Yle: Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä Patricia Walhelmin kanssa siitä, että köyhän pitäisi pystyä saamaan niin monta lasta kuin haluaa, vaikka ei olekaan rahaa. Jokainen perhe joutuu miettimään kuinka moneen lapseen on varaa. Heidän tilanteeseen vaikuttaa olennaisesti lasten määrä eikä sitä pysty kieltämään mitenkään. On kurjaa kun joudutaan tekemään päätöksiä lasten hankinnasta talouden ehdoilla, mutta pitää miettiä minkälainen elintaso kuitenkin helpottaa elämää. Minä keskituloisena keskiluokkaan kuuluvana ihmisenä päätin, että kaksi lasta on maksimi meidän perheessä osittain sen vuoksi, että haluan taata sen, että meillä on varaa elää mukavaa elämää ja kustantaa lasten harrastukset. En halua, että joutuisimme tilanteeseen, jossa näistä asioista on tingittävä, koska lapsia on liikaa emmekä pysty elättämään heitä kaikkia kunnolla.

Olen ihan samaa mieltä. Ei ole mitään järkeä hankkia laumaa lapsia, joista kukaan ei saa tarpeeksi aineellista hyvää. Pitäisi panostaa yhteen tai kahteen lapseen, jotka sitten saavat tarpeeksi. On todella epäreilua lapsia kohtaan tehdä niitä niin paljon, että he kaikki joutuvat sitten elämään köyhän lapsuuden ja teini-iän. Köyhyys vaikuttaa negatiivisesti aikuisiälle asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä Patricia Walhelmin kanssa siitä, että köyhän pitäisi pystyä saamaan niin monta lasta kuin haluaa, vaikka ei olekaan rahaa. Jokainen perhe joutuu miettimään kuinka moneen lapseen on varaa. Heidän tilanteeseen vaikuttaa olennaisesti lasten määrä eikä sitä pysty kieltämään mitenkään. On kurjaa kun joudutaan tekemään päätöksiä lasten hankinnasta talouden ehdoilla, mutta pitää miettiä minkälainen elintaso kuitenkin helpottaa elämää. Minä keskituloisena keskiluokkaan kuuluvana ihmisenä päätin, että kaksi lasta on maksimi meidän perheessä osittain sen vuoksi, että haluan taata sen, että meillä on varaa elää mukavaa elämää ja kustantaa lasten harrastukset. En halua, että joutuisimme tilanteeseen, jossa näistä asioista on tingittävä, koska lapsia on liikaa emmekä pysty elättämään heitä kaikkia kunnolla.

Olen ihan samaa mieltä. Ei ole mitään järkeä hankkia laumaa lapsia, joista kukaan ei saa tarpeeksi aineellista hyvää. Pitäisi panostaa yhteen tai kahteen lapseen, jotka sitten saavat tarpeeksi. On todella epäreilua lapsia kohtaan tehdä niitä niin paljon, että he kaikki joutuvat sitten elämään köyhän lapsuuden ja teini-iän. Köyhyys vaikuttaa negatiivisesti aikuisiälle asti. 

On myös edesvastuutonta hankkia lapsia, jos on selvittämätön traumatausta. Silloin ne lapset jää vaille myös henkistä huolenpitoa. Varsinkin jos heitä on valtavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä Patricia Walhelmin kanssa siitä, että köyhän pitäisi pystyä saamaan niin monta lasta kuin haluaa, vaikka ei olekaan rahaa. Jokainen perhe joutuu miettimään kuinka moneen lapseen on varaa. Heidän tilanteeseen vaikuttaa olennaisesti lasten määrä eikä sitä pysty kieltämään mitenkään. On kurjaa kun joudutaan tekemään päätöksiä lasten hankinnasta talouden ehdoilla, mutta pitää miettiä minkälainen elintaso kuitenkin helpottaa elämää. Minä keskituloisena keskiluokkaan kuuluvana ihmisenä päätin, että kaksi lasta on maksimi meidän perheessä osittain sen vuoksi, että haluan taata sen, että meillä on varaa elää mukavaa elämää ja kustantaa lasten harrastukset. En halua, että joutuisimme tilanteeseen, jossa näistä asioista on tingittävä, koska lapsia on liikaa emmekä pysty elättämään heitä kaikkia kunnolla.

