oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Tapakirja käyttöön kirjoitti:

Toinen kerta ihan kotimaassa. Miehen veli ja puoliso kutsuivat miehen sisarukset ja vanhemmat lounaalle, oikein saatesanoin että tarjolla tulee olemaan grillistä itse marinoituja lihaa sun muuta ihanaa niin että napa rutisee (tämä veli on se kikkailuja, vaimolla peukalo keskellä kämmentä). No tietenkin mentiin kutsun mukaan puoleksi päiväksi paikalle. Siinä istuttiin ja juteltiin, tunti tolkulla. Kolmen aikaan ihmettelin miehelle salaa, että milloinkaan sitä saadaan syödä lounas, kun isäntäväki ei puuhaile mitään valmistelujakaan isommasti eikä grilli näyttänyt olevan päällään. Mies sitten kysäisi että mikäs aikataulu olis sille ruokailulle. Pariskunta vastasi että ei he jaksaneetkaan tehdä ruokaa, kun ei edes nälkä ollut, olivat itse syöneet hyvän aamupalan. Laittoivat tarjolle jotain heidän terveysruokanormiensa (min. sokeria ja rasvaa) mukaan tehtyä vanhaa mokkapalaa, joka ei maistunut millekään ja tuumasivat että tuollahan sitä pärjätään. Miehen toinen velikin suorastaan raivostui, hänkin oli oikein tarkoituksella käynyt aamupalan väliin odotellessaan näitä mahtipontista kestejä. Ja itselläkin, vaikka pieni ja hoikka nainen olen, verensokerin lasku ja nälkä saa hermon kireälle. Vähintään tämä mielenmuutos olisi puuttunut saapuessa kertoa, oltaisiin voitu kahvitella ja lähteä ajoissa ruokailemaan. Itselle ei tulisi mieleenkään tehdä tällaista temppua, kun olisin itse kutsut vieraat ruokailemaan.

Jatkuu... Muuten olen sitä mieltä, että vieraan ei todellakaan kuulu pyytää ja rukoilla ruokaa, kahvia tms itselleen. Eikä meillä lasketa, tuleeko vastakutsuja korvaukseksi vaan on ylpeyden aihe ja kivaa puuhaa saada tarjota hyvä ruokaa/kakkuja tms. Ei niitä samoja vieraita niin jatkuvalla syötöllä ole tuppautumassa. Yllätysvieraille sanon että valitettavasti ei ole mitään ihmeellistä tarjota, mutta vohvelit voisin pyöräyttää (maksaa alle 2€ tehdä 12 kpl, eli ei mikään järkyttävä kustannuserä). Sitten osaavat kyllä sanoa että olisipa kiva tai että ei nyt tarvitse, kun on kotona just syöty tms. Voin siihen sanoa, että laitanpa kuitenkin taikinan valmiiksi että voidaan itse syödä illemmalla ja jos sattuu mieli muuttumaan niin sana vain niin on helppo ja nopea paistaa.

Siis aivan järkyttäviä kokemuksia sinulla. Itse kyllä laittaisin välit poikki tai korkeintaan minimiin (=tekstarilla joulutervehdys kerran vuodessa) tuollaisten moukkasukulaisten ja ystävien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta miten porukka on pakosti nälässä. Kyllä mulla olisi pokkaa tilata vaikka pizza (pelkästään itselleni jos isäntäporukka typeryyttään pitää k u t s u t t u j a vieraita nälässä). En todellakaan suostu olemaan nälkäisenä. Jos ollaan jossain huitsin Nevadassa niin aina varasapuska tai pakoreitti valmiina. Jos joku idiootti tekee ruuan vain itselleen niin välitön poistuminen vaikka hotelliin ja välit poikki. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa.

