Yle: Walhelmin perheen isä on välillä syömättä, jotta lapsille riittää ruokaa – mutta onko rivitalossa asuvalla perheellä sittenkään oikeutta puhua köyhyydestä?
Hyviä pointteja
Kommentit (4664)
Perheen isä on ollut 12 vuotta työttömänä. Vaikka töitä nyt jostain syystä yhtäkkiä löytyisi, voiko IT-alalle edes palata noin pitkän tauon jälkeen?
Ainakin 2 lapsista (vai 3?) on tehty sen jälkeen, kun isä on ollut työttömänä. Mitä töitä perheen äiti on tehnyt tänä aikana? Hänen sairautensa diagnosoitiin 5 vuotta sitten eli kai hän jotain on tehnyt sitä ennen. Ihmettelen muuten sitäkin, että nuorin lapsista on hankittu diagnoosin jälkeen. Ja elleivät koirat ole yli 12-vuotiaita, nekin on hankittu työttömyyden aikana. Tuntuu oudolta laskea kolikoita snorkkelia varten, jos on kuitenkin hankittu koiria.
Elämänhallinnasta tässä mielestäni on eniten vikaa. Ei kukaan vastuuntuntoinen aikuinen heitä saapuneita laskuja paperisilppuriin. Jo tuo asia yksistään paljastaa aika paljon.
Eivät nuo köyhää olleet nähneetkään. Oli iso televisio, huonekalut, kaikilla älypuhelin, asuttiin ihan tilavasti, juotiin mehuja ja pullojuomia (hanavesi olisi edullisempaa), työttömillä oli auto ja puolet perheestä söivät selvästi yli tarpeen.
En koe olevani köyhä, mutta ei meillä juoda mehuja tai pullojuomia vaan edullisella vedellä mennään. Ei ole autoa, ei televisiota eikä älypuhelimia eikä olla ylipainoisia. Yksi tietokone on, kun opiskelen yliopistossa. Asutaan kaksiossa neljän hengen voimin. Silti koen, että meillä on varaa kaikkeen mitä tarvitaan eikä tarvitse itkeä rahanpuutetta tai olla syömättä.
Elämänhallinnan ja suhteellisuuden tajun puutetta Ylen perheellä kyllä oli.
Vierailija kirjoitti:
Televisio mikä näkyi ohjelmassa on jo todella vanhaa mallia, tuollaisia jaetaan ilmaiseksi uuden tieltä pois.
Ei köyhät saa ottaa mitään ilmaiseksi roskalavalta. Heidän pitää ostaa kaikki uutena..
Vierailija kirjoitti:
Eivät nuo köyhää olleet nähneetkään. Oli iso televisio, huonekalut, kaikilla älypuhelin, asuttiin ihan tilavasti, juotiin mehuja ja pullojuomia (hanavesi olisi edullisempaa), työttömillä oli auto ja puolet perheestä söivät selvästi yli tarpeen.
En koe olevani köyhä, mutta ei meillä juoda mehuja tai pullojuomia vaan edullisella vedellä mennään. Ei ole autoa, ei televisiota eikä älypuhelimia eikä olla ylipainoisia. Yksi tietokone on, kun opiskelen yliopistossa. Asutaan kaksiossa neljän hengen voimin. Silti koen, että meillä on varaa kaikkeen mitä tarvitaan eikä tarvitse itkeä rahanpuutetta tai olla syömättä.
Elämänhallinnan ja suhteellisuuden tajun puutetta Ylen perheellä kyllä oli.
Tai sä oot vain kateellinen kun perhe löytää roskalavalta ilmaiseksi hyvää tavaraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilen luin pari juttua Rikkaat ja rahattomat -ohjelmasta. Niissäkin oli ylipainoisia.
Täysin ilman ilkeilyä väkisilläkin tulee mieleen, miten vähävaraisissa heitä näyttää olevan niin paljon?Ottamatta kantaa siihen, että paljonko ihmiset syö, pakko todeta että köyhänä ei ole välttämättä varaa ostaa kasviksia, hedelmiä, marjoja, täysjyväviljasta tehtyjä tuotteita jne. Vaaleassa paahtoleivässä ja 100% kauraleivässä on valtava hinnan ero. Köyhällä ei myös ole varaa kunnon lenkkareihin tai muihin varusteisiin.
