Kaikilla on nykyään vaativa vauva!

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:30"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:27"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:44"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:05"]Kellään ei ole nykypäivänä tavallista saati helppoa lasta. Ärsyttää kun jokaisen mukula on haastava ja vaativa! Miten vaativa vauva edes määritellään? Ansaitseeko vaativien lasten äidit jonkun sädekehän? Ennen oli mies kuollut sodassa, 8 lasta, joista pari sairasta eikä kukaan valittanut. Onko muut pistäneet merkille? Millä perusteella sanot omaa lastasi vaativaksi? [/quote] Silloin ennen samassa taloudessa/pihapiirissä asui monta sukupolvea ja oli piiat/rengit apuna talon töissä ja ihmiset oli yhteisöllisempiä. Että niitä vaativia vauvoja oli hoitamassa vähän muutkin kun se äiti yksinään. Nykyisin äidit ovat enemmän yksin kuin koskaan ja lähin omainen on tyyliin viranomainen. Netti ja some mahdollistaa asioista avoimen avautumisen, mikä on vaan hyvä asia että asioista puhutaan ja suoraan. Vaativia vauvoja on ollut aina ja tulee aina olemaan. Ei se elämä ole ennen ollut yhtään sen helpompaa, päinvastoin.

[/quote]

Harvalla pientilalla mitään piikoja ja renkejä oli :D

[/quote]

Minkä kokoiset mielletään pientiloiksi? Monella oli vähintään joku sukulainen auttamassa. Esim. äiini kotona oli äidinäidin kasvattisisar ja mummo, isäni kotona joku naispuolinen sukulainen, en muista tarkemmin. Lisäksi oli lasten pienuusaikana piikoja ja renkejä (ts. ennen kuin lapsista oli työhön).

[/quote]

Sota-aikana ainakin oma äitini oli lapsena evakossa ja asuivat ulkohuoneessa äidin ja kahdeksan sisaruksen kanssa. Kotona odotti pieni mökki ja pari lehmää.

Sotien jälkeen raivattiin rintamamietiloja tiettömiin korpiin. Asuttiin talvet maakuopassa, ennen kuin talo saatiin rakennettua.

Joten kyllä suurin osa oli pientiloja, joissa oli pari lehmää ja lapsia tupa täynnä ja isä talvet metsätöissä. Ei niissä renkejä ja piikoja ollut, eikä mummoja auttelemassa. Isommat hoisi pienempiä ja lapset oli keskenään, kun äidit meni navettaan.

[/quote]

Miksei ollut mummoja tai muita sukulaisia? Mihin esim. mummot laitettiin, jos niitä ei pientiloille huolittu?

Meillä on helppo. Ei sitä yksin voi hetkeksikään jättää tms., ei lapsi esim viihdy yksin lattialla että minä saisin koneella istua, mutta sellaisia lasten kuuluu olla, joten lapsi on tavallinen tai ns. helppo.

"Ennen oli mies kuollut sodassa, 8 lasta, joista pari sairasta eikä kukaan valittanut. Onko muut pistäneet merkille? "

Olen pistänyt merkille, sillä viisas ja sydämellinen mummoni (ent. lapsenpäästäjä) jaksaa toistuvasti muistuttaa, että miten on mahdollista, että korkeasta ja ilmaisesta koulutuksesta ja valtavasta tietomäärästä huolimatta, jotkut jaksavat toistuvasti ihannoida tai vertailla sodan aikaista tai sen jälkeistä elämää esim. lastenhoitoa tai synnytyksiä, vaikka monen aikuisen ja lapsen elämä ei ollut edes silloin ihmisarvoista elämää, puhumattakaan lapsen oikeuksista tai ihmisarvosta esim. äiti- ja lapsikuolleisuus oli valtavan suurta esim. mummini perheessä kolme hänen sisartaa oli yhtä aikaa "laudalla" eli kuollut johonkin sairauteen, joka nykyisin pystytään estämään rokotuksilla tai lääkkeillä.  

