Jännä ilmiö nelikymppisenä eronneilla..

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan biologinen perustarve. Terveen 40-kymppisen pitää päästä pukille pari kertaa viikossa ihan fyysisen- ja psyykkisen terveyden kannalta tarkasteltuna.

Ei siihen enää minuutin munaa tarvita. 😂 onneksi löytyy kaalimato..

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkään esim. minä en ole kertonut mistään sutinoistani eron jälkeen kenellekään kaverille saati tuttavalle tai työkaverille joten et voi mistään tietää millaista "sinkkuelämää" tuntemasi eronneet viettävät. 

Toisekseen harva nainen enää 40+ vuotiaana kaipaa mitään sikaa röhkimään sohvalleen kun yhdestä on eroon päässyt. Oma tupa ja saa laittaa mieleisekseen eikä tarvitse edes lastenhankinnan takia olla kiinni jossain mielipuolessa.

Täytyisi tapahtua todella ihmeitä jos minä enää 43-vuotiaana julkisesti parisuhteilisin yhtään kenenkään kanssa.

Mutta juuri tismalleen samaa ajattelen itsekin, vaikka mies olenkin. Ainakin yksi kaveri sanoi ihan samaa, nyt ei tarvitse kysyä lupia kodin laittamiseen tai miettiä miltä asiat näyttää ulospäin. Voi tehdä kivipuutarhan pihaan, ja voi olla lastensa kanssa ihan normaalisti arkea, eikä kuunnella kenenkään vaatimuksia. Ihanan helppoa, kun saa myös keskittyä omiin harrastuksiin, eikä kukaan nakuta kirjojen ostamisesta tai siitä että viettää aikaa autotallissa. 

Eli tuo ei ole mustavalkoisesti miesnaisjuttu, vaan luonneasia. Ja on sanottava, että toki tuollainen halu riippumattomuuteen on yleisempää naisilla. 

Sitä vaan miettii, että miksi naiset eivät aloita sitä jo aikaisemmin, miksi pitää mukautua johonkin ulkopuolisiin vaatimuksiin? Onko siinä joku laumastajäämispelko takana vai mikä? 

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan parisuhde parantaa miehen elämää enemmän kuin naisen. Moni nelikymppinen nainen ei enää jaksa eikä koe tarvitsevansa miestä huollettavakseen. Varsinkin jos aikaraja perheenperustuksesta on jo ohitettu ja päätökset on sen suhteen tehty. Naisilla on myös useammin enemmän ystäviä ja paremmat turvaverkot. Moni mies ei kestä eron yhteydessä yksinäisyyttä viikkoakaan vaan pariutuvat ensimmäisen sopivan vastaantulijan kanssa. Yli nelikymppisissä sinkkumiehissä on paljon alkoholisoituneita ym ongelmamiehiä joten moni sinkkunainen on mieluummin

Ilman.

Yli nelikymppisillä on usein myös kyynistymistä ja uhriutumista.

Ensimmäinen on tullut menneisyyden tuomana painolastina ja seuraava siitä seurauksena, kun uutta parisuhdetta ollaan luomassa. Molemmat ominaisuudet näkyy molemmissa sukupuolissa, mutta viimeisin erityisesti yksin tahtomattaan jääneissä, todennäköisesti jopa alkoholisoituneissa miehissä - iästä riippumatta.

Monilla yli nelikymppisillä naisilla on hyvä vire työelämässä, kun lapset ovat jo isoja tai jopa muuttaneet omilleen. Itse erosin vähän alle 40 vuotiaana ja en kyllä mitään miestä ole haikaillut kohta 8 vuoteen. Teen uraa, remontoin ja sisustan kotiani ja autan lapsiani taloudellisesti. Seuraavaksi odotan lastenlapsia hoidettavaksi. En tosiaan halua jakaa elämääni, arkeani tai rahojani kenenkään miehen kanssa. Ei silti, että niitä hyviä enää vapaana olisikaan.