Mulla ei ole koskaan ollut oikeita lenkkareita, ihan halpisversioilla on vedetty. Jalassa 9e trikoot ja kulahtanut t paita ja huppari joita ei enää muuten kehtaa käyttää.
Kyllä niillä ihan joka päivä pystyy lenkkeilemään, kukaan ei vielä ole tullut kieltämään
Ei nyt varmaan ihan noilla vermeillä ja noilla hankilla nyt helmikuussa? Ylipäätään talviaikaan.
Vettä läpäisevillä kangaslenkkareilla, trikoilla, t-paidalla ja hupparilla?
Talvella tarvitaan kunnon kengät. Jotka pitävät pitävät liukkautta, lunta, kylmää tai räntäkeliä.
Joku kevyttoppapuku tai lämmin vaatetus, talveen suunniteltu tarvotaan.
Ei Suomessa mennä ympäri vuoden lenkille kesävermeissä.
Vaikka kuinka niin haluaisi köyhille julistaa.Kyllä minulle tuottaa vaikeuksia juuri talvella kun ei ole kunnon ulkoiluvaatteita. Tilanteeseen ja säähän sopivilla, myös itselle sopivilla varusteilla on ihan eri motivaatio lenkkeillä kun kirpparilta ostetuilla, muiden jalkaa muotoutuneilla tai kaupan halpiskengillä esimerkiksi.
Totesin sen kun kokeilin liikkeessä kokeilun vuoksi jotain geelipohjaisia kunnon lenkkareita. Olivat kevyet kuin mikä ja ihanat jalkaan. Mutta sinne jäivät, ikävä kyllä.Se niin ihanan voimauttavaa heitellä noita kirppis- ja halpisjuttuja muille, esimerkiksi köyhille, kun itsellä on kattava valikoima hyviä varusteita ja vermeitä joka lähtöön.
Lenkille voi mennä talvella ihan samoilla vaatteilla kuin kauppaankin.
Vaihtaa vaan kuivat tilalle jos tulee hiki.
Itse kuljen vanhalla toppatakilla ja tuulipuvunhousut ja talvikengät vaan päälle
Hiukan kekseliäisyyttä.Kuten sanoin, ei se ole kekseliäisyydestä kiinni. Jos luit mitä kirjoitin, ilman niitä silmälaseja joiden läpi katsoessa köyhät nyt vaan eivät "keksi" näitä samoja juttuja mitä varakkaat.
Jos ne talvikengät eivät ole hyvät jalkaan niin ei ole niin suurta motivaatiota käydä lenkillä. Kaupassakäynti on eri asia kuin lenkilläkäynti. Eikä kaupassakäyntikään jala eestaas ole kielkytyävää jos jalkineet epäsopivat.
Niin, vaihtaa toiset, kuivat päälle. Niinhän ne tekevät kenellä on se katrava valikoima erilaisia vermeitä eteisessä tai kaapissa.
Jos on vaan ne yhdet samat niin mistäs vaihdat ne kuivat ja toiset?Kun on juuri esimerkiksi yhdet samat talvijalkineet niin myös menevät äkkiä huonoiksi.
Kun on ensin ostettu joko kaikista halvimnat tai jo ennestään käytetyt kirpparilta.Varakkaalla se vanha toppatakki, vanhat tuulihousut ja talvikengät ovat uskoakseni jo alussa olleet uudet, hyvänmerkkiset ja itselle sopivat. Ja niitä on useita vastaavia, joita voi vaihdella.
Myös se "vanha" voi olla vaikka yksi vuosi varakkaalla.
Köyhällä se "vanha" voi tarkoittaa esimerkiksi kymmentä vuotta, jopa ylikin.Kun puhutaan omasta mielestä samasta asiasta se voi todellisuudessa olla kaksi eri asiaa. Kumpikin katsoo omasta näkökulmastaan ja tilanteestaan.
