Lue keskustelun säännöt.
Jännä ilmiö nelikymppisenä eronneilla..
13.02.2022 |
Miehet löytävät nopeasti uuden kumppanin, mutta naiset jäävät yksin. Nelikymppisen naisen markkina-arvo romahtanut vai mistä on kyse?
Kommentit (170)
Naiset on tuossa iässä melko rupsahtaneita jos vertaa samanikäisiin miehiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen nelikymppinen nainen ja pitkä, hyvin nuorena solmittu liitto on tulossa tiensä päähän.
En voi vannoa, että ei koskaan enää, mutta luulen, että rima on erittäin korkealla. Helposti en parisuhteeseen enää lähde.
Olen yrittänyt kaikkeni pitääkseni tämän liiton hengissä, antanut niin paljon tekohengitystä, että tämä elvyttäjä on nyt uupunut, eikä pysty enempään.
Mieheni on vetäytynyt kaikesta vastuusta, kaikesta puhumisesta, seksiä ei ole ollut kohta vuoteen ja usesmpi vuosi tätä ennen, seksi on ollut surkeaa.
Odotan jo aikaa, että saisimme eron paketoitua ja saisin asua kahden teinini kanssa kolmisin.
Sanon teinini, koska mieheni on aikoja sitten lakannut olemasta edes vanhempi.
Tätä rauhaisaa asumista ihanien lapsieni kanssa en aio pilata kenenkään miehen kanssa.
Onneksi elämässä on niin paljon hyviä asioita, ihanat lapset, kiva työpaikka ja kivat työkaverit, kivat harrastukset, joista löytyy lisää kivoja ihmisiä ja aikaa harrastamiseen tulee vain lisää kun mieslapsesta huolehtiminen loppuu.
Energiani ja elämänhaluni kasvaa, kun kivirekenä tehokkaasti toiminut mieslapsi saadaan tästä omilleen. Olen jo vuosia hoitanut kaiken, vuorotyön lisäksi hoitanut lapset yksin fiksuiksi teineiksi, hoitanut kodin, pihan, auton, kaiken. Olen ollut se, joka remppaa, korjaa, huoltaa. Kaikki on ollut yksin minun harteillani.
Olen välillä todella uupunut.
Tähän en enää ikinä ryhdy, olen ollut yksinhuoltaja jo vuosia, nyt siitä vain tulee virallista, eikä avuntonta mieslasta tarvitse enää huoltaa.
Ja silti. Joskus kaipaan minäkin huomiota, hellyyttä, keskustelua, rakkautta, seksiä, yhdessä tekemistä, romantiikkaa, asioiden jakamista.
En tiedä onko missään sellaista miestä, jonka kanssa voisin saada ja antaa näitä asioita vastavuoroisesti. Kaipuutani täytän välillä sarjojen, elokuvien ja kirjojen romanttisilla sankareilla, kun oma mieheni on keskusteluyritykseni jälkeen haukkunut minut rumin sanoin, mennyt nukkumaan klo 20 ja kolauttanut makuuhuoneen oven kiinni.
Ja ennen kuin edes katson mitään sarjaa, huolehdin keittiön siistiksi, ripustan pyykit, kyselen teiniltä ruotsin sanat, varmistan että läksyt on tehty ja seuraavan paikan koulu,-ja treenikamat ovat kunnossa, syödään teinejen kanssa iltapalaa ja taas siistitään keittiötä ja samalla jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä.
Ja vasta sitten, myöhään illalla joskus tv:n tai kirjan äärellä kyyneleet silmissä mietin, että ehkä joskus...
He needs to be special, not special needs.
Hei tsemppiä, mulla oli tismalleen sama tilanne. Sä olet selvästi miettinyt asian, kuule ei se tuosta kummene. Minäkin yritin vuosia ja vuosia ihan kaiken. Sitten lakkasin lyömästä päätä seinään.
Ero on tuosta ihan valtava helpotus ja kevennys, voin sanoa. Ja ajan kanssa löysin myös kaverin, jonka kanssa voi viettää pari kivaa iltaa viikossa, mutta asua omillaan ja olla passaamatta ketään. Ihan paras järjestely!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan biologinen perustarve. Terveen 40-kymppisen pitää päästä pukille pari kertaa viikossa ihan fyysisen- ja psyykkisen terveyden kannalta tarkasteltuna.
Höpö höpö. Biologisia perustarpeita ovat ravinto ja lepo.
Niinpä ja lepoa ei saa jos kotona on mies imemässä kaiken hapen ja viemässä tilaa sekä teettämässä työtä. Eniten juuri pelkään miehissä sitä työtä, kun en jaksa enää. En jaksa edes teini lastani. Painuisi sekin jo mäkeen tuosta että pääsen sisustamaan kotini ja olemaan omissa oloissani. Ei sekään muuta teetä kuin työtä ja vänkää kaikesta. On kiittämätön ja raskassoutuinen. No mieshän siitäkin on kasvamassa. Kyllä sekin vielä jonkun naisen psyykelääkkeille ajaa.
Aikaa sinulla on vielä kasvattaa hänestä kunnollinen aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Naiset on tuossa iässä melko rupsahtaneita jos vertaa samanikäisiin miehiin.
