Sinä nainen, josta miehet eivät pidä: millainen olet?
Kysymys otsikossa.
Minä aloitan: Olen vähän ujo ja jännitän sosiaalisia tilanteita. Tästä minua on arvosteltu paljon. En ole mikään työpaikan ilopilleri ja ilmapiirin ylläpitäjä vaan hitaasti lämpiävä tarkkailija. Tutuilta olen kuullut olevani hauska ja hyvää seuraa, mutta antamani ensivaikutelman vuoksi miehet eivät kiinnostu minusta. He eivät edes pidä minusta. Kun joskus yritin seurustella, mies vertaili minua "räiskyviin" naispuolisiin tuttaviinsa. Kuulemma minun pitäisi olla vähän räväkämpi.
Lisäksi olen ulkonäöltäni rumanpuoleinen harmaahiiri.
Kommentit (207)
Kai se rumuus on kun ei juuri kukaan halua edes tutustua nähdäkseen muita vikoja. Ei edes nuorena kun olin alipainoinen. Nyt sain viimeisimmältä tapailukumppanilta kuulla olevani läski, kaksoisleukainen ämmä.
Eiköhän tässä nyt ole yritetty tarpeeksi tyrkyttää itseään.
Kyllä miehet pitävät ujoista naisista, mutta ujot naiset kun eivät tee aloitteita.
Olen liian avoin ja puhelias. Toisaalta sitten välillä olen liian hiljaa. Ei ole sellaista keskitietä. Olen kontrolloiva ja kärsin jumaluuskompleksista satunnaisesti. En ole naisellinen nainen vaan enemmänkin poikatyttö.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miehet pitävät ujoista naisista, mutta ujot naiset kun eivät tee aloitteita.
Eikö niitä voi iskeä, kun niille juttelukin tuntuu kiusaamiselta.
Vierailija kirjoitti:
Olen ujo, videopelejä harrastava nörtti. Joo, miehet aina sanoo, että haluavat nörttitytön, mutta kyllä ne kaikki muuttavat elämänkatsomustaan vikkelään, kun huomaavat, että ei me näytetäkään Belle Delphineltä
Höpöhöpö, ei me kaikki (myöskään videopelejä harrastavat) todellakaan pidä Belle Delphinen näköisistä. Harmi, että kohtaaminen samanhenkisten kanssa on vaikeaa kun esimerkiksi oma sosiaalinen elämä on suhteellisen rajoittunutta työelämän ulkopuolella (koska tykkään olla omissa oloissani) enkä hirveästi pelaa nettimoninpelejä, missä tutustuisi uusiin ihmisiin.
Olen epäsosiaalinen, työtön, rahaton, asun vuokralla. En ole Somessa, minulla ei ole ystäviä, eikä mitään elämää. Painoni nousee helposti, kun haistankin ruoan hajun. Huono itsetunto, alhainen koulutus, ei harrastuksia. En ole matkustellut, en ole kiinnostava, minulla ei ole mitään hurjia kertomuksia kerrottavana. Hampaani pääsivät hetkellisen bulimian takia huonon kuntoon. Hiukseni ovat ohuet, enkä ole keskivertoa nätimpi. En pukeudu naisellisesti, eikä minulla ole varaa muotivaatteisiin, saatika edes tyylikkäisiin. Minussa ei ole mitään persoonallista tai silmiinpistävää. Käyn tyyliin kerran 10 vuodessa kampaajalla. Olen myös arka ja urpo ihmisten kohtaamisisissa.
Kaunis, pitkä, hoikka, älykäs, tarpeeksi varakas, itsetunto kohdallaan, sanavalmis, itsenäinen, ei niin kiinnostunut miehistä että täytyisi juosta perässä tai kerjätä huomiota. Teen itse omat valintani. Mies ei valitse minua vaan minä hänet.
Miesnäkökulma. Luotaan työntävimmät naiset ovat itsekeskeisiä. Keskustelun alusta sen huomaa melko nopeasti. Silloin kun ne alkaa yleensä heti pohjalta: minä etsin, minä vaadin, minä odotan että,... Ja sitä rataa. Niin parempi unohtaa heti koko homma.
Toinen mitkä kannattaa unohtaa myös äkkiä, on nämä sarjadeittailijat. Se ei johda yhtään mihinkään. Ne on niitä ikuisia onnensa etsijöitä, mitkä ei kumminkaan löydä sitä omaa onneaan koskaan. Eikä sitä unelmiensa prinssiä.
