oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Vierailija kirjoitti:

En varsinaisesti nähnyt nälkää mutta outoa oli kun entinen naapuri kutsui kahville. No tarjolla oli pelkkää mustaa kahvia. Pahoitteli kun maitoa niin vähän ettei voi antaa. Ei siinä mitään, tämä vielä jotenkin oli okei, mutta sitten alkoi ihmetyttää kun talon isäntä tuli ruokatunnilla kotiin. Kaatoi tuopin täyteen maitoa. Teki itselleen kaakaota ja latasi lautaselle pullaa keksiä ja karkkia, itselleen. Ei edes yrittänyt tarjota. Siinä sitten join mustaa kahvia ja katsoin kun herra herkutteli vieressä

Entinen naapurisi oli siis onnistunut menemään naimisiin itsekkään täystollon kanssa - sääliksi käy naisparkaa. Mahtoi häntä hävettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran olin häissä, jotka alkoivat kirkossa klo 11 (=ihmiset liikkeellä aamiaisella). Seuraavan kerran oli ruokaa tarjolla vasta klo 18. Välissä oli siirtyminen juhlapaikalle, valokuvausta, jotain tanssinumeroa ja puheita. Juotavana ennen ruokaa yksi lasi skumppaa ja vettä. Ruokana oli vihersalaatti, pala leipää ja kevyt kasvisruoka ilman mitään proteiininlähdettä. Kaikki ruoka oli lopussa, siinä vaiheessa kun itse olin vuorossa oli sitä niin vähän jäljellä että ei kehdannut ottaa kuin pienen kauhallisen että kaikille riittäisi edes jotain. Ei iltapalaa. Juotavaa ilmaantui ruokailun alkaessa lisää, mutta juhlat alkoivat kuivia kokoon yhdeksän aikaan, varmaan koska kaikilla vierailla oli pitkän ja vähäruokaisen päivän jälkeen energiat aivan loppu. 

Yleisimpiä nälän näkemiseen on tilanteet, jossa isäntä tai joku seurueesta on lupautunut hoitamaan ruuat ja sitä on joko tolkuttoman vähän (esim. kauhallinen keittoa tai kevyt salaatti ilman mitään proteiininlähdettä ainoa ruoka aikuisille ihmisille) tai sen valmistamisessa vain kestää ja kestää (edellisen kerran syöty aamuvarhain ja ruuan valmistelu aloitetaan myöhään iltapäivällä). Mökkivierailuilla yms. tämä helppo huomioida niin, että on mukana pientä omaa evästä: pari pakettia leipää, makkaraa tms. helppoa, jonka voi huomaamattomasti valmistaa itselleen jos muilla ei ole nälkä. Mutta pidemmillä kyläreissuilla joissa painotettu että mitään ei tarvitse tuoda on näin käynyt monesti. 

Olen itse hyvin vieraanvarainen ja tarjoan yleensä aina isompaa tai pienempää syötävää, myös yllätysvieraille löytyy yleensä vähintään naposteltavaa. Itsellä menee aivan voimat. Tykkään myös kokata ja olen siinä melko hyvä, joten olenkin ottanut tavaksi tarjoutua vastaamaan ruoan tekemisestä. Näin varmistan, että ruokaa on riittävästi ja voin itse vaikuttaa koska sitä saa. 

Koska me kaikki kuitenkin syömme, ihmettelen, miten vaikeaa joillakuilla isännillä ja emännillä on ottaa huomioon vieraidensakin tarve saada ruokaa. Kun juhlia järjestää, niitä varten on olemassa ihan oppaita, joiden avulla voi arvioida ruoan kulutusta. Häiden yhteydessä järjestettyyn ruokailuun olisi luullut järjestyvän kokemusperäistä opastusta esim. vanhemmilta.

