Lue keskustelun säännöt.
Toisten miellyttämisen lopettaminen - vertaistukea ja kokemuksia kaivataan
Uskon, että on paljon kaltaisiani ihmisiä. Minut on kasvatettu kiltiksi ja joustavaksi. Olen koko elämäni keskittynyt miellyttämään toisia ja elämään heidän tunteidensa mukaan (tämä johtuu lapsuudestani, kun jouduin elämään yhden perheenjäsenen mielialojen mukaan vä.ki.val.tai.sess.a. kodissa). Aina on menty toisten ehdoilla, minä olen ollut se, joka on joustanut. Olen sietänyt käytöstä, jota ei olisi pitänyt sietää, mutta yritin ymmärtää toisia ja olla empaattinen. Jos yritin laittaa vastaan, niin minut leimattiin ikäväksi tai vaikeaksi - ylitseni käveltiin noissa tilanteissa ja sama meno jatkui kuin ennenkin.
Mitta on tullut täyteen, enkä jaksa enää. En jaksa yksipuolisia ihmissuhteita, joissa mennään toisen tunteiden ja toiveiden mukaan. En jaksa olla se, joka yksipuolisesti huomioi toisia ja on se, joka pitää yhteyttä. Aikaisemmin annoin ihmissuhteiden mennä toisten ehdoilla, jotta en olisi jäänyt yksin. En jaksa enää sietää ilkeitä ihmisiä esimerkiksi työpaikalla. Mitta ei ole tullut täyteen vain tuon yhden perheenjäseneni kohdalla, vaan myös muiden sellaisten ihmisten kohdalla, jotka eivät kohtele tasavertaisesti ja arvostavasti. Sellaisiakin ihmisiä on, mutta kaltaiseni muiden miellyttäjä on valitettavasti vetänyt puoleensa ihmisiä, jotka ottavat ilon irti tuosta miellyttämisestä. Minulla ei riitä enää energiaa ja jaksamista muiden miellyttämiseen ja heidän tunteidensa mukaan elämiseen.
Kiinnostaa kuulla, miten toisten miellyttämisen lopettaminen on muilla sujunut? Mitä konkreettista elämässäsi tapahtui tuon päätöksen jälkeen? Mikä muuttui? Katkaisivatko nuo ihmiset välinsä sinuun tai sinä heihin?
Kommentit (294)
Niin, entä jos meitä ei olisi koskaan ehdollistettu uskomaan, että pitää olla kiltti? Ei kaikkia ole. Maailma on täynnä välinpitämättömiä ihmisiä, joiden ei tarvitse miettiä tällaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, entä jos meitä ei olisi koskaan ehdollistettu uskomaan, että pitää olla kiltti? Ei kaikkia ole. Maailma on täynnä välinpitämättömiä ihmisiä, joiden ei tarvitse miettiä tällaisia.
Kaikkia ei todellakaan ole kasvatettu samalla tavalla. Toiset on opetettu lapsesta asti riistämään muita vaikka väkivalloin eikä kaikki ihmiset halua että asiat sujuvat ja kaikilla on hyvä mieli. Toiset nauttivat kaaoksesta, kapuloiden laittamisesta rattaisiin ja muiden elämän vaikeuttamisesta. Kun miellyttäjä kohtaa tällaisen ihmisen se ajaa miellyttäjän hetkessä uuvuksiin ja mielenterveyden hajalle.
mietin tuttava ja sukulaispiirissä niitä ihmisiä jotka ottavat yhteyttä, vain kun haluavat jotain. näihin ihmisiin katkaisin välit ,niin etten ota yhteyttä,voin kaupungilla silti ihan tervehtiä ja puhua niitä näitä ystävällisesti,eikä tarvi vihata.vain oivallus ettei ole näille ihmisille muuta kuin hätävara.
ne ihmiset jotka auttavat hädässä vastavuoroisesti ja käyttäytyvät aina hyvin. olen pitänyt myös korona aikana yhteyttä.koska on olemassa aitoa ystävyttä.
kilttinä tuntee syyllisyyttä jos ei vastaa puhelimeen ,mutta miksi vastata jollekkin ilkeälle ihmiselle enää,siinä ei ole mitään järkee.
