Jännä ilmiö nelikymppisenä eronneilla..

En halua mitään parisuhdetta enää vaan seksisuhde riittää. 

Eksä taas taas halusi parisuhteen ja kohta syntyy vauva. Ei kiitos itselle tuota vaihetta enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet haluavat uuden kumppanin ja lähes kuka tahansa käy. Naiset ovat oppineet eivätkä ota ketä tahansa. 

Ja vielä olennaisempaa, eivät saa enää ketä tahansa. Nuoruuden kauneus on jo menetetty, joten pitäisi pärjätä luonteella.

Tämän voi nähdä hyvänäkin asiana. Kortit jaetaan nyt uusiksi. Kaikki fiksut ymmärtävät luonteen merkityksen vähän ikääntyneenä. Ja moni tasapainon löytänyt viihtyy yksinkin. Sanoisin jopa että hyvä suhteen edellytys on yksinään viihtyminen koska tietää ne omat lempitekemisensä.

Totta. Ja kyllä luonteen merkitys on ulkonäköä suurempaa jo nuorempanakin. Ei kukaan pakota v-mäisen naisen kanssa alkamaan suhteeseen vaikka tämä olisi kuinka kaunis. Tämä kannattaa sisäistää mahdollisimman aikaisin, niin välttää katkeroitumisen. Katkeroitunut keski-ikäinen mies ei ole kovin kaunista katsottavaa tai kuunneltavaa.

Olen huomannut omissa eronneissa miespuolisissa kavereissa (olen itse mies) karkeasti ottaen hajonnan kolmeen ryhmään: ensimmäisessä ryhmässä olevat miehet löytävät uuden kumppanin nopeasti. He ovat fiksuja, hyväkäytöksisiä ja vastuullisia miehiä, jotka tuottavat naisille enemmän iloa kuin vievät. Tämä ryhmä on kohtalaisen pieni, koska ns. kunnon miehet ovat melko todennäköisesti pitkissä parisuhteissa, koska he panostavat parisuhteeseensa, eivätkä heidän pitkäaikaiset puolisonsa halua erota heistä. Heistä useat ovat saattaneet erota omista syistään parisuhteestaan: esimerkiksi puolison ongelmien tai uskottomuuden vuoksi. Nämä miehet ovat yleensä niin miellyttäviä, että uuden parisuhteen löytäminen ei ole lainkaan ongelma heille.

Toinen ryhmä on sitten enemmän ja vähemmän ongelmallisten miesten ryhmä. Tähän kuuluu miehiä, joiden parisuhde on päättynyt naisen hakiessa eroa. Näiden miesten saattaa olla hankalaa löytää uutta parisuhdetta, koska heillä on ongelmia joko yleisesti tai erityisesti naisten kanssa. Alkoholismi, pettäminen ja tunnekylmyys tai ylipäätään itsekeskeisyys ovat isoimmat ongelmat. Nämä miehet etsivät naista, mutta eivät löydä. Tämä ryhmä on varsin iso, ja tämän ryhmän vuoksi naiset eivät halua nelikymppisinä uutta parisuhdetta, ja ovat elämäänsä tyytyväisempiä yksin.

Kolmas ryhmä on melko pieni. Siihen kuuluu pitkäaikaissinkkuja miehiä, jotka eivät halua enää tai eivät ole koskaan oikeastaan halunneetkaan parisuhdetta (mutta ovat joskus saattaneet päätyä sellaiseen ympäristön paineiden vuoksi tai silkkaa ajattelemattomuuttaan). He eivät kaipaa (tai ainakaan eivät kaipaa enää) kumppania.

Koen myös himpun alta 40v. eronneena, nyt 5v. sinkkuna olleena, että ei riitä aika, jaksaminen tai kiinnostus uuteen parisuhteeseen. En tiedä tuleeko enää ikinä riittämään, mutta eipä tuo haittaa. Varmasti olenkin kyyninen, jossain vaiheessa se uusi suhde, uusi rakastuminen ja uusi alku on vaan niin nähty. Ei jaksa enää. Elämässä on onneksi muutakin ja tälleen kyynisenä sille jää aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkään esim. minä en ole kertonut mistään sutinoistani eron jälkeen kenellekään kaverille saati tuttavalle tai työkaverille joten et voi mistään tietää millaista "sinkkuelämää" tuntemasi eronneet viettävät. 