Jostain syystä kuvitellaan, että ihmisen pitäisi olla (seksin takia) parisuhteessa, mutta ei tarvitse. Minä viihdyn oikein hyvin sinkkunaisena.

Miehet haluavat uuden kumppanin ja lähes kuka tahansa käy. Naiset ovat oppineet eivätkä ota ketä tahansa. 

Kenen kanssa ne miehet sen suhteen perustaa? Keskenään? En jaksa uskoa, että kaikki, tai edes monet, saisivat nuorempaa.

Itse olen nelikymppisenä eronnut nainen ja aloitin nopeasti uuden suhteen. Se ei kyllä ollut mikään tavoite, mutta vastaan tuli ikäiseni eronnut mies, joka vei jalat alta. Hän ei ole sohvalla röhkivä passatava sika, vaan ero johtui ex-vaimon alkoholismista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkään esim. minä en ole kertonut mistään sutinoistani eron jälkeen kenellekään kaverille saati tuttavalle tai työkaverille joten et voi mistään tietää millaista "sinkkuelämää" tuntemasi eronneet viettävät. 

Toisekseen harva nainen enää 40+ vuotiaana kaipaa mitään sikaa röhkimään sohvalleen kun yhdestä on eroon päässyt. Oma tupa ja saa laittaa mieleisekseen eikä tarvitse edes lastenhankinnan takia olla kiinni jossain mielipuolessa.

Täytyisi tapahtua todella ihmeitä jos minä enää 43-vuotiaana julkisesti parisuhteilisin yhtään kenenkään kanssa.

Mutta juuri tismalleen samaa ajattelen itsekin, vaikka mies olenkin. Ainakin yksi kaveri sanoi ihan samaa, nyt ei tarvitse kysyä lupia kodin laittamiseen tai miettiä miltä asiat näyttää ulospäin. Voi tehdä kivipuutarhan pihaan, ja voi olla lastensa kanssa ihan normaalisti arkea, eikä kuunnella kenenkään vaatimuksia. Ihanan helppoa, kun saa myös keskittyä omiin harrastuksiin, eikä kukaan nakuta kirjojen ostamisesta tai siitä että viettää aikaa autotallissa. 

Eli tuo ei ole mustavalkoisesti miesnaisjuttu, vaan luonneasia. Ja on sanottava, että toki tuollainen halu riippumattomuuteen on yleisempää naisilla. 

Sitä vaan miettii, että miksi naiset eivät aloita sitä jo aikaisemmin, miksi pitää mukautua johonkin ulkopuolisiin vaatimuksiin? Onko siinä joku laumastajäämispelko takana vai mikä? 

Aika moni, ei tietenkään kaikki, eronnut sinkkunainen esittää myös ulospäin niin itsenäistä, vapaata ja voimaantunutta ja samaan aikaan odottaa, että ex-mies kuskaa, vaihtaa renkaat, kasaa huonekalut, putsaa hajulukot yms. Lasten edun nimissä toki. Mun miehen ex-vaimokin oli tällainen. Meillä on pari yhteistä tuttua, jotka kertoivat minulle mitä nainen puhuu heille ja somessa. Kerroin, että meidän puolelta katsottuna tilanne näyttää aika erilaiselta. Että harva se viikko ollaan jotain vailla. Kun mies sitten uusperheen perustettuaan vähitellen lopetti passaamisen olin ”se nyxä, joka pilasi toimivan systeemin.” Ei ole edes harvinainen tarina, valitettavasti.

Odjzj kirjoitti:

Vähän sama se yksin olon "ihanuuden"hokeminen kuin kehopositiivisuudenkin. Taustalla on oman arvonlaskun tunnustaminen jota yritetään hokemalla em asioita jotenkin vältellä. Todella säälittävää.

Kyllä nelikybänen alkas usein olla jo aika kehopositiivinenkin.

Vierailija kirjoitti:

Miehet haluavat uuden kumppanin ja lähes kuka tahansa käy. Naiset ovat oppineet eivätkä ota ketä tahansa. 

