Lue keskustelun säännöt.
Vaimo vihaa vauvan kanssa oloa
23.06.2015 |
Pahoitteut provosoiva otsikko, mutta näin hän viimeksi ilmaisi asian. Meillä on 5kk ikäinen vauva, ihan perustapaus mielestäni, vaatii tietty huomiota ja hoivaa niinkuin kaikki vauvat muttei ole mitenkään poikkeuksellisen itkuinen tai huonouninen. Vaimoni ei ole enää alun jälkeen ollut kovin kiinnostunut vauvan hoidosta ja pääosin valittaa vauvasta. Suurin ongelma on kai vapauden puute, kun ei pääse menemään miten tykkää kun vauva rajoittaa. Vaimo oli ennen varsin menevää sorttia ja oma aika aina ollut tärkeää, mutta kuvittelin kai että vauva menisi omien menojen edelle. Vaimo itse siis kovasti vauvaa toivoi ja siksipä ajattelin että on ok sen kanssa ettei voi entiseen tapaan olla joka vkl menossa.
Ja kyllä, olen yrittänyt antaa hänelle omaa aikaa mutta mikään ei tunnu riittävän. Hän on ollut siitä asti kun vauva oli 1kk niin noin joka toinen viikonloppu omien kavereidensa kanssa viettämässä aikaa/bilettämässä tms. Lisäksi arkena vauva on täysin minun vastuulla tasan siitä asti kun astun kotiovesta sisään töistä tullessani. Tällöin vaimo viilettää omissa menoissa tai on vaan rauhassa, emme koskaan ole yhdessä perheenä.
Mietinkin onko muilla tämmöistä? Vaimo tekee usein (kohtuuttoman) suuren numeron omasta vauvan-ja kodinhoidostaan ja muistaa korostaa kuinka hän JOUTUU olemaan kotona. Tätä en kehtaa vaimolle sanoa, mutta itsestä tuntuu ettei hän hoida vauvaa muuta kun juuri ja juuri sen verran että vauvan tarpeet täyttyy, ei mitään ylimääräistä. Joskus jos vauva onkin ollut kitisevämpi päivällä ja vaatinut kanniskelua/huomiota niin vaimo laittelee vihaisia viestejä minulle töihin ja valittaa vauvasta ja siitä kuinka p*rseestä sen kanssa oleminen on. Kotihommia hän ei juuri tee ja joskus jos olen kysynyt viitsisikö pestä vaikka pyykkiä päivällä kun vauvallekaan ei ollut mitään puhdasta päälle, niin raivostui silmittömästi että kehtaan vaatia häneltä moista kun hän joutuu jo olemaan kotona vauvan kanssakin.
Peruspäivä menee niin että lähden aamulla töihin ja hyvin usein vaimolta alkaa jo aamupäivästä tulla viestejä vauvan rasittavuudesta. Tulen kotiin heti neljän jälkeen jolloin saan vauvan syliini heti eteisessä. Vaimo menee omiin menoihin ja minä lähden tytön kanssa yleensä ensin kauppaan, koska päivisin vaimo ei käy. Tullaan kaupasta ja teen ruokaa + siivoan keittiön ja kerään vauvan tuttipulloja ympäri kämppää. Sitten pyykin pesua tai muita kotihommia ja oleilen vauvan kanssa. Illalla pistän vauvan nukkumaan ja hoidan yöheräämiset ja syöttämiset. Vauva herää 2 kertaa syömään ja joskus huonompana yönä muuten vaan vielä kerran tai pari. Vaimo ei hoida yöheräilyjä koska ei kuulemma jaksa päivää vauvan kanssa mikäli ei saa edes nukkua. Itselläkin päivä alkaa usein aika tahmeasti mutta jos edes mainitsen omasta väsymyksestä niin vaimo yleensä reagoi raivostumalla koska hänellä on tuhat kertaa raskaampaa.
