Yle: Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?

Olikohan IS joka kirjoitti köyhästä helsinkiläisestä perheestä kerran. Otin yhteyttä ja aioin lähettää heille paketin.

Rouva sanoi että ei me niin köyhiä ole kuin mitä tuossa artikkelissa lukee.

En lähettänyt. Olin jo kerännyt hienoja vaatteita , kalliin nahkatakin lihavalle pojalle  mm. 

Nämä on satuja useimmiten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraavaksi voisi olla vaikka perheen äiti syömättä jos ei ruokaa riitä. Jo linkkiä avaamatta kun pystyi ennustamaan miltä "nälässä elävän" perheen, tai ainakin sen äidin, ruumiinrakenteet näyttää. Syömättömyydellä kun ei tuonmuotoiseksi pääse.

Mutta euron mikropitsoilla pääsee. Köyhillä ei ole yleensä varaa syödä terveellisesti.

En tiedä montako henkeä tuossa perheessä oli mutta esim 5 lättypizzsn hinnalla teet ihan oikeaa ruokaa koko perheelle. Aina voi syödä hyvin jos haluaa!

Jahas. Kerropa miten 5x0,79€ riittää 7 henkilön ruokkimiseen?

Katselin hintoja S-ryhmästä, halvimmat jauhelihapizzat oli 6,44 €/ 7 kpl.

Samaan hintaan saisi 400 gr jauhelihaa, purkin kiherneitä, purkin tomaattimurskaa ja puoli kiloa porkkanoita, joista voisi tehdä kastikkeen ja vielä kaksi kiloa perunoita. 

Kaloreita tulee suurinpiirtein saman verran, mutta luulenpa, että ehdottamani ateria on täyttävämpi. 

Toinen ehdotus, kolme ateriaa,  tämä vaatii jo suunnittelua, hinta 18,50 € : 

- kilo tummaa riisiä

- kilo halvimpia wokkivihanneksia

- pussi he-ma-pa

- kananmunia 10 kpl

- purkki papuja

- 750 gr broilerin rintafilettä  (voi saada enemmänkin)

Kanawokki ja riisiä ( paista kaikki kana, käytä 2/3 osaa, keitä kaikki riisi, käytä kolmasosa, puolet wokkivihanneksista)

"Paella" (loput kanat, hemapa, pavut, 1/3 riisistä)

Paistettu riisi (Loput riisit, wokvihannekset ja kananmunia joukkoon)

Tässä toki on pakko olla jotain rasvaa paistamiseen ja mausteistakin on iloa. 

Seitsemän aikuista näistä tuskin syö, mutta oletan, että seitsenhenkisessä perheessä osa on pikkulapsia. 

tämä vaatisi katsos suunnitelmallisuutta, artikkeli ja dokkari antavat kuvan että kaiken kuuluisi olla helppoa, teki sitten itse asian eteen jotakin tai ei. Siksi tämä käykin keskituloiselle veronmaksajalle hermoille kun itsekin joutuu laskin kädessä sitä oma talouttaan pohtimaan ja toinen toisaalla uhriutuu miksi universumi ei  anna hyvää elämää noin vain..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella helpolta kuulostaa teidän ohjeet. Mutta kun elämä ei ole niin yksiviivaista.

T. Töissä käyvä köyhä (traumatisoitunut)

Raha-asiat on ihan pelkkää perusmatikkaa. On tulot ja on menot. Tulojen pitää olla isommat kuin menot.

Samaa voidaan periaatteessa sanoa painonhallinnasta, vaan ei sekään ihan niin suoraviivaista ole. Jos joutuu aina etenemään järki edellä ja kieltäytymään kaikesta, mikä tuottaa iloa ja nautintoa, niin ennemmin tai myöhemmin mieli väsyy ja tulee 'repsahdus'

Monet, jotka käyttäytyvät ulkopuolisen silmin aivan järjettömästi, ovat lapsuudessaan jääneet vaille opastusta siitä, miten tunteet voi kohdata hallitusti. Jos vanhempien esimerkki on ollut se, että lyhyen tähtäimen nautinto on tärkeämpi kuin terveys, lapset tai turvallisuus, niin lapsi oppii pitämään sitä normaalina.

