Lue keskustelun säännöt.
Ylireagoinko? (riita)
28.06.2015 |
Kyse riitatilanteesta. Se alkoi yhtäkkiä, kun mies päätti ruveta puhumaan alentavasti minulle ilman mitään syytä. Puhui kuin lapselle. Hetken verran jäin suu auki ihmettelemään, että mistähän nyt tuulee, mutta sitten totesin että ei ole ihan ok puhua mulle noin. Sitten alkoi "turpa kiinni"-käskyt joita seurasi mollaaminen. Siinä vaiheessa korotin ääntäni ja yritin tehdä selväksi että minulle ei puhuta tuohon sävyyn. Mies tulkitsee tämän 'riehumiseksi'. Hän uhkasi heittää minut pihalle alusvaatteisillani (olin juuri herännyt). Aloin siinä sitten tehdä lähtöä tuohtuneena kiroillen, kunnes laukkuni heitetään pihalle tavarat lennellen. Käskin miestä hakemaan laukun takaisin sisälle, mitä ei tietenkään tapahtunut vaan hain sen itse kun olin saanut vaatteet päälleni. Tähän asti vielä ihan ok, vaikken tiedä yhtään mistä tämä sai alkunsa. Mutta kun sain laukkuni sisälle ja olin kerännyt levinneet tavarat, mies pakottaa minut sohvalle, ja estää minua liikkumasta tönimällä aina kun yritän nousta. N. 10cm päästä naamastani hän huutaa että täällä ei riehuta (mitä en tietääkseni edes ole tehnyt). Yritän toistuvasti nousta ylös ja minut joka kerta tönitään takaisin. "Nyt pysyt siinä ja kuuntelet. Haluatko että pidän sinusta kiinni?"
Kysymys kuuluukin, ylireagoinko minä kun olen loukkaantunut tästä tönimishässäkästä? Minusta tuntuu että rajani on ylitetty, kun liikkumistani on estetty. Mies taas sanoo, että "sinuun ei ole käyty käsiksi" ja kun sanoin että tämä ei ole ok niin vastaus on että "yhyy yhyy onpa kamalaa." Tämän siis sain viestin muodossa sekä muuta vähättelevää kommenttia.
Kommentit (28)
En mä alkaisi tuollaiselle enää mitään selitellä, kun mies on vähätellyt jo aiemmin sun sanoja eikä ole halunnut kuunnella tai ymmärtää. En myöskään tapaisi enää miestä. Väkivaltaista ja uhkaavaa käytöstä tuo oli. Ja vielä kajosi sun tavaroihin. Jos sulla on ap on ennestään kokemusta parisuhdeväkivallasta, sun pitäisi tietää, että tuo on tosi huono merkki. Sulla on vain yksi elämä, käytä se hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oot oikeessa 23. Välillä sitä vaan alkaa uskoa siihen, kun sanotaan että ylireagoi. Että ehkä mun ei kuuluiskaan loukkaantua. Mutta kyllä se vaan pelottaa kun toinen huutaa naaman edessä, eikä päästä pois tilanteesta. Kiitos vastanneille. -ap
No onko sun ihan luonnollista kysyä tätä ystävältä? Vai kehtaatko vain nimettömästi täällä? Sekin kertoo jotain tilanteesta.
En ole kysynyt ystäviltä tästä. Joitain aiempia juttuja olen kysynyt, kun on tuntunut ettei arvostus ole ollut kovin korkealla.. tai lähinnä kun olen hänen eteen jotain tehnyt niin sitä ei ole arvostettu vaan arvosteltu. Ystäväni ovat olleet sitä mieltä, että ansaitsen parempaa. Itse olen miettinyt että nämä on vain ns. yksittäisiä juttuja. Nyt kun kirjoittaa tästä, niin alkaa tuntua että oon minäkin aika hölmö. mistä ne arvostus ja kunnioitus muka yhtäkkiä ilmaantuisi... -ap
No mun tapauksessa se ei parantunut vaan paheni. Olettaisin, ettei tuokaan ukko ole mikään jurottava mörkö vaan voi olla tosi mukava ja ehkä hyvinkin pidetty ystäväpiirissään. Siksi sitä on itsekin niin sekaisin asioiden ristiriitaisuudesta. Ja jotenkin yritin ja yritin, kunnes tajusin ettei mikään mitä teen, muuta toista 'normaaliksi'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 14:52"]No mun tapauksessa se ei parantunut vaan paheni. Olettaisin, ettei tuokaan ukko ole mikään jurottava mörkö vaan voi olla tosi mukava ja ehkä hyvinkin pidetty ystäväpiirissään. Siksi sitä on itsekin niin sekaisin asioiden ristiriitaisuudesta. Ja jotenkin yritin ja yritin, kunnes tajusin ettei mikään mitä teen, muuta toista 'normaaliksi'.
[/quote]
Lisäisin vielä, että on aivan ihanaa nyt kun on vaan tylsä tasainen elämä ja vuosien draamailut taaksejäänyttä. En kaipaa.
Lapsellinen "mies". Vaikea kuvitella syytä olla tuollaisen ääliön kanssa.
Tarkoitus ois nähdä vielä tänään. Mies on sanonut, ettei halua puhua tästä enää. Siltikin haluaisin tehdä selväksi, etten halua että minuun kosketaan tuohon tapaan ja että se ei ole mielestäni hyväksyttävää. Olen sanonut myös siitä, että tuntuu ettei minua kunnioiteta (alentavasti puhuminen, mollaus, tunteiden mitätöinti). Olen menneisyydessä jo kärsinyt parisuhdeväkivallasta, niin henkisestä kuin fyysisestä, joten siksi haluan tehdä rajani selväksi. Tiedän miltä tuntuu rämpiä ylös siitä suosta, eikä huvita kokeilla uudestaan. Voi olla että on aika jatkaa matkaa. -ap