nykyään mietin tarkemmin minkä tyylinen joku tuttavuus on onko hyvänpäivän tuttava vai jokin oikea ystävyys. on ollut karsee huomata ,et jotkut ihmiset yrittää tutustua, vain saadakseen kiusata tai pumpatakseen palvelua ja jotain kestitsemistä. vaikea ymmärtää näiden ihmisten sielun elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin vain aloituksen. Opettele sanomaan ei. Helpoiten opit, kun alussa sanot ihan kaikkeen ei. Silloinkin, kun jokin asia sopisi sinulle. Näin pääet eroon ihmisistä, jotka haluavat vain käyttää sinua hyväkseen. Osa ihan kivoistakin ihmisistä saattaa hämmästyä muutoksestasi, mutta he kyllä pysyvät elämässäsi tai ainakin alkujärkytyksen jälkeen palaavat elämääsi. Hyväksikäyttäjien häivyttyä elämästäsi etsimään uusia hyväksikäytettäviä sulla riittää sekä aikaa että energiaa parempien ihmissuhteiden luomiseen.
Nk kiltin tytön syndrooma ei ole mitenkään harvinanen. Itse päätin kolmekymppisenä, että nyt riittää. Ja aloin tosiaan sanoa kaikille ja kaikkeen ei. Pahimmat hyväksikäyttäjät katosivat jo muutamassa kuukaudessa. Puolen vuoden päästä tilanne oli jo parempi ja aloin silloin tällöin vastata myöntävästi joihinkin mulle esitettyihin pyyntöihin. Mutta vain siinä tapauksessa, että asia ihan oikeasti sopi mulle hyvin eikä mulla ollut parempaakaan tekemistä just sille hetkelle.
Mulle oli oikeasti uutinen se, että olin järjestellyt ja siirrellyt omia menojani jos kaveri soitti että olenko kotona jos hän vartin päästä tulisi kahville. Yritin aina saada järkättyä aikaa kaikille, omalla kustannuksellani, mutta en tajunnut että se kustansi, koska minusta oli niin mukavaa että joku halusi nähdä minua. Olin valmis tekemään todella paljon sen eteen että kaverit tykkäisivät minusta, ja silti olin yksinäinen, koska tuntui että kukaan ei olieasti välitä. No eihän ne välittäneetkään, olin vain täytettä tyhjään hetkeen, ja jos kutsuin vaikka juhlaani, tai olisin kaivannut itse joskus olkapäätä, niin ksokaan ei ollut aikaa.
Itse siis järjestin ystävilleni aikaa pelkään tunnin kahvitteluun siirtelemällä muita asioita kalenterissa, mutta vaikka minulla olisi ollut kuinka hätä ja tarve, niin heidän nurmikonileikkuu tai kynsien lakkaaminen meni ohi. minun tarpeeni.
Uutinen tämä oli siksi koska en ollut tajunnut toimivani noin, vaikka näinkin etten itse saa samanlaista kohtelua.
Nykyään en suostu mihinkään tapaamiseen ellei minulla ole ihan oikeasti aikaa. Jos olen vaikka päättänyt lähteä käymään kirpparikierroksella itsekseni, niin en peru sitä jos kaveri soittaa että keitänkö kahvit, vaikka periaatteessa voisinkin, koska voin mennä kirpparille myöhemminkin. Ei sovi, siksi koska pidän kiinni omista rajoistani, ja he voivat varata tapaamisen kanssani vaikka viikon päähän, jos oikeasti haluavat nähdä minua, enkä ole vain täytettä heidän tylsään hetkeen, tai kun jotain mieleisempää peruuntui.
Omat mieliskelyni lopetin siinä vaiheessa, kun exäni kertoi minulle olevansa psykopaatti. Kaikki joustoni ja mielistelyni kävi heti järkeen. Hän ei ikinä joustanut itse tai mielistellyt suhteen alkuviikkojen jälkeen, aina mentiin hänen aikataulullaan. Tuli riittämättömyyden tunnetta mulle. Ero tosiaan vahvistaa ihmistä.
Tajusin, että kuka tahansa voi vain sanoa sinulle ne asiat, jotka haluat kuulla, ja sillä tavalla saada sinut addiktoitumaan heihin. Mielistelijät (myös minä) tahtovat hyväksyntää muilta ihmisiltä, ja heti kun löydämme jonkun joka sitä antaa, tekee se meidät onnelliseksi. Siksi jäämme siihen koukkuun. Jotkut ihmiset täysillä manipuloivat toisia saadakseen mitä haluavat. Kannattaa olla varovainen ja tarkkailla ihmisten sanojen oikeita aikeita/tarkoituksia.