Tosi hyvä pointti. Ei muuta kuin tilaamaan kyläpaikkaan vaikka pitsa kotiinkuljetuksella ja jos on paikalla muitakin, niin kysymään, että haluavatko muutkin tilata, omalla kustannuksellaan hekin. Tai sitten sanoo, että lähdenkin tästä etsimään ruokapaikkaa - että oli hauska nähdä, moi. Ja jos omaa autoa ei ole, ehkä joissain tilanteissa kannattaa tilata taksi pitkänkin matkan päästä ja lähteä etuajassa ja jatkossa välttää nuukaa tai tolloa kyläpaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaveri kutsui minut yökylään, koska hänellä oli vaikea tilanne ja tarvitsi seuraa. Kun olimme iltakävelyllä, ehdotin, että menisimme ostamaan ruokaa. Kaveri meni vaikean näköiseksi ja sanoi, että hän on kyllä ostanut ruokaa mutta vain itselleen. Ei kuitenkaan saattanut minua kauppaan. Sitten mentiin takaisin hänen kämpilleen, missä hän lämmitti itselleen ruokaa ja vielä korosti, että sitä on nyt sitten vain hänelle. No, kestin nälkää ja sanoin hänelle, että sen kun syöt. Olihan hän meistä se, joka tarvitsi tukea. Aamulla sain juodakseni teetä. Kotimatkalla oli pakko mennä ostamaan syötävää.

Siis oikeesti: millaisia ihmisiä tässä maassa oikein asuu, kun kohtelevat kotiinsa kutsumiaan ihmisiä tällä tavalla? Muutamalla eurolla saa jo kelvollista valmissapuskaa tai puolivalmisteita, jos ei ehdi tai jaksa kokata alusta loppuun. Aivan järkyttävä ketju. Onko vieraanvaraisuus todella unohtunut monelta? Ymmärtäisin jotenkin, jos elettäisiin pula-ajan Suomessa, mutta silloinkin ilmeisesti jaettiin siitä vähästä, mikä kotona oli.

Vierailija kirjoitti:

Eukko Ruotsista. kirjoitti:

Herranjumala että ihmiset voivat olla yksinkertaisia, todella olen itsekkin karjalaisista sukujuurista, aina olen tarjonnut ruokaa, kun tulevat matkojen takaa ja vaikka tulisi naapurista, onhan sitä itsekkin syötävä. Koskaan ei 0le tarvinnut nälässä olla, olisihan viimmeinen kerta kun sellaiseen kyläpaikkaan menisin.

Nälkäisistä ihmisistä tulee vielä kiukkusia.

Niinpä, karjalaista sukuperää oleville tietyt kohteliaisuudet ja tavat ovat itsestään selvyyksiä. Tarjoavat lastensa kavereillekin ruokaa/välipalaa, että jaksavat leikkiä.

Mahtoi olla kylmää kyytiä kun tulivat tänne sodan jaloista.

Olen evakkojen jälkeläisiä sekä isän että äidin kautta. Olen monta kertaa huomannut, että olen tottunut niin kylävieraana kuin kyläpaikan emäntänä suurempaan vieraanvaraisuuteen kuin mitä olen kohdannut ei-karjalaista alkuperää olevien suomalaisten taholta.

Tuli nyt mieleen, miten eräässä kyläpaikassa, jossa olin vieraana, näin, miten toinen vieras toi isäntäväelle tuliaisiksi leivän, joka laitettiin ruokapöytään. Aterian jälkeen, kun isäntäväki kävi keittiössä, sama vieras sujautti leivästä syömättä jääneen puolikkaan käsilaukkuunsa. Minulle itselleni ei tulisi mieleen, että veisin pois loput tuliaisiksi tuomastani viinipullosta tai konvehtirasiasta tai mistään muustakaan.

