oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

Joka kerta.

Syön kyllä keskimääräistä suurempia annoksia, vaikka olenkin normaalipainoinen. Tästä saan kuulla usein juttua ja taivastelua.

Pelkkiä kasviksia menee n. 1-1.5kg päivässä.

Ehkä sun kannattais syödä muutakin kuin kasviksia, ettei olis koko ajan nälkä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen monta kertaa, mm. juuri isäni luona lapsena, kun en uskalanut sanoa, että on nälkä, koska nähtiin kaksi kertaa vuodessa koulujen loma-aikana enkä todellakaan voinut nälkääni vinkua, koska en tuntenut koko miestä, jonka olisi pitänyt pitää minusta huoli.

-----------

Siitä viisastuneena mulla on aina (lämmin) ruoka valmiina, kun vieraita tulee, olivatpa kaukaa tai läheltä.

Teillä ei vissiin käy paljoa vieraita? Meillä ramppaa porukkaa tyyliin viitenä päivänä viikossa, joskus kolmekin henkilöä/ pariskuntaa/ perhettä saman päivän aikana. Osa viipyy tunnin-pari, osa pidempään, joskus joku jää yöksi.

En todellakaan ala väsäämään lämmintä ruokaa monta kertaa päivässä, vaan perheemme ruoka-aikaan. Toki tarjoan siitä vieraillekin jos sattuvat silloin olemaan kylässä. Muuten saa riittää kahvi/tee ja mahdollisesti sämpylää tai piirakkaa tai muffinssi tms. Leivon paljon, joten pakastimessa on aina jotakin.

Ja ohiksena, mikä tämä karjalainen vieraanvaraisuus-juttu on? Exä oli itärajalta ja harvemmin olen missään nähnyt niin surkeita tarjoiluja kuin ex-anopin tai muiden sukulaistensa ja ystäviensä juhlissa. Esim. parhaan kaverinsa häissä ruoka loppui kesken jne. Tuli vaan mieleen.

Miten ihmeessä edes ehdit kestitä vieraita viitenä päivänä viikossa ja joskus kolmekin erillistä kertaa saman päivän aikana? Käytkö töissä, harrastatko mitään?

Helposti ehdin. Ensinnäkään kaikki eivät viivy tuntikausia kuten sanoin. Toisekseen minulla on mies, joka on täysin kykenevä tekemään ruokaa tai keittämään kahvia. Olen yrittäjä, tällä hetkellä työskentelen kotoa.

Harrastan uintia ja potkunyrkkeilyä, mutta valitettavasti hallit ovat nyt kiinni. Tykkään myös tehdä ristikoita, kiitos kysymästä.

Ja niin, asuin itärajalla viisi vuotta enkä huomannut upeita, notkuvia pitopöytä, päinvastoin. Anteeksi nyt vaan.

Itärajalla on muitakin heimoja kuten savolaiset, jotka kokemukseni mukaan nuukailevat varsin taitavasti. Karjalaiset taas tunnetaan kaikkialla iloisina ja vieraanvaraisina. Ovat aikoinaan saaneet vaikutteita venäläisiltä, jotka myös erittäin vieraanvaraisia.

Mun karjalainen anoppi meinasi suuttua, kun tarjosi ruokaa ja sanoin, ettei ole nälkä. No söin sitten väkisin.

Vierailija kirjoitti:

Tästä palstasta on tullut nähtävästi tullut valittajille pahan mielen purkautumisen kanava. Miksi yksinkertaisista asioista tehdään vaikeita? Jos sinulla on nälkä ja olet kylässä sellaisten ihmisten luona, joista välität niin mikset avaa suutasi? Yksinkertainen neuvo voisi auttaa: "Hei mulla on kamala nälkä, voisin käydä kaupassa ja tehdä ruokaa. Kuulostaako hyvältä?" 

Tarkoitatko, että vähän vieraampien kuoba voisi nähdä nälkääkin?