Toisekseen harva nainen enää 40+ vuotiaana kaipaa mitään sikaa röhkimään sohvalleen kun yhdestä on eroon päässyt. Oma tupa ja saa laittaa mieleisekseen eikä tarvitse edes lastenhankinnan takia olla kiinni jossain mielipuolessa.

Täytyisi tapahtua todella ihmeitä jos minä enää 43-vuotiaana julkisesti parisuhteilisin yhtään kenenkään kanssa.

Mutta juuri tismalleen samaa ajattelen itsekin, vaikka mies olenkin. Ainakin yksi kaveri sanoi ihan samaa, nyt ei tarvitse kysyä lupia kodin laittamiseen tai miettiä miltä asiat näyttää ulospäin. Voi tehdä kivipuutarhan pihaan, ja voi olla lastensa kanssa ihan normaalisti arkea, eikä kuunnella kenenkään vaatimuksia. Ihanan helppoa, kun saa myös keskittyä omiin harrastuksiin, eikä kukaan nakuta kirjojen ostamisesta tai siitä että viettää aikaa autotallissa. 

Eli tuo ei ole mustavalkoisesti miesnaisjuttu, vaan luonneasia. Ja on sanottava, että toki tuollainen halu riippumattomuuteen on yleisempää naisilla. 

Sitä vaan miettii, että miksi naiset eivät aloita sitä jo aikaisemmin, miksi pitää mukautua johonkin ulkopuolisiin vaatimuksiin? Onko siinä joku laumastajäämispelko takana vai mikä? 

Aika moni, ei tietenkään kaikki, eronnut sinkkunainen esittää myös ulospäin niin itsenäistä, vapaata ja voimaantunutta ja samaan aikaan odottaa, että ex-mies kuskaa, vaihtaa renkaat, kasaa huonekalut, putsaa hajulukot yms. Lasten edun nimissä toki. Mun miehen ex-vaimokin oli tällainen. Meillä on pari yhteistä tuttua, jotka kertoivat minulle mitä nainen puhuu heille ja somessa. Kerroin, että meidän puolelta katsottuna tilanne näyttää aika erilaiselta. Että harva se viikko ollaan jotain vailla. Kun mies sitten uusperheen perustettuaan vähitellen lopetti passaamisen olin ”se nyxä, joka pilasi toimivan systeemin.” Ei ole edes harvinainen tarina, valitettavasti.

Meillä on exän kanssa hyvät välit vaikka hänen nyxänsä ei siedä minua. En ole ikinä tarvinnut miehen apua mihinkään korjaamiseen tai kasaamiseen ja hän on ihan vapaehtoisesti kuskannut omia lapsiaan silloin harvoin kun olen tarvinnut apua. En tiedä mikä nyxää hiertää mutta eipä se minulle kuulu.

Olen nelikymppinen nainen ja pitkä, hyvin nuorena solmittu liitto on tulossa tiensä päähän.

En voi vannoa, että ei koskaan enää, mutta luulen, että rima on erittäin korkealla. Helposti en parisuhteeseen enää lähde.

Olen yrittänyt kaikkeni pitääkseni tämän liiton hengissä, antanut niin paljon tekohengitystä, että tämä elvyttäjä on nyt uupunut, eikä pysty enempään.

Mieheni on vetäytynyt kaikesta vastuusta, kaikesta puhumisesta, seksiä ei ole ollut kohta vuoteen ja usesmpi vuosi tätä ennen, seksi on ollut surkeaa.

Odotan jo aikaa, että saisimme eron paketoitua ja saisin asua kahden teinini kanssa kolmisin.

Sanon teinini, koska mieheni on aikoja sitten lakannut olemasta edes vanhempi.

Tätä rauhaisaa asumista ihanien lapsieni kanssa en aio pilata kenenkään miehen kanssa.

