Yle: Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?

En kutsuisi heitä köyhiksi, vaan pienituloisiksi.

Oma perheeni on samassa tilanteessa. Kotimme on kaunis ja lapset ovat huolella puettuja, koska minä äitinä olen näppärä tekijä ja tarjoushaukka, ja isä on aktiivinen kyselijä ja mukavan miehen maineessa. Tosin me molemmat olemme töissä, joskin meidän tulomme yhdessä ovat yhtä suuret kuin yhden opettajan kuukausiansio keskimäärin. Velkoja ei ole, pientä asuntolainaa lukuun ottamatta.

Seuraamme tarkasti hintoja ja ostamme vaatteet kirppareilta ja marketeista. Ostamme esimerkiksi kengät ja takit sesongin loppuunmyynneistä seuraavaa vuotta varten, emmekä sesongin ollessa käynnissä. Tutkin tarkasti vaatteet, sillä niiden saumoista ja kutimen tiukkuudesta näkee, onko vaate tarkoitettu kestämään vai nyppyyntymään jo parin pesukerran jälkeen. Hinnalla ei tunnu olevan nykyään mitään tekemistä laadun kanssa!

Meillä on vanha auto, jossa on mahdollisimman vähän uutta tekniikkaa. Mies on istunut kirjastossa illat pitkät opiskelemassa tämän merkkisen ja mallisen auton huoltoa ja korjausta. Niin kauan kuin huollossa ei tarvita vinssiä, mieheni pitää auton kunnossa. Autolla ajetaan mahdollisimman vähän, ja sen kuntoa vaalitaan. Yhtäkään kylmäkäynnistystä ei ole tehty, öljyt vaihdetaan ajallaan ja miehen työkalupakissa on kaikkea kuparitahnasta lähtien. Isossa perheessä on tietysti vähemmän vaihtoehtoja huoltovapaan auton valitsemiseen. 

Olen pitänyt ihan normaalina, että joskus syödään supersuper halpaa ruokaa. Puuroa, juureksia ja hernekeittoa. Erikoisjuustoja syömme kerran vuodessa, muuten käytämme Edamia. Peruna on hyvä ja halpa sekä monipuolinen ruoka-aine, ja pitää paremmin nälkää kuin pasta.

Marjojen tai sienien poimimista en suosittele kenellekään, joka ei tiedä hyvää paikkaa valmiiksi. Hyvien paikkojen etsiminen vie paljon aikaa ja polttoainetta, eli se tulee kalliiksi. Sunnuntaiajelut ovat hyvää ajanvietettä silloin, kun rahasta _ei_ tee tiukkaa. Vaikka lupaavat paikat etsisi karttojen ja ilmakuvien perusteella harhailun välttämiseksi, niin silti viikonlopun saldo voi olla 30 euroa bensoihin vs. 4 dl marjoja - eli ei mitään järkeä.

On meilläkin tietokoneita ja yksi pelikonsoli - kaikki on ostettu käytettyinä. Pöytätietokone on paras, 15 vuotta vanha ja nopea edelleen. Se on hyvä, koska sitä voi korjata ja siihen voi ostaa varaosia netistä. Pidämme sitäkin hyvin, joten se näyttää edelleen uudenveroiselta kiiltävine kuorineen ja ajattomine muotoiluineen. Läppärit ovat tuskastuttavan hitaita, mutta niillä voi tehdä nettitehtäviä ja yksi lapsi tykkää kirjoittaa tarinoitaan läppärille. Pleikkari tuli meille käytettynä yhtenä syksynä, jolloin kääräisimme sen pakettiin ja annoimme lapselle joululahjaksi. 

Tsemppiä perheelle! Olen huolissani perheen esikoisen puolesta, sillä nyt hän on ainoa, joka käy töissä. Toivon, että hän saa käyttää rahat itse, eikä hän ajaudu elättämään pienillä Mäkkäri-tuloillaan perhettänne tai maksamaan vanhempiensa velkoja! Antakaa lasten kerätä säästöjä heidän omaa elämäänsä varten, se on suuri palvelus ja lahja, ja pystytte varmasti siihen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilen luin pari juttua Rikkaat ja rahattomat -ohjelmasta. Niissäkin oli ylipainoisia.

