Lue keskustelun säännöt.
Olen 44-v ja koen että olen tipahtamaisillani nykyajasta
En jaksa koko ajan opetella uutta, uusia nykyajan sanoja ja termejä. En jaksa työelämän vaatimuksia ja tuntuu että aika menee liian kovaa ohi ja mä haluaisin vain olla rauhassa ja hissutella eteenpäin omaan tahtiini.
Miten te muut mun ikäiset, jaksatteko pysyä "aallon harjalla"?
Kommentit (953)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi syy muutosvastaisuuteen on se, että muutoksen suunta tuntuu väärältä ja epäoikeudenmukaiselta.
Kun on nähnyt ja elänyt 1980-luvun paratiisin, lähes kaikki sen jälkeinen tuntuu väärältä ja virheelliseltä jota on vaikea hyväksyä ja niellä. 80-luvulla lähes kaikki oli oikein tavallisen ihmisen kannalta, sitten ahne rahavalta kaappasi vallan, ja nyt kaikki on väärin tavallisen ihmisen kannalta kun kaikki laitkin säädetään vain firmojen ja sijoittajien etu edellä :/
Tämä. Olen onnellinen, kun sain elää mahtavan upean nuoruuden 80-luvulla. Se ottaa päähän, kun niin moni hyvin toiminut asia, on tuhottu tieten tahtoen, eikä näköjään enää ole paluuta toimiviin systeemeihin. Säälittää nykynuoret, kun eivät edes tiedä paremmasta. Heille tämä paska nykymeno on normaalia.
Todellakin. Säälittää miten heille talousjärjestelmä jätti vain saasteet ja kuumentuneen maapallon, digitaalisen ahdistuksen ja keikahtaneen yhteiskuntajärjestyksen. Olen toiveikas, että jotakin saadaan muutettua silti. T. 35 v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni nykyajan nuorille tämä on kokoajan helpompaa, kun yhteiskunnassa hyväksytään yhä paremmin erilaisuutta.
Yhteiskunnassa hyväksytään yhä vähemmän erilaisuutta. Kaikkien pitäisi tehdä töitä loppuun palamiseen asti ja kuluttaa samalla vimmatusti. Ihmisiä ja tavaroita.
Osa nuorista voi hyvin, yhä suurempi osa yhä huonommin.
Minä taas näkisin, että nykynuorille tuputetaan ja pakotetaan erilaisuutta, jopa niin paljon, että siitä tulee normaalia. Ei saisi haluta mitään perinteistä.
Itse olen IT-alan töissä ja siltä osin yritän roikkua vielä kehityksen takapuskurissa kiinni, mutta kyllä se aika lailla resiinalla perässä oikeasti menee.
Muilta osin olen onnellisesti pihalla enkä välitä tuon taivaallista, jos en jonkun Jonnen nykykielistä länkytystä ymmärrä.
Saahan sitä innostua kaikeasta uudesta, mutta itse pysyttelen pääosin omassa omassa poterossani ja välillä kurkin sieltä reunan yli, että olisikohan pahin hösellys jo uusimman trendin parissa laantunut.
Minusta tuntuu siltä etten ole enää minkään arvoinen ihmisenä koska olen 2020-luvulla leimattuna eli "valkoinen etuoikeutettu nainen" joten pitäisi vaan tuntea syyllisyyttä ja häpeää kaikesta. Olen ihan normaali työssäkäyvä, parisuhteessa, mutta ihon väri on väärä ja koen todella paljon rasismia, mutta siitä ei saa puhua kun on leimattu sellaiseksi kuin "valkoinen etuoikeutettu nainen".
Yhtä vaikeaa vissiin vastaavalla miehellä.
Pitkästä aikaa raikas keskusteluketju!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja: et kyllä menetä m i t ä ä n, vaikka putoisit oikeastikin kyydistä.
Tässä ajassa on kaikki todella hanurista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hyvät asiakkaat, palvelemme teitä myös itsepalvelukassoilla".
Siis mitä??? Selittäkää.
En käytä koskaan itsepalvelukassoja. Siinäpähän "palvelevat" (sairasta)!
Oon huomannut, että sen jälkeen kun itsepalvelukassat tuli, jonojen annetaan kasvaa törkeän pitkiksi. Eli ihmisiä pyritään tällä tavalla pakottamaan käyttämään niitä. Olen kokeillut pari kertaa, osaan kyllä. Mutta en halua käyttää niitä. Vanhaa jäärää ei höynäytetä. Tässä käy taas ihan samalla tavalla kuin kaikessa muussakin, että ihmiseltä saatavaa palvelua ei pian enää saa ollenkaan ja silti hinnat vain nousee.
