Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Apua, kaveri kertoi lainaavansa rahaa aviomieheltään. Siis mitä?!
10.02.2022 |
Kaverini on kahden pikkulapsen kanssa äitiyslomalla, mies on pankissa töissä ja saa tosi hyvää palkkaa. Kaverini on ammatiltaan joku hoitaja ja muutenkin siis palkka huono. Me ei koskaan puhuta rahasta, mutta nyt hän sivulauseessa varmaan vahingossa sanoi lainanneensa mieheltä rahaa, että oli rahaa johonkin hankintaan.
Olin aivan äimänä. Siis avioliitossa oleva pariskunta, toinen elää pennosilla ja joutuu lainaamaan rahaa aviomieheltään! Ukko osti itselleen juuri uuden auton, eikä todellakaan säästele omien harrastustensa jne. kanssa yhtään. Tuli tosi surku tätä kaveria ja häntä selvästi hävetti, niin en halunnut kiusata ja kysellä enempää. Suututtaa hänen puolestaan. Jättäisi sen paskan ukon. Kaverini on niin suloinen ja ihana, että saisi kenet tahansa.
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
Aina tämä sama juttu. Kun joku kertoo tälläisestä tulevat muut uhoamaan etteivät ymmärrä miten tämä on mahdollista kun heillä itsellään on yhteinen talous. Luuletteko ettei ap kaveri haluaisi yhteistaloutta? Se on vaan niin jos toinen ei suostu ja vaikka muuttuu vuosien varrella, ei voi pakottaa. Jos on yhteisiä lapsia tuntuu hurjalta erota rahan takia.
Meillä on tällainen tilanne. Jouduin jo äitiyslomalla lainaamaan rahaa mieheltäni jotta sain ruokaa, hän on hyväpalkkainen jolla hyvät säästöt. Tienaan 1/3 ? Miehen tuloista ja maksan kaikesta puolet. No ei ole rahaa mihinkään minulla ja jos joudun ostamaan esim uudet kengät hajonneiden tilalle joudun lainaamaan rahaa häneltä ja muistaa kyllä vaatia omansa pois. Me sovimme ennen lapsen syntymää toisin, mutta mies muuttui ja on kuulemma minun oma syyni kun en opiskellut hyväpalkkaista ammattia ja aloin hoitajaksi.
En kuitenkaan halua erota tämän takia ja laittaa lasta vuoroviikkosydteemiin tms,yritän uhrautua ja kestää kunnes lapsi on aikuinen.
Miten tulisit toimeen, jos olisit rakastunut yhtä pienituloiseen tai vielä pienituloisempaan mieheen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaverin mies vaati nimenomaan, että on laina.
Kaveri meni lakimiehen puheille. Lakimies sanoi, ettei tarvita mitään lainoja. Avioliitossa kukin osallistuu perheen elatukseen kykynsä mukaan.
Tässä katsotaan tulot, ei omaisuutta. Kaverillani on omaisuutta, mutta mies tienaa moninkertaisesti. (Mies lääkäri, nainen vuosiabtyötön tai pienipalkkaisessa työssä)
Nyt mies kustantaa perheen elatusta enemmän ja lainat on unohdettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tämä sama juttu. Kun joku kertoo tälläisestä tulevat muut uhoamaan etteivät ymmärrä miten tämä on mahdollista kun heillä itsellään on yhteinen talous. Luuletteko ettei ap kaveri haluaisi yhteistaloutta? Se on vaan niin jos toinen ei suostu ja vaikka muuttuu vuosien varrella, ei voi pakottaa. Jos on yhteisiä lapsia tuntuu hurjalta erota rahan takia.
Meillä on tällainen tilanne. Jouduin jo äitiyslomalla lainaamaan rahaa mieheltäni jotta sain ruokaa, hän on hyväpalkkainen jolla hyvät säästöt. Tienaan 1/3 ? Miehen tuloista ja maksan kaikesta puolet. No ei ole rahaa mihinkään minulla ja jos joudun ostamaan esim uudet kengät hajonneiden tilalle joudun lainaamaan rahaa häneltä ja muistaa kyllä vaatia omansa pois. Me sovimme ennen lapsen syntymää toisin, mutta mies muuttui ja on kuulemma minun oma syyni kun en opiskellut hyväpalkkaista ammattia ja aloin hoitajaksi.
