Lue keskustelun säännöt.
Sinä nainen, josta miehet eivät pidä: millainen olet?
13.02.2022 |
Kysymys otsikossa.
Minä aloitan: Olen vähän ujo ja jännitän sosiaalisia tilanteita. Tästä minua on arvosteltu paljon. En ole mikään työpaikan ilopilleri ja ilmapiirin ylläpitäjä vaan hitaasti lämpiävä tarkkailija. Tutuilta olen kuullut olevani hauska ja hyvää seuraa, mutta antamani ensivaikutelman vuoksi miehet eivät kiinnostu minusta. He eivät edes pidä minusta. Kun joskus yritin seurustella, mies vertaili minua "räiskyviin" naispuolisiin tuttaviinsa. Kuulemma minun pitäisi olla vähän räväkämpi.
Lisäksi olen ulkonäöltäni rumanpuoleinen harmaahiiri.
Kommentit (207)
Vierailija kirjoitti:
Epänaisellinen, en tykkää laittautua tsi meikata ja yleensä käytän puolison vaatteita sitten, kun omat pieruverskat ovat kaikki likaisena pyykissä mieluummin kuin pistän niitä "paremmin istuvia" eli epämukavia pillifarkkuja tms päälle. En oikein välitä matkailusta tai ihmisten ilmoilla ulkoilusta tai missään käymisestä, olen harmaa kotihiiri joka käy lähinnä ruokakaupassa ja jota ei siten edes tapaa missään. En pidä lapsista. Teen mieluummin oman pääni mukaan kuin miellytän muita, ts. en esimerkiksi pidä yhteyttä ihmisiin kohteliaisuudesta vaan vain niitä sukulaisia tapaan, joiden seurassa viihdyn. Lisäksi parisuhteessa miinusta olisi varmaan se, että kotitöiden puolesta olen "mies". En mielelläni kokkaa muuta kuin jotakin nopeaa itselleni, en puunaa kodin pintoja enkä pese pyykkiä ennen kuin puhtaat vaatteet loppuvat. Sisustamisesta kyllä nautin, mutta lähinnä minimalismista eli heitän mielelläni tavaraa pois, jotta paikat pysyisivät siistinä helpommin. Esim. keittiön tasoilla mulla ei ole yhtään mitään muuta kuin kahvinkeitin ja saippuapullo, ja valitan, jos joku alkaa siihen tavaraa kasaamaan.
Kanssani osaa olla hauskaa jos minuun jaksaa tutustua, mutta valitettavasti epäedulliset parisuhdepuolet puskevat esiin nopeammin. Ystäviä minulla kyllä on, myös miehiä, eli haluan uskoa, että ihmisenä en ole mitenkään vastenmielinen.
Olennainen kohta lihavoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Transsukupuolinen.
Mikä este tuo nyt on? Varmasti löytyy miehiä, joille kelpaat ihan sellaisena kuin olet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epänaisellinen, en tykkää laittautua tsi meikata ja yleensä käytän puolison vaatteita sitten, kun omat pieruverskat ovat kaikki likaisena pyykissä mieluummin kuin pistän niitä "paremmin istuvia" eli epämukavia pillifarkkuja tms päälle. En oikein välitä matkailusta tai ihmisten ilmoilla ulkoilusta tai missään käymisestä, olen harmaa kotihiiri joka käy lähinnä ruokakaupassa ja jota ei siten edes tapaa missään. En pidä lapsista. Teen mieluummin oman pääni mukaan kuin miellytän muita, ts. en esimerkiksi pidä yhteyttä ihmisiin kohteliaisuudesta vaan vain niitä sukulaisia tapaan, joiden seurassa viihdyn. Lisäksi parisuhteessa miinusta olisi varmaan se, että kotitöiden puolesta olen "mies". En mielelläni kokkaa muuta kuin jotakin nopeaa itselleni, en puunaa kodin pintoja enkä pese pyykkiä ennen kuin puhtaat vaatteet loppuvat. Sisustamisesta kyllä nautin, mutta lähinnä minimalismista eli heitän mielelläni tavaraa pois, jotta paikat pysyisivät siistinä helpommin. Esim. keittiön tasoilla mulla ei ole yhtään mitään muuta kuin kahvinkeitin ja saippuapullo, ja valitan, jos joku alkaa siihen tavaraa kasaamaan.
