Lue keskustelun säännöt.
Vaimo vihaa vauvan kanssa oloa
23.06.2015 |
Pahoitteut provosoiva otsikko, mutta näin hän viimeksi ilmaisi asian. Meillä on 5kk ikäinen vauva, ihan perustapaus mielestäni, vaatii tietty huomiota ja hoivaa niinkuin kaikki vauvat muttei ole mitenkään poikkeuksellisen itkuinen tai huonouninen. Vaimoni ei ole enää alun jälkeen ollut kovin kiinnostunut vauvan hoidosta ja pääosin valittaa vauvasta. Suurin ongelma on kai vapauden puute, kun ei pääse menemään miten tykkää kun vauva rajoittaa. Vaimo oli ennen varsin menevää sorttia ja oma aika aina ollut tärkeää, mutta kuvittelin kai että vauva menisi omien menojen edelle. Vaimo itse siis kovasti vauvaa toivoi ja siksipä ajattelin että on ok sen kanssa ettei voi entiseen tapaan olla joka vkl menossa.
Ja kyllä, olen yrittänyt antaa hänelle omaa aikaa mutta mikään ei tunnu riittävän. Hän on ollut siitä asti kun vauva oli 1kk niin noin joka toinen viikonloppu omien kavereidensa kanssa viettämässä aikaa/bilettämässä tms. Lisäksi arkena vauva on täysin minun vastuulla tasan siitä asti kun astun kotiovesta sisään töistä tullessani. Tällöin vaimo viilettää omissa menoissa tai on vaan rauhassa, emme koskaan ole yhdessä perheenä.
Mietinkin onko muilla tämmöistä? Vaimo tekee usein (kohtuuttoman) suuren numeron omasta vauvan-ja kodinhoidostaan ja muistaa korostaa kuinka hän JOUTUU olemaan kotona. Tätä en kehtaa vaimolle sanoa, mutta itsestä tuntuu ettei hän hoida vauvaa muuta kun juuri ja juuri sen verran että vauvan tarpeet täyttyy, ei mitään ylimääräistä. Joskus jos vauva onkin ollut kitisevämpi päivällä ja vaatinut kanniskelua/huomiota niin vaimo laittelee vihaisia viestejä minulle töihin ja valittaa vauvasta ja siitä kuinka p*rseestä sen kanssa oleminen on. Kotihommia hän ei juuri tee ja joskus jos olen kysynyt viitsisikö pestä vaikka pyykkiä päivällä kun vauvallekaan ei ollut mitään puhdasta päälle, niin raivostui silmittömästi että kehtaan vaatia häneltä moista kun hän joutuu jo olemaan kotona vauvan kanssakin.
Peruspäivä menee niin että lähden aamulla töihin ja hyvin usein vaimolta alkaa jo aamupäivästä tulla viestejä vauvan rasittavuudesta. Tulen kotiin heti neljän jälkeen jolloin saan vauvan syliini heti eteisessä. Vaimo menee omiin menoihin ja minä lähden tytön kanssa yleensä ensin kauppaan, koska päivisin vaimo ei käy. Tullaan kaupasta ja teen ruokaa + siivoan keittiön ja kerään vauvan tuttipulloja ympäri kämppää. Sitten pyykin pesua tai muita kotihommia ja oleilen vauvan kanssa. Illalla pistän vauvan nukkumaan ja hoidan yöheräämiset ja syöttämiset. Vauva herää 2 kertaa syömään ja joskus huonompana yönä muuten vaan vielä kerran tai pari. Vaimo ei hoida yöheräilyjä koska ei kuulemma jaksa päivää vauvan kanssa mikäli ei saa edes nukkua. Itselläkin päivä alkaa usein aika tahmeasti mutta jos edes mainitsen omasta väsymyksestä niin vaimo yleensä reagoi raivostumalla koska hänellä on tuhat kertaa raskaampaa.
Tässäpä tämä avautuminen. Lähinnä haluaisin kuulla onko muilla tämmöistä ja meneekö helpommaksi kun lapsi kasvaa? Vaimon kanssa olen puhunut mahdollisesta masennuksesta mutta ei kuulemma ole masentunut vaan pelkästään vittuuntunut vauvan kanssa oloon ja oman ajan puutteeseen. Toisaalta myös kaikki muu jaksaa kiinnostaa paitsi vauvan- ja kodinhoito ja väsymystä valittaa vain vauvaan liittyen, esimerkiksi venähtänyt baari-ilta tuntuu vain piristävän eikä väsyttävän. Itselläni ei minkäänlaista vapaa-aikaa ole eikä tarvi haaveillakaan, tästäkin erehdyin kerran vaimolle sanomaan kun hän valitti omaa vapaa-ajan puutettaan. Raivarihan siitä seurasi. Sanomattakin selvää, että tämä vaikuttaa parisuhdeeseen aika hiton negatiivisesti!
