Ylireagoinko? (riita)
Kyse riitatilanteesta. Se alkoi yhtäkkiä, kun mies päätti ruveta puhumaan alentavasti minulle ilman mitään syytä. Puhui kuin lapselle. Hetken verran jäin suu auki ihmettelemään, että mistähän nyt tuulee, mutta sitten totesin että ei ole ihan ok puhua mulle noin. Sitten alkoi "turpa kiinni"-käskyt joita seurasi mollaaminen. Siinä vaiheessa korotin ääntäni ja yritin tehdä selväksi että minulle ei puhuta tuohon sävyyn. Mies tulkitsee tämän 'riehumiseksi'. Hän uhkasi heittää minut pihalle alusvaatteisillani (olin juuri herännyt). Aloin siinä sitten tehdä lähtöä tuohtuneena kiroillen, kunnes laukkuni heitetään pihalle tavarat lennellen. Käskin miestä hakemaan laukun takaisin sisälle, mitä ei tietenkään tapahtunut vaan hain sen itse kun olin saanut vaatteet päälleni. Tähän asti vielä ihan ok, vaikken tiedä yhtään mistä tämä sai alkunsa. Mutta kun sain laukkuni sisälle ja olin kerännyt levinneet tavarat, mies pakottaa minut sohvalle, ja estää minua liikkumasta tönimällä aina kun yritän nousta. N. 10cm päästä naamastani hän huutaa että täällä ei riehuta (mitä en tietääkseni edes ole tehnyt). Yritän toistuvasti nousta ylös ja minut joka kerta tönitään takaisin. "Nyt pysyt siinä ja kuuntelet. Haluatko että pidän sinusta kiinni?"
Kysymys kuuluukin, ylireagoinko minä kun olen loukkaantunut tästä tönimishässäkästä? Minusta tuntuu että rajani on ylitetty, kun liikkumistani on estetty. Mies taas sanoo, että "sinuun ei ole käyty käsiksi" ja kun sanoin että tämä ei ole ok niin vastaus on että "yhyy yhyy onpa kamalaa." Tämän siis sain viestin muodossa sekä muuta vähättelevää kommenttia.
Kommentit (28)
Pitäisi saada tarinan toinen puoli, että voisi niistä sitten yhdistellä totuuden.
Ei kuulosta normaalilta mikään tuossa touhussa. Oon aina miettinyt, miksi jotkut jää hullujen luokse, en enää. Ei ne ees tajua et mikä on normaalia ja mikä ei.
Painoin vahinkoyläpeukun. Tulkitsen tuon kyllä väkivallaksi miehen puolelta. Unohtaisin tyypin.
Oletettavasti ette asu yhdessä, joten keräisin tavarani, lähtisin kotiini ja jatkaisin elämääni ilman skitsahtelevaa miestä. Eiköhän tuossa ollut alkusoitot tulrvaisuudessa pahenevalle alistamiselle ja mahdolliselle väkivallalle.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 12:07"]Pitäisi saada tarinan toinen puoli, että voisi niistä sitten yhdistellä totuuden.
[/quote]
Juuri tämä.
Oma kokemus on subjektiivinen ja aloittajahan on selvästi sitä mieltä että hän toimi oikein ja mies väärin. Tarina on kerrottu siihen nojaten.
Ei voi ottaa kantaa näillä tiedoilla.
Purkiko krapulaansa? Kauanko olette olleet yhdessä?
Jos oikeasti ilman syytä teki noin, niin sun pitäisi lähteä. Jos olet tehnyt jotain vakavampaa, kuin unohtanut vaikka silittää jonkun paidan, asia voisi olla eri. Tietty asian pitäisi silloin olla _erittäin_ vakava, tuollainen uhkaava käytös on harvoissa tilanteissa ymmärrettävää (eli jos oikeasti on vihainen ja kunnon syystä), väkivalta taas ei koskaan.
Miehellä on tapana suuttua, kun hänelle sanoo että on loukannut sanoillaan, oli tilanne mikä hyvänsä. Se tapahtuu joka kerta. Hän ottaa sen jostain syystä henk.koht loukkauksena, mutta myöhemmin aina pyytää anteeksi. Siksi ehkä en jaksa olla niin loukkaantunut kaikesta muusta. Mutta tuo estäminen ja sen vähättely on se juttu, mikä nostaa niskakarvat pystyyn. -ap
Kuulostaa skitsolta. Itse olen tehnyt selväksi, että minulle ei edes huudeta, tönimisestä puhumattakaan. Oliko eka kerta?
