oletko joutunut olemaan nälässä kyläpaikassa?

Jos olet nälissäsi kyläpaikassa niin se on ihan oma häpeäsi.

Millaiset tuliaiset veit?

Et voi edellyttää että sat sitä välipalaa ja juuri silloin kun haluat, omat naposteltavat vaikka banaaniterttu omiksi eväiksi.

Vierailija kirjoitti:

Jos olet nälissäsi kyläpaikassa niin se on ihan oma häpeäsi.

Millaiset tuliaiset veit?

Et voi edellyttää että sat sitä välipalaa ja juuri silloin kun haluat, omat naposteltavat vaikka banaaniterttu omiksi eväiksi.

Se on kyllä talonväen vika. Tässäkin on monta juttua siitä, kuinka on tuotu mukana isot kassit ruokaa ja isantäväki on jemmannut ne kaappeihinsa, eikä niitä ole sitten syötykään.

Kerran teininä. Olin kaverini kanssa hänen mummollaan ja papallaan yötä. Kaverini oli tuolloin niin pieniruokainen, että hänellä epäiltiin mm. anoreksiaa. Tämä mummo oli vanha, eikä jaksanut alkaa jankkaamaan, vaan ei laittanut ruokaa, kun kaverini sanoi ettei ole nälkä. Minullapa oli. Söimme vierailun aikana naurettavan vähän. Lähdin seuraavana aamuna sunniteltua aikaisemmin kotiin (ilman aamiaista) ja äiti oli onneksi laittanut ruoan valmiiksi. En ole tuolle mummolle tuon kerran jälkeen suostunut lähtemään. Kaverini toinen mummo sen sijaan on mahtava ruoanlaittaja ja on aina ruokailujen välissäkin tarjoamassa vaikka mitä.

127 jatkaa. Kerran aikuisena olin kaverini kanssa itseäni nuoremman, vielä äitinsä luona veljensä kanssa asuvan, ystäväni kotona yötä. Tulimme paikalle joskus viideltä tai kuudelta illalla ja lähtö oli seuraavana aamuna kymmenen maissa. Saimme koko aikana vain vesilasilliset. Söin ostamiani pähkinöitä ensi hätään. Olin tällä kaverilla yötä kerran toistekin olosuhteiden pakosta, mutta silloin hän vei minut Hesburgeriin. Kaverini äiti on hurjan tuhti (anteeksi), että jospa siinä syy tarjoiluiden puuttumiseen. Mutta ihmetetelin kun kaverini ja hänen veljensä olivat myös syömättä.

Joo. Eräs sukulainen noudattaa niin omituista ja niukkaenergistä ruokavaliota, että vieraanakaan ei aina saa paljon mitään, tai sitten ruokaa joutuu odottamaan tuntitolkulla. Tympeää on se.

Moni kirjoittaa kuinka vie tuliaisiksi isot ruokakassit ja isäntäväki piilottaa ne kaappiin.. Jos minun tuomiani tuliaisruokia ei alkaisi kohta pöydässä näkymään, ilmoittaisin "jaaha, aletaankos laittamaan niitä minun tuomiani sapuskoita pöytään kun alkaa olla jo vähän nälkä!" Mutta onneksi noin ei ole koskaan tarvinnut sanoa sillä en vieraile idioottien luona. Samoin ystävieni tullessa meille, pöydät notkuvat ruoasta ja juomasta, ja varmistan ettei vieraiden tarvitse kärsiä nälästä tai janosta. Käsittämätöntä porukkaa olemassa tekstienne perusteella!!!!

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen! Olimme 2 yötä tuttavaperheen luona. Veimme tuliaisia noin satasella, mutta emme varsinaisesti ruokaa.  Kyselin etukäteen jos voisin tuoda jotain ruokaa, mutta siitä kieltäydyttiin, niinpä veimme kahvia, jotain herkkuja, sekä yhden hintavamman lahjan.

Eka päivä meni ok, koska olimme pysähtyneet syömään menomatkalla, kyläpaikkaan saavuimme pitkän ajomatkan jälkeen puolen päivän jälkeen.