Ja kuitenkin joku kassahenkilö vahtii vieressä kaikkia itse maksavia. Meitä vahditaan kaikkialla. Lapsiperheet ovat ison silmän ja uhan alla. Kaikki on yhä byrokraattisempaa ja valvotumpaa, melkein kuin naapurimaassa konsanaan. Kadut ja julkiset sisätilat täynnä valvontakameroita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Hyvät asiakkaat, palvelemme teitä myös itsepalvelukassoilla".
Siis mitä??? Selittäkää.
En käytä koskaan itsepalvelukassoja. Siinäpähän "palvelevat" (sairasta)!
Oon huomannut, että sen jälkeen kun itsepalvelukassat tuli, jonojen annetaan kasvaa törkeän pitkiksi. Eli ihmisiä pyritään tällä tavalla pakottamaan käyttämään niitä. Olen kokeillut pari kertaa, osaan kyllä. Mutta en halua käyttää niitä. Vanhaa jäärää ei höynäytetä. Tässä käy taas ihan samalla tavalla kuin kaikessa muussakin, että ihmiseltä saatavaa palvelua ei pian enää saa ollenkaan ja silti hinnat vain nousee.
Ei kai tuossa ole mitään höynäyttämistä tai salaista agendaa. 😃 Suuntaus vaan on, että ihmiskassoja vähennetään ja myöhemmin niistä hankkiudutaan eroon. Itsepalvelukassat ja skannerit ovat täällä, vähän myöhemmin tulee kassat jotka osaavat veloittaa kaikki mukaan kerätyt tuotteet ilman skannaustakin, jolloin ei tarvitse muuta kuin maksaa kassalle. Ja siitäkin lopulta hankkiudutaan eroon, kun systeemi veloittaa automaattisesti korttia.
Teknologia tulee joissain jutuissa vähentämään ihmistyövoimaa. Näin se on aina ollut, ennen maksettiin laskutkin pankin kassalla eikä sekään aika enää palaa. Ajassamme on monta huonoa asiaa, mutta teknologian tuottama apu on niitä aikamme hyviä puolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo anan ajan ajaa ohitseni. Pitäs käyttää Iphonea mutta liikaa turhia toimintoja ja vakoilu mahdolllisuuksia. Ihan paskaa aikaa elämme ja huonolta näyttää tulevaisuus.
Joo joku uuden laitteen käyttöönotto, ihan hirveetä! Puhelimen soisi kestävän vähintään 5 vuotta, mutta eihän ne kestä. Työpaikan vaihto, uudet koneet, ohjelmat, vehkeet ja laitteet, hyvä luoja sentään!
-ap
Minulla on yli 20 vuotta vanha puhelin, kyllä sen ajan puhelimet ainakin kesti ja kestää edelleen jos ei niitä lattialle tiputtele. Ja sanomattakin selvää ettei ole älypuhelin, koska en sellaisella tee hevon \/|ttua... kaiken mitä voi tehdä ankeasti hiplaamalla puhelimen tupakkiaskin kokoista näyttöä voit tehdä mukavasti pöytäkoneella. Ja valokuvia minä otan kameralla.
Työpaikalla kyllä hoituu tietokoneiden käyttöön otot ja ohjelmien asentelut, mutta vapaa ajalla /kotona elän omassa kasari/ysäri/2000-luvun alku kuplassani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
hämmentävän usein joku viisikymppinen sanoo minulle "mutta minä nyt enää mitään tiedä, tällainen dinosaurus". Joten kulttuuriammekin riivaa outo asenne.
Hämmentävän moni, kaikenikäinen, tässä maassa ei tunnu tietävän oikein mistään mitään. Ainakaan siis sellaisesta, mitä ei joku heidän somekanaviinsa - eli heidän sisäpiiristään vielä - tuo. Mitään ei selvitetä itse ja sellainen luontainen uteliaisuus tuntuu kadonneen täysin.
Mikä on aallon harjalla tässä tapauksessa? Jos viitataan tekniseen kehitykseen, niin kyllä, työni puolesta pitää pysyä mukana (it-alalla). Se ei kuitenkaan tarkoita, että olisin somessa, välttelen sitä, vaikka tiedän täsmälleen, mitä siellä on (nuoriso valistaa väkisin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millenniumedition kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo anan ajan ajaa ohitseni. Pitäs käyttää Iphonea mutta liikaa turhia toimintoja ja vakoilu mahdolllisuuksia. Ihan paskaa aikaa elämme ja huonolta näyttää tulevaisuus.
Joo joku uuden laitteen käyttöönotto, ihan hirveetä! Puhelimen soisi kestävän vähintään 5 vuotta, mutta eihän ne kestä. Työpaikan vaihto, uudet koneet, ohjelmat, vehkeet ja laitteet, hyvä luoja sentään!