Itseäkin moinen järjenköyhyys sattuu aivoon, mutta olen hieman eri yhteydessä huomannut, miten kavalasti oma kasvuympäristö vaikuttaa siihen, mikä on itselle 'normaalia'. Joillekin se on kaksi lämmintä ateriaa päivässä, hampaiden pesu aamuin illoin ja säännölliset rutiinit. Toisille aamun avaaminen kaljapullon kanssa ja vanuminen baariin, päivän törpöttely ja illalla sammuminen. Näiden perheiden todellisuuksilla on parin maailmankaikkeuden ero. Ja jos ajattelee, että lapsi kasvaessaan automaattisesti yhtäkkiä ymmärtää ja oppii muiden kotona omaksumat taidot, niin valitettavasti ei toimi niin.

Käsien vääntely ja ylenpalttinen ymmärtäminenkään ei auta mitään, joten olisi mahtavaa jos esim. työkkärissä tarjottaisiin ihan sellaisia "näin rakennat itsellesi ja perheellesi hyvän elämän"-tyyppisiä kurssituksia ja tarvittaessa ohjauksen mt-palveluihin. Samalla voisi vähentyä syrjäytyminen ja sen siirtyminen seuraaville sukupolville.

Tässäpä tämän ketjun järkevimpiä kommentteja. Itse olen elänyt lapsuuden, jossa piti opetella elämään ihan itse, ei meillä kukaan opettanut että pitää pestä hampaat tai että normaalisti ruokaa on ihmisillä kotona tarjolla edes säännölllisesti kerran päivässä. Olin aivan äimänä kavereiden luona ala-asteikäisenä kun kutsuttiin syömään ja siellä on tarjolla erilaisia ruokia ja leipiä ja maitoa ja piimää. Meillä jos ruoka-aikaan oli pöydässä jotain niin makaronimössö ja ketsuppi. En voinut uskoa että kaverit saa käydä jääkaapilla itse jos huvittaa, meillä ei saanut mennä vaikka olisi nälkä.

Sitten kun muutin kotoa pois oli työn ja tuskan takana oppia huolehtimaan omasta ravitsemuksesta ja ihan tosiaan perushygieniasta. Eikä tähän mitään apuja yhteiskunnalta saa. Kaljan juomiseksihan se taittui useammaksi vuodeksi ennen kuin omat aivot oli tarpeeksi kypsyneet (ja oli edes käynyt selväksi mitä aikuiselta odotetaan) ottamaan vastaan kaiken sen vastuun.

Perusarjen hallinta liittyy todella voimakkaasti omiin kykyihin hallita itseään, impulssejaan ja omia tunteitaan. Monelle vaikeista oloista ponnistavalle nämä eivät ole itaestäänselvyyksiä.

Hieno kommentti, laittaa ajattelemaan. Tosin tuosta eri mieltä, että olisi hyvä, jos lapset saavat käydä jääkaapilla kun huvittaa, vaan pidän tärkeänä sitä, että ruoka-aikana syödään, ja ei jatkuvasti napostella mielihalujen mukaan. Toki silloin on tärkeää, että on terveellistä ruokaa riittävästi tarjolla ruoka-aikoina.

Ei meillä ruoka riittänyt.Jos et ollut juuri ruoka-aikana kotona , sait syödä kauraryynejä ja leipää ilman makkaraa .Kummasti olemme selvinneet.

Mutta tästä johtuen ostan aina parasta ruokaa viimeisen päältä. 

Kyllä niin ovat itse kuoppansa kaivaneet. Lehdille hyvä kun aina yksi aikuistuu niin saavat vastaavan tarinan hänestä.

Varsinaisia neroja varmasti kaikki :D :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seuraavaksi voisi olla vaikka perheen äiti syömättä jos ei ruokaa riitä. Jo linkkiä avaamatta kun pystyi ennustamaan miltä "nälässä elävän" perheen, tai ainakin sen äidin, ruumiinrakenteet näyttää. Syömättömyydellä kun ei tuonmuotoiseksi pääse.

Mutta euron mikropitsoilla pääsee. Köyhillä ei ole yleensä varaa syödä terveellisesti.