Olen myös töissä nähnyt, miten nuukia jotkut kollegat ovat, kun on kutsuttu vieraita johonkin palaveriin: monta tuntia kestäneeltä matkalta tulleille kollegoille tarjotaan laiha keittolounas. Todella "hyvää" peeärrää. Kun minulla on järjestämisvastuu, pidän huolta, että ruokaa on riittävästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri kutsui minut yökylään, koska hänellä oli vaikea tilanne ja tarvitsi seuraa. Kun olimme iltakävelyllä, ehdotin, että menisimme ostamaan ruokaa. Kaveri meni vaikean näköiseksi ja sanoi, että hän on kyllä ostanut ruokaa mutta vain itselleen. Ei kuitenkaan saattanut minua kauppaan. Sitten mentiin takaisin hänen kämpilleen, missä hän lämmitti itselleen ruokaa ja vielä korosti, että sitä on nyt sitten vain hänelle. No, kestin nälkää ja sanoin hänelle, että sen kun syöt. Olihan hän meistä se, joka tarvitsi tukea. Aamulla sain juodakseni teetä. Kotimatkalla oli pakko mennä ostamaan syötävää.

Siis oikeesti: millaisia ihmisiä tässä maassa oikein asuu, kun kohtelevat kotiinsa kutsumiaan ihmisiä tällä tavalla? Muutamalla eurolla saa jo kelvollista valmissapuskaa tai puolivalmisteita, jos ei ehdi tai jaksa kokata alusta loppuun. Aivan järkyttävä ketju. Onko vieraanvaraisuus todella unohtunut monelta? Ymmärtäisin jotenkin, jos elettäisiin pula-ajan Suomessa, mutta silloinkin ilmeisesti jaettiin siitä vähästä, mikä kotona oli.

Tuossa alkuperäisessä tapauksessahan vieras vielä ehdotti kauppaan menoa eli hän olisi itse voinut ostaa safkansa. Emännän olisi tarvinnut vain näyttää, missä kauppa on. Mitenkähän hän oli sitten asian ajatellut?

Tottakai ihmiset ovat yksilöitä, eikä johonkin heimoon kuuluminen takaa vieraanvaraisuutta, eikä myöskään poissulje sitä.

Omasta kokemuksesta voin kuitenkin sanoa, että vieraanvaraisinta porukkaa olen tavannut Pohjois-Karjalassa.

Siskoni meni naimisiin Joensuun seudulta olevan miehen kanssa. Tutustuimme miehen sukuun aika laajalti ja joka kodissa missä kävimme, tarjoilut olivat lievästi sanottuna runsaat.

En ole eläissäni syönyt niin hirveästi kuin niillä reissuilla.

Karjalaisista on joskus sanottu, että he ovat ”syömäköyhiä”. En tiedä onko se ihan noin, mutta siellä ei tosiaankaan tunnuta ruoasta kitsastelevan.

Tämä palsta on hyvä paikka kertoa tunteistaan. Suurin osa tekee sen hienosti loukkaamatta ketään. Joskus myös olen huomannut olevani asenneongelmainen tämän palstan avulla, kun toiset ovat kertoneet näkemyksiään. Hyvä palsta, ei turhaa valittamista.

Tämä aihe nälkäisenä kyläilystä ei liity lainkaan alipainoon tai ylipainoon. Käytöksessä on parantamista painosta riippumatta niillä jotka eivät ajattele kuin omaa hyvinvointiaan, esim nuukailevat kun toinen on nälissään.

Ei todellakaan tarvitse olla juhlavia tarjottavia. Ja tuliaisena voi tuoda esim leivän.

Oon joskus itse ollut ajattemattomuuttani huono emäntä. Yleensä siis teen ihan liikaa ruokaa, mutta yksi tapaus oli sellainen, että mentiin ystäväperheen kanssa kylmillään olleeseen kesäasuntoomme ja tarkoitus oli muuten syödä ulkona, paitsi aamiainen.

Mentiin yhdessä kauppaan, ja ystäväperhe ei halunnut osallistua mihinkään tavaroiden valintaan tai esittää toiveita. En jotenkin väsyneenä kaupassa osannut ostaa järkevästi tahi sanallistaa, että kaikki toki vaikka meidän piikkiin, kysehän oli vaan muutamasta kympistä. Aamulla sitten tajusin ostaneeni ihan liian vähän kaikkea ja kyllä hävetti kattaa pöytää, jossa vaan pari hassua tomaattia, juustoa ja leipää. Samalla muistui mieleen, että ystäväperhe oli aina tarjonnut runsaan aamupalapöydän.