Lisään vielä että emme ole enää erityisen nuoria (vaimo 35, itse muutaman vuoden vanhempi) eli jatkuvaa menemisen tarvetta ei voi selittää sillä ettei ehtinyt nuorena rellestää. Enpä olisi suostunut lapsentekoon ellei vaimo olisi sitä niin kovasti halunnut.
Kommentit (233)
Kiitos kaikille vastauksista. Vaimolla ei siis ole työtä mihin palata joten minun kotiin jääminen ei ole mahdollista. Sanottakoon vaikkei aiheeseen liitykään, niin vaimolle hyvä elintasokin on äärimmäisen tärkeää joten tuskin innostuisi edes siitä että jäisin kotiin. Keskusteltu on aiheesta monet kerrat mutta en saa muuta irti kuin tuon että ärsyttää kun ei pääse menemään entiseen malliin ja että vauva on rasittava. On ihan selvää että vauva menee heti kun mahdollista päivähoitoon, niin ikävältä kun se tuntuukin. Pelkään vaan ettei tilanne muutu ja mitä tämmöinen aiheuttaa lapselle :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se sika. Sinä ja tyttäresi pärjäätte ilman moista riippakiveä paremmin. Ota tyttö kainaloon ja hanki teille uusi koti / pakkaa vaimon kamat. Hyväpalkkaisena voit jäädä vanhempainvapaalle, kyllä sinä ja tyttäresi vähemmälläkin pärjäätte, ja voitte nauttia rauhallisemmasta rytmistä. Vaimo eläköön vaikka työttömyyskorvauksilla. Jos haluat joskus sisaruksen tyttärellesi, niin tee se jonkun toisen naisen kanssa.
Onko vaimollasi ammatti? kauanko on ollut työtön?
Itsekäs ämmä. Vannon että pettää sinua. Niin teki yksi kaverikin vataavassa tilanteessa, erohan siitä tuli, lapsi vaan isälle häiritsemästä uutta onnea. Myöhemmin masennus kun ei se rakkaus kestänytkään ja lapsikin vierastaa äitiään
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:20"][quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:11"]
Jos tämä kertomus on totta, niin toivon lapsenkin puolesta että vaihdatte puoleksi vuodeksi rooleja. Vaimosi hakee töitä ja sinä jäät kotiin 6kk. Jos sinulla on hyvä palkka, niin tuetkin ovat korkeammat ja verotuskin huomattavasti keveämpää. Jos olet mies, niin hoitojaksoa katsotaan jopa meriitiksi CVssä. Tsemppiä, uskon, että vaimosi suhtautuu eri tavalla lapseen siinä 12-18kk iässä.
[/quote]
Verotus keveämpää? Tukia verotetaan enemmän kuin palkkaa.
[/quote]
Minulla tippui tuntuvasti, kun tuloveroprosenttini oli 38%. Vaatii vain, että muistaa hakea muutosverokorttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin ajattelin, että tuollainen minäkin taisin olla äitiyslomalla, mutta sitten luin eteenpäin ja totesin, että en ollutkaan.
Siis luultavasti olin jonkin verran masentunut, koska muistan itkeneeni äitiyslomalla ja huutaneeni miehelleni, että olen huono äiti. Mutta tosiaan, koska mies kävi töissä, niin en todellakaan vaatinut häntä heräämään vauvan takia öisin, vaan hoidin yösyötöt itse ja vielä pitkään töihin palattuani. Enkä bilettänyt, koska en ole bilettäjätyyppi.
Minusta ap:n kertomus näyttää uskomattomalta, miten paljon työssä käyvä isä hoitaa pikkuistaan. Pitkä pinna ap:lla täytyy olla. Meilläkin mies teki paljon kotitöitä, kun minä kantelin vauvaa yötäpäivää. Mutta tosiaan, vauva oli melkein kokonaan minun hoivissani enkä osannut keskittyä muuhun, en kotitöihin enkä siivoamiseen.