Ahaa, ok. No en nyt osaa ottaa kantaa, on niin vieras ajatus että joutuisi kestämään tuollaista itseen kohdistuvaa toistuvaa aiheetonta suuttumusta. Noilla jutuilla on kyllä ikävästi tapana pahentua ajan myötä.
t. nro 11
En sallisi tavaroitteni heittelyä, vähättelyä pätkääkään. Jos jäät, kerjäät suurempia ongelmia. Usko pois.
Jätä se sika.
(Sillä on toinen nainen.)
Tässä yksi linkki aiheeseen. Jos toinen käyttäytyy kotona niin, että se rajoittaa omaa olemista tai joutuu paljon olemaan ns. varpaillaan, se ei ole ylireagoimista. Ja pätee niin miehiin kuin naisiinkin.
Ei ole normaalia. Mies ei nähtävästi osaa käsitellä ongelmiaan ja purkaa ne muihin. Ei tule ainakaan paranemaan ellei tunnusta ongelmiaan ja etsi niihin apua. Jos hän loukkaantuu siitä, että sinä sanot hänen loukanneen sinua, niin ei vaikuta siltä, että ymmärtäisi ongelmansa saati että pystysi niistä puhumaan. Ei kannata jäädä itseään kiusaamaan tuollaiseen suhteeseen. Jäämällä hyväksyt tuon käytöksen ja itsesi vähättelyn.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 12:33"]En sallisi tavaroitteni heittelyä, vähättelyä pätkääkään. Jos jäät, kerjäät suurempia ongelmia. Usko pois.
[/quote]
Tämä. Sinuna en jäisi. Mikäli taustalla on ollut vain miehen tapa suuttua siitä, kun kerrot että hänen tapansa puhua sinulle loukkaa sinua, olisi hälytyskellojesi pitänyt soida jo tuossa vaiheessa. Mitään peruuttamatonta ei ole vielä tapahtunut (huom vielä) ja nyt on oikea aika lähteä. Tuo miehesi kommentti "nyyh nyyh no voi kamala" kielii kyllä vahvasti, ettei kunnioita sinua tai rajojasi. Väkivalta pahenee ajan kanssa. Juokse vielä kun voit!
Kehottaisin, että kävisit tutustumassa lähisuhdeväkivallan määritelmiin ja väkivaltaisen suhteen merkkeihin esim Nettiturvakodin sivuilla:
https://www.turvakoti.net/site/?lan=1&page_id=12
Sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa on niin monenlaista. Sinä olet tainnut jo kohdata molempia.
No, siinä alkoi kärpäsestä härkänen. Molemmat provosoi toisiaan. Valtapeliä...katsoitte kuka kukin on. En tiedä mistä se tarve tulee. Miksi ei voisi olla molemmilla ok ilman vallankäyttöä. Riehumisesta siinä tais olla molemmilla. Käsiksi ei käyty, mutta henkistä väkivaltaa siinä kai yritettiin ja fyysistä ylylivoimaa käytettiin hyväksi siinä tilanteessa. kannattais jutella toi juttu, että mikä siinä mätti. Molemmat kenties ylireagoi?
mitä jatkossa..pitääkö teidän tolla tyylillä hakea paikkojanne? Voisiko pehmeämmin?
jos ei pysty, niin sitten kannattaa mietti mitä itse haluaa. Haluaako miettiä, että milloin sitä valtaa koetellaan oikeesti riehumisella tai voiman käytöllä. pakko ei ole tuollainen. Vapaa valinta. Voi opetella toisen tavan. Voi lähteäkin...riippuu niin siitä mitä haluaa ja mihin riittää omat kyvyt ja mitä kumppani halua ja mihin hänen kykynsä riittävät.
Juttele. Onko teillä yhteiset tavoitteet? Ja onko ne samansuuntaiset? Jos ei onnistu, niin tee omat päätelmät.
Mä niin toivon, että aikanaan olis ollut netti ja av ja olisin kirjoittanut ekan vastaavan riidan. Olisin varmaan voinut viettää ne seuraavat neljä vuotta paljon fiksummin.
Öömm. No, ei todellakaan ole ok. Miehen käytös siis. Itse lähtisin välittömästi kälppimään.