Lue keskustelun säännöt.
Perinnönjako hajotti sisarusten välit
Viimeinen isovanhemmistani, isoäitini kuoli neljä vuotta sitten.
Hänellä oli kaksi tytärtä ja kaksi poikaa, vanhin tyttäristä on siis minun äitini.
Sisaruksilla on kaikilla ollut hyvät välit aina, ja ollaan oltu läheisissä tekemisissä. Kuitenkin äitini on huolehtinut eniten vanhemmistaan , ja käynyt lähes joka päivä heidän luonaan ja ollut ns omahoitajan työtä tehnyt, aina siitä saakka kun isoisäni kunto alkoi heikentyä siihen saakka kun sitten myös isoäidistäni aika jätti. Hoiti kauppareissut, talon askareita ja lääkärireissut yms. Välillä katsoin miten uuvuttavaa se hänelle oli , tietysti itsekin auttaen. Muut kolme sisarusta kävivät toisinaan pistäytymässä vanhemmillaan mutta vastuu oli täysin äidilläni.
Isoäidin kuoleman jälkeen perinnönjako tuntuu hajottaneen välit täysin ja sitä on vaikea seurata sivusta. Isoäitini muisti testamentissaan äitiäni enemmän kuin muita sisaruksia, sillä hän koki äitini olleen eniten läsnä ja apuna. Muisti myös toisia lapsiaan mutta perintö ei siis aivan tasan jakautunut neljän sisaruksen kesken.
Kaksi sisaruksista on lähes katkaissut välit äitiini tämän vuoksi. Äitiäni tämä sattuu sillä hän kokee menettäneensä nyt siskon ja veljen. Toinen veli kertoo ajattelevansa että ihan reilusti tämä meni, kun äiti on uhrannut melkein oman elämänsä kun oli lähes omaishoitajan lailla isovanhemmistani pitämässä huolta.
Vaikea tilanne ja vaikea asettua kenenkään puolelle. Välit tuntuvat menneen ja välissä on iso kuilu sisarusten välillä.
Kommentit (674)
Vierailija kirjoitti:
On ihmisiä, joille koskaan perintöä ei ole kylliksi ja riittävästi, vaan lasi on aina vajaa.
Äitini hoiti ja auttoi vuosia mummiani, käytti lääkärissä, piti palkattomia vapaata, siivosi ja laittoi ruokaa jne. Ja mummin kuoleman jälkeen, muilla sisaruksilla oli hirveä tappelu irtaimistosta ja omaisuudesta, kun ei ollut testamenttiä. Muut sisarukset jakoivat irtaimiston, kun äitini ei päässyt jakotilaisuuteen, kun joutui viikonlopuksi töihin. Ainoa mitä jättivät, oli kaatopaikka tavaraa ja olettivat äitini huolehtivan niistä, että saatiin asunto myyntiin. Sisarukset ihmettelivät miksi asuntoa ei raivata ja siivota myyntikuntoon, kun asuu samalla paikkakunnalla ja on ennenkin hoitanut mummon asiat.
Nyt kymmenen vuotta myöhemmin, äitini on ainoa joka huolehtii isovanhempien haudan, ostaa omilla rahoillaan kukat ja kynttilät ja siihen menee useampi sata euroa vuodessa, muut sisaret antavat ohjeita, miten kukkia voisi laittaa haudalle, hehän eivät pääse hoitamaan hautaa, kun asuvat satojen kilometrien päässä, eikä aikaa ole.
Seuraava riitä on varmaan hautapaikasta, kun se pitää uusia.
Perinnöissä löytyy ahneita, jotka ovat valmiina viemässä tuhkatkin pesästä.
Ja olisi kiva tietää ap. tapauksessa, kenelle jäi mummosi haudan hoitovastuu, jäikö se äidillesi, vai onko yhtä innokkaita äitisi sisaret hoitamaan hautaa, kuin jakamaan perintöä.