Täysin ilman ilkeilyä väkisilläkin tulee mieleen, miten vähävaraisissa heitä näyttää olevan niin paljon?

Tätä ihmettelen myös.

Kun meidän perheemme oli hyvin köyhä ja lapsia 2 90-luvun lamassa olimme todella alipainoisia. Itse usein vain kaavin vuuan pohjat kun mies ja lapset ottivat ensin ruokaa ja minä söin mitä jäi - jos jäi. Sellainen lasinen pyöreä pyrexvuuallinen makaronilaatikkoa piti riittää 2 pv - nykyään monet syö sellainen kahteen pekkaan päivässä!

Kerran viikossa saimme normaalin ruuan kun kävimme vanhempieni luona syömässä. Mitään sossutukia ei tullut mieleenkään hakea eikä niitä edes saanut

Voi elämän kevät! 90-luvulla tuet oli paljon suuremmat kuin nyt ostovoimaltaan!

Ihan omaa tyhmyyttä oli nähdä nälkää kun ei ylpeys antanut myöten hakea tukia!

Me emme saaneet tukia koska molemmilla oli työpaikka. Oma palkkani meni täysin asuntolainan korkoihin (16%) ja mieheni oli lomautettuna. Lomautus alkoi helmikuussa ja 1. erä päivärahaa tuli syyskuussa.

Koska miehelläni oli pakko olla auto töitä varten emme olleet oikeutettuja toimeentulotukeen. Auto olisi pitänyt myydä ja syödä sillä rahalla. Sen jälkeen mieheni olisi jäänyt työttömäksi kun työmatkat oli 10-100km päivässä. Pikku dilemma. Kerran nälissäni pyysin lapsille 20 markkaa sossusta ruokarahaa ja em oli vastaus.

Asuntoa ei voinut myydä kun ei ollut varaa vuokra-asuntoonkaan eikä laman aikaan kukaan edes ostanut asuntoja

Jos ei ole elänyt tuota aikaa ei tiedä mikä se todellisuus oli! Avun hakijaa nöyryytettiin kaikin tavoin, se ei ollut vain netin kautta lähetetty hakemus kuten nykyään.

Jos tukia olisi saanut, ostovoima oli paljon pienempi kuin nykyään.

Toimeentulotuen ostovoima oli 90-luvulla oikeasti isompi kuin nykyisin. Ihan omakohtaista kokemusta on.

Vierailija kirjoitti:

En kutsuisi heitä köyhiksi, vaan pienituloisiksi.

Oma perheeni on samassa tilanteessa. Kotimme on kaunis ja lapset ovat huolella puettuja, koska minä äitinä olen näppärä tekijä ja tarjoushaukka, ja isä on aktiivinen kyselijä ja mukavan miehen maineessa. Tosin me molemmat olemme töissä, joskin meidän tulomme yhdessä ovat yhtä suuret kuin yhden opettajan kuukausiansio keskimäärin. Velkoja ei ole, pientä asuntolainaa lukuun ottamatta.

Seuraamme tarkasti hintoja ja ostamme vaatteet kirppareilta ja marketeista. Ostamme esimerkiksi kengät ja takit sesongin loppuunmyynneistä seuraavaa vuotta varten, emmekä sesongin ollessa käynnissä. Tutkin tarkasti vaatteet, sillä niiden saumoista ja kutimen tiukkuudesta näkee, onko vaate tarkoitettu kestämään vai nyppyyntymään jo parin pesukerran jälkeen. Hinnalla ei tunnu olevan nykyään mitään tekemistä laadun kanssa!