Olen ihan samaa mieltä. Ei ole mitään järkeä hankkia laumaa lapsia, joista kukaan ei saa tarpeeksi aineellista hyvää. Pitäisi panostaa yhteen tai kahteen lapseen, jotka sitten saavat tarpeeksi. On todella epäreilua lapsia kohtaan tehdä niitä niin paljon, että he kaikki joutuvat sitten elämään köyhän lapsuuden ja teini-iän. Köyhyys vaikuttaa negatiivisesti aikuisiälle asti. 

Näin. Ja kun puhutaan resursseista, kyse ei ole vain rahasta, vaan nykynäkemyksen lapsen kanssa pitäisi viettää myös aikaa. Mitä useampi lapsi ja mitä väsyneempi vanhempi, sitä huonommat ne eväät on myös henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä Patricia Walhelmin kanssa siitä, että köyhän pitäisi pystyä saamaan niin monta lasta kuin haluaa, vaikka ei olekaan rahaa. Jokainen perhe joutuu miettimään kuinka moneen lapseen on varaa. Heidän tilanteeseen vaikuttaa olennaisesti lasten määrä eikä sitä pysty kieltämään mitenkään. On kurjaa kun joudutaan tekemään päätöksiä lasten hankinnasta talouden ehdoilla, mutta pitää miettiä minkälainen elintaso kuitenkin helpottaa elämää. Minä keskituloisena keskiluokkaan kuuluvana ihmisenä päätin, että kaksi lasta on maksimi meidän perheessä osittain sen vuoksi, että haluan taata sen, että meillä on varaa elää mukavaa elämää ja kustantaa lasten harrastukset. En halua, että joutuisimme tilanteeseen, jossa näistä asioista on tingittävä, koska lapsia on liikaa emmekä pysty elättämään heitä kaikkia kunnolla.

Olen ihan samaa mieltä. Ei ole mitään järkeä hankkia laumaa lapsia, joista kukaan ei saa tarpeeksi aineellista hyvää. Pitäisi panostaa yhteen tai kahteen lapseen, jotka sitten saavat tarpeeksi. On todella epäreilua lapsia kohtaan tehdä niitä niin paljon, että he kaikki joutuvat sitten elämään köyhän lapsuuden ja teini-iän. Köyhyys vaikuttaa negatiivisesti aikuisiälle asti. 

On myös edesvastuutonta hankkia lapsia, jos on selvittämätön traumatausta. Silloin ne lapset jää vaille myös henkistä huolenpitoa. Varsinkin jos heitä on valtavasti.

Pahimmillaan ne roolit keikahtavat väärinpäin, se onkin lapset joiden rooli on kannatella traumatisoitunutta vanhempaa. Mikä on väärin niille lapsille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen eri mieltä Patricia Walhelmin kanssa siitä, että köyhän pitäisi pystyä saamaan niin monta lasta kuin haluaa, vaikka ei olekaan rahaa. Jokainen perhe joutuu miettimään kuinka moneen lapseen on varaa. Heidän tilanteeseen vaikuttaa olennaisesti lasten määrä eikä sitä pysty kieltämään mitenkään. On kurjaa kun joudutaan tekemään päätöksiä lasten hankinnasta talouden ehdoilla, mutta pitää miettiä minkälainen elintaso kuitenkin helpottaa elämää. Minä keskituloisena keskiluokkaan kuuluvana ihmisenä päätin, että kaksi lasta on maksimi meidän perheessä osittain sen vuoksi, että haluan taata sen, että meillä on varaa elää mukavaa elämää ja kustantaa lasten harrastukset. En halua, että joutuisimme tilanteeseen, jossa näistä asioista on tingittävä, koska lapsia on liikaa emmekä pysty elättämään heitä kaikkia kunnolla.

Olen ihan samaa mieltä. Ei ole mitään järkeä hankkia laumaa lapsia, joista kukaan ei saa tarpeeksi aineellista hyvää. Pitäisi panostaa yhteen tai kahteen lapseen, jotka sitten saavat tarpeeksi. On todella epäreilua lapsia kohtaan tehdä niitä niin paljon, että he kaikki joutuvat sitten elämään köyhän lapsuuden ja teini-iän. Köyhyys vaikuttaa negatiivisesti aikuisiälle asti. 