Päivällisaikaan oli jokaisella hyvin pienin kalapala, sekä 1-2 perunaa + salaattia. Muuta ruokaa ei ollut. Iltapalaksi 2-7v lapset saivat  yhdet hedelmäsoseet. Aikuiset eivät syöneet. 

Toisena päivänä aamiaisen leipäviipaleen ja aamupäivän ulkoilun jälkeen olin niin nääntynyt nälästä, että en oikein muista ruokia. Päivä lipui ohi ja yritin vaan miettiä miten saadaan ruokaa. Lapsille kehtasin pyytää lisää syötävää. Sen muistan, että toisena yönä en juuri saanut nukuttua nälän takia. 

Molemmat perheet ovat tosi liikunnallisia ja meidän perhe syö hyvin paljon enemmän kuin tuttavaperhe. 

Lähdimme kotiin sovittua aikaisemmin ja suuntasimme suoraan läheiseen ruokapaikkaan :D

 

 

Aivan ihme tarinoita. Itse ostan aina kylään iltapalaa, leipää, juustoa, jukurttia, ehkä sinohomejuustoa ja keksejä. Voin sitten hyvällä onalla tunnolla mennä kaapille, eikä isännälle tule olo että pyörittää majataloa.

Etenkin jos on 2-7 v. Lapsia on minusta liikaa odotettu, että nekin osataan oikein ruokkia.

Meillä ei vieraat kyllä nälkää näe vaikka eivät toisi mitään. Tarjolla on ruokaa ja riittäviä määriä. Pihvejä voi tosin olla 1/pää.

Varmaan muutama ystäväni kokee vierailujen minun luonani olevan nälkänäytelmiä. Mitäs eivät vaan ikinä tuo itse mitään tuliaisia, viipyvät ikuisuuden ja ikinä ei saa tehdä vastavierailuja heidän luokseen. En ala kestittämään jatkuvasti tällaista porukkaa. Kahvit keitän ja ehkä hätäisesti on jotain keksejä tarjolla, mutta suuremmin en keskitä. Kaverit itse jäävät "asumaan" luokseni, jolloin varmaan tulee myös nälkä. Niin makaa kuin petaa. Yövieraita luonani ei käykään.

Vierailija kirjoitti:

Moni kirjoittaa kuinka vie tuliaisiksi isot ruokakassit ja isäntäväki piilottaa ne kaappiin.. Jos minun tuomiani tuliaisruokia ei alkaisi kohta pöydässä näkymään, ilmoittaisin "jaaha, aletaankos laittamaan niitä minun tuomiani sapuskoita pöytään kun alkaa olla jo vähän nälkä!" Mutta onneksi noin ei ole koskaan tarvinnut sanoa sillä en vieraile idioottien luona. Samoin ystävieni tullessa meille, pöydät notkuvat ruoasta ja juomasta, ja varmistan ettei vieraiden tarvitse kärsiä nälästä tai janosta. Käsittämätöntä porukkaa olemassa tekstienne perusteella!!!!

Miksi alapeukku? Idiootti ruoanjemmaajako se siellä?

Vierailija kirjoitti:

Varmaan muutama ystäväni kokee vierailujen minun luonani olevan nälkänäytelmiä. Mitäs eivät vaan ikinä tuo itse mitään tuliaisia, viipyvät ikuisuuden ja ikinä ei saa tehdä vastavierailuja heidän luokseen. En ala kestittämään jatkuvasti tällaista porukkaa. Kahvit keitän ja ehkä hätäisesti on jotain keksejä tarjolla, mutta suuremmin en keskitä. Kaverit itse jäävät "asumaan" luokseni, jolloin varmaan tulee myös nälkä. Niin makaa kuin petaa. Yövieraita luonani ei käykään.