Hyvä kirjoitus. Joillain ei työt kiinnosta mutta raha kyllä. Allekirjoitan kirjoittamasi kun olen seurannut omaa sukuani👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä äitini antaa omaisuutensa jo elinaikanaan yhdelle sisaruksista, sille ainoalle jota hän myös auttaa ja jonka lapsia hoitaa päivittäin eli nuorimmalleen. Tälle lapselle on ostettu asunto ja jo parikin autoa ja nyt on selvästi menossa kesämökin siirto. Muuta omaisuutta äidillä sitten ei olekkaan, eläkkeestään maksaa sisareni menoja. Meidän muiden menoja ei ole koskaan maksanu autoista ja asunnoista nyt puhumattakaan ja lapsenlapsia hoitaa 1-2 kertaa vuodessa. Lapsenlapsetkin on täysin eriarvoisia, tämän kultalapsen lapsukainen sai viimeksi lahjaksi polkupyörän kun sisarukseni lapselle heitettiin samaan aikaan 20 € lahjaksi saatellen vielä sanoen etten nyt viitsinyt kaupoille lähteä. Olisi edes sillä rahalla ostanut jotain lapsenlapselle kivaa mutta se olisi vaatinut kiinnostusta... Meihin muihin sisaruksiin äiti on yhteydessä kun tarvii jotain apua, rahallisesti tai töiden muodossa. Perintö ja rahat ei kiinnosta minua rumasti sanottuna paskaakaan mutta tämä epätasa-arvoinen kohtelu muuten kyllä on satuttanut! Kun äiti nyt alkaa oikeasti apua tarvitsemaan, saa sisareni tämän sitten hoitaa. Muiden sisaruksien kanssa on sovittu että kun ei meitä ole ollut äidille (ja sisarelle) olemassa aiemminkaan, emme tule apuun nyt myöhmminkään. Ihmettelen suuresti sisartani joka ei näe itse tilanteessa mitään outoa, tietysti hän on kaikessa hyötymispuolella. Voisin jopa kuvitella hänen kirjoittavan tuollaisen autoin kaikessa ja sain kaiken omaisuuden ja nyt nyyh muut minut hylkäävät päivityksen! Paitsi ettei hän auttamista kyllä tee vaan on autettuna ja muut lapset on henkisesti hylätty jo aikoja sitten...
Meillä sisko sai ensimmäisen lapsen 16 vuotiaana ja aina on ollut enemmän / vähemmän reppana.
Oli monta v kotona, ei tehnyt mitään. Me jokainen otettiin lapsia yökylään ja tuettiin. Vanhemmat eniten.
Kyllä äiti pariin kertaan sanoi hän on laittanut summat ylös, mitä on siskolle antanut. Me ollaan miehen kanssa töissä, ei me mitään rahaa tarvita.
Sisko pääsi kiinni tähän päivään työharjoittelulla. Oli kirppiksellä ”töissä”. Ekalla harjoittelulla oppi käyttää kassakonetta, tulemaan töihin ajoissa. Tokalla numeroita, miten paljon pitää myydä, jotta on kannattavaa jne. Sai innostuksen, pääsi AMK .hon ja on tänä päivänä kirjanpitäjä .
Me kaikki lainattiin rahaa, aloitti aspin ja osti nyt kodin.
Nyt on kaikki hyvin. Lapset ovat jo aika vanhoja, yläkoululaisia kohta kaikki, mutta elämä pyörii.
Tuskin sisko ikinä tulee maksamaan saamiaan rahoja takaisin, eihän ne olleet lainoja alunperinkään.
Ja kyllä hän, 4 lapsen äitinä, perinnölle keksii käyttöä siinä, missä muutkin,
Omille yli 70v. vanhemmille olen sanonut, että käyttäkää nyt mahdollisimman paljon rahaa itseenne, kun vielä jaksatte. Perintöä ei tarvitse jättää. Hautajaiskulujen verran jos jää, niin se riittää. Itse olen ainut perillinen, joten petintöriitoja tuskin tulossa... Silti toivon, että minulle jää mahdollisimman vähän, koska silloin tiedän vanhempieni eläneen panostaen itseensä.
Jos kaikki tienaisivat omat rahansa eivät pummisi toisten rahoja, ei näitäkään riitoja ole. Minulla on omat rahani joten ei tarvitse ruinata vanhojen mummojen pankkitilien sisältöjä.