Vieläkin hävettää, mutta oli siis silkka aivopieru, eikä siis tahallista.

Mä en itsekään tajua näitä lapsiperheitä jossa ruoka on tyyliin päivällä ja illalla on joku leivänkäntty juustolla ja se on siinä. Ei lapset kasva kunnolla tuollaisella ruokavaliolla. 

Aina.

Pidän epätoivottuja vieraita nälässä ja vessahädässä

Hyvin on toiminut

Tapakirja käyttöön kirjoitti:

Toinen kerta ihan kotimaassa. Miehen veli ja puoliso kutsuivat miehen sisarukset ja vanhemmat lounaalle, oikein saatesanoin että tarjolla tulee olemaan grillistä itse marinoituja lihaa sun muuta ihanaa niin että napa rutisee (tämä veli on se kikkailuja, vaimolla peukalo keskellä kämmentä). No tietenkin mentiin kutsun mukaan puoleksi päiväksi paikalle. Siinä istuttiin ja juteltiin, tunti tolkulla. Kolmen aikaan ihmettelin miehelle salaa, että milloinkaan sitä saadaan syödä lounas, kun isäntäväki ei puuhaile mitään valmistelujakaan isommasti eikä grilli näyttänyt olevan päällään. Mies sitten kysäisi että mikäs aikataulu olis sille ruokailulle. Pariskunta vastasi että ei he jaksaneetkaan tehdä ruokaa, kun ei edes nälkä ollut, olivat itse syöneet hyvän aamupalan. Laittoivat tarjolle jotain heidän terveysruokanormiensa (min. sokeria ja rasvaa) mukaan tehtyä vanhaa mokkapalaa, joka ei maistunut millekään ja tuumasivat että tuollahan sitä pärjätään. Miehen toinen velikin suorastaan raivostui, hänkin oli oikein tarkoituksella käynyt aamupalan väliin odotellessaan näitä mahtipontista kestejä. Ja itselläkin, vaikka pieni ja hoikka nainen olen, verensokerin lasku ja nälkä saa hermon kireälle. Vähintään tämä mielenmuutos olisi puuttunut saapuessa kertoa, oltaisiin voitu kahvitella ja lähteä ajoissa ruokailemaan. Itselle ei tulisi mieleenkään tehdä tällaista temppua, kun olisin itse kutsut vieraat ruokailemaan.

Jatkuu... Muuten olen sitä mieltä, että vieraan ei todellakaan kuulu pyytää ja rukoilla ruokaa, kahvia tms itselleen. Eikä meillä lasketa, tuleeko vastakutsuja korvaukseksi vaan on ylpeyden aihe ja kivaa puuhaa saada tarjota hyvä ruokaa/kakkuja tms. Ei niitä samoja vieraita niin jatkuvalla syötöllä ole tuppautumassa. Yllätysvieraille sanon että valitettavasti ei ole mitään ihmeellistä tarjota, mutta vohvelit voisin pyöräyttää (maksaa alle 2€ tehdä 12 kpl, eli ei mikään järkyttävä kustannuserä). Sitten osaavat kyllä sanoa että olisipa kiva tai että ei nyt tarvitse, kun on kotona just syöty tms. Voin siihen sanoa, että laitanpa kuitenkin taikinan valmiiksi että voidaan itse syödä illemmalla ja jos sattuu mieli muuttumaan niin sana vain niin on helppo ja nopea paistaa.

