Kaikilla on nykyään vaativa vauva!

Mulla oli leppoisa vauva.

Mun vanhin veli on äidin mukaan ollut itkuinen, levoton ja oksennellut paljon. Lienee sama asia? Veljellä vasta aikuisiällä diagnosoitu mbd, en tiedä mikä nykydiagnoosina olisi. Ei ihan adhd, mutta sinne päin. 

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:22"]Oon huomannut ihan saman. Nykyään on varmaan muotia ruikuttaa kokoajan äitiyden haastavuudessaan, uhmaiästä, allergioista, koliikista jne. Kaikki on niiiiin raskasta ja haetaan tsemppauksia hakemalla.

Joo'o, tiedetään ettei aina ole helppoa mutta niin paljon mielummin keskityn niihin hyviin asioihin kuitenkin, joita on enemmän kuin niitä huonoja.
[/quote]
Millainen on haastava vauva tai haastava äitiys. Määritelkäähän se minulle tuo typerän haasteellinen)sanan käyttäjät!

Koska helposta vauvasta ei saa puhua. Se synnyttää kateutta kanssaäideissä.

Meillä oli leppoisa ja hyväntuulinen vauva, josta kasvoi leppoisa ja hyväntuulinen taapero. Olenkin kuullut fraasin "sä et tiedä mitään vauvan-/lapsenhoidosta", kun olen erehtynyt kertomaan, että se vauva-aikakin oli mukavaa eikä ollenkaan raskasta. Niinpä niin, enhän minä mistään tiedä.

Se helpon vauvan äiti ikään kuin alennetaan koska "mulla on tosi vaikeeta ja raskasta". Siitä kenellä on kamalinta pikkulapsiaikana, tunnutaan oikein kilpailevan.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:27"]

Tiedätkö miksi? Koska nykyajan vanhemmat on niin uusavuttomia.

[/quote]

Lähes aina, kun näen jonkun käyttävän sanaa "uusavuttomuus", viestin informaatioarvo laskee suunnilleen nollaan. Toinen vastaava ilmaus on "vapaa kasvatus". Yleensä näitä termejä käyttävät ihmiset eivät tiedä, mitä ne tarkoittavat.

Tuoreet äidit lukevat aivan liikaa blogeja ja naistenlehtiä, joista saavat virheellisen käsityksen, että lasten kanssa elämä olisi yhtä vaaleanpunaista hattaraa. Kun oma mukula kiljuukin ensin koliikkia, sitten hampaidentuloa, seuraavalla viikolla korvatulehdusta ja lopuksi jos mitäkin allergiaa, niin elämä ei olekaan äitinä sellaista kuin oli "mainostettu".

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:20"]

Totta. 

Voisitte ottaa mallia meistä miehistä: naisetkin ovat vaativia, muttei me miehet siitä sen ihmeemmin ulista ja avauduta. Itsepä olemme leikkiin ryhtyneet. 

[/quote]

Tää oli hyvin sanottu. Itsekin ihmettelen miten hyvin mieheni kestää mun oikuttelut. 

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:27"]Mun vanhin veli on äidin mukaan ollut itkuinen, levoton ja oksennellut paljon. Lienee sama asia? Veljellä vasta aikuisiällä diagnosoitu mbd, en tiedä mikä nykydiagnoosina olisi. Ei ihan adhd, mutta sinne päin. 
[/quote]
Voisi hyvin olla adhd nykyään.

12 lisää, että minun äitini on juuri sanonut puolestaan minusta, että jos veljet olisivat olleet samanlaisia kuin minä vauvana, hän ei tietäisi lastenhoidosta mitään, kun sitten leikki-iässäkin olin ns. kiltti ja tottelevainen.  

Mulla oli helppo vauva ja hän on nykyään oikein kiltti 2-vuotias. Vauvana ei juuri itkenyt kun vain jos oli nälkä. Nukkui ihan missä tahansa joten väsyitkujakaan ei juuri tullut. Jos vauvaa väsytti, hän vaan laittoi silmät kiinni ja nukahti syliin, autoon, sohvalle, sänkyyn, lattialle... Vauvalle kelpasi sekä rintamaito että korvike ja kaikki ruuat mitä keksin antaa. Hoidossakin pärjäsi hienosti ne muutamat kerrat kun joutui olemaan. Kyllä mulla oli ihan oikeesti tosi helppo vauva. 