Tässäpä tämä avautuminen. Lähinnä haluaisin kuulla onko muilla tämmöistä ja meneekö helpommaksi kun lapsi kasvaa? Vaimon kanssa olen puhunut mahdollisesta masennuksesta mutta ei kuulemma ole masentunut vaan pelkästään vittuuntunut vauvan kanssa oloon ja oman ajan puutteeseen. Toisaalta myös kaikki muu jaksaa kiinnostaa paitsi vauvan- ja kodinhoito ja väsymystä valittaa vain vauvaan liittyen, esimerkiksi venähtänyt baari-ilta tuntuu vain piristävän eikä väsyttävän. Itselläni ei minkäänlaista vapaa-aikaa ole eikä tarvi haaveillakaan, tästäkin erehdyin kerran vaimolle sanomaan kun hän valitti omaa vapaa-ajan puutettaan. Raivarihan siitä seurasi. Sanomattakin selvää, että tämä vaikuttaa parisuhdeeseen aika hiton negatiivisesti!
Lisään vielä että emme ole enää erityisen nuoria (vaimo 35, itse muutaman vuoden vanhempi) eli jatkuvaa menemisen tarvetta ei voi selittää sillä ettei ehtinyt nuorena rellestää. Enpä olisi suostunut lapsentekoon ellei vaimo olisi sitä niin kovasti halunnut.
Kommentit (233)
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:27"]
Onko vaimollasi ammatti? kauanko on ollut työtön?
[/quote]
On ammatti. Määräaikainen työsuhde päättyi ennen lapsen syntymää. Tällöin vaimo vielä puhui miten nyt haluaakin keskittyä tulevaan lapseen ja sitten aikanaan ehtii etsiä taas töitä. Hänen alallaan on nyt vähän heikosti ollut töitä tarjolla eikä hän ole kyllä itsekään ottanut työnhakua edes puheeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaus tähän on selvä. Lakkaa rahoittamasta vaimosi rientoja niin kyllä se siitä tasaantuu
Vauvan kanssa kotona voi olla toisille todella raskasta. Sitä ei välttämättä tiedosta kun haluaa lapsen miltä se tuntuu kun oikeasti muut ovat töissä ja itse olet yksinään kotona vauvan kanssa. Minä olin aika hukassa kun välillä meni viikko että puihin vain mieheni kanssa. Kaverit töissä ja yksin kotona. Minulla helpottui kun tutustuin muihin vanhempainlomalla oleviin äiteihin ja sain juttu- / kahvi seuraa.
Se että vaimo ei siivoa, eikä pese pyykkiä kertoo sen että hänellä on mitä ilmeisemmin rankka aika. Eli se vauva unelma ei ollutkaan niin ihana kuin kuvitteli.
Keskustele neuvolan kanssa, ja varsinkin vaimon kanssa. Tuo ei voi jatkua pidemmän päälle. Parasta olisi jos voisit millään jäädä kotiin hoitamaan vauvaa. Vuoden päästä kun lapsi jo viihtyy pihalla niin asiat voi olla aivan toisenlaiset, eli silloin vaimo voi löytää juttuseuraa pihalta ja päivät menevät nopeammin.
Onko teidän alueella MLL kerhoja tai kirkonkerhoja jossa olisi treffit. Jos hän innostuisi sitä kautta löytämään muita vanhempia, jos hän tykkää urheilusta hän voisi kokeilla vauva- äiti jumppaa. Jotta saisi niitä aikuiskontakteja yhdessä lapsen kanssa, niin että lapsi ei olisi raiste.
Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:45"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:27"]
Onko vaimollasi ammatti? kauanko on ollut työtön?
[/quote]
On ammatti. Määräaikainen työsuhde päättyi ennen lapsen syntymää. Tällöin vaimo vielä puhui miten nyt haluaakin keskittyä tulevaan lapseen ja sitten aikanaan ehtii etsiä taas töitä. Hänen alallaan on nyt vähän heikosti ollut töitä tarjolla eikä hän ole kyllä itsekään ottanut työnhakua edes puheeksi.
[/quote] Ehkäpä hän teki lapsen kun ei muutakaan keksinyt siis ei ollut töitä tarjolla yms silloin on helppo tehdä lapsi ja saada siitä ns hyväksyttävä syy olla kotona. Parempi syy kuin pelkkä työttömyys.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:33"]
Se vaimon perhetausta, millainen? Yhdellä oli tuolla hyvä pointti, että on voinut olla huono lapsuus.