Tai jos vastavierailulle pääsee, niin siellä ei tarjota edes juotavaa tai niitä kahvejakaan. Miksi kestittäisin pystyyn tällaisia vieraita? Aluksi viitsin kyllä laittaa kunnon tarjottavat pöytään, oli suolaista ja makeaa tarjolla ja jos alkoivat viipymään, niin aina loihdin jotain lämmintäkin ruokaa pöytään. Vastavuoroisuuden ja tuliaisten puute vaan kävi nyppimään. Oikeasti, vuoroin vieraissa tässäkin asiassa! Sellaiset vieraat kestitän hyvin, jotka tekevät sen myös meille tai tuovat aina tuliaisia tullessaan.

Ei ole kohteliasta tulla aina kylään vaan kahta kättä heiluttaen. Etenkään jos ei pysty osoittamaan vieraanvaraisuutta myös takaisin omalla emännöintivuorollaan. Niin teitä kohdellaan vieraina kuin kohtelette omia vieraitanne.

Joo, anopilla aina. Tarjoo kunnon pöperöt ja ennen aina söin hyvällä ruokahalulla, mutta kerran kuulin, kuinka arvostelivat kälyn ja puolison kanssa kylässä olleita vieraita heidän syömäannoksistaan, kuinka "vaimo on lihonut" (ei ollut, vaimo oli paria kuukautta aikaisemmin synnyttänyt). Tajusin, että itse syön saman verran (olen hoikka, mutta fyysinen työ vaatii veronsa) ja ymmärsin, että minuakin on joskus arvosteltu. Sen jälkeen en ole siellä muuta syönyt, kuin max yhden perunan, vähän lihaa ja salaattia. Jälkkärini jaan lapsen kanssa ja olen max yhden yön. Käymme lapsen kanssa "kaupungilla kävelyllä" eli pitsalla/hampparilla/ruokapaikassa jos ollaan yötä. Tarjoaa aina paljon ruokaa, mutta selvästi katsoo paljonko ruokaa vieraat (eli minä, toinen miniä ja muut kuin omat lapset) ottavat

Arvostelee sitten sen perusteella. Lapseni serkku on pyöreämpi. Ei kuitenkaan lihava. Tätä arvostelee heidän poissa ollessaan.

Lapsena yötä kaverilla  jonka äiti oli pelottavan laiha ja tuntui korvaavan syömistä tupakalla sekä kahvilla, kaveri itse taas oli tottunut pieniin annokseen .  Menin sinne suoraan koulusta ja saimme näkkärit, vähän salaattia  sekä rasvatonta maitoa, minulla kurni vielä maha mutta kaveri sanoi että mennään leikkimään.  

Monen tunnin päästä oli iltapala:  kaurapuuroa sillä rasvattomalla maidolla, ei hilloa eikä sokeria! En saanut alas. Keskellä yötä koskikin sitten mahaan niin että äitini soitettiin hakemaan , oli äiti ihmeissään kun kotona ryntäsin jääkaapille! Vedin keskellä yötä ison lautasellisen lasagnea ja  mukillisen kaakaota, minkä jälkeen sammuin kuin tukki.

Toivottavasti oma anoppi ei lue tätä, mutta pakko kertoa hänestä.. Meidän 12-vuotias tyttö oli kesällä kaksi viikkoa tämän mumminsa luona kylässä. Meitä alkoi jo isänsä kanssa ärsyttää, kun likka soitteli joka päivä ruinaten kortilleen rahaa. Ehdittiin jo soittaa tälle miehen äidillekin, että katsoo vähän, ettei Milla ostele joka päivä jotain turhia meikkejä tmv. Anoppi sanoi katsovansa ja samassa me vedettiin myös kukkaron nyörejä kireämmälle tytön suhteen. Reilun viikon jälkeen tyttö laittoi minulle tekstarin, että voitteko hakea minut kotiin, kuolen nälkään täällä. No taas oltiin anoppiin yhteydessä ja kysyttiin, onko tyttö nyt alkanutkin nirsoilla yhtäkkiä ruoan suhteen hänen luonaan. Anoppi sanoi ihmeissään, että ei, kaikki on aina mennyt mukisematta.

