Lue keskustelun säännöt.
Yle: Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?
13.02.2022 |
Hyviä pointteja
Kommentit (4664)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen luin pari juttua Rikkaat ja rahattomat -ohjelmasta. Niissäkin oli ylipainoisia.
Täysin ilman ilkeilyä väkisilläkin tulee mieleen, miten vähävaraisissa heitä näyttää olevan niin paljon?Ottamatta kantaa siihen, että paljonko ihmiset syö, pakko todeta että köyhänä ei ole välttämättä varaa ostaa kasviksia, hedelmiä, marjoja, täysjyväviljasta tehtyjä tuotteita jne. Vaaleassa paahtoleivässä ja 100% kauraleivässä on valtava hinnan ero. Köyhällä ei myös ole varaa kunnon lenkkareihin tai muihin varusteisiin.
Kaalia, perunaa, puuroa, pakastevihanneksia.
Äiti on niin ylipainoinen, ei edes lähde juoksemaan. Peruskävelyyn käy vaikka puukengät.
Juoksemisessa on hyvä olla kunnon kengät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus sentään näitä kommentoijia.
Suurimmalla osalla ei ilmeisesti ole mitään kokemusta oikeista (talous)ongelmista elämässään. Velka-ulosotto -kierre tekevät elämästä täyden helvetin. Ja samalla pitää ponnistaa kaikki aivosolut jonoon, jotta saa suojaosan riittämään koko kuukaudeksi.
Täällä haukutaan ihmisiä, jotka ovat riittävän rohkeita hankkiakseen useamman lapsen. Mielestäni heitä pitäisi kiittää ja olla hyvillään, että edes jotkut haluavat kasvattaa lapsia tähän TYHJENEVÄÄN ja autioituvaan maahan. Lapsia, jotka mahdollisesti vaihtavat - tai ainakin maksavat - vaippojamme, kun makaamme ympärivuorokautista hoivaa tarviten hoitokodissa.
Monilapsinen perhe on aina riski.
Sen vuoksi tavalliset vellihousut eivät "haluakaan" kuin korkeintaan 2 lasta, monet eivät yhtään.
Mitä enemmän lapsia on, sitä isompi riski on siitä, että ainakin yksi lapsi on erityistä tukea vaativa, sairastava tai muuten lapsuudessaan tavallista enemmän resursseja kuluttava. Silti (monenkin ison perheen elämää sivusta seuranneena) iso perhe on kaiken sen riskin arvoinen. Elämää, läheisiä ja rakkautta riittää. Lasten kasvattaminen on todella palkitsevaa.
Lisäksi isoissa perheissä kasvaa useimmiten ennen kaikkea toiset ihmiset huomioon ottavia lapsia/nuoria, päin vastoin kuin esimerkiksi ainoana lapsena kasvaneet.
Alapeukkuja tulee, mutta antaa tulla.
Vähän ohis, mutta ihmettelen tätä isoissa perheissä kasvaneiden lasten glorifiointia. Ne muutamat isoissa (yli 3 lapsen) perheissä kasvaneet tuttuni ovat aivan s*atanan kateellista porukkaa. Kaikesta kilpaillaan, jos ei sisarusten niin sitten vaikka naapurin tai meidän kavereiden kanssa: autosta, grillistä, lapsista ulkomaanmatkoista jne. Olen itse ainoa lapsi enkä ole kenellekään kateellinen eikä muiden onni ole omastani pois. Luultavasti se johtuu siitä, että minulla on ollut myös materian puolesta hyvä lapsuus enkä ole joutunut kyttäämään sisarusten jäätelösiivuja ja pitämään kenenkään jämävaatteita.
Itse olen suuresta uskovaisesta perheestä, ja en ymmärrä pointtiasi kateudesta ollenkaan. Muistan lapsuudestani ja nuoruudestani, että kotona oli rahasta tiukkaa, mutta meitä ei opetettu materialismiin ja kateellisuuteen, ja koti oli hyvä, vaikkei rahaa juuri ollutkaan. Saimme hyvät eväät elämään. Tällainen on nähdäkseni jopa yleistä, vaikka varmasti poikkeuksiakin on, en sitä kiistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus sentään näitä kommentoijia.
