hoidetaan Maijan lapsia. Maijan perhe ei pärjää omatoimisesti, vaan kitisee vanhempien apua joka asiaan. Vanhemmat auttavat Maijan perhettä ja ilmaiseksi tottakai. Äidillä ja isällä on kotiavaimet Maijan kotiin ja vanhemmat ramppaavatkin Maijan kodissa ahkerasti.
Myös isovanhemmat harrastavat samaa räikeää eriarvoisuutta ja suosimista. Yksi aikuisista lapsista ja hänen puolisonsa ja lapsensa ovat parempia kuin muut.
Jos välit sisaruksiin ja sukulaisiin ovat mennäkseen, niin antaa mennä vaan! Minäkään en näe mitään syytä, miksi haluaisin olla minulle pahaa tahtovan ihmisen kanssa missään tekemisissä!
Vierailija kirjoitti:
Usein välit menevät. Itse en aio antaa anteeksi siksi, että toinen osapuoli pyrki tahallaan aiheuttamaan minulle harmia monessa vaiheessa. Taloudellista ja henkistä. Helpompi vaan unohtaa koko ihminen, enkä näe mitään syytä miksi haluaisin olla minulle pahaa tahtovan ihmisen kanssa missään tekemisissä. En ole katunut päätöstä hetkeäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eripuraa syntyy, kun jotkut on läpi elämänsä enemmän tekemisissä vanhempien kanssa kuin toiset.
Jos et halua jostain syystä olla vanhempiesi kanssa tekemisissä tai auttamassa heitä kuin vähäisesti, niin älä ihmettele sitten mahdollista vähäisempää perintöosuutta.
Ja muuten, välimatka ei ole este auttamiselle. Auttaa voi etänäkin:
-soittaa vanhukselle joka pv seuran vuoksi
-maksaa vanhuksen laskut
-varata lääkärit j....on palllljon!!)
-hoitaa kaikki hakemukset kelaan
-hoitaa haku hoivakotiinLähellä asuvat sisarukset voivat sitten olla niitä jotka konkreettisesti käyvät: siivoavat, tekevät kauppaostokset ja seurustelevat vanhuksen kanssa. Kun jako on tällainen, niin työmäärällisesti aika tasan menee tunnit niin lähi- kuin etäauttajallakin.
Suomessa testamentataan harvoin. -
Aloituksen kaltaisten tilanteiden välttämisen vuoksi suosittelen kaikille testamentin tehneille henkilöille sen toimeenpanijaksi lakimiestä. Syyt ovat seuraavat:
1. Perilliset eivät voi repiä testamenttia vähemmälle jäävän perillisen vaatimuksesta, vaan perinnönjättäjä voi olla varma että omaisuus jakautuu hänen tahtonsa mukaisesti.
2. Perillisten keskinäiset välit säilyvät parempina, kun turhia kiistoja ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinnönjaon yhteydessä sisarusten välien pilaajana on melkein aina jonkun sisaruksen avo- tai aviopuoliso, joka esittää omia tulkintojaan ja vaatimuksiaan perinnöstä ja sen saajien oikeudesta siihen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun langon sisaret suuttuivat siitä, kun asioita hoitanut sisar maksoi hautajaiskulut vainajan tililtä. Hänen olisi muita varakkaampana pitänyt maksaa ne omistaan - sen lisäksi että hoiti myös. Perintö kyllä muuten meni ihan tasan, mutta toisten sisarten mielestä tämän yhden olisi pitänyt satsata hautajaisiin omistaan. Kyllä ihmiset on naurettavia.
langon vaimon siis, anteeksi asiavirhe
Langon vaimo, siis oma sisaresi! LOL
Tai miehen veljen vaimo LOL
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toisaalta voi olla niinkin, että se lapsi, joka eniten auttaa ikääntyneitä vanhempiaan on myös itse esim pikkulapsiaikana saanut apua vanhemmiltaan. Monesti kun nuo menee vähän sen asuinpaikan mukaan, että kauempana asuva jälkikasvu ei pysty vanhempia arjessa auttamaan, mutta ei toisaalta ole ollut myöskään avun vastaanottajana silloin kun sitä olisi itse ehkä tarvinnut.