En kuitenkaan halua erota tämän takia ja laittaa lasta vuoroviikkosydteemiin tms,yritän uhrautua ja kestää kunnes lapsi on aikuinen.
Miten tulisit toimeen, jos olisit rakastunut yhtä pienituloiseen tai vielä pienituloisempaan mieheen?
Tulisin toimeen paremmin. Olisimme varmasti hankkineet omistusasunnon, nyt asumme vuokralla kun en ole saanut säästettyä omarahoitusosuutta kuten mies, kun ei säästöön jää rahaa. Jos kahdella on pienet tulot ja laitetaan yhdessä säästöön niin saadaan yhdessä säästettyä rahaa. Nyt toinen säästää yksin isoa summaa kun tienaa enemmän ja kun maksamme puoliksi kaiken. Ymmärrätkö?
Vierailija kirjoitti:
Itse lainasin poikkikselta kun olin karenssissa ja hän sai kesätöitä. Maksoin myöhemmin tasan kaikki kulut.
Aikalailla eri asia seurustella poikkiksen kanssa kuin elää avioliitossa ja elättää yhteisiä lapsia. Avioliitossa on elatusvelvollisuus.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on aina kuulostanut kummalliselta nämä pariskunnat joilla on "omat rahat". En siis automaattisesti oleta että se olisi jotenkin vääryys että puolisot pitävät raha-asiansa erillisinä, vaan mulle se kuulostaa vaan tavattoman työläältä. Meillä on puolison kanssa ollut alusta asti yhteinen talous. Se maksaa jolla on maksuhetkellä siihen paremmat mahdollisuudet. Ns omia kuluja ja menoja mietitään sitten kun yhteiset asiat on ensin hoidettu alta pois.
Moni on tähän huomauttanut aiemmin että eikö tuollainen ole jatkuvaa neuvottelua siitä mihin rahaa saa/voi käyttää. Meillä se ei ole siihen mennyt, ehkä siksi kun miltei kaikki käyttötavarat, ruoka, tietoliikenneyhteydet+asumiskulut ovat meillä yhteisiä, vaateostoksilla käydään yhdessä silloin kun tarve on eikä kummallakaan ole mitään kallista harrastusta mihin upottaa määrätön määrä kylmää käteistä. "Omiksi menoiksi" jää siis tässä meidän kuviossamme hyvin vähän, satunnaisia lounaita/kahvilakäyntejä, heräteostoksena uusi kirja suosikkikirjailijalta tms.
Toki ymmärrän sen, että elämäntyylejä on erilaisia. Me vietetään puolison kanssa vapaa-aika kahden kesken lähes 100% kun ollaan kumpikin vähän hiljaisempia ja syrjään vetäytyviä. Olisi siis järjetöntä laskeskella jokainen ostettu kahvikuppi, pokkari tai ateria kun nekin yleensä yhdessä hankitaan ja kulutetaan. Onko sitten niin, että rahat tiukasti ominaan pitävät pariskunnat ovat menevämpiä ja harrastuneempia? On enemmän niitä hlökoht rahareikiä, joten koetaan tarpeelliseksi myös maksaa ne itse eikä yhdessä?
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että pysyvässä parisuhteessa pitää olla sama elintaso ja talous on yhteinen.
Silti tämä on just kylmäävä esimerkki siitä mitä nämä yhteiset rahat tarkoittaa. Vaateostoksilla käydään yhdessä, ei omia harrastuksia jne. Kun oma identiteetti katoaa, niin eipä siinä kai omaa tiliäkään tarvitse.
Kuitenkin tässäkin esimerkikssä kysymys on kuiitenkin pariskunnasta, jolla on ylimääräistä rahaa. Hoitovapaan aikana kun velat on suurimmillaan, niin niillä omilla rahoilla maksetaan just niitä yksittäisiä kahveja ja lounaita. Ainahan se jakaminen on helpompaa, kun saldoa löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverin mies vaati nimenomaan, että on laina.
Kaveri meni lakimiehen puheille. Lakimies sanoi, ettei tarvita mitään lainoja. Avioliitossa kukin osallistuu perheen elatukseen kykynsä mukaan.