Todella avasi mun silmät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin hyväksikäytetty parissa ystävyyssuhteessa ja avioliitossa. Toinen ystävyys oli lapsuudesta asti kestänyt vuosikymmeniä. Sitten huomasin, ette hänellä ollut minulle koskaan aikaa. Minä olin se, joka soitin, pyysin käymään ym.sitten hänelle tuli aina kiire jonnekin, kun soitin. Katkaisin yhteydenpidon häneen, kun oli vain yksipuolista yhteydenottoa. Myöhemmin kuulin hänen sanoneen yhteisille ystävillemme, että minä olen suuttunut hänelle jostakin, eikä hän tiedä mistä..... niinpä.
Toinen ystäväni sairastui matkallamme, lähdin hänen turvakseen vieraassa maassa, sairaaloissa, ambulanssissa, taxeissa ym. Meni oma matkani myös pilalle. No eipä mitään, kun ystäviä oltiin, hän tekisi minulle vastaavan. Vaan eipä tehnyt, seuraavalla reissulla huomasin mikä hyväksikäyttäjä hän on, ei mitään tee toisen vuoksi. Katkaisin välit, oli yllättävän helppoa. En ole kaivannut kaltaisiaan "ystäviä" elämääni.
Muutin ulkomaille, oli pakko karistaa kaikkia myötäilevä käytös ja ujous ettei olisi tullut ylikävellyksi ihan joka käänteessä.
Elämä on kuten Roxette laulaa:
"Everybody's looking for something
Some of them want to use you
Some of them want to get used by you
Some of them want to abuse you
Some of them want to be abused"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miellyttämisen taustalla voi olla
Opittu malli kotoa.
Jos vanhempasi ovat olleet
hyvin huomaavaisia ja ymmärtäväisiä, niin lapsi on voinut sisäsäistää, että niin tulee toimia kaikkia ihmisiä kohtaan aina. Plus sitten se, että jos olet tavallaan joutunut lähes aina joustamaan niin olet siitä syystä oppinut toimimaan kuin ajatus.
Tällainen liiallinen kiltteys on todella voimia kuluttavaa. Ei ollenkaan ihme jos palaa loppuun.
Olen itsekin liian kiltti ja opettelen kuuntelemaan itseäni ja asettamaan rajoja.
Olen myös huomannut, että moni kiltti sortuu uhriutumaan: toiset ovat omasta mielestä hyväksikäyttäjiä, toiset pyytää, toiset vaatii... Ei ne toiset välttämättä ymmärrä (eikä voikaan ymmärtää) ollenkaan, että kiltti tarkoittaakin ihan eriä kuin sanoo. Kiltinkin omalla vastuulla on pitää ystävällisesti rajansa ja kertoa toiselle mikä sopii ja mikä ei, mitä haluaa, mitä jaksaa. Tätä itse harjoittelen, vaikka vaikeaa on. Toisia ei voi vastuuttaa omista rajoistaan. Lisäksi jatkuva viha toisten "hyväksikäytöstä" syö vain omaa mieltä ja jaksamista.
Ne ihmiset on tietysti erikseen, jotka painostaa ja rikkoo rajoja, vaikka ne on tehty selväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen oppinut miellyttämään välttääkseni konfliktit. Toisaalta tykkään myös auttaa, mutta ihmiset tovat käsittämättömän röyhkeitä ja käyttävät sinisilmäisyyttä I ja yksinäisyyttäni hyväkseen.
Kotona olin se joka aina teki kotityöt ennen läksyjä, jottei äitini huutanut kotiin tullessa miten "törkyinen" talo oli. Isäni ja sisarukseni eivät tehneet mitään. Jos tein ruokaa, minä olin joka siivosin jäljet. Jos heistä joku teki ruokaa "muiden pitää siivota koska mä tein ruuan". Ja se joku oli aina minä.
Sama mentaliteetti on jatkunut kavereiden kanssa. Jouduin usein tarjoamaan esim kahvilassa jotta tulisivat mukaan. Vastavuoroisuutta en juuri saanut. Kerran pyysin tarjoamaan ja kaveri oli hyvin närkästynyt. Seuraavalla kerralla vaati minua maksamaan vaikka olin maksanut jo monta kertaa aiemmin. Baarissa pitii ostaa hänelle ja hänen poikaystävälleen juomia. Joku heidän kaveri haukkui mut pystyyn jostain syystä samalla reissulla ja kaveri vaan nauroi.