Itse ratkaisin tämän asian hupeloimalla omaisuuteni jo eläessäni,tasan olen perillisilleni hyvää jakanu.
Kun lusikka lentää nurkkaan ,ei minulta jää jaettavaa omaisuutta.Kaikki on tyytyväisiä,paitsi verottaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin tyypillistä maassa missä on kaksi tabua joista ei kukaan uskalla puhua, raha ja kuilema, ja kun joku kuolee aletaan usein sen jälkeen puhumaan rahasta, jos on perintöä jaossa.
Ihmisen jolta on perintöä jäämässä on jo eläessään otettava, tai suotavaa olisi, asia puheeksi ja kerrottava miten haluaa omaisuutensa jaettavan kuolemansa jälkeen, kaiksta parasta olisi laittaa omaisuus jakoon vielä kun on elossa ja nauttia itsekin siitä kun näkee mitä hyvää sillä saa perinnön saakien keskuudessa aikaiseksi.
Ja ihmisten on uskallettava kysyä varsinkin lähisukulaislltaan miten he aikovat omaisuutensa jakaa kun hän kuolee, mutta kuten sanoin suomessa se on naurettava tabu, maassa jossa ei uskalleta puhua edes omasta liksasta ja jos puhutaan niin eihän täällä kukaan mukamas mitään tienaa ja jos ottaa toisen kuoleman puheeksi niin se tarjoittaa sitä että alkaa suurinpiirtein odottamaan toisen kuolemaa, hohhoijaa.
Kaiken maailman asiansa osaavat, perintöasioista kaiken tietävät asiantuntijat kertovat mediassa tuon tuostakin että ottakaa perintöasiat eläessänne jo puheeksi, mutta ei se mene kansalle jakeluun ja niinpä, kun joku kuolee jolla jotain jaettavaa on, jälkeläiset polttavat siltoja ja alkavat vihaamaan toisiaan. Oma syymme.
Ihan sama minkä ikäinen lapsi on, halutaan vanhemmilta täsmälleen saman verran kuin sisarukset. Vaikka olisi jo itsekin eläkeiässä, lapsen mieli/tahto tulee esiin kun vanhemmat kuolee. Halutaan jokin todiste siitä että vanhemmat rakasti jokaista lastaan yhtä paljon, riippumatta siitä kuka teki eniten vanhempiensa hyväksi. Jokaiselle yhtä paljon perintöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä sitten? Äitisi on aikuinen ihminen. Jos menee välit johonkin ihmiseen, on se sukulainen tai ystävä, niin miksi sitä pitää märehtiä?
Sanoisin että ei kannata vaivata päätään edeltävien sukupolvien kiistoilla eikä sekaantua toisten riitoihin. Usein tällaiset erimielisyydet kuitenkin unohdetaan vuosien myötä ja ihmiset taipuvat anteeksiantoon, turha kiihdyttää tunteita entisestään ottamalla kantaa ja osoittamalla mieltään. Kohtelias ja asiallinen käytös aina kun tekemisissä: tiukempaan linjaan on aihetta vasta sitten, jos sinua itseäsi loukataan tai oikeuksiasi yritetään polkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin tyypillistä maassa missä on kaksi tabua joista ei kukaan uskalla puhua, raha ja kuilema, ja kun joku kuolee aletaan usein sen jälkeen puhumaan rahasta, jos on perintöä jaossa.
Ihmisen jolta on perintöä jäämässä on jo eläessään otettava, tai suotavaa olisi, asia puheeksi ja kerrottava miten haluaa omaisuutensa jaettavan kuolemansa jälkeen, kaiksta parasta olisi laittaa omaisuus jakoon vielä kun on elossa ja nauttia itsekin siitä kun näkee mitä hyvää sillä saa perinnön saakien keskuudessa aikaiseksi.
Ja ihmisten on uskallettava kysyä varsinkin lähisukulaislltaan miten he aikovat omaisuutensa jakaa kun hän kuolee, mutta kuten sanoin suomessa se on naurettava tabu, maassa jossa ei uskalleta puhua edes omasta liksasta ja jos puhutaan niin eihän täällä kukaan mukamas mitään tienaa ja jos ottaa toisen kuoleman puheeksi niin se tarjoittaa sitä että alkaa suurinpiirtein odottamaan toisen kuolemaa, hohhoijaa.