Onneksi elämässä on niin paljon hyviä asioita, ihanat lapset, kiva työpaikka ja kivat työkaverit, kivat harrastukset, joista löytyy lisää kivoja ihmisiä ja aikaa harrastamiseen tulee vain lisää kun mieslapsesta huolehtiminen loppuu.

Energiani ja elämänhaluni kasvaa, kun kivirekenä tehokkaasti toiminut mieslapsi saadaan tästä omilleen. Olen jo vuosia hoitanut kaiken, vuorotyön lisäksi hoitanut lapset yksin fiksuiksi teineiksi, hoitanut kodin, pihan, auton, kaiken. Olen ollut se, joka remppaa, korjaa, huoltaa. Kaikki on ollut yksin minun harteillani.

Olen välillä todella uupunut.

Tähän en enää ikinä ryhdy, olen ollut yksinhuoltaja jo vuosia, nyt siitä vain tulee virallista, eikä avuntonta mieslasta tarvitse enää huoltaa.

Ja silti. Joskus kaipaan minäkin huomiota, hellyyttä, keskustelua, rakkautta, seksiä, yhdessä tekemistä, romantiikkaa, asioiden jakamista.

En tiedä onko missään sellaista miestä, jonka kanssa voisin saada ja antaa näitä asioita vastavuoroisesti. Kaipuutani täytän välillä sarjojen, elokuvien ja kirjojen romanttisilla sankareilla, kun oma mieheni on keskusteluyritykseni jälkeen haukkunut minut rumin sanoin, mennyt nukkumaan klo 20 ja kolauttanut makuuhuoneen oven kiinni.

Ja ennen kuin edes katson mitään sarjaa, huolehdin keittiön siistiksi, ripustan pyykit, kyselen teiniltä ruotsin sanat, varmistan että läksyt on tehty ja seuraavan paikan koulu,-ja treenikamat ovat kunnossa, syödään teinejen kanssa iltapalaa ja taas siistitään keittiötä ja samalla jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä.

Ja vasta sitten, myöhään illalla joskus tv:n tai kirjan äärellä kyyneleet silmissä mietin, että ehkä joskus...

He needs to be special, not special needs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet haluavat uuden kumppanin ja lähes kuka tahansa käy. Naiset ovat oppineet eivätkä ota ketä tahansa. 

Ja vielä olennaisempaa, eivät saa enää ketä tahansa. Nuoruuden kauneus on jo menetetty, joten pitäisi pärjätä luonteella.

Nimenomaan luonteellahan sitä parisuhdeasioissa pitäisikin pärjätä, jos hyvän suhteen mielii saada. Mikä muu voisi olla tärkeämpää kuin se, että puolisot sopivat luonteidensa puolesta mahdollisimman hyvin yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Tutkimusten mukaan parisuhde parantaa miehen elämää enemmän kuin naisen. Moni nelikymppinen nainen ei enää jaksa eikä koe tarvitsevansa miestä huollettavakseen. Varsinkin jos aikaraja perheenperustuksesta on jo ohitettu ja päätökset on sen suhteen tehty. Naisilla on myös useammin enemmän ystäviä ja paremmat turvaverkot. Moni mies ei kestä eron yhteydessä yksinäisyyttä viikkoakaan vaan pariutuvat ensimmäisen sopivan vastaantulijan kanssa. Yli nelikymppisissä sinkkumiehissä on paljon alkoholisoituneita ym ongelmamiehiä joten moni sinkkunainen on mieluummin

Ilman.

Itse asiassa tämä kuvio ei ole aivan niin yksinkertainen kuin olettaisi. 

- Hyvä parisuhde parantaa sekä naisen että miehen elämää aivan selvästi. Tässä hyvä parisuhde tarkoittaa oikeasti toimivaa ja miellyttävää parisuhdetta, jossa on välittämistä, rakkautta ja aitoa hyvinvointia niin henkisellä, sosiaalisella kuin materiaalisella ja fyysisellä tasolla. Eli myös mies hoitaa parisuhdetta, tekee oman osansa, rakentaa yhteistä kotitaloutta toiminnallaan ja osallistuu yhteisen hyvinvoinnin tuottamiseen tosissaan. Jos hyvä parisuhde päättyy, sekä naiset että miehet kärsivät siitä. Kuitenkin hyvään parisuhteeseen kykenevät miehet löytävät useimmiten nopeasti uuden kumppanin.