Kanssani osaa olla hauskaa jos minuun jaksaa tutustua, mutta valitettavasti epäedulliset parisuhdepuolet puskevat esiin nopeammin. Ystäviä minulla kyllä on, myös miehiä, eli haluan uskoa, että ihmisenä en ole mitenkään vastenmielinen.
Olennainen kohta lihavoitu.
Olen ollut parisuhteessa kerran, siitä tuo. Mies paljastui sukulaisekseni, emme kumpikaan tienneet asiasta vaan sukulainen kertoi jo seurustellessamme meille. Saa olla uskomatta, jos haluaa, mutta tosi juttu.
Vierailija kirjoitti:
Jees, tämä on mun ketju!
Rillipäinen pyylevä homssukka olen. Joskin en usko että nämä rillit ketään karkottaa? Mulla on ihan nätit sangat. No, kuitenkin siis vartaloni on mallia kahden pallon jäätelötötterö eli hoikka alavartalo on se vohveli ja eka pallo on maha ja kyljet ja toka pallo paksut kädet ja selkäläskit. Ruma miehekäs naama ja homssuinen ja pörrööntyvä tukka, en jaksa meikata kovin usein. Vaatteet kirppikseltä tai marketeista. Olen myös sosiaalisesti niin awkward kuin voi olla ja toisaalta olen riehakas imbesilli. Joskus liian avoin. Toisaalta simppeli, toisaalta liian teräväpäinen. Itsetuntoa ja omanarvontuntoa ei ole ollenkaan, ja sen kyllä varmaan tästä kommentistakin huomaa. Mun ei ehkä kannata jatkaa tätä listaa pidemmälle, koska ei varmaan ainakaan auta mun itsetuntoani. :(
Vaikutat ihanan aidolta ja itseironisen huumorintajuiselta! Näin naisena olisin mielelläni ystäväsi, ja voisin hyvin kuvitella, että joku miespuolisista kavereistani ihastuisi sinuun :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisille on aina ottaja. Sinkulle naiselle ei vaan kelpaa kukaan.
Jep, kyllähän lähes jokainen nainen varmasti "kelpaa" spurgulle katuojasta, väkivaltaiselle sekopäälle, itseään 40 vuotta vanhemmalle ikijonnelle, helpon kertapanon etsijälle tai 6-vuotiaan tasolla olevalle down-miehelle.
Mutta itse en kyllä laske sitä huomion saamiseksi, kun joku spuge örisee kadun kulmassa, että hyvä perse, enkä sitäkään, kun downpoika kokee oidipaalivaiheen, kun pitää minua turvallisena aikuisena. Nämä yllä mainitsemani esimerkit eivät ole positiivista huomiota, eikä niiden kautta pysty muodostamaan tervettä pari- tai seksisuhdetta
Noinkin lyhyt kommentti kyllä selvensi mikset saa ketään fiksua miestä, ja saat noita mainitsemiasi. Se on se sun tasos, katkeraksi vanhaksipiiaksi tulet jäämään, heh
Hmm, yleensä en vastaile trolleihin, mutta tähän voisin vastata ihan siksi, että näitä surkeahkoja vaihtoehtoja on kiinnostavaa pohtia ajatuksen tasolla.
Vanhaksipiiaksi luultavasti kyllä jään, luultavasti tulen myös olemaan siitä enemmän tai vähemmän katkera vanhempana.
Mutta toinen kysymys kuuluu, että kuinka katkeraksi tulisin sitten, jos luovuttaisin ja tyytyisin ottamaan aivonsa pilalle pämpänneen sekakäyttäjän, lähes seitsemänkymppisen ukon, joka pitäisi minua vain nuoruuden lähteenä, tai naisia avoimesti halveksivan väkivaltaisen perheenpään? Puhumattakaan siitä, että koittaisin koulia aviomiestä sitoutumiskammoisesta fuckboysta, joka jo ennen ensitapaamistamme päätti, että näkee minut vain ja ainoastaan yhden kerran.
Niin, enpä tiedä.
