Lue keskustelun säännöt.
Jännä ilmiö nelikymppisenä eronneilla..
13.02.2022 |
Miehet löytävät nopeasti uuden kumppanin, mutta naiset jäävät yksin. Nelikymppisen naisen markkina-arvo romahtanut vai mistä on kyse?
Kommentit (170)
Miäs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainen puolittaa kotityön määrän yksineläjänä. Mies etsii kotitöille uuden tekijän.
Juu, kyl näin oli. Ei ole enää ja hyvä niin.
Mulla kyllä todella kotitöiden määrä putosi puoleen eron jälkeen. Otin varsin vähän yhteistä tavaraa mukaani pois muuttaessani ja siinä samalla innostuin konmarittamaan pois omiakin turhia krääsiä. Exäni ei hurjan innokas kotitöiden tekemisessä ole ollut koskaan ja viimeisten aviovuosien aikana hän pikkuhiljaa lopetti niiden tekemisen käytännössä kokonaan. Viimeisinä aikoina ei enää edes roskia saanut roskikseen laitettua, kahvin suodatinpussit jäivät tiskipöydälle, käytettyjä teepusseja löytyi pitkin ikkunalautoja. Likaiset vaatteet jätettiin lattialle ja likaiset astiat sinne missä herra sattui syömään. Kyllä siinä väkisinkin eron jälkeen kotitöiden määrä tipahtaa reilusti, kun ei ole enää toista sotkemassa, jonka jälkiä pitää itse siivota, ellei kaatopaikalla halua elää.
En ole mikään varsinainen kodin hengetär itsekään, kyllä mäkin sotkea osaan, mutta sentään omat sotkuni itse sit siivosin. Yksin olen nyt asunut 5 vuotta ja kotini on perussiisti oikeastaan aina. Tähän on vaikuttanut toki se ylimääräisen tavaran karsiminen säännöllisesti. Paljon vähemmän tulee sotkua, kun tavaraa on vähemmän ja kaikelle on oma paikkansa. Villakoiria mulla kyllä pyörii nurkissa, koska vihaan imuroimista. 🙈
Exän kämppä on edelleen täysi läävä. Pari naista on eron jälkeen vähäksi aikaa löytänyt, mutta parin kuukauden sisällä ne suhteet ovat päättyneet. En tiedä miksi. Ehkä naiset kyllästyivät siivoamaan aikuisen miehen jälkiä?
N48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies ottaa yleensä nuoremman, jonka voi taas jallittaa kotiin tekemään kotitöitä.
Nainen taas ei todellakaan halua enää mitään mieslasta riesakseen, joten kestää aikansa löytää kunnollinen mies.
Ne nuoremmat naiset tekee kyllä muutakin kuin kotitöitä ;) Hyvähän se on että energiaa riittää myös kammarin puolella.
Ne nuoremmat haluaa yleensä myös jälkikasvua. Asia, josta mies pyristelee yleensä eroon edellisessä suhteessa (perheestä). Samaa oravanpyörää eletään läpi elämän. Ikinä ei mikään riitä ja vika aina naisessa. Silti ilman naista ei pysty elämään. Ollaan pihalla kuin lumiukot.
Vierailija kirjoitti:
Oman kokemuksen mukaan naiset ovat tarkempia kenen kelkkaan uudestaan hyppäävät, jos hyppäävät. Osa toteaa yksinelämisen olevan parempi vaihtoehto, kuin epätyydyttävä suhde.
Miehet taas jotenkin kaipaavat, että siinä nyt vaan olisi edes joku, joka on suunnilleen ihan ok.
Tämä. Lisäksi äidit kantavat useimmiten päävastuun lapsista. On ehkä hiukan helpompi deittailla ja perustaa uusi suhde, jos lapset ovat toisella vanhemmalla 70-90% ajasta.
.
Moni mies sutjakassa kunnossa vielä tuossa iässä,niin löytyy heti naisia jotka tykkää.
Naisten parhaat vuodet perheellisillä olleet ennen perhettä yleensä.