[/quote]
Ihan hyvästä perheestä, on itse nuorin sisaruksista, eli ns. iltatähti kun vanhemmat sisarukset on 10-15 vuotta vanhempia. Vanhempansa saivat aika iäkkäinä ja ovat nyt molemmat jo kuolleet. Ymmärtääkseni vaimoni oli aika hemmoteltu lapsena, sai siis kaiken haluamansa koska oli nuorin ja ainut tyttö. Tämä voi tietty vaikuttaa nytkin, mutta vaimo siis puhunut lapsuudestan vain positiiviseen sävyyn ja vaikuttaa että lapsuus ollut ihan onnellinen. Oman äitinsä kuolema muutama vuosi sitten oli kova paikka, olivat läheisiä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kotona vauvan kanssa ja mieheni käy töissä. Jotenkin sitä kuvittelisi, että meillä olisi aina siistiä ja ruoka valmis kun mies tulee kotiin. Mutta aika usein mies laittaa pyykkiä koneeseen tai tekee ruokaa töistä kotiin tultuaan. Kaupassa käyn mielelläni päivällä vaunujen kanssa, se on mukavaa päiväohjelmaa puiston ja kavereiden kanssa kahvittelun lisäksi. Ehdin päivän aikana lepäilemään ihan rauhassa, saan päiväunien aikana omaa aikaa, mutta ei kuitenkaan huvita siivota tai pestä pyykkiä. On mulla pikkasen huono omatunto siitä ja välillä yritän tsempata
Mun mielestä ap:n ja hänen vaimonsa kannattaisi nyt panostaa parisuhteeseensa. Viettää aikaa yhdessä perheenä ja kaksisteen. Mua ei niinkään huolestuta se, että vaimo ei saa mitään aikaiseksi päivisin tai että hänellä on paljon omia menoja. Tärkeää olisi löytää noista huolimatta yhteistä aikaa ja kahdenkeskistä aikaa.
Jos vaimo ei ole menossa lähiaikoina töihin, kannattaisi hänen hankkia äitikavereita puistoon yms., jolloin saisi sosiaalisen kanssakäymisen jo päivisin hoidettua. Ja tuskin kukaan jaksaa olla montaa vuotta kotona lapsen kanssa, jos ei ole päivisin seuraa.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:33"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:20"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:11"] Jos tämä kertomus on totta, niin toivon lapsenkin puolesta että vaihdatte puoleksi vuodeksi rooleja. Vaimosi hakee töitä ja sinä jäät kotiin 6kk. Jos sinulla on hyvä palkka, niin tuetkin ovat korkeammat ja verotuskin huomattavasti keveämpää. Jos olet mies, niin hoitojaksoa katsotaan jopa meriitiksi CVssä. Tsemppiä, uskon, että vaimosi suhtautuu eri tavalla lapseen siinä 12-18kk iässä. [/quote] Verotus keveämpää? Tukia verotetaan enemmän kuin palkkaa. [/quote] Minulla tippui tuntuvasti, kun tuloveroprosenttini oli 38%. Vaatii vain, että muistaa hakea muutosverokorttia.
[/quote]
Mulla taas nousi veroprosentti kun hain muutosverokortin äitiysrahalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt pitäs meidän tehä sellanen vaimot vaihtoon kuvio! Vaimos meille hoitaan kolmea lasta ja kotia kun mies tekee liikaa töitä, ja minä tulisin teille hommiin! Vois vaimos olla ihmeissään viikon jälkeen!
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:01"]
Ihmeellisiä vastauksia olet saanut. Olen itsekin 10 kk vanhan vauvan äiti ja tiedän kyllä miten rankkaa vauvan kanssa voi päivät olla. Olet upea aviomies, sillä vaimosi kuulostaa siltä, että on henkisesti jäänyt 15-vuotiaan tasolle. Aika erikoista, että 35-vuotiaalla naisella on tarve bilettää. Luulisi, että ne halut olisi jo laantunut. Eniten tässä olen huolissani, että miten vaimosi hoitaa vauvaa päivisin. Itselläkin meinaa joskus totaalisesti hermot mennä kun lapsi kiukkuaa. Oletko varma, että ei tee lapselle mitään pahaa?