En tiedä montako henkeä tuossa perheessä oli mutta esim 5 lättypizzsn hinnalla teet ihan oikeaa ruokaa koko perheelle. Aina voi syödä hyvin jos haluaa!

Jahas. Kerropa miten 5x0,79€ riittää 7 henkilön ruokkimiseen?

Katselin hintoja S-ryhmästä, halvimmat jauhelihapizzat oli 6,44 €/ 7 kpl.

Samaan hintaan saisi 400 gr jauhelihaa, purkin kiherneitä, purkin tomaattimurskaa ja puoli kiloa porkkanoita, joista voisi tehdä kastikkeen ja vielä kaksi kiloa perunoita. 

Kaloreita tulee suurinpiirtein saman verran, mutta luulenpa, että ehdottamani ateria on täyttävämpi. 

Toinen ehdotus, kolme ateriaa,  tämä vaatii jo suunnittelua, hinta 18,50 € : 

- kilo tummaa riisiä

- kilo halvimpia wokkivihanneksia

- pussi he-ma-pa

- kananmunia 10 kpl

- purkki papuja

- 750 gr broilerin rintafilettä  (voi saada enemmänkin)

Kanawokki ja riisiä ( paista kaikki kana, käytä 2/3 osaa, keitä kaikki riisi, käytä kolmasosa, puolet wokkivihanneksista)

"Paella" (loput kanat, hemapa, pavut, 1/3 riisistä)

Paistettu riisi (Loput riisit, wokvihannekset ja kananmunia joukkoon)

Tässä toki on pakko olla jotain rasvaa paistamiseen ja mausteistakin on iloa. 

Seitsemän aikuista näistä tuskin syö, mutta oletan, että seitsenhenkisessä perheessä osa on pikkulapsia. 

tämä vaatisi katsos suunnitelmallisuutta, artikkeli ja dokkari antavat kuvan että kaiken kuuluisi olla helppoa, teki sitten itse asian eteen jotakin tai ei. Siksi tämä käykin keskituloiselle veronmaksajalle hermoille kun itsekin joutuu laskin kädessä sitä oma talouttaan pohtimaan ja toinen toisaalla uhriutuu miksi universumi ei  anna hyvää elämää noin vain..

ja lisäksi yhteiskunta ei jätä 5-lapsista perhettä nälkään( ei edes isää), johonkin muualle nämä varat nyt uppoaa..shoppaileeko äiti tms. Tuissa huomioidaan myös se kun ulosotto vie osan.

Mietin, että mitähän tämän perheen vanhemmat sanoisivat mielenterveyskuntoutujalle, jolta on lähdössä katto pään päältä koska määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä ei enää uusita. Vakuutusyhtiö katsoo työkyvyn palautuneen koska kuntoutuja jaksaa nipin napin tehdä 8 viikkotuntia kuntouttavassa työtoiminnassa. Pienimmällä työmarkkinatuella ei enää makseta kaksion vuokraa, eikä asumistukea saa riittävästi, koska kerrostalokaksio on Kelan mielestä liian kallis ja iso asumismuoto yksinelävälle. Että on järjen köyhyyttä ja sitten ihan oikeaa köyhyyttä. Välillä tuntuu, että ensimmäistä vaihtoehtoa tuetaan verovaroin enemmän kuin jälkimmäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se äitihän oli kuin pieni lapsi siellä perheessä. En yhtään ihmettele että isä on uupunut.

Viiden lapsen kotiäidille opetettiin kaupassa laskimen kanssa, mihin rahat riittää ja terassilla harjoiteltiin menojen laskemista.

Aivan järjetöntä touhua!

Ymmärsin että laskivat laskimen kanssa, koska rahaa oli vain tietty määrä mikä ei saanut ylittyä. Itsekin olen joskus joutunut kaupassa laskemaan mihin rahat riittää.

Jos sulla on kuule viisi lasta, et sinä tarvitse laskinta ruokakaupassa. Osaat jo ulkoa hinnat ja hahmotat suoraan suurin piirtein, onko varaa vai ei. Tässähän se äitilapsi kitisi, että juustoa pitää olla, juusto on hyvää.