Itse olen aina (19 vuotiaasta saakka) asunut satojen kilometrien päässä vanhemmistani, enkä ole laskeskellut sisarukseni saamaa apua näihin päiviin saakka, mutta en sitä myöskään laskeskele nyt kun auttaja /autettava roolit on kääntymässä toisin päin. Sisarus sen sijaan jaksaa aina muistuttaa kuinka on raskasta käydä kastelemassa vanhemmilla kukat ja katsomassa postit kun he ovat loma-asunnollaan :D
-Kapanteri.- kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eripuraa syntyy, kun jotkut on läpi elämänsä enemmän tekemisissä vanhempien kanssa kuin toiset.
Jos et halua jostain syystä olla vanhempiesi kanssa tekemisissä tai auttamassa heitä kuin vähäisesti, niin älä ihmettele sitten mahdollista vähäisempää perintöosuutta.
Ja muuten, välimatka ei ole este auttamiselle. Auttaa voi etänäkin:
-soittaa vanhukselle joka pv seuran vuoksi
-maksaa vanhuksen laskut
-varata lääkärit j....on palllljon!!)
-hoitaa kaikki hakemukset kelaan
-hoitaa haku hoivakotiinLähellä asuvat sisarukset voivat sitten olla niitä jotka konkreettisesti käyvät: siivoavat, tekevät kauppaostokset ja seurustelevat vanhuksen kanssa. Kun jako on tällainen, niin työmäärällisesti aika tasan menee tunnit niin lähi- kuin etäauttajallakin.
Suomessa testamentataan harvoin. -
Lista täynnä asioita, joita ei voi toisen puolesta hoitaa kuin (virka)holhooja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tämä mielenkiintoinen ketju.
Joka toisessa kommentissa vakuutetaan ettei haluta vanhempien rahoja eikä romuja.
Mistä kummasta ne riidat sitten syntyvvät ??
Vai onko se niin ettei sisaruksetkaan saa olla niistä kiinnostuneita ja jos kuitenkin ovat niin alkaa sota..
En halua mitään mutta en hyväksy sitä että muutkaan saa.
Toinen juttu on tämä eriarvoisuus tai kuviteltu eriarvoisuus.
Usein on niin että joku lapsista tarvii enemmän tukea kuin toiset..
Vanhemmat haluavat että kaikki lapset pärjäävät ja siksi auttavat sitä jolla on vaikeuksia..
Joskus se osoittautuu loputtomaksi suoksi eikä tuota hyvää tulosta.. Muut lapset näkevät selkeästi tästä vaan sen lopputuloksen , mutta mistä vanhemmat saattoivat tietää etukäteen että tämän yhden asiat eivät tule kuntoon millään avulla.
Ei se aina tarkoita sitä että tämä olisi suosikki ja enemmän rakastettu.
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään ymmärrä tuota lasten laittamista erilaiseen asemaan perinnön suhteen! Itse asun ikääntyvien vanhempieni lähellä, jotka vielä ovat melko omatoimisia. Jo vuosikaudet olen hoitanut paperihommat ja raskaammat työt, teen polttopuut, maalaukset, nurmikonleikkuut yms raskaammat pihatyöt ja mitä nyt omakotitalossa esiin tulee. Sisarukseni asuvat vähän kauempana ja käyvät auttelemassa harvemmin. Tuleva perintö pistetään kuitenkin tasan ehkä todellakaan ota mitään ylimääräistä itselleni. Vanhempani ovat aiemmin auttaneet ja hoitaneet minua, nyt on minun vuoroni. Jos hommaa alkaa olla liikaa, pyydän apua sisaruksiltani. Näin yksinkertaista kun toimitaan rakkaudesta eikä rahasta..
ikääntyVÄ on IHAN eri asia kuin monisairas ikäänTYNYT! Kokeileppa joskus olla semmosen äksyn, vihaisen, unohtelevan vanhan kääkän omaishoitaja edes YHDEN päivän! Juokset kauhulla pakoon. Se henkinen uupumus on jotain aivan kamalaa. Et käytännössä voi elää omaa elämääsi. Ja yksikin pilleri jos unohtuu antaa (MONISTSA -eri aikaan otettavista) se voi olla kohtalokasta! ja ketähän sitten syytellään?
