Lue keskustelun säännöt.
Vaimo vihaa vauvan kanssa oloa
23.06.2015 |
Pahoitteut provosoiva otsikko, mutta näin hän viimeksi ilmaisi asian. Meillä on 5kk ikäinen vauva, ihan perustapaus mielestäni, vaatii tietty huomiota ja hoivaa niinkuin kaikki vauvat muttei ole mitenkään poikkeuksellisen itkuinen tai huonouninen. Vaimoni ei ole enää alun jälkeen ollut kovin kiinnostunut vauvan hoidosta ja pääosin valittaa vauvasta. Suurin ongelma on kai vapauden puute, kun ei pääse menemään miten tykkää kun vauva rajoittaa. Vaimo oli ennen varsin menevää sorttia ja oma aika aina ollut tärkeää, mutta kuvittelin kai että vauva menisi omien menojen edelle. Vaimo itse siis kovasti vauvaa toivoi ja siksipä ajattelin että on ok sen kanssa ettei voi entiseen tapaan olla joka vkl menossa.
Ja kyllä, olen yrittänyt antaa hänelle omaa aikaa mutta mikään ei tunnu riittävän. Hän on ollut siitä asti kun vauva oli 1kk niin noin joka toinen viikonloppu omien kavereidensa kanssa viettämässä aikaa/bilettämässä tms. Lisäksi arkena vauva on täysin minun vastuulla tasan siitä asti kun astun kotiovesta sisään töistä tullessani. Tällöin vaimo viilettää omissa menoissa tai on vaan rauhassa, emme koskaan ole yhdessä perheenä.
Mietinkin onko muilla tämmöistä? Vaimo tekee usein (kohtuuttoman) suuren numeron omasta vauvan-ja kodinhoidostaan ja muistaa korostaa kuinka hän JOUTUU olemaan kotona. Tätä en kehtaa vaimolle sanoa, mutta itsestä tuntuu ettei hän hoida vauvaa muuta kun juuri ja juuri sen verran että vauvan tarpeet täyttyy, ei mitään ylimääräistä. Joskus jos vauva onkin ollut kitisevämpi päivällä ja vaatinut kanniskelua/huomiota niin vaimo laittelee vihaisia viestejä minulle töihin ja valittaa vauvasta ja siitä kuinka p*rseestä sen kanssa oleminen on. Kotihommia hän ei juuri tee ja joskus jos olen kysynyt viitsisikö pestä vaikka pyykkiä päivällä kun vauvallekaan ei ollut mitään puhdasta päälle, niin raivostui silmittömästi että kehtaan vaatia häneltä moista kun hän joutuu jo olemaan kotona vauvan kanssakin.
Peruspäivä menee niin että lähden aamulla töihin ja hyvin usein vaimolta alkaa jo aamupäivästä tulla viestejä vauvan rasittavuudesta. Tulen kotiin heti neljän jälkeen jolloin saan vauvan syliini heti eteisessä. Vaimo menee omiin menoihin ja minä lähden tytön kanssa yleensä ensin kauppaan, koska päivisin vaimo ei käy. Tullaan kaupasta ja teen ruokaa + siivoan keittiön ja kerään vauvan tuttipulloja ympäri kämppää. Sitten pyykin pesua tai muita kotihommia ja oleilen vauvan kanssa. Illalla pistän vauvan nukkumaan ja hoidan yöheräämiset ja syöttämiset. Vauva herää 2 kertaa syömään ja joskus huonompana yönä muuten vaan vielä kerran tai pari. Vaimo ei hoida yöheräilyjä koska ei kuulemma jaksa päivää vauvan kanssa mikäli ei saa edes nukkua. Itselläkin päivä alkaa usein aika tahmeasti mutta jos edes mainitsen omasta väsymyksestä niin vaimo yleensä reagoi raivostumalla koska hänellä on tuhat kertaa raskaampaa.
Tässäpä tämä avautuminen. Lähinnä haluaisin kuulla onko muilla tämmöistä ja meneekö helpommaksi kun lapsi kasvaa? Vaimon kanssa olen puhunut mahdollisesta masennuksesta mutta ei kuulemma ole masentunut vaan pelkästään vittuuntunut vauvan kanssa oloon ja oman ajan puutteeseen. Toisaalta myös kaikki muu jaksaa kiinnostaa paitsi vauvan- ja kodinhoito ja väsymystä valittaa vain vauvaan liittyen, esimerkiksi venähtänyt baari-ilta tuntuu vain piristävän eikä väsyttävän. Itselläni ei minkäänlaista vapaa-aikaa ole eikä tarvi haaveillakaan, tästäkin erehdyin kerran vaimolle sanomaan kun hän valitti omaa vapaa-ajan puutettaan. Raivarihan siitä seurasi. Sanomattakin selvää, että tämä vaikuttaa parisuhdeeseen aika hiton negatiivisesti!