Naiset nirsoja, miehille kelpaa kuka vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen nainen ja pitkä, hyvin nuorena solmittu liitto on tulossa tiensä päähän.
En voi vannoa, että ei koskaan enää, mutta luulen, että rima on erittäin korkealla. Helposti en parisuhteeseen enää lähde.
Olen yrittänyt kaikkeni pitääkseni tämän liiton hengissä, antanut niin paljon tekohengitystä, että tämä elvyttäjä on nyt uupunut, eikä pysty enempään.
Mieheni on vetäytynyt kaikesta vastuusta, kaikesta puhumisesta, seksiä ei ole ollut kohta vuoteen ja usesmpi vuosi tätä ennen, seksi on ollut surkeaa.
Odotan jo aikaa, että saisimme eron paketoitua ja saisin asua kahden teinini kanssa kolmisin.
Sanon teinini, koska mieheni on aikoja sitten lakannut olemasta edes vanhempi.
Tätä rauhaisaa asumista ihanien lapsieni kanssa en aio pilata kenenkään miehen kanssa.
Onneksi elämässä on niin paljon hyviä asioita, ihanat lapset, kiva työpaikka ja kivat työkaverit, kivat harrastukset, joista löytyy lisää kivoja ihmisiä ja aikaa harrastamiseen tulee vain lisää kun mieslapsesta huolehtiminen loppuu.
Energiani ja elämänhaluni kasvaa, kun kivirekenä tehokkaasti toiminut mieslapsi saadaan tästä omilleen. Olen jo vuosia hoitanut kaiken, vuorotyön lisäksi hoitanut lapset yksin fiksuiksi teineiksi, hoitanut kodin, pihan, auton, kaiken. Olen ollut se, joka remppaa, korjaa, huoltaa. Kaikki on ollut yksin minun harteillani.
Olen välillä todella uupunut.
Tähän en enää ikinä ryhdy, olen ollut yksinhuoltaja jo vuosia, nyt siitä vain tulee virallista, eikä avuntonta mieslasta tarvitse enää huoltaa.
Ja silti. Joskus kaipaan minäkin huomiota, hellyyttä, keskustelua, rakkautta, seksiä, yhdessä tekemistä, romantiikkaa, asioiden jakamista.
En tiedä onko missään sellaista miestä, jonka kanssa voisin saada ja antaa näitä asioita vastavuoroisesti. Kaipuutani täytän välillä sarjojen, elokuvien ja kirjojen romanttisilla sankareilla, kun oma mieheni on keskusteluyritykseni jälkeen haukkunut minut rumin sanoin, mennyt nukkumaan klo 20 ja kolauttanut makuuhuoneen oven kiinni.
Ja ennen kuin edes katson mitään sarjaa, huolehdin keittiön siistiksi, ripustan pyykit, kyselen teiniltä ruotsin sanat, varmistan että läksyt on tehty ja seuraavan paikan koulu,-ja treenikamat ovat kunnossa, syödään teinejen kanssa iltapalaa ja taas siistitään keittiötä ja samalla jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä.
Ja vasta sitten, myöhään illalla joskus tv:n tai kirjan äärellä kyyneleet silmissä mietin, että ehkä joskus...
He needs to be special, not special needs.
Näissä kaikissa tarinoissa on täysin sama kaava: aikaisemman suhteen katkeroittama nainen hehkuttaa omaa yksinäistä onneaan, ja vannoo ettei enää ikinä sitoudu yhteenkään mieheen, koska kaikki miehet ovat samanlaisia.
Olisko terapiasta apua teille käsittelemään menneitä pettymyksiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen nainen ja pitkä, hyvin nuorena solmittu liitto on tulossa tiensä päähän.
En voi vannoa, että ei koskaan enää, mutta luulen, että rima on erittäin korkealla. Helposti en parisuhteeseen enää lähde.
Olen yrittänyt kaikkeni pitääkseni tämän liiton hengissä, antanut niin paljon tekohengitystä, että tämä elvyttäjä on nyt uupunut, eikä pysty enempään.
