Lue keskustelun säännöt.
Apua, kaveri kertoi lainaavansa rahaa aviomieheltään. Siis mitä?!
10.02.2022 |
Kaverini on kahden pikkulapsen kanssa äitiyslomalla, mies on pankissa töissä ja saa tosi hyvää palkkaa. Kaverini on ammatiltaan joku hoitaja ja muutenkin siis palkka huono. Me ei koskaan puhuta rahasta, mutta nyt hän sivulauseessa varmaan vahingossa sanoi lainanneensa mieheltä rahaa, että oli rahaa johonkin hankintaan.
Olin aivan äimänä. Siis avioliitossa oleva pariskunta, toinen elää pennosilla ja joutuu lainaamaan rahaa aviomieheltään! Ukko osti itselleen juuri uuden auton, eikä todellakaan säästele omien harrastustensa jne. kanssa yhtään. Tuli tosi surku tätä kaveria ja häntä selvästi hävetti, niin en halunnut kiusata ja kysellä enempää. Suututtaa hänen puolestaan. Jättäisi sen paskan ukon. Kaverini on niin suloinen ja ihana, että saisi kenet tahansa.
Kommentit (196)
Vierailija kirjoitti:
"Joku hoitaja", etkö tiedä edes kaverin ammattia?
Samaa tulin kirjoittamaan, että miten ei tiedä kaverinsa ammattia tarkalleen, mutta miehen harrastukset kyllä tiedetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on oikeasti isot tuloerot, niin mielestäni se isotuloinen voisi joskus vaan lahjoa toista ilman että pitäisi lainata rahaa. Mutta esimerkiksi meillä, kun tienaamme miehen kanssa käytännössä saman verran, niin joskus makselemme toisillemme kuluja. Esimerkiksi minä käyn ruokakaupassa ja velon miehen osuuden takaisin joka kuukausi. Moni ihmettelee, meille sopii. Samoin jos mies huoltaa autoa, hän velkoo minun osuuteni minulta takaisin.
Ei tule koskaan riitaa rahasta, kun molemmilla on selvästi omat rahat (eikä ole selvitysvelvollinen niiden kuluttamisesta) ja molemmat maksaa yhteisistä menoista saman verran yhteiselle tilille.
Meilläkin on omat rahat ja suurinpiirtein samanlaiset tulot. Ei me velota toisiamme mistään ja kumpikin on tyytyväinen.
Minä käyn pääosin ruokakaupassa ja hoidan toki omat laskuni jotka liittyvät omiin hankintoihin. Joskus ostan jotain miehen puolesta, eikä mun ole tarve pyytää sitä häneltä takaisin, koska hän ostaa vastaavasti jotain mun puolesta. Mies hoitaa tietyt yhteiset laskut ja minä tietyt, molemmilta menee suurinpiirtein saman verran kun huomioi että ostan valtaosan ruoista.
Käytännössä on omat tilit, eikä olla tilivelvollisia hankinnoista me, mutta jos jommallakummalla onkin enempi akuutteja menoja, niin toinen komppaa kyllä. Eikä noita akuutteja tule juuri koskaan. Tiukassa rahatilanteessa ei ole sun ja mun rahoja vaan meidän. Hyvin toimii, eikä tarvitse riidellä, eikä velkoa.
Tämä toiminut jo kohta 30 vuotta.
Pankeissakaan ei suurimmalla osalla oli valtavat palkat, mutta paine siltä, että näyttää rikkaamalta kuin on.
Mulle on aina kuulostanut kummalliselta nämä pariskunnat joilla on "omat rahat". En siis automaattisesti oleta että se olisi jotenkin vääryys että puolisot pitävät raha-asiansa erillisinä, vaan mulle se kuulostaa vaan tavattoman työläältä. Meillä on puolison kanssa ollut alusta asti yhteinen talous. Se maksaa jolla on maksuhetkellä siihen paremmat mahdollisuudet. Ns omia kuluja ja menoja mietitään sitten kun yhteiset asiat on ensin hoidettu alta pois.