Vakava puhevika, joka ei terapiastakaan huolimatta ole oikeastaan parantunut, itse asiassa se vain paheni kokemani trauman takia. Tuntemattomien on vaikeaa saada puheestani selvää, joten tämä rajoittaa miesten lisäksi myös ystävien ja työn saamista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ujo ja hiljainen, mutta haluan ekstrovertin miehen. Eli ujo mies ei kelpaa. Olen myös työtön yh, mutta haluan miehen, jolla ei ole lapsia ja jolla on hyvä työpaikka. Tai jos ei ole hyvää työtä, pitää olla muuten jollain tavalla muita miehiä parempi.
Jokin minussa ärsyttää miehiä. Olen naimisissa, ja olen myös seurustellut ennen tätä ja käynyt treffeillä muutaman kerran kun en ole seurustellut.
Mutta nuoruudesta tähän päivään olemukseni on jakanut miehet kolmeen kastiin: ne, joiden kanssa tulen toimeen: luonnollisesti tähän kuuluu aviomieheni, muutama sukulainen, muutama naapuri, satunnaiset tapaamani ihmiset, jotkut ystävien puolisot, jotkut koulukaverit. Nyt työskentelen kokonaan itsenäisesti ja etänä, mutta aikaisemmin tulin toimeen myös osan työkavereista kanssa.
Sitten on ne miehet, joissa herätän jotain selkeää vihaa: yksi kommentoi minua silloiselle poikaystävälleni "sittisontiaiseksi". Toinen ei tykännyt kun minut otettiin porukkaan mukaan, koska "punapäät tuo huonoa onnea". Tämä tyyppi jaksoi mököttää koko illan ja tuoda ilmi, että hän ei pidä minusta. Hänen kaltaisiaan on ollut muitakin, mm. työkavereita ja kavereiden miehiä. Yksi kaverini mies kommentoi minun kuulteni, että "otit sitten tähteen mukaan" kun menimme yöksi kaverini luo. Yleensäkin miesten viha ja inho tulee heistä ilmi. He haluavat minun näkevän, että eivät pidä.
Sitten on se isoin miesjoukko, jolle olen ollut ja tulen aina olemaan täysin näkymätön. Ja millainen olen? Puhelias, iloinen, älykäs, hieman pullea, suhteellisen nätti. En ole yhtään alistuva, mutta osaan neuvotella ja tehdä kompromisseja. En kuuntele sovinistista shaibaa yhtään. Pidän mistä pidän, teen mitä teen, enkä häpeile kiinnostuksen kohteitani. Olen hyvä small talkissa ja minulla on hyvät käytöstavat. Pukeudun tavallisesti, en ole koskaan kokenut että olisin niitä naisia joilla on vahva oma tyylinsä ja halu tuoda se ilmi. Pitemminkin olen klassisen tyylikäs silloin kun se kannattaa ja muuten rento.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen introvertti, hyvin asiakeskeinen, periaatteellinen, en alistu temppuilulle ja tarvitsen paljon seksiä. Kaikki nämä ovat sellaisia, että ei miehet ole kiinnostuneita.
Niin,monelle miehelle pitäis olla helppo ja alistuva ja sietää sitä miehen temppuilua....Mies häviää,kun huomaa,että tuonkin naisen eteen pitäis viittiä jotain tehdä,että siltä sais........mitä tahansa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen: "kukaan ei kiinnostu"
Voi tarkoittaa:
- omasta mielestäni minulle sopivat tasokkaat miehet eivät kiinnostu
- varattu ihastukseni ei kiinnostu
- fanittamani rockbändin vokalisti ei kiinnostu
- missin näköistä kaveria isketään yökerhossa useammin
- minua lähestyvät vain rumat miehet (oikeasti tavismiehet)
- olen parisuhteessa mutta en saa mieheltä riittävästi huomiota
- en halua enää miestäMies: "kukaan ei kiinnostu"
Voi tarkoittaa:
- kukaan ei kiinnostu. Lähestyjiä 0, parisuhteita 0, seksikertoja 0Olen nainen. Minusta ei ole kukaan kiinnostunut. Lähestyjiä 0, parisuhteita 0, seksikertoja 0.
Oliko muuta?
Taidat olla tyyppi joka kuoleen nälkään buffetin viereen ja ei mulla muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jokin minussa ärsyttää miehiä. Olen naimisissa, ja olen myös seurustellut ennen tätä ja käynyt treffeillä muutaman kerran kun en ole seurustellut.