Kutsutaan suku syömään mutta mieli muuttuu eikä kuitenkaan kerrota siitä, vaan annetaan vieraiden istua ja ihmetellä? Itse olisin lähtenyt nostelemaan paikalta saman tien - en välttämättä raivoten enkä niskojani nakellen, vaan olisin sanonut, että muistuipa nyt ykskaks mieleen, että pitää olla kohta ihan toisessa paikassa. Tuollaisten sukulaisten kanssa en haluaisi olla missään tekemisissä: en kutsuisi omaan kotiin enkä enää menisi kyläilemään heidän luokseen. Jumalauta millaisia törppöjä täällä maan päällä tallustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2/2 Toinen kerta on toissa joululta, kun menimme nykyisen poikaystäväni kanssa anoppilaan joulun viettoon. Olen tottunut siihen että jouluna saa herkutella eikä ainakaan nälissään tarvitse olla. Anoppilassa kuitenkin jouluaattoni meni käytännössä pilalle nälän takia.

Heräiltiin kumppanin kanssa aamupäivällä ja riisipuuro oli keittymässä. Sitä söimme puolenpäivän aikaan. Ajattelin että varmaan parin tunnin päästä on sitten jouluruokailu, no eipä ollut. Pääsimme syömään vasta n. Klo 19 illalla. En muista oliko jotkut päiväkahvit välissä (kuten tuolla tapana useinkin juoda kahvia lounaaksi) mutta varsinainen ruokailu oli vasta illalla. Siinä vaiheessa jo kiristelin hampaitani, vitutti vain olla siellä kun sai nälässä kärvistellä. En kehdannut mennä hoputtelemaankaan ruoassa koska ajattelin että ruoka on sitten kun on.

Poikaystävälläkin oli varmasti jo nälkä, mutta eipä kysynyt ruoasta mitään eikä edes välipalaa tarjottu.

Aiemmin ennenkuin menimme sinne anoppilaan, ehdotin poikaystävälle että ostaisimme vaikka juustotarjottimeen ainekset, no eipä ostettu kun poikaystävän mukaan "siellä varmasti on" tai jos puhuin muiden juttujen ostamisesta niin hän vain totesi "on siellä ruokaa".

Lopulta, kun kuulin että ruoka on pian pöydässä, tuli poikaystävän sisko lapsineen anoppilaan ja he ryntäsivät ensimmäisenä pöytään. Siinä sai sitten puoli tuntia lisää odotella, että pöytään tulee tilaa.

Olisin toki voinut mennä kysymään jos tarvitsee apua, mutta luulenpa että tuota siskoa lapsineen vain odoteltiin vaikka ruoka olisi ollut aiemminkin valmiina. Ja anoppilassa ollut semmoinen tapa että aina vain odotetaan ruokaa, poikaystäväkään ei koskaan tarjoa apuaan tai kata pöytään lautasia tms.

Olin suurimman osan aatosta yksin huoneessa katsomassa jouluohjelmia ja välillä poikaystävä kävi huoneessa ja kun valittelin nälkääni, taisi sanoa vain "on se kohta valmista". Hirvein joulu muutenkin, niin pystyynkuollutta etten halua samaa kokea enää koskaan. Tuo kauheus ei päättynyt jouluaattoon tai joulun aikaan, vaan jouduin kärvistelemään anoppilassa jopa 5 yötä, kun kumppani ei halunnut lähteä aiemmin.

Juuri noinhan jouluna yleensä syödään. Joulupuuro puoliltapäivin ja jouluateria illalla saunan jälkeen.  Kuka syö jouluaterian keskellä päivää? Meillä tosin siinä välissä on koko ajan tarjolla hedelmiä, pipareita ym. ja voileipiä voi tehdä, jos huvittaa.

Vaikka olisikin jouluateria vasta illalla, olisi hyvä saada jotain välipalaa välissä. 7 tunnin syömättömyys ei tee kenellekään hyvää. Iltapäivällä juotiin vaan kahvit ja otettiin palat leipomaani kakkua, vaikka silloin oli jo nälkä ja olisin halunnut jotain suolaista.