Määritelmä "Vanhat talvikengät" voivat olla varakkaalle ihan eri kuin köyhälle.Kuin on myös sanonta "rahat vähissä". Toisille se on sama kun on tilillä muutama satanen. Toisilla kun on muutama euro tai 50 senttiä.
Tai "vanha auto". Toisilla se on muutama vuosi, toisilla muutama kymmenen vuotta.Älä naurata ettei sinulla ole kuin päälläsi olevat paidat, hae ihmeessä viiden euron pussipäivänä lähetys ym kirpparilta muutama lenkkivaate. Sieltä löytyy jopa Marimekkoa.
Ostin 15 vuotta sitten ECCO talvilenkkarit satasella , viimevuonna jouduin ostamaa uudet kun vesi tuli kantapäästä sisään.
Ei tullut montaa euroa vuotta päälle.
Kyllähän kaupoissa tulee vastaan porukkaa joilla tuntuu olevan samat collarit ja hupparit kesät talvet. Huomaa siitä, että rasvatahrat ja käsien pyyhkimisestä lahkeisiin jäävät sutut ovat jatkuvasti samoissa kohdin vaatetta. Aina ei tarvitse edes nähdä, kun jo tajuntaan iskee, että jossain lähistöllä on "vanhoja tuttuja".
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa, kun köyhyyttä koskeviin keskusteluihin tulee aina joku tarjoamaan marjastusta ja sienestystä ratkaisuna kaikkeen. Kuvitelkaa esim. seuraavat keskustelut:
Olen viiden lapsen äiti, jolla on terveysongelmia ja taustalla vaikea lapsuus, jossa olen kokenut mm. köyhyyttä, väkivaltaa, hyväksikäyttöä sekä juurettomuutta. Koen, että en ole oppinut kaikkia riittäviä rahankäyttötaitoja sen johdosta nuorempana, mutta haluan tarjota omille lapsilleni hyvän lapsuuden. Mitäköhän minun kannattaisi tehdä? - No sienestät ja marjastat, eiköhän se sillä hoidu.
Olen ollut työttömänä pitkään ja toimin lapseni omaishoitajana, minulla on velkoja koska olen tehnyt ehkä huonoja päätöksiä aiemmin. Ruoka ei riitä. Miten tästä eteenpäin? - Menet marjaan ja sieneen, ja MYYT ne. Keität hilloa mutta sitä ei sitten syödä liikaa että ei lihota. Ongelmat ratkaistu!
Mitä opettelemista on rahan käytössä? Käyttää sen verran kuin sitä on mutta ei enempää. Ei tuo ole mitään korkeampaa matematiikkaa.
Isällä on ollut kymmenen vuotta aikaa opiskella uusi ammatti ja varmasti saisi opiskella työmarkkinatuella noilla työttömyysvuosilla. Omaishoito ei voi olla kokopäiväistä, koska jos olisi, hänellä ei olisi oikeutta työttömyyskorvaukseen.
Välillä köyhänä joutuu miettimään, että mistäpä rahat vaikka lenkkareihin, kun rahat ovat finaalissa. Mullakin on ongelmajalat, niin pakko ostaa ne, mitkä eivät aiheuta kipuja. Talvikengiksi ostin yli satasen kengät juuri em. syystä. Kunpa aina voisikin ostaa halvinta. Talvitakkeja mulla on yksi. Kirpparilta haen toisen jahka korona hellittää. Pääsen sitten tallille, kun en ainokaista takkiani voi sinne laittaa päälle.
Yritän säästää, jotta saan maksettua takuuvuokran, kun joudun muuttamaan pienempään asuntoon jahka lapseni muuttaa opiskelupaikkakunnalle. Ehkä. Eikä siinä vielä kaikki. Kun toinen lapseni muuttaa, niin joudun jälleen muuttamaan pienempään itsemurhakuutioon. Elämä näyttäytyy epävarmana.