Normaali ihminen hahmottaa ihan heti, onko 30 euron budjetissa varaa siihen, että juustoon panee 7 euroa.

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että mitähän tämän perheen vanhemmat sanoisivat mielenterveyskuntoutujalle, jolta on lähdössä katto pään päältä koska määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä ei enää uusita. Vakuutusyhtiö katsoo työkyvyn palautuneen koska kuntoutuja jaksaa nipin napin tehdä 8 viikkotuntia kuntouttavassa työtoiminnassa. Pienimmällä työmarkkinatuella ei enää makseta kaksion vuokraa, eikä asumistukea saa riittävästi, koska kerrostalokaksio on Kelan mielestä liian kallis ja iso asumismuoto yksinelävälle. Että on järjen köyhyyttä ja sitten ihan oikeaa köyhyyttä. Välillä tuntuu, että ensimmäistä vaihtoehtoa tuetaan verovaroin enemmän kuin jälkimmäistä.

ikävä tilanne, mutta myös työssäkäyvä keskituloinen yksin asuva saattaa olla sen ikävän valinnan edessä että yksiöön on vaihdettava jos haluaa edes jotakin säästöön. ainakin pk-seudulla kaksioiden hinnat pyörii jo n. 1000e/kk eikä sillä vuokralla luksusta revitä.

Vierailija kirjoitti:

Mietin, että mitähän tämän perheen vanhemmat sanoisivat mielenterveyskuntoutujalle, jolta on lähdössä katto pään päältä koska määräaikaista työkyvyttömyyseläkettä ei enää uusita. Vakuutusyhtiö katsoo työkyvyn palautuneen koska kuntoutuja jaksaa nipin napin tehdä 8 viikkotuntia kuntouttavassa työtoiminnassa. Pienimmällä työmarkkinatuella ei enää makseta kaksion vuokraa, eikä asumistukea saa riittävästi, koska kerrostalokaksio on Kelan mielestä liian kallis ja iso asumismuoto yksinelävälle. Että on järjen köyhyyttä ja sitten ihan oikeaa köyhyyttä. Välillä tuntuu, että ensimmäistä vaihtoehtoa tuetaan verovaroin enemmän kuin jälkimmäistä.

Miksi yksin asuvalla pitäiis olla kaksio?

Köyhyyttä on monenlaista, mikä on toiselle rikasta on toiselle köyhää ja sama toistepäin, tuossa jutun äidistä tulee mieleen että on mt ongelmia ja rankka tausta vaikuttanut ajattelukykyyn, en yhdy tuohon lauseeseen että on oikeus tehdä lapsia paljon vain siksi että on köyhä, monet joutuu kuitenkin maksamaan heidänkin elämisen ja tiedän että saavat lapsista,asumisesta kelalta/ sosiaali toimistosta sen verran että rahaa jää ylimääräistäkin kyse on tuossa tapauksessa rahankäytöstä, ei mitään järkeviä ostoksia suunnitella eikä ole budjettia.

Parasta olisi pelastaa tuolta nuorimmat lapset pois ja odottaa, että vanhimmat lentävät pesästä. Sama homma jokaisen elämänhallintaongelmaisen perheen kohdalla. Lapsi vauvana jo adoptioon, hyviä ottajia olisi. Loppuisi se holtiton lisääntyminen tilanteessa, jossa taloudesta ja edellisistäkään lapsista ei osata pitää huolta. Elämää ei kuulu täyttää aina uusilla lapsilla, jotta olisi itsellä päiviin jotain tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhe vaikuttaa lestadiolaiselta. Äiti meikitön ja lihava. Isäkään ei ole työhaluinen. Lapsia paljon, ja jo nuoresta ovat töissä.

Päinvastoin, ei vaikuta ollenkaan. Lestadiolaiset eivät ota tatuointeja, ja ovat myös erittäin yritteliäitä, joten "isäkään ei ole työhaluinen" ei sopisi lestadiolaisuuteen ollenkaan. 

Missähän  kertoamiasi lestadiolaisia lienee ...:?? Täälläpäin isät venkoilevat , ollaan jossain hanttihommissa, sitten taas saikulla, oikein mikään työ ei "käy". 