- Ns. keskinkertainen tai huono parisuhde on usein epätasapainoinen siten, että mies ei kanna siitä vastuuta yhtä paljon kuin nainen. Miehen vastuuttomuus saattaa näkyä emotionaalisesti tai materiaalisesti. Eli mies ei välitä naisesta, ei näytä positiivisia tunteitaan, ei tee asioita jotka saisivat naisen tuntemaan itsensä hyväksi, ei tee seksielämässä asioita, jotka tuottaisivat (tarpeeksi) hyvää oloa naiselle tai ei kanna vastuuta yhteisistä töistä tai taloudellisesta vastuusta. Tällaisen parisuhteen päättyminen parantaa naisen henkistä hyvinvointia, koska tällöin huonon olon aiheuttaja on ollut useimmiten mies.

- Mies, jonka puoliso on ollut huonossa parisuhteessa, voi itsekin aika usein (ei aina) huonosti. Ja jos mies voi huonosti jo parisuhteen aikana, hänen olonsa useimmiten pahenee, jos nainen lähtee. Tällaisella miehellä on usein myös ongelmia löytää uutta kumppania, ja hän huomaa sen melko nopeasti.

Miesten ja naisten hyvinvoinnin erot parisuhteen päättymisen jälkeen johtuvat ikävä kyllä suurimmaksi osaksi selkeästä laatuerosta, joka on parisuhteessa olevien miesten ja naisten välillä. Eli parisuhteessa olevien kunnollisten/vastuullisten naisten osuus on selkeästi suurempi kuin kunnollisten/vastuullisten miesten.

Tämä taas johtunee edelleen siitä vanhasta Aatamista: iänikuisesta sukupuolten välisestä valtaerosta, eli miesten on ollut sallitumpaa käyttäytyä huonommin ja välinpitämättömämmin naisia kohtaan kuin naisten miehiä kohtaan. Tilanteen muuttuessa miehet eivät (etenkään vanhemmissa ikäluokissa) ole muuttuneet riittävästi parempaan suuntaan - eli toimimaan parisuhteessa vastuullisemmin ja toista osapuolta paremmin huomioiden.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut omissa eronneissa miespuolisissa kavereissa (olen itse mies) karkeasti ottaen hajonnan kolmeen ryhmään: ensimmäisessä ryhmässä olevat miehet löytävät uuden kumppanin nopeasti. He ovat fiksuja, hyväkäytöksisiä ja vastuullisia miehiä, jotka tuottavat naisille enemmän iloa kuin vievät. Tämä ryhmä on kohtalaisen pieni, koska ns. kunnon miehet ovat melko todennäköisesti pitkissä parisuhteissa, koska he panostavat parisuhteeseensa, eivätkä heidän pitkäaikaiset puolisonsa halua erota heistä. Heistä useat ovat saattaneet erota omista syistään parisuhteestaan: esimerkiksi puolison ongelmien tai uskottomuuden vuoksi. Nämä miehet ovat yleensä niin miellyttäviä, että uuden parisuhteen löytäminen ei ole lainkaan ongelma heille.

Toinen ryhmä on sitten enemmän ja vähemmän ongelmallisten miesten ryhmä. Tähän kuuluu miehiä, joiden parisuhde on päättynyt naisen hakiessa eroa. Näiden miesten saattaa olla hankalaa löytää uutta parisuhdetta, koska heillä on ongelmia joko yleisesti tai erityisesti naisten kanssa. Alkoholismi, pettäminen ja tunnekylmyys tai ylipäätään itsekeskeisyys ovat isoimmat ongelmat. Nämä miehet etsivät naista, mutta eivät löydä. Tämä ryhmä on varsin iso, ja tämän ryhmän vuoksi naiset eivät halua nelikymppisinä uutta parisuhdetta, ja ovat elämäänsä tyytyväisempiä yksin.