On sullakin ohjeet! Kuka hitto pelkkiä perunoita syö??? Kun kyläpaikassa ollaan tietoisia ruokavaliosta, niin on kohteliasta kysyä mitä voisi tarjota kun kuitenkin sekasyöjille on tarjolla vaihtoehtoja. 

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo joka kirjoitti ottavansa opiksi tästä ketjusta.

Kaverini tuli eilen kylään noin kahden aikoihin. En tiennyt kuinka pitkään hän viipyisi, mutta ainakin useamman tunnin. Kysyin onko hän jo syönyt etukäteen vai söisikö meillä. Oli sitten lasagne uunissa kun hän saapui. Tarjosin juotavaa ja pian siitä ruokailimme, molemmat santsasimme kunnolla. Myöhemmin halusin itse syödä hapankorppuja, joten toin hapankorput ja juustot ym päälliset olkkarin pöydälle juomien kanssa. Kävimme vielä kaupassa hakemassa maitoa että sain iltapalaksi pannukakun tehtyä. Kaveri viipyi siis myöhäiseen iltaan saakka. Sanoin että lasagnea saa myös ottaa lisää jos on nälkä :D Mulla ei mennyt ylimääräistä rahaakaan kun lasgnen olisin jokatapauksessa tehnyt, hapankorput ym löytyi kotoa ja muut pannariainekset lukuunottamatta maitoa löytyi kotoa.

Aiemmin olisin suoraan olettanut että hän on jo syönyt lounaan ennen kahta. Olisin tehnyt vaan pannarin ja hapankorppuja en olisi edes kehdannut tarjota, kun ne ei tuntunu tarpeeks "hienolta" vieraalle tarjottavaksi - mutta se kelpasikin! Opin tästä ketjusta senkin että parempi vaan latoa leipätarvikkeet pöytään kuin olla tarjoamatta mitään.

                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                                 Ihana Sinä!       Sullahan oli loistavat tarjoilut!                                                                                                                                                                            

Tästä ketjusta moni voi varmaan ottaa oppia siihen, että jos menee (yö)kylään uuteen paikkaan niin ostaa laukkuun mukaan jotain naposteltavaa.

Täällä on ihan sekopäisiä juttuja ja osa kirjoituksista on sekavia...

Miksi ihmiset ei puolusta itseään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Insinöörihoitaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lokit kirkuu. 

Varsinkin nämä nykymaailman täysin käsittämättömät muka-allergioista kärsivät. "Koska olen _niin_ erikoinen, en voi syödä lihaa, kalaa, kanaa, gluteiinia, munaa, maitoa, laktoosia, pähkinöitä, sokeria, papuja, perunaa, sitrushedelmiä." Lista on loputon.

Olen joutunut järkkämään kokouksia tälle porukalle. Jossain vaiheessa teki mieli lyödä näiden tärkeilijöiden eteen ruuaksi kannullinen vettä. Siitäkin olisi varmaan löytynyt valittamisen aihetta.

En haluaisi olla misogyyni (olen itse nainen) mutta useimmiten tämä ruokahysteria ja sitä kautta itselle vaaditun palvelun ja tärkeyden tunne liittyy naisiin. On joukossa kyllä miehiäkin. Koko porukkaa yhdistää joku itsetuntovamma.

Ruoalla säätämisellä laitetaan toiset ihmiset palvelijoiksi. Tulee olo, että on tärkeä ja että on valtaa. 

Minäkin järjestän tilaisuuksia työni puolesta ja tämä on kyllä nykyään melkoinen ongelma. Parhaimmilla "allergiat" vaihtelevat viikoittain. Osa ei voi syödä muiden tarjoamana jotakin ruoka-ainetta, mutta sitten jakavat somessa kuvan ravontola-annoksestaan, jossa juuri tuota ainetta on.

En vaan voi käsittää.

Minä voin. Usko tai älä, olen allerginen säilöntäaineelle. On helpompi sanoa olevansa allerginen niille kasviksille joissa sitä käytetään kuin alkaa selittää säilöntäaineen nimeä ja esiintyvyyttä.