Olen ollut monia kertoja. Suvussa on tapana kokata yhdessä pitkän kaavan mukaan, jolloin siihen menee heiltä koko päivä viinin kittaamisineen!! Ruokaa saa joskus 23 illalla. Aika pitkä aika odottaa kun ei ole viinasta tykkäävä ihminen.

Aikoinaan seurustelin varsinaisen maalaisjuntin kanssa. Asui keskellä pimeää maaseutua, eli siitä ei tosiaan kävelty Prismaan eikä mulla edes ollut autoa tuolloin. Menin sitten miehen luo viettämään viikonloppua ja mies haki mut kotoa, kysyin käydäänkö kaupassa ja  vastasi että on käynyt jo. Perillä selvisi, että ostokset oli lonkeroa ja kaljaa. Kun kysyin ruuasta sanoi ettei sekoita  syömistä ja juomista.  Oli siellä riisimuroja jota söin nälkään, mutta tästä sain kuulla vihaiseen sävyyn että et viittis syyä koko muropakettia. Lauantai-aamuna heräsin kuudelta suolet nälästä kipeinä ja pyörin sängyssä kunnes mieskin heräsi ja alkoi sovitella aamuerektiotaan peppuani vasten, ärähdin etten anna ennenkuin olen piru vie saanut ruokaa! Mies sitten vihaisena ajoi huoltoasemalle jossa toimi myös kotipitsa. Että oli hyvää!  Huoltoasemalla myytiin jotain ruokatarvikkeita ja ostin makaronia sekä paahtoleipää mukaan. Mies korkkasi välittömästi kaljan kun  talolleen päästiin. Ei sillä enää edes seissyt, kun olisi nyt minullekin maha täynnä seksi maistunut. Hitto mikä viikonloppu! Puutteessa ja nälässä.

Alakouluikäiseni oli ekaa kertaa kaverilla vkl yötä. Mitään iltapalaa ei ollut. Söivät meillä viiden aikaan ruokaa, siis myös tämä yökylään kutsuja. No, ei siis iltapalaa. Eikä myöskään aamupalaa. Jätski oli kuulemma annettu, seuraavana päivänä. Kotiutui kahden jälkeen, eli jäätelö oli ravintona koko aikana. Eikä mitään juotavaa. Eikä ollut sitten osannu sanoa että olisi nälkä tai jano. Olin pitäny tätä perhettä maalaisjärkisenä. Taisi olla viimeinen yökyläily....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liioitteletteko vai olenko erikoinen teinieni kanssa? En tunne KETÄÄN joka söisi sen 5 kertaa päivässä, vaikka omat juuret ovat savo- karjalaiset.

Lisäksi, ymmärrättehän mammat rakkaat, että köyhälle vieraiden syöttäminen tulee kalliiksi? Kyse ei ole nuukuudesta vaan realiteetaista.

Omassa suvussa ja perheessä ruokarytmi on aamupala ( joku syö, suurin osa juo vain kahvia), ruoka n. klo 14, iltapala 19-21. Miten voi tulla nälkä tässä välissä?

Lähisuvussa porukka tuo omia eväitä ( voileipiä, pullaa, hedelmiä, pähkinöitä yms), tai käydään ulkona syömässä ( kerran päivässä), minusta ihan normaalia.

Vähän naurettavaa jos ei aikuinen ihminen kestä muutaman tunnin syömättömyyttä!

En tiedä seuraako tämän viestin kirjoittaja ketjua, mutta tuo sinun ruokailurytmi kuulostaa hullulta minun korvaani.

5 tuntia ei ole enää muutama tunti, enkä itse pystyisi olemaan syömättä tuollaista aikaa.

Syön aamupalan arkisin siinä klo 7 aikaan ja lounaan töissä puolen päivän jälkeen. Tuossa välissä on pitänyt joko banaani tai kahvi laittaa suuhun ettei ihan heikko olo tule ennen lounasta.

Kotiin tullessa kahden aikoja kahvit juon ja päivällisen teen siinä n. klo 17 aikaan. Iltapalalla syödään sitten jotain pientä, tyyliin leipää, siinä klo 21 aikaan. Viikonloppuisin taas vähän myöhemmin aamupalan syön kun ei ole aikaista herätystä, mutta se on kevyempää kun lounaan teen puolen päivän kieppeillä, mutta muutoin ateriarytmi on sama kuin arkisin.