Muistan, miten eräs sukulaiseni kutsui minut ja muutakin sukua mökilleen ja lupaili ruokaisaa grillausiltaa ja yömajoitusta. Ei kuulemma tarvinnut tuoda mitään, koska mainittu sukulainen oli töissä tehtaalla, jossa valmistettiin kaikenlaisia liha- ja makkaratuotteita, ja hän kertoi hommaavansa sieltä kaikki tarjottavat ja paljon. Vein silti tuliaisiksi ruokatarvikkeita, ja hyvä, että ymmärsin myös ottaa varalta itselleni vähän iltapalaa, sillä grillauksen käynnistyminen kesti ja kesti ja kesti eikä sitä tarjottavaa sitten ollut kuin jokaiselle yksi annos, yksi kyljyspala siis. Olisin kyllä mielelläni syönyt vähän enemmänkin, edes yhden makkaran tai salaattia, jos sellaista olisi ollut, ja nakersin sitten yön pimeydessä salassa evästäni. Mitään aamupalaa ei seuraavana aamuna tarjottu. Onneksi järjestyi pian kyyti ihmisten ilmoille. Meinasin jo soittaa taksin. Omaa autoa minulla ei ollut, vaan pääsin paikalle erään toisen sukulaisen kyydissä.

En usko, että sukulaiseni yksin tai perheensä kanssa grillatessaan tyytyy yhteen annokseen. Miksi sitten meidän kutsuttujen vieraiden pitäisi? Kuin itse järjestän ja tarjoan jotain, pidän huolta, että kaikkea riittää. Olisi edes sanonut meille, että tuokaa jokainen jotain grillattavaa sen sijaan, että hehkutti hommaavansa ison kasan grilliherkkuja työpaikka-alennuksellaan.

Tämä kyllä on usein mietityttänyt, eikö osa vain syö. Ilmeisesti näitäkin on, joille nälkä ei tule vaan syödään kerran parissa vuorokaudessa kun muistetaan. Itsellä tulee aivan heikko olo.

Häiden tarjoiluissa saattaa olla kyseessä sekin että halutaan kutsua enemmän vieraita kun mihin olisi rahkeita rahallisesti. Sitten säästetään ruoassa ja vakuutellaan itselle, että "eihän se ruoka kellekään mieleen jää". Ei ehkä mutta ruoattomuus kyllä.

Vierailija kirjoitti:

AKJ kirjoitti:

Alakouluikäiseni oli ekaa kertaa kaverilla vkl yötä. Mitään iltapalaa ei ollut. Söivät meillä viiden aikaan ruokaa, siis myös tämä yökylään kutsuja. No, ei siis iltapalaa. Eikä myöskään aamupalaa. Jätski oli kuulemma annettu, seuraavana päivänä. Kotiutui kahden jälkeen, eli jäätelö oli ravintona koko aikana. Eikä mitään juotavaa. Eikä ollut sitten osannu sanoa että olisi nälkä tai jano. Olin pitäny tätä perhettä maalaisjärkisenä. Taisi olla viimeinen yökyläily....

Eikö siis kaverikaan syönyt kuin jäätelön lähes vuorokauteen? Olisiko lasun paikka, kuulostaa todella huolestuttavalta.

Aivan sairasta pitää lasta/lapsia aliravittuna. Lasu ja/tai suorasanainen palaute kitupiikkivanhemmille. Tuollaisten kanssa ei kannata yrittää olla väleissä.

En oo ikinä joutunu olemaan nälässä. Ja jos sellane tilanne tulis, niin ottaisin keittiön haltuun ja kokkaisin tarjol olevist ainesosist tasapainoisen ja herkullisen safkan. Yks asia on varmaa - mun luona kukaa ei nää nälkää, sillä suhtaudun ruuanlaittoon tarkasti ja intohimosesti.

Terveisin mies joka julkasee kohta taas reseptin nettiin, on se vaa kivaa. Kuukauden sisällä tulossa ainakin yks japanilainen, korealainen ja nigerialainen safka. Niihin oon jo laskenu maustemäärät ja siel ne hiotut ohjeet odottaa muistiinpanois. Enää pitäis vaa jaksaa käydä kaupas, kokata ja ottaa kuvat :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En varsinaisesti nähnyt nälkää mutta outoa oli kun entinen naapuri kutsui kahville. No tarjolla oli pelkkää mustaa kahvia. Pahoitteli kun maitoa niin vähän ettei voi antaa. Ei siinä mitään, tämä vielä jotenkin oli okei, mutta sitten alkoi ihmetyttää kun talon isäntä tuli ruokatunnilla kotiin. Kaatoi tuopin täyteen maitoa. Teki itselleen kaakaota ja latasi lautaselle pullaa keksiä ja karkkia, itselleen. Ei edes yrittänyt tarjota. Siinä sitten join mustaa kahvia ja katsoin kun herra herkutteli vieressä

Entinen naapurisi oli siis onnistunut menemään naimisiin itsekkään täystollon kanssa - sääliksi käy naisparkaa. Mahtoi häntä hävettää.