Luomussa ei käytetä kemiallisia säilöntäaineita, joten pystyn itse valmistamaan ko. kasviksista ruokaa kunhan käytän luomua.

Lisäksi joistain muista ruoka-aineista saan vähäisempää allergista reaktiota jota siedän vapaa-ajalla mutta en työpäivän aikana. Esim sitrukset aiheuttavat ihottumaa joka kutisee. Ei se raapiminen kotona haittaa, mutta työpaikalla se on kiusallista.

Juuri näitä "vapaalla voin syödä, mutta töissä en." Nuo allergiset reaktiot ei ole millään tasolla suuria, kun on varaa ajatella noin

No onhan se aika ikävää muillekin esim. työpaikalla tai koulutuspäivillä, jos vaikka tietty ruoka-aine tuppaa pierettämään pahasti. Eli ei ole mikään henkeä uhkaava allergia, joten kotona ja vapaa-ajalla voi ihan hyvin syödä, jos muuten tykkää.

On onhan se ikävää. Mutta ei se tee allergisesta reaktiosta millään lailla suurta tai vakavaa. Jos seurauksena olisi esim. kunnolla kivulias vatsa, ei sitä mielellään vapaa-ajallaankaan söisi.

Tämänkin takia on nykyään niin paljon näitä "allergioita". Kun oman kokemuksen mukaan joku ruoka vähän pierettää tai närästää.

Sulla ei selvästikkään koskaan ”vähän” pieretä ja närästä.

Minulla juuri itse asiassa on todella pahoja allergiasta johtuvia vatsavaivoja. Sellaisia, joiden vuoksi joudun välttelemään tiukasti tiettyjä ruoka-aineita. En voi todellakaan noudattaa eri ruokavaliota vapaapäivinä, periaatteella että pierun haju haittaa vain itseäni. Jos syön vahingossa vähän allergisoivaa ruoka-ainetta, olen todella kipeä ja pitkään.

En siis ymmärrä ihmisiä, jotka ehdoin tahdoin syövät vapaapäivinä itsensä kipeiksi.

Itselläni tietystä ruoka-aineesta tulee tukala, mutta ei varsinaisesti kivulias olo. Reaktio on nopea, onneksi ei kovin pitkäkestoinen. Tukaluuskin on siedettävän vähäistä jos voin antaa vatsan rauhassa pullistelunsa pullistella esim. hölläämällä housunkaulusta ja päästelemällä vapautuneesti ylenmääräiset kaasut luonnollista reittiä ulos. Tämä onnistuu mainiosti kotioloissa, joten en ole joutunut herkkua tyyten karsimaan ruokavaliostani. Työpaikalla tai vierailulla tukaluus tiivistyy kivuksi pidättelyn myötä.

Ihan testeillä todettuja allergioitakin minulla toki on. Mm. eläinpölyt, pahimpana kissa (vetää henkirööriä piukalle, muuttaa silmät kutiseviksi rähmäkaivoksiksi ja saa atooppisen ihottumani riehaantumaan .)

Vierailija kirjoitti:

Insinöörihoitaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lokit kirkuu. 

Varsinkin nämä nykymaailman täysin käsittämättömät muka-allergioista kärsivät. "Koska olen _niin_ erikoinen, en voi syödä lihaa, kalaa, kanaa, gluteiinia, munaa, maitoa, laktoosia, pähkinöitä, sokeria, papuja, perunaa, sitrushejdelmiä." Lista on loputon.

Olen joutunut järkkämään kokouksia tälle porukalle. Jossain vaiheessa teki mieli lyödä näiden tärkeilijöiden eteen ruuaksi kannullinen vettä. Siitäkin olisi varmaan löytynyt valittamisen aihetta.

En haluaisi olla misogyyni (olen itse nainen) mutta useimmiten tämä ruokahysteria ja sitä kautta itselle vaaditun palvelun ja tärkeyden tunne liittyy naisiin. On joukossa kyllä miehiäkin. Koko porukkaa yhdistää joku itsetuntovamma.