Ja ihan normaalipainoisia ollaan. Meillä ei "turhaan" kukaan roiku kaapeilla, kun ruokailurytmi pysyy ja se on täyttävää, sekä terveellistä. Itselläni on savolaiset juuret myös, jos se nyt määrittää paljonko kukanin maakuntalainen syö.

Huomaa kyllä että kansa on ylipainoista, jos tälle ja monelle muulle vastaavalle viestille ollaan annettu monta alapeukkua.

Normaali ateriarytmi tuntuu olevan vieras käsite, ei ihme että kärsitään sitten ylipainon lisäksi monista kansansairauksista kun ei haluta syödä terveellisesti ja säännöllisesti.

Lappakaan vaan pitkin päivää ruokaa naamaan tai olkaa piilosyöppöjä, että varmana voitte olla aluesairaaloiden kanta-asiakkaita ja laihdutuskuurit tekevät kauppansa kun jossain vaiheessa havahdutaan todellisuuteen.

- Eri

Ai normaali ateriarytmi on sitten sitä että ollaan päivä syömättä ja sitten ahmitaan?

Kannattaisiko ÄO-testi käydä tekemässä ja luetunymmärtäminen testauttamassa?

Lainaamani viestin kirjoittajalla on sellainen ateriarytmi, mitä noudatan itsekin. Eli viisi ateriaa päivässä - aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala.

Tuo päivän syömättä oleminen ja ahmiminen on nimenomaan sitä, mitä en ymmärrä. Ja tästä syystä lihotaan.

Tyhmää porukkaa tällä palstalla.

Varmaan olisi auttanut ymmärtämisä, jos et olisi kirjoittanut ”Lappakaan vaan pitkin päivää ruokaa naamaan”, moitteena.

Miehen veli kirjottais musta varmaan tämmösen. Sopivat mieheni kanssa, että veli tulee meille pitkälle viikonlopulle, kun miehellänikin on vapaata. Itse olin töissä kaikki päivät.

Veli sitten tuli ja olin miehelle sanonut, että kerro veljellesi, että ruokkii itsensä. Tehdään molemmat muutenkin aina omat ruokamme, koska miea podaa ja syö siihen sopivasti ja minäkin teen aina annos kerrallaan punnitsemalla. Lähdettiin sitten porukalla kauppaan ja ostelin niitä mitä yleensä syödään. Veli tallusteli perässä kaljapäkin kanssa. Ei ostanut mitään ruokaa. Luuli, että minä teen kaikille ruoat.

Mies oli tehnyt yhtenä päivänä heille jotain, mutta en tiedä mitä oli syönyt. Meillä ei ole edes koskaan leipää kaapissa, kun ei syödä sitä.

Kaverin synttäreistä joitain vuosia sitten muistan, että oli vaikeaa olla hyvällä tuulella, kun ei ollut oikein mitään syötävää, lähinnä vaan joitain sipsejä. Jossain vaiheessa aika paljon myöhemmin iltaa kylläkin mentiin jatkoille keskustaan, niin siellä käytiin Hesellä, mutta oli kyllä itsellä vähän tylsä fiilis pitkän syömättömyyden takia.

Toisen kaverin luona pari vuotta sitten ollessani yötä kaveri ei tarjonnut itse oikein mitään. Oli vaan jokin kaupan paneroitu kanapihvi, ja ostin eväät mieluummin lähikaupasta itse. Kaverini oli vielä itse kutsunut minut kylään, joten en näe, että olisin varsinaisesti tuppautunut.

Suomalaisessa kulttuurissa kyläilyyn liittyy aina muutenkin vähän sellainen kiusallinen fiilis, että uskaltaako pyytää esimerkiksi edes kahvia tai teetä vai pitääkö odottaa, että tarjotaan. Itä-Suomessa vieraillessani joidenkin sukulaisten tai tuttujen luona on ollut ihanaa, kun sielläpäin sentään ollaan vieraanvaraisia.