Tässä katsotaan tulot, ei omaisuutta. Kaverillani on omaisuutta, mutta mies tienaa moninkertaisesti. (Mies lääkäri, nainen vuosiabtyötön tai pienipalkkaisessa työssä)
Nyt mies kustantaa perheen elatusta enemmän ja lainat on unohdettu.
Taas on kaverilta kuultu, mutta tässä pitää muistaa juurikin se, että molemmat osallistuu elatukseen. Tämä on eri asia kuin muut kulut ja hankinnat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tämä sama juttu. Kun joku kertoo tälläisestä tulevat muut uhoamaan etteivät ymmärrä miten tämä on mahdollista kun heillä itsellään on yhteinen talous. Luuletteko ettei ap kaveri haluaisi yhteistaloutta? Se on vaan niin jos toinen ei suostu ja vaikka muuttuu vuosien varrella, ei voi pakottaa. Jos on yhteisiä lapsia tuntuu hurjalta erota rahan takia.
Meillä on tällainen tilanne. Jouduin jo äitiyslomalla lainaamaan rahaa mieheltäni jotta sain ruokaa, hän on hyväpalkkainen jolla hyvät säästöt. Tienaan 1/3 ? Miehen tuloista ja maksan kaikesta puolet. No ei ole rahaa mihinkään minulla ja jos joudun ostamaan esim uudet kengät hajonneiden tilalle joudun lainaamaan rahaa häneltä ja muistaa kyllä vaatia omansa pois. Me sovimme ennen lapsen syntymää toisin, mutta mies muuttui ja on kuulemma minun oma syyni kun en opiskellut hyväpalkkaista ammattia ja aloin hoitajaksi.
En kuitenkaan halua erota tämän takia ja laittaa lasta vuoroviikkosydteemiin tms,yritän uhrautua ja kestää kunnes lapsi on aikuinen.
Miten tulisit toimeen, jos olisit rakastunut yhtä pienituloiseen tai vielä pienituloisempaan mieheen?
Tulisin toimeen paremmin. Olisimme varmasti hankkineet omistusasunnon, nyt asumme vuokralla kun en ole saanut säästettyä omarahoitusosuutta kuten mies, kun ei säästöön jää rahaa. Jos kahdella on pienet tulot ja laitetaan yhdessä säästöön niin saadaan yhdessä säästettyä rahaa. Nyt toinen säästää yksin isoa summaa kun tienaa enemmän ja kun maksamme puoliksi kaiken. Ymmärrätkö?
Jatkan vielä, eli miehellä omaisuutta 60 000 arvosta ja säästää joka kk n 1000 e lisää. Minulla ei jää säästöön MITÄÄN koska maksan pienestä palkasta kaikki puoliksi miehen kanssa. Omistusasuntoon ei jää rahaa, kun en saa millään säästettyä tarvittavaa summaa. Tiedän että eläkkeellä kituutan pienessä vuokra- asunnossa jos siihenkään on varaa. Miehellä on kasassa potti jolla voi hankkia velattoman asunnon vaikka.
Mutta jos lisin yhdessä vaikka saman verran tienaavan kanssa voisimme yhdessä säästää vaikka 500 e kk ja olisimme voineet jo hankkia omistusasunnon. Yhdessä asunnon ostamiseen perustuu suomalainen asuntovarallisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tämä sama juttu. Kun joku kertoo tälläisestä tulevat muut uhoamaan etteivät ymmärrä miten tämä on mahdollista kun heillä itsellään on yhteinen talous. Luuletteko ettei ap kaveri haluaisi yhteistaloutta? Se on vaan niin jos toinen ei suostu ja vaikka muuttuu vuosien varrella, ei voi pakottaa. Jos on yhteisiä lapsia tuntuu hurjalta erota rahan takia.