Moni on tähän huomauttanut aiemmin että eikö tuollainen ole jatkuvaa neuvottelua siitä mihin rahaa saa/voi käyttää. Meillä se ei ole siihen mennyt, ehkä siksi kun miltei kaikki käyttötavarat, ruoka, tietoliikenneyhteydet+asumiskulut ovat meillä yhteisiä, vaateostoksilla käydään yhdessä silloin kun tarve on eikä kummallakaan ole mitään kallista harrastusta mihin upottaa määrätön määrä kylmää käteistä. "Omiksi menoiksi" jää siis tässä meidän kuviossamme hyvin vähän, satunnaisia lounaita/kahvilakäyntejä, heräteostoksena uusi kirja suosikkikirjailijalta tms.
Toki ymmärrän sen, että elämäntyylejä on erilaisia. Me vietetään puolison kanssa vapaa-aika kahden kesken lähes 100% kun ollaan kumpikin vähän hiljaisempia ja syrjään vetäytyviä. Olisi siis järjetöntä laskeskella jokainen ostettu kahvikuppi, pokkari tai ateria kun nekin yleensä yhdessä hankitaan ja kulutetaan. Onko sitten niin, että rahat tiukasti ominaan pitävät pariskunnat ovat menevämpiä ja harrastuneempia? On enemmän niitä hlökoht rahareikiä, joten koetaan tarpeelliseksi myös maksaa ne itse eikä yhdessä?
Kun tuota Koivujen avioero-oikeudenkäyntiä seuraa, niin itseäni hämmästyttää eniten se, että nainen on mennyt allekirjoittamaan avioehdon, jossa hänellä ei ole mitään oikeuksia toisen omaisuuteen oli ne ennen liittoa tai sen jälkeen. Tämä tilanteessa, jossa olet lähdössä lätkävaimoksi ja kotiäidiksi toiselle mantereelle.
Aivan kohtuutonta ja aivan järjetöntä, ja ankeaa että sellainen on ”romanttisesti” tehty. Hänen olisi kannattanut neuvotella edes joku korvaus, vaikka ei katsoisi että puolet omaisuudesta hänelle kuuluisikaan.
Rikas ja rahoistaan tarkka mies ja naiivi romanttinen nainen, tuskin tämä yhdistelmä maailmasta häviää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva että asia herättää keskustelua. Ei, en tiedä tarkalleen mitä kaverini teki kun oli työelämässä. Jotain hoitoalan työtä sairaalassa. Tutustuin häneen lasten kautta eikä hän ole tänä aikana ollut työssä.
Hankinta oli talvitakki hänelle itselleen. Välttämätön hankinta sen jälkeen, kun hän on hoitanut kaikki lasten hankinnat.
Miehen harrastuksista ja autosta tiedän sen mitä kaverini on kertonut.
Minusta tämä on taloudellista väkivaltaa ja se asian paljastuminen tuntui selvästi pahalta kaveristani. En oikein tiedä, miten voisin häntä auttaa. Jos joku on ollut samanlaisessa tilanteessa niin kuulisin mielelläni, millaista tukea olisitte toivoneet ystäviltä.
ap
Vaikea noihin on ulkopuolisen puuttua..
Esim jos äiti haluaa olla pitkään kotona mutta isä haluaisi että mahdollisimman pian lapset hoitoon. Niin onko isä velvollinen elättämään koko porukan sellaisessa tilanteessa?
Varsinkin tilanteissa, joissa tuloerot suuret nuo voivat olla nihkeitä keskusteluja..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaverini lainaa mieheltään rahaa, ja saadakseen maksettua velkansa miehelleen, lainaa rahaa vanhemmiltaan ja sisaruksiltaan. Olen monta vuotta kuunnellut tätä kuviota aivan äimän käkenä. Kyse on ollut auton remonteista, hammaslääkärimaksuista, lomamatkoista, remonteista...
En oikeasti tajua esimerkiksi sitä, että lähdetään lomalle, johon toisella ei ole varaa. Joko mennään kohteeseen, johon kummankin kukkaro riittää, tai sitten toinen maksaa lomasta enemmän ilman että toisen tarvitsee maksaa sitä takaisin. Aviossa elävä pariskunta! Mies tasan tiesi tulevan vaimonsa tulotason jo ennen papin aamenta. Pitäisi sitten valita se vaimo samasta tuloluokasta, jos ei ole valmis maksamaan enemmän paremmin tienaavana.
Tuo auto asiakin. Vaimolla vanha romu, sellainen johon on just ja just rahat riittänyt, miehellä ollut uudehkoja autoja, joita uusii säännöllisesti. Vaimo jatkuvasti joka suuntaan veloissa, että saa pidettyä romunsa ajokuntoisena.