Olen ahdistunut, en nuku, enkä jaksa enää oikein mitään. Tulevaisuus ei tarjoa mitään positiivista. Olen työkyvyttömyyseläkkeellä vakavien mielenterveysongelmien takia.
Iloa saan elämääni ystävistä ja lemmikeistä ( pieniä jyrsijöitä, käytännössä ilmaisia ylläpitää). Kuvioissa on myös mies, mutta en tiedä, omanarvontuntoni on niin pohjalukemissa, etten voi kuvitella kenenkään oikeasti haluavan minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpikaan näistä ei ole suomalainen. Miksi Suomen pitäisi maksaa näiden notkuminen?
Eiköhän perheen isä ole ihan suomenruotsalainen Suomessa syntynyt. Äiti on syntynyt Kolumbiassa, mutta adoptoitu Suomeen lapsena eli on Suomen kansalainen.
Nimen perusteella ennemminkin saksalaisia sukujuuria.
Kaikesta voi aina saivarrella. Suomessa on aika monta ihmistä saksalaisella nimellä. Kuitenkin puhuvat ruotsia äidinkielenään, koska suku on muuttanut keski-euroopasta Suomeen vuosisatoja sitten. Eipä Mannerheimitkaan ole alunperin ruotsalaisia olleet, silti äidinkieli on ruotsi ja ovat suomenruotsalaisiksi laskettavissa.
Isän etunimi on Jochen. Sitä harvemmin ruotsinkieliset antavat nimeksi. Mielestäni juuri saksalainen etunimi viittaa siihen että isällä on saksalaisjuuria, todennäköisesti jompi kumpi vanhemmista on saksalainen.
Suomessa on paljon myös suomenkielisiä saksalaisella sukunimellä, ei kaikki saksalaissukunimiset ole ruotsinkielisiä.
En ole ennen törmännyt ajatukseen että saksalainen sukunimi = ruotsinkielinen perhe. Minulla on saksalainen nimi, kotikielenä lapsuuskodissa suomi ja saksa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla särähtää pahasti korvaan vähän aiheen vierestä, että mies vie kuntouttavana työtoimintana ruokia vanhuksille kotiin. Lähisukulainen teki kunnalla samaa hommaa palkan edestä, kunnes keksittiin oiva säästötoimenpide. Palkalliset pihalle ja ruokapalvelu kuntouttavan työtoiminnan alle...
Ja sitten vielä ihmetellään, miksi on niin paljon työttömyyttä. No kun ei ole palkanmaksuhaluja kunnilla tai työnantajillakaan. Isänkin omalla IT-alalla ei mielellään palkata muutaman vuoden työttömyyden jälkeen. Ei juuri kukaan halua pitkäaikaistyötöntä enää töihin, sen jälkeen olet kuin spitaalinen. Ihan sama mistä johtuen olet työttömänä alun perin ollut. Työttömiä haukutaan surutta, mutta kukaan ei halua antaa heille mahdollisuutta työllistyä uudestaan.
Nämä saa monta tonnia ja itkevät ettei rahat riitä ruokaan??
Vierailija kirjoitti:
Ei kai Suomessa tarvitse syömättä olla, jos vain viitsii mennä leipäjonoon??
ehkei kyseisessä tapauksessa, mutta yleisesti on ajateltava hiukan laatikon ulkopuolelta. Köyhyys ainakin pitkittyeässään tuo mukanaan itsetunto-ongelmia, ahdistusta, ystävien menettämistä. Nämä johtavat sosiaalisten tilanteiden pelkoon ja syrjäytymiseen. Ulos meneminen muuttuu asiaksi jota pelkää ja välttää viimeiseen asti ja on ennemin vaikka syömättä. Lopulta ulos ei kykene kuin "tukihenkilön" avustama, kun haetaan autolla jossa pitää silmät kiinni ajon aikana ettei näe pareja ja huolettomia ihmisiä koska se saattaisi aiheuttaa muutaman viikon kestävän masennuksen. Kaupassa jos joutuu yli kolmen hengen kassajonoon saattaa tulla hyperventilaatio kohtaus tai hysteerinen itku kohtaus. (30 vuotta köyhä niistä 20 vuotta työssä, nykyään poistuu asunnosta 30tuntia/vuosi.) kaltaiseni ihmiset tulevat olemaan iso osa suomea kun katsoo mihin suuntaan nuorten elämä muuttuu itse jo lähes 50
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"– Jos ihmisellä ei ole omakohtaista kokemusta heikommassa asemassa elävistä, on helppo ruotia kovinkin sanoin köyhyyttä, josta puhujalla ei tosiasiassa ole mitään käsitystä, Saari toteaa."