On myös edesvastuutonta hankkia lapsia, jos on selvittämätön traumatausta. Silloin ne lapset jää vaille myös henkistä huolenpitoa. Varsinkin jos heitä on valtavasti.

Pahimmillaan ne roolit keikahtavat väärinpäin, se onkin lapset joiden rooli on kannatella traumatisoitunutta vanhempaa. Mikä on väärin niille lapsille.

Tismalleen.

Plus että kun ne lapset on hankittu lääkitsemään niitä lapsuuden traumoja, niitä lapsia ei päästetä irtaantumaan kodistaan terveesti, vaan mamma kummittelee elämässä kuolemaansa asti traumaansa takertuen ja läheisiään syyllistäen.

Been there

Vierailija kirjoitti:

Jeesus sentään näitä kommentoijia.

Suurimmalla osalla ei ilmeisesti ole mitään kokemusta oikeista (talous)ongelmista elämässään. Velka-ulosotto -kierre tekevät elämästä täyden helvetin. Ja samalla pitää ponnistaa kaikki aivosolut jonoon, jotta saa suojaosan riittämään koko kuukaudeksi. 

Täällä haukutaan ihmisiä, jotka ovat riittävän rohkeita hankkiakseen useamman lapsen. Mielestäni heitä pitäisi kiittää ja olla hyvillään, että edes jotkut haluavat kasvattaa lapsia tähän TYHJENEVÄÄN ja autioituvaan maahan. Lapsia, jotka mahdollisesti vaihtavat - tai ainakin maksavat - vaippojamme, kun makaamme ympärivuorokautista hoivaa tarviten hoitokodissa.

Monilapsinen perhe on aina riski.

Sen vuoksi tavalliset vellihousut eivät "haluakaan" kuin korkeintaan 2 lasta, monet eivät yhtään.

Mitä enemmän lapsia on, sitä isompi riski on siitä, että ainakin yksi lapsi on erityistä tukea vaativa, sairastava tai muuten lapsuudessaan tavallista enemmän resursseja kuluttava. Silti (monenkin ison perheen elämää sivusta seuranneena) iso perhe on kaiken sen riskin arvoinen. Elämää, läheisiä ja rakkautta riittää. Lasten kasvattaminen on todella palkitsevaa.

Lisäksi isoissa perheissä kasvaa useimmiten ennen kaikkea toiset ihmiset huomioon ottavia lapsia/nuoria, päin vastoin kuin esimerkiksi ainoana lapsena kasvaneet. 

Alapeukkuja tulee, mutta antaa tulla.

Ei olekaan kokemusta ulosottohelvetistä, koska olen aina osannut laskea. Jos tienaan sata euroa, en voi tuhlata viittä sataa euroa.

Jos minulla on varaa elättää kaksi lasta, en hanki viittä lasta.

Jos minulla ei ole varaa autoon, en hanki autoa.

Jos tarvitsen rahaa, käyn töissä - joihin olen varautunut hankkimalla koulutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Minun mielestä perheen äidillä menee ihan hyvin nähden rankan laitos-ja katulapsuuden sekä epäonnistuneen adoption. Noilla kokemuksilla hänellä on silti ilmeisen hyvä parisuhde ja ovat rakastavia vanhempia lapsilleen. Päihdeongelmaa ei näytä olevan.

Miehestä kerrottiin aika vähän. Se jäi epäselväksi, miksi ei ole vaihtanut alaa.

Vaikuttaa siltä, että tässä jätetään asioita kertomatta, kuten syy miksi isä on kuntouttavassa työtoiminnassa. Juttu herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Luulisi it-työntekijän saavan töitä helposti. Isä sanoo, että menisi töihin vaikka ruokakuskiksi jos se vain olisi mahdollista. Miksei se sitten ole? Kun kuvia katsoo, isä ei vaikuta olevan ihan tässä maailmassa ja näyttää henkisesti hyvin väsyneeltä, ihan kuin olisi vain luovuttanut ja antaa muiden tehdä päätökset elämästään. Ei kuntouttavassa käyminen ainakaan paranna perheen rahatilannetta kun siitä maksetaan olemattoman vähän. Miksei äiti toimi vammaisen pojan omaishoitajana isän sijaan, jotta isä voisi käydä kokopäiväisesti töissä? Äitihän on kotona kaikki päivät.