Suurimmalla osalla ei ilmeisesti ole mitään kokemusta oikeista (talous)ongelmista elämässään. Velka-ulosotto -kierre tekevät elämästä täyden helvetin. Ja samalla pitää ponnistaa kaikki aivosolut jonoon, jotta saa suojaosan riittämään koko kuukaudeksi.
Täällä haukutaan ihmisiä, jotka ovat riittävän rohkeita hankkiakseen useamman lapsen. Mielestäni heitä pitäisi kiittää ja olla hyvillään, että edes jotkut haluavat kasvattaa lapsia tähän TYHJENEVÄÄN ja autioituvaan maahan. Lapsia, jotka mahdollisesti vaihtavat - tai ainakin maksavat - vaippojamme, kun makaamme ympärivuorokautista hoivaa tarviten hoitokodissa.
Monilapsinen perhe on aina riski.
Sen vuoksi tavalliset vellihousut eivät "haluakaan" kuin korkeintaan 2 lasta, monet eivät yhtään.
Mitä enemmän lapsia on, sitä isompi riski on siitä, että ainakin yksi lapsi on erityistä tukea vaativa, sairastava tai muuten lapsuudessaan tavallista enemmän resursseja kuluttava. Silti (monenkin ison perheen elämää sivusta seuranneena) iso perhe on kaiken sen riskin arvoinen. Elämää, läheisiä ja rakkautta riittää. Lasten kasvattaminen on todella palkitsevaa.
Lisäksi isoissa perheissä kasvaa useimmiten ennen kaikkea toiset ihmiset huomioon ottavia lapsia/nuoria, päin vastoin kuin esimerkiksi ainoana lapsena kasvaneet.
Alapeukkuja tulee, mutta antaa tulla.
Vähän ohis, mutta ihmettelen tätä isoissa perheissä kasvaneiden lasten glorifiointia. Ne muutamat isoissa (yli 3 lapsen) perheissä kasvaneet tuttuni ovat aivan s*atanan kateellista porukkaa. Kaikesta kilpaillaan, jos ei sisarusten niin sitten vaikka naapurin tai meidän kavereiden kanssa: autosta, grillistä, lapsista ulkomaanmatkoista jne. Olen itse ainoa lapsi enkä ole kenellekään kateellinen eikä muiden onni ole omastani pois. Luultavasti se johtuu siitä, että minulla on ollut myös materian puolesta hyvä lapsuus enkä ole joutunut kyttäämään sisarusten jäätelösiivuja ja pitämään kenenkään jämävaatteita.
No tätä just tarkoitin sillä omituisella "jalojen köyhien" ihannoinnilla. Ei sellaisia ole. Vaan se ankea köyhä lapsuus jalostaa huippuunsa vain kaikkein ikävimmät luonteenpiirteet.
Vähävarainen koti ei tarkoita ankeaa lapsuutta. Nimim. kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Lasten määrä ja äidin kommentti oikeudesta tehdä lapsia särähtää korvaan. Joo-o, eihän sitä kukaan tule estämään, vaikka tekisi 10 lasta, mutta ihan työssäkäyvillä vanhemmillakin voi olla vaikeuksia elättää viittä lasta. Itse on soppansa keittäneet, ja tehneet työttöminä vaan lisää lapsia. Elämänhallinta, pelaako missä?
Lapsia voi tehdä niin paljon kun haluaa kunhan ne elättää itse. Tuon akan mielestä lapsia voi tehdä vaikka kuinka monta, kyllä yhteiskunta ne elättää. Tätä systeemiä ylläpidetään tällä hetkellä täysin velkarahalla. Mitäs sitten kun velkahanat menee kiinni, pitäisi miettiä vähän tulevaisuuttakin eikä elää vain tätä päivää.
Vierailija kirjoitti:
Pahinta tässä on se, että opettavat lapsensakin mallipppimisslla, ettei tarvitse kouluttautua, hankkia työpaikkaa ja yrittää eteen päin, kun aina Kelaasta ja jostain muualta tulee elatus suoraan kotiin!! Se on se pahin juttu. Lapsia purkamalla hommataan elareita ja lapsilisiä.