Minulla on yli 20 vuotta vanha puhelin, kyllä sen ajan puhelimet ainakin kesti ja kestää edelleen jos ei niitä lattialle tiputtele. Ja sanomattakin selvää ettei ole älypuhelin, koska en sellaisella tee hevon \/|ttua... kaiken mitä voi tehdä ankeasti hiplaamalla puhelimen tupakkiaskin kokoista näyttöä voit tehdä mukavasti pöytäkoneella. Ja valokuvia minä otan kameralla.
Työpaikalla kyllä hoituu tietokoneiden käyttöön otot ja ohjelmien asentelut, mutta vapaa ajalla /kotona elän omassa kasari/ysäri/2000-luvun alku kuplassani.
Se on silleen. Minäkin osaan ja teen työpaikan tyhjänpäiväiset ryhtiliikkeet, kuten jatkuvan raportoinnin sen itsensä vuoksi, mutta vain koska rahaa tulee jolla saan itselleni yksinkertaisemman elämän. En piittaa nykyajan kotkotuksista.
40-vuotias täällä. Putosin kyydistä 29-vuotiaana. Muuten hyvä, koska mulla on muutama samanikäinen ystävä joiden kanssa ollaan yhtä pihalla, mutta joudun olemaan töissä ja harrastuksissa alle kolmekymppisten kanssa tekemisissä ja se on ihan tuskaa. Siis ihan mukavia ihmisiä varmaan, mutta kun ei ole mitään yhteistä ja aina ne haluaa puhua politiikasta tai mikä aihe nyt milloinkin on "in", ja olen tosi usein sitä mieltä, että heidän ajattelutapansa on turhan yksinkertainen ja mustavalkoinen, mutta en voi sanoa mitään, koska sitten leimattaisiin ties miksi. Haluan elää elämääni niin, että olen itse mukava muille ja muut ovat mukavia minulle. Mutta nykyisin tuntuu, että kaikki haluavat olla ilkeitä kaikille ja vääntävät ja kääntävät kaikki sanomiset ihan ihmeellisiksi, jolloin yhtäkkiä oletkin muka sanonut jotain aivan päinvastaista kuin mitä yritit sanoa. En jaksa tällaista draamailua ja maalittamista. Rauhaa, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millenniumedition kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo anan ajan ajaa ohitseni. Pitäs käyttää Iphonea mutta liikaa turhia toimintoja ja vakoilu mahdolllisuuksia. Ihan paskaa aikaa elämme ja huonolta näyttää tulevaisuus.
Joo joku uuden laitteen käyttöönotto, ihan hirveetä! Puhelimen soisi kestävän vähintään 5 vuotta, mutta eihän ne kestä. Työpaikan vaihto, uudet koneet, ohjelmat, vehkeet ja laitteet, hyvä luoja sentään!
-ap
Minulla on yli 20 vuotta vanha puhelin, kyllä sen ajan puhelimet ainakin kesti ja kestää edelleen jos ei niitä lattialle tiputtele. Ja sanomattakin selvää ettei ole älypuhelin, koska en sellaisella tee hevon \/|ttua... kaiken mitä voi tehdä ankeasti hiplaamalla puhelimen tupakkiaskin kokoista näyttöä voit tehdä mukavasti pöytäkoneella. Ja valokuvia minä otan kameralla.
Työpaikalla kyllä hoituu tietokoneiden käyttöön otot ja ohjelmien asentelut, mutta vapaa ajalla /kotona elän omassa kasari/ysäri/2000-luvun alku kuplassani.
Minulle tuo älypuhelin on nimenomaan (puhelimen lisäksi) kamera, se on aina kuitenkin itselläni mukana ja tulee kuvattua jotain sattumalta eteen tulevaa mukavaa kuvattavaa.
Joskus käytän myös karttaa, jos en ole autolla liikkeellä. Onhan siinä toki lisäksi myös sähköpostit, pankki ja uutiset (aamun lehdet). Toki työhommat hoidan läppärillä, enkä työasioita katsele illalla puhelimesta enää, vaikka olisi mahdollistakin. Omaa vanhaa läppäriä tulee harvemmin käynnistettyä, ehkä laskuja maksellessa tai muu näppäimistöä vaativa homma.
Itse kehitän työkseni näitä jonkun kutsumia nykyajan kotkotuksia ja saan siitä kivasti massiakin. Joten voisin sanoa olevani aallon harjalla tässä. Nainen 47v.
Trans vege muu 🌈 sateenkaari ja muu muotiaivopesu, en ymmärrä enää. Ennen olin suvaitsevainen. Ja milloin Euroviisut muuttui homopoikien biletys ja ammattikentäksi?