Lisään vielä että emme ole enää erityisen nuoria (vaimo 35, itse muutaman vuoden vanhempi) eli jatkuvaa menemisen tarvetta ei voi selittää sillä ettei ehtinyt nuorena rellestää. Enpä olisi suostunut lapsentekoon ellei vaimo olisi sitä niin kovasti halunnut.
Kommentit (233)
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 14:59"]
Liian helpolla päässyt akka. Itse oollut yh alusta asti, vauva sairasti ja samalla hoidin sairasta isääni. mistään omasta ajasta tai menoista ei ollut käsitystäkään moneen vuoteen. Ei ollut aikaa masentua.
[/quote]Ihan kun mulla aikoinaan. lisänä oli vielä opiskelu ja keikkatyöt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joistakin ei vaan tosiaan ole äidiksi.Kuulostat itsekkin kirjoituksesi perusteella melko lapselliselta jos tosiian tuon ikäisiä olette kun sanot.Ei kai se auta kun jaksaa,tehty mikä tehty mutta kyllä toiselta voi kyllä minusta vaatia että hoitaa asiat kotona kun sinä olet töissä.
Jos nyt kovasti raivareita saa joka asiasta jonka sanot niin kertoo siitä että saa lapsellisesti tahtonsa läpi sillä mutta ei se raivari aina auta..joskus täytyy vaan tehdä elämässä asioita jotka ei huvita.Älä anna peräksi.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 14:50"]
Onpa itsekkään ja lapsellisen kuuloista käytöstä. Vaimosi olisi aika opetella ottamaan vastuuta ja aikuistua. Miten teidän suhde jakseli ennen vauvaa? Mietin vaan että kuulostaa kuin olisit vaimollesi lähinnä ilmainen kotiorja pikemmin kuin tasa-arvoinen kumppani..
[/quote]
Kuvittelin että ihan hyvin, mutta nyt kun mietin niin vaimo kyllä tylsistyi oloonsa ja alkoi kiukutella minulle jos vietettiin vaikka viikonoppu kotona ilman mitään menoja tai muita suunnitelmia. Kaverit olleet todella tärkeitä aina ja heidän kanssa vietti silloinkin paljon aikaa. Nytkin lähdössä kesällä viikon reissuun kaveriporukalla. Kieltämättä itsestäkin tuntuu ettei hän paljon minua kumppanina arvosta muuta kun silloin kun otan lapsen tai kodinhoidon vastuulleni, tosin senkin ottaa itsestään selvänä, valittaa esim jos en ehdi kauppaan tai töissä menee puoli tuntia pidempään
ap
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 14:55"]
Ei oikein ole mahdollista vaihtaa osia, koska vaimolla ei ole työtä tällä hetkellä. Itse myös tienaan ihan kivasti joten taloudellisesti ei ole oikein mahdollista että jäisin kotiin muutenkaan. ap
[/quote]
Eikös lapsen voi kohta jo laittaa hoitoon? Päivähoito "liian pienenä" on kuitenkin parempi vaihtoehto kuin kotona vittuuntuneen äidin kanssa. Ehkä se äitikin jaksaa olla sitten parempi äiti.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 14:59"]
Liian helpolla päässyt akka. Itse oollut yh alusta asti, vauva sairasti ja samalla hoidin sairasta isääni. mistään omasta ajasta tai menoista ei ollut käsitystäkään moneen vuoteen. Ei ollut aikaa masentua.
[/quote]
Psyykkiset sairaudet eivät ole itsestä kiinni. Säkin voit sairastua, koska vaan, esim psykoosiin tai pakko-oireiseen häiriöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:03"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 14:59"]
Liian helpolla päässyt akka. Itse oollut yh alusta asti, vauva sairasti ja samalla hoidin sairasta isääni. mistään omasta ajasta tai menoista ei ollut käsitystäkään moneen vuoteen. Ei ollut aikaa masentua.
[/quote]Ihan kun mulla aikoinaan. lisänä oli vielä opiskelu ja keikkatyöt!
[/quote]
Ja mulla oli lemmikkinorsu ja kaikki raajat poikki ja olin sokea ja toimin samalla lentokapteenina! Ja näistä itsekehuista on hirveästi apua ap:lle!!!
Itsekin meinasin ehdottaa tuota osien vaihtoa kunnes luin että vaimosi on työttön.
Itse tekisin varmaan niin että joko on lapsi ja edes osa kotitöistä tehty kun tulet kotiin tai sitten vaimolle terapiaa, tuo ei ole enään normaalia käytöstä aikuiselta jos ei ole sairas.