Meillä on vanha auto, jossa on mahdollisimman vähän uutta tekniikkaa. Mies on istunut kirjastossa illat pitkät opiskelemassa tämän merkkisen ja mallisen auton huoltoa ja korjausta. Niin kauan kuin huollossa ei tarvita vinssiä, mieheni pitää auton kunnossa. Autolla ajetaan mahdollisimman vähän, ja sen kuntoa vaalitaan. Yhtäkään kylmäkäynnistystä ei ole tehty, öljyt vaihdetaan ajallaan ja miehen työkalupakissa on kaikkea kuparitahnasta lähtien. Isossa perheessä on tietysti vähemmän vaihtoehtoja huoltovapaan auton valitsemiseen. 

Olen pitänyt ihan normaalina, että joskus syödään supersuper halpaa ruokaa. Puuroa, juureksia ja hernekeittoa. Erikoisjuustoja syömme kerran vuodessa, muuten käytämme Edamia. Peruna on hyvä ja halpa sekä monipuolinen ruoka-aine, ja pitää paremmin nälkää kuin pasta.

Marjojen tai sienien poimimista en suosittele kenellekään, joka ei tiedä hyvää paikkaa valmiiksi. Hyvien paikkojen etsiminen vie paljon aikaa ja polttoainetta, eli se tulee kalliiksi. Sunnuntaiajelut ovat hyvää ajanvietettä silloin, kun rahasta _ei_ tee tiukkaa. Vaikka lupaavat paikat etsisi karttojen ja ilmakuvien perusteella harhailun välttämiseksi, niin silti viikonlopun saldo voi olla 30 euroa bensoihin vs. 4 dl marjoja - eli ei mitään järkeä.

On meilläkin tietokoneita ja yksi pelikonsoli - kaikki on ostettu käytettyinä. Pöytätietokone on paras, 15 vuotta vanha ja nopea edelleen. Se on hyvä, koska sitä voi korjata ja siihen voi ostaa varaosia netistä. Pidämme sitäkin hyvin, joten se näyttää edelleen uudenveroiselta kiiltävine kuorineen ja ajattomine muotoiluineen. Läppärit ovat tuskastuttavan hitaita, mutta niillä voi tehdä nettitehtäviä ja yksi lapsi tykkää kirjoittaa tarinoitaan läppärille. Pleikkari tuli meille käytettynä yhtenä syksynä, jolloin kääräisimme sen pakettiin ja annoimme lapselle joululahjaksi. 

Tsemppiä perheelle! Olen huolissani perheen esikoisen puolesta, sillä nyt hän on ainoa, joka käy töissä. Toivon, että hän saa käyttää rahat itse, eikä hän ajaudu elättämään pienillä Mäkkäri-tuloillaan perhettänne tai maksamaan vanhempiensa velkoja! Antakaa lasten kerätä säästöjä heidän omaa elämäänsä varten, se on suuri palvelus ja lahja, ja pystytte varmasti siihen. 

Tämähän tässä onkin ongelma. Teillä on ollut nokkelat lapsuudenperheet, jotka ovat opettaneet teille hyödyllisiä arjen taitoja. Ei kukaan opi käyttämään kirjastoa tai tulkitsemaan tuotteen laatua jo kaupassa, ellei joku sellaista opeta. Myöskään tavaroiden huoltamista ja kunnossapitoa ei opeteta kaikille lapsena. 

Artikkelin perheen kumpikin vanhempi on ollut aikanaan heitteillä. Jos ei fyysisesti, niin henkisesti. He tarvitsevat rahaa siihen, että lapset vaatteutuvat ja auto korjaantuu - omaa osaamista ei vain ole. Kun elämässä pärjääminen on yhden kortin eli riittävien ansiotulojen varassa, niin riskit ovat isot. Joskus ne realisoituvat. 