Sä et lukenut tuota Ylen artikkelia tosta perheestä. Siinä kerrottiin, että perheen vanhin lapsi käy töissä pikaruokaravintolassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä keskustelu osoittaa juuri todeksi sen mitä Ylen alkuperäisessä artikkelissa mainittiin. Hillitön richpleining, jossa sormi pystyssä paasataan kuinka köyhän tulisi elää. Lanttuja ja kaurapuuroa, marjanpoimintaa ja risujen keräämistä vaan, eikä mitään herkkuja koskaan, ikinä. Pitäisi älytä asua rumassa asunnossa yksin, ilman koiraa ja lapsia ja vetää kättä lippaan aina kun mielestään oikein elävä ajaa ohitse.
Eiköhän se pidä elää säkki suuta myöten, mikä ongelma sinulla on sen suhteen?
Tämä äiti selittää ja selittää traumataustaansa. En voi ymmärtää, miksi hän sitten ehdoin tahdoin väkisin haluaa myös omille lapsilleen paskan lapsuuden.
Olen itse kasvanut surkeassa lapsuudenkodissa ja olen tietoisesti tehnyt kaiken eri tavalla kuin siellä. Lapsiluvusta lähtien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos äiti ja isä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jeesus sentään näitä kommentoijia.
Suurimmalla osalla ei ilmeisesti ole mitään kokemusta oikeista (talous)ongelmista elämässään. Velka-ulosotto -kierre tekevät elämästä täyden helvetin. Ja samalla pitää ponnistaa kaikki aivosolut jonoon, jotta saa suojaosan riittämään koko kuukaudeksi.
Täällä haukutaan ihmisiä, jotka ovat riittävän rohkeita hankkiakseen useamman lapsen. Mielestäni heitä pitäisi kiittää ja olla hyvillään, että edes jotkut haluavat kasvattaa lapsia tähän TYHJENEVÄÄN ja autioituvaan maahan. Lapsia, jotka mahdollisesti vaihtavat - tai ainakin maksavat - vaippojamme, kun makaamme ympärivuorokautista hoivaa tarviten hoitokodissa.
Monilapsinen perhe on aina riski.
Sen vuoksi tavalliset vellihousut eivät "haluakaan" kuin korkeintaan 2 lasta, monet eivät yhtään.
Mitä enemmän lapsia on, sitä isompi riski on siitä, että ainakin yksi lapsi on erityistä tukea vaativa, sairastava tai muuten lapsuudessaan tavallista enemmän resursseja kuluttava. Silti (monenkin ison perheen elämää sivusta seuranneena) iso perhe on kaiken sen riskin arvoinen. Elämää, läheisiä ja rakkautta riittää. Lasten kasvattaminen on todella palkitsevaa.
Lisäksi isoissa perheissä kasvaa useimmiten ennen kaikkea toiset ihmiset huomioon ottavia lapsia/nuoria, päin vastoin kuin esimerkiksi ainoana lapsena kasvaneet.
Alapeukkuja tulee, mutta antaa tulla.
Vähän ohis, mutta ihmettelen tätä isoissa perheissä kasvaneiden lasten glorifiointia. Ne muutamat isoissa (yli 3 lapsen) perheissä kasvaneet tuttuni ovat aivan s*atanan kateellista porukkaa. Kaikesta kilpaillaan, jos ei sisarusten niin sitten vaikka naapurin tai meidän kavereiden kanssa: autosta, grillistä, lapsista ulkomaanmatkoista jne. Olen itse ainoa lapsi enkä ole kenellekään kateellinen eikä muiden onni ole omastani pois. Luultavasti se johtuu siitä, että minulla on ollut myös materian puolesta hyvä lapsuus enkä ole joutunut kyttäämään sisarusten jäätelösiivuja ja pitämään kenenkään jämävaatteita.
No tätä just tarkoitin sillä omituisella "jalojen köyhien" ihannoinnilla. Ei sellaisia ole. Vaan se ankea köyhä lapsuus jalostaa huippuunsa vain kaikkein ikävimmät luonteenpiirteet.
Vähävarainen koti ei tarkoita ankeaa lapsuutta. Nimim. kokemusta.
Usein tarkoittaa. Ja tässä tapauksessa takuuvarmasti.
He asuivat rivitalossa. Miksei he viljele mitään? Meillä kasvaa ämpäriperunaa, viinimarjoja, karviaista, luumupuita, raparperia ja iso kasvimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen luin pari juttua Rikkaat ja rahattomat -ohjelmasta. Niissäkin oli ylipainoisia.