Mieheni on vetäytynyt kaikesta vastuusta, kaikesta puhumisesta, seksiä ei ole ollut kohta vuoteen ja usesmpi vuosi tätä ennen, seksi on ollut surkeaa.
Odotan jo aikaa, että saisimme eron paketoitua ja saisin asua kahden teinini kanssa kolmisin.
Sanon teinini, koska mieheni on aikoja sitten lakannut olemasta edes vanhempi.
Tätä rauhaisaa asumista ihanien lapsieni kanssa en aio pilata kenenkään miehen kanssa.
Onneksi elämässä on niin paljon hyviä asioita, ihanat lapset, kiva työpaikka ja kivat työkaverit, kivat harrastukset, joista löytyy lisää kivoja ihmisiä ja aikaa harrastamiseen tulee vain lisää kun mieslapsesta huolehtiminen loppuu.
Energiani ja elämänhaluni kasvaa, kun kivirekenä tehokkaasti toiminut mieslapsi saadaan tästä omilleen. Olen jo vuosia hoitanut kaiken, vuorotyön lisäksi hoitanut lapset yksin fiksuiksi teineiksi, hoitanut kodin, pihan, auton, kaiken. Olen ollut se, joka remppaa, korjaa, huoltaa. Kaikki on ollut yksin minun harteillani.
Olen välillä todella uupunut.
Tähän en enää ikinä ryhdy, olen ollut yksinhuoltaja jo vuosia, nyt siitä vain tulee virallista, eikä avuntonta mieslasta tarvitse enää huoltaa.
Ja silti. Joskus kaipaan minäkin huomiota, hellyyttä, keskustelua, rakkautta, seksiä, yhdessä tekemistä, romantiikkaa, asioiden jakamista.
En tiedä onko missään sellaista miestä, jonka kanssa voisin saada ja antaa näitä asioita vastavuoroisesti. Kaipuutani täytän välillä sarjojen, elokuvien ja kirjojen romanttisilla sankareilla, kun oma mieheni on keskusteluyritykseni jälkeen haukkunut minut rumin sanoin, mennyt nukkumaan klo 20 ja kolauttanut makuuhuoneen oven kiinni.
Ja ennen kuin edes katson mitään sarjaa, huolehdin keittiön siistiksi, ripustan pyykit, kyselen teiniltä ruotsin sanat, varmistan että läksyt on tehty ja seuraavan paikan koulu,-ja treenikamat ovat kunnossa, syödään teinejen kanssa iltapalaa ja taas siistitään keittiötä ja samalla jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä.
Ja vasta sitten, myöhään illalla joskus tv:n tai kirjan äärellä kyyneleet silmissä mietin, että ehkä joskus...
He needs to be special, not special needs.Näissä kaikissa tarinoissa on täysin sama kaava: aikaisemman suhteen katkeroittama nainen hehkuttaa omaa yksinäistä onneaan, ja vannoo ettei enää ikinä sitoudu yhteenkään mieheen, koska kaikki miehet ovat samanlaisia.
Olisko terapiasta apua teille käsittelemään menneitä pettymyksiä?
Vika on siis naisessa, joka on pettynyt huonoon parisuhteeseen? Ihminen ei siis mielestäsi saa olla katkera eikä pettynyt. Nainen ei saa olla onnellinen yksin? Vai mitä yrität kertoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan biologinen perustarve. Terveen 40-kymppisen pitää päästä pukille pari kertaa viikossa ihan fyysisen- ja psyykkisen terveyden kannalta tarkasteltuna.
Ei siihen enää minuutin munaa tarvita. 😂 onneksi löytyy kaalimato..
Eipä oo lievästi säälittävää jos koko seksi perustuu muovinpalaan. Huh huh...
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppinen nainen ei halua enää parisuhteeseen. Voin kertoa kokemuksesta, että 40- vuotias nainen on seksuaalisuutensa huipulla ja voi halutessaan elää hyvin villiä elämää nuorempien miesten kanssa. Miestarjontaa on ja paljon.