Voiko tuon äidin sairaus olla ihan hirvittävän huonolla tolalla, jos on kuitenkin synnyttänyt useita lapsia? En toki hänen tilanteestaan tiedä sen kummempaa, mutta onhan raskauskin aika iso rasitus kropalle. Jos ei pysty töihin, niin ei luulisi pystyvän useisiin raskauksiinkaan ja lastenhoitoon. Vai onko se vajaatoiminta diagnosoitu ihan äskettäin?

Vierailija kirjoitti:

Eivät nuo köyhää olleet nähneetkään. Oli iso televisio, huonekalut, kaikilla älypuhelin, asuttiin ihan tilavasti, juotiin mehuja ja pullojuomia (hanavesi olisi edullisempaa), työttömillä oli auto ja puolet perheestä söivät selvästi yli tarpeen.

En koe olevani köyhä, mutta ei meillä juoda mehuja tai pullojuomia vaan edullisella vedellä mennään. Ei ole autoa, ei televisiota eikä älypuhelimia eikä olla ylipainoisia. Yksi tietokone on, kun opiskelen yliopistossa. Asutaan kaksiossa neljän hengen voimin. Silti koen, että meillä on varaa kaikkeen mitä tarvitaan eikä tarvitse itkeä rahanpuutetta tai olla syömättä.

Elämänhallinnan ja suhteellisuuden tajun puutetta Ylen perheellä kyllä oli.

Köyhyyttä ei mitata noin. Ei pullojuomien määrällä tai edullisella vedellä, televisiolla tai muullakaan tavaralla.

"Köyhyys- tai pienituloisuusraja on 60 prosenttia kotitalouksien käytettävissä olevasta mediaanitulosta. Kotitalous on köyhä, jos sen nettotulot ovat alle 60 prosenttia väestön keskimääräisestä tulotasosta. Pienituloisuuden raja oli 2019 yhden hengen taloudelle noin 1 280 euroa kuukaudessa."

http://www.eapn.fi/wp-content/uploads/2021/10/EAPN-FIN-Koyhyysvahti-202…

IT ala on aika laaja. Nuo helpoimmat hommat mitkä menny intiaan yms.   on sellasille jotka ei pysty paljo vaikeampaan, tai eivät opi vaikka yrittäis.  Suomessa halutaan  tiettyjä juttuja hallitsevia it-duunareita, joita ei ole paljoa.  Normi koodareille ei oo mitään enää.

Me eletään alle köyhyysrajan, 4 henkisen perheen nettotulot 1800e.

Miksi meistä ei tehdä juttua kun saadaan rahat riittämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"ilman autoa emme pääse tutkimuksiin"

Väärin: Kela-taksilla pääsee sairaanhoitoon. Maksaa 25e/suunta. Eli huimasti vähemmän kun sen auton omistaminen ja korjaaminen maksaa. Lisäksi jos käyntejä on paljon, niin omavastuun (300e) täyttymisen jälkeen kelataksit ovat loppuvuoden ilmaisia.  Kenen autokustannukset/ vuosi on 300e?

Nostan hattua, että omistavat ennemmin auton kuin ajelevat veronmaksajien rahoilla taksilla.

Häh, kalliimmaksihan se veronmaksajille tulee maksaa heidän auton ylläpito ja käyttö.

Niin, onhan se paljon halvempaa käydä 4 eri terapiassa taksilla. Eihän siitä tule kuin 200 € viikossa. Ihanan halpaa.

En tiedä kuinka monta terapiaa tuon perheen lapsella on, mutta pitäisi olla ainakin puheterapia, toimintaterapia, perheterapia ja fysioterapia sekä lisäksi hoitajan tapaamisia ja lääkärikäyntejä.

Hyvällä tuurilla riittää kymppitonni vuodessa taksikyyteihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua huvittaa, kun köyhyyttä koskeviin keskusteluihin tulee aina joku tarjoamaan marjastusta ja sienestystä ratkaisuna kaikkeen. Kuvitelkaa esim. seuraavat keskustelut:

Olen viiden lapsen äiti, jolla on terveysongelmia ja taustalla vaikea lapsuus, jossa olen kokenut mm. köyhyyttä, väkivaltaa, hyväksikäyttöä sekä juurettomuutta. Koen, että en ole oppinut kaikkia riittäviä rahankäyttötaitoja sen johdosta nuorempana, mutta haluan tarjota omille lapsilleni hyvän lapsuuden. Mitäköhän minun kannattaisi tehdä? - No sienestät ja marjastat, eiköhän se sillä hoidu.