Mummini mukaan jos heillä olisi ollut se koulutus ja tietomäärä mitä tämän päivän ihmisillä, he varmasti olisivat toimineet toisin ja halunneet elää aivan samalla tavalla kuin tämän päivän ihmiset, mutta mitään muuta vaihtoehtoa ei heillä ollut, oli vain elämä tai kuolema. Ja siksi tämän päivän vanhempien ja lapsien syyllistäminen on turhaa, sillä lapsen asema ja oikeudet ovat parantuneet huimasti 30-50 vuodessa. Heillä on jopa ihmisarvo, toisin kuin ennen.

Eivätkä he omasta vapaasta tahdostaan eläneet sitä elämää vaan se oli pakko ja siksi se loukkaa syvästi niitä ihmisiä, jotka elivät siinä ajassa ja olosuhteissa, kun sitä verrataan tähän päivään syyllistämällä tämän päivän vanhemmat ja lapset. Ja he olivat sen ajan lapsia ja vanhempia, joista puutteista ja virheistä maksetaan edelleen esim. sairauksina.

Todella helppo vauva & ei vaatinut paljoa

En sanoisi, en sano omaa lastani vaativaksi. Itse olen vaativa monessa lapseen liittyvässä asiassa. (Esim. Vaatteissa.)

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:33"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:30"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:27"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:44"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:05"]Kellään ei ole nykypäivänä tavallista saati helppoa lasta. Ärsyttää kun jokaisen mukula on haastava ja vaativa! Miten vaativa vauva edes määritellään? Ansaitseeko vaativien lasten äidit jonkun sädekehän? Ennen oli mies kuollut sodassa, 8 lasta, joista pari sairasta eikä kukaan valittanut. Onko muut pistäneet merkille? Millä perusteella sanot omaa lastasi vaativaksi? [/quote] Silloin ennen samassa taloudessa/pihapiirissä asui monta sukupolvea ja oli piiat/rengit apuna talon töissä ja ihmiset oli yhteisöllisempiä. Että niitä vaativia vauvoja oli hoitamassa vähän muutkin kun se äiti yksinään. Nykyisin äidit ovat enemmän yksin kuin koskaan ja lähin omainen on tyyliin viranomainen. Netti ja some mahdollistaa asioista avoimen avautumisen, mikä on vaan hyvä asia että asioista puhutaan ja suoraan. Vaativia vauvoja on ollut aina ja tulee aina olemaan. Ei se elämä ole ennen ollut yhtään sen helpompaa, päinvastoin.

[/quote]

Harvalla pientilalla mitään piikoja ja renkejä oli :D

[/quote]

Minkä kokoiset mielletään pientiloiksi? Monella oli vähintään joku sukulainen auttamassa. Esim. äiini kotona oli äidinäidin kasvattisisar ja mummo, isäni kotona joku naispuolinen sukulainen, en muista tarkemmin. Lisäksi oli lasten pienuusaikana piikoja ja renkejä (ts. ennen kuin lapsista oli työhön).

[/quote]

Sota-aikana ainakin oma äitini oli lapsena evakossa ja asuivat ulkohuoneessa äidin ja kahdeksan sisaruksen kanssa. Kotona odotti pieni mökki ja pari lehmää.

Sotien jälkeen raivattiin rintamamietiloja tiettömiin korpiin. Asuttiin talvet maakuopassa, ennen kuin talo saatiin rakennettua.

Joten kyllä suurin osa oli pientiloja, joissa oli pari lehmää ja lapsia tupa täynnä ja isä talvet metsätöissä. Ei niissä renkejä ja piikoja ollut, eikä mummoja auttelemassa. Isommat hoisi pienempiä ja lapset oli keskenään, kun äidit meni navettaan.

[/quote]

Miksei ollut mummoja tai muita sukulaisia? Mihin esim. mummot laitettiin, jos niitä ei pientiloille huolittu?

[/quote]

Mummot oli varmaan kuolleet tai asuivat omissa kodeissaan. Näin teki äitini äitikin. Hän asui omassa kodissaan siihen asti, että joutui sairaalaan ja kuoli syöpään.

Sinulla on aika ruusuinen kuva sota-ajasta ja sen jälkeisestä elämästä. Jos naisella oli yhdeksän lasta, niin ei hän voinut mummona asua yhdeksän lapsensa luona hoitamassa lapsia. Kyllä hän jäi yleensä omaan kotiinsa asumaan miehensä kanssa ja jos hyvä tuuri oli, niin heitä jäi auttamaan peräkammarin poika.