Se vaimon perhetausta, millainen? Yhdellä oli tuolla hyvä pointti, että on voinut olla huono lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimosi kuulostaa todella itsekeskeiseltä ihmiseltä. Vaihtoehtoja on kaksi, joko vaimosi on masentunut tai vaan todella laiska ja itsekeskeinen ihminen. Synnytyksen jälkeiselle masennukselle on tyypillistä, että äiti haluaa lapsesta eroon aina kun mahdollista. Minusta vaimosi kuulostaa silti enemmän vain itsekeskeiseltä ihmiseltä. Itselläni on vauva ja leikki-ikäinen, olen kotona ja mies töissä. Meillä näin siksi, että mies yrittäjä ja minä palkkatyössä. Minun vauvani on ollut ihan perinteinen/normaali vauva, vaatii siis toki huomiota ja tarpeita on niinkuin kaikilla vauvoilla, mutta ei mitenkään itkuinen, koliikkinen jne. Minä hoidan meillä aina lasten lisäksi kodin suurimmaksi osaksi, mies osallistuu viikonloppuisin tietty kun on la ja su päivät kokonaan kotona. Minä siivoan, laitan tiskit, teen ruuan ja pesen pyykkiä, sekä hoidan vauvan, aikaa jää kyllä telkkarin kattelullekin, vaunulenkeille, kaupassakäynnille jne. Mitä hittoa minä tekisin kotona jos vain hoitaisin vauvan?! Katsoisin telkkaria? Mieheni päivät ovat pitkiä ja raskaita, ei tulisi mieleenkään käyttäytyä noin epäkunnioittavasti häntä kohtaan. Olen myös erittäin kiitollinen siitä, että mieheni kustantaa suurimman osan elämästämme ja sen tuomista kuluista. En edes kestäisi maata perse homeeassa ja valittaa. Mieheni on todella omistautunut ja aina lapsille läsnä kun on kotona ja haluaakin olla lasten kanssa. Minä siis käyn esim selailla neljä kertaa viikossa, yhtenä niin, että lapset ovat lapsiparkissa, kahtena niin, että mies on lasten kanssa kotona ja yhtenä niin, että menemme vloppuna yhdessä ja lapset ovat lapsiparkissa. Mikäli haluan omaa aikaa saan sitä, mutta ei tulisi mieleenkään tai kiinnostaisi bilettää joka toinen vloppu! Miksi tuollainen vaimo pitäisi elättää, joka ei kanna omaa korttansa kekoon?! Yksi ystäväni ex-vaimo oli juuri tuollainen marttyyri ja tyhjänkitisijä ja onkin ex-vaimo ja etä-äiti nykyään.
Erotkaa ja sinä otat lapsen itsellesi. Pidät isyyslomaa tai muuta vapaata ja katsot, kiinnostaako äitiä tavata lasta kuinka usein. Lapselle ei ole hyväksi olla tunnekylmän ihmisen hoidossa pääasiallisesti. Vaimosi ei ole ehkä "osannut" ajatella omilla aivoillaan tuota lapsensaantia. Sosiaalinen paine on kolmekymppisenä aika kova ja on helppo taipua yleiseen painostukseen. Joka tuutista hoetaan että oma lapsi on eri asia. Ehkä hän on luottanut siihen, en tiedä, kunhan arvailen omien kokemusteni pohjalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin oli tosi ankeaa vauvan kanssa kahdestaan. Ehkä se oli masennusta, en tiedä. Mutta kyllä se helpottaa kun vauva kasvaa. Vaimosi tarvitsee muuta ajateltavaa esim. minulla auttoi, kun pääsin takaisin töihin enkä ollut vain vauvan kanssa. Minäkin työnsin vauvan jo eteisessä miehelle, olin niin rikki.
Voi apua...no ei todella ole meillä tällaista. Meillä kolme lasta ja minä (äiti) kotona. Hoidan lapset ja kodin. Mies tulee neljältä valmiiseen pöytään. Yhdessä sit tehdään asioita iltaisin ja saan välillä omaakin aikaa kun mies menee vaikka puistoon lasten kanssa.
Mitäs jos...vaihtaisittekin hommia eli isä kotiin ja äiti töihin?
Miltä vaimosi ja lapsesi vuorovaikutus näyttää? Asiasta voisi neuvolassa jutella nimittäin varmasti vaikuttaa myös heidän suhteeseensa.
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaapa todella surulliselta tilanne, varsinkin vauvan kannalta! :( Voisiko äiti mennä vauvan kanssa vaikka johonkin perhekerhoihin ym. Saisi siellä ehkä hieman muutakin seuraa, kuin nuo biletoverit, ja tajuaisi ehkä, että niin ne muutkin on vauvojensa ja pienten lastensa kanssa, vaikka välillä rasittavaa onkin. Kyllä todellakin lapsi kärsii tuollaisesta, tuskimpa äiti voi peittää noita tunteitaan lapseltakaan, ja kiintymyksen puutteesta ja äidin mahdollisen kylmyyden vuoksi lapsi jopa vauva saattaa masentua. Nyt oikeasti jotain tilanteelle olisi tehtävä, joko saada äiti tajuamaan, miten karsea narisija on, ja että tuollainen voi pahimmillaan vaurioittaa lapsen henkistä kehitystä, ja muuttamaan ajattelutapojaan, tai sitten oikeasti lähde, ja vie lapsi pois tuollaisen kohelon kourista! Kaikista ei todellakaan ole äidiksi, surullista, että teillä lapsen piti syntyä todistamaan asia..