Olen ollut työttömänä pitkään ja toimin lapseni omaishoitajana, minulla on velkoja koska olen tehnyt ehkä huonoja päätöksiä aiemmin. Ruoka ei riitä. Miten tästä eteenpäin? - Menet marjaan ja sieneen, ja MYYT ne. Keität hilloa mutta sitä ei sitten syödä liikaa että ei lihota. Ongelmat ratkaistu!

Marjastamalla ja sienestämällä ei tietenkään ratkaista kaikkia ongelmia, mutta sillä tavalla saadaan ilmaista ravintoa ja myös liikuntaa ja ylipäänsä tehdään jotain itsekin oman toimeentulon eteen eikä vain odoteta sohvalla tukieurojen kilahtamista tilille tai ruokakassin kiikuttamista ovelle.

Minä olen köyhä, marjastan ja sienestän ihan ilokseni, mutta sanottava on ettei siitä oikeasti mitään varsinaista säästöä tule. Tulen toimeen ilman puolukoita, mustikoistakaan ei niin usein tule mitään tehtyä, että siitä säästöä syntyisi. Parempi vain jättää piirakat leipomatta ihan terveydenkin takia. Puuroon lisään marjoja välillä tai jogurtin kanssa syömme. Sieniä söisin enemmänkin, mutta mulla ei ole autoa ja asumme paikassa, jossa sieniä ei paljon kasva. Talouteen sienillä ei ole vaikutusta. Pakastin on kuitenkin oltava, joten sanoisin, että tulos on +-0.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"ilman autoa emme pääse tutkimuksiin"

Väärin: Kela-taksilla pääsee sairaanhoitoon. Maksaa 25e/suunta. Eli huimasti vähemmän kun sen auton omistaminen ja korjaaminen maksaa. Lisäksi jos käyntejä on paljon, niin omavastuun (300e) täyttymisen jälkeen kelataksit ovat loppuvuoden ilmaisia.  Kenen autokustannukset/ vuosi on 300e?

Pääseekö niillä lapsen terapioihin? Tuon tason lapsella on varmasti sekä puhe- että fysioterapiaa suunnilleen kerran viikossa. 

Mä en saanut selville missä kaupungissa he asuvat. Joissakn pienissä kunnissa on halpoja rivitaloasuntoja. Siellä missä asuin lapsena on paljon ns. kunnan rivitaloja, kerrostaloja nolla. Yksi kerrostalo on, missä on paljon vuokra-asuntoja ja siinä asuu enimmäkseen sosiaalitapauksia, joiden vuokrat tulee suoraan kelalta sijoittajien tilille. Tämä on kyllä osaketalo, mutta yksi sijoittaja omistaa noin puolet asunnoista.  Toinen kerrostalo on, jossa on omistusasuntoja ja sijoitusasuntoja myös, mutta jos niissä vähissä isoissa asunnossa jo joku asuu, miten voi silloin mennä kerrostaloon?  Pienissä kunnissa siis rivitaloasuminen on yleistä. Saisin nykyisen suomalaisittain keskisuuren kaupungin keskusta-asuntomme (kerrostalo) hinnalla sieltä kolme suunnilleen samankokoista 90-luvulla rakennettua rivitaloasuntoa.