Mieskin väitti äitinsä aina tuputtaneen hänellekin ruokaa, että ei ole mahdollista, etteikö muka äitinsä syöttäisi meidän tyttöäkin kunnolla. Ei kehdattu keskeyttää vierailua vaan minä vaan siirsin hissukseen tytön tilille lisää rahaa, jotta voi käydä kaupungilla syömässä tai ostaa kaupasta jotain. Rahaa paloi siihen aika paljon.

Tytön tultua kotiin tyttö sitten kertoi mumminsa jatkuvasti hokevan hänelle annoksia laittaessaan, että tuollaiset nuoret hoikat tytöt syö kuin linnut ja kunpa hänkin olisi yhtä pieniruokainen. Aamuisin tyttö sai pienen jugurttipikarin, ei mitään muuta. Lounasta ei ollut. Päiväkahvilla mummi antoi joka päivä tytölle yhden pienen omenan, koska "omena päivässä pitää lääkärin loitolla". Päivällinen oli vasta klo. 18 jälkeen. Ruokaa ei kuulemma saanut ottaa itse vaan mummi halusi sen aina laittaa tytön lautaselle ja useimmiten aina sanoi tuon, että noin nuoret, pienet tytöt syö tosi vähän, toisin kuin isot aikuiset naiset.

Päivällisellä ruokaa tyttö sai yhden perunan ja muutaman ruokalusikallisen kastiketta tai pihvien kohdalla puolikkaan(!!) pihvin. Iltapalaa ei kuulemma ollut joka ilta, ainoastaan jos päivällinen on ollut jo aikaisemmin. Iltapala oli aina puolikas sämpylä yhdellä juustoviipaleella. Sitäkään tyttö ei saanut itse tehdä, vaan mummi tahtoi tehdä, "ettei mene ruokaa hukkaan". Ei ihme, että tytöllä meni hirveästi ruokarahaa tuon kahden viikon aikana!

Ilmeisesti anopilla on jokin ihme asenne, että tytöt syövät tosi vähän, kun taas pojille tuputetaan ruokaa jatkuvasti ja syötetään isot annokset. Tätä tukee mieheni kokemus lapsuudestaan ja lisäksi olen ollut anopilla yökylässä yhtä aikaa miehen siskon ja tämän poikien kanssa. Tuolloin anoppi tyrkytti hirveästi ruokaa koko ajan noille pojille ja laittoi heille isot annokset. Tuon kokemuksen nojalla en edes osannut aavistaa, että oma tyttömme joutuisi olemaan mummillaan nälässä! Mielestäni myös me aikuiset olimme aina saaneet mahamme täyteen hänen luonaan ja aina on ollut kahvikäynneillä tarjottavaa pöydässä. Etenkin pojalleen anoppi tuputtaa yhä ruokaa jatkuvasti, ettei vaan tulisi nälkä. Oikein kävi ärsyttämään, kun muistelenkin tätä. Enää en laita tyttöä yön yli reissuille mummilleen tämän takia.

Vielä tuosta anopista, joka piti 12-vuotiasta pojantytärtään nälässä, niin tyttö sanoi mummin kyllä itse juoneen monta kertaa päivässä kahvia ja otti sen kanssa leipää, keksejä, marjapiirakkaa, milloin mitäkin ja samalla päivitteli tytölle jotain: "Tällaset vanhat pyöreät naiset tuppaa puputtamaan koko ajan jotain, huono tapa. Ei tuollaiset nuoret ja hoikat tytöt tarvitse jatkuvasti suuhunsa jotain niinku tällaset pulleroiset tädit." Ilman noita julistuksia tyttö olisi varmaan kehdannut pyytää leipää ym. itselleenkin mummin ottaessa niitä kahvin kanssa. Hän ei vaan kehdannut tuottaa tavallaan mummille pettymystä, kun tämä aina niin ihaillen julisti, miten pieniruokaisia tuollaiset hoikat ja nuoret tytöt ovat. Anoppi ei tiedä vieläkään, että pojantyttärensä kävi silloin joka päivä kaupungilla syömässä ja osti huoneeseensa salasyötäviä, eikä vaan pyörinyt kaupungilla kavereidensa kanssa.