Meillä on tällainen tilanne. Jouduin jo äitiyslomalla lainaamaan rahaa mieheltäni jotta sain ruokaa, hän on hyväpalkkainen jolla hyvät säästöt. Tienaan 1/3 ? Miehen tuloista ja maksan kaikesta puolet. No ei ole rahaa mihinkään minulla ja jos joudun ostamaan esim uudet kengät hajonneiden tilalle joudun lainaamaan rahaa häneltä ja muistaa kyllä vaatia omansa pois. Me sovimme ennen lapsen syntymää toisin, mutta mies muuttui ja on kuulemma minun oma syyni kun en opiskellut hyväpalkkaista ammattia ja aloin hoitajaksi.
En kuitenkaan halua erota tämän takia ja laittaa lasta vuoroviikkosydteemiin tms,yritän uhrautua ja kestää kunnes lapsi on aikuinen.
Miten tulisit toimeen, jos olisit rakastunut yhtä pienituloiseen tai vielä pienituloisempaan mieheen?
Tulisin toimeen paremmin. Olisimme varmasti hankkineet omistusasunnon, nyt asumme vuokralla kun en ole saanut säästettyä omarahoitusosuutta kuten mies, kun ei säästöön jää rahaa. Jos kahdella on pienet tulot ja laitetaan yhdessä säästöön niin saadaan yhdessä säästettyä rahaa. Nyt toinen säästää yksin isoa summaa kun tienaa enemmän ja kun maksamme puoliksi kaiken. Ymmärrätkö?
Jatkan vielä, eli miehellä omaisuutta 60 000 arvosta ja säästää joka kk n 1000 e lisää. Minulla ei jää säästöön MITÄÄN koska maksan pienestä palkasta kaikki puoliksi miehen kanssa. Omistusasuntoon ei jää rahaa, kun en saa millään säästettyä tarvittavaa summaa. Tiedän että eläkkeellä kituutan pienessä vuokra- asunnossa jos siihenkään on varaa. Miehellä on kasassa potti jolla voi hankkia velattoman asunnon vaikka.
Mutta jos lisin yhdessä vaikka saman verran tienaavan kanssa voisimme yhdessä säästää vaikka 500 e kk ja olisimme voineet jo hankkia omistusasunnon. Yhdessä asunnon ostamiseen perustuu suomalainen asuntovarallisuus.
Aika epäreilua kieltämättä, että joudut maksamaan ihan puolet kaikista menoista, joista puolet käytetään sinuun :D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tämä sama juttu. Kun joku kertoo tälläisestä tulevat muut uhoamaan etteivät ymmärrä miten tämä on mahdollista kun heillä itsellään on yhteinen talous. Luuletteko ettei ap kaveri haluaisi yhteistaloutta? Se on vaan niin jos toinen ei suostu ja vaikka muuttuu vuosien varrella, ei voi pakottaa. Jos on yhteisiä lapsia tuntuu hurjalta erota rahan takia.
Meillä on tällainen tilanne. Jouduin jo äitiyslomalla lainaamaan rahaa mieheltäni jotta sain ruokaa, hän on hyväpalkkainen jolla hyvät säästöt. Tienaan 1/3 ? Miehen tuloista ja maksan kaikesta puolet. No ei ole rahaa mihinkään minulla ja jos joudun ostamaan esim uudet kengät hajonneiden tilalle joudun lainaamaan rahaa häneltä ja muistaa kyllä vaatia omansa pois. Me sovimme ennen lapsen syntymää toisin, mutta mies muuttui ja on kuulemma minun oma syyni kun en opiskellut hyväpalkkaista ammattia ja aloin hoitajaksi.
En kuitenkaan halua erota tämän takia ja laittaa lasta vuoroviikkosydteemiin tms,yritän uhrautua ja kestää kunnes lapsi on aikuinen.
Miten tulisit toimeen, jos olisit rakastunut yhtä pienituloiseen tai vielä pienituloisempaan mieheen?
Tulisin toimeen paremmin. Olisimme varmasti hankkineet omistusasunnon, nyt asumme vuokralla kun en ole saanut säästettyä omarahoitusosuutta kuten mies, kun ei säästöön jää rahaa. Jos kahdella on pienet tulot ja laitetaan yhdessä säästöön niin saadaan yhdessä säästettyä rahaa. Nyt toinen säästää yksin isoa summaa kun tienaa enemmän ja kun maksamme puoliksi kaiken. Ymmärrätkö?