Parisuhteessa en jaksanut sanoa, että voisitko siivota jälkesi tai että en jaksa kuunnella yhden aikaan yöllä jorinoita kun aamulla on töitä/koulua/menoa, koska muuten siitä seurasi kiukuttelua ja riitelyä. Monesti suostuin seksiin vaikka en olisi jaksanut tai halunnut.
Ja yhä edelleen pistän muut edelleni.
Ja en jaksa enää. Masennus on vaan pahempi.
En vain jaksa enää. Tekisi mieli päättää omat päiväni.
Raja on tullut vastaan, en jaksa enää välittää jos joku suuttuu, olen alkanut sanomaan suoraan ei. En jaksa tulla käymään, sinun vuorosi tulla tänne. En jaksa kuunnella nyt samoja murheistasi, itselläkin on sttessinaiheita paljon.
Sukulainen on sairas ja uhriutuu sen varjolla, mutta en ole suostunut antamaan anteeksi hänen törkeätä käytöstään. Ei se sairaus hänen käytökseen vaikuttanut. Vaan alkoholi ja narsismi.
Autonkin möin pois ihan sen takia ettei kukaan pummisi ilmaisia kyytejä tai pyytäisi käymään "koska sulla on auto ja mulla menee rahaa bussilippuihin".
Haistakaa paska kaikki hyväksikäyttäjät.
Olen se keskimmäinen lapsi jonka on sanottu olevan kuminauha.
Jousta ja auta muita, olen saanut kärsiä monintavoin siitä että kasvatukseni oli väärä.
Ajattele, mitä muut ajattelee.
Miellytä muita varsinkin miehiä.
On vedetty höplästä pidetty typeränä, herkkäuskoisenakin.
Mitäpä tuli, paniikkihäiriöinen erakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkaa korvata miellyttäminen jollakin muulla toiminnalla. Ei ehdi miellyttää eikä vastata viesteihin jos on virkkaamassa sukkaa.
Näin varmaan minun entiset kaverini tekivät. Minulle tuli siitä paha mieli. Kun jätin heihin yhteydenpidon, en kuullut heistä enää.
Hmm.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin vain aloituksen. Opettele sanomaan ei. Helpoiten opit, kun alussa sanot ihan kaikkeen ei. Silloinkin, kun jokin asia sopisi sinulle. Näin pääet eroon ihmisistä, jotka haluavat vain käyttää sinua hyväkseen. Osa ihan kivoistakin ihmisistä saattaa hämmästyä muutoksestasi, mutta he kyllä pysyvät elämässäsi tai ainakin alkujärkytyksen jälkeen palaavat elämääsi. Hyväksikäyttäjien häivyttyä elämästäsi etsimään uusia hyväksikäytettäviä sulla riittää sekä aikaa että energiaa parempien ihmissuhteiden luomiseen.
Nk kiltin tytön syndrooma ei ole mitenkään harvinanen. Itse päätin kolmekymppisenä, että nyt riittää. Ja aloin tosiaan sanoa kaikille ja kaikkeen ei. Pahimmat hyväksikäyttäjät katosivat jo muutamassa kuukaudessa. Puolen vuoden päästä tilanne oli jo parempi ja aloin silloin tällöin vastata myöntävästi joihinkin mulle esitettyihin pyyntöihin. Mutta vain siinä tapauksessa, että asia ihan oikeasti sopi mulle hyvin eikä mulla ollut parempaakaan tekemistä just sille hetkelle.
Mulle oli oikeasti uutinen se, että olin järjestellyt ja siirrellyt omia menojani jos kaveri soitti että olenko kotona jos hän vartin päästä tulisi kahville. Yritin aina saada järkättyä aikaa kaikille, omalla kustannuksellani, mutta en tajunnut että se kustansi, koska minusta oli niin mukavaa että joku halusi nähdä minua. Olin valmis tekemään todella paljon sen eteen että kaverit tykkäisivät minusta, ja silti olin yksinäinen, koska tuntui että kukaan ei olieasti välitä. No eihän ne välittäneetkään, olin vain täytettä tyhjään hetkeen, ja jos kutsuin vaikka juhlaani, tai olisin kaivannut itse joskus olkapäätä, niin ksokaan ei ollut aikaa.
Itse siis järjestin ystävilleni aikaa pelkään tunnin kahvitteluun siirtelemällä muita asioita kalenterissa, mutta vaikka minulla olisi ollut kuinka hätä ja tarve, niin heidän nurmikonileikkuu tai kynsien lakkaaminen meni ohi. minun tarpeeni.