Vierailija kirjoitti:
Siis mitä ihmettä?! Tuohan on täysin normaalia. Kyllä minäkin lainaisin mieluummin puolisolta kuin ventovieraalta.
Niin, mutta MIKSI joudut LAINAAMAAN? Pienissä hankinnoissa ei lainata rahaa. Esim. autoon voi lainata ja maksaa takaisin. Emme ikinä lainaa puolisoni kanssa toisillemme rahaa. Kyllä se maksaa, jolla rahaa on. Ja joo olen hoitaja, en koskaan rahaton. Tulen omillani toimeen. Yhteinen säästötili ja talousmenot puoliksi. Okt, kaksi lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitähän tälläkin keksityllä provolla oikeasti ajetaan takaa? Mitä tyydytystä ap saa siitä, että niin moni alkaa kauhistella tilannetta?
No ehkä tilanne ei ole niin ”vakava” kuin kuulostaa. Minäkin sairaanhoitaja ja miehellä isot tulot. Tienaa noin 3 kertaa minua enemmän. Meillä käytännössä yhteiset rahat eikä suurempaa vääntöä ole, mutta joskus kun tekisi mieli ostaa jotain kalliimpaa ja henkilökohtaista, esimerkiksi joku laukku niin saatan pyytää mieheltä ”lainaksi” sen verran rahaa, mutta yleensä kyllä ei tarvitse maksaa takasin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Avioliitossa molemmilla on omat rahat. Ei vaimo voi pakottaa miestä ostamaan mitään mitä mies ei halua ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Mulle on aina kuulostanut kummalliselta nämä pariskunnat joilla on "omat rahat". En siis automaattisesti oleta että se olisi jotenkin vääryys että puolisot pitävät raha-asiansa erillisinä, vaan mulle se kuulostaa vaan tavattoman työläältä. Meillä on puolison kanssa ollut alusta asti yhteinen talous. Se maksaa jolla on maksuhetkellä siihen paremmat mahdollisuudet. Ns omia kuluja ja menoja mietitään sitten kun yhteiset asiat on ensin hoidettu alta pois.
Moni on tähän huomauttanut aiemmin että eikö tuollainen ole jatkuvaa neuvottelua siitä mihin rahaa saa/voi käyttää. Meillä se ei ole siihen mennyt, ehkä siksi kun miltei kaikki käyttötavarat, ruoka, tietoliikenneyhteydet+asumiskulut ovat meillä yhteisiä, vaateostoksilla käydään yhdessä silloin kun tarve on eikä kummallakaan ole mitään kallista harrastusta mihin upottaa määrätön määrä kylmää käteistä. "Omiksi menoiksi" jää siis tässä meidän kuviossamme hyvin vähän, satunnaisia lounaita/kahvilakäyntejä, heräteostoksena uusi kirja suosikkikirjailijalta tms.
Toki ymmärrän sen, että elämäntyylejä on erilaisia. Me vietetään puolison kanssa vapaa-aika kahden kesken lähes 100% kun ollaan kumpikin vähän hiljaisempia ja syrjään vetäytyviä. Olisi siis järjetöntä laskeskella jokainen ostettu kahvikuppi, pokkari tai ateria kun nekin yleensä yhdessä hankitaan ja kulutetaan. Onko sitten niin, että rahat tiukasti ominaan pitävät pariskunnat ovat menevämpiä ja harrastuneempia? On enemmän niitä hlökoht rahareikiä, joten koetaan tarpeelliseksi myös maksaa ne itse eikä yhdessä?
Minulle olisi käsittämätön ajatus, että olisi yhteiset rahat. Olemme kaksi aikuista ihmistä, molemmat yli viisikymppisiä tavatessamme. Kummallakin on siis ollut jo elämää ja työuraa takana vuosikymmeniä ennen kuin edes tutustuimme. En näe mitään syytä, miksi meidän pitäisi yhdistää rahamme tai edes kysellä toistemme tuloja ja menoja. Yhteiset kulut (asuminen, ruoka, yhteinen auto) maksamme yhteiseltä taloustililtä, jonne molemmat laittavat kuukausittain tai tarvittaessa sen verran rahaa kuin on tarpeen. Puskuria sinne ei kerätä. Muilta osin kummallakaan ei ole mitään syytä olla tietoinen toisen omaisuudesta, tuloista, menoista, veloista jne.