Jatkan vielä, eli miehellä omaisuutta 60 000 arvosta ja säästää joka kk n 1000 e lisää. Minulla ei jää säästöön MITÄÄN koska maksan pienestä palkasta kaikki puoliksi miehen kanssa. Omistusasuntoon ei jää rahaa, kun en saa millään säästettyä tarvittavaa summaa. Tiedän että eläkkeellä kituutan pienessä vuokra- asunnossa jos siihenkään on varaa. Miehellä on kasassa potti jolla voi hankkia velattoman asunnon vaikka.
Mutta jos lisin yhdessä vaikka saman verran tienaavan kanssa voisimme yhdessä säästää vaikka 500 e kk ja olisimme voineet jo hankkia omistusasunnon. Yhdessä asunnon ostamiseen perustuu suomalainen asuntovarallisuus.
En ymmärrä. Mistä sinulle jäisi enemmän rahaa, jos toinen osapuoli olisi pienituloinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme aikoinaan muuttaneet nykyisen puolisoni kanssa yhteen, ja jaoimme kaikki yhteiset kulut 50/50. Meillä oli verrattain pienet tuloerot, mutta kuitenkin sen verran isot, että kumppanilleni jäi selkeästi enemmän rahaa kuussa pakollisten menojen jälkeen.
Olimme suunnittelemassa yhteistä ulkomaanmatkaa, joka sekin maksettiin 50/50. Kumppanini halusi käydä kalliissa nähtävyyksissä, yöpyä hienoissa hotelleissa, syödä laadukkaissa ravintoloissa ja niin edelleen. Hikikarpalot nousivat otsalleni katsoessani budjettia, ja sanoin lopulta suoraan, ettei minulla ollut moiseen varaa. Ehdotin, että matkan luksustasoa hieman laskettaisiin, jotta minullakin olisi varaa maksaa oma osuuteni. Kumppani sitten keksi jalomielisen ratkaisun – hän voisi lainata minulle rahaa omaan osuuteeni, jotta hän saisi haluamansa luksusloman. Olin kuin puulla päähän lyöty. Eli minun pitäisi lainata häneltä rahaa, jotta pääsisimme hänelle mieluisalle matkalle? Anna mun kaikki kestää.
Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen, ja matka tehtiin minun maksukykyni mukaan. Sittemmin olemme siirtyneet 50/50-jaosta hieman inhimillisempään jakoon, jotta minullakin jää riittävästi omaa rahaa käyttöön. Jos kumppani haluaa luksusta, hän saa maksaa sen itse.
- Hyödynnä koulutustasi ja hanki työpaikka jossa palkka on kunnollinen.
- Majoittukaa eri hotelleihin.Palkkani on ihan hyvä, selkeästi suomalaista mediaania korkeampi, muttei kuitenkaan yhtä hyvä kuin kumppanillani. Mitä järkeä on yhteisessä matkassa, jos siellä tehdään kaikki erikseen? Toinen menee fine dining -ravintolaan ja toinen Mäkkäriin, ja illalla viestitellään hyvät yöt eri hotelleista? Laadukasta parisuhdeaikaa, sanoisin. Samassa hotellissa asuminen on taloudellisestikin järkevää, koska yksi kahden hengen huone on melkein aina halvempaa kuin kaksi yhden hengen huonetta.
Liian usein on niin, että hyväpalkkaiselle kelpaa lounasravintolan 12 euron annos, huonopalkkainen haluaa elää "perheen elintason mukaan" eli tuhlata hyväpalkkaiset tienestejä. Huonopalkkainen haluaa 4 tähden hotelliin, koska "onhan meillä varaa", hyväpalkkaiselle riittäisi majatalomajoitus.
Ei meilläkään ole yhteiset rahat, vaikka kohta kaksitoista vuotta on samaa taloutta pyöritetty. Jos toisella tulee joku isompi hankinta, niin lainaillaan puolin ja toisin. Lasten menoja maksetaan molemmat pitämättä mitään kirjaa kumpi maksaa ja mitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun kaverin mies vaati nimenomaan, että on laina.
Kaveri meni lakimiehen puheille. Lakimies sanoi, ettei tarvita mitään lainoja. Avioliitossa kukin osallistuu perheen elatukseen kykynsä mukaan.