Perherakkaus kirjoitti:

Tytär kävi yhden kaverin luona, käskettiin lastenhuoneeseen menemään kun talon väki meni syömään. Meillä on lasten kaverit saanut ruokaa missä talon väkikin.

Tätä en ole koskaan ymmärtänyt. Aina kun meillä oli lasten kavereita, tarjosin ruokaa ja välipalaa jos lapselle kelpasi vain. 

Tykkään laittaa aina vieraitten tullessa mielummin liikaa kuin liian vähän!

En nyt mitään kamalaa nälkää, mutta sitä olen aina ihmetellyt kun olen matkannut pari tuntia ystävien tai sukulaisten luo toivottuna vieraana, niin että ei tarjota mitään heti kun tulen ovesta sisään. Sanotaan puolen tunnin päästä, että aletaan kohta tehdä ruokaa tjsp. Kyllä mä olen parinkin tunnin juna- ja bussimatkojen jälkeen kahvin/veden taikka pienen hiukopalan tarpeessa. Enää en oleta, että heti olisi kahvi perillä odottamassa, vaan kipaisen kahvilan kautta. Itselläni on pannu takuulla kuumana ja kahvikuppi melkein heti vieraan kädessä kunhan vieras istuu alas.

Voi monet kerrat on maha murissut! Minulla on aina ollut säännöllinen ruokarytmi.  Ex-anoppilassa ruokavälit venyivät ja ne täytettiin kahvilla ja kaljalla. Tarjottavat ruuat olivat kyllä runsaita ja erinomaisia, mutta aamupalan jälkeen seuraava ruoka saattoi olla illalla yhdeksän-kymmenen aikaan aikaan. Oli kurjaa odotella ruokaa vaikka tiesi sen olevan hyvää - sitten kun sitä sai. Välillä ei tarjottu mitään ruokaa, ehkä keitettiin kahvit tai tarjotiin kaljaa. Opin itsekin täyttämään mahan juomalla kaljaa. Lapsen myötä opin ottamaan hänelle omat eväät mukaan ja syömällä myös itse omia eväitä. 

Vierailija kirjoitti:

En koskaan

Olen aina kiltisti syönyt kaiken epämiellyttävänkin skeidan.

Kotona olen nälkää nähnyt monesti kyllä, mutta kylässä vedetään vesi/maitolasillisella alas se mitä tarjotaan..

Eikö äiti opettanut että ruokaa ei sanota skeidaksi?  Ruoka voi olla sinusta pahaa, epämiellyttävän makuista mutta tuskin ne paskaa on sinulle on tarjonneet.

Häpiä, aikuinen ihminen. 

Kerran olin häissä, jotka alkoivat kirkossa klo 11 (=ihmiset liikkeellä aamiaisella). Seuraavan kerran oli ruokaa tarjolla vasta klo 18. Välissä oli siirtyminen juhlapaikalle, valokuvausta, jotain tanssinumeroa ja puheita. Juotavana ennen ruokaa yksi lasi skumppaa ja vettä. Ruokana oli vihersalaatti, pala leipää ja kevyt kasvisruoka ilman mitään proteiininlähdettä. Kaikki ruoka oli lopussa, siinä vaiheessa kun itse olin vuorossa oli sitä niin vähän jäljellä että ei kehdannut ottaa kuin pienen kauhallisen että kaikille riittäisi edes jotain. Ei iltapalaa. Juotavaa ilmaantui ruokailun alkaessa lisää, mutta juhlat alkoivat kuivia kokoon yhdeksän aikaan, varmaan koska kaikilla vierailla oli pitkän ja vähäruokaisen päivän jälkeen energiat aivan loppu. 