Voi herranjestas, säälittävää. .. No eipä muuta ku mee peiliin eteen lisää satuja kertomaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 4-kymppistä: 4-kymppinen mies löysi 4-kymppisen naisen, eroleski 4-kymppinen nainen yksin.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joka päivä näitä kirjoituksia joissa yritetään uskotella että 40-vuotiaat naiset on ihan förbi. En oikein tiedä kenelle nämä on suunnattu, lohdutukseksi nelikymppisille yksinäisille miehille vai kenelle? Itseeni nämä ei sillä tavalla vaikuta, kun oma kokemus kertoo ihan muuta siitä löytyisikö parisuhdetta. Menin tinderiin ja sain siellä tuhansia tykkäyksiä (näkee goldilla), työpaikalta saan perääni miehiä jotka eivät kerta kaikkiaan halua antaa periksi vaan yrittävät useidenkin pakkien jälkeen. Nuorin on näistä on parikymppinen. 🙈 Miehet tarjoutuvat ulkoiluttamaan koiraani ja kuskaamaan lapsiani, tekevät autoremontit, tarjoutuvat seuraksi ja avuksi Ikeaan ym.
Se on ihan sama mitä täällä kirjoitetaan, kun oikeassa elämässä tilanne on tämä. 😁 Parisuhde tulee kun tulee. Pitäisi pyöriä sukat jalassa että siihen lähden, enkä minkään ihan ok:n kanssa.
Just näitä kirjoituksia nimenomaan ei kukaan ymmärrä. Enemmänhän täällä on näitä "voimaannuttavia" satuja näistä "pärjään hyvin" naisista joiden itsetunto on maassa ja hoetaan asiaa. Sen näkee kilometrin päähän sen kyynisyyden. Voi sentään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hdkf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nelikymppiset naiset on aika hyödyttömiä. Ulkonäkö on rapistunut, joten eivät ole seksuaalisesti kiinnostavia, elämänkokemusta tullut niin paljon, että ovat kyynistynyt ja lapsia eivät voi enää saada, joten eivät voi enää perhettä perustaa.
Tuo o todella totta, ei enää mitään mikä kiinnostaisi miehiä niin ei ihme et jankataan yksin olosta. Voi voi.
Ottaapa se nyt koville, kun ne halveksimanne "hyödyttömät naiset" tykkäävät elämästään myös ilman parisuhdetta...
Ai ottaa , salli nauraa. Jos ensin tunnustaisitte tosiasiat jotka kaikki näkee ja kuulee. No kehopositiivisuuden kautta vaan eteenpäin....hah hah
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joka päivä näitä kirjoituksia joissa yritetään uskotella että 40-vuotiaat naiset on ihan förbi. En oikein tiedä kenelle nämä on suunnattu, lohdutukseksi nelikymppisille yksinäisille miehille vai kenelle? Itseeni nämä ei sillä tavalla vaikuta, kun oma kokemus kertoo ihan muuta siitä löytyisikö parisuhdetta. Menin tinderiin ja sain siellä tuhansia tykkäyksiä (näkee goldilla), työpaikalta saan perääni miehiä jotka eivät kerta kaikkiaan halua antaa periksi vaan yrittävät useidenkin pakkien jälkeen. Nuorin on näistä on parikymppinen. 🙈 Miehet tarjoutuvat ulkoiluttamaan koiraani ja kuskaamaan lapsiani, tekevät autoremontit, tarjoutuvat seuraksi ja avuksi Ikeaan ym.
Se on ihan sama mitä täällä kirjoitetaan, kun oikeassa elämässä tilanne on tämä. 😁 Parisuhde tulee kun tulee. Pitäisi pyöriä sukat jalassa että siihen lähden, enkä minkään ihan ok:n kanssa.
Juu, tämä on varmasti se normaalireaktio 40 vuotiaalle yh-mammalle. Tuhannet kiimaiset parikymppiset adonikset juoksevat kiljuen perässä.
No tämä on totta omalla kohdallani, enkä nyt niin erikoinen mielestäni ole. Jos tämän palstan väite on että mitään seuraa ei enää löydy tai enintään joku vanha kääkkä, niin veikkaan että suurimmalle osalle kokemus on jotain tuon minun kokemukseni ja palstan väitteen väliltä.
