Mikä elämänohje teille on jäänyt erityisesti mieleen?

Ensimmäinen ammatti hankitasn alalta, joka kiinnostaa, jos se ei lyö leiville, toinen ammatti hankitaan alalta josta saa rahaa :)

"Jos mies koskaan kieltää sinua käyttämästä korkokenkiä vain siksi, että hän olisi silloin teistä kahdesta lyhyempi, anna sen mennä", sanoi isäni. Olen 180-senttinen, ja nuorempana painin pituuteni kanssa.

Kyllä se joskus helpottaa

Kaikista elämän ihmisistä ei tartte tykätä, mutta toimeen pitää tulla.

Työpaikoilla ja koulussa on hyödyksi ollut.

Toinen hyvä on: Älä oleta, kysy.

"Ajattele iloisia asioita" -Isäni kun en saanut lapsena nukuttua. Nykyään auttaa paremmin kuin silloin.

"Syö, nuku ja mieti sitten uudelleen" -Puolisoni AINA kun stressaan asioista väsyneenä ja/tai nälkäisenä. Asiat tuppaavat tuntumaan triplasti vaikeammilta väsyneenä ja nälkäisenä.

"Tämäkin tunne menee ohi" -opettaja lukiossa, kun puhuimme ahdistuksesta. Opin tuon avulla hallitsemaan paniikkihäiriötäni, kun ymmärsin että se kauhistuttava tunne ei kestä ikuisesti ja pian vain väsyttää. Ennen pitkää kohtaukset loppuivat kokonaan.

Ohje parisuhteissin liittyen:
Parempi monta lämmintä rautaa, kuin yksi tulessa.

"Nouse siivillesi, unelma kantaa." Ja niinhän se kantoi.

Suruun ja vitutukseen ei pidä juoda (viinaa). 

Monenlaisella lahjakkuudella täällä maailmassa pärjää, mutta sosiaalinen lahjakkuus vie pisimmälle (tärkeää tulla erilaisten ihmisten kanssa toimeen, vaikka kaikista ei pitäisikään). 

"Se, että juo viinaa suruunsa, on kuin pissaisi housuun pakkasella. Ensin lämmittää hetken, sitten on entistä pahempi olla."

Äidin antama neuvo, että kun elämä menee vitulleen ja kaikki kaatuu niskaan, niin viikon ajan on ihan okei maata sängyssä ja itkeä sitä pahaa oloa pois, mut sitten täytyy nousta ylös ja alkaa pistämään asioita kuntoon. "Aina on aikaa ottaa pieni hengähdystauko, kyllä se elämä viikon jaksaa odottaa."

Sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää, pitää paikkaansa. Ei pidä lakaista mitään asiaa maton alle, käsittelemättömät/kesken jääneet asiat tuppaavat tulla takaisin. Eli asiat pitää tehdä/hoitaa/käsitellä hyvin, huolellisesti ja loppuun asti, niin niistä pääsee eroon kerralla.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 22:46"]Anteeksianto tekee vastustajasta aseettoman. Vain anteeksi antamalla pääsee eroon vihasta ja katkeruudesta.
[/quote]

Tää toimi aikoinaan mulla.

Äitini sanoin:" kaikkien kanssa ei tarvitse olla ystävä, mutta ystävällinen voi olla kaikille". Tuon ohjeen olen yrittänyt pitää mielessä kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa, ja olen saman lauseen opettanut tyttärellenikin.

Äiti sanoo myös usein itseensä viitaten "minusta ei kenenkään tarvitse pitää". Ihanan vapauttava lause minulle, joka helposti keskityn muiden miellyttämiseen ja ajatusten arvailuun. Tiedän äidilläni olleen samaa vikaa nuorempana, ja tuohon lauseeseen kiteytyy ajatus siitä, että aina pitää tehdä se, mikä on oikein, välittämättä siitä, mitä sinusta ajatellaan.

Mummu kirjoitti minulle runon vihkoon: "Leiki lapsi kukkasilla, älä ihmissydämillä. Kukat kuolee aikanaan, sydän kärsii ainiaan." ♡

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 23:21"]

Älä ole laumasielu. Ne hyppää vaikka kalliolta alas kuin sopulit jos joku tarpeeksi sulava suustaan saa ne tykkäämään itsestään. Äitini neuvo. Joo omantienkulkijaksi tultu on. Hyvine ja huonoine puolineen.

[/quote]

Sopulit ei kylläkään hyppele kallioilta kuolemaan. Tuo harhaluulo tulee vanhasta Disneyn luontodokumentista, jossa tuollainen kohtaus oli. Paitsi että sopulit ajettiin kallion reunalle ja alas ihan vain että saataisi hienoa draamaa aikaan.

Elämä on juuri sellainen minkä siitä itse tekee.

"Aina kun on tilaisuus, vie rakkaillesi kukkia -älä vasta heidän haudalleen." Tuo lause jäi riparilta jotenkin mieleen ja mietin sitä usein, kun esimerkiksi laiskottaisi lähteä vierailulle jonkun merkkipäivänä tai kiittää jostain asiasta tms. On toiminut hyvin eikä koskaan ole tarvinnut katua..

Only a dead fish goes with the flow.

[quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 21:34"]Äitini sanoi minulle, 15-vuotiaalle aikoinaan että 'miksi minun pitäisi sinun asioitasi maksaa'.
Kysyin rahaa allergialääkkeeseen.
Tällä ohjeella olen pärjännyt.
En paljoa apuja kysele. Tosin en äidille soittele muutenkaan.
[/quote]

Aika törkeä äiti. Sika suoraan sanottuna.

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 02:45"][quote author="Vierailija" time="27.06.2015 klo 23:21"]

Älä ole laumasielu. Ne hyppää vaikka kalliolta alas kuin sopulit jos joku tarpeeksi sulava suustaan saa ne tykkäämään itsestään. Äitini neuvo. Joo omantienkulkijaksi tultu on. Hyvine ja huonoine puolineen.

[/quote]

Sopulit ei kylläkään hyppele kallioilta kuolemaan. Tuo harhaluulo tulee vanhasta Disneyn luontodokumentista, jossa tuollainen kohtaus oli. Paitsi että sopulit ajettiin kallion reunalle ja alas ihan vain että saataisi hienoa draamaa aikaan.
[/quote]

Itse analysoin tuon pitemminkin niin että sopulit hyppää viettiensä varassa kalliolta mereen laumana. Vietti on niin vahva eläimillä tämä vietti on rinnastettavissa ihmisten haluun kuulua laumaan olla hyväksytty hinnalla millä hyvänsä. Koska vietti ei ole järjellä ajateltuja juttuja vaan se pakottaa tekemään hypyn kalliolta kyllä siinä osa hypyssä vahingoittuu kun ne ei yhtään odota ne eläimetkään et toinen ehtis alta pois. Ihmiset ihastuu kun joku mainostaa itsensä niille ja on yhtä järjettömiä kuin sopulit jotka tekee pitkän loikan veteen.

Öh.. Ensinnäkin mikä ihmeen disneydokumentti? Ompa kamalaa jos tollanen on suunnattu lapsille?? Ja hyvänen aika ei kai kumpikaan meistä nyt elänyt siinä luulossa että sopulit tappaa itsensä?? Eihän? Asioita ja kirjoituksia olisi hyvä joskus hyvä pysähtyä ajattelemaan syvällisemmin eikä vouhkata muru ;)