Ja vielä olennaisempaa, eivät saa enää ketä tahansa. Nuoruuden kauneus on jo menetetty, joten pitäisi pärjätä luonteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkään esim. minä en ole kertonut mistään sutinoistani eron jälkeen kenellekään kaverille saati tuttavalle tai työkaverille joten et voi mistään tietää millaista "sinkkuelämää" tuntemasi eronneet viettävät. 

Toisekseen harva nainen enää 40+ vuotiaana kaipaa mitään sikaa röhkimään sohvalleen kun yhdestä on eroon päässyt. Oma tupa ja saa laittaa mieleisekseen eikä tarvitse edes lastenhankinnan takia olla kiinni jossain mielipuolessa.

Täytyisi tapahtua todella ihmeitä jos minä enää 43-vuotiaana julkisesti parisuhteilisin yhtään kenenkään kanssa.

Mutta juuri tismalleen samaa ajattelen itsekin, vaikka mies olenkin. Ainakin yksi kaveri sanoi ihan samaa, nyt ei tarvitse kysyä lupia kodin laittamiseen tai miettiä miltä asiat näyttää ulospäin. Voi tehdä kivipuutarhan pihaan, ja voi olla lastensa kanssa ihan normaalisti arkea, eikä kuunnella kenenkään vaatimuksia. Ihanan helppoa, kun saa myös keskittyä omiin harrastuksiin, eikä kukaan nakuta kirjojen ostamisesta tai siitä että viettää aikaa autotallissa. 

Eli tuo ei ole mustavalkoisesti miesnaisjuttu, vaan luonneasia. Ja on sanottava, että toki tuollainen halu riippumattomuuteen on yleisempää naisilla. 

Sitä vaan miettii, että miksi naiset eivät aloita sitä jo aikaisemmin, miksi pitää mukautua johonkin ulkopuolisiin vaatimuksiin? Onko siinä joku laumastajäämispelko takana vai mikä? 

Aika moni, ei tietenkään kaikki, eronnut sinkkunainen esittää myös ulospäin niin itsenäistä, vapaata ja voimaantunutta ja samaan aikaan odottaa, että ex-mies kuskaa, vaihtaa renkaat, kasaa huonekalut, putsaa hajulukot yms. Lasten edun nimissä toki. Mun miehen ex-vaimokin oli tällainen. Meillä on pari yhteistä tuttua, jotka kertoivat minulle mitä nainen puhuu heille ja somessa. Kerroin, että meidän puolelta katsottuna tilanne näyttää aika erilaiselta. Että harva se viikko ollaan jotain vailla. Kun mies sitten uusperheen perustettuaan vähitellen lopetti passaamisen olin ”se nyxä, joka pilasi toimivan systeemin.” Ei ole edes harvinainen tarina, valitettavasti.

:D Kyllä mä vaan noista mainitsemistasi hommista selviän ihan itsekin. Olen alle 40v eronnut nainen, jolla lapsia. Ja kun esim. lasten kerrossängyn kasaaminen ei nyt ihan yhdeltä yksin onnistu, niin pyysin kyllä ihan muita ihmisiä avuksi, enkä todellakaan exääni. Renkaat vaihtaa rengashotellin henkilökunta jne. Pikkuhommissa, kuten jossain hajulukon putsauksessa, ei munaa tarvita, että onnistuu ihan naiseltakin. Kyllä tämä kyseinen ex siis vain vedättää teitä ja haluaa vain pitää lastensa isän vielä lieassaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet haluavat uuden kumppanin ja lähes kuka tahansa käy. Naiset ovat oppineet eivätkä ota ketä tahansa. 

Ja vielä olennaisempaa, eivät saa enää ketä tahansa. Nuoruuden kauneus on jo menetetty, joten pitäisi pärjätä luonteella.

Tämä on vain hyvä puoli, kun pinnalliset nuoruuden kauneuden perässä olijat karsiutuvat jo automaattisesti pois. 

Itselläni elämän paras suhde löytyi 44-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet haluavat uuden kumppanin ja lähes kuka tahansa käy. Naiset ovat oppineet eivätkä ota ketä tahansa. 