Kyllä tässä on kokemusta muillakin. Mutta kaikki ei anna periksi ja jää tuleen makaamaan.
Tutkimusten mukaan autismiperheissä vanhempien stressitasot ovat samaa luokkaa kuin taisteluissa olleilla sotilailla. Eikä siihen stressiin ole helpotusta luvassa koskaan. Se vaan jatkuu päivästä toiseen loppuelämän ajan.
On hyvin tavallista, että ainakin toinen vanhemmista joutuu jäämään pois töistä että pystyy hoitamaan lapsensa kaikki terapiat ja myöhemmin koulunkäyntiin tarvittavan avun.
Avun hakeminen yhteiskunnalta on ihan kokopäivätyötä. Ja sitten jos apua sattuu saamaan, täytyy apua antavien tahojen välillä toimia viestinviejänä ja lähettinä, sillä eri tahot eivät voi kommunikoida keskenään (joko tietosuojasyistä tai siksi että tieto ei vaan kulje). Lisäksi se lapsi tarvitsee jatkuvaa valvontaa, eikä siihen saa apua.
Ei ole mitenkään harvinaista, että koko perhe syrjäytyy siinä pyörityksessä. Ulkopuolisten on tietenkin helppo huudella hyviä neuvoja ja vittuilla elämänhallinnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eri mieltä Patricia Walhelmin kanssa siitä, että köyhän pitäisi pystyä saamaan niin monta lasta kuin haluaa, vaikka ei olekaan rahaa. Jokainen perhe joutuu miettimään kuinka moneen lapseen on varaa. Heidän tilanteeseen vaikuttaa olennaisesti lasten määrä eikä sitä pysty kieltämään mitenkään. On kurjaa kun joudutaan tekemään päätöksiä lasten hankinnasta talouden ehdoilla, mutta pitää miettiä minkälainen elintaso kuitenkin helpottaa elämää. Minä keskituloisena keskiluokkaan kuuluvana ihmisenä päätin, että kaksi lasta on maksimi meidän perheessä osittain sen vuoksi, että haluan taata sen, että meillä on varaa elää mukavaa elämää ja kustantaa lasten harrastukset. En halua, että joutuisimme tilanteeseen, jossa näistä asioista on tingittävä, koska lapsia on liikaa emmekä pysty elättämään heitä kaikkia kunnolla.
Eli olisit tehnyt ehdottomasti abortin jos olisit kaikista laskelmista ja suunnitelmista huolimatta tullut suunnittelematta raskaaksi?
Minä ainakin olisin tehnyt.
T. 2 lapsen keskituloinen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämänhallintahan noilla on hukassa. Isä on it-alalla työttömänä. Miten sekään on edes mahdollista, kun alalla on huutava työvoimapula ja mahdollisuus tehdä etätöitäkin, niin ettei edes asuinpaikan pitäisi olla este. Ovat antaneet periksi. Sellaisia ei voi mikään yhteiskunta auttaa. Itse täällä pitää asiansa hoitaa.
It alalla jos olet työttömänä yli vuodenkin, olet jo out kaikesta. Ala kehittyy super nopeasti. Toinen seikka minkä haluan sanoa näin työllisyyden hoidon ammattilaisena; kaikilla alueilla ei ole pulaa IT alan ammattilaisista.