Kaiken maailman asiansa osaavat, perintöasioista kaiken tietävät asiantuntijat kertovat mediassa tuon tuostakin että ottakaa perintöasiat eläessänne jo puheeksi, mutta ei se mene kansalle jakeluun ja niinpä, kun joku kuolee jolla jotain jaettavaa on, jälkeläiset polttavat siltoja ja alkavat vihaamaan toisiaan. Oma syymme.
Niin totta! Mutta totta on sekin että kaikki eivät rakasta kaikkia lapsiaan yhtä paljon joten ei sitä elinaikanaan voi kertoa koska oma lehmä ojassa. Ne huonommat lapset ei sitten riennä apuun ja ikävä katsoa vierestä kun lasten välit menee rikki. Omatunto voi ikävästi kolkuttaa. Helpompi tuoda asia julki sitten perunkirjoituksissa kun ei tarvitse selitellä kellekään mitään.
Juu ainahan se sitten perinnönjaossa on niin, kun aletaan perinnöstä riitelemään, että siellä on ainakin yksi joka alkaa urputtamaan ettei häntä kiinnosta miljoona laisinkaan, hän vain periaatteesta tässä urputtaa…vai niin…harvalla niin paljon ylimääräistä on ettei ylimääräinen hillo hyvää tekisi.
Minulle kelpaa kaikki mitä on perintöä tullakseen, onko se minun ahneutta, ei todellakaan, jokuhan on määrännyt sen minulle perinnöksi ja minä pidän huolen siitä, että se myös minulle tulee ja jos joku alkaa perunkirjoituksessa urputtamaan jostain typerästä periaatteesta jos vaikka ei saanutkaan mitään, tai tuntee itseään syrjittävän niin kenen vika se on, ei kenenkään, kaikkien on kunnioitettava perittävän viimeistä tahtoa ja sillä selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan oikein katkaista suosikkiin välit.
Vanhempien auttajaan. Sinun elämäsi on varmasti hyvin vaikeaa.
Mikä riidan aihe se on, jos perintöä jaettaessa toinen sisaruksista saakin enemmän kuin toinen ja vaikka yksi ei mitään, mikä syy se on sisaruksille alkaa riitelemään, ei mikään, kumpikaan ei ole syyllinen asiaan, jos vanhempi tai kukalie on niin päättänyt, että sisaruksista Matti ei saa latin latia, mutta Maija saa kaikki kymmenen miljoonaa, piste, se on perittävän oma tahto ja sitä on kunnioitettava.
Se on sitten aivan eri asia haluaako Maija Mattia jeesaa ja jos ei ja Masa vetää herneen nenään ja haukkuu koko suvun ja Maijan ahneiksi ja lähtee suuttuneena pers’aukisena taas Goalle täydenkuunhippoihin eikä kuulema halua enään ikinä ahneitä sukulaisiaan nähdä, niin se on Matin ihan oma asia, menkööt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakiosuuson lakiosuus, kaikki saavat mitä määrää, mutta mitä vainaja itse haluaa erikseen kenellekin määrätä, ties kelle suosikillee, se oli hänen oma tahtonsa ja turha siinä on sen vähemmän suositun alkaa napista, jos mummi ei pitänytkään hänestä yhtä paljon kuin talonmiehestä joka sai loput rahat.
Sisaruksista paljastuu monia piilossa pysyneitä luonteenpiirteitä siinä vaiheessa kun istutaan perunkirjoittajan toimistossa ja aletaan lukemaan testamenttia, silmät kiiluu jokaisella ja kädet hikoilee kun jännittyneenä odotellaan kenelle se vaarin Westendin osake mahtaa mennä.