Isäni oli köyhästä 7-lapsisesta perheestä, kunnan jauhoilla. Isänsä kuoli ja äiti jäi lasten kanssa, työttömänä.  Isä lähti 14-vuotiaanaa töihin, vaikka olisi halunnut mennä jatko-opiskelmaan. Luki sitten 40-vuotiaana ammattitimpuriksi. Sanoi joskus, että kun lapsia sitten äitis kanssa hommattiin, niin mietittiin tarkkaan, montako on varaa elättää. Kolmeen päädyttiin. Ja antoi sen saman neuvon mulle. Ukkini oli myös isosta 11-lapsisesta evakkoperheestä ja sanoi samaa. Että tee vain sen verran lapsia kuin voit elättää, jos tulis vaikka tiukkaa. 

Olen itse ollut joskus köyhä -90 luvun alussa. Valmistuin laman keskellä työttömäksi. En tiennyt toimeentulotuesta ja yritin tulla pienellä työttömyysturvalla toimeen, vuokra vei siitä 80 %. Mulla oli lisäksi koira, joka piti syöttää. Olin vuoden työtön,  tosissani hain niitä työttömyysaikana ahkerasti, jopa soittelin paikallisiiin firmoihin ja kyselin töitä. Sitten löytyi töitä yhdestä isännöintitoimistosta. Voi sitä juhlaa kun tuli eka tili ja uskalsin kaupassa ostaa lauantaimakkaraa leivän päälle!

Se oli hyvä koulu, opetti varovaisuutta. 

Näen myös, mikä tässä mättää, ja se on elämänhallinta. Työttömyyden alettua otettiin pikavippejä laskujen maksuun. Virhe numero 1, joka on johtanut ulosottokierteeseen. Silloin olisi pitänyt vaikka soitella laskuttajille, että antakaa maksuaikaa ja sopia eräpäivät uusiksi. Ihmettelin miksi pikavippejä, oliko niin että isä ei kuulunut liittoon eikä saanut ansiosidonnaista päivärahaa? Vuokra maksetaan aina ensin, sitten sähkö, ja puhelimet. Neljäs on kotivakuutus. Ja autosta: joskus taksi tulee halvemmaksi. Itselläni on auto, ja laskin pelkkien peruskulujen olevan liikennevakuutuksesta, kaskosta ja veroista 1300 euroa vuodessa. Sillä menee aika monta kertaa taksilla...auto on välttämätön, koska isäni on kuollut ja äiti on muistisairas, tarvitsee apua. Ja ymmärtääkseni, jos olet heikoissa varoissa, sinulla on oikeus lääkärireissuilla käyttää ns. Kela-taksia. 

Miksi pitää hommata tuossa tilanteessa lisää lapsia, jos elatuskyky on heikko, sitä en ymmärrä. "

 Joku saattaa miettiä, miksi meillä on näin monta lasta, jos tarvitsemme tukia ja apua, Patricia sanoo.

Hän on miettinyt asiaa itsekin. Etenkin niinä kuukausina, kun perhe on joutunut pyytämään ruoka-apua.

– Minusta meillä on siltikin oikeus tehdä paljon lapsia. Ei sitä voi rajata vain rahakysymykseksi."

Jos ei ole varaa ostaa lapsille edes talvikenkiä, kyllä sitä voi rajata rahakysymykseksi. Hankkimistaan lapsista kuuluu pitää huolta!

Miksi pitää hommata työttömänä koiria, siis monikossa, eläinlääkärit ja vakuutukset koiralle maksaa, miksi pitää laittaa rahaa sellaiseen, kun muutenkin on tiukkaa? Jne. 

Meillä esim. maksaa vanhan koiran sydänlääkkeet 600 euroa/vuosi ja ne eläinlääkärikäynnit vuodessa 500 euroa. Päälle vakuutus 300 euroa. Vakuutus korvaa ehkä puolet noista kustannuksista. Siltikin kulut on mielestäni huimat, jos ruoka nyt ei paljon pikkukoiralle maksakaan. 

Muuten kyllä tunnen myötätuntoa varsinkin äitiä kohtaan, hänen nuoruutensa on ollut syvältä. Ihmettelen vaan joitain ratkaisuja tuossa tilanteessa. 