Ei kai tuo nainen ole sen kummempi; väittää ettei maitoa ole vaikka selkeästi sitä on. Ja tarjoilujakin näytti olevan eikä tarjonnut niitä sen jälkeen kun mies kaivoi ne esiin. "Ai niin, olihan meillä näitä keksejä täällä, haluaisitko keksiä myös?"

Olen kyllä ollut monta kertaa. Pahinta on juuri se, mikä on tullut tässä ketjussa monta kertaa esille, että ruuan laittaminen viivästyy ja kestää hirveän kauan. Yleensä se menee näin: hei tulkaa meille kylään, voitaisiin laittaa jotain ruokaa ja jutella. Sopisiko vaikka viiden aikaan? Sitten menemme viinipullon kanssa. Emme ole tietenkään syöneet kuin kevyen lounaan ja välipalan, jotta ei tule syötyä liikaa sinä päivänä, kun illallista emme yleensä syö. On siis hieman jo nälkä kylään mennessä, koska on ruoka-aika, eikä viitsi syödä enää siinä välissä. No, siinä istutaan ja jutellaan. Kierrellään talossa ja jutellaan kuulumiset. Sen jälkeen alkaa ruuan valmistus. Joka kestää aivan tolkuttoman pitkään, jopa pari tuntia, jonnekin kahdeksaan saakka. Se harmittaa siksikin, kun siellä kylässä on vähän vankina, eikä viitsi lähteä ennen ruokaa. Itselle sopiva vierailuaika olisi 2-3 tuntia. Sen jälkeen alan väsyä ja haluan kotiin. No eipä siinä, kun pääruoka on syöty, alkaa siivoaminen ja sanotaan tietenkin, että laitan kohta kahvit. Sitten ei ole onneksi enää nälkä, mutta kahvien laitossakin kestää ihan hirveän kauan, niin että loppujen lopuksi olemme kotona vasta yhdentoista maissa ja koko vierailu on kestänyt kuusi tuntia. Apua ei tietenkään tarvita, vaikka aina sitä tarjoan. Kerran kaveri sanoi, että ei halua apua, koska on niin tarkka hygieniasta. Eli eivät halua minua sinne keittiöön. Ja kun useimmilla on avokeittiö, niin keskustelu tapahtuu niin, että minä yleensä istun ruokapöydässä ja toinen laittaa ruokaa samalla ja keskittyy huonosti molempiin, minuun ja siihen tekemiseen. Juttelu keskeytyy jatkuvasti, ei ole katsekontaktia, toinen on selin ja vaikka miten päin, pää kaapissa tai uunin luukulla, hana on päällä tai joku laite, ja joutuu korottamaan ääntään, joutuu nälissään katselemaan hidasta toimintaa ja pahimmillaan sentin tarkkaa pilkkomista ja jatkuvaa vispaamista, jossa ei ole mitään järkeä. Kaikista harmillisinta on, kun tuo etäännyttää kavereista, kun yritän välttää ko. pitkiä, nälissään vietettyjä vierailuja. On käynyt sekin mielessä, että onko tässä tärkeintä se ruuan laittaminen, ei niinkään se vierailu. Eli se, että tykätään kattaa ja laittaa ruokaa ja halutaan vain, että on se illallistilanne, jonka voi järjestää.

Kyllä.Päiväretkellä miesystävän sukulaisen kanssa. Ei saanut edes kahvikuppia ostaa koska sukulaisen kotona oli ruoka ja kahvit. Päivä tuntu melko pitkälle.

Huvittaa hehkutus karjalaisten vieraanvaraisuudesta. Kainuulaisena olin tottunut ettei vierasta todellakaan nälässä pidetty.

Karjalainen anoppi kysyi kuinka monta perunaa ja leipäpalaa kukin meinaa syödä ettei vaan liikaa laita.

Oli vähän tottuminen niukkoihin tarjoiluihin!