Kolmas ryhmä on melko pieni. Siihen kuuluu pitkäaikaissinkkuja miehiä, jotka eivät halua enää tai eivät ole koskaan oikeastaan halunneetkaan parisuhdetta (mutta ovat joskus saattaneet päätyä sellaiseen ympäristön paineiden vuoksi tai silkkaa ajattelemattomuuttaan). He eivät kaipaa (tai ainakaan eivät kaipaa enää) kumppania.

Tämä oli tarkkanäköinen analyysi.

Samaa näen monissa eronneissa miehissä.

Oma isäni, joka on nyt ikääntyneenä katkera, ilkeä, vanha ukko, kuuluu ja on aina kuulunut kategoriaan 2.

On sekoittanut oman elämänsä juomisella ja sekalaisilla suhteilla, joiden kariutuminen on aina ja ikuisesti naisten vika.

Hyvin harvoin nähdään, tyttärenä en oikein jaksa kuunnella sitä loputonta naisten parjaamista ja niin, minäkin olen 'semmoinen ja tämmöinen' ja 'ihme, että kukaan mies sinutkaan on huolinut'.

Kiitos vain isä, jotenkin vain onnistuin kasvattamaan itsekunnioituksen ja huomaamaan, että se 'huoliminen' on kaksisuuntainen prosessi ja jatkuva prosessi, johon molemmat sitoutuvat ja jos näin ei toimita suhteesta lähdetään. Eikä se aina ole vastapuolen vika.

Ehkä sukupolvi sukupolvelta tilanne paranee.

Se mitä minun on pitänyt tietoisesti opetella, kuten juuri itsekunnioitus ja itsevarmuus, tunnetaidot ja kommunikointi, ovat teini-ikäisille tyttärilleni itsestään selviä asioita.

Eronnut nelikymppinen mies nappaa ensimmäisen, suunnilleen sopivan kolmekymppisen naisen, joka elättelee toiveita, että mies haluaa vielä toisen kierroksen lapsia. 

Nainen elelee yksin tai päätyy tapailusuhteeseen, jollain miehellä on tod.näk. useampia suhteita tällaisiin naisiin. Joillakin käy tosi hyvä tuuri ja löytävät sielunkumppanin.

Keski-ikäiset naiset haluavat kaiken tai ei mitään. Itse elelen enemmän ja vähemmän tyytyväisenä neljättä vuotta, mutta tiedän, etät puolivillainen parisuhde ei ainakaan paranna elämääni. 

Vierailija kirjoitti:

Olen nelikymppinen nainen ja pitkä, hyvin nuorena solmittu liitto on tulossa tiensä päähän.

En voi vannoa, että ei koskaan enää, mutta luulen, että rima on erittäin korkealla. Helposti en parisuhteeseen enää lähde.

Olen yrittänyt kaikkeni pitääkseni tämän liiton hengissä, antanut niin paljon tekohengitystä, että tämä elvyttäjä on nyt uupunut, eikä pysty enempään.

Mieheni on vetäytynyt kaikesta vastuusta, kaikesta puhumisesta, seksiä ei ole ollut kohta vuoteen ja usesmpi vuosi tätä ennen, seksi on ollut surkeaa.

Odotan jo aikaa, että saisimme eron paketoitua ja saisin asua kahden teinini kanssa kolmisin.

Sanon teinini, koska mieheni on aikoja sitten lakannut olemasta edes vanhempi.

Tätä rauhaisaa asumista ihanien lapsieni kanssa en aio pilata kenenkään miehen kanssa.

Onneksi elämässä on niin paljon hyviä asioita, ihanat lapset, kiva työpaikka ja kivat työkaverit, kivat harrastukset, joista löytyy lisää kivoja ihmisiä ja aikaa harrastamiseen tulee vain lisää kun mieslapsesta huolehtiminen loppuu.

Energiani ja elämänhaluni kasvaa, kun kivirekenä tehokkaasti toiminut mieslapsi saadaan tästä omilleen. Olen jo vuosia hoitanut kaiken, vuorotyön lisäksi hoitanut lapset yksin fiksuiksi teineiksi, hoitanut kodin, pihan, auton, kaiken. Olen ollut se, joka remppaa, korjaa, huoltaa. Kaikki on ollut yksin minun harteillani.