Perheen äidit käyvät pätkätöissä, lie tullut muutksia etuuksiin, koska viime vuosina heitä tosiaan on alkanut näkyä työelämässä. Ovat katkeria ja kateellisia heille joilla vähemmän lapsia.  Juoruavat taknapäin jaovat yleensä pahansuopia ja ovelia, suosivat "omiaan"

He arvostavat työkavereitaan sen mukaan, kuinka paljon perheessä on lapsia. Ja myös  katsovat läpi sormien työssäluistamista, koska " iso perhe, niin eihän sitä työssä jaksa samalla tavalla kuin lapsettomat tai vähemmän lapsia omaavat"

Pienen perheen omaavia pitävät laiskoina ja mukavuudenhaluisina.

Vierailija kirjoitti:

Pahinta tässä on se, että opettavat lapsensakin mallipppimisslla, ettei tarvitse kouluttautua, hankkia työpaikkaa ja yrittää eteen päin, kun aina Kelaasta ja jostain muualta tulee elatus suoraan kotiin!! Se on se pahin juttu. Lapsia purkamalla hommataan elareita ja lapsilisiä.

Mitä elareita nuo vanhemmat keneltäkään hommaavat, kun ovat edelleen yhdessä? Et myöskään voi tietää mitä arvoja vanhemmat lapsilleen opettavat. Kyllä jälkeläiset oppivat tietyn elämäntyylin ihan itsekin jos haluavat niin elää. Nuorin lapsi on vammainen ja sekin on kai mielestäsi hänen syynsä, ettei luultavasti pysty aikuisena elättämään itseään.  Kuitenkin vain lusmuilee ja teeskentelee.

Jotain suhteellisuudentajua nyt tähän! 

Me käydään ruokakaupassa vain kerran viikossa.

Ostoslista tehdään jo kotona ja menee noin satanen.

Tämän lisäksi voidaan välillä käydä S-kaupassa haalimassa punalaputettuja tai puoleen hintaan olevia maitoja.

Tänä vuonna talous on ollut tosi tiukalla ja keräsin kaikki lasten vaatteet Torista. Hyviä löytöjä, jopa vanhojen tanssimekko ilmaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhe vaikuttaa lestadiolaiselta. Äiti meikitön ja lihava. Isäkään ei ole työhaluinen. Lapsia paljon, ja jo nuoresta ovat töissä.

Et taida tuntea yhtään lestadiolaista, kun näin päättömiä kirjoitat. Heillä ei ole uusperheitä lesket poislukien. Ei tatuointeja, ei hiusvärejä eikä varsinkaan työhaluttomuutta.

Hyvin kiteytetty. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se äitihän oli kuin pieni lapsi siellä perheessä. En yhtään ihmettele että isä on uupunut.

Viiden lapsen kotiäidille opetettiin kaupassa laskimen kanssa, mihin rahat riittää ja terassilla harjoiteltiin menojen laskemista.

Aivan järjetöntä touhua!

Ymmärsin että laskivat laskimen kanssa, koska rahaa oli vain tietty määrä mikä ei saanut ylittyä. Itsekin olen joskus joutunut kaupassa laskemaan mihin rahat riittää.

Jos sulla on kuule viisi lasta, et sinä tarvitse laskinta ruokakaupassa. Osaat jo ulkoa hinnat ja hahmotat suoraan suurin piirtein, onko varaa vai ei. Tässähän se äitilapsi kitisi, että juustoa pitää olla, juusto on hyvää.

Normaali ihminen hahmottaa ihan heti, onko 30 euron budjetissa varaa siihen, että juustoon panee 7 euroa.

Tämä on totta. Esim. Itse olen budjetoinut 80 e/ viikko ruoka ja hygienia ostoksiin. Käyn aina samassa kaupassa, katson tarjoukset etukäteen ja ostan aina suunnilleen samoja tuotteita. Elätettävänä me vanhemmat ja 2 lukioikäistä nuorta Perunat, osa kasviksista , hedelmistä, marjoista omasta puutarhasta. Ostoskuitissa loppusumma on yleensä 80 e +- 4 e. Jos ostaa jotain kalliimpaa täytyy jotain muuta jättää pois tai ottaa halvempaa. Kannattaa myös sisäistää se että se mitä tarve ja halu on eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella helpolta kuulostaa teidän ohjeet. Mutta kun elämä ei ole niin yksiviivaista.