N54v. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella helpolta kuulostaa teidän ohjeet. Mutta kun elämä ei ole niin yksiviivaista.

T. Töissä käyvä köyhä (traumatisoitunut)

Raha-asiat on ihan pelkkää perusmatikkaa. On tulot ja on menot. Tulojen pitää olla isommat kuin menot.

Samaa voidaan periaatteessa sanoa painonhallinnasta, vaan ei sekään ihan niin suoraviivaista ole. Jos joutuu aina etenemään järki edellä ja kieltäytymään kaikesta, mikä tuottaa iloa ja nautintoa, niin ennemmin tai myöhemmin mieli väsyy ja tulee 'repsahdus'

Monet, jotka käyttäytyvät ulkopuolisen silmin aivan järjettömästi, ovat lapsuudessaan jääneet vaille opastusta siitä, miten tunteet voi kohdata hallitusti. Jos vanhempien esimerkki on ollut se, että lyhyen tähtäimen nautinto on tärkeämpi kuin terveys, lapset tai turvallisuus, niin lapsi oppii pitämään sitä normaalina.

Itseäkin moinen järjenköyhyys sattuu aivoon, mutta olen hieman eri yhteydessä huomannut, miten kavalasti oma kasvuympäristö vaikuttaa siihen, mikä on itselle 'normaalia'. Joillekin se on kaksi lämmintä ateriaa päivässä, hampaiden pesu aamuin illoin ja säännölliset rutiinit. Toisille aamun avaaminen kaljapullon kanssa ja vanuminen baariin, päivän törpöttely ja illalla sammuminen. Näiden perheiden todellisuuksilla on parin maailmankaikkeuden ero. Ja jos ajattelee, että lapsi kasvaessaan automaattisesti yhtäkkiä ymmärtää ja oppii muiden kotona omaksumat taidot, niin valitettavasti ei toimi niin.

Käsien vääntely ja ylenpalttinen ymmärtäminenkään ei auta mitään, joten olisi mahtavaa jos esim. työkkärissä tarjottaisiin ihan sellaisia "näin rakennat itsellesi ja perheellesi hyvän elämän"-tyyppisiä kurssituksia ja tarvittaessa ohjauksen mt-palveluihin. Samalla voisi vähentyä syrjäytyminen ja sen siirtyminen seuraaville sukupolville.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella helpolta kuulostaa teidän ohjeet. Mutta kun elämä ei ole niin yksiviivaista.

T. Töissä käyvä köyhä (traumatisoitunut)

Raha-asiat on ihan pelkkää perusmatikkaa. On tulot ja on menot. Tulojen pitää olla isommat kuin menot.

Samaa voidaan periaatteessa sanoa painonhallinnasta, vaan ei sekään ihan niin suoraviivaista ole. Jos joutuu aina etenemään järki edellä ja kieltäytymään kaikesta, mikä tuottaa iloa ja nautintoa, niin ennemmin tai myöhemmin mieli väsyy ja tulee 'repsahdus'

Monet, jotka käyttäytyvät ulkopuolisen silmin aivan järjettömästi, ovat lapsuudessaan jääneet vaille opastusta siitä, miten tunteet voi kohdata hallitusti. Jos vanhempien esimerkki on ollut se, että lyhyen tähtäimen nautinto on tärkeämpi kuin terveys, lapset tai turvallisuus, niin lapsi oppii pitämään sitä normaalina.

Itseäkin moinen järjenköyhyys sattuu aivoon, mutta olen hieman eri yhteydessä huomannut, miten kavalasti oma kasvuympäristö vaikuttaa siihen, mikä on itselle 'normaalia'. Joillekin se on kaksi lämmintä ateriaa päivässä, hampaiden pesu aamuin illoin ja säännölliset rutiinit. Toisille aamun avaaminen kaljapullon kanssa ja vanuminen baariin, päivän törpöttely ja illalla sammuminen. Näiden perheiden todellisuuksilla on parin maailmankaikkeuden ero. Ja jos ajattelee, että lapsi kasvaessaan automaattisesti yhtäkkiä ymmärtää ja oppii muiden kotona omaksumat taidot, niin valitettavasti ei toimi niin.