Ruoalla säätämisellä laitetaan toiset ihmiset palvelijoiksi. Tulee olo, että on tärkeä ja että on valtaa. 

Minäkin järjestän tilaisuuksia työni puolesta ja tämä on kyllä nykyään melkoinen ongelma. Parhaimmilla "allergiat" vaihtelevat viikoittain. Osa ei voi syödä muiden tarjoamana jotakin ruoka-ainetta, mutta sitten jakavat somessa kuvan ravontola-annoksestaan, jossa juuri tuota ainetta on.

En vaan voi käsittää.

Minä voin. Usko tai älä, olen allerginen säilöntäaineelle. On helpompi sanoa olevansa allerginen niille kasviksille joissa sitä käytetään kuin alkaa selittää säilöntäaineen nimeä ja esiintyvyyttä.

Luomussa ei käytetä kemiallisia säilöntäaineita, joten pystyn itse valmistamaan ko. kasviksista ruokaa kunhan käytän luomua.

Lisäksi joistain muista ruoka-aineista saan vähäisempää allergista reaktiota jota siedän vapaa-ajalla mutta en työpäivän aikana. Esim sitrukset aiheuttavat ihottumaa joka kutisee. Ei se raapiminen kotona haittaa, mutta työpaikalla se on kiusallista.

Juuri näitä "vapaalla voin syödä, mutta töissä en." Nuo allergiset reaktiot ei ole millään tasolla suuria, kun on varaa ajatella noin

No onhan se aika ikävää muillekin esim. työpaikalla tai koulutuspäivillä, jos vaikka tietty ruoka-aine tuppaa pierettämään pahasti. Eli ei ole mikään henkeä uhkaava allergia, joten kotona ja vapaa-ajalla voi ihan hyvin syödä, jos muuten tykkää.

Pierettäminen oli se sitten vähän tai "pahasti", EI OLE ALLERGIAREAKTIO! Pieruttamisen välttämiseksi et voi väittää olevasi allerginen. Vaan herkkämahainen. Älä siis tekeydy allergiseksi.

Suosittelen näitä vähättelijöitä tutustumaan allergia. fi sivustoon. Sieltä löytyy mm. tieto siitä, että suolistokaasunmuodostuskin voi olla allerginen reaktio. Ja että allergioita on ei voimakkuuksia. Hengenvaarallisesta siihen pieretykseen.

Osa näistä tarinoista on lähinnä erilaisten tapakulttuurien ilmentymiä.

Mutta on vaikea käsittää, että kutsutaan erikseen aterialle ja sitten sitä ei olekaan.

Ja sitten nämä joissa ollaan useampi päivä jossain kilometrien päässä palveluista ja ruokaa ei tarjota. Siinä on jo jostain ihan muusta kyse kuin etteikö aikuinen selviäisi hengissä. Vallankäyttöä ja kontrollia, jossa ruoka nyt vaan sattuu olemaan väline. Kun vielä on lapsivieras kyseessä, kahta pahempi.

Sitten näistä kavereiden kyläilyistä. Jos välitän jostakusta niin paljon, että olen kutsunut kylään, haluan huolehtia, että hänellä on hyvä olla. Jos taas ajattelen että olisi soveliasta hoitaa ruoka-asiat yhdessä, sanon sen ääneen. Kaikki muu kutsutun kohtelu on taas kettuilua, näpäyttämistä, vähän keskenkasvuista ”mun karkit”-ajattelua tai todella ajattelematonta.

Näköjään on paljon näitä ”me emme vieraita ruoki”-tyyppejä. En oikeasti ymmärrä tätä ajattelua, siis on vaikea eläytyä siihen, missä tilanteessa itselle voisi tuollainen ajatus tulla. Ehkä sitten, jos itse olisi tiukoilla ja samaan aikaan tuntuisi, että toiset käyttävät hyväksi.