Erilaiset ruokarytmit on muutaman kerran aiheuttaneet tilanteen, jossa on ollut nälkä kyläreissuilla. Olen itse tottunut heräämään viikonloppunakin melko aikaisin, mutta kyläpaikassa talon väki uinuu melkein puoleen päivään. Näin ollen päivän ensimmäinen ateria on aamiainen lounasaikaan ja vastaavasti sitten päivän ainut lämmin ateria on myöhään illalla. Oma vatsani ei pidä raskaasta ateriasta ennen nukkumaanmenoa, joten syön silloin melko vähän ja sitten aamuseitsemän ja puolenpäivän välillä olen tosi nälkäinen. Mutta koska tiedän kuvion etukäteen, löytyy laukustani sinne ’unohtunut’ hedelmä tai muu pieni välipala, jonka hipihiljaa syön muiden nukkuessa ja hiivin keittiöön juomaan lasillisen vettä päälle. Mutta joka kerta kyllä mietin, että jos kutsuu vieraita niin olisiko mahdotonta sellaisina päivinä nousta ylös vaikka jo kymmeneltä...

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa hehkutus karjalaisten vieraanvaraisuudesta. Kainuulaisena olin tottunut ettei vierasta todellakaan nälässä pidetty.

Karjalainen anoppi kysyi kuinka monta perunaa ja leipäpalaa kukin meinaa syödä ettei vaan liikaa laita.

Oli vähän tottuminen niukkoihin tarjoiluihin!

Äitini on samantyyppinen ihminen ja tuntuu välillä hassulta, kun se maailman suurin pelkotila liittyy siihen, ettei vaan satu jäämään ylimääräistä ruokaa. Sillä ei ole niin väliä onko ruokaa oikeasti riittävästi, mutta suurin ilo ja riemu elämässä on se, että kattilat on "just sopivasti" tyhjiä ruokailun päättyessä. Ainoo vaan, että onhan ne kipot tyhjiä, kun ruokaa oli liian vähän ja porukka ei tule täysin kylläiseksi.

Sama ihminen on kyllä aivan käsittämättömän hahmotuskyvytön esim. juhliin tarvittavan tarjoamisten osalta. Hän katsoo vain ja ainoastaan omasta perspektiivistään asiaa ja esim. jos tarjolle on tarkoitus tehdä lohikeittoa, niin äitini katsoo kattilan kokoa ja toteaa, että "tuleepa paljon", unohtaen täysin syöjien määrän. 10 Litraa on paljon yhdelle hengelle, joo, mutta se on aika vähän jos porukkaa on 40 henkeä ja tämä on se pointti, mitä äitini ei kertakaikkiaan pysty hahmottamaan tai käsittämään.

Mitä sivukaupalla ihmeellistä siinä on, jos on joutunut olemaan kylässä nälässä? Se on minusta surullisempaa, jos on kotonaan nälässä.

En kyläpaikassa, mutta työharjoittelupaikassa olen ollut nälässä. En muista olenko kertonut tämän jo ketjussa, mutta tulkoon sitten toisen kerran jos olen.

Oli talvi ja matkustin pitkän matkan päästä työharjoitteluun erääseen hotelliin Rovaniemellä. Oli jo myöhäinen ilta, kun juna oli perillä ja kävin hakemassa harjoittelupaikasta avaimen hostelliin. Minut vastaanottanut henkilö kertoi, että hotelli tarjoaa sitten huomenna aamiaisen.

Menin takaisin hostellille ja söin matkaeväistä jäljellä olevan kolmioleivän puolikkaan. Oli niin myöhä, että kaupat olivat jo kiinni, enkä viitsinyt enää lähteä etsimään ruokaa vieraasta kaupungista, vaikka nälkä olikin. Ajattelin pärjääväni aamiaiseen asti, mikä varmasti hyvässä hotellissa olisi runsas.

Seuraavana aamuna saavuin hotellille ennen seitsemää ja odotin pääseväni heti syömään. Sitten vasta vaivauduttiin kertomaan, että sinne "aamiaiselle" pääseekin vasta hotellin aamiaisajan päätyttyä joskus 10 maissa. Kiva juttu. Nuorena ja kilttinä ihmisenä en tietenkään uskaltanut avata suutani ja kertoa, että en ole syönyt mitään, kun odotin saavani siellä ruokaa.