Yleisimpiä nälän näkemiseen on tilanteet, jossa isäntä tai joku seurueesta on lupautunut hoitamaan ruuat ja sitä on joko tolkuttoman vähän (esim. kauhallinen keittoa tai kevyt salaatti ilman mitään proteiininlähdettä ainoa ruoka aikuisille ihmisille) tai sen valmistamisessa vain kestää ja kestää (edellisen kerran syöty aamuvarhain ja ruuan valmistelu aloitetaan myöhään iltapäivällä). Mökkivierailuilla yms. tämä helppo huomioida niin, että on mukana pientä omaa evästä: pari pakettia leipää, makkaraa tms. helppoa, jonka voi huomaamattomasti valmistaa itselleen jos muilla ei ole nälkä. Mutta pidemmillä kyläreissuilla joissa painotettu että mitään ei tarvitse tuoda on näin käynyt monesti. 

Olen itse hyvin vieraanvarainen ja tarjoan yleensä aina isompaa tai pienempää syötävää, myös yllätysvieraille löytyy yleensä vähintään naposteltavaa. Itsellä menee aivan voimat. Tykkään myös kokata ja olen siinä melko hyvä, joten olenkin ottanut tavaksi tarjoutua vastaamaan ruoan tekemisestä. Näin varmistan, että ruokaa on riittävästi ja voin itse vaikuttaa koska sitä saa. 

Vierailija kirjoitti:

Kerran olin häissä, jotka alkoivat kirkossa klo 11 (=ihmiset liikkeellä aamiaisella). Seuraavan kerran oli ruokaa tarjolla vasta klo 18. Välissä oli siirtyminen juhlapaikalle, valokuvausta, jotain tanssinumeroa ja puheita. Juotavana ennen ruokaa yksi lasi skumppaa ja vettä. Ruokana oli vihersalaatti, pala leipää ja kevyt kasvisruoka ilman mitään proteiininlähdettä. Kaikki ruoka oli lopussa, siinä vaiheessa kun itse olin vuorossa oli sitä niin vähän jäljellä että ei kehdannut ottaa kuin pienen kauhallisen että kaikille riittäisi edes jotain. Ei iltapalaa. Juotavaa ilmaantui ruokailun alkaessa lisää, mutta juhlat alkoivat kuivia kokoon yhdeksän aikaan, varmaan koska kaikilla vierailla oli pitkän ja vähäruokaisen päivän jälkeen energiat aivan loppu. 

Yleisimpiä nälän näkemiseen on tilanteet, jossa isäntä tai joku seurueesta on lupautunut hoitamaan ruuat ja sitä on joko tolkuttoman vähän (esim. kauhallinen keittoa tai kevyt salaatti ilman mitään proteiininlähdettä ainoa ruoka aikuisille ihmisille) tai sen valmistamisessa vain kestää ja kestää (edellisen kerran syöty aamuvarhain ja ruuan valmistelu aloitetaan myöhään iltapäivällä). Mökkivierailuilla yms. tämä helppo huomioida niin, että on mukana pientä omaa evästä: pari pakettia leipää, makkaraa tms. helppoa, jonka voi huomaamattomasti valmistaa itselleen jos muilla ei ole nälkä. Mutta pidemmillä kyläreissuilla joissa painotettu että mitään ei tarvitse tuoda on näin käynyt monesti. 

Olen itse hyvin vieraanvarainen ja tarjoan yleensä aina isompaa tai pienempää syötävää, myös yllätysvieraille löytyy yleensä vähintään naposteltavaa. Itsellä menee aivan voimat. Tykkään myös kokata ja olen siinä melko hyvä, joten olenkin ottanut tavaksi tarjoutua vastaamaan ruoan tekemisestä. Näin varmistan, että ruokaa on riittävästi ja voin itse vaikuttaa koska sitä saa. 

oho, tästä olikin vahingossa leikkautunut osa lauseesta pois! Piti kirjoittaa että itsellä menee aivan voimat, jos ei saa syötävää joten se tulee selkärangasta. / edellinen 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistin sen nälän tunteen äsken miltä se tuntuu.

Onneksi löysin syötävää omasta huushollista.

Oon valvonut melkein aamuyöhön joskus nälän takia kylässä.