Puhuisin varmaan asiasta myös neuvollassa ja jos mikään ei auta niin lapsi 9kk ikäisenä hoitoon ja alat lähi isäksi jos vaimo ei asiaa halua hoitamaan tai ala muutosta tapahtumaan.
Onnea ja jaksamista sinne sinulle, kuulostat kelpo aikuiselta joka pistää lapsen omien tarpeiden edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 16:24"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:57"]
Voi tuli ihan kyyneleet silmiin kun luin tekstiäsi. En valitettavasti osaa auttaa, olemme miehen kanssa lapsettomuushoidoissa ja siksi tuntuu niin pahalta lukea tällaisesta. Toivottavasti asia paranee ajan kanssa, olet varmasti mahtava isä tyttärellesi. Lämmintä kesää ja voimia!
[/quote]
No voi kyynel tosiaan. Tsemppiä vaan lapsettomuushoitoihin, mutta älä nyt viitsi kiillottaa omaa sädekehääsi sillä että lapsenne mahdollisesti tulee vähän vaikeamman kautta. Et vielä tiedä miten itse reagoit yövalvomisiin, jatkuvaan läsnäolon vaateeseen, imetykseen jos siinä on ongelmia tai pahimmillaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Se että toivoo vauvaa todella kovasti, ei ole mikään tae siitä että kaikki sitten menee putkeen kun vauvan viimein saa. Toivottavasti sinulla menee kaikki hyvin.
[/quote]
Miksi pitää tahallaan olla ilkeä? :( Halusin vain sanoa ap:lle tsempit, ei muuta.. En tarkoittanut kellekään mitään ikävää tai pahoittaa kenenkään mieltä.
No onpa outoa. Minusta on ihana hoitaa vauvaa! Omaa aikaa ei ole, mutta eihän lapsi ole vauva kuin muutaman kuukauden. Mitä se on koko elämän mittakaavassa? Ei mitään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tämä kertomus on totta, niin toivon lapsenkin puolesta että vaihdatte puoleksi vuodeksi rooleja. Vaimosi hakee töitä ja sinä jäät kotiin 6kk. Jos sinulla on hyvä palkka, niin tuetkin ovat korkeammat ja verotuskin huomattavasti keveämpää. Jos olet mies, niin hoitojaksoa katsotaan jopa meriitiksi CVssä. Tsemppiä, uskon, että vaimosi suhtautuu eri tavalla lapseen siinä 12-18kk iässä.
Meillä samanlaista, paitsi vaimo oli kotona 3kk ja lähti töihin. Minä jäin kotiin siitä eteenpäin. Lapsi on nyt neljä ja viettää aikaa äitinsä kanssa ehkä tunnin päivässä josta 45 minuuttia telkkarin edessä. Olen 36, vaimo 37.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa ikävä puoliso. Tilanne on luultavasti useammin toisinpäin, mies menee ja nainen hoitaa kodin ja lapset. Vauva-arki on raskasta, jos on itsekäs. Odota pari vuotta, niin tilanne muuttuu, jos puolisosi ei ole jo siihen mennessä löytänyt baarista uutta miestä. Ei... sittenkin, keskustele jo nyt ja tee selväksi mikä menee pieleen.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 14:57"]Niin, tuotahan on monen naisen elämä. Palkkatyö, kotona tekemättömät kotityöt ja lapset kokonaan yksin ja yöllä heräily. Onneksi olkoon ap, nyt tiedät mitä on olla nainen.
[/quote]
Meinasin tulla kommentoimaan samaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitäisi myös hommata itsellesi joku kodin ulkopuolinen harrastus. Ei ole reilua että sinä käyt töissä ja teet kotona kaiken. Vaimosi taitaa olla aikamoinen prinsessa.
Keskustelu olisi kyllä paikallaan mutta jos jokaisesta aloituksestasi seuraa raivokohtaus niin se voi olla vaikea totetuttaa. Kirjoita vaimolle kirje ja pyydä lukemaan se sillä aikaa kun olet vauvan kanssa jossain (eli ei niin että lukee sen silläaikaa kun sinä olet töissä)
Voimia ja tsemppiä. Kyllä tuo minustakin jonkinsortin masennukselta kuulostaa, tai sitten vaan kusipäisyydeltä
Kyllä se helpottuu kun lapsi kasvaa. Siihen perhe-elämään tottuminen vie aikansa. Mulle vauva-aika oli tosi rankkaa ja kamalaa, nyt 3-vuotiaan kanssa jo ihan eri meininki :) En ymmärrä miten joku sanoo että joidenkin pitää pärjätä vauvan plus parin vanhemman lapsen kanssa, sehän on ihan eri asia! Silloin ei enää totutella siihen elämään lapsen kanssa, silloin on jo jokunen vuosi sitä perhe-elämää takana.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:11"]
Jos tämä kertomus on totta, niin toivon lapsenkin puolesta että vaihdatte puoleksi vuodeksi rooleja. Vaimosi hakee töitä ja sinä jäät kotiin 6kk. Jos sinulla on hyvä palkka, niin tuetkin ovat korkeammat ja verotuskin huomattavasti keveämpää. Jos olet mies, niin hoitojaksoa katsotaan jopa meriitiksi CVssä. Tsemppiä, uskon, että vaimosi suhtautuu eri tavalla lapseen siinä 12-18kk iässä.