Olen välillä todella uupunut.

Tähän en enää ikinä ryhdy, olen ollut yksinhuoltaja jo vuosia, nyt siitä vain tulee virallista, eikä avuntonta mieslasta tarvitse enää huoltaa.

Ja silti. Joskus kaipaan minäkin huomiota, hellyyttä, keskustelua, rakkautta, seksiä, yhdessä tekemistä, romantiikkaa, asioiden jakamista.

En tiedä onko missään sellaista miestä, jonka kanssa voisin saada ja antaa näitä asioita vastavuoroisesti. Kaipuutani täytän välillä sarjojen, elokuvien ja kirjojen romanttisilla sankareilla, kun oma mieheni on keskusteluyritykseni jälkeen haukkunut minut rumin sanoin, mennyt nukkumaan klo 20 ja kolauttanut makuuhuoneen oven kiinni.

Ja ennen kuin edes katson mitään sarjaa, huolehdin keittiön siistiksi, ripustan pyykit, kyselen teiniltä ruotsin sanat, varmistan että läksyt on tehty ja seuraavan paikan koulu,-ja treenikamat ovat kunnossa, syödään teinejen kanssa iltapalaa ja taas siistitään keittiötä ja samalla jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä.

Ja vasta sitten, myöhään illalla joskus tv:n tai kirjan äärellä kyyneleet silmissä mietin, että ehkä joskus...

He needs to be special, not special needs.

Olet juuri elävä esimerkki siitä, miten miesten ja naisten ikääntyessä parisuhteessa miehet eivät kanna emotionaalista ja materiaalista vastuuta enää samalla tavalla kuin naiset.

Jos miehesi olisi ollut vastuullinen, eli olisi halunnut ja sitoutunut hoitamaan parisuhdettanne ja kotitalouttanne sekä kasvattamaan lastanne yhdessä, et todennäköisesti olisi lähdössä yhtään mihinkään. Ikävä kyllä olet joutunut epäreilun valinnan eteen vain sen vuoksi, koska miehesi on lakannut kantamasta vastuuta parisuhteessanne.

Tilanteesi on epäreilu sen takia, että haluat mieheltä(si) vain sitä samaa, mitä itse annat: vastuuta ja välittämistä. Ja miehesi on epäreilu sen vuoksi, että hän ei kanna vastuutaan. Vastuuta perheestänne, kotitaloudestanne ja parisuhteestanne. Sinusta.

Olen nähnyt tämän saman kehityskulun joidenkin ystävieni ja oman veljeni parisuhteissa. Yritän itse oppia heidän epäonnistuneista parisuhteistaan, ja yritän kantaa vastuuta omasta parisuhteestani ja kaikesta yhteiselämästä sen eri osa-alueilla. Teen kotitöitä ja kannan kasvatusvastuuta, mutta yritän parhaani myös kantaakseni emotionaalista vastuuta parisuhteestani: haluan tehdä, haluan näyttää ja haluan kertoa hänelle sellaisia hyviä asioita, joita parisuhteeseen ja rakkauteen kuuluu - haluan pitää häntä hyvänä sekä seksuaalisesti että ei-seksuaalisesti, haluan näyttää tunteeni häntä kohtaan ja haluan kertoa hänelle ja hänestä hyviä asioita ja kantaa vastuuta puhumalla tunteistani.

Uskon vahvasti parisuhteeseeni ja siihen, että yhteisellä työllä ja vastuunkannolla (johon kuuluu myös emotionaalinen vastuu) tämä yhteinen suhde kantaa vaikeuksienkin yli ja tuottaa meille molemmille iloa ja yhteistä hyvää sekä emotionaalisesti, henkisesti että materiaalisesti/taloudellisesti.