Kyllä, samaa mieltä. Jos joku uusi asia vaatii applikaation, jätän väliin jos henki ja terveys ei siitä riipu. Valitettavasti välillä tuntuu riippuvan.
Päivitä puhelin, tietokone, televisio, virustorjunta jne...
Lähes joka päivä tulee jotain varoituksia ja päivityssuosituksia entä sitten kun tulee keinoäly, 8G ja kvanttitietokoneet, maailma nopeutuu ja muuttuu moninkertaisella nopeudella.
Vierailija kirjoitti:
Millenniumedition kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo anan ajan ajaa ohitseni. Pitäs käyttää Iphonea mutta liikaa turhia toimintoja ja vakoilu mahdolllisuuksia. Ihan paskaa aikaa elämme ja huonolta näyttää tulevaisuus.
Joo joku uuden laitteen käyttöönotto, ihan hirveetä! Puhelimen soisi kestävän vähintään 5 vuotta, mutta eihän ne kestä. Työpaikan vaihto, uudet koneet, ohjelmat, vehkeet ja laitteet, hyvä luoja sentään!
-ap
Minulla on yli 20 vuotta vanha puhelin, kyllä sen ajan puhelimet ainakin kesti ja kestää edelleen jos ei niitä lattialle tiputtele. Ja sanomattakin selvää ettei ole älypuhelin, koska en sellaisella tee hevon \/|ttua... kaiken mitä voi tehdä ankeasti hiplaamalla puhelimen tupakkiaskin kokoista näyttöä voit tehdä mukavasti pöytäkoneella. Ja valokuvia minä otan kameralla.
Työpaikalla kyllä hoituu tietokoneiden käyttöön otot ja ohjelmien asentelut, mutta vapaa ajalla /kotona elän omassa kasari/ysäri/2000-luvun alku kuplassani.
Minulle tuo älypuhelin on nimenomaan (puhelimen lisäksi) kamera, se on aina kuitenkin itselläni mukana ja tulee kuvattua jotain sattumalta eteen tulevaa mukavaa kuvattavaa.
Joskus käytän myös karttaa, jos en ole autolla liikkeellä. Onhan siinä toki lisäksi myös sähköpostit, pankki ja uutiset (aamun lehdet). Toki työhommat hoidan läppärillä, enkä työasioita katsele illalla puhelimesta enää, vaikka olisi mahdollistakin. Omaa vanhaa läppäriä tulee harvemmin käynnistettyä, ehkä laskuja maksellessa tai muu näppäimistöä vaativa homma.
Kamera, onkin kyllä älypuhelinten hyödyllisintä antia, mutta joillakin se että kamera on koko ajan taskussa johtaa oman olemisen pakonomaiseen, jatkuvaan dokumentointiin. Esim. normi mökkiviikonlopun tai sunnuntai kävelyn tuotos voi olla kymmeniä valokuvia, kahvilassa käydessä sitä kahvikuppia ja pullaa kuvataan niin paljon että kerkee se kahvikin jäähtyä. Ja kun tämä jatkuu ja jatkuu, ihmisillä on pilvipalveluissaan tms älytön määrä kuvia joihin ei koskaan palata. Mitä iloa niistä silloin on?
Minulla on digikamera ja kuvat on tietokoneilla ja ulkoisilla levyasemilla parissa eri osoitteessa. Kuvia tulee otettua nykytyyliin verrattuna melko vähän. Lisäksi on retroilun vuoksi muutama filmikamera.
Tuli juuri viikonloppuna selailtua albumeista omia /perheen vanhoja kuvia 70-luvun alusta 80-luvun loppuun. Yhden vuoden dokumentointiin oli käytetty enintään ~30 kuvaa, riippuen mitä tapahtumia oli. Kaikki kuvat oli merkityksellisiä ja niitä oli mukava katsoa.
Mitä arvelette, moniko selaa tästä 40 vuoden päästä niitä satoja vuosittain ottamiaan valokuvia? Sellainenhan alkaa jo käydä työstä.
Kiintoisaa, että muukin miettii näitä. Olen 35 ja perillä trendeistä ja IT-jutuista, mutta kiinnostus meinaa lopahtaa. Avain on mielestäni, että ystävystyy eri-ikäisten kanssa.
Myös kaksikymppisten kanssa ja sillä asenteella että opinpa nyt uutta, en mene neuvomaan jos ei pyydetä. Ja yllättävän moni pyytääkin, esim. ammatillisesti.
Ja olen tutustunut myös itseäni vanhempiin naisiiin, joita pidän hiukan esikuvallisina ja saatan kysyä johonkin asiaan vinkkiä, mutta hämmentävän usein joku viisikymppinen sanoo minulle "mutta minä nyt enää mitään tiedä, tällainen dinosaurus". Joten kulttuuriammekin riivaa outo asenne.