Ja vielä olennaisempaa, eivät saa enää ketä tahansa. Nuoruuden kauneus on jo menetetty, joten pitäisi pärjätä luonteella.

Tämä on vain hyvä puoli, kun pinnalliset nuoruuden kauneuden perässä olijat karsiutuvat jo automaattisesti pois. 

Itselläni elämän paras suhde löytyi 44-vuotiaana.

Kun kauneus katoaa ja jäljelle jää vain v-mäinen luonne, niin saattaa siinä myös muut kuin pinnalliset miehet karsiutua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkään esim. minä en ole kertonut mistään sutinoistani eron jälkeen kenellekään kaverille saati tuttavalle tai työkaverille joten et voi mistään tietää millaista "sinkkuelämää" tuntemasi eronneet viettävät. 

Toisekseen harva nainen enää 40+ vuotiaana kaipaa mitään sikaa röhkimään sohvalleen kun yhdestä on eroon päässyt. Oma tupa ja saa laittaa mieleisekseen eikä tarvitse edes lastenhankinnan takia olla kiinni jossain mielipuolessa.

Täytyisi tapahtua todella ihmeitä jos minä enää 43-vuotiaana julkisesti parisuhteilisin yhtään kenenkään kanssa.

Mutta juuri tismalleen samaa ajattelen itsekin, vaikka mies olenkin. Ainakin yksi kaveri sanoi ihan samaa, nyt ei tarvitse kysyä lupia kodin laittamiseen tai miettiä miltä asiat näyttää ulospäin. Voi tehdä kivipuutarhan pihaan, ja voi olla lastensa kanssa ihan normaalisti arkea, eikä kuunnella kenenkään vaatimuksia. Ihanan helppoa, kun saa myös keskittyä omiin harrastuksiin, eikä kukaan nakuta kirjojen ostamisesta tai siitä että viettää aikaa autotallissa. 

Eli tuo ei ole mustavalkoisesti miesnaisjuttu, vaan luonneasia. Ja on sanottava, että toki tuollainen halu riippumattomuuteen on yleisempää naisilla. 

Sitä vaan miettii, että miksi naiset eivät aloita sitä jo aikaisemmin, miksi pitää mukautua johonkin ulkopuolisiin vaatimuksiin? Onko siinä joku laumastajäämispelko takana vai mikä? 

Aika moni, ei tietenkään kaikki, eronnut sinkkunainen esittää myös ulospäin niin itsenäistä, vapaata ja voimaantunutta ja samaan aikaan odottaa, että ex-mies kuskaa, vaihtaa renkaat, kasaa huonekalut, putsaa hajulukot yms. Lasten edun nimissä toki. Mun miehen ex-vaimokin oli tällainen. Meillä on pari yhteistä tuttua, jotka kertoivat minulle mitä nainen puhuu heille ja somessa. Kerroin, että meidän puolelta katsottuna tilanne näyttää aika erilaiselta. Että harva se viikko ollaan jotain vailla. Kun mies sitten uusperheen perustettuaan vähitellen lopetti passaamisen olin ”se nyxä, joka pilasi toimivan systeemin.” Ei ole edes harvinainen tarina, valitettavasti.

:D Kyllä mä vaan noista mainitsemistasi hommista selviän ihan itsekin. Olen alle 40v eronnut nainen, jolla lapsia. Ja kun esim. lasten kerrossängyn kasaaminen ei nyt ihan yhdeltä yksin onnistu, niin pyysin kyllä ihan muita ihmisiä avuksi, enkä todellakaan exääni. Renkaat vaihtaa rengashotellin henkilökunta jne. Pikkuhommissa, kuten jossain hajulukon putsauksessa, ei munaa tarvita, että onnistuu ihan naiseltakin. Kyllä tämä kyseinen ex siis vain vedättää teitä ja haluaa vain pitää lastensa isän vielä lieassaan.