Joskus 80-luku.Oli perjantai työstä kotia.Ukkokin työmatkalta.Oli viikot pois. Perunat kiehumassa,soossi valmiina.Ukko katto ikkunasta.Taas sun ystäväs tulee kakaroiden kanssa syömään ruoka aikana. Nyt häivytään.Puhelimet olemassa,miksi hän tulee soittamatta aina ruoka aikaan?Niin siitä lennosta,omat lapset mukaan.Eteisessä vaateet päällä lähdössä.Hän oven takana.Sanoimme meillä on sovittu meno,olen pahoillamme ,sitä ei voi perua. Niin lähdetiin ukon autolla.Hän sanoi menee sit kylään naapuri talo.OK.( siellä ei ruokaa koskaan,henkilö haki lout ruokamme minulta aina.mitä jäi) Mentiin kylään.Siellä oltiin siihen asti kun alaovet sulkeutuu ja alaovita ei talon rappuun pääse.Kahvia,kahvia kahvia.Suolet kurni nälkää.Eväs leivät töissä syöty kello 11. Kotona olitiin kello 21.30 vihdoin ruokaa.

Onko äidinkielesi jokin muu kuin suomi vai nukuitko koulussa äidinkielen tunneilla vai onko sinulla ongelmia itsesi ilmaisemisen kanssa? En halua olla ilkeä, mutta kertomustasi on hankala lukea.

Vierailija kirjoitti:

Kerran olin häissä, jotka alkoivat kirkossa klo 11 (=ihmiset liikkeellä aamiaisella). Seuraavan kerran oli ruokaa tarjolla vasta klo 18. Välissä oli siirtyminen juhlapaikalle, valokuvausta, jotain tanssinumeroa ja puheita. Juotavana ennen ruokaa yksi lasi skumppaa ja vettä. Ruokana oli vihersalaatti, pala leipää ja kevyt kasvisruoka ilman mitään proteiininlähdettä. Kaikki ruoka oli lopussa, siinä vaiheessa kun itse olin vuorossa oli sitä niin vähän jäljellä että ei kehdannut ottaa kuin pienen kauhallisen että kaikille riittäisi edes jotain. Ei iltapalaa. Juotavaa ilmaantui ruokailun alkaessa lisää, mutta juhlat alkoivat kuivia kokoon yhdeksän aikaan, varmaan koska kaikilla vierailla oli pitkän ja vähäruokaisen päivän jälkeen energiat aivan loppu. 

Yleisimpiä nälän näkemiseen on tilanteet, jossa isäntä tai joku seurueesta on lupautunut hoitamaan ruuat ja sitä on joko tolkuttoman vähän (esim. kauhallinen keittoa tai kevyt salaatti ilman mitään proteiininlähdettä ainoa ruoka aikuisille ihmisille) tai sen valmistamisessa vain kestää ja kestää (edellisen kerran syöty aamuvarhain ja ruuan valmistelu aloitetaan myöhään iltapäivällä). Mökkivierailuilla yms. tämä helppo huomioida niin, että on mukana pientä omaa evästä: pari pakettia leipää, makkaraa tms. helppoa, jonka voi huomaamattomasti valmistaa itselleen jos muilla ei ole nälkä. Mutta pidemmillä kyläreissuilla joissa painotettu että mitään ei tarvitse tuoda on näin käynyt monesti. 

Olen itse hyvin vieraanvarainen ja tarjoan yleensä aina isompaa tai pienempää syötävää, myös yllätysvieraille löytyy yleensä vähintään naposteltavaa. Itsellä menee aivan voimat. Tykkään myös kokata ja olen siinä melko hyvä, joten olenkin ottanut tavaksi tarjoutua vastaamaan ruoan tekemisestä. Näin varmistan, että ruokaa on riittävästi ja voin itse vaikuttaa koska sitä saa. 

Koska me kaikki kuitenkin syömme, ihmettelen, miten vaikeaa joillakuilla isännillä ja emännillä on ottaa huomioon vieraidensakin tarve saada ruokaa. Kun juhlia järjestää, niitä varten on olemassa ihan oppaita, joiden avulla voi arvioida ruoan kulutusta. Häiden yhteydessä järjestettyyn ruokailuun olisi luullut järjestyvän kokemusperäistä opastusta esim. vanhemmilta.