Toivottavasti moinen suhtautuminen nuoria tyttöjä kohtaan ei ole mikään yleinen juttu vanhemmilla ihmisillä.

Talonväen kannattaa sanoa että voi ottaa voileipää välipalaksi jo nälättää.  Eihän lapsia voi pitää nälässä.  Toista kertaa ei yövieraita tule.

Kotona vanhempieni luona käydessä ei saa tarpeeksi ruokaa. Tästä ei voi myöskään mainita, tai edes vihjaista ilman loukkaantumista, joten olen jo aikoja sitten luovuttanut ja oikeastaan tottunut olemaan nälässä. Kavereita vaan nolottaa tuoda meille, yleensä otan heille suklaata ja myslipatukoita mukaan, tai vien salaa kylälle syömään.

Vierailija kirjoitti:

Olen anoppilassa. Tyttöystävällä on vain siskoja ja isäkin oli melko pieni ruokainen. Ruokaa oli pöydässä aina aivan naurettavan vähän ja jouduin ottamaan noin puolet normaalista määrästä mitä yleensä söin, että muillekin jäi syötävää.

Anoppi kanssa laskee kulmaviivaimen ja grammavaa'an kanssa kaiken sapuskan ja annostelee valmiiksi lautasille. Miehet saavat isot annokset ja naisväki pienet, etteivät turhaan liho. Lapsenlapsista pojat saavat iltapalaksi niin monta leipää kuin mieli tekee ja jos tytöt pyytävät toista leipää, anoppi pitää opettavaisen luennon naisesta, joka söi niin paljon, että mahalaukku repesi.  

Minä olen juuri sellainen että ruoka on vain polttoainetta. Sitäpaitsi inhoan kokkailua ja koko ajan syömistä. Joku vierailu missä pitäisi kestitä- tai olla kestittävänä sen puoleen- olisi painajainen, kun itse elän joskus leivällä ja kahvilla olematta nälässä.

Onneksi ne harvat vieraat ovat itsekin tälläisiä, samaa perhettä kun ollaan.

Teinejä asuu kotona 2, saavat syödäkseen kunnolla ja tekevät myös itselleen, heille minäkin tietysti kokkailen, sitä lihaakin, vaikken itse sitä syö.

Olen ikäni ollut harvakseltaan syövä, enkä tule pahalle tuulelle/ pyörtyile vaikka ateriaväli venyy.

En siis ole ollut nälissäni kylässä koska a)en juuri kyläile, b) on omat kasvisruokaeväät ja c) olen tottunut tähän. Ruokailuun käytetty aika ja vaiva on niin turhaa.

Jos vierasta pitää nälässä, on se minusta viesti, ettei vieras ole oikeasti tervetullut.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena yötä kaverilla  jonka äiti oli pelottavan laiha ja tuntui korvaavan syömistä tupakalla sekä kahvilla, kaveri itse taas oli tottunut pieniin annokseen .  Menin sinne suoraan koulusta ja saimme näkkärit, vähän salaattia  sekä rasvatonta maitoa, minulla kurni vielä maha mutta kaveri sanoi että mennään leikkimään.  

Monen tunnin päästä oli iltapala:  kaurapuuroa sillä rasvattomalla maidolla, ei hilloa eikä sokeria! En saanut alas. Keskellä yötä koskikin sitten mahaan niin että äitini soitettiin hakemaan , oli äiti ihmeissään kun kotona ryntäsin jääkaapille! Vedin keskellä yötä ison lautasellisen lasagnea ja  mukillisen kaakaota, minkä jälkeen sammuin kuin tukki.

Mitäs veit tuliaisiksi ja oliko omat eväät? Miksi et mennyt kaapista hakemaan ruokaa tai sanon, että jäi nälkä, antakaa lisää?