Olen edelleen näin kuusikymppisenä naimisissa, mutta muistan sanoneeni, että jos mies minut jättäisi tai hän kuolisi, en enää uutta miestä ottaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet etsii itselleen uuden passaajan, nelikymppiset naiset nauttivat mieluummin vapaudestaan. En minä ainakaan mistään hinnasta suostuisi uuteen parisuhteeseen ainakaan saman katon alle, jos tästä eroaisin. Hyvä vaan jos miehet pitävät rumana, enpä sorru niin helposti toistamaan vanhoja virheitä.

T: N40

Todellinen syy 40 vuotta täyttäneiden naisten sinkkuuteen on se, että he ovat jo niin rupsahtaneita ettei yksikään mies enää huoli heitä. Ei miehet etsi "passaajaa" mutta epätoivoiset rupsahtaneet naiset etsivät päivästä toiseen rikasta miestä joka elättäisi heidät. Sellaista he eivät vain koskaan löydä, ja hyvä niin :D

Miksi ne rupsahtaneet eronneet naiset sitten ovat niitä, jotka pistivät eron vireille? Miksi heidän exänsä olisivat mieluummin pysyneet yhdessä rupsahtaneen naisensa kanssa kuin eronneet hänestä?

Täällä on joka päivä näitä kirjoituksia joissa yritetään uskotella että 40-vuotiaat naiset on ihan förbi. En oikein tiedä kenelle nämä on suunnattu, lohdutukseksi nelikymppisille yksinäisille miehille vai kenelle? Itseeni nämä ei sillä tavalla vaikuta, kun oma kokemus kertoo ihan muuta siitä löytyisikö parisuhdetta. Menin tinderiin ja sain siellä tuhansia tykkäyksiä (näkee goldilla), työpaikalta saan perääni miehiä jotka eivät kerta kaikkiaan halua antaa periksi vaan yrittävät useidenkin pakkien jälkeen. Nuorin on näistä on parikymppinen. 🙈 Miehet tarjoutuvat ulkoiluttamaan koiraani ja kuskaamaan lapsiani, tekevät autoremontit, tarjoutuvat seuraksi ja avuksi Ikeaan ym.

Se on ihan sama mitä täällä kirjoitetaan, kun oikeassa elämässä tilanne on tämä. 😁 Parisuhde tulee kun tulee. Pitäisi pyöriä sukat jalassa että siihen lähden, enkä minkään ihan ok:n kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet etsii itselleen uuden passaajan, nelikymppiset naiset nauttivat mieluummin vapaudestaan. En minä ainakaan mistään hinnasta suostuisi uuteen parisuhteeseen ainakaan saman katon alle, jos tästä eroaisin. Hyvä vaan jos miehet pitävät rumana, enpä sorru niin helposti toistamaan vanhoja virheitä.

T: N40

Todellinen syy 40 vuotta täyttäneiden naisten sinkkuuteen on se, että he ovat jo niin rupsahtaneita ettei yksikään mies enää huoli heitä. Ei miehet etsi "passaajaa" mutta epätoivoiset rupsahtaneet naiset etsivät päivästä toiseen rikasta miestä joka elättäisi heidät. Sellaista he eivät vain koskaan löydä, ja hyvä niin :D

Miksi ne rupsahtaneet eronneet naiset sitten ovat niitä, jotka pistivät eron vireille? Miksi heidän exänsä olisivat mieluummin pysyneet yhdessä rupsahtaneen naisensa kanssa kuin eronneet hänestä?

40-vuotiaissa on hirvittävä variaatio siinä, miten vanhalta kukakin näyttää. Joitakin 40v sekä miehiä että naisia voisi luulla 30-vuotiaiksi, mutta toiset taas ovat jo siirtyneet tätityyliin tai ukkoontuneet pahasti. Naisten helpompi piilottaa vanhenemistaan meikeillä ja hiuksia värjäämällä. Miehillä kaljuuntuminen ja harmaantuminen havaittavampaa. Molemmissa sukupuolissa 40-vuotiaissa on sekä itsestään huoltapitäviä, hyväkuntoisia ihmisiä, että niitä, jotka on antaneet vatsan kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Nainen puolittaa kotityön määrän yksineläjänä. Mies etsii kotitöille uuden tekijän.