Käsien vääntely ja ylenpalttinen ymmärtäminenkään ei auta mitään, joten olisi mahtavaa jos esim. työkkärissä tarjottaisiin ihan sellaisia "näin rakennat itsellesi ja perheellesi hyvän elämän"-tyyppisiä kurssituksia ja tarvittaessa ohjauksen mt-palveluihin. Samalla voisi vähentyä syrjäytyminen ja sen siirtyminen seuraaville sukupolville.

seliseliseliseliseliseliseliseliseliseliseliseliseliseliseliseliseliseliseliseliseliseliseliseliseliseliseliseliseliseliseli

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai Suomessa tarvitse syömättä olla, jos vain viitsii mennä leipäjonoon??

Leipäjonoja on vain suurimmissa kaupungeissa.

Erilaisia ruoka-apuja on saatavana ihan pienilläkin paikkakunnilla. Myös maaseutupaikkakunnilla.Kannattaa ottaa selvää.

"Samaa voidaan periaatteessa sanoa painonhallinnasta, vaan ei sekään ihan niin suoraviivaista ole. Jos joutuu aina etenemään järki edellä ja kieltäytymään kaikesta, mikä tuottaa iloa ja nautintoa, niin ennemmin tai myöhemmin mieli väsyy ja tulee 'repsahdus'"

Ei tässä peräänkuuluteta tuon perheen vanhemmilta mitään spartalaista uran rakentamista 24/7 tai 500 kalorin päivälaihduttamista, vaan ihan tavallista työssäkäyntiä ja normaalia työssäkäyntimäärää.

Raivostuttaa niin, ettei happi meinaa kulkea, kun näitä selityksiä lukee.

Mun miehen perhe muutti jatkuvasti, kun lapset oli pieniä. Kyllä. Se on perseestä. Elämä usein on.

Mutta mun kälyt on nyt 63 ja 61 ja EDELLEEN heidän tekosyynsä ihan kaikkeen saamattomuuteen (ja sitä on) on se, kun "lapsena piti muuttaa niin usein".

Kyynel.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi isä tussuttelee kuntouttavassa ja muussa puuhastelussa? Hän kuitenkin on se, joka voisi sitä rahaa tienatakkin.

Eikai se tunnu järkevältä työskennellä kun ulosottoon menisi ja velat tosi suuret. Olisi pitänyt heti silloin yt jälkeen päästä uudestaan töihin eikä joutua vippikierteeseen.

Kauemmin ne velat kestää työttömyyskorvauksesta maksaa kuin palkasta. 12 vuotta työttömänä. Jos olisi ollut tuon ajan töissä niin tuskin olisi enää velkoja.

Isä ei taatusti 12 vuoden työttömyyden jälkeen saa kuin 680 euroa bruttona peruspäivärahaa miinus verot jolloin käteen jää alle 600 euroa. Jäljellejäävä summa on niin pieni ettei siitä voi lain mukaan ulosmitata velkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai Suomessa tarvitse syömättä olla, jos vain viitsii mennä leipäjonoon??

Leipäjonoja on vain suurimmissa kaupungeissa.

Erilaisia ruoka-apuja on saatavana ihan pienilläkin paikkakunnilla. Myös maaseutupaikkakunnilla.Kannattaa ottaa selvää.

Ja hehän ajelee autolla Helsinkiin jatkuvasti. Kiertäisivät leipäjonot Helsingissä ja Espoossa siinä samalla.

Ja aivan varmasti sellaisia on myös Kirkkonummella ja Siuntiossa.

Eikö se isä sanonut että voisi kyllä mennä töihin, mutta tietää ettei vaimonsa jaksa pyörittää kotia yksin ja näin joutuisi lopettamaan työn kuitenkin nopeastikin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se isä sanonut että voisi kyllä mennä töihin, mutta tietää ettei vaimonsa jaksa pyörittää kotia yksin ja näin joutuisi lopettamaan työn kuitenkin nopeastikin.

Jos hän sen tietää, miten heillä on VIISI LASTA? Ja miksi siellä päivällä kenenkään mitään tarvitsee hoitaa, kun nuorin on neljän ja päivähoidossa, seuraava on eskarissa ja loput kolme koulussa?