Tosin jos jäät IT-alalta työttömäksi nyt, ovat etätyömahdollisuudet paljon suuremmat kuin 10 tai 20 v sitten, eli asuinpaikalla ei välttämättä ole suurtakaan tai mitään merkitystä. Mutta tietysti jos olet ollut kauan työttömänä ja osaamisesi ei ole enää ajantasaista, joudut aloittamaan takamatkalta.
Kirkkonummella nuo asuivat ja auto käytössä, eli ei olisi mikään pakko saada töitä, jotka voi tehdä etänä.
Yhteiskunnalle taitaa tulla halvemmaksi se että perheellä on vanha auto, kuin maksaa kelataksia.
Eikö olisi terveellisisntä käyttää apostolin hevosia eli kävellä.Eihän muillakaan ole vaan egositisistä syitä autoja. Ne maksaa marjoja.
Eikö joku marttaliitosta voisi mennä opettamaan heille elämänhallintaa ja järkevää taloudenhoitoa. Tuntuu että kuvitellaan, että on joku oikeus vaan saada kaikkea vaikka ei omat tulot riitä.
Vierailija kirjoitti:
Elämänhallintahan noilla on hukassa. Isä on it-alalla työttömänä. Miten sekään on edes mahdollista, kun alalla on huutava työvoimapula ja mahdollisuus tehdä etätöitäkin, niin ettei edes asuinpaikan pitäisi olla este. Ovat antaneet periksi. Sellaisia ei voi mikään yhteiskunta auttaa. Itse täällä pitää asiansa hoitaa.
Helposti. It-alalla tehdään turvallisuusselvityksiä, pitkä lista maksuhäiriöitä saattaa sulkea työpaikan ovet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"ilman autoa emme pääse tutkimuksiin"
Väärin: Kela-taksilla pääsee sairaanhoitoon. Maksaa 25e/suunta. Eli huimasti vähemmän kun sen auton omistaminen ja korjaaminen maksaa. Lisäksi jos käyntejä on paljon, niin omavastuun (300e) täyttymisen jälkeen kelataksit ovat loppuvuoden ilmaisia. Kenen autokustannukset/ vuosi on 300e?
Nostan hattua, että omistavat ennemmin auton kuin ajelevat veronmaksajien rahoilla taksilla.
Häh, kalliimmaksihan se veronmaksajille tulee maksaa heidän auton ylläpito ja käyttö.
Vierailija kirjoitti:
Minua huvittaa, kun köyhyyttä koskeviin keskusteluihin tulee aina joku tarjoamaan marjastusta ja sienestystä ratkaisuna kaikkeen. Kuvitelkaa esim. seuraavat keskustelut:
Olen viiden lapsen äiti, jolla on terveysongelmia ja taustalla vaikea lapsuus, jossa olen kokenut mm. köyhyyttä, väkivaltaa, hyväksikäyttöä sekä juurettomuutta. Koen, että en ole oppinut kaikkia riittäviä rahankäyttötaitoja sen johdosta nuorempana, mutta haluan tarjota omille lapsilleni hyvän lapsuuden. Mitäköhän minun kannattaisi tehdä? - No sienestät ja marjastat, eiköhän se sillä hoidu.
Olen ollut työttömänä pitkään ja toimin lapseni omaishoitajana, minulla on velkoja koska olen tehnyt ehkä huonoja päätöksiä aiemmin. Ruoka ei riitä. Miten tästä eteenpäin? - Menet marjaan ja sieneen, ja MYYT ne. Keität hilloa mutta sitä ei sitten syödä liikaa että ei lihota. Ongelmat ratkaistu!
Marjastamalla ja sienestämällä ei tietenkään ratkaista kaikkia ongelmia, mutta sillä tavalla saadaan ilmaista ravintoa ja myös liikuntaa ja ylipäänsä tehdään jotain itsekin oman toimeentulon eteen eikä vain odoteta sohvalla tukieurojen kilahtamista tilille tai ruokakassin kiikuttamista ovelle.
Mies olisi kuitenkin viemässä poikia grillaamaan niin samassa ajassa ja vaivalla keräisi pari sankkoa marjoja.