Kuntouttavassa työtoiminnassa ei yleensä pitäisi työkykyisiä olla. Eikä it-alalla ole töitä kaikille, jos ei ole jotain erikoisosaamista, lisäksi työttömiä ylenkatsotaan. Lähipiirissä on yksi alan osaaja, joka oli sairauslomalla pitkään eikä saa enää töitä - oli työkokeilussa ja koronan vuoksi kela keskeytti sen ja kielsi etätyön työkokeilussa. Nyt on ollut vaikeuksia päästä takaisin, joten olemme etsimässä hänelle projekteja tehdä omaan laskuun, koska osaamista on. Autan häntä paperitöissä, koska hänellä on fyysisen sairauden vuoksi myö asperger. 

Kuntouttavassa työtoiminnassa on vaikka kuinka paljon työkykyisiä. Syyksi riittää se, että olet ollut pitkään työttömänä. Kun vuosia kertyy, mikään ei pelasta TYP:iltä. Itse olen tehnyt kuntouttavaa jo ennen TYP:piin joutumista, ja tavannut siellä runsaasti ihmisiä jotka olisivat täysin työkykyisiä jos joku töihin huolisi. Mutta kun työnantajille ei kelpaa kuin priima. Mitään terveydellistä ongelmaa ei saa olla. Ikää ei saa olla. Aukkoja työhistoriassa ei saa olla. Pitää jaksaa tehdä katkeavaa kolmivuoroa jossa ei mitään pitkiä vapaita tunneta, vaan yövuorojen jälkeen on viikonloppu ja sitten seuraava viikko aamuvuoroa. Ihmisen pitää olla täysi robotti nykyään että saa töitä. Kun et saa töitä, TE-keskus kyllä pitää huolen ettet pääse "syrjäytymään".

Vierailija kirjoitti:

Me eletään alle köyhyysrajan, 4 henkisen perheen nettotulot 1800e.

Miksi meistä ei tehdä juttua kun saadaan rahat riittämään?

Paljonko ulosotto vie rahaa?

Vierailija kirjoitti:

Perheen mamma on kolumbialaista verta vai? No selittää hervottoman poikimisen..

Tai oman taustansa takia on halunnut ison perheen ja antaa lapsille rakkautta. En puhu nyt materiasta vaan siitä kunnioituksesta ja kiintymyksestä mikä koko perheen kommunikoinnissa näkyi.

11 vuotta eletty kädestä suuhun mutta ainakin kaksi lasta on silti tehty sinäkin aikana?

Just. En kyllä tunne mitään sääliä noita vanhempia kohtaan. Lapsia kyllä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me eletään alle köyhyysrajan, 4 henkisen perheen nettotulot 1800e.

Miksi meistä ei tehdä juttua kun saadaan rahat riittämään?

Paljonko ulosotto vie rahaa?

Ei yhtään, meillä on talo- ja autolainaa. Tuskinpa tuo perhe kovin suurta summaa maksaa ulosottoa koska ovat työttömiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheen mamma on kolumbialaista verta vai? No selittää hervottoman poikimisen..

Tai oman taustansa takia on halunnut ison perheen ja antaa lapsille rakkautta. En puhu nyt materiasta vaan siitä kunnioituksesta ja kiintymyksestä mikä koko perheen kommunikoinnissa näkyi.

Uusperheestä kyse.

Tässäkin keskustelussa kummasti alapeukutetaan kaikkia realistisia viestejä missä tuomitaan rajaton lisääntyminen jos ei ole rahaa elättää jälkikasvua. Mitä helkkaria taas mammat? Onko penskojen tekeminen teidän mielestänne joku parannuskeino vaikka masennukseen? Mitä enemmän on sairauksia sitä enemmän pitää poksauttaa lapsia ulos koska"saa ihanaa rakkautta ja jaksaa taas" Ei, muiden siivellä eläminen on lopetettava. Perheen tilanne ei tullut näille yllätyksenä joten miksi helkkarissa niitä lapsia on väännetty vuosia sen jälkeenkin? Mitä pyörii naisen(?) päässä jonka mielestä ei tartte murehtia mistään, kyllä yhteiskunta hoitaa jotenkin, pullautan siis lisää mukuloita ihquuu. 