T. Töissä käyvä köyhä (traumatisoitunut)

Raha-asiat on ihan pelkkää perusmatikkaa. On tulot ja on menot. Tulojen pitää olla isommat kuin menot.

Samaa voidaan periaatteessa sanoa painonhallinnasta, vaan ei sekään ihan niin suoraviivaista ole. Jos joutuu aina etenemään järki edellä ja kieltäytymään kaikesta, mikä tuottaa iloa ja nautintoa, niin ennemmin tai myöhemmin mieli väsyy ja tulee 'repsahdus'

Monet, jotka käyttäytyvät ulkopuolisen silmin aivan järjettömästi, ovat lapsuudessaan jääneet vaille opastusta siitä, miten tunteet voi kohdata hallitusti. Jos vanhempien esimerkki on ollut se, että lyhyen tähtäimen nautinto on tärkeämpi kuin terveys, lapset tai turvallisuus, niin lapsi oppii pitämään sitä normaalina.

Itseäkin moinen järjenköyhyys sattuu aivoon, mutta olen hieman eri yhteydessä huomannut, miten kavalasti oma kasvuympäristö vaikuttaa siihen, mikä on itselle 'normaalia'. Joillekin se on kaksi lämmintä ateriaa päivässä, hampaiden pesu aamuin illoin ja säännölliset rutiinit. Toisille aamun avaaminen kaljapullon kanssa ja vanuminen baariin, päivän törpöttely ja illalla sammuminen. Näiden perheiden todellisuuksilla on parin maailmankaikkeuden ero. Ja jos ajattelee, että lapsi kasvaessaan automaattisesti yhtäkkiä ymmärtää ja oppii muiden kotona omaksumat taidot, niin valitettavasti ei toimi niin.

Käsien vääntely ja ylenpalttinen ymmärtäminenkään ei auta mitään, joten olisi mahtavaa jos esim. työkkärissä tarjottaisiin ihan sellaisia "näin rakennat itsellesi ja perheellesi hyvän elämän"-tyyppisiä kurssituksia ja tarvittaessa ohjauksen mt-palveluihin. Samalla voisi vähentyä syrjäytyminen ja sen siirtyminen seuraaville sukupolville.

Tässäpä tämän ketjun järkevimpiä kommentteja. Itse olen elänyt lapsuuden, jossa piti opetella elämään ihan itse, ei meillä kukaan opettanut että pitää pestä hampaat tai että normaalisti ruokaa on ihmisillä kotona tarjolla edes säännölllisesti kerran päivässä. Olin aivan äimänä kavereiden luona ala-asteikäisenä kun kutsuttiin syömään ja siellä on tarjolla erilaisia ruokia ja leipiä ja maitoa ja piimää. Meillä jos ruoka-aikaan oli pöydässä jotain niin makaronimössö ja ketsuppi. En voinut uskoa että kaverit saa käydä jääkaapilla itse jos huvittaa, meillä ei saanut mennä vaikka olisi nälkä.

Sitten kun muutin kotoa pois oli työn ja tuskan takana oppia huolehtimaan omasta ravitsemuksesta ja ihan tosiaan perushygieniasta. Eikä tähän mitään apuja yhteiskunnalta saa. Kaljan juomiseksihan se taittui useammaksi vuodeksi ennen kuin omat aivot oli tarpeeksi kypsyneet (ja oli edes käynyt selväksi mitä aikuiselta odotetaan) ottamaan vastaan kaiken sen vastuun.

Perusarjen hallinta liittyy todella voimakkaasti omiin kykyihin hallita itseään, impulssejaan ja omia tunteitaan. Monelle vaikeista oloista ponnistavalle nämä eivät ole itaestäänselvyyksiä.

Silloin ei missään tapauksessa pitäisi tehdä viittä lasta. Näin se nyt vaan on.