Muistan, miten eräs sukulaiseni kutsui minut ja muutakin sukua mökilleen ja lupaili ruokaisaa grillausiltaa ja yömajoitusta. Ei kuulemma tarvinnut tuoda mitään, koska mainittu sukulainen oli töissä tehtaalla, jossa valmistettiin kaikenlaisia liha- ja makkaratuotteita, ja hän kertoi hommaavansa sieltä kaikki tarjottavat ja paljon. Vein silti tuliaisiksi ruokatarvikkeita, ja hyvä, että ymmärsin myös ottaa varalta itselleni vähän iltapalaa, sillä grillauksen käynnistyminen kesti ja kesti ja kesti eikä sitä tarjottavaa sitten ollut kuin jokaiselle yksi annos, yksi kyljyspala siis. Olisin kyllä mielelläni syönyt vähän enemmänkin, edes yhden makkaran tai salaattia, jos sellaista olisi ollut, ja nakersin sitten yön pimeydessä salassa evästäni. Mitään aamupalaa ei seuraavana aamuna tarjottu. Onneksi järjestyi pian kyyti ihmisten ilmoille. Meinasin jo soittaa taksin. Omaa autoa minulla ei ollut, vaan pääsin paikalle erään toisen sukulaisen kyydissä.

En usko, että sukulaiseni yksin tai perheensä kanssa grillatessaan tyytyy yhteen annokseen. Miksi sitten meidän kutsuttujen vieraiden pitäisi? Kuin itse järjestän ja tarjoan jotain, pidän huolta, että kaikkea riittää. Olisi edes sanonut meille, että tuokaa jokainen jotain grillattavaa sen sijaan, että hehkutti hommaavansa ison kasan grilliherkkuja työpaikka-alennuksellaan.

Veikkaan että näissä rehvakkaissa kutsuissa  useimmiten on takana ollut se , että  isäntä on  kännipäissään kutsutut ja rehvastellut.  Muija on sitten ilmoittanut että siinähän hommaat syötävät kun kutsuitkin. Ja känni äijät harvoin  mitään pystyvät/osaavat hommata. Muuten on vaikea ymmärtää tämmöisiä. Että kutsutaan mutta tarjoilut ovat olemattomat. Itse en koskaan mene kutsumatta mihinkään, ja kun kutsun,  kutsun vain mieluisia ihmisiä ja meidän vieraat eivät silloin nälkää joudu näkemään.

En varsinaisesti nähnyt nälkää mutta outoa oli kun entinen naapuri kutsui kahville. No tarjolla oli pelkkää mustaa kahvia. Pahoitteli kun maitoa niin vähän ettei voi antaa. Ei siinä mitään, tämä vielä jotenkin oli okei, mutta sitten alkoi ihmetyttää kun talon isäntä tuli ruokatunnilla kotiin. Kaatoi tuopin täyteen maitoa. Teki itselleen kaakaota ja latasi lautaselle pullaa keksiä ja karkkia, itselleen. Ei edes yrittänyt tarjota. Siinä sitten join mustaa kahvia ja katsoin kun herra herkutteli vieressä

AKJ kirjoitti:

Alakouluikäiseni oli ekaa kertaa kaverilla vkl yötä. Mitään iltapalaa ei ollut. Söivät meillä viiden aikaan ruokaa, siis myös tämä yökylään kutsuja. No, ei siis iltapalaa. Eikä myöskään aamupalaa. Jätski oli kuulemma annettu, seuraavana päivänä. Kotiutui kahden jälkeen, eli jäätelö oli ravintona koko aikana. Eikä mitään juotavaa. Eikä ollut sitten osannu sanoa että olisi nälkä tai jano. Olin pitäny tätä perhettä maalaisjärkisenä. Taisi olla viimeinen yökyläily....

Eikö siis kaverikaan syönyt kuin jäätelön lähes vuorokauteen? Olisiko lasun paikka, kuulostaa todella huolestuttavalta.