Vierailija kirjoitti:
Mikä riidan aihe se on, jos perintöä jaettaessa toinen sisaruksista saakin enemmän kuin toinen ja vaikka yksi ei mitään, mikä syy se on sisaruksille alkaa riitelemään, ei mikään, kumpikaan ei ole syyllinen asiaan, jos vanhempi tai kukalie on niin päättänyt, että sisaruksista Matti ei saa latin latia, mutta Maija saa kaikki kymmenen miljoonaa, piste, se on perittävän oma tahto ja sitä on kunnioitettava.
Se on sitten aivan eri asia haluaako Maija Mattia jeesaa ja jos ei ja Masa vetää herneen nenään ja haukkuu koko suvun ja Maijan ahneiksi ja lähtee suuttuneena pers’aukisena taas Goalle täydenkuunhippoihin eikä kuulema halua enään ikinä ahneitä sukulaisiaan nähdä, niin se on Matin ihan oma asia, menkööt.
Periaatteessa se on näin, vainaja on päätöksensä tehnyt. Onhan se silti ihan tahallinen ilkeä teko jos ei eläessään uskalla kertoa kaikille miten tulee omaisuutensa jakamaan. Aika raukkamainen riidankylväjä täytyy olla jos omille lapsilleen noin tekee.
Vierailija kirjoitti:
Onko edes lain puitteissa mahdollista perikunnan kesken toimia toisin kuin testamentissa sanotaan? Eli jos yhdelle sisaruksista tulee 50% ja kahdelle muulle 25%, niin saavatko he yhteitoimin päättää, että jaetaan sittenkin tasan?
On. Testamentin kunnioittamista pitää vaatia, sen jälkeen (jos tarpeen) voi vaatia lakiosaa. Itse olen ollut osallisena perinnönjaossa, jossa puolisolle oli testamentattu asunto, jonka arvo oli niin suuri, että lapsille ei jäänyt lakiosaa. Puhuttiin yhdessä läpi, mitä tehdään, ja pöydällä olivat vaihtoehdot, että testamenttia ei vaadita, vaaditaan ja lapset vaativat lakiosaa, ja vaaditaan ja lapset eivät vaadi lakiosaa. Kaikki sujui sivistyneesti. Vanhempamme pyrkivät eläessään ehdottomaan tasapuolisuuteen, joten pystyimme puhumaan rahasta, ei tarvinnut riidellä rakkaudesta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä riidan aihe se on, jos perintöä jaettaessa toinen sisaruksista saakin enemmän kuin toinen ja vaikka yksi ei mitään, mikä syy se on sisaruksille alkaa riitelemään, ei mikään, kumpikaan ei ole syyllinen asiaan, jos vanhempi tai kukalie on niin päättänyt, että sisaruksista Matti ei saa latin latia, mutta Maija saa kaikki kymmenen miljoonaa, piste, se on perittävän oma tahto ja sitä on kunnioitettava.
Se on sitten aivan eri asia haluaako Maija Mattia jeesaa ja jos ei ja Masa vetää herneen nenään ja haukkuu koko suvun ja Maijan ahneiksi ja lähtee suuttuneena pers’aukisena taas Goalle täydenkuunhippoihin eikä kuulema halua enään ikinä ahneitä sukulaisiaan nähdä, niin se on Matin ihan oma asia, menkööt.
Te kaksi peukuttajaa, katsokaa peiliin ja vastatkaa rehellisesti rakastatteko te kaikki sukulaisianne tasapuolisesti, kohtelette heitä myös niin, vastatkaa rehellisesti onko teillä suvussanne suosikkeja joita tapaatte mielellänne enemmän kuin muita?
On itsestään selvää, että kullakin meistä on suvussamme omat suosikkimme joista pidämme enemmän kuin toisista ja mikä häpeä tai rikos se on, jos se näkyy perinnönjaossa - ei minkäänlainen.
Miniä ei ole perikunnan osakas, mutta on ollut suuna päänä tileillä. Tilejä hän on tarkastanut, ei tietenkään itse, koska käynneistä jää jälki, mutta hänen työkaveri kävi.
Minunkin tilit hän on tarkistanut, eli on pakottanut menemään nettipankiin, että tekee korjauksia, mitä minä en "osaa". Tästä syystä minulla on muissa pankeissa tilejä ja normaalin elämäni asiat pysyvät omana tietonani.