Jep, täysin samaa mieltä. Olen itsekin eronnut nainen ja saan nuo hoidettua. Siksi sanoinkin miehelleni, että exäsikin saa, jos vain haluaa. Kovin häntä harmitti, kun palvelu loppui.

monella tuossa iässä teini-ikäiset lapset vielä kotona ja yleensä vaimon kotona, siihen vaikea löytää tai halua uutta miestä "sekoilemaan viidenneksi pyöräksi"

Vierailija kirjoitti:

Jännä ilmiö nelikymppisenä eronneilla..

Miehet löytävät nopeasti uuden kumppanin, mutta naiset jäävät yksin. Nelikymppisen naisen markkina-arvo romahtanut vai mistä on kyse?

.

Sitähän se on.

Lisäksi ovat katkeria ja ikävää seuraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet haluavat uuden kumppanin ja lähes kuka tahansa käy. Naiset ovat oppineet eivätkä ota ketä tahansa. 

Ja vielä olennaisempaa, eivät saa enää ketä tahansa. Nuoruuden kauneus on jo menetetty, joten pitäisi pärjätä luonteella.

Tämä on vain hyvä puoli, kun pinnalliset nuoruuden kauneuden perässä olijat karsiutuvat jo automaattisesti pois. 

Itselläni elämän paras suhde löytyi 44-vuotiaana.

Kun kauneus katoaa ja jäljelle jää vain v-mäinen luonne, niin saattaa siinä myös muut kuin pinnalliset miehet karsiutua.

Toki, mutta sehän on vain hyvä puoli sekin, ei kukaan ansaitse v-mäistä puolisoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkään esim. minä en ole kertonut mistään sutinoistani eron jälkeen kenellekään kaverille saati tuttavalle tai työkaverille joten et voi mistään tietää millaista "sinkkuelämää" tuntemasi eronneet viettävät. 

Toisekseen harva nainen enää 40+ vuotiaana kaipaa mitään sikaa röhkimään sohvalleen kun yhdestä on eroon päässyt. Oma tupa ja saa laittaa mieleisekseen eikä tarvitse edes lastenhankinnan takia olla kiinni jossain mielipuolessa.

Täytyisi tapahtua todella ihmeitä jos minä enää 43-vuotiaana julkisesti parisuhteilisin yhtään kenenkään kanssa.

Mutta juuri tismalleen samaa ajattelen itsekin, vaikka mies olenkin. Ainakin yksi kaveri sanoi ihan samaa, nyt ei tarvitse kysyä lupia kodin laittamiseen tai miettiä miltä asiat näyttää ulospäin. Voi tehdä kivipuutarhan pihaan, ja voi olla lastensa kanssa ihan normaalisti arkea, eikä kuunnella kenenkään vaatimuksia. Ihanan helppoa, kun saa myös keskittyä omiin harrastuksiin, eikä kukaan nakuta kirjojen ostamisesta tai siitä että viettää aikaa autotallissa. 

Eli tuo ei ole mustavalkoisesti miesnaisjuttu, vaan luonneasia. Ja on sanottava, että toki tuollainen halu riippumattomuuteen on yleisempää naisilla. 

Sitä vaan miettii, että miksi naiset eivät aloita sitä jo aikaisemmin, miksi pitää mukautua johonkin ulkopuolisiin vaatimuksiin? Onko siinä joku laumastajäämispelko takana vai mikä? 

Aika moni, ei tietenkään kaikki, eronnut sinkkunainen esittää myös ulospäin niin itsenäistä, vapaata ja voimaantunutta ja samaan aikaan odottaa, että ex-mies kuskaa, vaihtaa renkaat, kasaa huonekalut, putsaa hajulukot yms. Lasten edun nimissä toki. Mun miehen ex-vaimokin oli tällainen. Meillä on pari yhteistä tuttua, jotka kertoivat minulle mitä nainen puhuu heille ja somessa. Kerroin, että meidän puolelta katsottuna tilanne näyttää aika erilaiselta. Että harva se viikko ollaan jotain vailla. Kun mies sitten uusperheen perustettuaan vähitellen lopetti passaamisen olin ”se nyxä, joka pilasi toimivan systeemin.” Ei ole edes harvinainen tarina, valitettavasti.