Niinhän se varmaan on, mutta juurikin se kykenemättömyys hallita impulsseja varmaan vaikuttaa tässäkin. Siinä perheessä on haluttu niitä lapsia, mutta ei ole kyetty ajattelemaan rationaalisesti mitä heille on tarjota.

Emme me voi yhteiskuntana ainakaan lähteä väkisin sterilisoimaan köyhiä, mutta varmaan jonkinlaisella elämäntapaohjauksella ja tuella heillekin olisi voinut mennä jakeluun, ettei uusi lapsi ainakaan helpota taloustilannetta.

Mutta lapsia tarvittaisiin lisää ja toivotaan että tämän perheen lapset kouluttautuvat ja työllistyvät aikanaan vaikeista lähtökohdista huolimatta!

Ei väkisin vaan rahaa vastaan joku 50-100 k€ ja putket poikki. Löytyisi äkkiä paljon halukkaita rahapulasta kärsivien joukosta.

Ruokamenoissa säästää kaikkein parhaiten suunnitelmallisuudella. Olen ihan varma että Kirkkonummellakin toimii Martat, MLL ja on kaiken maailman opistojen kursseja.

Noilla aikuisillahan ei ole mitään muuta kuin aikaa, mikä yleensä on lapsiperheissä se suurin puute.

Ja netti on täynnä ohjeita ja videoita. Paraikaakin mulla vapaapäivä menee kokatessa uusilla resepteillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan ymmärtänyt mikä näiden köyhyysjuttujen idea on. Tai miksi joku tällainen perhe jatkuvasti tunkee julkisuuteen uhriutumaan. Lapsille ja varsinkin teineille traumaattista tuo julkisuus.

Olisikin kerrankin joku ihan oikeasti köyhä.

Sellaisia oikeasti köyhiä tuskin Suomesta löytyy. Ellei sitten ole joku vaihtoehtoihminen, erakko tms. joka periaatteen vuoksi kieltäytyy kaikista sosiaalituista. Opintituella elävät ovat itseasiassa köyhimpiä suomessa, mutta pelkällä opintotuella elävällä ei yleensä ole lasta, koska silloin alkaa saamaan toimeentulotukea.

Vai mitä tarkoitat ”oikeasti” köyhällä?

Kaikki muut saavat samat tuet, olisi hyvä esimerkki siis joku kunnon juoppo tai peliongelmainen, jolla ei jää harrastuksensa takia rahaa ruokaan? Siitäpä vasta ulina alkaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perhe vaikuttaa lestadiolaiselta. Äiti meikitön ja lihava. Isäkään ei ole työhaluinen. Lapsia paljon, ja jo nuoresta ovat töissä.

Päinvastoin, ei vaikuta ollenkaan. Lestadiolaiset eivät ota tatuointeja, ja ovat myös erittäin yritteliäitä, joten "isäkään ei ole työhaluinen" ei sopisi lestadiolaisuuteen ollenkaan. 

Missähän  kertoamiasi lestadiolaisia lienee ...:?? Täälläpäin isät venkoilevat , ollaan jossain hanttihommissa, sitten taas saikulla, oikein mikään työ ei "käy". 

Perheen äidit käyvät pätkätöissä, lie tullut muutksia etuuksiin, koska viime vuosina heitä tosiaan on alkanut näkyä työelämässä. Ovat katkeria ja kateellisia heille joilla vähemmän lapsia.  Juoruavat taknapäin jaovat yleensä pahansuopia ja ovelia, suosivat "omiaan"

He arvostavat työkavereitaan sen mukaan, kuinka paljon perheessä on lapsia. Ja myös  katsovat läpi sormien työssäluistamista, koska " iso perhe, niin eihän sitä työssä jaksa samalla tavalla kuin lapsettomat tai vähemmän lapsia omaavat"

Pienen perheen omaavia pitävät laiskoina ja mukavuudenhaluisina.

Tuntemani lestadiolaiset ovat työteliäitä, yleensä isät töissä ja äidit usein ainakin osittain jos ei kokonaan kotona hoitamassa kotia ja kasvattamassa lapsia. Laiskuus ei yleistä, hyvin harvinaista sluibailu mistään syystä.