Mulla on kaksi lasta ja ollut kaksi helppoa vauvaa. Esikoisesta eräs lähisukulainen kommentoi 3kk:n iässä, että osaako toi itkeä. Osasihan tuo, mutta vain sen sekunnin, kunnes pääsi syliin tai sai muuta palvelua. Yleensä ei edes itkenyt vaan piti sellaista tuhinaa ensin pitkään. Söi, nukkui vastasyntyneestä kahdella nopealla syötöllä yli 10 tuntia. Päiväunet meni jo 1kk:n iässä jopa neljä tuntia pisimmillään. Kakkonen oli huonompi nukkumaan päivällä, mutta yöt meni heti alusta 22-07 ja 1-2 heräämistä yön aikana.

Kumpikaan ei pulautellut koskaan vaan nukahtivat tissi suuhun siinä nukkuivat levollisesti aina useamman tunnin. Itseasiassa en osaa edes röyhtäyttää vauvaa, kun ei ole koskaan tarvinnut tehdä sitä. Nyt lapset on jo kouluikäisiä ja kumpikin on kilttejä, esikoinen superkiltti.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:37"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:33"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:30"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:27"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:22"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:44"]

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 21:05"]Kellään ei ole nykypäivänä tavallista saati helppoa lasta. Ärsyttää kun jokaisen mukula on haastava ja vaativa! Miten vaativa vauva edes määritellään? Ansaitseeko vaativien lasten äidit jonkun sädekehän? Ennen oli mies kuollut sodassa, 8 lasta, joista pari sairasta eikä kukaan valittanut. Onko muut pistäneet merkille? Millä perusteella sanot omaa lastasi vaativaksi? [/quote] Silloin ennen samassa taloudessa/pihapiirissä asui monta sukupolvea ja oli piiat/rengit apuna talon töissä ja ihmiset oli yhteisöllisempiä. Että niitä vaativia vauvoja oli hoitamassa vähän muutkin kun se äiti yksinään. Nykyisin äidit ovat enemmän yksin kuin koskaan ja lähin omainen on tyyliin viranomainen. Netti ja some mahdollistaa asioista avoimen avautumisen, mikä on vaan hyvä asia että asioista puhutaan ja suoraan. Vaativia vauvoja on ollut aina ja tulee aina olemaan. Ei se elämä ole ennen ollut yhtään sen helpompaa, päinvastoin.

[/quote]

Harvalla pientilalla mitään piikoja ja renkejä oli :D

[/quote]

Minkä kokoiset mielletään pientiloiksi? Monella oli vähintään joku sukulainen auttamassa. Esim. äiini kotona oli äidinäidin kasvattisisar ja mummo, isäni kotona joku naispuolinen sukulainen, en muista tarkemmin. Lisäksi oli lasten pienuusaikana piikoja ja renkejä (ts. ennen kuin lapsista oli työhön).

[/quote]

Sota-aikana ainakin oma äitini oli lapsena evakossa ja asuivat ulkohuoneessa äidin ja kahdeksan sisaruksen kanssa. Kotona odotti pieni mökki ja pari lehmää.

Sotien jälkeen raivattiin rintamamietiloja tiettömiin korpiin. Asuttiin talvet maakuopassa, ennen kuin talo saatiin rakennettua.

Joten kyllä suurin osa oli pientiloja, joissa oli pari lehmää ja lapsia tupa täynnä ja isä talvet metsätöissä. Ei niissä renkejä ja piikoja ollut, eikä mummoja auttelemassa. Isommat hoisi pienempiä ja lapset oli keskenään, kun äidit meni navettaan.

[/quote]

Miksei ollut mummoja tai muita sukulaisia? Mihin esim. mummot laitettiin, jos niitä ei pientiloille huolittu?

[/quote]

Mummot oli varmaan kuolleet tai asuivat omissa kodeissaan. Näin teki äitini äitikin. Hän asui omassa kodissaan siihen asti, että joutui sairaalaan ja kuoli syöpään.