Ja sekö on se syy, miksi hän ei ole 11 vuoteen käynyt töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä on taustalla täydellinen typeryys. Kuinka tollo pitää aikuisten olla että alkaa työttömäksi jäätyään rahoittaa perheensä elämää pikavipeillä??

Menot tulojen mukaan, lapsimäärä samoin. Suomessa ei yksikään lapsiperhe joudu kadulle eikä joudu näkemään nälkää.

Sen sijaan leveästi eläviä ja valittavia elättejä täällä sosiaalidemokratiassa näköjään generoituu. Kyllä vtuttaa nousta huomenna töihin. Prkl.

Koska ajattelee työllistyvänsä pian. Muistan tuon ajan, kun puhelutkin menivät Intiaan.

Hän on varmasti ollut työssään hyvä ja osaava. Ei nuorena tule ajatelleeksi, että en ehkä ihan heti löydäkään uutta työtä. Jälkeempäin on hyvä olla viisas. Ja toisten ilkkua.

Keväällä 2020 kun tuli koronalamautukset, mulla yksi työkaveri tippui melkein kolmen tonnin palkalta suoraan työmarkkinatuelle. Hänellä oli ollut alkuvuodesta niin huono rahatilanne, ettei pystynyt maksamaan työttömyyskassan vuosimaksua ja meidän ala oli ennen koronaa ns. lamankestävä, jota ei mitkään suhdanteet heiluttele. 

En kiellä sitä, etteikö ehkä hänenkin rahankäytössään olisi ollut parantamisen varaa. Mutta sen sijaan että olisi turvautunut pikavippeihin, kun palkka vaihtui työmarkkinatueksi ja ensimmäinen asumistukihakemuskin tuli hylkynä takaisin, hän myi moottoripyöränsä. Mikään kallis se ei edes ollut, mutta sai siitä sen verran rahaa että selvisi pahimman yli. Eikä se lomautus jäänyt lopulta kuin reilun parin kuukauden mittaiseksi. 

Hänellä on välillä tuon jälkeenkin ollut silloin tällöin tiukkoja paikkoja, ilmeisesti repsahtelee välillä ostelemaan jotain, mikä ei aivan välttämätöntä ole ja sitten joku yllättävä meno taas keikuttaa venettä. Silloin on saanut työkavereilta pullopantteja lahjaksi ja jotkut ovat välillä tilanneet hänelle pitsaakin kotiin. Itse tarjosin hänelle kerran omalta luottokortilta maksuaikaa, kun rahaakaan ei oikein ollut lainata ja hän pystyi maksamaan takaisin ennen luottokortin eräpäivää. Mentiin Prismaan ostoksille ja ajattelin, että nyt hän ostaa kaksin käsin ja tosi reilusti. Mutta tosi vähän osti ja oli vaivautunut. Ja niiden ostosten joukossa oli myös hammasharja ja tiskiharja, nekin vissiin päässeet huonoon kuntoon eikä ollut rahaa ostaa uutta :-( Ne hänen ostoksensa jäivät alle kolmeenkymppiin, tosi tarkkaan mietti mitä ottaa eikä halunnut syödä liikaa velaksi.

Nyt hän on jo uudessa työpaikassa ja sielläkin tuli lomautus, joka pienentää palkkaa kahdelta kuulta ja vain muutamasta päivästä saa päivärahaa sitten joskus, kun Kela suo. Taas oli mennyt tavaraa myyntiin, että sai maksettua autohuollon, ja käy pienituloisten vanhempien luona syömässä.

Nuo pikavipit eskaloituu todelliseksi ongelmaksi todella kovaa vauhtia, jos sille tielle lähtee. Melkein pitäisi yläasteella olla pakollinen laskutehtävä: Jos otat 100€ pikavipin, joka erääntyy maksettavaksi kuukauden päästä ja takaisinmaksusumma on 120€, ja maksat sen aina uusilla pikavipeillä - kuinka kauan kestää, että sinulla on 5000€ velkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näyttää että eukko on kiskonut kaikki eväät kitusiinsa. Laila mies saa laihtua aina vain lisää.

Juuri näin. Nainen on syönyt miehen eväät. Pitäisi lapanen puolensa. Lisäksi nainen näyttää tyypilliselle voimaantuneelle etuoikeutetulle etuilevalle röyhkeälle feministille.