Ulkonäkö ei ole se tärkein kriteeri. Ainakaan minulle.
Vierailija kirjoitti:
Älykäs ja ns. miesten hommia osaava. Työkalut pysyy kädessä ja kannan itse kaiken minkä jaksan.
Ilmeisesti olen tästä syystä uhka monelle.
Jaa, että nyt nainen kuvittelee, että kädentaidot on "uhka" miehelle. Ei ole, mutta hyvin todennäköisesti edellytät mieheltäkin kädentaitoja + kaikkea muutakin.
Jees, tämä on mun ketju!
Rillipäinen pyylevä homssukka olen. Joskin en usko että nämä rillit ketään karkottaa? Mulla on ihan nätit sangat. No, kuitenkin siis vartaloni on mallia kahden pallon jäätelötötterö eli hoikka alavartalo on se vohveli ja eka pallo on maha ja kyljet ja toka pallo paksut kädet ja selkäläskit. Ruma miehekäs naama ja homssuinen ja pörrööntyvä tukka, en jaksa meikata kovin usein. Vaatteet kirppikseltä tai marketeista. Olen myös sosiaalisesti niin awkward kuin voi olla ja toisaalta olen riehakas imbesilli. Joskus liian avoin. Toisaalta simppeli, toisaalta liian teräväpäinen. Itsetuntoa ja omanarvontuntoa ei ole ollenkaan, ja sen kyllä varmaan tästä kommentistakin huomaa. Mun ei ehkä kannata jatkaa tätä listaa pidemmälle, koska ei varmaan ainakaan auta mun itsetuntoani. :(
Muuten varmaan speksit kunnossa mutta kun naamasta näytän kehitysvammaiselta niin ri ole asiaa kuin kännipanoksi kaikkein epätoivoisimmille miehille
Ja kaikenlisäksi olen mt-ongelmainen ja vainoharhainen ja tämä ketju sai mut vainoharhaiseksi, koska suurin osa kommenteista on kuvauksia aivan kuin minusta?
Laita AP toppauksia liiveihin niin saat huomiota.
Olen muuten samanlainen kuin AP, mutta rintani ovat huomattavan suuret. Eikä ole koskaan ollut vaikea löytää miesseuraa. Ikävän pinnallista, mutta sellaisia miehet olevat.
Miten muka melkein kaikilla on rillitkin...
Vierailija kirjoitti:
Kyllä miehet pitävät ujoista naisista, mutta ujot naiset kun eivät tee aloitteita.
Miehet kyllä pitävät ujosta naisesta, mikäli kyseinen nainen on
a) kaunis
b) hymyileväinen ja "iloinen"
c) ujoudesta huolimatta herttaisen sosiaalinen.
Jos on vakavan näköinen, rumanpuoleinen, hiljainen homssukka (kuten minä), ei ole miehille mitään. Tähän ei auta meikki, ei hyvä kroppa, ei mikään. Naispuoliset ystävät sekä työkaverit pitävät seurastani paljonkin. Miehille sen sijaan olen ilmaa.
- ap
Vähän ylipainoinen, keski-ikäinen. Sehän jo riittää.
Vierailija kirjoitti:
Laita AP toppauksia liiveihin niin saat huomiota.
Olen muuten samanlainen kuin AP, mutta rintani ovat huomattavan suuret. Eikä ole koskaan ollut vaikea löytää miesseuraa. Ikävän pinnallista, mutta sellaisia miehet olevat.
Ei olisi minulle luontevaa, en halua tuonkaltaista huomiota.
- ap
Tästä ketjusta tuli paha mieli. 🥺
Pitkä (191 cm) ja kasvoilta epäviehättävä. Töissä hyvin asiakeskeinen ja varmaan vähän assi. Aluksi huomautin virheistä, jotka olisivat saattaneet maksaa firmalle paljonkin rahaa, mutta kun sekä kollega että lähiesimies toistuvasti toivat närkästyksensä esiin, en sano enää mitään. (Enkä siis todellakaan sanonut mitään että "Jarmo kämmäs, ei se näin mene" vaan että "Tuotteessa X on virhe Y, josta asiakas on ennen reklamoinut").
Olen useasti miettinyt, että jos olisin mies, minua pidettäisiin fiksuna työkaverina. Vaan en ole.