Tässä katsotaan tulot, ei omaisuutta. Kaverillani on omaisuutta, mutta mies tienaa moninkertaisesti. (Mies lääkäri, nainen vuosiabtyötön tai pienipalkkaisessa työssä)
Nyt mies kustantaa perheen elatusta enemmän ja lainat on unohdettu.
Minä olisin sanonut sille lakimiehelle, että höpsis sun kanssas, avioliitossa elatus ei tarkoita sitä, että toisen tulot saa ulosmitata. Elatuksessa kukin osallistuu eli toinen palkallaan, toinen realisoimalla omaisuuttaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä?! Tuohan on täysin normaalia. Kyllä minäkin lainaisin mieluummin puolisolta kuin ventovieraalta.
Niin, mutta MIKSI joudut LAINAAMAAN? Pienissä hankinnoissa ei lainata rahaa. Esim. autoon voi lainata ja maksaa takaisin. Emme ikinä lainaa puolisoni kanssa toisillemme rahaa. Kyllä se maksaa, jolla rahaa on. Ja joo olen hoitaja, en koskaan rahaton. Tulen omillani toimeen. Yhteinen säästötili ja talousmenot puoliksi. Okt, kaksi lasta.
Minä olen aina maksanut kaikki autoon liittyvät asiat ja silti vaimo saa ihan vapaasti ajella autolla. Tuntuisi hullunkuriselta pyytää häneltä maksua. Toki tankkailee joskus.
Olemme jakaneet pakolliset menot suhteessa tuloihin nähden. Lasten hommista minä maksan valtaosan. Mutta minulla on noin kolme kertaa isompi nettopalkka, joten mielestäni tämä on ihan ok. Jos haluaa pitää kaikki rahat itsellään, niin miksi sitten edes menee naimisiin ja hankkii lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olimme aikoinaan muuttaneet nykyisen puolisoni kanssa yhteen, ja jaoimme kaikki yhteiset kulut 50/50. Meillä oli verrattain pienet tuloerot, mutta kuitenkin sen verran isot, että kumppanilleni jäi selkeästi enemmän rahaa kuussa pakollisten menojen jälkeen.
Olimme suunnittelemassa yhteistä ulkomaanmatkaa, joka sekin maksettiin 50/50. Kumppanini halusi käydä kalliissa nähtävyyksissä, yöpyä hienoissa hotelleissa, syödä laadukkaissa ravintoloissa ja niin edelleen. Hikikarpalot nousivat otsalleni katsoessani budjettia, ja sanoin lopulta suoraan, ettei minulla ollut moiseen varaa. Ehdotin, että matkan luksustasoa hieman laskettaisiin, jotta minullakin olisi varaa maksaa oma osuuteni. Kumppani sitten keksi jalomielisen ratkaisun – hän voisi lainata minulle rahaa omaan osuuteeni, jotta hän saisi haluamansa luksusloman. Olin kuin puulla päähän lyöty. Eli minun pitäisi lainata häneltä rahaa, jotta pääsisimme hänelle mieluisalle matkalle? Anna mun kaikki kestää.
Lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen, ja matka tehtiin minun maksukykyni mukaan. Sittemmin olemme siirtyneet 50/50-jaosta hieman inhimillisempään jakoon, jotta minullakin jää riittävästi omaa rahaa käyttöön. Jos kumppani haluaa luksusta, hän saa maksaa sen itse.
- Hyödynnä koulutustasi ja hanki työpaikka jossa palkka on kunnollinen.
- Majoittukaa eri hotelleihin.Palkkani on ihan hyvä, selkeästi suomalaista mediaania korkeampi, muttei kuitenkaan yhtä hyvä kuin kumppanillani. Mitä järkeä on yhteisessä matkassa, jos siellä tehdään kaikki erikseen? Toinen menee fine dining -ravintolaan ja toinen Mäkkäriin, ja illalla viestitellään hyvät yöt eri hotelleista? Laadukasta parisuhdeaikaa, sanoisin. Samassa hotellissa asuminen on taloudellisestikin järkevää, koska yksi kahden hengen huone on melkein aina halvempaa kuin kaksi yhden hengen huonetta.