Tämän kommentin on kirjoittanut mies joka yhä havittelee kaksikymppisiä vanhempanakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on joka päivä näitä kirjoituksia joissa yritetään uskotella että 40-vuotiaat naiset on ihan förbi. En oikein tiedä kenelle nämä on suunnattu, lohdutukseksi nelikymppisille yksinäisille miehille vai kenelle? Itseeni nämä ei sillä tavalla vaikuta, kun oma kokemus kertoo ihan muuta siitä löytyisikö parisuhdetta. Menin tinderiin ja sain siellä tuhansia tykkäyksiä (näkee goldilla), työpaikalta saan perääni miehiä jotka eivät kerta kaikkiaan halua antaa periksi vaan yrittävät useidenkin pakkien jälkeen. Nuorin on näistä on parikymppinen. 🙈 Miehet tarjoutuvat ulkoiluttamaan koiraani ja kuskaamaan lapsiani, tekevät autoremontit, tarjoutuvat seuraksi ja avuksi Ikeaan ym.
Se on ihan sama mitä täällä kirjoitetaan, kun oikeassa elämässä tilanne on tämä. 😁 Parisuhde tulee kun tulee. Pitäisi pyöriä sukat jalassa että siihen lähden, enkä minkään ihan ok:n kanssa.
Juu, tämä on varmasti se normaalireaktio 40 vuotiaalle yh-mammalle. Tuhannet kiimaiset parikymppiset adonikset juoksevat kiljuen perässä.
No tämä on totta omalla kohdallani, enkä nyt niin erikoinen mielestäni ole. Jos tämän palstan väite on että mitään seuraa ei enää löydy tai enintään joku vanha kääkkä, niin veikkaan että suurimmalle osalle kokemus on jotain tuon minun kokemukseni ja palstan väitteen väliltä.
No minun tuttavapiirissäni ei ole kyllä yhtään 40-50-vuotiasta eronnutta naista, jonka elämä olisi tuollaista, vaikka ihan fiksuja ja aktiivisia ihmisiä olemmekin. Luulen että se on tuollaista aika harvalla.
Kyllä minullakin tuollaista oli, enkä ole mikään missi . Eivät vain olleet minun makuun.
Hei mene nyt satuilemaan jonnekin muualle. Kiitos
Näistä kommenteista nimenomaan suorastaan pursuaa se totuus taustalta. Huvittavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä tänne kirjoittelee kyynistyneitä naisia. No, toivottavasti onni osuu kuitenkin teidänkin kohdalle.
Kiinnitin samaan huomiota. Ikävään sävyyn puhutaan miehistä. Hyviä miehiä on maailma pullollaan kun astuu ulos omasta katkeruuden kuplasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä tänne kirjoittelee kyynistyneitä naisia. No, toivottavasti onni osuu kuitenkin teidänkin kohdalle.
Kiinnitin samaan huomiota. Ikävään sävyyn puhutaan miehistä. Hyviä miehiä on maailma pullollaan kun astuu ulos omasta katkeruuden kuplasta.
Eihän täällä muut naiset korjoittelekaan kuin ne naiset joilla katkeruus paistaa kaikesta ja hokee yksinoloa kun todellisuudessa mihinkään muuhun ei enää kykenekään. Ei tänne onnelliset naiset hyvissä suhteissaan kirjoittele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kummallista että täällä nähdään kyynisyyttä naisten kommenteissa. Itse en näe sitä lainkaan, vain elämäänsä tyytyväisiä naisia.
Ufifi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä tänne kirjoittelee kyynistyneitä naisia. No, toivottavasti onni osuu kuitenkin teidänkin kohdalle.
Kiinnitin samaan huomiota. Ikävään sävyyn puhutaan miehistä. Hyviä miehiä on maailma pullollaan kun astuu ulos omasta katkeruuden kuplasta.
Eihän täällä muut naiset korjoittelekaan kuin ne naiset joilla katkeruus paistaa kaikesta ja hokee yksinoloa kun todellisuudessa mihinkään muuhun ei enää kykenekään. Ei tänne onnelliset naiset hyvissä suhteissaan kirjoittele.
Ja ne vanhat miehet, joilla on omien sanojensa mukaan nuori vaimo ja onnellinen suhde, kirjoittelevat kuitenkin tänne ja yrittävät täällä parhaansa mukaan loukata oman ikäisiään naisia. Olen aina ihmetellyt tätä kuviota. Miksi käyttää aikaansa täällä jos todella on onnellinen ja onnellisessa suhteessa. Ja jos se mitä naisesta toivoo on nuoruus, miksi kuitenkaan tarvitsee vihata niitä naisia jotka eivät enää nuoria ole? Ei keski-ikäisiä tarvitse huolia eikä edes katsoa. Mutta miksi heitä pitää yrittää satuttaa? Mitä esimerkiksi tähän ketjuun nämä miehet toivoisivat meidän naisten sanovan? Että "juuri näin, olemme niin rumia että miehet jättävät meidät nuorten naisten takia emmekä me saa enää ketään uutta. Parempi on ryhtyä selibaattiin jo nuorena niin ei tarvitse kärsiä hylkäämisestä parinkymmenen vuoden päästä." Näinkö he toivovat meidän sanovan?
Kyllä minullakin tuollaista oli, enkä ole mikään missi . Eivät vain olleet minun makuun.