Oma mieheni osallistuu vauvan hoitamiseen, mutta saattaa viikonloppuisin kadota koko päiväksikin omille menoilleen. Vauva on pääasiassa minun vastuulla. Mieheni ei ole töissä, vaan hänellä on opiskelua muutama tunti päivässä. Tästä huolimatta pyrin tekemään kotihommat ja käyn lähes päivittäin kaupassa.
Vaimosi pitäisi nyt ryhdistäytyä! Kun vauva on hankittu, niin sitä vaan täytyy hoitaa. Hänellä tuntuu kuitenkin olevan vapaa-aikaa yllin kyllin. Enemmän olisin huolissani että miten sinä jaksat?
[/quote]
Mitä hittoa! AP:n vaimo käyttäytyy kuten miehesi. Miksei miehesi täydy ryhdistäytyä? Ap:n perheessä se on mies, joka tekee sen mitä sinä teidän perheessänne. Mitä eroa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi tuli ihan kyyneleet silmiin kun luin tekstiäsi. En valitettavasti osaa auttaa, olemme miehen kanssa lapsettomuushoidoissa ja siksi tuntuu niin pahalta lukea tällaisesta. Toivottavasti asia paranee ajan kanssa, olet varmasti mahtava isä tyttärellesi. Lämmintä kesää ja voimia!
Joillakin masennus voi oireilla tunnekylmyytenä ja itsekkään tuntuisena käytöksenä. Ja sellainen juttu vielä, että äidiksi tulo voi nostaa syvältä nousevia alitajuisia tunnemuistoja kokemuksista omasta vauva-ajasta. Voi kuulostaa huuhaalta, mutta ei ole. Minusta vaimosi ja sinä tarvitsette ammattiapua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:43"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:40"]
Olin aivan samanlainen! Syy: En kyennyt rakastamaan lastani tai kiintymään siihen. Helpotti vasta joskus lapsen täyttäessä vuoden.
[/quote]
Lisään vielä, että minulla oli huono lapsuus. Isäni oli väkivaltainen, enkä koskaan saanut häneltä ehdotonta rakkautta. Äiti katseli vierestä, eikö tehnyt mitään.
[/quote]
Mistä alapeukku?
Miksi en usko sanaakaan tästä kertomuksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauva parka. Joutuu päivät pitkät olemaan naisen kanssa, joka häntä ei edes rakasta. Kiroilee vielä isälleen ja haukkuu tekstareissa. Miten olisi uusi vaimo ja sinä saisit huoltajuuden? Lapsi tarvitsee äidillistä rakkautta elääkseen!
Sinuna ottaisin eron. Helpommalla pääset kun hoidat lapsen yksin! Vaikutat hyvälle ja järkevällä isälle, eikä puolisosi ansaitse teitä!
Monet täällä kommentoivat synnytyksen jälkeistä masennusta, mutta jaksaako masentunut äiti olla aktiivinen ja lähteä vielä illalla omiin harrastuksiin tai menoihin, myös viikonloppuisin? Eikös masentuneet henkilöt käperry kotinurkkiin.
Ap. tapaus ei kyllä kuullosta hyvältä ja hänen oma jaksaminen saattaa olla vaakalaudalla, kun pienen vauvan lisäksi on vielä äiti huolettavana. Saatteko ulkopuolista apua tai sinä isänä omaa vapaa-aikaa.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:00"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 14:55"]
Ei oikein ole mahdollista vaihtaa osia, koska vaimolla ei ole työtä tällä hetkellä. Itse myös tienaan ihan kivasti joten taloudellisesti ei ole oikein mahdollista että jäisin kotiin muutenkaan. Vaimo käy joka arki-iltakin josain omia harastuksissa, menoissa tai tapaa kavereitaan joten en tiedä miten voisin enää enempää vapaa-aikaa hänelle tarjota.
ap
[/quote]
No sanoisin että sinnittele vielä. Ensimmäinen vuosi on yleensä vaikea. Varsinkin jos yöt ovat rikkonaisia. Vaimosi todennäköisesti palautuu omaksi itsekseen kun lapsi on noin vuoden ikäinen. Ellei kyseessä sitten ole vakava masennus, joka ei mene itsestään ohi. Varmaan se mistä kannattais aloittaa on ihan keskustelu sen vaimon kanssa. Lapsi hoitoon ja istutte persiillenne ja puhutte syyttelemättä siitä missä mennään ja miltä tuntuu ja mikä siihen auttais.