:D Kyllä mä vaan noista mainitsemistasi hommista selviän ihan itsekin. Olen alle 40v eronnut nainen, jolla lapsia. Ja kun esim. lasten kerrossängyn kasaaminen ei nyt ihan yhdeltä yksin onnistu, niin pyysin kyllä ihan muita ihmisiä avuksi, enkä todellakaan exääni. Renkaat vaihtaa rengashotellin henkilökunta jne. Pikkuhommissa, kuten jossain hajulukon putsauksessa, ei munaa tarvita, että onnistuu ihan naiseltakin. Kyllä tämä kyseinen ex siis vain vedättää teitä ja haluaa vain pitää lastensa isän vielä lieassaan.

Jep, täysin samaa mieltä. Olen itsekin eronnut nainen ja saan nuo hoidettua. Siksi sanoinkin miehelleni, että exäsikin saa, jos vain haluaa. Kovin häntä harmitti, kun palvelu loppui.

Lähinnä poittini oli se, että hän kovaan ääneen kuulutti ympäriinsä, ettei tarvitse miestä mihinkään ja on niin ihanaa olla yksin ja samaan oli exänsä apua vailla joka pikkuremonttiin. Kaverinsa eivät olleet kuulleetkaan, että ex oli ollut kasaamassa huonekaluja tai kuskannut sinne tänne. Kulissi se tuokin ja asiat voi näyttää hyvinkin erilaisilta eri suunnasta tarkasteltuina.

Vierailija kirjoitti:

monella tuossa iässä teini-ikäiset lapset vielä kotona ja yleensä vaimon kotona, siihen vaikea löytää tai halua uutta miestä "sekoilemaan viidenneksi pyöräksi"

Jos kuvioissa lapsia, jotka usein asuvat äidin luona, niin onhan sillä vain joka toinen viikonloppu lapsiaan tapaavalla miehellä paljon ruhtinaallisemmin aikaa seurustella ja viettää aikaa uuden naisen kanssa. Äidillä jos on lapsetonta aikaa vain keskimäärin pari viikonloppua kuukaudessa. Suomessa tuo joka toinen viikonloppu on kuitenkin aika tyypillinen ratkaisu.

Miehet on myös itsekkäämpiä näissä asioissa. Naisella kynnys tuoda jotain uutta miestä lasten elämään on usein korkeammalla kuin miehillä. Omakin exäni oli jo esitellyt jonkun uuden naisen lapsille ja kappas, kun siinä kävikin niin, että se jäi ainoaksi kerraksi, kun lapset tuon naisen näkivät. Että oli ihan pakko päästä näyttämään "isätaitojaan" uudelle naiselle, vaikka suhde ei selvästikään ollut vielä mitenkään vakiintunut ja loppui pari kk tuon tapaamisen jälkeen. Varmaan vaan aikatauluihin sopi uudelle naiselle nähdä silloin ja mies ei niin välittänyt siitä, vaikka lapset olivatkin tuolloin hänellä. Yök.

Nelikymppinen nainen ei halua enää parisuhteeseen. Voin kertoa kokemuksesta, että 40- vuotias nainen on seksuaalisuutensa huipulla ja voi halutessaan elää hyvin villiä elämää nuorempien miesten kanssa. Miestarjontaa on ja paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet haluavat uuden kumppanin ja lähes kuka tahansa käy. Naiset ovat oppineet eivätkä ota ketä tahansa. 

Ja vielä olennaisempaa, eivät saa enää ketä tahansa. Nuoruuden kauneus on jo menetetty, joten pitäisi pärjätä luonteella.

Tämän voi nähdä hyvänäkin asiana. Kortit jaetaan nyt uusiksi. Kaikki fiksut ymmärtävät luonteen merkityksen vähän ikääntyneenä. Ja moni tasapainon löytänyt viihtyy yksinkin. Sanoisin jopa että hyvä suhteen edellytys on yksinään viihtyminen koska tietää ne omat lempitekemisensä.