Kertoo kaiken kyllä ala-arvoisesta kommentista, kun kutsut äärimmäisen rankan lapsuuden mm. kadulla ja lastenkodissa elänyttä etuoikeutetuksi. Kun edes hetkeksi pysähtyisit miettimään ennen kuin kirjoitat.

Eihän tuollainen surkimus mitään mieti. Ei ole saanut huonojen käytöstapojensa takia elämänsä aikana yhtäkään naista parisuhteeseen  ja nyt kykkii naisia peläten ja vihaten kaiket päivät näytön ääressä kirjoittamassa misogyynisiä kommentteja. Näitä riittää. Yrittäisi edes miehistyä ja alkaa kohdella naisia normaalisti ihmisinä niin voisi se kumppanin saaminenkin olla mahdollista eikä tarvitsisi elää yksin katkerana loppuelämäänsä.

Vierailija kirjoitti:

Jeesus sentään näitä kommentoijia.

Suurimmalla osalla ei ilmeisesti ole mitään kokemusta oikeista (talous)ongelmista elämässään. Velka-ulosotto -kierre tekevät elämästä täyden helvetin. Ja samalla pitää ponnistaa kaikki aivosolut jonoon, jotta saa suojaosan riittämään koko kuukaudeksi. 

Täällä haukutaan ihmisiä, jotka ovat riittävän rohkeita hankkiakseen useamman lapsen. Mielestäni heitä pitäisi kiittää ja olla hyvillään, että edes jotkut haluavat kasvattaa lapsia tähän TYHJENEVÄÄN ja autioituvaan maahan. Lapsia, jotka mahdollisesti vaihtavat - tai ainakin maksavat - vaippojamme, kun makaamme ympärivuorokautista hoivaa tarviten hoitokodissa.

Monilapsinen perhe on aina riski.

Sen vuoksi tavalliset vellihousut eivät "haluakaan" kuin korkeintaan 2 lasta, monet eivät yhtään.

Mitä enemmän lapsia on, sitä isompi riski on siitä, että ainakin yksi lapsi on erityistä tukea vaativa, sairastava tai muuten lapsuudessaan tavallista enemmän resursseja kuluttava. Silti (monenkin ison perheen elämää sivusta seuranneena) iso perhe on kaiken sen riskin arvoinen. Elämää, läheisiä ja rakkautta riittää. Lasten kasvattaminen on todella palkitsevaa.

Lisäksi isoissa perheissä kasvaa useimmiten ennen kaikkea toiset ihmiset huomioon ottavia lapsia/nuoria, päin vastoin kuin esimerkiksi ainoana lapsena kasvaneet. 

Alapeukkuja tulee, mutta antaa tulla.

Vähän ohis, mutta ihmettelen tätä isoissa perheissä kasvaneiden lasten glorifiointia. Ne muutamat isoissa (yli 3 lapsen) perheissä kasvaneet tuttuni ovat aivan s*atanan kateellista porukkaa. Kaikesta kilpaillaan, jos ei sisarusten niin sitten vaikka naapurin tai meidän kavereiden  kanssa: autosta, grillistä, lapsista ulkomaanmatkoista jne. Olen itse ainoa lapsi enkä ole kenellekään kateellinen eikä muiden onni ole omastani pois. Luultavasti se johtuu siitä, että minulla on ollut myös materian puolesta hyvä lapsuus enkä ole joutunut kyttäämään sisarusten jäätelösiivuja ja pitämään kenenkään jämävaatteita. 

Vierailija kirjoitti:

Jos on ulosotossa paljon velkoja, ei kannata tehdä töitä, vaan pitää odotella velkojen vanhentumista ja siirtää kaikki omaisuus toisen nimiin. Näin velkoja ei tarvitse maksaa. Tukia saa ja niissä on aina suojaosuus, mutta jos on velkaantunut liikaa, voidaan tuistakin nipistää rahaa velkojille. Tuilla ja pimeillä töillä voi elättää itsensä ja perheensä. Niin tekee jo sadatattuhannet suomalaiset.

Muutaman kymppitonnin velat maksaa vielä kevyesti jos käy töissä, mutta, mutta jos ruvetaan puhumaan sadoista tuhansista euroista niin niitä ei kyllä yksi ihminen saa ikinä maksettua. Korotkin on jo sitä luokkaa.