[/quote]No siinä ajassa vauva emotionaaliset vauriot ovat peruuttamattomat ja kuka tietää vaikka fyysisetkin. Laiminlyövä äiti on rikollinen.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 14:50"]
Onpa itsekkään ja lapsellisen kuuloista käytöstä. Vaimosi olisi aika opetella ottamaan vastuuta ja aikuistua. Miten teidän suhde jakseli ennen vauvaa? Mietin vaan että kuulostaa kuin olisit vaimollesi lähinnä ilmainen kotiorja pikemmin kuin tasa-arvoinen kumppani..
[/quote]
Kuvittelin että ihan hyvin, mutta nyt kun mietin niin vaimo kyllä tylsistyi oloonsa ja alkoi kiukutella minulle jos vietettiin vaikka viikonoppu kotona ilman mitään menoja tai muita suunnitelmia. Kaverit olleet todella tärkeitä aina ja heidän kanssa vietti silloinkin paljon aikaa. Nytkin lähdössä kesällä viikon reissuun kaveriporukalla. Kieltämättä itsestäkin tuntuu ettei hän paljon minua kumppanina arvosta muuta kun silloin kun otan lapsen tai kodinhoidon vastuulleni, tosin senkin ottaa itsestään selvänä, valittaa esim jos en ehdi kauppaan tai töissä menee puoli tuntia pidempään
ap
[/quote][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:04"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 14:50"]
Onpa itsekkään ja lapsellisen kuuloista käytöstä. Vaimosi olisi aika opetella ottamaan vastuuta ja aikuistua. Miten teidän suhde jakseli ennen vauvaa? Mietin vaan että kuulostaa kuin olisit vaimollesi lähinnä ilmainen kotiorja pikemmin kuin tasa-arvoinen kumppani..
[/quote]
Kuvittelin että ihan hyvin, mutta nyt kun mietin niin vaimo kyllä tylsistyi oloonsa ja alkoi kiukutella minulle jos vietettiin vaikka viikonoppu kotona ilman mitään menoja tai muita suunnitelmia. Kaverit olleet todella tärkeitä aina ja heidän kanssa vietti silloinkin paljon aikaa. Nytkin lähdössä kesällä viikon reissuun kaveriporukalla. Kieltämättä itsestäkin tuntuu ettei hän paljon minua kumppanina arvosta muuta kun silloin kun otan lapsen tai kodinhoidon vastuulleni, tosin senkin ottaa itsestään selvänä, valittaa esim jos en ehdi kauppaan tai töissä menee puoli tuntia pidempään
ap
[/quote]
Jätä se sika ap!! Ja ota vauva itelles.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 14:57"]Niin, tuotahan on monen naisen elämä. Palkkatyö, kotona tekemättömät kotityöt ja lapset kokonaan yksin ja yöllä heräily. Onneksi olkoon ap, nyt tiedät mitä on olla nainen.
[/quote]
Niin ja myös mies samalla.. Sympatiat sulle ap! Koita jaksaa ja jos et niin ota ero, löydät paremman. Ja siis tietty otat lapsen mukanas!
vaimon jaksamista varmasti auttaisi jos saisi myös päiväsaikaan aikuista seuraa. Onhan se tylsääjos nyhjää vain vauvan kanssa kotona kaikki päivät. Itse en ainakaan olisi jaksanut vaan erilaiset muskarit, äiti-vauvaryhmät ja perhekahvilat, lorutuokiot ja mammatreffit oli kyllä elinehto varsinkin esikoisen ollessa vauva. Isompien lasten kanssa puistot on luontevampi paikka tavata muita lapsia ja aikuisia. Niistä yleensä löytyy ihan hyvin juttuseuraa ja vertaistukea. Tietty sitten facebookissa on mammaryhmiä ja paikallisia 'hätäkahvit' ryhmiä mistä löytää samassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä.
Tai sit yksinkertaisesti ohjaat sen tänne palstalle valittamaan niin saat itse olla rauhassa.