[/quote]
Verotus keveämpää? Tukia verotetaan enemmän kuin palkkaa.
Jos olisin sinä, niin eroaisin noin rasittavasta vaimosta ja muuttaisin tytön kanssa kahdestaan asumaan, koska ilmeisesti äiti olisi silloin onnellisempi - vapaana etä-äitinä. Toista ei voi lääkäriinkään pakottaa jos ei itse koe tarvetta sille.
Pärjäätte paremmin kahdestaan, usko pois. Tsemppiä.
Jos mies käyttäytyisi noin niin kuin ap:n vaimo, häntä sanottaisiin puhtaasti itsekkääksi. Ap:n vaimoa sanotaan vaan masentuneeksi, vaikka hänhän käyttää miestään orjana, jolle ei suo yhtään vapaa-aikaa, vaatii vain lisää vapautta itselleen.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 19:44"]
Mä olisin varmaan samanlainen äiti... Mulle valvominen aiheuttaa mm. itsetuhoista käytöstä ja aggressioita. Ymmärrän siis tavallaan vaimoasi, sillä välillä itsekin ajattelen, että olisi kivaa hankkia lapsia, mutta todellisuus olisi todennäköisesti sama kuin teillä. Sopisin paremmin isäksi, saisin nukkua yöt ja käydä töissä. Sitten jaksaisin varmaan iltaisin leikittää lasta. Mieheni ei ymmärrä tätä, vaan jankkaa kuinka olisin hyvä äit. Itsensä hän näkee opettamassa pojalleen "miesten hommia", kun minä hoitaisin lapsen kotona. Ei kuulemma voisi jäädä kotiin, koska tienaa enemmän kuin minä. Mut eihän se niin onnistu, että lapsella on kaksi "iskää". Kiitos siis tästä ketjusta, en aio suostua lasten hankintaan, ellei mies halua jäädä lapsen ensisijaiseksi huoltajaksi kotiin. Teidän tilanteeseen ei taida auttaa muu kuin se, että vaimosi alkaa hakea töitä. Sitten lapsi hoitoon tai jäät itse koti-isäksi. Ehkä kulujen karsiminen voisi mahdollistaa myös sen että olisitte yhtä aikaa lasta hoitamassa edes pari kk? Edes kuukauden? Onko sulla kesäloma vielä edessä? Teidän tilanteessa kärsii kaikki, joten joku muutos tulee tehdä. En usko että voit äitiyttä pakottaa vaimollesi. Osa naisista ei ole äidillisiä.
[/quote]
Ihana kuulla, että on muitakin mahdollisesti äideiksi haluavia, jotka ennemmin olisivat isiä. Jotenkin tuntuu siltä, että naisena pitäisi suorastaan nauttia ajatuksesta, että menettää yöunensa ja vartalonsa samalla, kun toinen vanhemmista saa jatkaa elämäänsä rauhassa. Epäreilua!
Ihmeellisiä vastauksia olet saanut. Olen itsekin 10 kk vanhan vauvan äiti ja tiedän kyllä miten rankkaa vauvan kanssa voi päivät olla. Olet upea aviomies, sillä vaimosi kuulostaa siltä, että on henkisesti jäänyt 15-vuotiaan tasolle. Aika erikoista, että 35-vuotiaalla naisella on tarve bilettää. Luulisi, että ne halut olisi jo laantunut. Eniten tässä olen huolissani, että miten vaimosi hoitaa vauvaa päivisin. Itselläkin meinaa joskus totaalisesti hermot mennä kun lapsi kiukkuaa. Oletko varma, että ei tee lapselle mitään pahaa?
Oma mieheni osallistuu vauvan hoitamiseen, mutta saattaa viikonloppuisin kadota koko päiväksikin omille menoilleen. Vauva on pääasiassa minun vastuulla. Mieheni ei ole töissä, vaan hänellä on opiskelua muutama tunti päivässä. Tästä huolimatta pyrin tekemään kotihommat ja käyn lähes päivittäin kaupassa.
Vaimosi pitäisi nyt ryhdistäytyä! Kun vauva on hankittu, niin sitä vaan täytyy hoitaa. Hänellä tuntuu kuitenkin olevan vapaa-aikaa yllin kyllin. Enemmän olisin huolissani että miten sinä jaksat?