Liian usein on niin, että hyväpalkkaiselle kelpaa lounasravintolan 12 euron annos, huonopalkkainen haluaa elää "perheen elintason mukaan" eli tuhlata hyväpalkkaiset tienestejä. Huonopalkkainen haluaa 4 tähden hotelliin, koska "onhan meillä varaa", hyväpalkkaiselle riittäisi majatalomajoitus.
Tokihan se on mukavaa tuhlata rahoja joiden eteen ei ole itse eväänsä heilauttanut. Niitä omia vähäisiä hiluja sitten säästellään.
Vierailija kirjoitti:
No ymmärrän tavallaan. Meillä rahat yhteiset tavallisessa arjessa, mutta nyt olen esim. ostamassa suvun metsäpalstaa sisarusteni kanssa, johon miehellä ei ole osaa eikä arpaa. Mies on paljon rikkaampi ja pystyisi ostaa tuon heti käteisellä, joten todennäköisesti lainaan häneltä rahaa tuohon palstaan. En ikikuunapäivänä kehtaisi ostaa sitä itselleni mieheni rahoilla, koen sen jotenkin nöyryyttäväksi.
Metsäpalsta on nyt hieman eri asia kuin talvitakki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on avioliitossa, niin puolison velvollisuus on elättää. Näin se menee.
Miksi alapeukutat? Käy lukemassa avioliittolaki. Jos puoliso ei vapaaehtoisesti elätä, niin elatusavun voi hakea käräjäoikeuden kautra.
Ja käräjäoikeus toteaa, että elatusta vaativa voi mennä töihin tai työkyvyttömänä hakea Kelan tukia. Elatus ei tarkoita muuta kuin asuntoa, ruokaa ja vaatteita, ei siis puolta toisen tuloista. Molemmilla on velvollisuus osallistua perheen elatukseen ja sen voi tehdä esim. tekemällä kaikki kotityöt. Käräjäoikeus ei käytännössä koskaan tuomitse maksamaan elareita kuin tilanteessa, jossa toinen on joutunut puolison takia luopumaan omasta elatuksestaan esim. ulkomailla asumisen takia. Muuten muistutetaan, että puoliso ei ole elintasoautomaatti.
Joo ja sitten tyypillisesti kun aletaan erota (yleensä väkivallan takia) niin toinen alkaa laskea notta sun pitää maksaa mulle 25 000 euroa velkojasi jotta pääset lähtemään...
Tälle on ihan nimikin: taloudellinen väkivalta.
Meillä on periaatteessa yhteiset rahat, mutta tietenkin molemmilla on myös omat sijoituksensa. Miehellä sijoituksia on reippaasti enemmän kuin minulla ja hänellä on myös yleensä enemmän tai vähemmän joutilasta rahaa omalla tilillään, joka on kertynyt sijoituksista tai bonuksista, joita ei makseta rahana. Minulla ei yleensä tuollaisia ylimääräisiä rahoja ole pyörimässä, kun tuollaisia ylimääräisiä tuloja ei ole ja osingot sijoitan aika nopeasti uudestaan.
Vaikka en tavallisia hankintoja varten joudu mieheltä lainaamaan rahaa, niin kyllä minä 2020 keväällä otin häneltä pikavipin, kun halusin shoppailla alennusmyynneissä. Taisin tehdä elämäni nopeimmat 2000€ tappiot silloin, olen vähän tuollainen, joka liian aikaisin lähtee ostoksille ja joutuu sitten taskut tyhjänä seuraamaan alamäkeä. Auttoi silti pahimpaan ahdistukseen tuo pikavippi, vaikka ei siitä loppujen lopuksi paljon iloa tainnut olla.
Toisen elatusmenoja voi maksella ihan huoletta, mutta jos puhutaan rahoista, joilla toinen ostaa jotain sijoitusvarallisuutta tai kiinteää omaisuutta, niin kyllä sellaisista on parempi tehdä kunnon lainakirja. Tai ainakin laittaa tilisiirron viestikenttään maininta lainasta. Kyllä verottajalle pitäisi pystyä selvittämään, millä rahoilla omissa nimissä oleva omaisuus on hankittu.
Alue: Aihe vapaa
Ei siinä ole mitään outoa tai uutta. Av:lla ihan yleistä...