Mutta nuoruudesta tähän päivään olemukseni on jakanut miehet kolmeen kastiin: ne, joiden kanssa tulen toimeen: luonnollisesti tähän kuuluu aviomieheni, muutama sukulainen, muutama naapuri, satunnaiset tapaamani ihmiset, jotkut ystävien puolisot, jotkut koulukaverit. Nyt työskentelen kokonaan itsenäisesti ja etänä, mutta aikaisemmin tulin toimeen myös osan työkavereista kanssa.
Sitten on ne miehet, joissa herätän jotain selkeää vihaa: yksi kommentoi minua silloiselle poikaystävälleni "sittisontiaiseksi". Toinen ei tykännyt kun minut otettiin porukkaan mukaan, koska "punapäät tuo huonoa onnea". Tämä tyyppi jaksoi mököttää koko illan ja tuoda ilmi, että hän ei pidä minusta. Hänen kaltaisiaan on ollut muitakin, mm. työkavereita ja kavereiden miehiä. Yksi kaverini mies kommentoi minun kuulteni, että "otit sitten tähteen mukaan" kun menimme yöksi kaverini luo. Yleensäkin miesten viha ja inho tulee heistä ilmi. He haluavat minun näkevän, että eivät pidä.
Sitten on se isoin miesjoukko, jolle olen ollut ja tulen aina olemaan täysin näkymätön. Ja millainen olen? Puhelias, iloinen, älykäs, hieman pullea, suhteellisen nätti. En ole yhtään alistuva, mutta osaan neuvotella ja tehdä kompromisseja. En kuuntele sovinistista shaibaa yhtään. Pidän mistä pidän, teen mitä teen, enkä häpeile kiinnostuksen kohteitani. Olen hyvä small talkissa ja minulla on hyvät käytöstavat. Pukeudun tavallisesti, en ole koskaan kokenut että olisin niitä naisia joilla on vahva oma tyylinsä ja halu tuoda se ilmi. Pitemminkin olen klassisen tyylikäs silloin kun se kannattaa ja muuten rento.
Täällä toinen, joka herättää joissain miehissä aggressiota. Ei sellaista, että oltaisiin fyysisesti väkivaltaisia, mutta jokin ärsyttää heitä osoittamaan avoimesti vihamielisyyttä. Siis aivan tuntemattomatkin vaikka ei olisi edes puhuttu mitään, baarissa yleensä. Näin on ollut yläasteelta lähtien.
En ymmärrä valitusta.
Naiset ovat yksilöinä ja kollektiivina ilmoittaneet suurimpana toiveenaan olla rauhassa miehiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin minussa ärsyttää miehiä. Olen naimisissa, ja olen myös seurustellut ennen tätä ja käynyt treffeillä muutaman kerran kun en ole seurustellut.
Mutta nuoruudesta tähän päivään olemukseni on jakanut miehet kolmeen kastiin: ne, joiden kanssa tulen toimeen: luonnollisesti tähän kuuluu aviomieheni, muutama sukulainen, muutama naapuri, satunnaiset tapaamani ihmiset, jotkut ystävien puolisot, jotkut koulukaverit. Nyt työskentelen kokonaan itsenäisesti ja etänä, mutta aikaisemmin tulin toimeen myös osan työkavereista kanssa.
Sitten on ne miehet, joissa herätän jotain selkeää vihaa: yksi kommentoi minua silloiselle poikaystävälleni "sittisontiaiseksi". Toinen ei tykännyt kun minut otettiin porukkaan mukaan, koska "punapäät tuo huonoa onnea". Tämä tyyppi jaksoi mököttää koko illan ja tuoda ilmi, että hän ei pidä minusta. Hänen kaltaisiaan on ollut muitakin, mm. työkavereita ja kavereiden miehiä. Yksi kaverini mies kommentoi minun kuulteni, että "otit sitten tähteen mukaan" kun menimme yöksi kaverini luo. Yleensäkin miesten viha ja inho tulee heistä ilmi. He haluavat minun näkevän, että eivät pidä.
Sitten on se isoin miesjoukko, jolle olen ollut ja tulen aina olemaan täysin näkymätön. Ja millainen olen? Puhelias, iloinen, älykäs, hieman pullea, suhteellisen nätti. En ole yhtään alistuva, mutta osaan neuvotella ja tehdä kompromisseja. En kuuntele sovinistista shaibaa yhtään. Pidän mistä pidän, teen mitä teen, enkä häpeile kiinnostuksen kohteitani. Olen hyvä small talkissa ja minulla on hyvät käytöstavat. Pukeudun tavallisesti, en ole koskaan kokenut että olisin niitä naisia joilla on vahva oma tyylinsä ja halu tuoda se ilmi. Pitemminkin olen klassisen tyylikäs silloin kun se kannattaa ja muuten rento.