Jouduin tietenkin vielä kerrossiivoukseen, jossa piti monta tuntia huhkia nälissään. Kun lopulta syömään pääsi, oli olo jo aika heikko.

Kymmenen maissa siivoushenkilöstö sitten viimein lähti "aamiaiselle". Siellä aamiaissalin nurkassa oli jokin ihme tila, johon juuri ja juuri mahtui pitkä pöytä. Sinne ahtauduttiin kylki kyljessä istumaan, vaikka tilaa aamiaissalissa olisi ollut runsaasti. Ilmeisesti hotellissa siivoushenkilökunta ei saa näkyä asiakkaille, joita oli vielä muutama myöhäinen paikalla.

Suurin osa siivoushenkilöstöstä oli vanhempia naishenkilöitä, jotka närppivät sen yhden leivän ja kahvikupin ja katsoivat minua jotenkin nokanvarttaan pitkin, kun otin vähän enemmän kuin he. Olisin halunnut syödä paljon enemmän kuin kehtaisin ottaa, eikä sieltä ahtaasta tilasta oikein päässyt edes hakemaan lisää. Kukaan ei käyttänyt edes tarjotinta, jolle astoita olisi saanut mahtumaan enemmän kuin käsissä vietävät.

Sen verran sain kuitenkin pahimpaa nälkää hillittyä, että pärjäsin päivän loppuun ja painelin suoraan hampurilaispaikkaan.

Tätä ketjua lukuessa on tullut huomattua, että aina jos mainitaan ruokailutapa, jota itsellä ei ole, kyse on mussuttamisesta tai mässäämisestä. "Itse syön vain kahdesti päivässä, pitääkö sitä ruokaa muka tunnin välein mussuttaa". "Isäntäväki mässää jotain vehnäleipää ja muutenkin pelkkää hiilarihöttöä, minä olen tottunut syömään lihaa ja kasviksia".

Ohis

Minustakin saisi tälläisen tarinan.

Muutama vuosi sitten perhetuttu ilmoitti yht`äkkiä puhelimitse olevansa tulossa meille mökille, kun sielläpäin ajelivat muutenkin. Mukana oli kaksi lasta ja tuttavan aikuinen ystävä. Saapuminen ajoittui iltapäivään, jolloin olimme juuri perheen kanssa syöneet. Ehdin juuri pyöräyttää omenapiirakan pöytään ennen vieraiden saapumista.

Muutaman tunti vieraiden saapumisesta tuttavien ystävä alkoi kysellä, olisiko mahdollista saada jotain ruokaa, kun koko vierasporukka oli ollut koko päivän siihen mennessä yhtä omenapiirakan palasta lasketta syömättä koko päivän. Alkoi jo lapsillakin olla paha oloja tuttavan ystävä näytti jo kalpealtakin nälästä.

Onneksi löytyy kaapista aina lättyaineet, jotta saatiin tämäkin kasvisruokaporukka ruokittua....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En varsinaisesti nähnyt nälkää mutta outoa oli kun entinen naapuri kutsui kahville. No tarjolla oli pelkkää mustaa kahvia. Pahoitteli kun maitoa niin vähän ettei voi antaa. Ei siinä mitään, tämä vielä jotenkin oli okei, mutta sitten alkoi ihmetyttää kun talon isäntä tuli ruokatunnilla kotiin. Kaatoi tuopin täyteen maitoa. Teki itselleen kaakaota ja latasi lautaselle pullaa keksiä ja karkkia, itselleen. Ei edes yrittänyt tarjota. Siinä sitten join mustaa kahvia ja katsoin kun herra herkutteli vieressä

Entinen naapurisi oli siis onnistunut menemään naimisiin itsekkään täystollon kanssa - sääliksi käy naisparkaa. Mahtoi häntä hävettää.

Siis miten ihmeessä sinä käännät sen pelkästään tuon miehen viaksi, vaikka se oli se nainen, joka alunperin sanoi, ettei mitään tarjottavaa ollut?

Jos häpesi, niin varmaan häpesi sitä, että jäi valheesta kiinni.