Meillä kaksi oletettua velipuoltani ilmestyi rottailemaan peurukirjoitukseen, vaatimaan laki osiaan äitimme testamentissa esittämän toiveensa vastaisesti. Nämä rotat eivät koskaan kuulunut perheeseemme, voitte uskoa aikuisten oikeasti ettei tule kuulumaan jatkossa minun elämääni.
Laki on laki, mutta se ei tarkoita että laki olisi aina oikeudenmukainen.
Suomen laki on monessa suhteessa epäonnistunut ja lähinnä kivikaudelta.
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään ymmärrä tuota lasten laittamista erilaiseen asemaan perinnön suhteen! Itse asun ikääntyvien vanhempieni lähellä, jotka vielä ovat melko omatoimisia. Jo vuosikaudet olen hoitanut paperihommat ja raskaammat työt, teen polttopuut, maalaukset, nurmikonleikkuut yms raskaammat pihatyöt ja mitä nyt omakotitalossa esiin tulee. Sisarukseni asuvat vähän kauempana ja käyvät auttelemassa harvemmin. Tuleva perintö pistetään kuitenkin tasan ehkä todellakaan ota mitään ylimääräistä itselleni. Vanhempani ovat aiemmin auttaneet ja hoitaneet minua, nyt on minun vuoroni. Jos hommaa alkaa olla liikaa, pyydän apua sisaruksiltani. Näin yksinkertaista kun toimitaan rakkaudesta eikä rahasta..
Sama homma. Olen ainoa, joka asuu lähellä. Joten tämän vuoksi lapsiani hoidettiin enemmän ja remontissa autettiin yms
Joten autan vanhempiani enemmän.
Perintö saa mennä tasan. Raha ja myös tavara. En ole sitä vailla. Rahaa ja tavaraa on itselläni kun. En niitä lamppuja matkaani kuitenkaan saa. Välit sisaruksiin tärkeämmät
Vierailija kirjoitti:
Mun langon sisaret suuttuivat siitä, kun asioita hoitanut sisar maksoi hautajaiskulut vainajan tililtä. Hänen olisi muita varakkaampana pitänyt maksaa ne omistaan - sen lisäksi että hoiti myös. Perintö kyllä muuten meni ihan tasan, mutta toisten sisarten mielestä tämän yhden olisi pitänyt satsata hautajaisiin omistaan. Kyllä ihmiset on naurettavia.
Tässä taas tyyppiesimerkki ihmisistä, joilla ei ole hajuakaan siitä, mikä on kuolinpesä ja keitä siihen kuuluu.
Lanko ei kuulu kuolinpesään hänen sisaristaan puhumattakaan.
Lisäksi vainajan hautauskulut maksetaan aina vainajan omista varoista.
Miksi te ylipäätään kuuntelette näitä kuolinpesään kuulumattomien mielipiteitä? Minä olen kiltti ihminen, mutta tällaisissa tapauksissa haistattelin pitkät, suoraan päin naamaa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaksi oletettua velipuoltani ilmestyi rottailemaan peurukirjoitukseen, vaatimaan laki osiaan äitimme testamentissa esittämän toiveensa vastaisesti. Nämä rotat eivät koskaan kuulunut perheeseemme, voitte uskoa aikuisten oikeasti ettei tule kuulumaan jatkossa minun elämääni.
Laki on laki, mutta se ei tarkoita että laki olisi aina oikeudenmukainen.
Suomen laki on monessa suhteessa epäonnistunut ja lähinnä kivikaudelta.
Ei kyse ole kärkkymään saapumisesta, vaan oikeudenmukaisuudesta.
Puolisoni on tällainen oletettu velipuoli. Eli isänsä on tunnustanut, mutta luisti velvollisuuksistaan isänä ja jätti anopin yksinhuoltajaksi.
Ihan samanlainen isänsä lapsi hänkin on kuin kateelliset sisarpuolet.
Kun lapsia tekee, niin kaikki he ovat perillisiä. Myös se hyljätty velipuoli
muistakaa sitten että laillisesti mitkään "lahjalupaukset " eivät päde! Jos tavara ei ole siirtänyt kotiaan henkilön elinaikana, lupaus on mitätön! Tätähän moni yrittää.