Täällä toinen, joka herättää joissain miehissä aggressiota. Ei sellaista, että oltaisiin fyysisesti väkivaltaisia, mutta jokin ärsyttää heitä osoittamaan avoimesti vihamielisyyttä. Siis aivan tuntemattomatkin vaikka ei olisi edes puhuttu mitään, baarissa yleensä. Näin on ollut yläasteelta lähtien.
Tähän olisi kyllä kiva saada jokin selitys. Että mikä se juttu naisessa on, mikä saa miehen näyttämään avoimesti vihansa?
En ole viehättävä. On huono iho ja iso nenä. On ohuet ja hauraat hiukset. Olen pullea ja lyhyt, persjalkainen. Olen ujo. En ole hyvää seuraa. Pelkään ja jännitän asioita. Olen miehille näkymätön ja naisille pilkan kohde.
Vierailija kirjoitti:
Itsenäinen,liikunnallinen enkä hypi miehen tahdon mukaan.
Kerron kokemuksesta että miehet haluaa naisen joka on kiltti hiirulainen ja antaa miehen juoksennella missä haluaa -lue myös muissa naisissa.Toteuttaa miehen haluja eikä vaadi mitään itse.
Niin ja naisella pitää olla suuret rinnat,meikata räikeästi joka päivä ja pukeutua hieman oudosti-siis minihameisiin ,korkokenkiin ym ym.
Olet pahasti väärässä yleistyksinesi. Vaikutat juuri ihannenaiseltani.
M45
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokin minussa ärsyttää miehiä. Olen naimisissa, ja olen myös seurustellut ennen tätä ja käynyt treffeillä muutaman kerran kun en ole seurustellut.
Mutta nuoruudesta tähän päivään olemukseni on jakanut miehet kolmeen kastiin: ne, joiden kanssa tulen toimeen: luonnollisesti tähän kuuluu aviomieheni, muutama sukulainen, muutama naapuri, satunnaiset tapaamani ihmiset, jotkut ystävien puolisot, jotkut koulukaverit. Nyt työskentelen kokonaan itsenäisesti ja etänä, mutta aikaisemmin tulin toimeen myös osan työkavereista kanssa.
Sitten on ne miehet, joissa herätän jotain selkeää vihaa: yksi kommentoi minua silloiselle poikaystävälleni "sittisontiaiseksi". Toinen ei tykännyt kun minut otettiin porukkaan mukaan, koska "punapäät tuo huonoa onnea". Tämä tyyppi jaksoi mököttää koko illan ja tuoda ilmi, että hän ei pidä minusta. Hänen kaltaisiaan on ollut muitakin, mm. työkavereita ja kavereiden miehiä. Yksi kaverini mies kommentoi minun kuulteni, että "otit sitten tähteen mukaan" kun menimme yöksi kaverini luo. Yleensäkin miesten viha ja inho tulee heistä ilmi. He haluavat minun näkevän, että eivät pidä.
Sitten on se isoin miesjoukko, jolle olen ollut ja tulen aina olemaan täysin näkymätön. Ja millainen olen? Puhelias, iloinen, älykäs, hieman pullea, suhteellisen nätti. En ole yhtään alistuva, mutta osaan neuvotella ja tehdä kompromisseja. En kuuntele sovinistista shaibaa yhtään. Pidän mistä pidän, teen mitä teen, enkä häpeile kiinnostuksen kohteitani. Olen hyvä small talkissa ja minulla on hyvät käytöstavat. Pukeudun tavallisesti, en ole koskaan kokenut että olisin niitä naisia joilla on vahva oma tyylinsä ja halu tuoda se ilmi. Pitemminkin olen klassisen tyylikäs silloin kun se kannattaa ja muuten rento.
Täällä toinen, joka herättää joissain miehissä aggressiota. Ei sellaista, että oltaisiin fyysisesti väkivaltaisia, mutta jokin ärsyttää heitä osoittamaan avoimesti vihamielisyyttä. Siis aivan tuntemattomatkin vaikka ei olisi edes puhuttu mitään, baarissa yleensä. Näin on ollut yläasteelta lähtien.