Edunvalvonta asian kanssa miniä painosti vuosia ja lopulta tein sen. Järkytys taisi olla aika suuri, kun hän ei pääse mitenkään hoitamaan asioita.
Pankkin ns. yhteyshenkilö pyysi käymään pankissa, että tarkastellaan sijoituksiani. En halunnut, mutta muutaman painostussoiton jälkeen sovittiin aika. Kun menin pankiin, henikö kertoi, että miniä oli käskenyt myydä kaikki ja laittaa Privattii, joten hän kirjoittaa nämä paperit ja panet nimet alle. Sanoin, etten halua tehdä niin, mutta hän ei ollut kuulevinaan, vaan jatkoi kirjoittamista. Sitten sattui outo juttu, tulostin ei toiminut. Niinpä sovittiin, että tulen toisena päivänä allekirjoittamaan paperit. Kun pääsin kotiin, soitin pankkiin ja peruutin ajan, ei tarvinnut kirjoittaa papereita.
Olen miettinyt asiaa, olisiko asiasta pitänyt ilmoittaa pankin johdolle. Toivottavasti meitä vanhoja ihmisiä ei pankkien puolelta huijata.
Välttääkseen perintöriidat on hyvä tietää myös se, että perinnöstä voi luopua, jokainen voi kertoa asian ääneen ja todeta että mä en tartte mitää kiitti vaa, tai perunkirjoitukseen voi mennä toteamaan saman asian, että luopuu perinnöstään, antaa oman osuutensa siskolleen kun häntä kerran niin paljon rakastaa….
Perinnöstä ei todellakaan tarvitse riidellä.
Mutta tärkeintä lienee se, että perittävän viimeistä tahtoa kunnioitetaan vaikka se ei tasa-arvoiselta tuntuisikaan, se oli hänen oma tahronsa ja kaikkia syitä siihen ei tule kukaan ikinä saamaan selville.
Elämä jatkuu, uutta perintöä odotellessa…
Meillä äitini antaa omaisuutensa jo elinaikanaan yhdelle sisaruksista, sille ainoalle jota hän myös auttaa ja jonka lapsia hoitaa päivittäin eli nuorimmalleen. Tälle lapselle on ostettu asunto ja jo parikin autoa ja nyt on selvästi menossa kesämökin siirto. Muuta omaisuutta äidillä sitten ei olekkaan, eläkkeestään maksaa sisareni menoja. Meidän muiden menoja ei ole koskaan maksanu autoista ja asunnoista nyt puhumattakaan ja lapsenlapsia hoitaa 1-2 kertaa vuodessa. Lapsenlapsetkin on täysin eriarvoisia, tämän kultalapsen lapsukainen sai viimeksi lahjaksi polkupyörän kun sisarukseni lapselle heitettiin samaan aikaan 20 € lahjaksi saatellen vielä sanoen etten nyt viitsinyt kaupoille lähteä. Olisi edes sillä rahalla ostanut jotain lapsenlapselle kivaa mutta se olisi vaatinut kiinnostusta... Meihin muihin sisaruksiin äiti on yhteydessä kun tarvii jotain apua, rahallisesti tai töiden muodossa. Perintö ja rahat ei kiinnosta minua rumasti sanottuna paskaakaan mutta tämä epätasa-arvoinen kohtelu muuten kyllä on satuttanut! Kun äiti nyt alkaa oikeasti apua tarvitsemaan, saa sisareni tämän sitten hoitaa. Muiden sisaruksien kanssa on sovittu että kun ei meitä ole ollut äidille (ja sisarelle) olemassa aiemminkaan, emme tule apuun nyt myöhmminkään. Ihmettelen suuresti sisartani joka ei näe itse tilanteessa mitään outoa, tietysti hän on kaikessa hyötymispuolella. Voisin jopa kuvitella hänen kirjoittavan tuollaisen autoin kaikessa ja sain kaiken omaisuuden ja nyt nyyh muut minut hylkäävät päivityksen! Paitsi ettei hän auttamista kyllä tee vaan on autettuna ja muut lapset on henkisesti hylätty jo aikoja sitten...