Voi vitsi. Olet kyllä paskan akan löytänyt. Alkaisin itse vastaavassa tilanteessa katsomaan tytölle äitipuolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varaa aika neuvolan kautta psykologille. Käykää juttelemassa molemmat erikseen ja sitten vielä päälle perheterapiaa. Vaimosi on pakko oppia uuteen rooliinsa äitinä tai sitten teidän perheenne ei kestä. Jos vaimosi kuuluu ammattiliittoon, on hän työttömänä oikeutettu ansiosidonnaiseen työttömyyskorvaukseen. Se ja sinun korvaukseksi vanhempainvapaan aikana ovat varmaan suurin piirtein saman verran, kuin sinun tulosi. Pystyisittekö sinnittelemään tällä menoja karsien siihen saakka, kunnes vaimosi löytää töitä ja lapsi kasvaa sen verran, että voisi mennä hoitoon? Tsemppiä. Tilanteenne ei ole normaali eikä oikein sinua eikä lasta kohtaan.
Tuli mieleen ettei aloittajan vaimoa kiinnosta miehensäkään enää mutta haluaa säilyttää elintason ja ilmaisen kodinhoitajan ja aina valmiin lapsenvahdin. Jos on itse työtön kerran ja silti menee ja reissaa tuohon malliin. Kuka maksaa? ettei vaan ap. Ihan kamala ämmä kyllä, valitettavasti kuulostaa minustakin ihan vaan itsekyydeltä eikä masennukselta. Jos on jo ennen lasta ollut kova menemään niin eipä ole mikään muuttunut nähtävästi vaikka lapsen pitäisi mennä edelle. Miettisin kyllä vakavasti haluaisinko olla tuommoisen kanssa naimisissa??
Olin aivan samanlainen! Syy: En kyennyt rakastamaan lastani tai kiintymään siihen. Helpotti vasta joskus lapsen täyttäessä vuoden.
Niin muakin hirvittää tuo, että miten oikeasti hoitaa vauvaa kun olet töissä jos se on hänestä niin rasittavaa. Tosi asia on se, että teidän on pakko puhua asiasta kunnolla vaikka vaimo kuinka raivoaisi. Ja en tiedä pitäisikö neuvolankin kanssa asia ottaa puheeksi? Koska mielestäni tuossa on kyllä jo huolen aihetta. Ei ole normaalia tuollainen käytös. Ja tosiaan missä on perheen yhteinen aika? Uskon, että suurin osa äideistä kaipaa lisää omaa aikaa, mutta ei tuohon malliin. Itse olin ainakin tyytyväinen muutamaan omaan tuntiin viikossa ja pariin illan viettoon kavereiden kanssa vauva-aikana. Muun ajan halusin viettää vauvani seurassa. Eikö vaimosi tapaa kavereitaan niin, että vauva on mukana? Eikö kaveripiiristä löydy muita joilla pieniä lapsia?
Jos vaimosi ei jaksa olla vauvan kanssa niin ei se jaksa silloin bilettääkään. Ja jos se masentunut olisi niin ei todella jaksaisi mennä edes niihin omiin menoihin.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:40"]
Olin aivan samanlainen! Syy: En kyennyt rakastamaan lastani tai kiintymään siihen. Helpotti vasta joskus lapsen täyttäessä vuoden.
[/quote]
Lisään vielä, että minulla oli huono lapsuus. Isäni oli väkivaltainen, enkä koskaan saanut häneltä ehdotonta rakkautta. Äiti katseli vierestä, eikö tehnyt mitään.
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="23.06.2015 klo 14:57"]Niin, tuotahan on monen naisen elämä. Palkkatyö, kotona tekemättömät kotityöt ja lapset kokonaan yksin ja yöllä heräily. Onneksi olkoon ap, nyt tiedät mitä on olla nainen. [/quote] Meinasin tulla kommentoimaan samaa
[/quote]
Aina nämä samat feministit riekkuu linjoilla. Vittumianen käytös on vittumaista, miksi se sukupuoli pitää heti ensiksi olla määrittämässä.
Miksi te riekkujat että nosta esiin sitä streotypiaa, että ap:n vaimokin tietää mitä on olla nainen. Ei haitta jos työpaikka menee, kun on joku joka elättää?