Sinulla on aika ruusuinen kuva sota-ajasta ja sen jälkeisestä elämästä. Jos naisella oli yhdeksän lasta, niin ei hän voinut mummona asua yhdeksän lapsensa luona hoitamassa lapsia. Kyllä hän jäi yleensä omaan kotiinsa asumaan miehensä kanssa ja jos hyvä tuuri oli, niin heitä jäi auttamaan peräkammarin poika.

[/quote]

Mä en ymmärrä, mistä sä keksit, että mulla on ruusuinen kuva sota-ajasta, kun en ole sota-ajasta puhunut mitään - mun vanhemmat on molemmat syntyneet sota-ajan jälkeen - toki heidän sisaruksistaan on osa syntynyt ennen sotia.

Mun molemmat suvut ovat niin maanviljelijäsukuja, joten mitään "omia koteja" ei isovanhemmilla ollut, vaan tila siirtyi aina seuraavalle sukupolvelle ja isovanhemmat jäivät sitten yleensä tilalle asumaan lastensa perheen kanssa. Näin taisi olla yleisesti muillakin. Kun ihminen tuli vanhemmaksi, alkoi olla vaikea pärjätä yksikseen.

[quote author="Vierailija" time="22.06.2015 klo 22:37"]

Mulla on kaksi lasta ja ollut kaksi helppoa vauvaa. Esikoisesta eräs lähisukulainen kommentoi 3kk:n iässä, että osaako toi itkeä. Osasihan tuo, mutta vain sen sekunnin, kunnes pääsi syliin tai sai muuta palvelua. Yleensä ei edes itkenyt vaan piti sellaista tuhinaa ensin pitkään. Söi, nukkui vastasyntyneestä kahdella nopealla syötöllä yli 10 tuntia. Päiväunet meni jo 1kk:n iässä jopa neljä tuntia pisimmillään. Kakkonen oli huonompi nukkumaan päivällä, mutta yöt meni heti alusta 22-07 ja 1-2 heräämistä yön aikana.

Kumpikaan ei pulautellut koskaan vaan nukahtivat tissi suuhun siinä nukkuivat levollisesti aina useamman tunnin. Itseasiassa en osaa edes röyhtäyttää vauvaa, kun ei ole koskaan tarvinnut tehdä sitä. Nyt lapset on jo kouluikäisiä ja kumpikin on kilttejä, esikoinen superkiltti.

[/quote]

Meillä oli jatkuvasti itkevät ja usein heräilevät vauvat. Molemmilla oli syynsä, lääkitykset ja sellaiset, joten en siksi vaativiksi heitä sanoisi vaikka vaikeaa se minulle olikin. Silti on aina ihana lukea näitä tarinoita, kun muilta löytyy kokemuksia sellaisesta rauhallisesta vauva-arjesta.

Meillä on ollut tähän asti ainakin todella helppoa tämä vauva-aika. Poika on nukkunut yöt kahden kk iästä lähtien heräämättä. Nyt 4kk iässä nukkuu klo.22.00-6.00. Syötän siis kuudelta ja vauva jatkaa unia klo.8-10 asti. päiväunet ottaa päivän aikana 1-2h.

Hereillä ollessa on leppoinen ja viihtyy sitterissä ym. hyvin, vaunulenkit ja automatkat on rauhallinen tai nukkuu.
Olin varautunut vaikka mihin, kun kuuntelin kavereiden juttuja, mut positiivisesti olen yllättynyt.

Unen tarvekin on yksilöllistä. Meidän vauva - taapero tuo jo nykyisin on - ei ollut "vaativa" kuin muutaman kuukauden, jolloin hän viihtyi vain kannettuna sylissä (ei saanut istua sekunniksikaan). Nykyisin ei ole vaativa, joskaan ei ole ihan sieltä helpoimmasta päästä.

Mutta se nukkuminen! Toistaiseksi on nukkunut pisimillään 7 tuntia putkeen - kerran. "Hyvä" yö on silloin, kun poika nukkuu 3-4 tuntia putkeen ja lopun yötä parin tunnin pätkissä. Sitten on öitä, jolloin valvotaan 3 tuntia putkeen. Normiyössä herättää parin tunnin välein.

Itse olen aina tarvinnut runsaasti unta jaksaakseni, joten tämä jatkuva herättely alkaa todellakin käydä voimille. Jollekin vähäunisemmalle ei varmaan olisi niin rankkaa. Tiesin minäkin, että vauvat herättelevät, mutta ei se tieto paljoa ole helpottanut, kun väsymys on kroonista.