Uutinen tämä oli siksi koska en ollut tajunnut toimivani noin, vaikka näinkin etten itse saa samanlaista kohtelua.
Nykyään en suostu mihinkään tapaamiseen ellei minulla ole ihan oikeasti aikaa. Jos olen vaikka päättänyt lähteä käymään kirpparikierroksella itsekseni, niin en peru sitä jos kaveri soittaa että keitänkö kahvit, vaikka periaatteessa voisinkin, koska voin mennä kirpparille myöhemminkin. Ei sovi, siksi koska pidän kiinni omista rajoistani, ja he voivat varata tapaamisen kanssani vaikka viikon päähän, jos oikeasti haluavat nähdä minua, enkä ole vain täytettä heidän tylsään hetkeen, tai kun jotain mieleisempää peruuntui.
Minun silmäni aukesivat kun minulle sanottiin "ehkä kuvittelet, että muut tekevät uhrauksen viettäessään kanssasi aikaa ja että sinä tarvitset heitä enemmän kuin he sinua. Mutta ehkä se on toisin päin."
Jos vain pystyt, niin sano suoraan läheisillesi, että haluat ihmissuhteiden olevan tasa-arvoisia. Etenkin ystäville voi sanoa, että suhteen tulee olla tasa-arvoinen, tai muuten sinulla ei voimavarat riitä.
Musta on reilua antaa näille "ottajille" vielä viimeinen mahdollisuus muuttaa käytöstään. Jos he kykenevät itsereflektioon, he pystyvät siihen. Suurin osa ei muutu, mutta sitten he ainakin tietävät syyn välien viilenemiseen.
Naisten valitsema sinkkuus lisääntyy varmaan myös sen takia ettei nykynainen enää jaksa olla miehensä unelmien hiljainen mahdollistaja taustalla.. ja tyhmät miehet eivät tajua muutosta, eli jos haluavat parisuhteen niin siihen pitää myös panostaa nykyään, ei riitä että on katto pään päällä kun naiset voi hankkia ulkoiset puitteet ihan itsekin. Fiksut miehet hoksaa tämän ja panostavat itse suhteeseen ja kyllä naisille fiksut miehet kelpaa. Ennen suhteet toimi näennäisesti paremmin kun nainen oli vaan taustalla hääriä ja sivuutti omat haaveet. Onneks ajat muuttuu.
Ei tarvitse katkaista välejä kehenkään, senkun sanoo oman mielipiteensä asioista. Se voi ensin aiheuttaa vähän riitoja, mutta tasapaino kyllä löytyy. Sama prosessi meneillään, tai no melkein valmis.
Huh huh, äsken kävi kaveri kylässä, yli kaks tuntia _huusi_ omia asioitaan. Alussa kun vielä yritin sanoa itsekin jotain, niin huusi vain kovempaa. Kahteen tuntiin en sitten sanonut yhtään mitään. Samassa ajassa tuli kolme viestiä, joissa pyydettiin rahaa lainaksi. Kyllä taas jäin ihan uupuneena miettimään, että mikä mun rooli oikeasti tässä kaveripiirissä on. Ihan kuin pyörremyrsky ois mennyt ylitse, ja nyt pitäisi jaksaa aloittaa päivän askareet.
Tästä lähtien en enää ota tänne kahville sellaisia ihmisiä, joiden jäljiltä jaa ihan kuiviin imetty olo, enkä lainaa rahaa enää kenellekään. Tämä huutajakin tuli maksamaan velkansa, kuukausia myöhässä.
Empaattisuus ja asioiden tarkastelu ja ymmärtäminen useasta eri näkökulmasta on rikkaus. Vai onko? On siihen asti, jos muutkin näin toimivat. Mulle oli suuri järkytys oivaltaa, että näin harvemmin on.
Ihmiset halusivat tuolla luokseni pääasiassa oksentaakseen murheensa niskaani ilman mitää vastavuoroisuutta. Kun kieltäydyin tästä, seurasi toinen järkyttävä oivallus: ihmiset yrittivät vedota empaattisuuteni. Ilmiselvää manipulaatiota, vedettiin niistä naruista, joihin mun tiedettiin reagoivan. Reagoinkin, tällä kertaa kiukustumalla.
Tästä kaikesta tajusin, että mun ongelma on yliempaattisuus, ja se, että luulen muidenkin olevan yhtä empaattisia. Aika harva lopulta on. Onneksi on toki heitäkin.