Täysin ilman ilkeilyä väkisilläkin tulee mieleen, miten vähävaraisissa heitä näyttää olevan niin paljon?Ottamatta kantaa siihen, että paljonko ihmiset syö, pakko todeta että köyhänä ei ole välttämättä varaa ostaa kasviksia, hedelmiä, marjoja, täysjyväviljasta tehtyjä tuotteita jne. Vaaleassa paahtoleivässä ja 100% kauraleivässä on valtava hinnan ero. Köyhällä ei myös ole varaa kunnon lenkkareihin tai muihin varusteisiin.
Kaalia, perunaa, puuroa, pakastevihanneksia.
Äiti on niin ylipainoinen, ei edes lähde juoksemaan. Peruskävelyyn käy vaikka puukengät.
Juoksemisessa on hyvä olla kunnon kengät
Kävelemään aluksi, vähän kerrallaan, juomaksi vettä.
Vierailija kirjoitti:
He asuivat rivitalossa. Miksei he viljele mitään? Meillä kasvaa ämpäriperunaa, viinimarjoja, karviaista, luumupuita, raparperia ja iso kasvimaa.
Todella mukavaa puuhaa lasten kanssa ja hyötyliikuntaa huomaamatta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan ymmärtänyt kun jauhetaan että monilapsisessa perheessä lapset oppivat jakamaan ja sosiaalisiksi! Miehelläni on neljä sisarusta, itsekkäämpiä ja ahneempia ihmisiä en ole tavannut. Lapsuutensa oli suhteellisen köyhä niin lapset oppivat ottamaan itselleen mitä saivat muista sisaruksista sen kummemmin välittämättä.
Eräässä monilapsisessa vähätuloisessa perheessä kun vanhimmat lapset menivät koulun ohella kesätöihin ja ostivat pussin karkkeja eivät koskaan tarjonneet eivätkä jakaneet niitä nuoremmille sisaruksilleen. Tiesivät että näin heille ei olisi jäänyt paljoakaan.
Itse olen keskiluokkaisesta kaksilapsisesta perheestä. Emme olleet rikkaita mutta meillä oli aina kaikki mitä tarvitsimme, ei luksusta. Meistä ei kasvanut itsekkäitä vaan jopa peruskirjoituksessa vanhempiemme kuoltua jaoimme kaikki tavarat tyyliin ota sä tää sulla on varmaan sille enemmän käyttöä.
Minulla on yksi lapsi. Mekään emme ole rikkaita mutta elämme hyvää elämää, lapsi sai hyvän koulutuksen, matkustelemme, syömme ravintolassa kun haluamme jne. Ainokaisestamme ei kasvanut itsekästä vaan erittäin antelias muut huomioonottava sosiaalinen ihminen.
Kun lapseni kymmenisen vuotta sitten alkoi miettiä mille alalle opiskelisi, hän totesi että kun on tottunut määrätynlaiseen elintasoon niin haluaisi myös kustantaa itselleen samanlaisen elämän. Hän on nyt finanssialalla ja tienaa satoja tuhansia vuodessa.
Elämä on valintoja.
Tässä keskustelun aiheena olevassa perheessä minusta oli väärin, että lapsille koko ajan selitettiin kuinka köyhiä ollaan ja tehtiin suuri numero oikein kuvan kanssa siitä, kuinka seitsemän euron snorkkeliin säästettiin rahaa. Ei ole lapsen velvollisuus surra perheen rahatilannetta.
Nuo lapsethan kannattelivat jo vanhempiaan.
Ja se kuusivuotias tuotiin oikein etualalle uhriutumaan pitkine ripsineen.
Koko ajan selitetään, miten heillä on oikeus ja kaikki paska on "jonkun muun syy".
Tosi hienot eväät elämään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perhe vaikuttaa lestadiolaiselta. Äiti meikitön ja lihava. Isäkään ei ole työhaluinen. Lapsia paljon, ja jo nuoresta ovat töissä.
Vierailija kirjoitti:
Perhe vaikuttaa lestadiolaiselta. Äiti meikitön ja lihava. Isäkään ei ole työhaluinen. Lapsia paljon, ja jo nuoresta ovat töissä.