Entisaikaan ei sitä paitsi valvottu samalla lailla vauvojen kanssa. Niiden annettiin huutaa, jotta "oppivat" nukkumaan. Ei silloin edes tiedetty, että moinen saattoi ollaa psyykkisesti vahingollista lapselle. Tai sitten annettiin jopa alkoholia, että vauva nukkuu. Nykyisin onneksi tiedetään paremmin, mutta seurauksena on sitten se, että jotkut vanhemmat kehtaavat valittaa vauva-ajan rankkuudesta.

Kun se vaatii jotain jatkuvaa sitoutumista. Parikymmentä vuotta.

Jokainen vauva on tavallaan vaativa. En kuitenkaan käyttäisi sitä negatiivisessa mielessä, vaan faktana, joka jokaisen lapsia suunnittelevan tulisi ottaa huomioon. Lapset vaativat; aikaa, rahaa, huomiota ja ties mitä vähintään 18-vuotta, eikä se vanhemmuus siihenkään lopu.

Minä sanoin aina "jokseenkin vaativa".
Pariviikkoisena alkoi jokailtainen sinfonia jota huudoksikin kutsuisi. Sitä ei rauhoittanut oikein mikään, mutta kannattavin oman mielenterveyden kannalta oli taaperrus ympäri asuntoa hyräillen. Kun Matriarkka viimein nukahti, hän nukkuikin kuin unelma, tasaisia kolmen tunnin pätkiä. Siis öisin, sillä päivisin hän oli jälleen vallan kahvassa ja alati hereillä. Arvon johtajalle ei kelvannut muu kuin syli/kantoreppu, vaunutkin vain unissaan. Parhaimpina päivinään tuo sisupussi sinnitteli hereillä 15 tuntia yhtä soittoa ja jokainen hengähdys sitterissä, sängyllä, sohvalla tahi leikkimatolla muuttui keuhkotoiminnan testaamiseksi.

Hänen valtuutettu kuningattarensa ilmaisi kyllä, kun joku oli huonosti. Ja sehän oli huonosti. Mikäkö? No kaikki. Maitoa tuli liikaa, hän protestoi. Äiti ei kaivanut rynnästä riittävän reippaasti, hän protestoi. Ja joka ilta se sama iltarukous kääntyi äidin rukoukseksi "jospa tänä yönä et huutaisi".

Mutta äidin rukouksiin vastattiin noin neljän ikäkuukauden kohdilla. Jokseenkin vaativa despootti alkoi viihtymään lattiatasolla ja sitterissä, lelujen parissa ja itsekseen. Jokseenkin vaativasta tuli äärimmäisen helppo ja hiljainen. Rauhallinen ja tasainen.

Jokseenkin vaativasta kasvoi äärimmäisen mukava taapero, joka ei itke juuri koskaan eikä myöskään koettele lähes koskaan hermoja. Joko äiti on karaistunut tai despootti vaihtanut asemansa demokratiaksi.

Totta. 

Voisitte ottaa mallia meistä miehistä: naisetkin ovat vaativia, muttei me miehet siitä sen ihmeemmin ulista ja avauduta. Itsepä olemme leikkiin ryhtyneet. 

Ootkos ap elänyt sota-aikana vai mistä tiedät miten asiat oli ennen vanhaan?

Oon huomannut ihan saman. Nykyään on varmaan muotia ruikuttaa kokoajan äitiyden haastavuudessaan, uhmaiästä, allergioista, koliikista jne. Kaikki on niiiiin raskasta ja haetaan tsemppauksia hakemalla.

Joo'o, tiedetään ettei aina ole helppoa mutta niin paljon mielummin keskityn niihin hyviin asioihin kuitenkin, joita on enemmän kuin niitä huonoja.

Kyllä vaativalle vauvalle on olemassa määritelmää. Googleta vaikkapa high need baby.

Vai olisko se kuitenkin niin, että niillä, joilla ei ole vaativaa vauvaa, ei ole tarvetta avautua aiheesta?

Tiedätkö miksi? Koska nykyajan vanhemmat on niin uusavuttomia.