Tähän olisi kyllä kiva saada jokin selitys. Että mikä se juttu naisessa on, mikä saa miehen näyttämään avoimesti vihansa?
Miksi oletat että kyse on silloin naisesta? Ongelman juurisyy on kyseisen miehen korvien välissä. Eräs muutoin suht asiallinen kaverini huorittelee naisia, oli tuttuja ja tuntemattomia. Tuntuu olevan randomia triggeröitymistä ja jotain traumoja lapsuuden alkoholisti-isästä.
En usko että on mitään yksiselitteistä ulkonäköpuolta tai luonnetta mikä karkottaisi miehet.
Mä en vedä miehiä puoleeni. Hyvin harvat miehet kiinnostuu musta. Ehkä se on vaan joku tietty olemus, aura, energia tms mistä välittyy sellainen aisa mikä saa suurimman osan miehistä katsomaan muualle.
Pahimmillaan olen huomannut että miehet katsovat mua kuin "mikä hitto toi on". Jos olen lattanut deitti ilmoituksen ja menen tapaamaan miestä sillä on joka aivan eri mielikuva musta kuin mitä sitten oikeasti olen. Ehkä joku fetissi ja sitten pettymys, ai se olikin tollanen.
Olen tavallisen näköinen, en kaunis, en ruma. Suht normaali kokoinen. Nyt keski-iän saavuttaneena vähän ylipainoa mikä ei vaatteiden läpi pahemmin näy. Ei silmälaseja. Olen myös enempi introvertti, mutta sosiaalinen ja mulla on kavereita.
Miehet jotka kiinnostuvat musta ovat lihavia ja keski-ikäisiä, kaljuja. En tykkää. Joten olen yksin.
Olen jo 26v, ei koulutusta, ei töitä, asun pienessä vuokrayksiössä ja no ei varmaan tarvitse sanoa että olen köyhä. Kärsin vaikeasta syömishäiriöstä ja muistakin mielenterveysongelmista. Ulkoisesti minusta ei ainakaan pitäisi nähdä mitään tavallisesta poikkeavaa, mutta liekö muut ihmiset (miehet) sitten aistineet jo kaukaa että tuota yksilöä kannattaa välttää.
Nuorempana toivoin parisuhdetta, mutta nyt olen onneksi järkiintynyt sen verran että olen ymmärtänyt huonouteni enkä ikimaailmassa tuomitsisi ketään ottamaan tälläistä naista.
Epänaisellinen, en tykkää laittautua tsi meikata ja yleensä käytän puolison vaatteita sitten, kun omat pieruverskat ovat kaikki likaisena pyykissä mieluummin kuin pistän niitä "paremmin istuvia" eli epämukavia pillifarkkuja tms päälle. En oikein välitä matkailusta tai ihmisten ilmoilla ulkoilusta tai missään käymisestä, olen harmaa kotihiiri joka käy lähinnä ruokakaupassa ja jota ei siten edes tapaa missään. En pidä lapsista. Teen mieluummin oman pääni mukaan kuin miellytän muita, ts. en esimerkiksi pidä yhteyttä ihmisiin kohteliaisuudesta vaan vain niitä sukulaisia tapaan, joiden seurassa viihdyn. Lisäksi parisuhteessa miinusta olisi varmaan se, että kotitöiden puolesta olen "mies". En mielelläni kokkaa muuta kuin jotakin nopeaa itselleni, en puunaa kodin pintoja enkä pese pyykkiä ennen kuin puhtaat vaatteet loppuvat. Sisustamisesta kyllä nautin, mutta lähinnä minimalismista eli heitän mielelläni tavaraa pois, jotta paikat pysyisivät siistinä helpommin. Esim. keittiön tasoilla mulla ei ole yhtään mitään muuta kuin kahvinkeitin ja saippuapullo, ja valitan, jos joku alkaa siihen tavaraa kasaamaan.
Kanssani osaa olla hauskaa jos minuun jaksaa tutustua, mutta valitettavasti epäedulliset parisuhdepuolet puskevat esiin nopeammin. Ystäviä minulla kyllä on, myös miehiä, eli haluan uskoa, että ihmisenä en ole mitenkään vastenmielinen.