Cocinando todo el tiempo kirjoitti:

En oo ikinä joutunu olemaan nälässä. Ja jos sellane tilanne tulis, niin ottaisin keittiön haltuun ja kokkaisin tarjol olevist ainesosist tasapainoisen ja herkullisen safkan. Yks asia on varmaa - mun luona kukaa ei nää nälkää, sillä suhtaudun ruuanlaittoon tarkasti ja intohimosesti.

Terveisin mies joka julkasee kohta taas reseptin nettiin, on se vaa kivaa. Kuukauden sisällä tulossa ainakin yks japanilainen, korealainen ja nigerialainen safka. Niihin oon jo laskenu maustemäärät ja siel ne hiotut ohjeet odottaa muistiinpanois. Enää pitäis vaa jaksaa käydä kaupas, kokata ja ottaa kuvat :D

Mitäs sitten kokkaat, jos tarjolla ei ole mitään ainesosia tai tarjolla on vain homeinen leivänkannikka ja viimeisen käyttöpäivän ohittanut lähes tyhjä paketti kahvia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En varsinaisesti nähnyt nälkää mutta outoa oli kun entinen naapuri kutsui kahville. No tarjolla oli pelkkää mustaa kahvia. Pahoitteli kun maitoa niin vähän ettei voi antaa. Ei siinä mitään, tämä vielä jotenkin oli okei, mutta sitten alkoi ihmetyttää kun talon isäntä tuli ruokatunnilla kotiin. Kaatoi tuopin täyteen maitoa. Teki itselleen kaakaota ja latasi lautaselle pullaa keksiä ja karkkia, itselleen. Ei edes yrittänyt tarjota. Siinä sitten join mustaa kahvia ja katsoin kun herra herkutteli vieressä

Entinen naapurisi oli siis onnistunut menemään naimisiin itsekkään täystollon kanssa - sääliksi käy naisparkaa. Mahtoi häntä hävettää.

Ei kai tuo nainen ole sen kummempi; väittää ettei maitoa ole vaikka selkeästi sitä on. Ja tarjoilujakin näytti olevan eikä tarjonnut niitä sen jälkeen kun mies kaivoi ne esiin. "Ai niin, olihan meillä näitä keksejä täällä, haluaisitko keksiä myös?"

Voihan se mies olla itsekäs k**ipää, joka ei suostu antamaan muille omiaan.

Itsekin kohottelin joskus kulmiani, kun olin 6-vuotiaan tyttöni kanssa käymässä yhden tuttuni luona ja tämä nainen kysyi arasti mieheltään, että voiko hän antaa sen sun jätskin tuolle tytölle. Sai luvan, mutta jos pakastimessa on joku satunnainen tuutti, niin itse annan sen kyllä kylään tulleelle lapselle, ihan sama kuka sen on ”itselleen” ostanut.

Tosin tämä mies oli luonteeltaan kuulemma arvaamaton, äkkipikainen ja naisensa kanssa saattoi olla väkivaltainenkin. Ehkä tuttu oikeasti pelkäsi saavansa illalla turpaan, jos miehen jätski on kadonnut pakkasesta.

Tuo on kyllä jonkinlaista sadismia että kutsutaan vieraita  kylään keskelle korpea, vakuutetaan että ei tarvitse tuoda omia syömisiä ja sitten tarjotaan pelkästään kahvia & keksiä tai kaljaa! Minä tuossa tilanteessa lähtisin vaikka liftaamalla pois.

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua lukuessa on tullut huomattua, että aina jos mainitaan ruokailutapa, jota itsellä ei ole, kyse on mussuttamisesta tai mässäämisestä. "Itse syön vain kahdesti päivässä, pitääkö sitä ruokaa muka tunnin välein mussuttaa". "Isäntäväki mässää jotain vehnäleipää ja muutenkin pelkkää hiilarihöttöä, minä olen tottunut syömään lihaa ja kasviksia".

Ohis

Tämä on vain tapa korostaa omaa erinomaisuuttaa ja omien tapojen ylivertaista paremmuutta.

Ala-asteella menin sovitusti luokkakaverin luokse yökylään, papin tytär. Tytär söi välipalan, minulle ei tarjouttu. Lähdin 17 maissa kotiin. Äiti kyseli miksi tulin kotiin, en kehdannut sanoa että nälkä ajoi porsaan kotiin. Valittelin huonoa oloa, ruoka kyllä maittoi. Tästä opin vieraanvaraisuuden merkityksen.