Juu, kyl näin oli. Ei ole enää ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä on joka päivä näitä kirjoituksia joissa yritetään uskotella että 40-vuotiaat naiset on ihan förbi. En oikein tiedä kenelle nämä on suunnattu, lohdutukseksi nelikymppisille yksinäisille miehille vai kenelle? Itseeni nämä ei sillä tavalla vaikuta, kun oma kokemus kertoo ihan muuta siitä löytyisikö parisuhdetta. Menin tinderiin ja sain siellä tuhansia tykkäyksiä (näkee goldilla), työpaikalta saan perääni miehiä jotka eivät kerta kaikkiaan halua antaa periksi vaan yrittävät useidenkin pakkien jälkeen. Nuorin on näistä on parikymppinen. 🙈 Miehet tarjoutuvat ulkoiluttamaan koiraani ja kuskaamaan lapsiani, tekevät autoremontit, tarjoutuvat seuraksi ja avuksi Ikeaan ym.

Se on ihan sama mitä täällä kirjoitetaan, kun oikeassa elämässä tilanne on tämä. 😁 Parisuhde tulee kun tulee. Pitäisi pyöriä sukat jalassa että siihen lähden, enkä minkään ihan ok:n kanssa.

Juu, tämä on varmasti se normaalireaktio 40 vuotiaalle yh-mammalle. Tuhannet kiimaiset parikymppiset adonikset juoksevat kiljuen perässä.

Miäs kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen puolittaa kotityön määrän yksineläjänä. Mies etsii kotitöille uuden tekijän.

Juu, kyl näin oli. Ei ole enää ja hyvä niin.

Eksä kehui, kun uusi naisystävä jopa silittää hänen paitansa. Oli niin tyytyväinen, kun nyt tuli vielä parempi kotikone. Juu en kaipaa noita aikoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on joka päivä näitä kirjoituksia joissa yritetään uskotella että 40-vuotiaat naiset on ihan förbi. En oikein tiedä kenelle nämä on suunnattu, lohdutukseksi nelikymppisille yksinäisille miehille vai kenelle? Itseeni nämä ei sillä tavalla vaikuta, kun oma kokemus kertoo ihan muuta siitä löytyisikö parisuhdetta. Menin tinderiin ja sain siellä tuhansia tykkäyksiä (näkee goldilla), työpaikalta saan perääni miehiä jotka eivät kerta kaikkiaan halua antaa periksi vaan yrittävät useidenkin pakkien jälkeen. Nuorin on näistä on parikymppinen. 🙈 Miehet tarjoutuvat ulkoiluttamaan koiraani ja kuskaamaan lapsiani, tekevät autoremontit, tarjoutuvat seuraksi ja avuksi Ikeaan ym.

Se on ihan sama mitä täällä kirjoitetaan, kun oikeassa elämässä tilanne on tämä. 😁 Parisuhde tulee kun tulee. Pitäisi pyöriä sukat jalassa että siihen lähden, enkä minkään ihan ok:n kanssa.

Juu, tämä on varmasti se normaalireaktio 40 vuotiaalle yh-mammalle. Tuhannet kiimaiset parikymppiset adonikset juoksevat kiljuen perässä.

No tämä on totta omalla kohdallani, enkä nyt niin erikoinen mielestäni ole. Jos tämän palstan väite on että mitään seuraa ei enää löydy tai enintään joku vanha kääkkä, niin veikkaan että suurimmalle osalle kokemus on jotain tuon minun kokemukseni ja palstan väitteen väliltä.

Hdkf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nelikymppiset naiset on aika hyödyttömiä. Ulkonäkö on rapistunut, joten eivät ole seksuaalisesti kiinnostavia, elämänkokemusta tullut niin paljon, että ovat kyynistynyt ja lapsia eivät voi enää saada, joten eivät voi enää perhettä perustaa.

Tuo o todella totta, ei enää mitään mikä kiinnostaisi miehiä niin ei ihme et jankataan yksin olosta. Voi voi.

Ottaapa se nyt koville, kun ne halveksimanne "hyödyttömät naiset" tykkäävät elämästään myös ilman parisuhdetta...