Kyllä suurin osa 16-vuotiaista on nykyäänkin kesätöissä. Tosin omani ei viime kesänä saanut niitä mistään, nyt pääsee kun on 17.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mielestä perheen äidillä menee ihan hyvin nähden rankan laitos-ja katulapsuuden sekä epäonnistuneen adoption. Noilla kokemuksilla hänellä on silti ilmeisen hyvä parisuhde ja ovat rakastavia vanhempia lapsilleen. Päihdeongelmaa ei näytä olevan.
Miehestä kerrottiin aika vähän. Se jäi epäselväksi, miksi ei ole vaihtanut alaa.
Veikkaan että tukikuukaudet on käytetty ensimmäiseen tutkintoon ja jos haluaisi opiskella uuden alan, vaatisi se käytännössä työkkärin hyväksynnän asialle. Sitä taas on vaikea saada jos ensimmäinen tutkinto on alalta jonka periaatteessa pitäisi työllistää.
Noh, kyllä jo parin vuoden työttömyyden jälkeen on hyvä mahdollisuus opiskella työkkärin tuella uusi tutkinto. Nopeamminkin jos hakemassa työllistävälle alalle, esim lähihoitajaksi. Kyllä niitä Nokialta työttömäksi jääneitä on todella paljon uudelleenkoulutettu. Jos sulla on tutkinto kahdenkymmenen vuoden takaa ja kymmenen vuoden työttömyys, saat varmaan luvan opiskella lähes mitä vain, koska tuossa tilanteessa mikä vain parantaa mahdollisuuksia työllistyä (toisin kuin kuntouttava).
Tätähän työttömille aina toitotetaan, pitää kouluttautua uuteen ammattiin. Välillä työttömiä on myös patisteltu ottamaan vastaan muitakin kuin oman alansa töitä. Turhan usein työttömät joilla on suoritettuna tutkinto, arvottavat yhden tutkinnon nojalla itsensä ihan liian korkealle työmarkkinoilla, vaikka osaamista ja työhistoriaa ei olisi kovin paljon. Ihan kuin he olisivat omalla alallaan niin ainutlaatuisia ja korvaamattomia että työnantajan pitäisi kumarrellen tulla kotoa pyytelemään töihin. Tutkintoon vedoten ei myöskään suostuta tekemään toisen alan töitä, ajatuskin kauhistuttaa.
Pitäisi nöyrtyä ja ottaa vastaan niitä töitä mitä saa.
Vierailija kirjoitti:
Köyhiltä pitäisi lapset ottaa huostaan. Sitähän on tehty tutkimuksia, että köyhiä lapsia kiusataan koulussa ja muutenkin köyhyys periytyy. Sijaiskodissa saisi kaiken tarpeellisen yhteiskunnan laskuun. Sijaisvanhemmat pitävät lapsia työkseen joten olot siellä paremmat.
Et ole viime aikoina uutisia lukenut? Ties kuinka monta laitosta on saanut huomautuksia sijaislasten huonosta kohtelusta. Ilmoitukset ovat vain lisääntyneet. Julkisuudessa lapsuutensa laitoselämästä kertoneista suurin osa ei ole ollut tyytyväisiä ja monella ongelmia on tullut laitokseen joutumisen jälkeen rutkasti lisää ja pilannut tulevaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella helpolta kuulostaa teidän ohjeet. Mutta kun elämä ei ole niin yksiviivaista.
T. Töissä käyvä köyhä (traumatisoitunut)
Raha-asiat on ihan pelkkää perusmatikkaa. On tulot ja on menot. Tulojen pitää olla isommat kuin menot.
Samaa voidaan periaatteessa sanoa painonhallinnasta, vaan ei sekään ihan niin suoraviivaista ole. Jos joutuu aina etenemään järki edellä ja kieltäytymään kaikesta, mikä tuottaa iloa ja nautintoa, niin ennemmin tai myöhemmin mieli väsyy ja tulee 'repsahdus'
Monet, jotka käyttäytyvät ulkopuolisen silmin aivan järjettömästi, ovat lapsuudessaan jääneet vaille opastusta siitä, miten tunteet voi kohdata hallitusti. Jos vanhempien esimerkki on ollut se, että lyhyen tähtäimen nautinto on tärkeämpi kuin terveys, lapset tai turvallisuus, niin lapsi oppii pitämään sitä normaalina.