Nyt korona-aikana meillä ei ole ollut muita menoja kuin kotimaan reissut viime kesänä, ne tehtiin yhdessä. Mutta korona-ajan ulkopuolella matkustelimme myös erikseen. Miehellä on yhteisen auton lisäksi kolme muuta autoa ja kaksi moottoripyörää, hän laittaa rahojaan niihin ja muihin laitteisiin. Minä taas odotan hetkeä, kun pääsee turvallisesti ja ilman passeja ja maskeja matkustelemaan.
En koe meidän malliamme ollenkaan työlääksi, täysin päinvastoin. Melkein kaikki laskut taloustililtä menevät automaattisesti, riittää kun ne käy vahvistamassa. Jos vielä laskisimme keskimääräisen kuukausittaisen summan, mikä kummankin tarvitsee tallettaa, ja laittaisimme sen siirtymään automaattisesti, niin ei tarvitsisi tehdä juuri mitään. Asumiskulumme vaihtelevat kuitenkin sen verran paljon mm. lämmitystarpeen mukaan, että helpompaa on siirtää kerran kuussa vaihteleva summa ja joskus, jos tulee yllätyksiä, vielä vähän lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrystä voi herua jos on lainannut johonkin omaan humpuukiin.Mutta jos elämiseen eli ruokaan tms, lastejuttuihin yms niin antaisin mennä tuon ukon.Tai ehdottaisin että nyt vaihdetaan kotivuoroja...eläpä ukko vaihteeksi muutamalla sadalla.
Mulla on ystävä, joka joskus lainaa multa rahaa jopa lääkkeisiinsä. Ei mieheltään. Alussa ihmettelin, miksi näin. Olen kuitenkin oppinut tuntemaan ystävääni paremmin ja tiedän, että hänellä on tapana ostella kaikenlaista turhaa ja hänen rahansa menevät sellaiseen. Harrastaa jopa kännykällä maksamista niin, että kännykkälaskunsa ovat useita satoja euroja kuukaudessa. Holtiton rahankäyttö on siis syy siihen, miksi miehensä ei enää lainaa. Minäkään en suostu lainaamaan kuin korkeintaan 30€ kerralla enkä lainaa toista kertaa ennenkuin edellinen velka on maksettu.
Vierailija kirjoitti:
Eroamalla hän saisi lasten kulut jaettua tasan.
Missään ei lukenut, etteikö mies vastaisi lastensa kustannuksista puolia, ties vaikka maksais kokonaan
Jos tuo tuli ilmi sivulauseessa, et tiedä pariskunnan taloudellisista tilanteista ja keskinäisistä sopimuksista yhtään mitään.
Vierailija kirjoitti:
Typerää lainailla puolisoiden kesken, miksi ei voi vain antaa rahaa, koska muutenkin elämän jakaa tämän kanssa?
Ennen oli yleistä että aviopuolisoilla oli yhteineinen tili.
Ennen oli yleistä myös erilainen roolijako sukupuolten kesken. Ennen oli yleistä, ettei erottu vähän väliä, ennen sitouduttiin yhteiseen perheeseen.
Nykyään vaan miehiltä odotetaan perinteisen roolin omaksumista. Naisilla pelkkiä vapauksia ja oikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrystä voi herua jos on lainannut johonkin omaan humpuukiin.Mutta jos elämiseen eli ruokaan tms, lastejuttuihin yms niin antaisin mennä tuon ukon.Tai ehdottaisin että nyt vaihdetaan kotivuoroja...eläpä ukko vaihteeksi muutamalla sadalla.
Mistäpä sitä tietää, vaikka mies olis pyytänyt ja anellut puolisoaan palaamaan töihin, eikä puoliso suostu.
Ei voi tietää yhtään mitään tämän perusteella.
No jaa, riippuu mihin hankintaan ystäväsi on lainannut rahaa.
Kyllä minäkin lainasin rahaa miehelleni auton ostoa varten ja todellakin hän saa maksaa ne takaisin.
En todellakaan anna miehelleni 14 000e, vaikka se minulle olikin ns. yliimääräistä rahaa. Hän lyhentää nyt kuukausittain lainaa minulle pankin sijaan.
Jos hän haluaisi hampurilaisaterian, niin siihen "lainaamia" rahoja ei tarvitsisi maksaa takaisin. Eli ennen kauhistelua selvittäisin mihin rahaa on lainattu. Tai mitäpä se koko homma edes muille kuuluu.