Nykyäänkin tyttö on kaikki-, joskin vähäruokainen, nukkuu hyvin, viihtyy ajoittain yksinäänkin ja tottelee (yleensä) jos kiellän tekemästä jotain. Pientä uhman alkua on havaittavissa juuri tuon tottelemisen kanssa, joskus saattaa vain virnistää ja jatkaa hommaansa. Välillä myös takertuu tosi kovasti ja varsinkaan en saisi jutella kenenkään muun kanssa. Silti mielestäni edelleen tosi helppo lapsi :)

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:31"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:20"]

Totta. 

Voisitte ottaa mallia meistä miehistä: naisetkin ovat vaativia, muttei me miehet siitä sen ihmeemmin ulista ja avauduta. Itsepä olemme leikkiin ryhtyneet. 

[/quote]

Tää oli hyvin sanottu. Itsekin ihmettelen miten hyvin mieheni kestää mun oikuttelut. 

[/quote]

Samahan se on kuin vauvojen kanssa. Olette kuitenkin loppujen lopuksi ihan söpöjä. 

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:32"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:27"]Mun vanhin veli on äidin mukaan ollut itkuinen, levoton ja oksennellut paljon. Lienee sama asia? Veljellä vasta aikuisiällä diagnosoitu mbd, en tiedä mikä nykydiagnoosina olisi. Ei ihan adhd, mutta sinne päin.  [/quote] Voisi hyvin olla adhd nykyään.

[/quote]

Veli ei kuitenkaan ole mitenkään huonokäytöksinen, vaan päinvastoin. Hän on äärimmäisen kohtelias ja ystävällinen ihmisille, ei ole koskaan rikkonut mitään tahallaan - kömpelö hienomotorisesti on kyllä ja siksi saattaa tavaroita hajota, eikä ole koskaan aiheuttanut ongelmia rötöstelemällä tai pahan teolla, vaan on erittäin oikeudentajuinen. 

Sitä ei tiedä, kumpi on vaativa, vauva vai äiti/vanhemmat. Onko näissä perheissä sittenkin niin, että vauvalta vaaditaan liikaa, sopeutumista aikuisten rytmeihin ja toiveisiin, hiljaisuutta, "tottelemista" ja kaikkien omien tarpeiden, epämukavuuden (vaippa huonosti/märkä, on kuuma jne.) ilmaisematta jättämistä sekä tunteiden (kuten pelko, hätä, nälkä, kipu).

Minusta "haastava vauva" = äiti (vanhempi) ei tunne vauvaansa eikä ole kovin kiinnostunut tuntemaankaan eikä varsinkaan ole kiinnostunut lapsentahtisuudesta tai muusta lempeästä, rakastavasta (äidillisestä) suhtautumisesta, jota vauvat tarvitsevat.

Mulla on päinvastaisia kokemuksia. Itselläni mielestäni vaikea vauva 8kk:n ikään asti. Oli siis tosi itkuinen ja nukkui lyhyissä pätkissä, ei nukkunut esim. paikallaan olevissa vaunuissa ja heräsi jokaiseen pieneen ääneen. Kaikki tutut sitä kauhisteli ja muistutti omista ihanista vauvoistaan, jotka oli äärimmäisen helppoja. Silloin satutti kun koko ajan tuli vertailua, mutta onneksi aika auttoi ja vauvasta kasvoi tyytyväinen lapsi.

Minulla oli vaativa vauva. Nukkui max 40min pätkissä läpi yön, päivällä nukkui vain liikkuvissa vaunuissa tai kantorepussa (jos vaunut/reppu pysähtyivät, heräsi heti) ja nukkui ylipäätään vähän. Oli kärttyisä ja itkuinen melkein koko hereilläoloajan. Vatsavaivainen. Vauvavuosi oli todella kamalaa ja unenpuutteista, samaten seuraavat nelisen vuotta, jatkuvan heräilyn vuoksi.

Toinen vauvani oli helppo, heräili yöllä vain 4-6 kertaa pienenäkin ja jo puolivuotiaana nukkui täysiä öitä. Päivällä veteli kolmenkin tunnin päikkäreitä ihan omassa sängyssään tai paikoillaan olevissa vaunuissa. Oli tyytyväinen ja iloinen, hymyileväinen vauva, joka viihtyi pitkiäkin aikoja itsekseen leluja tutkien.

Minusta ei pidä paikkaansa että kaikilla olisi vain vaativia vauvoja, tiedän heti kaveripiiristäni monia, joilla oli vielä paljon helpompiakin vauvoja kuin tuo minun helppo tapaukseni.