No minun tuttavapiirissäni ei ole kyllä yhtään 40-50-vuotiasta eronnutta naista, jonka elämä olisi tuollaista, vaikka ihan fiksuja ja aktiivisia ihmisiä olemmekin. Luulen että se on tuollaista aika harvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni mies sutjakassa kunnossa vielä tuossa iässä,niin löytyy heti naisia jotka tykkää.
Naisten parhaat vuodet perheellisillä olleet ennen perhettä yleensä.
Ja kuitenkin, ylipainoisia miehiä on enemmän kuin ylipainoisia naisia.
Vieläkö tätä jankataan? Ei ole pakko olla parisuhteessa. Voi olla ihan kokonainen onnellinen ihminen ilman sitäkin. Onneksi nelikymppisenä tämän jo tajuaa.
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan biologinen perustarve. Terveen 40-kymppisen pitää päästä pukille pari kertaa viikossa ihan fyysisen- ja psyykkisen terveyden kannalta tarkasteltuna.
Höpö höpö. Biologisia perustarpeita ovat ravinto ja lepo.
Nelikymppiset naiset ovat kuitenkin niitä, jotka lähtevät toiselle puolen maata miehen perässä, ettei mies vain löydä uutta. Tiedän tapauksen, että nainen muutti teini-ikäisen tytön kanssa toiselle puolelle maata huhtikuun lopulla, kun tyttö oli ysillä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan biologinen perustarve. Terveen 40-kymppisen pitää päästä pukille pari kertaa viikossa ihan fyysisen- ja psyykkisen terveyden kannalta tarkasteltuna.
Höpö höpö. Biologisia perustarpeita ovat ravinto ja lepo.
Niinpä ja lepoa ei saa jos kotona on mies imemässä kaiken hapen ja viemässä tilaa sekä teettämässä työtä. Eniten juuri pelkään miehissä sitä työtä, kun en jaksa enää. En jaksa edes teini lastani. Painuisi sekin jo mäkeen tuosta että pääsen sisustamaan kotini ja olemaan omissa oloissani. Ei sekään muuta teetä kuin työtä ja vänkää kaikesta. On kiittämätön ja raskassoutuinen. No mieshän siitäkin on kasvamassa. Kyllä sekin vielä jonkun naisen psyykelääkkeille ajaa.
Vierailija kirjoitti:
Miehillä on paremmat tulot. Ostavat kenet haluavat uudeksi kotipiiakseen. Jos olet hyvin toimeentuleva itsenäinen nainen, jolla on oma asunto, sun ei tarvitse lähteä kenenkään kotipiiaksi.
Miesten kotityöt (kodin kunnostus, auton huolto) on sellaisia hommia, jotka on helppo ostaa rahalla. Moni mieskin ostaa, eikä tee itse. Mutta päivittäisen ruuanlaiton ja pyykkäyksen ja siivoamisen hinta on aika kova.
Tää oli paras tapa verrata niitä mitä olen nähnyt.
Mitä maksaisi jos sen työn ulkoistaa? Renkaan vaihdot, n. 50/v. Talon maalaus, n 3000/15 v.
Täyspäiväinen piika kotona ilman mitään lomia tai viikonloppuja..... Ei ihme, ettei miehet halua erota. Tai naiset uutta miestä. Tai miksi avioliitto pidentää miehen ikää, mutta lyhentää naisen.
Koen samoin. Suhde miehiin ystävällisen neutraali mutta vaikea kuvitella itseään johonkin intensiiviseen suhteeseen. Tuntuu että enin osa vapaista miehistä on kovin simppeleitä ja haluaisin samanlaisen simppelin naisen joka ei ajattele kummoisia. Helpon harmittoman ja auliin naisen.
En ole hankala enkä riitaisa, mutta en jaksa enää tylsistyä yhdenkään miehen seurassa. Tiedän tarkkaan, mihin aikani ei riitä.