Muut joutuvat karsimaan peruselämisestä ja tarveasioista "ilmastomuutoksen ja resurssien loppumisen takia" että siipeilijät voivat työntää lisää kuluttajia tähän maailmaan. 

Vierailija kirjoitti:

Äänestäkää lisää SDP:tä ja Vihreitä, Vasemmistoa niin saadaan lisää näitä ruikuttajia Suomeen. Kun on lihava niin tietääkseni ruoka lihottaa, että heidän perheessään on näköjään varaa syödä. IHanaa olla suomalainen veronmaksaja ja maksaa näiden ruikuttajien elämää. Itse päädyin vain yhteen lapseen, halusin tarjota hänelle kunnon elintason. En kaipaa yhteiskunnan almuja, kotonani on opetettu ottamaan itse vastuu omasta elämästä, SE EI OLE YHTEISKUNNAN TEHTÄVÄ. Vaikka olisi kuinka rankka lapsuus sitä tätä, ota vastuu omasta elämästä. Itselläni ei ole ollut helppo elämä, en ole syntynyt kultalusikka suussa, mutta omalla asenteella olen pärjännyt.

Taas kerran: perheen äiti on lapsena elänyt kadulla, tullut adoptpiduksi toiselle mantereelle ja joutunut lastenkotiin ja laitoksiin. Sinä et tiedä, miten vastaava lapsuus olisi sinuun vaikuttanut. Turha edes yrittää väittää muuta.

Minua alkaa ärsyttää tällaiset uutiset. Itse olen päätynyt siihen, että en pienituloisena hanki lapsia kun ei ole kunnollista mahdollisuutta elättää heitä. Näitä uutisia lukiessa tulee kuitenkin mieleen, että miksi minunkaan pitäisi olla vastuullinen. Voisin pistää ranttaliksi ja alkaa hankkia lapsia yhteiskunnan piikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äänestäkää lisää SDP:tä ja Vihreitä, Vasemmistoa niin saadaan lisää näitä ruikuttajia Suomeen. Kun on lihava niin tietääkseni ruoka lihottaa, että heidän perheessään on näköjään varaa syödä. IHanaa olla suomalainen veronmaksaja ja maksaa näiden ruikuttajien elämää. Itse päädyin vain yhteen lapseen, halusin tarjota hänelle kunnon elintason. En kaipaa yhteiskunnan almuja, kotonani on opetettu ottamaan itse vastuu omasta elämästä, SE EI OLE YHTEISKUNNAN TEHTÄVÄ. Vaikka olisi kuinka rankka lapsuus sitä tätä, ota vastuu omasta elämästä. Itselläni ei ole ollut helppo elämä, en ole syntynyt kultalusikka suussa, mutta omalla asenteella olen pärjännyt.

Taas kerran: perheen äiti on lapsena elänyt kadulla, tullut adoptpiduksi toiselle mantereelle ja joutunut lastenkotiin ja laitoksiin. Sinä et tiedä, miten vastaava lapsuus olisi sinuun vaikuttanut. Turha edes yrittää väittää muuta.

Entä sitten? Penskojen tehtailu veronmaksajien piikkiin toisessa maassa ei varmasti ole parannuskeino siihen menneisyyteen. 

Vierailija kirjoitti:

Voiko tuon äidin sairaus olla ihan hirvittävän huonolla tolalla, jos on kuitenkin synnyttänyt useita lapsia? En toki hänen tilanteestaan tiedä sen kummempaa, mutta onhan raskauskin aika iso rasitus kropalle. Jos ei pysty töihin, niin ei luulisi pystyvän useisiin raskauksiinkaan ja lastenhoitoon. Vai onko se vajaatoiminta diagnosoitu ihan äskettäin?

minulla on läppävika ja sydämen vajaatoiminta ja kun lääkitys kohdillaan niin elän suht normaalia elämää. Liikunta ja terveellinen ruokavalio on kaiken a ja o. Maratoonille en toki lähde mutta mm. Marjastan.