Itseäkin moinen järjenköyhyys sattuu aivoon, mutta olen hieman eri yhteydessä huomannut, miten kavalasti oma kasvuympäristö vaikuttaa siihen, mikä on itselle 'normaalia'. Joillekin se on kaksi lämmintä ateriaa päivässä, hampaiden pesu aamuin illoin ja säännölliset rutiinit. Toisille aamun avaaminen kaljapullon kanssa ja vanuminen baariin, päivän törpöttely ja illalla sammuminen. Näiden perheiden todellisuuksilla on parin maailmankaikkeuden ero. Ja jos ajattelee, että lapsi kasvaessaan automaattisesti yhtäkkiä ymmärtää ja oppii muiden kotona omaksumat taidot, niin valitettavasti ei toimi niin.
Käsien vääntely ja ylenpalttinen ymmärtäminenkään ei auta mitään, joten olisi mahtavaa jos esim. työkkärissä tarjottaisiin ihan sellaisia "näin rakennat itsellesi ja perheellesi hyvän elämän"-tyyppisiä kurssituksia ja tarvittaessa ohjauksen mt-palveluihin. Samalla voisi vähentyä syrjäytyminen ja sen siirtyminen seuraaville sukupolville.
Tässäpä tämän ketjun järkevimpiä kommentteja. Itse olen elänyt lapsuuden, jossa piti opetella elämään ihan itse, ei meillä kukaan opettanut että pitää pestä hampaat tai että normaalisti ruokaa on ihmisillä kotona tarjolla edes säännölllisesti kerran päivässä. Olin aivan äimänä kavereiden luona ala-asteikäisenä kun kutsuttiin syömään ja siellä on tarjolla erilaisia ruokia ja leipiä ja maitoa ja piimää. Meillä jos ruoka-aikaan oli pöydässä jotain niin makaronimössö ja ketsuppi. En voinut uskoa että kaverit saa käydä jääkaapilla itse jos huvittaa, meillä ei saanut mennä vaikka olisi nälkä.
Sitten kun muutin kotoa pois oli työn ja tuskan takana oppia huolehtimaan omasta ravitsemuksesta ja ihan tosiaan perushygieniasta. Eikä tähän mitään apuja yhteiskunnalta saa. Kaljan juomiseksihan se taittui useammaksi vuodeksi ennen kuin omat aivot oli tarpeeksi kypsyneet (ja oli edes käynyt selväksi mitä aikuiselta odotetaan) ottamaan vastaan kaiken sen vastuun.
Perusarjen hallinta liittyy todella voimakkaasti omiin kykyihin hallita itseään, impulssejaan ja omia tunteitaan. Monelle vaikeista oloista ponnistavalle nämä eivät ole itaestäänselvyyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi voisi olla vaikka perheen äiti syömättä jos ei ruokaa riitä. Jo linkkiä avaamatta kun pystyi ennustamaan miltä "nälässä elävän" perheen, tai ainakin sen äidin, ruumiinrakenteet näyttää. Syömättömyydellä kun ei tuonmuotoiseksi pääse.
Mutta euron mikropitsoilla pääsee. Köyhillä ei ole yleensä varaa syödä terveellisesti.
En tiedä montako henkeä tuossa perheessä oli mutta esim 5 lättypizzsn hinnalla teet ihan oikeaa ruokaa koko perheelle. Aina voi syödä hyvin jos haluaa!
Jahas. Kerropa miten 5x0,79€ riittää 7 henkilön ruokkimiseen?
Katselin hintoja S-ryhmästä, halvimmat jauhelihapizzat oli 6,44 €/ 7 kpl.
Samaan hintaan saisi 400 gr jauhelihaa, purkin kiherneitä, purkin tomaattimurskaa ja puoli kiloa porkkanoita, joista voisi tehdä kastikkeen ja vielä kaksi kiloa perunoita.
No tätä just tarkoitin sillä omituisella "jalojen köyhien" ihannoinnilla. Ei sellaisia ole. Vaan se ankea köyhä lapsuus jalostaa huippuunsa vain kaikkein ikävimmät luonteenpiirteet.